eNorssin tutkoke-toiminnan tiedotuslehti
Tässä numerossa muun muassa:
• eNorssi-seminaari Jyväskylässä
• Sivistys, oppiminen ja ohjaus
• Sivistys koulun päätehtävänä
• Kohti ekososiaalista sivistystä
• Tutkimus-, kokeilu- ja kehittämistoiminnan symposium
• 150 vuotta opettajuuden mallia
Normaalikoulut eli Norssit
ovat yliopistojen harjoittelukouluja. Norssien
tehtävänä on perusopetuksen lisäksi järjestää ohjattua opetusharjoittelua.
Haluaisitko esitellä omaa jatkotutkimustasi tai muuta tutkimus-, kokeilu- ja kehittämistoimintaa?
Norsseissa on myös monipuolista tutkimus-, kokeilu- ja kehittämistoimintaa.
Siriuksen tavoitteena on tehdä tätä toimintaa tunnetuksi.
Toimittajat: Sanna Isopahkala Olli-Pekka Salo
Julkaisija: eNorssi
Tai haluaisitko kirjoittaa yhteistyöstä normaalikoulujen kanssa?
Oletko käynyt mielenkiintoisella koulutusmatkalla, josta voisit raportoida?
Lähetä tekstisi meille osoitteeseen
siriusenorssi@gmail.com
Vuoden 2016 eNorssi-verkoston TutKoKesymposiumissa oli viisi eri teemaryhmää, joissa jokaisessa oli 4-5 esitystä. Viereisen sivun videoklippien kautta pääset symposiumin teemoihin mukaan.
• TutKoKe-symposium – YouTube
• ensikertalaisen Timo Kovasen haastattelu
Jyväskylän normaalikoulun johtava rehtori Pekka Ruuskanen avasi eNorssi-syysseminaarin puheenvuorollaan. Hän korosti yhteistyön merkitystä opettajankoulutuksen kehittämistä ja nosti esiin tutkoke-työn roolin.
Tutkimus-, kokeilu- ja kehittämistoimintaa dokumentoimalla voimme jakaa hyviä käytänteitä ja madaltaa kynnystä yhteistyön aloittamiselle. Samalla erilaiset julkaisukanavat lisäävät näkyvyyttä ja toimivat käyntikorttina harjoituskouluissa käyville vieraille.
Ruuskanen piti tärkeänä eNorssin tehtävää ohjaajakoulutuksen kehittäjänä ja toteuttajana, mikä takaa laadukkaan ohjatun harjoittelun myös jatkossa.
- Emme saa unohtaa vanhoja, hyväksi koettuja työtapoja ja opetusmenetelmiä, kun kehitämme uusia hyödyntämällä uutta tekniikkaa, Ruuskanen muistutti.
Dekaani Marja-Leena Laakso kertoi eNorssi-seminaarin aluksi kuulumisia kasvatustieteiden tiedekunnasta. Laakso esitteli seminaaripaikkana ollutta, vasta reilu vuosi sitten valmistunutta Ruusupuisto-rakennusta.
Rakennuksessa työtilat ovat ns. nopissa, joihin toiminnot keskittyvät temaattisesti yli laitosrajojen.
Laakso kertoi myös opinsaunan kiukaasta (linkki), jolle seminaarin opiskelijat kävivät 1860-luvulta 1930-luvun lopulle tuomassa oman kivensä kiukaaseen. Välillä sammuksissa ollut perinne herätettiin henkiin vuonna 1984.
Olli-Pekka Salo
Professori Pauli Siljanderin esitelmän aiheena oli koulun sivistystehtävä. Hän tarkasteli klassisten sivistysteorioiden käsitystä sivistyksestä uuden opetussuunnitelman näkökulmasta.
- Sivistys ole luonnontuote, vaan sen saavuttaminen vaatii vaivannäköä ja ponnistelua. Siksi sivistys on koulun pedagoginen päätehtävä, Siljander muistutti.
