Normaalikoulut eli Norssit ovat yliopistojen harjoittelukouluja. Norssien tehtävänä on perusopetuksen lisäksi järjestää ohjattua opetusharjoittelua.
Norsseissa tapahtuu monipuolista tutkimus-, kokeilu- ja kehittämistoimintaa. Siriuksen tavoitteena on tehdä tätä toimintaa tunnetuksi.
Haluatko esitellä omaa jatkotutkimustasi tai muuta tutkimus-, kokeilu ja kehittämistoimintaa? Tai haluaisitko kirjoittaa yhteistyöstä normaalikoulujen kanssa? Vai oletko käynyt opinto- tai työmatkalla muualla, josta voisit raportoida? Lähetä tekstisi meille!
eNorssi-verkoston puheenjohtaja Vesa Valkila vesa.valkila@utu.fi
Toimittajalta
Syksy on ehtinyt jo ruskan aikaan. Lukuvuoden ensimmäinen Sirius vie lukijat mukaan Rauman eNorssi-seminaarin tunnelmiin ja sitä kautta tulevaisuusteeman pohdintaan.
Viime lukuvuoden aikana vakiinnutimme Siriuksen uusina juttutyyppeinä Vaikuttajakolumnin ja Norssinopen päivä -kirjoituksen. Tässä numerossa aloittaa myös Rehtorin palsta, jossa ensimmäiseksi pääsee ääneen Itä-Suomen yliopiston normaalikoulun johtava rehtori Jyrki Huusko. Kaikki nämä kolme juttutyyppiä ovat kuin kurkistusikkunoita Norsseihin ja siihen yhteistyöhön, jota verkosto tekee ympäröivän maailman kanssa.
Edessä oleva talvi tuo eteemme monia yhteisiä haasteita. Hintojen nousu, energiakriisi ja turvallisuuteen liittyvät teemat koskettavat kaikkia meitä. Lapset ja nuoret kantavat luokkahuoneisiin ja luentosaleihin mukanaan ajatuksensa, pelkonsa ja toiveensa. Joskus ne jäävät piiloon, mutta toisinaan ne nousevat esiin yhteisissä keskusteluissa. Siriuksen monipuolista sisältöä toimittaessani saan kiinni ajatuksesta: tekoäly voi ratkaista monta asiaa, mutta toisen ihmisen läsnäoloa se ei korvaa. Entä jos onkin niin, että tärkein voimavara on lopulta aina meissä ihmisissä: hymyssä, katseessa ja halauksessa?
Syksyisin, lämpöisin terveisin
Sanna Isopahkala
Tampereen yliopiston normaalikoulu
eNorssin viestintäryhmän jäsen ja Siriuksen toimittaja
palsta: Jyrki Huusko
lukio kehittää
löytöretki omaan oppimiseen ja opiskeluun
Rauman norssi on mukana
on turvallinen koulu -hankkeessa
Norssinopen päivä: Juuso Pursiainen
Biologian ja maantieteen horisontit selkeytyivät Raumalla
Fysiikan opettajia tutustumassa
taappäi tulevaisuuttehehorisont selkeyty
eNorssi-verkoston syysseminaari pidettiin tänä vuonna Raumalla. Seminaarimäen upea miljöö oli inspiroiva paikka pohtia seminaarin teemaa, tulevaisuutta.
Keskiviikkopäivän alussa saimme kuulla Rauman murteella lausuttuja tervetulosanoja, jotka lausui verkoston projektikoordinaattorit Sampo Forsström ja Pasi Kurttila. Lisäksi seminaarijärjestelyistä kertoivat Riikka Nieminen ja Kalle Nyberg Raumalta.
Seminaarin varsinainen ohjelma alkoi tietostrategian esittelyllä, jonka pitivät eNorssi-verkoston TVT-ryhmän vetäjät Mikko Horila ja Tuomo Tammi Tampereen yliopiston normaalikoulusta.
Käytännön tasolla strategia tarkoittaa esimerkiksi ohjelmointipolku ja digipassi, joiden tavoitteena on helpottaa opettajan työtä ja yhtenäistää taitotasoa eri normaalikouluissa. Ohjelmointipolku tarjoaa esimerkinomaisia keinoja ohjelmointiopetuksen suunnitteluun ja toteutukseen eri luokka-asteilla.
Digipassi julkaistiin seminaarin jälkeisellä viikolla Qridissä, joten se on julkaisemisen myötä avoin kaikille.
Ensimmäinen seminaaripäivä jatkui workshop-työskentelyllä, jossa osallistujat saivat jakaantua seuraaviin vaihtoehtoihin:
• Tutustuminen Rauman Pikkunorssiin
• Ryhmä toimivaksi yhdessä
• Puutarhapedagogiikkaa
• Digiviikolla koko koulu koodaa
• Posterinäyttely
Posterinäyttelyssä tutustuttiin kahteen meneillään olevaan tutkimukseen
Posterinäyttelyssä yleisö sai kuulla kahdesta meneillään olevasta tutkimuksesta. Itä-Suomen yliopiston normaalikoulujen lehtorit Katariina Räsänen ja Tiina Matveinen. Räsäsen tutkimus koskee opettajien alanvaihdon harkintaa ja Matveisen tutkimus puolestaan käsittelee monilukutaitoa matematiikan oppimisessa.
Elämyksiä ja onnistumisia puutarhapedagogiikan avulla
Rauman kampuksella on Suomen viimeinen seminaaripuutarha, jota hoitaa kaksi yliopiston palkkaamaa puutarhuria. Puutarhaa hyödynnetään niin oppilaiden kuin opettajaopiskelijoiden kanssa.
Normaalikoulun oppilaat saavat joka vuosi kaksi eri kasvia kasvatettavakseen. Peruskoulun aikana he saavat täten tutustua 18:an kasviin. Puutarhuri Marketta Kortelahti kertoi hauskan anekdootin pikkutytöstä, joka toi kotiin koulussa kasvattamiaan maa-artisokkia ja sanoi, että näistä pitäisi tehdä ruokaa. Aikansa hämmästeltyään kotiväki etsi netistä reseptejä ja päätyi tekemään keittoa. Tulos oli niin onnistunut, että maa-artisokkakeitosta on tullut perheelle yksi tykätty ruoka lisää.
Marketta Kortelahti esittelee puutarhaa
Iltapäivällä myös eNorssi-verkoston työryhmät kokoontuivat suunnittelemaan tulevaa työvuotta
eNorssi-verkoston työryhmien kuulumiset Raumalta
Ohjattu harjoittelu ja ohjaajakoulutus -ryhmä
Ohjattuharjoittelu ja ohjaajakoulutus-työryhmässä keskusteltiin ohjauksen ajankohtaisista teemoista. Ryhmän yhteisenä tavoitteena on Ohjauksen oppaan laatiminen ja ohjaajakoulutuksen Moduuli 1:n uudistaminen.
Opetussuunnitelma
Ops-työryhmä laatii lukion laaja-alaisen osaamisen osa-alueiden seurantaan havannointilomakkeen opetusharjoittelijoille sekä tiekartan osa-alueiden soveltamiseen ja arviointiin harjoittelua varten.
Kehittyvä pedagoginen tuki
Kehittyvä pedagoginen tuki -työryhmään saatiin uusia jäseniä eri Norsseista. Työryhmä suunnitteli tulevaa Pedagogista verkkokahvilaa, joka järjestetään 9.2.2022. Työryhmä pohti, mitä valmistuvan opettajan tulee tietää ja osata tuen asioista siirtyessään työelämään. Pohdiskelun tuloksena työryhmä päätti laatia kevään 2023 aikana Oppimisen tuen ohjaamisen oppaan.
Tutkimus, kokeilu ja kehittäminen
Tutkoke-ryhmä kokoontui kahtena päivänä Rauman eNorssi-seminaarin yhteydessä. Ryhmässä keskusteltiin muun muassa tarpeesta saada parempi tilannekuva eri harjoittelukouluilla tehtävästä Tutkoke-toiminnasta. Päätimmekin tehdä toiminnasta koonnin tämän lukuvuoden kuluessa. Tutkoke-ryhmä aikoo tehdä myös parikin aloitetta eNorssin johtoryhmälle.
Ne koskevat tutkimustoiminnan tukemista ja aineryhmätyöskentelyä seminaarien yhteydessä. Aloitteista tarkemmin myöhemmin, jos ne etenevät.