Koulun tehtävä on tukea lapsen kasvua ihmisyyteen. Hän pohti muun muassa, voiko OPSissa mainittu itseohjautuvuus olla samaa kuin Kantin järjellinen itsemääräytyvyys eli rohkeus käyttää järkeä ilman toisen johdatusta.
”Sivistys ei toteudu luonnollisen kehityksen tai kasvun myötä vaan edellyttää erityistä pedagogista väliintuloa.”
Siljander korosti myös, miten sivistyksen kehittyminen edellyttää koululta myös yllätyksellisyyttä ja fiktiivisyyttä.
- Kaikkeen ei pidä olla ennalta määrättyjä ratkaisuja, vaan sivistyksen käsite vapauttaa halusta tuottaa ennalta määritellyn ”vision” mukainen todellisuus.
Siljander otti kantaa myös digitalisaatioon nostamalla esiin tuoreita tutkimuksia, joissa on tarkasteltu opetustekniikan ja oppimisen suhdetta.
Esimerkiksi OECD:n laajassa PISA-aineistoon perustuvassa selvityksessä Students, Computers and Learning (OECD 2015) (linkki) todetaan, etteivät satsaukset TVT:n opetuskäytön sovelluksiin ole vastanneet odotuksia.
Osasyynä on kyvyttömyys sovittaa uutta teknologiaa vanhoihin opetuskäytänteisiin.
Merkittävämpi syy on kuitenkin siinä, että syvällinen ymmärtäminen ja korkeanasteen käsitteellinen ajattelu edellyttää intensiivistä opettaja–oppilas-interaktiota, jota teknologia usein häiritsee esimerkiksi viemällä huomion muualle.
Pauli Siljanderin esitys (linkki esitykseen: http://www.enorssi.fi/enorssiverkosto/asiakirjoja-1/2016-2017/Siljander_koulun_sivistystehtava.pptx)
Seminaarin aiheista riitti keskusteltavaa.
Olli-Pekka Salo
Yliopistonlehtori, dosentti Ilkka
Ratinen avasi kuulijoille ekososiaalisen sivistyksen käsitettä ja tarjosi samalla syötteitä kestävään elämäntapaan.
Yksi POPS2014:n tavoitteista on tukea oppilaan kasvua kestävään elämäntapaan.
Ihminen on usein myös älyllisesti epärehellinen ja jättää esimerkiksi kulutusvalinnoissaan huomiotta kaiken omaamansa tiedon niiden vaikutuksista luontoon.
Toisaalta ihmisen on myös vajavaisine aisteineen vaikea havaita kaukaisia ja piiloisia ilmiöitä, joihin hän omalla toiminnallaan vaikuttaa.
Ratinen avasi tämän saavuttamiseen liittyviä ongelmia puhumalla ihmisen itsekkyydestä, johon liittyy muun muassa korkeamman statuksen tavoittelu.
” Osaan toimia oikein, kun tiedän missä olen, mihin olen osallisena ja miten voin vaikuttaa.”
Ratisen mukaan näiden ilmiöiden havaitsemisen apuna toimii systeemiajattelu, jossa tietoa ei määritellä sen muodon tai muiden ominaisuuksien, vaan ainoastaan sen vaikutuksen kautta (Ståhle 2004) (tähän linkki: http://www.stahle.fi/itseuudistum isen_dynamiikka.pdf ).
Ekososiaalisesti sivistynyt ihminen yrittää ymmärtää valintojensa vaikutukset laajemmin ja toimii tämän ymmärryksen pohjalta mahdollisimman vastuullisesti.
Tämä vastuullisuus rakentuu ekososiaalinen sivistyksen peruspilareille, joita ovat ekologinen kestävyys, väkivallattomuus, demokratia, tasavertaisuus ja rauha.
- Kun ymmärrän, mihin olen osallisena ja miten voin vaikuttaa, minun on helpompi tehdä eettisesti perusteltuja valintoja, Ilkka Ratinen painotti.