Ryhmässä vieraili myös ulkopuolinen vieras. Oppiaineasiantuntija Kirsi Valta-Hulkkonen (OPH) piti ryhmälle etäyhteyden kautta peruskoulun arviointia koskevan esityksen ja saimme myös esittää kysymyksiä
Kirsille. Ehkä sidosryhmien edustajia voitaisiin kutsua laajemminkin vierailemaan eNorssin tapahtumissa tulevaisuudessa? Ainakin meille jäi tästä työskentelymuodosta hyvin positiivinen kuva.
Unesco
Unesco-ryhmä tapasi hybridimallina, eli osa ryhmästä oli paikan päällä ja osa etänä. Ryhmä on hakenut ja saanut uutta hankerahaa vuodelle 2022-2023. Hankkeet ovat:
-Unesco norssit peruskoulu – globaalisti vastuullinen opetus ja oppiminen
-Unesco norssit lukio – globaalisti vastuullinen opetus ja oppiminen
Ryhmän tavoitteena on kuluvana lukuvuonna lisätä oppilaiden osallistamista käytäntöjä jakamalla, uusia kehittäen.
TVT-ryhmän kuulumisia kertova juttu on tämän seminaarikokonaisuuden ohessa.
Torstain aikana kuultiin useita, upeita tulevaisuusteemaa käsitteleviä luentoja
Torstaiaamuna tiedekunnan tervehdyssanat lausui varadekaani Marjaana Veermans. Hän kiitteli, kuinka harjoittelukoulujen opetusharjoittelun ohjaus on monipuolistunut ja siitä on tullut paljon positiivista palautetta.
Veermans toivoi, että tiedekuntien välillä yhteistyötä voisi vielä entisestään lisätä.
Normaalikoulussa tehtävää kehittämistyötä voisi jakaa vielä enemmän tiedekuntien taholle. Ei voi kuin hämmästellä, miten aktiivista porukkaa normaalikouluissa on töissä. Meidän harjoittelukoulujen tulevaisuuskin on varmasti kehitysmyönteistä.
Veermans viittasi ajankohtaisiin maailmantapahtumiin ja rohkaisi, kuinka tulevaisuutta on hyvä suunnitella ja hiukan miettiä, mutta sitä ei kannata murehtia liikaa.
Seminaariväkeä tervehti myös verkoston puheenjohtaja Vesa Valkila. Hänkin viittasi tulevaisuuteen ja pohti, miten tulevaisuus ei ole mitään ennalta määrättyä. Opettajan tehtävä onkin opettaa taitoja suhtautua tulevaisuuteen.
Kaikki meidän tekomme vaikuttavat tulevaisuuteen. Voisi sanoa, että norsseilla erityinen tehtävä tulevaisuustaitojen opettamisessa, Valkila huomautti.
Puheenjohtaja kiitteli aktiivista eNorssi-väkeä tehdystä työstä ja kuvaili, miten jokainen työryhmä tai aineryhmä toimii saman tavoitteen suuntaan ja se on kohti maailman parasta oppimista.
Tulevaisuudessa on yhä enemmän kyse ihmisenä olemisen taidoista
Tekoäly voi tehdä monia asioita paremmin kuin ihminen, mutta eettinen pohdinta jää edelleen ihmisen vastuulle
Torstain ensimmäinen KeyNote -puhuja oli Olli-Pekka Heinonen IB-organisaation pääjohtaja. Hän oli otsikoinut esityksensä “Kompleksisuus ja yhteisöllinen viisaus koulumaailmassa”
Heinonen toi seminaariin terveisiä Genevestä ja samalla myös Intiasta, jonne oli juuri lopettanut konferenssipuheenvuoron.
On kiinnostavaa huomata, että joka puolella maailmaa oikeastaan on esillä samanlaisia haasteita ja kysymyksiä.
Pääjohtaja kehotti pohtimaan, mikä on se tapa, jolla katsomme maailmaa. Heinonen lainasi ajatusta, joka on rohkaissut häntä itseä viime vuosina.
Kun muutat sitä, miten katsot asioita, asiat joita katsot, muuttuvat. Siinä viisaudessa on kyse siitä, miten me havainnoimme maailmaa, on aina vuorovaikutussuhde.
Heinosen mukaan tärkeää on tiedostaa, minkälaisin odotuksin, arvoin ja lähtökohdin havainnointia tehdään. Hän kuvasi ihmisen kahta jakoista tapaa katsoa maailmaa.
Toisaalta me katsotaan yksityiskohtia ja pyritään tarkkuuteen. Toinen tapa on taas ymmärtää - se tapa ei keskity yksityiskohtiin, vaan katsoo laajaa kokonaisuutta ja pyrkii ymmärtämään, miten eri asiat liittyvät toisiinsa.
Heinosen mukaan kun katsomme kokonaisuutta, näkyy erilaiset sävyt ja oikeastaan eri kokonaisuuksien kirjo.
Aikanaan kun saalistaja on keskittynyt huomaamaan saaliin, niin samalla hänen on pitänyt osata katsoa horisonttia, jotta hän ei itse päädy saaliiksi.
Heinonen kuvaili oppimisprosessia, joka on samalla sivistyksen prosessia.
Snellman painotti, että on harhaluuloa kuvitella, että sivistys voitaisiin jotenkin universaalisti ja pysyvästi määritellä. Sen sijaan jokaisen aikakauden tulee määritellä uudestaan, mitä sivistys on.
Ja jotta näin voidaan tehdä, meidän tulee ymmärtää, millaisessa maailmassa elämme. Pääjohtajan mukaan haastavaa kaiken ymmärtämisessä on se, jos yhteisessä keskustelussa mielipiteet ja faktat menevät sekaisin.
Heinonen kertoi lukeneensa kesän aikana ison määrän lasten ja nuorten hyvinvointiin liittyviä tutkimuksia. Ne ei ole olleet kovin miellyttävää luettavaa. Varsinkin pandemian aikana on tapahtunut lasten ja nuorten henkisen hyvinvoinnin merkittävää heikkenemistä.
Bathin yliopiston tutkimuksessa kolme neljästä nuoresta sanoo, että tulevaisuus on pelottava paikka.
Me ihmiset olemme täysin riippuvaisia toisistamme ja myöskin luonnosta. Se miten me kohtelemme luontoa, vaikuttaa siihen kuinka me ihmiset voidaan.”
Nuorten mielenterveyden ongelmat ovat lisääntyneet selkeästi nopeammin kuin aikuisväestön keskuudessa pandemian aikana. Suunta on samanlainen kaikkialla maailmassa.
Onko kyse siitä, että sairastuminen on jotenkin lisääntynyt? Vai onko ennemmin kyse siitä, että me ollaan luotu maailma, jossa eläminen on niin ahdistavaa, että he reagoivat näillä tavoilla, Heinonen pohti.
Yksi ydinkysymys ajassamme on, miten kyetä elämään turvallista elämää ennakoimattomassa ja epävakaassa maailmassa?
Silloin oppimisen taidot ovat hyvin keskeisiä, Heinonen painotti.
Kykenemmekö kouluissa toimimaan tavalla, jolla tuetaan lapsen ja nuoren kasvua omaan toimijuuteen - siihen, että syntyy se motivaatio tehdä parempaa maailmaa? Eikä tapahdu vajoamista apatiaan, kyynisyyteen ja ulkopuolelle jäämiseen.”
Heinonen palasi esityksessään myös historian kulkuun ja kuvaili, kuinka teollisuusyhteiskunnassa olennaista oli, että ihmisen ruumis, kädet kytkettiin koneisiin ja fyysinen työ oli se lisäarvo, jota ihminen synnytti.
Kun teollisuushalleista siirryttiin toimistoihin, olikin kyse siitä, miten ihminen pystyi siirtämään ja muokkaamaan dataa.
Nyt olemme sen tilanteen edessä, että tekoälyn myötä meillä on teknologiaa, joka on huomattavasti nopeampi ja luotettavampi tiedon käsittelyyn, kuin mihin ihminen kykenee. Mikä ihmisen osa sitten on?
Heinosen mukaan aika paljon tänä päivänä puhutaan, että olemme siirtymässä vuorovaikutuksen yhteiskuntaan: silloin kyse on ihmisenä olemisesta ja humanistisesta ajattelusta.
Tekoäly ei kykene tekemään ratkaisuja siitä, mikä on eettisesti kestävää. Ne kysymykset jäävät meidän ihmisten tehtäväksi tulevaisuudessakin.
Opettajankoulutuksella on 100 vuoden vaikutus
Toinen torstain KeyNote -puhuja oli Turun yliopiston tiedekuntapäällikkö Anu Warinovski.
Myös hänen esityksensä koski seminaarin teeman mukaisesti tulevaisuutta, erityisesti opettajan tulevaisuustaitoja.