Professori Jari Ojala pohti esitelmässään organisoituvan yhteiskunnan, suuren vaurastumisen ja koulutuksen suhdetta.
Ojala totesi, että työelämä polarisoitumassa niin, että kysyntää on korkeasti koulutetuille ja kouluttamattomille. Hän osoitti tuoreeseen talousorganisaation tutkimukseen nojaten, että koulutuksella tosiaankin on väliä.
Jan Kunnaksen tuoreen tutkimuksen mukaan henkisen pääoman osuus kokonaistaloudesta on jopa 70%. (linkki)
Ojala viittasi muun muassa Valernon ja van Reenenin (2016) tutkimukseen (linkki), jossa osoitetaan selkeä korrelaatio yliopistojen määrän kasvun ja talouskasvun välillä.
Jotkut tutkijat katsovat, että suuren vaurastumisen syy ei ole instituutioissa, vaan ideoissa, jolloin jää huomioimatta, että ideoiden hyödyntämiseen ja toteuttamiseen tarvitaan erilaisia instituutioita, kuten kouluja.
Hyvä esimerkki koulutuksen merkityksestä on myös Yhdysvaltain nousu talousmahtina ohi Iso-Britannian 1800luvun alkupuolella.
Tämä mahdollistui sillä, että suuret siirtolaisvirrat integroitiin yhteiskuntaan tarjoamalla kaikille samanlainen, englanninkielinen peruskoulutus. Luku- ja kirjoitustaitoiset ihmiset pystyivät puolestaan tekemään vaativampia tehtäviä. (Allen 2014.) (linkki)
”Koulutuksen avulla olemme viimeisen 200 vuoden aikana siirtyneet köyhyydestä moderniin hyvinvointiyhteiskuntaan.”
Jari Ojalan esitys (linkki)
Lopuksi Ojala tarkasteli nykykoulun ja yhteiskunnan suhdetta historian valossa.
1800-luvun puolivälissä esimerkiksi Snellman korosti koulun yhteiskunnallista merkitystä sivistyksen edistäjänä, kun taas Cygnaeuksella keskiössä olivat yksilön tarpeet.
Tämä keskustelu koulun roolista jatkuu tänäkin päivänä.
Nyt kun teollisuustuotanto on laskemassa kaikissa teollistuneissa maissa ja työelämä polarisoituu entisestään, on aiheellista kysyä, miten koululaitos voi vastata haasteeseen, jossa koulutus ei kohdennu oikein.
Hannu Juuso ja Markku Kuorilehto seurasivat luentoja tarkkaavaisesti.
Jyväskylän eNorssi-seminaarissa käsiteltiin sivistysteemaa monipuolisesti ja ansiokkaasti. Oululainen Markku Kuorilehto oli tyytyväinen aiheen laajaan lähestymistapaan.
- Meidän on hyvä tietää ja keskustella keskeisistä, juurevista asioista, kuten sivistyksestä. Siljanderin esitys konkretisoi sivistyksen.
Ekososiaalisen sivistyksen teemasta Kuorilehto jäi miettimään kulutuksen ja ympäristön suhdetta.
- Mieleen jäi markkinatalouden ja talouskasvun keskeisyys ajassamme. Molemmat nojaavat kulutuksen kasvuun.
Jari Ojalan puheenvuoro puolestaan herätti Kuorilehtoa huomaamaan, miten ihmisen eliniän, olosuhteiden ja koulutuksen kasvu ja kehitys ovat yhteydessä ihmisten yleiseen vaurastumiseen.
Ihmiskäsitys rakentuu ihmistä koskevan tiedon kolmesta lajista, jotka ovat tieteellinen tieto, kokemustieto ja henkilökohtainen uskomuspohja ja jotka ovat kaikki keskenään suhteessa toisiinsa.
Yliopisto-opettaja Juha Parkkinen herätteli yleisöä pohtimaan ihmiskäsityksen ulottuvuuksia opetusharjoittelijoiden ohjaamisessa.