Warinovski havahdutti seminaariyleisöä kuvaamalla, kuinka opettajankoulutuksella on 100 vuoden vaikutus eteenpäin.
Opettajaksi opiskeleva, joka nyt on valittu koulutukseen, saattaa olla työelämässä 40 vuotta eteenpäin. Silloin hänen oppilaansa elävät 100 vuoden päässä nykyhetkestä.
Ja koska harjoittelukouluilla on perusopetuksen lisäksi opettajankoulutustehtävä, niissä tehdään tulevaisuutta kahdella eri tavalla.
Opettajan ammatti on läpikotaisin eettinen”
Warinovskin mukaan toimijuus on kirjoitettu suomalaiseen opettajankoulutukseen - meihin luotetaan, meitä arvostetaan ja meillä on pitkä autonomia. Opettajankoulutuksen yhteydessä puhutaan paljon tutkimusperustaisuudesta.
Onko se hokema vai todellisuus? Kyllä opettajan työhön kuuluu myös opettaja tutkijana ja oman työn tutkiminen. Toisaalta ohjekirjaa opettajaksi ei ole - se on monimutkainen vaikea ammatti, jota ei opi ohjekirjasta lukemalla.
On tietenkin hyvä kuulla esimerkkejä, koska siitä se luovuus lähtee kukkimaan
Tiedekuntapäällikkö kertoi tulleensa johtopäätökseen, jonka mukaan opettaminen on ongelmanratkaisutilanne.
En tarkoita tällä sitä, että olisi aina ongelma, vaan että on vaihtoehtoja, joita punnitaan ja joista valitaan paras.
Mutta miksi opettajan ammatti on monimutkainen? Warinovski kuvasi hienosti opettajan työn monimuotoisuutta.
Opettajalla on teoreettista osaamista, on tavoitteita, oppiaine ja -sisältö. Lisäksi samaan pakettiin kuuluvat opettaja ja hänen persoonallisuus, arvot ja pedagogiikka ja vielä sosiaalinen konteksti, johon kuuluu oppilasryhmä ja yksittäinen oppilas.
Vain ihminen itse voi määritellä identiteettinsä”
Kognitiivisten taitojen ohella opettajan osaamisen ydintä ovat sosiaaliset taidot.
Tieto rakentuu sosiaalisessa toiminnassa. Voidaan myös sanoa, että jokainen opettaja on johtaja.
Raumalla tutkitaan, kokeillaan ja kehitetään
Perjantain ohjelmassa oli ajankohtaisia makupaloja Rauman norssista ja kampukselta.
Yrittäjä Iiro Koski ja normaalikoulun lehtori Ville Turunen kertoivat siitä, miten yrittäjyyskasvatusta on tuotu alakouluun. Bee business opettaa tuotemerkin rakentamisen ja markkinoinnin lisäksi monia laaja-alaiseen osaamiseen liittyviä taitoja, kuten ekologisuutta, rahan käyttöä tai ympäristö- ja ilmastotietoisuutta.
Lisäksi oppilaat oppivat ymmärtämään lähiruokatuotantoketjua, kehittävät kädentaitojaan ja lisäävät luonnontuntemustaan. Mehiläispesän avulla he oppivat ymmärtämään myös yhdyskuntarakennetta ja -hierarkiaa.
Normaalikoulun tutkoke-koordinaattori Jenna Lonka ja yliopistotutkija, *CERLI-koordinaattori Teija Koskela antoivat konkreettisen esimerkin siitä, miten melko pienillä rakenteellisilla ratkaisuilla normaalikoulun tutkoke-toimintaa voidaan vahvistaa ja tehdä näkyvämmäksi.
Yliopiston koulun normaalikoulun opetuksen tulee olla tutkimusperustaista. Vaikka kaikki opettajat eivät akateemista tieteellistä tutkimusta tekisikään, he tekevät monenlaista kehittämis- ja kokeilutyötä. Tähän Rauma antaa hyvän mallin.
Onnistunut tutkoke-työ edellyttää tiivistä yhteistyötä johdon kanssa (mm. resurssit, muu tuki ja tavoitteiden asettaminen). On myös tärkeä korostaa, että tutkoke-toimintaan voi osallistua monin eri tavoin. Koordinaattoreiden tehtävä on kannustaa ja ohjata eteenpäin.
CERLIn yhtenä painopistealueena on normaalikouluyhteistyö, johon CERLI-koordinaattorille on varattu pieni siivu työajasta. Hänen tehtävänään on antaa ohjausta esimerkiksi julkaisemiseen ja tieteellisten konferenssiesitysten tekemiseen. Normaalikoulujen kehittymisen kannalta on tärkeää, että opettajat työstävät omia tutkimus- ja kehittämisideoitaan myös tieteen kentällä.
Käytännössä Rauman normaalikoulussa yhteistyö näkyy monin tavoin. CERLI ja opettajankoulutuslaitos osoittavat kontaktihenkilön tutkimukseen, kokeiluun ja niiden näkyväksi tekemiseen. Kyse on palvelutehtävästä, jonka tavoitteet asettaa Norssi. Kontaktihenkilö on tavattavissa koululla ja mukana työyhteisön tapahtumissa ja myös ideoimassa niitä.
Esimerkkinä mainittiin kevään viimeisellä työviikolla 16.5. pidetty TES-iltapäivä, jossa työstettiin omaa tutkoke-posteria, kukin omia kiinnostuksen kohteidensa ja mahdollisuuksiensa mukaan. Järjestäjien hienoinen epäily ajankohdan suhteen osoittautui turhaksi.
Tutkimusperustaisuutta
jo päiväkodissa
Rauman Pikkunorssin johtaja Anne Toivonen kertoi tutkimusperustaisen vaarhaiskasvatuksen toteuttamisesta Suomen ainoassa yliopistollisessa harjoittelupäiväkodissa.
Noin 100-paikkaisessa päiväkodissa on ympäristöpedagoginen taito- ja taideainepainotus ja tavoitteina on muun muassa toimia varhaiskasvatuksen opettajankoulutuksen laadun kehittäjänä ja työelämävastaavuuden ja tutkimusperustaisen koulutuksen sujuva yhdistäjänä. Opiskelijoille Pikkunorssi tarjoaa uudenlaisen toimintaympäristön, jossa kehitetään ja tutkitaan digitaalisia oppimisympäristö.
OKL:n kanssa Pikkunorssi tekee opettajankoulutuksen opetukseen ja pedagogiseen kehittämiseen liittyvä yhteistyötä. Opetusharjoitteluyhteistyö näkyy esimerkiksi siinä, että uudessa opetussuunnitelmassa uusia on vapaavalintaisia harjoittelumahdollisuuksia, kuten opintojaksot Kokopäiväpedagogikka Pikkunorssissa (2 op) ja esiopetuksen nivelvaiheet (3 op), jotka toteutetaan yhteistyössä Normaalikoulun kanssa.
Yhteistyötä tehdään myös monenlaisiin opetus- ja havainnointitehtävissä. Näistä mainittakoon juonelliset roolipelikerrat (EduLarp), digikoodaus, lukukaverit tai o Sadutus-projekti.
Lisäksi Pikkunorssi on mukana monissa hankkeissa, kuten OHOSKE, VAKAAjohtaja, KIDISAFE, LUKUPESÄ tai KIRJOOSI. Koulutusviennissäkin sillä on oma roolinsa.
Normaalikoulun kanssa tehtävän yhteistyön tavoitteena on rakentaa tiivis ja joustava pedagoginen jatkumo, jota edistävät muun muassa esi- ja alkuopetuksen työryhmä, nivelvaiheyhteistyö ja kummitoiminta.
Tulevaisuudessa Pikkunorssin tavoitteena on sisällön tuottaminen, tilojen yhteiskäytön lisääminen, varhaiskasvatuksen täydennyskoulutuksen tarjoaminen, varhaiskasvatuksen opettajaopiskelijoiden ohjauksen kehittäminen ja ohjausosaamisen kehittäminen. Lisäksi on tarkoitus lisätä yhteistyötä muidenkin tiedekuntien kanssa tutkimuksen ja hankkeiden merkeissä.
Perinteiseen tapaan seminaari päättyi työryhmäkatsauksiin, kiitoksiin ja tervetulotoivotuksiin.
TVT-ryhmä tekee edelleen vaikuttavaa työtä verkoston digipedagogisten taitojen vahvistamiseen, kun taas OPS-työryhmä keskittyy seuraavaksi LOPSiin, erityisesti laaja-alaisen osaamisen konkretisointiin ja soveltamiseen opetusharjoittelussa.
TutKoKe-ryhmä jatkaa määrätietoista työtään vahvistaa ja yhdenmukaistaa tutkoke-toiminnan tukea eri yksiköissä. Lisäksi ryhmä pyrkii edistämään aine- ja teemaryhmätyöskentelyä tekemällä eNorssin johtoryhmälle aloitteita erilaisista toimintamuodoista.
Ohjatun harjoittelun ja ohjaajakoulutuksen ryhmä on laatimissa ohjauksen opasta. Lisäksi kuultiin ilahduttavia uutisia ohjaajakoulutusmoduulin 3 (Ohjauksen tutkimus) suosiosta. Moduuliin oli lähes 50 ilmoittautunutta. Suunnitelmissa on myös ohjaajakouluttajakoulutuksen järjestäminen.
Melko tuore Kehittyvän pedagogisen tuen ryhmä (KePeTu) on osoittanut olevansa tuiki tarpeellinen. Ryhmä järjestää 9.2.2023 pedagogisen verkkokahvilan, jonka teemana on “Tuki kuuluu kaikille”. Ryhmän tavoitteena on luoda osaamistavoitteet oppimisen ja koulunkäynnin tuessa eri opetusharjoitteluissa ja julkaista ne. Työnimenä on Oppimisen tuen ohjaamisen opas.
Lopuksi raumalaiset saivat ansaitut kiitokset erinomaisesti järjestetystä seminaarista, minkä jälkeen katseet suunnattiin jo kevääseen ja Rovaniemelle, jossa järjestetään eNorssin kevätseminaari 19.-21.4.2023 teemalla “Jo vain met tämä yhessä klaarathan - solekko tehä”.
Kuvaterveisiä syysseminaarilta
REHTORIN PALSTA
Kohti kokeilevampaa kulttuuria
Harjoittelukoulujen strategian mukaan kehitämme koulujamme yhä rohkeammiksi ja aktiivisemmiksi. Tutkimustietoon perustuva kehittäminen kohdistuu niin perusopetukseen, lukiokoulutukseen kuin ohjattuun harjoitteluunkin. Kehittäminen pitää aina sisällään ajatuksen kokeilevuudesta ja uudistumisesta. Kehittämisen ituja nousee kouluarjestamme sekä osastoilta ja tiedekunnista.
Toimiva kokeilukulttuuri vahvistaa edelleen myönteistä kehittämisilmapiiriä, jossa mahdolliset epäonnistumiset ovat luontainen osa prosessia. Tavoitellessamme aidosti jonkin uuden luomista, osoittautuu osa hyvänäkin pidetyistä ideoista väistämättä odotettua heikommiksi. Näitä harhapolkuja emme pelkää; turhiksi osoittautuneet yritelmät vievät nekin kehitystä eteenpäin. Epäonnistumisten analysoinnin tuottama tieto on arvokasta jatkokehittämisessä.
Strategian mukaisesti toimiessamme meidän tulisi rohkaista toisiamme kokeilevuuteen. Pelaammeko kuitenkin itse useimmiten varman päälle? Voisimmeko itse toisin toimimalla näyttää mallia hallitusta riskinotosta? Tuemmeko riittävästi ohjatussa harjoittelussa olevien opiskelijoidemme innovaatioita ja joskus hassuiltakin tuntuvia ideoita? Kuin-
ka käsittelemme epäonnistumisen ja siitä juontuvan häpeän tunteita? Miten positiivinen vahvistaminen ja kannustavuus todentuvat yhteisössämme meille itsellemme, oppilaillemme, opiskelijoillemme ja opetusharjoittelijoillemme?
Nostan strategiastamme muutaman itselleni oman aiemman työni ja tutkimusteni kautta läheisimmän käsitteen: yhteiskunnallinen polarisaatio, hyväosaisuuden periytyminen ja kouluyhteisön jäsenten moninaisuuden kohtaaminen. Kaikille yhteisen koulun yksi tärkeimmistä tehtävistä on mahdollistaa jokaiselle lapselle ja nuorelle sujuva opinpolku ja tasoittaa näin kasvuolosuhteista johtuvia eroavaisuuksia. Opettelemme harjoittelukouluissammekin enenevässä määrin sosiaalisia ja tunne-elämän taitoja – ja näitä hedelmällisimmillään ristiriitatilanteissa. Maaperä on otollinen vastakkainasetteluille, kun erilaisista sosioekonomisista taustoista tulevat lapset ja nuoret kohtaavat koulujen pihoilla ja luokkahuoneissa. Opettajan ei odoteta selviävän yksin; yhä monialaisempi yhteistyö on arkeamme. Meidän on kouluissamme tuotettava uusia toimintatapoja ja -malleja miltei reaaliaikaisesti. Tämäkin vaatii uuden keksimistä ja aiemmin opitun soveltamista – kokeilukulttuuria.
Oletteko Sinä ja yhteisösi valmis kohtaamaan huomispäivän mahdollisuudet ja haasteet yhdessä kokeillen?
Työniloa toivotellen
Jyrki Huusko
KT, koulunkehittämistutkimuksen dosentti
Itä-Suomen yliopiston harjoittelukoulun johtava rehtori
Tietostrategia 2022-2025
Teksti: Perttu Ervelius, Jani Kiviharju, Mikko Horila ja Tuomo Tammi
Kuvat: Tuomo Tammi
Viime lukuvuonna oli taas se vuosi, jolloin oli aika päivittää eNorssin TVT-strategia. TVT-strategia tehdään nelivuotiskaudeksi ja edellinen oli vuosille 2019–2022. Olimme tälläkin kertaa ajoissa liikkeellä ja kokosimme joulukuussa ydinporukan, joka alkaisi tekemään päivitystyötä. Samalla teimme linjauksia, kuten nimenvaihto Tietostrategiaksi ja sen, että liitteiksi tulevaan osaamistaulukkoon otetaan vahvemmin mukaan Opetushallituksen lanseeraama Uudet lukutaidot -kehittämisohjelma. Uudet lukutaidot -kehittämisohjelma toi myös aiempaa vahvemmin opetushallituksen mukaan meidän sykliseen kehittämisprosessiimme.
Työskentely oli varsin suoraviivaista ja saimme itse strategiatekstin nopeasti jakoon ensimmäiselle kommenttikierrokselle. Liitteeksi tehtävät digitaalisen osaamisen tasot teimme myös samalla idealla, jossa ydinporukka työsti tekstiä ja tavoitteita, sen jälkeen isompi porukka kommentoi ja sitten taas paranneltiin.
Varsinainen tietostrategia saatiin julkaistua Joensuussa eNorssin kevätseminaarissa.
Nyt alkavalle lukuvuodelle keskeisenä tavoitteena on tietostrategian jalkauttaminen harjoittelukouluissa.
Jalkauttamissuunnitelmissa oli selvää, että helpotamme harjoittelukoulujen opettajien arkea, mikäli pystymme tuottamaan mahdollisimman paljon tukimateriaalia ja aloimme siihen työhön ennakkoluulottomasti. Kevään aikana päivitimme ohjelmointipolun, joka onkin yksittäisenä dokumenttina yksi koko verkoston eniten lainattuja dokumentteja.
Ohjelmointipolussa on luokka-asteittain ohjeita ja vinkkejä ohjelmoinnin opettamiseen, ja se samalla antaa opettajalle selkeän kuvan minkälaisia taitoja missäkin vaiheessa olisi hyvä harjoitella.
Opettajien täydennyskoulutustarpeen kartoittamiseksi teimme digiosaamiskyselyn, joka pohjaa tietostrategian oppilaiden osaamistavoitteisiin. Kyselyn on tarkoitus on olla kannustava, tuomalla esiin kuinka paljon jo osaamme.
Viimeisenä työnä kasasimme oppilaiden käyttöön digipassin, joka julkaistiin Raumalla eNorssin syysseminaarissa. Digipassi on kirjoitettu oppilaan näkökulmasta peilaten luokka-asteiden digiosaamisen tavoitteita. Tarkoituksena on, että oppilas, ikätasosta riippuen, täyttää itse digipassiin oman digitaalisen osaamisen kehittymistä, jolloin oppilaalle itselleen ja myös opettajalle tulee näkyviin, missä kohtaa ollaan menossa. Tekniseksi toteutukseksi tehtiin alkuun kol-
me versiota: Excel, Forms ja Qridi. Tarkoituksena on vielä saada syksyn aikana jonkinlainen tulostettavakin versio, mutta toistaiseksi Excel-tiedostosta saa tulosteen.