- Opettajan ihmiskäsitys on olennainen ydin kohtaamisissa, Parkkinen korosti. Hän kannusti pohtimaan, miten nuorta opiskelijaa voidaan tukea oman ihmiskäsityksen reflektoinnissa.
- Ihmiskäsitys eli ihmistä koskevien uskomusten joukko määrittää ihmisen suhdetta itseensä ja toisiin ihmisiin, Parkkinen muistutti.
Ihmiskäsitys näkyy olemisen tapana suhteessa oppilaisiin sekä opettamisen ja ohjaamisen tapana. Kyse on vuorovaikutuksen kokonaisuudesta.
- Olennaista on esimerkiksi kysyä, kuka ihminen on, millainen arvo ihmisellä on tai mitkä ovat ihmisen kehittymisen ja oppimisen mahdollisuudet ja rajat, Parkkinen huomautti.
Luennon aikana pohdittiin myös omia ajatuksia ihmiskäsityksestä.
”Voisiko
olla prosessi, jossa harjoittelija pääsee
kiinni oman ihmiskäsityksensä perustaan ja sieltä käsin alkaa ymmärtää toimintaansa?”
Oppilassuhteen kannalta opettajan on tärkeä miettiä, miten hän kommunikoi luottamusta ja arvostusta tai miten hän reagoi konfliktitilanteissa.
Rangaistusten ja tuomitsemisen sijaan voi konfliktinratkaisua etsiä välittämisen kautta (”Olemme tässä nyt, koska välitän teistä”).
Lopuksi Parkkinen kysyi, miten opettaja voi potkaista pallon maaliin, jota ei näe.
- Vaikka osumista ei voi taata, työn onnistumista edesauttaa tietoisuus siitä, että osaa vastata kysymykseen, miksi toimin opettajana niin kuin toimin.
Olli-Pekka Salo
Viimeisen seminaaripäivän puhujana aloitti vapaa tutkija Jaana Venkula, jonka aiheena oli epävarmuuden kohtaamisen taito.
Alussa on teko, sillä teko muovaa mieltä, Venkula esitti. Hänen mukaansa esimerkiksi asenne muodostuu myönteiseksi, kun käynnistetään jokin taitoa vahvistava teko ja motiivi syntyy siitä, kun alkaa tehdä.
Venkula viittasi muun muassa Kelly Lambertin kirjaan Lifting Depression (2008), jossa osoitetaan, että ihminen taantuu, kun hän ei toimi eli käytä käsiin.
- Opetuksessa on keskeisintä kysymisen taidon ja tekemisen taidon kehittäminen. Opetusta voi pitää onnistuneena ja merkityksellisenä, kun lapsi pääsee kysymään ja tekemään, sillä pienten tekojen kautta vahvistuvat universaalit taidot, Venkula korosti.
Hän puhuukin tekemisen kehästä, jossa teosta seuraa taito, taidosta valmius jne. Venkulan mukaan jokainen teko on merkityksellinen ja teon tulee vahvistaa kompetenssin kokemusta.
Uusi, ymmärretty tieto, oivallus syntyy Venkulan mukaan mentaalisen järjestelmän eri ulottuvuuksien risteyskohdassa.
Nämä ulottuvuudet ovat emotionaalinen (tunteva, tunteina ilmenevä), empiirinen (tekevä, taitoja ja kokemuksia hyödyntävä), eettinen (valitseva, oikean ja väärän eron havaitseva), esteettinen (järjestävä, logiikkaa ja harmoniaa hakeva) sekä episteeminen (tietävä, aikaisempaan tietoon nojaava).
Venkula peräänkuulutti käytäntökeskeistä ongelmanratkaisua, jossa huomio kiinnitetään tapahtumiin ja tekoihin.
Kun esimerkiksi ensin kysytään, mitä tapahtui, kuinka toimittiin ja mihin pyrittiin, ongelmaan voidaan löytää mielekäs ratkaisu, sen sijaan, että etsittäisiin vain syyllistä, jolloin itse ongelma jää helposti sivurooliin.