Digitaalisuuden kehittämistyötä
eNorssin TVT-ryhmä on vahvasti kytköksissä myös monenlaiseen tutkimus-, kokeilu- ja kehittämistoimintaa, jota tuetaan monipuolisella hanketyöllä. Näistä keskeisin on FCLab-hanke, joka sai Opetushallitukselta rahoituksen jo neljännelle hankekaudelle.
FCLab-toiminta on aktiivista kaikissa harjoittelukouluissamme.
FCLab-lipun ja monien muiden hankkeiden alla olemme kehittäneet ja pilotoineet monenlaista kokeilua, ja tästä saimmekin keväällä idean kirjoittaa Suomen suurimpaan opetusteknologian tapahtumaan, ITK-konferenssiin, eNorssi/ FCLab-ohjelmapolku, jossa meidän kehittämistyöstä pidettäisiin useita esityksiä peräkkäin. Kokosimme jokaisesta harjoittelukoulusta jonkin viime lukuvuonna tehdyn digitaalisuuteen liittyvän kokeilun ja sen jälkeen etsimme kokeiluista pareja.
Parit muodostivat yhteisen esityksen ja sitten, kun tuli Call for papers, lähti pinkallinen esitysehdotuksia ITK-konferenssi arvioijille ja tällä kertaa meidän kehittämistyö herätti siinä määrin kiinnostusta, että Aulangolla 6.10. on tarjolla aamusta alkava ohjelmapolku, jossa on luvassa pitkä putki eNorssin/FCLabin peräkkäisiä esityksiä. Ohjelmassa on mm. kansallisen digitalisaation edistämistä, robotiikkaa ja ohjelmointia VEX-ympäristössä, sensoridatan hyödyntämistä MOK:ssa, digi-iltapäivämät ja perusopetuksen yhteisöllistä ohjelmointioppimista.
Lukuvuosi 2022-2023
Viime keväänä teimme tilannekartoitusta harjoittelukoulujen digitaalisuuden tilanteesta ja sen perusteella jatkamme koulukohtaista kehittämistyötä. Tarkoituksena on saada uusi tietostrategia jalkautettua osaksi koulujemme arkea. Kuten kuntien kouluissa, myös meillä opettajien digitaalisessa osaamisessa on suurta vaihtelua ja tämän tilanteen parantamiseksi on tarkoitus löytää niin koulukohtaisia kuin verkostotasoisia ratkaisuja. Digitaalisen osaamisen puutteet ovat osaltaan yksi opettajan hyvinvointia uhkaava tekijä, ja TVT-ryhmänä haluammekin tukea opettajakuntiamme tällä saralla. Yhteisen tietostrategian ja siihen liittyvien tukimateriaalien ja täydennyskoulutusten avulla on tarkoituksena, että tämän lukuvuoden jälkeen tietostrategia ei herätä negatiivista kaikua, vaan se nähdään yhtenä arkea helpottavana ratkaisuna.
Osassa harjoittelukouluissa on jo käyty läpi opettajakunnan kanssa digitaalisen osaamisen tavoitteet (TVT, Medialukutaito ja Ohjelmointiosaaminen) ja aloitettu suunnitella, mitä tavoitteita missäkin vaiheissa saavutetaan ja myös haarukoitu sellaisia tavoitteita, joita ei ole aiemmin hoksattu opetuksessa välttämättä niin selkeästi tavoitella. Tämän kaltainen pohjatyö on tarkoitus saada kaikkiin harjoittelukouluihin. Digipassista saadaan ensimmäisiä kokemuksia lähikuukausina ja syksyn jälkeen saadaan ensimmäisiä aavistuksia siitä, että onko se yksittäisenä työkaluna sellainen, joka selkeyttää opettajien ja oppilaiden digiarkea. Täydennyskoulutusten pohjaksi opettajakunnalle tehdään digitaitokartoituksia ja meidän osaavia oppilaitamme valjastetaan aktiivisemmin mukaan digioppilasagenttitoimintaan. Helsingissä, Tampereella ja Joensuussa kehitetään mallia, jossa oppilasagentit toisivat osaltaan meille lisäosaamista ja toisaalta osallistaisivat oppilaita enemmän. TVT-ryhmän ja FCLab-hankkeen tiimoilla jatkamme opettajiemme ideoiden ja tarpeiden pohjalta tukimateriaalien, ohjevideoiden ja täydennyskoulutusten rakentamista
Lukioiden osalta on luotu digikysely, jolla kartoitetaan aloittavien opiskelijoiden osaamista suhteessa päättövaiheen digitaito-osaamiseen ja tarkoituksena on suunnitella kartoitusten pohjalta valmiita koulutuksia, jotta lukion ykköset ovat digitaidoiltaan syksyn jälkeen samalla viivalla. Kirjaamme myös samankaltaista digiosaamisen tavoitteita kuin perusopetukseen tehtiin. Aineenopetukseen on tarkoitus kehittää ainekohtaisia digitaalista osaamista lisääviä oppimateriaaleja ja tähän etsitäänkin kattavaa ja monipuolista aineenopettajaporukkaa.
Tarkoituksena on, että kouluissa opetusharjoittelijoille tarjottaisiin tutustuttavaksi meidän tietostrategiamme liitteineen, jotta he näkisivät, millaisia digitaalisia taitoja opettajalta vaaditaan.
Vastaavasti meillä on tarkoituksena, että opetusharjoittelijoiden vaihtelevaan digiosaamiseen vastataan osana heidän opettajankoulutustaan. Opetusharjoitteluiden aikana he näkevät mitä digitaalisuus on käytännössä, mutta harjoitteluissa ei ole aikaa opettaa digitaitoja.
Digitaalisuus on itsessään kiinnostavaa ja mahtavaa, mutta vielä mahtavampaa on se, kun teknologia ja digitaalisuus saadaan palvelemaan meidän muita tarpeitamme, kuten hyvinvointia ja kestävää tulevaisuutta. Toivotamme kaikille miellyttävää, hyvinvointia tukevaa ja innostavaa lukuvuotta!
FCLab.fi
eNorssin TVT-ryhmä
Koko lukio kehittää - toimintaa yhdessä!
Teksti: Saara Murto-Heiniö
Kuvat: Saara Murto-Heiniö ja Juha Järvinen
Tampereen yliopiston normaalikoulun lukion yhteistyötä ja yhteisöllisyyttä korostava Koko lukio kehittää-toiminta alkoi Opetushallituksen rahoittamalla hankkeella vuonna 2020. Joulukuussa 2021 päättynyt Koko lukio kehittää 1-hanke inspiroi uuteen rahoitushakemukseen, ja onneksemme Opetushallitus päätti rahoittaa uutta innovatiivisten oppimisympäristöjen hanketta Koko lukio kehittää 2: Tieteen tekijät. Uuden hankkeen laajat tavoitteet kehkeytyvät lukion opetussuunnitelman mukaisesti laaja-alaisen oppimisen ja osaamisen, oppiainerajojen ylittämisen, korkeakouluja työelämäyhteistyön, aktiivisen toimijuuden, osallisuuden, opiskelijalähtöisyyden, digitaalisuuden, immersion sekä tieto- ja viestintätekniikan teemoihin.
Lepohetki norssiviltin alla – ja pian on taas virtaa opiskella!
Kuva Juha Järvinen
Koko lukio kehittää 1-hankkeessa aloitimme yhdessä kehittämisen opiskelijoiden Kaikki vaikuttaa! -työpajassa luomien eri oppimistilojen suunnitelmatuotosten perusteella. Koko lukioyhteisö äänesti tuotoksista parhaimmat suunnitelmat, joiden pohjalta aloimme kehittää ympäristöä. Yhteistyötä teimme
Aihio arkkitehdit Oy:n ja Martelan sekä Vihersisustus
Bueno Oy:n kanssa yliopistomme eri toimijoiden lisäksi. Konkreettisesti lukioyhteisömme jäsenet äänestivät prosessin aikana esimerkiksi kalusteiden erilaisista väreistä ja muodoista. Opiskelijoiden idearikkaat työt ja panostus saivat myös tunnustusta: erityinen hyvinvointiviltti eli Norssi-viltti jaettiin noin 50:lle lukiolaiselle. Ne koristavat nyt myös uusia oppimisympäristön tiloja ja ovat saaneet kunnian olla mukana myös yo-kirjoituksissa.
Norssi!
Kuva Saara Murto-Heiniö
Konkreettisesti Koko lukio kehittää 1-hankkeen tulokset näkyvät ympäristömme uusissa kalusteissa ja viherkasveissa. Hienoa on se, että opiskelijat ovat ottaneet tilat ahkeraan käyttöön ja viihtyvät niissä yhdessä ryhmäytyen. Tilat antavat opettajalle erilaisia mahdollisuuksia opetuksensa toteuttamiseen, ja kalusteet huomioivat erilaisia oppimistyylejä mahdollistaen sekä itsenäisemmän ja keskittyneen opiskelun että ryhmätöiden tekemisen samassa tilassa.