Vapaa tutkija Jaana Venkula sai yleisön innostumaan ja elämään esityksessä mukana.
Olli-Pekka Salo
Neuropsykologian erikoispsykologi Pekka Räsänen Niilo Mäki
Instituutista kertoi esityksessään oppimisvaikeuksien tutkimuksen uusista tuloksista.
Räsänen esitteli erityisesti matematiikan oppimisvaikeuksiin liittyvää tutkimusta Alkuportaat-hankkeen pohjalta. (linkki)
Hankkeessa on selvitetty esimerkiksi, onko heikkojen joukossa laadullisesti erilaisia oppijoita.
Tutkimuksen tavoite on auttaa ennustamaan, minkälaista harjoittelua lapsi tarvitsee matematiikan opiskelussa. Räsäsen mukaan matematiikan ”sisäiset” taidot ja yleiset kognitiiviset tekijät ennustavat parhaiten tulevaa matematiikan osaamista.
On myös osoitettu, että työmuistiharjoittelulla on myös pitkäkestoista vaikutusta, sillä se lisää sinnikkyyttä ja parantaa keskittymiskykyä. Keskiarvona yhdistetty matematiikan harjoittelu ja työmuistiharjoittelu on osoittautunut tehokkaaksi, joskin oppilaan lähtötasolla on merkittävä vaikutus ja yksilötasolla variaatio on valtavan suurta.
Kaiken kaikkiaan matematiikan oppimista tukee heikoilla parhaiten visuo-spatiaalinen harjoittelu, kun taas hyvillä työmuistiharjoittelu antaa parhaan tuen.
Pekka Räsänen luennoi oppimisvaikeuksista.
Esitelmänsä päätteeksi Räsänen nosti esiin sen, mitä tutkimus on jo selvittänyt, mutta myös niitä asioita, joista tutkimusta tarvitaan.
Tiedämme esimerkiksi, että opetuksellinen interventiotutkimus, joka jättää huomiotta yksilöllisen vaikuttavuuden vaihtelun, antaa vain kalpean kuvan luokka-arjen todellisuudesta, sillä saman intervention vaikuttavuudessa on jopa nelinkertaisia eroja yksilöiden välillä.
”Arithmetic is being able to count to 20 without taking off your shoes. – Mickey Mouse.”
Tiedämme myös, että sekä matemaattisten taitojen että kognitiivisten kykyjen lähtötaso vaikuttaa merkittävästi intervention vaikuttavuuteen ja sen, että intervention vaikuttavuus on lähtötason ja interventiosisältöjen välistä vuoropuhelua.
Toisaalta emme vielä tiedä, kuinka pitkälle interventioiden vaikuttavuutta voidaan parantaa huomioimalla yksilöllinen lähtötaso. Vaikka tiedämme, että suora aivotoimintojen aktivointi parantaa jossain määrin harjoitteluefektiä, emme tiedä mihin kaikkiin taitoihin ja kuinka yksilöllistä vaikuttavuus on.
Hahmottamisen kuntoutus -hanke eli Hahku (linkki) on Niilo Mäki Instituutissa toteutettava RAY:n rahoittama nelivuotinen hanke (2014–2017).
Hankkeessa tuotetaan tietopalvelu visuo-spatiaalista hahmotushäiriöstä kärsiville lapsille, heidän läheisilleen ja ammattilaisille sekä kehitetään tietokoneella tehtäviä harjoitteita hahmotushäiriöiden kuntoutukseen.
Yhtenä Hahkun tehtävänä on luoda käsitystä hahmotushäiriöistä kokemusasiantuntijuustiedon näkökulmasta.
Myös Jyväskylän normaalikoulu on mukana hankkeessa.
Tutkimuskoordinaattori Jouni Kallio esitteli liikkuvaa koulua ja sen taustoja. Tutkimusten mukaan taukojen pitäminen helpottaa tarkkavaisuuden ylläpitämistä ja liikkumisen on todettu edistävän erityisesti heikkojen keskittymiskykyä.
Laaja hollantilaistutkimus (Mullender-Wijesma ym. 2016) osoittaa, että kahden vuoden ajan pidetyt liikunnalliset matematiikan ja äidinkielen tunnit ovat parantaneet oppimistuloksia niin, että kokeiluryhmän oppilaat olivat noin 4 kk edellä verrokkiryhmän oppilaita.
Koulupäivän aikaisen liikunnan lisääminen edistää myös kouluviihtyvyyttä. 500 opettajalle tehdyn kyselyn tulosten mukaan esimerkiksi pitkät välitunnit ovat osoittautuneet tehokkaiksi, sillä ne antavat lisää yhteistä aikaa niin opettajille (esim. keskusteluun ja suunnitteluun) kuin oppilaille (esim. leikkiin ja peleihin).
Eräs kyselyyn vastannut opettaja totesikin, että ”en ole koskaan aikaisemmin kokenut meidän koulussamme tällaista yhteishenkeä”.
Haluaisitko oppia läsnäolon taitoja, ajanhallintaa, tunnetaitoja, purkaa mieleen jääneitä ohjaustilanteita draaman keinoin tai saada voimia hiljaisuudesta? Seminaarin perjantaiaamuun sijoittui uudenlainen työskentelytapa, Voimala.
Voimalan tavoitteena oli lisätä työhyvinvointia, aktivoida uudenlaista ajattelua, vahvistaa kohtaamisen ja läsnäolon taitoja sekä saada ja jakaa vinkkejä ajankäytön sekä projektien hallinnasta. Voimalasta saatu palaute oli ilahduttavan myönteistä.
Mikäli haluatte tietää lisää Voimalan sisällöistä, voitte pyytää materiaalit käyttöönne lähettämällä postia osoitteeseen siriusenorssi@gmail.com
Voimalan järjestelyistä vastasivat eri norssien lehtorit yhteistyössä.
Voimalan toimintapisteet oli sisustettu inspiroivaan tapaan. Tässä yksi esimerkki seinille ripustetuista ajatelmista.
Seminaariväelle puhunut Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitoksen johtaja Tiina Silander on myös Opettajankoulutusfoorumin jäsen.
Hän toi terveiset foorumista. Alla olevalla videolla Silander kertoo myös toiveensa eNorssi-verkostolle.
Silanderin terveiset opettajankoulutusfoorumista
Kun Norssin päivänä la 8.10. juhlittiin Jyväskylän normaalikoulun 150vuotista taivalta, julkaistiin myös Janne Haikarin ja Sofia Kotilaisen kirjoittama kattava koulun historia Opettajuuden mallia. Jyväskylän normaalikoulu 1864-2015.
Kirjassa tarkastellaan, miten suomalaiselle opettajuudelle on etsitty ja näytetty mallia kansa-, oppi- ja peruskoulussa sekä lukiossa 1860luvulta 2010-luvulle ja miten Jyväskylän normaalikoulu ja sen edeltäjät ovat läpi historiansa seisseet teoreettisen tiedon ja käytännön rajalla.
Kirjan runsas kuvitus (yli 800 kuvaa) avaa mainosti koulun ja opettajankoulutuksen muutosta vuosikymmenien kuluessa.
Muutoksista huolimatta eri aikakausina on tehty samoja suuria kysymyksiä siitä, millainen on hyvä opettaja, miten harjoittelukoulu palvelee parhaiten opettajankoulutusta tai mihin suuntaan suomalaista koulua tulee kehittää.
Historiateosta voi ostaa Jyväskylän yliopiston kirjaston verkkokaupasta: https://kirjasto.jyu.fi/kauppa/tuotteet/opettajuuden-mallia
• Ohjaajakoulutuksen ryhmän työ- ja koulutusseminaari
Helsingissä 3.- 4.11.2016
• eNorssin kevätseminaari Vaasassa 27. - 28.4.2017
• Oppilaskuntatapaaminen Oulussa lukuvuoden 2016 –2017 aikana.