Katso Koko lukio kehittää 1-hankkeesta myös Sirius 2/2021, 64–68;
Hankkeen blogi löytyy täältä: https://blogs.tuni.fi/kokolukiokehittaa/
Oppimistila. Kuva Saara Murto-Heiniö
Koko lukio kehittää 2-hankkeessa olemme edistäneet yhdessä sen tavoitteiden (ks. Sirius 2/2022, 64–68) toteutumista: Tiedetapahtumien suunnittelu ja organisoiminen on aloitettu, ICT-paketteja on alettu kehitellä muun muassa opetusharjoittelijoiden suunnittelemana, immersiivisyydestä olemme kuulleet koulutuksia ja luentoja sekä alkaneet organisoida sen toteutumista konkreettisemmin lukiotiloissamme. Hyvinvointitavoitteemme kannalta olemme pilotoineet Vincit Laas Guidin hyvinvointialustaa. Lisäksi olemme kannustaneet yhteisöämme ideoimaan ja osallistumaan hanketyöhön osallisuus ja toimijuus huomioiden.
Oppimisympäristön rakentamiseen liittyvän verkoston luominen on aloitettu yhteydenotoilla ja keskusteluilla eri toimijoiden kanssa Pirkanmaalla ja sen ulkopuolella. Hankematkallamme Joensuun Tulliportin normaalikouluun tutustuimme toistemme kehittämistyöhön ja loimme uusia yhteistyön mahdollisuuksia.
Vierailulla Joensuun Tulliportin normaalikoululla
Kehittäjäopettajien yhteinen toiminta ja tapaaminen sekä tiedon avoimuus on erittäin hedelmällistä ja tehokas tapa luoda hyviä hanketuloksia.
Pääsimmekin kattavalle kierrokselle Tulliportin normaalikoulussa, ja saimme kuulla ja nähdä heidän kehittämistyötään. Erityisesti virtuaaliset tilat ja toimintojen huomioon ottaminen tiloissa olivat mielenkiintoisia. Alakoululaisten tilat villitsivät opettajia jopa kiipeilemään seinillä! Vierailumme oli erittäin mukava ja antoisa yhdessä.
Tulevana lukuvuonna edistämme immersiota tiloissamme konkreettisesti, pidämme tiedetapahtumia, kehitämme ICT-polkuja edelleen eri oppiaineissa sekä luomme hyvinvointia ja hyvinvointiosaamista parantavia ratkaisuja. Samalla kannustamme edelleen yhteisöämme aktiiviseen toimijuuteen ja avoimeen yhteistyöhön. Toivomme yhteistä kehitystyötä ja yhdessä tekemistä myös välittömän lukioyhteisömme rajat rikkoen, sillä yhteistyössä on aina voimaa!
Kurkista KLK2-hankkeen blogiin: https://blogs.tuni.fi/klk2tieteentekijat/ Tervetuloa seuraamaan Tampereen normaalikoulun lukion arkea Instagram-tilille: https://www.instagram.com/norssinlukio_tre/
Oppilaiden löytöretki omaan oppimiseen ja opiskeluun
- avoimen tutkivan oppimisen opiskeluilmapiiri
Teksti: Sinikka Räty-Záborszky ja Susanna Pöntinen
Myönteinen opiskeluilmapiiri syntyy useiden tekijöiden summana. Perusopetuksessa hyvä opiskeluilmapiiri on niin oppimisympäristöön, oppilaan hyvinvointiin kuin rohkaisevaan ja kannustavaan arviointiin sekä sosiaalisten taitojen oppimiseen liittyvä tavoite ja edellytys (Opetushallitus, 2014).
Tärkeydestä huolimatta aihetta on tutkittu vähän.
Tässä jutussa hyppäämme 5.luokkalaisten oppilaiden matkaan, jotka ovat koko alakoulun ajan käyttäneet digitaalisia välineitä erilaisissa oppimisen tilanteissa. Tekstissä keskitymme siihen, millaiseksi opiskeluilmapiiri muodostui avoimen tutkimusprosessin aikana.
Olemme erityisen kiinnostuneita oppilaiden tekemistä valinnoista: miten he omilla toiminnoillaan pystyivät vaikuttamaan siihen, millaiseksi opiskeluilmapiiri muotoutui.
Opiskeluilmapiiri ja avoin tutkiva oppiminen
Opiskelu on oppilaan tavoitteellista toimintaa tietojen ja taitojen oppimiseksi. Toiminnalle myönteistä ilmapiiriä ruokkivat mahdollisuus tehdä opiskeluun liittyviä valintoja, positiiviset vuorovaikutussuhteet ja yhtenäisyyden tunne (Simon & Salangam, 2021; Yu, Traynor & Levesque-Bristol, 2018; Frisby & Martin, 2010).
Tutkivan oppimisen toteuttaminen koulussa jaetaan usein kolmeen lähestymistapaan sen mukaan, miten ohjatusta työskentelystä on kysymys. Strukturoidusta työskentelystä puhutaan silloin, kun oppilaat työskentelevät tarkasti määriteltyjä ohjeita ja rakennetta noudattaen. Tutkimus voi olla myös puolistrukturoitu, jolloin oppilaille annetaan valinnanmahdollisuuksia, mutta rajoitetusti. Avoimelle tutkivan oppimisen projektille on puolestaan luonteenomaista se, että oppilaat vastaavat itse tutkimusprosessin suunnittelusta ja toteuttamisesta alusta loppuun (Pedaste ym., 2015).
Avointa tutkivan oppimisen prosessia voi kuvata löytöretkenä, joka sisältää erilaisia vaiheita. Tutkimus alkaa aiheeseen ja työskentelytapaan orientoitumisella. Sen jälkeen oppilaat itse valitsevat heitä kiinnostavat tutkimuskysymykset sekä mitä, mistä ja miten tietoa etsitään. He päättävät siitä, millä tavoin tietoa jaetaan pienryhmässä sekä miten tulokset ja johtopäätökset esitetään muille (Pöntinen ym., 2019)
Opettajan rooli on olla toiminnan alkuunpanija, eheyttäjä ja saatavilla oleva tuki. Pääasiallinen vuorovaikutus tapahtuu oppilaiden keskinäisessä yhteistyössä, jolloin yksilölliset ja yhteisölliset opiskelun prosessit kietoutuvat toisiinsa nostaen esiin niin oppilaiden uteliaisuutta, avoimia kysymyksiä, kriittistä ajattelua, oivalluksia kuin tunteita. Yhteisöllisyyden tunteen muodostumiseksi esimerkiksi säännöistä sopiminen, yhteisiin tavoitteisiin sitoutuminen sekä omiin, toisten ja tiimin kykyihin luottaminen nousevat keskiöön.
Avoimessa tutkimusprosessissa myönteisen opiskeluilmapiin syntymistä ei voi pitää itsestään selvyytenä. Jos tutkiva ote, avoimet tehtävät ja valintojen tekeminen ovat koulussa uudenlaisia työskentelytapoja, voivat ne tuntua opettajasta ja oppilaista epämukavilta ja turhauttavilta (Zion & Mendelovici, 2012).
Avoimen tutkivan oppimisen prosessi käytännössä
Itä-Suomen yliopiston normaalikoulun Tulliportin 5 A-luokassa toteutettiin avaruusteemaan liittyvä avoin tutkivan oppimisen projekti tammi-helmikuussa 2022. Oppilaat työskentelivät neljän hengen tiimeissä kuukauden ajan 12 oppitunnilla, joiden pituus oli 75 minuuttia. Työskentelyssä noudatettiin tutkivan oppimisen mallia ympäristöopin tunneilla. Työskentelyn vaiheet eli orientoituminen, tutkimuksen suunnittelu, tutkimuksen toteuttaminen ja raportointi ohjeistettiin Google classroom-tehtävillä.
Tehtävät olivat avoimia, ja opettaja ei antanut tarkkoja ohjeita, miten tiimien tulisi toimia.
Oppilaat valitsivat itse tutkittavan aiheen, työskentelytavat, digitaaliset välineet sekä sen, mitä kotitehtäviä projektiin liittyy ja miten tietoa jaetaan tiimin kesken. Suomen kieli ja kirjallisuus sekä kuvataiteen oppituntien tavoitteena oli eheyttää opiskelua. Oppilaat muun muassa kirjoittivat avaruuteen liittyviä tarinoita ja runoja, jotka kuvitettiin kuvataiteen tunneilla.
Tässä jutussa raportoimme, millaiseksi avoimen tutkivan oppimisen opiskeluilmapiiri muotoutui ja miten oppilaat omilla toiminnoillaan pystyivät vaikuttamaan opiskeluilmapiirin muotoutumiseen. Tutkimusaineistona olivat oppilaiden henkilökohtaiset itsearvioinnit (N=98), joita he kirjoittavat neljä kertaa toiminnan eri vaiheissa. Itsearvioinnit analysoitiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä eritellen opiskeluilmapiirin piirteitä oppilaiden tekemien valintojen, keskinäisen vuorovaikutuksen sekä yhteisöllisyyden tunteen näkökulmista.
Tutkijakortit
Kannustava
ilmapiiri ja lupausten pitäminen
Tutkivan oppimisen aikana tiimit onnistuivat luomaan kannustavan ilmapiirin, jolloin myös lupaukset pidettiin. Tämä näkyi onnistuneena valintojen tekemisenä ja vastuiden jakamisena sekä lupausten lunastamisena.
Tutkimusaiheen valinta oli oppilaille merkityksellistä. Eräs oppilas näki sen jopa keskeisenä tekijänä hyvän ryhmätoiminnan onnistumiselle: ”Ryhmä toimi hyvin, kun sai valita oman jutun mistä etsiä tietoa.” (o9). Toinen oppilas oli puolestaan aiheenvalinnan myötä saanut tutkimusprosessin aikana toteuttaa jotain sellaista, mitä oli aikaisemmin miettinyt. Hänelle ”kaikkein parasta oli se, jos joskus oli miettinyt, mitä avaruudessa tapahtuu ja nyt sai tiedon” (o19).
Onnistuneesta tutkimusaiheen valinnasta kertoi se, että oppilaat pystyivät pilkkomaan valitsemansa tutkimusaiheen pienempiin palasiin ja pääsivät sopuun
Sinikka ohjaa
keskinäisestä työnjaosta. Oppilaiden keskenään jakamat vastuut olivat todellisia, tutkivaan oppimisprosessin toteuttamiseen liittyviä tehtäviä. Yksilölliset tavoitteet liittyivät tyypillisesti tiedon hakuun ja kirjoittamiseen, kuten vastuuseen ”etsiä tietoa Auringosta ja meteoriiteista” (o20) ja vastuuseen ”tähtien ja planeettojen tiedonhausta ja kirjoittamisesta” (o4).
Vastuiden todellisuudesta kertoi myös se, että valittu tutkimuksen aihepiiri ja siihen liittyvä oma vastuu avasivat oppilaille erilaisia mahdollisuuksia työskennellä heitä kiinnostavalla tavalla ja heitä kiinnostavan tiedon parissa. Seuraavista aineisto-otteista on hyvin nähtävissä, miten sekä tiedon hakemiseen että lopputuotoksen laatimiseen liittyvien valintojen tekeminen oli koettu mielekkäinä tehtävinä:
”Ryhmätyöskentelyssä parasta oli se, kun sai tehdä omat slidesit tietystä Avaruuden aiheesta ja koristella ne itse omalla tavallaan, sai päättää taustan ja liittää tiettyjä kuvia.” (o3)
Mietintätuokio
”Tutkimuksen tekemisessä oli mielenkiintoista komeetat, koska ne olivat minun toinen tutkittava aihe ja se kiinnosti minua.” (o22)
Lupausten pitämiseen kannustavasta ilmapiiristä kertoivat kuvaukset lupausten lunastamisesta. Valtaosa oppilaista koki, että kaikki tiimin jäsenet olivat tehneet tutkivan oppimisen prosessissa oman osuutensa, vaikka ”välillä jotkut pelleili” (o10). Eräs oppilas kertoi yllättyneensä yhteistyön onnistumisesta ja olleensa ylpeä siitä, ”miten hyvin muutkin ryhmäläiset työskentelivät ” (o5). Lupausten pitäminen oli tyypillisesti sitä, että ”kaikki teki läksyt hyvin ja kirjoitti tekstit hyvin” (o20) ja ” kaikki osallistuivat tiedon etsimiseen” (o4).
Avoimessa ilmapiirissä korostuivat positiiviset tunteet, rehellisyys ja tyytyväisyys
Useat oppilaat olivat samaistunut tiimin toimintaan tunnistamalla työskentelyyn liittyviä positiivisia tunteita. He kertoivat, että ”voimakkain tunne on ollut ryhmän työskentelyssä ilo” (o14) ja ”tekemisen tunne” (o7). Positiiviset tunnekokemukset toivat esille, että oppilaat olivat pystyneet luomaan myönteistä opiskeluilmapiiriä. Se edisti opiskeluun sitoutumista ja aktiivista työskentelyä. Myönteisten tunteiden kokeminen myötävaikutti esimerkiksi haluun tehdä töitä yhteisen projektin eteen ja haluun itse toimia aktiivisesti. Seuraavat aineisto-otteet kiteyttävät hyvin, miten oppilaiden kokemat tunteet vaikuttivat työskentelyn määrään ja omaan aktiivisuuteen:
”Tunne vaikuttaa työskentelyn määrään ja kuinka paljon tahtoo tehdä töitä projektin eteen.” (o17)
”Tunne on vaikuttanut niin ryhmätyön tekemiseen, että olin aktiivisempi.” (o1)
Vaikka positiivisten tunteiden kokeminen oli tutkimusaineistossa yleisintä, herätti tiimissä työsken-
tely joissain oppilaissa negatiivisia tunteita, jotka he rehellisesti tunnustivat. Negatiivisissa tunteissa oli kyse kuitenkin enemmän tunteiden vaihtelusta kuin opiskeluilmapiiriä kuvaavista tunteista. Eräs oppilas oli kokenut jopa vihaa tiimin erimielisyyksien vuoksi. Tutkimusprosessin aikana tiimi oli kuitenkin sopineet erimielisyydet, ja oppilas kertoi usean muun oppilaan tapaan saaneensa muilta tiimin jäseniltä kannustusta. Myönteisestä ilmapiiristä kertoo se, että negatiivisista tunteista huolimatta tutkimuksen tekeminen kokonaisuutena oli todella kivaa ja viihtyisää, kuten seuraavasta aineisto-otteesta käy hyvin esille:
”Voimakkain tunne ryhmässä on ollut varmaan viha, kun välillä on tullut vähän riitaa kuka tekee mitäkin … Välillä kun on tullut vähän vaikeaa ryhmäni on saattanut vähän olla kireällä, mutta silti olemme sen vastoin käymisen ylittäneet hyvin… Ryhmäni on tukenut ja kehunut minua esittämään kysymyksiä siten, että he ovat kehuneet minua. … Tutkimuksen tekeminen oli todella kivaa ja viihtyisää.” (o25).
Tiedon etsintä parin kanssa
Avoimen opiskeluilmapiirin merkkinä oli myös se, että oppilaat olivat varsin tyytyväisiä omaan työskentelyynsä. He pystyivät kuvaamaan asioita, joissa olivat onnistuneet projektin aikana ja joita tekisivät tulevissa projekteissa samoin. Osa oppilaista oli jopa niin tyytyväisiä omaan ja tiimin työskentelyyn, että kuvasivat jatkossakin työskentelevänsä samalla tavoin. Eräs oppilas kuvasi, että ”tekisin samalla tavalla seuraavalla kerralla kaiken. Eli kuuntelemme toisia, rohkaisemme ja autamme muita, koska kaikki on mennyt todella loistavasti” (o3). Toinen oppilas kertoi puolestaan, että onnistui vastuullaan olevien diojen tekemisessä niin hyvin, että ”mielestäni en tekisi mitään toisin, koska olen tyytyväinen siihen mitä tein” (o2).
Vaikka omalle työlle annetut merkitykset olivat positiivisia, suurin osa oppilaista huomasi prosessin aikana, että voisi jatkossa toimia toisin. Oppilaiden kertomat tavoitteet olivat keskenään erilaisia, mutta tyypillisesti ne liittyivät tiedonrakenteluun ja kirjoittamiseen. Tutkivan oppimisen prosessin aikana oppilaille oli kirkastunut, miten tärkeää on kriittinen tiedon arviointi. Jatkossa he kuvasivat olevansa valmiita kiinnittämään vielä enemmän huomiota esimerkiksi tiedon arviointiin ja vertailuun.
Uteliaisuus oli tutkivan oppimisen ilmapiiriä kuvaava piirre. Kuvaus siitä, että ”tulen uteliaaksi, kun etsin tietoa jostain aiheesta mistä en vielä tiedä” (o5) kiteyttää, miten uteliaisuus kumpuaa halusta työskennellä itselle tuntematonta aihetta tutkien. Uteliaisuus ei ollut ainoastaan yksittäisen oppilaan työskentelyä ohjaava tunne, sillä se oli ohjannut myös koko ryhmän toimintaa: ”ryhmässä työskentelyssä voimakkain tunne on ollut uteliaisuus” (o3).
Utelias ilmapiiri kannusti keskustelemaan ja esittämään kysymyksiä, jolloin tavoitteena oli muun muassa ”pohtia onko sinulla vastausta” (o25). Kuvaus siitä, että ”olemme etsineet tietoa ja kysyneet toisiltamme asioita ja niiden tarkoitusta” (o3), kertoo oppilaiden yhteenkuuluvuuden tunteesta: tutkimusta ei ole tehty yksin, vaan yhteistyössä toisten kanssa. ”Aiheesta jutteleminen ja sillä tavalla uusien tietojen saaminen” (o5) kuvasti niin ikään oppilaiden keskittymistä yhteiseen tiedonrakenteluun. Myös työskentelytavoista oli neuvoteltu, kuten seuraavasta aineisto-otteista selviää:
”Tunne on vaikuttanut tutkimukseen, hyvin eli on ollut työ rauha ja saatu puhua yhdessä ryhmän kanssa miten kaikki menee ja ketkä lukee mitäkin eli se tuntuu helpommalta ja hyvältä.” (o13)
Uteliaan opiskeluilmapiirin merkkinä oli oppimiseen kannustaminen vaikeissa tilanteissa. Oppilaat antoivat toisilleen ikään kuin luvan kohdata vaikeita tilanteita ja kertoivat, että niistä selvitään yhdessä. Toisten rohkaiseminen ja kannustaminen loi myönteistä ilma- Ryhmän työskentelyä
piiriä, jonka eräs oppilas tiivisti kertomalla, että hänen ryhmänsä ”on toiminut hyvin esim siinä, että ottaa muut huomioon, on kiltti ja ei ole kenellekkään ilkeä.” (o1). Seuraavat aineisto-otteet vahvistavat, että oppilaat ovat itse omilla valinnoillaan vaikuttaneet uteliaan ilmapiirin rakentumiseen: ketään ei kiusattu tai pilkattu esimerkiksi silloin, kun jokin asia oli mennyt pieleen tai jos joku ei tiennyt jotain asiaa.
”Ryhmä on kannustanut siten, että on kehuttu tai sanottu jos joku on mennyt pieleen niin on sanottu, että se ei haittaa ja uskaltaisi esittää kysymyksiä.” (o8)
”Ryhmäni on kannustanut minua kysymään, että laadimme säännöt jossa kysymme jos tarvitsee ja kukaan ei ole ollut silleen no höh miten sä et tiedä” (o18)
Kannustamisen lisäksi myönteisyys vaikeista tilanteista selviämisestä tarkoitti avun antamista, kysymistä ja saamista. Avun antaminen ja pyytäminen olivat selvästi yhteisesti jaettuja toimintatapoja, sillä oppilaat kuvasivat, että me ryhmänä ”olemme pyytäneet apua muilta” (o14) ja ”autamme jos jollain on tullut vaikeuksia” (o12). Yhteenkuuluvuuden tunne oli tutkimusprosessin aikana muutoinkin vahva. Tämä näkyy esimerkiksi seuraavista aineisto-otteissa, joissa oppilaat kertoivat vaikeissa tilanteissa keksineensä ratkaisuja ja pohtineensa vastauksia yhdessä:
”Yksi vaikea tilanne oli, kun ei löytynyt tietoa, mutta keksittiin yhdessä ratkaisu ryhmän kanssa.” (o2)
”Vaikeissa tilanteissa toimimme niin, että teimme ryhmätyötä yhdessä ja podimme vastausta yhdessä.” (o15)
Johtopäätökset
Oppilaiden matkaan hyppääminen yllätti meidät positiivisesti. He pystyivät luomaan avoimen tutkivan oppimisen prosessissa myönteisen opiskeluilmapiirin, joka kannatteli oppilaiden tavoitteellista toimintaa koko prosessin ajan. Kannustaminen, avoimuus,
myönteisyys ja uteliaisuus siivittivät oppilaiden opiskelua vahvemmin kuin matkan varrella kohdatut karikot. Digitaalisuus ei noussut oppimisilmapiiriä kuvaavaksi piirteeksi. Kertooko tämä siitä, että digitaaliset välineet ovat oppilaille jo luonnollinen osa opiskelua ja oppimista?
Yhteystiedot:
Sinikka Räty-Záborszky (sinikka.raty@uef.fi), Itä-Suomen yliopiston Tulliportin harjoittelukoulu
Susanna Pöntinen (susanna.pontinen@uef. fi), Itä-Suomen yliopisto, Soveltavan kasvatustieteen ja opettajankoulutuksen osasto
Lisätietoja luokan toiminnasta ja käytännön toteutuksesta Opetushallituksen rahoittamissa hankkeissa vuosina 2017–2022:
Ilmiömäiset agentit -blogi
Digimatkalla -blogi
Lähteet
Frisby, B. N., & Martin, M. M. (2010). Instructor–student and student–student rapport in the classroom. Communication Education, 59(2), 146-164.
Pedaste, M., Mäeots, M., Siiman, L. A., De Jong, T., Van Riesen, S. A., Kamp, E. T., ... & Tsourlidaki, E. (2015). Phases of inquiry-based learning: Definitions and the inquiry cycle. Educational research review, 14, 47-61.
Pöntinen, S., Kärkkäinen, S., Pihlainen, K., & Räty-Záborszky, S. (2019). Pupil-generated questions in a collaborative open inquiry. Education sciences, 9(2), 156.
Simon, P. D., & Salanga, M. G. C. (2021). Validation of the Five‐item Learning Climate Questionnaire as a measure of teacher autonomy support in the classroom. Psychology in the Schools, 58(10), 1919-1931.
Yu, S., Traynor, A., & Levesque-Bristol, C. (2018). Psychometric examination of the short version of the learning climate questionnaire using item response theory. Motivation and Emotion, 42(6), 795-803.
Zion, M., & Mendelovici, R. (2012). Moving from structured to open inquiry: Challenges and limits. Science Education International, 23(4), 383-399.
Rauman norssi on mukana
ONNI on turvallinen koulu -hankkeessa
Teksti: Brita Somerkoski
- Turvallisuus ei ole erillinen saareke, vaan työtä tehdään arjessa mahdollisimman kokonaisvaltaisesti, kertoo lehtori Tuija Saarivirta, joka muutama vuosi sitten sai vastuulleen suunnitella ja kehittää Rauman norssin turvallisuuskulttuuria. Johtava rehtori Anna-Maija Katajisto antaa työlle täyden tukensa, koska pitää turvallisuuden kehittämistä erittäin tärkeänä.
-Turvallisuus on ennen kaikkea yhteisön yhteinen asia. Meidän on keksittävä keinoja, joilla saadaan kaikki mukaan - henkilöstön lisäksi oppilaat, kodit ja sidosryhmät. Osallistamisen lisäksi turvallisuusasioita tulee pitää esillä koko ajan. Siinä mielessä kyseessä ei ole hanke, vaan ihan tätä perustyötä, Tuija pohtii.
Norssissa toimii turvallisuusryhmä, joka kokoontuu lähes joka kuukausi. Syksyn alussa suunnitellaan alustavasti turvallisuuden vuosikello, jonka toteutuminen arvioidaan lukuvuoden lopulla. Aiempien vuosien suunnitelmat ovat samassa asiakirjassa, jotta jatkuvuus säilyisi. Rauman norssissa on kehitetty myös hyvinvoinnin vuosisuunnitelmaa, jonka osana on mm. kaksi turvallisuuden ja kaksi kiusaamisen, väkivallan ja häirinnän ehkäisemisen teemakuukautta. Toivottavasti siitäkin muodostuu toimiva käytäntö.
-Lehtori Raimo Haapalahti aloitti täällä norssissa ansiokkaasti turvallisuuden edistämisen. Nykyisin toteutamme turvallisuuskävelyt henkilöstölle ja joillekin oppilasryhmille. Korona-aikana hyödynsimme kokoontumisrajoitusten takia kuvallista turvallisuuskävelyä. Pelastussuunnitelmaan ja turvallisuusdioihimme on kaikkien tutustuttava.
Tuija kertoo, että Rauman norssin turvallisuuskulttuuri ei ole mitenkään valmis.
Haluamme erityisesti oppilaat mukaan turvallisuustyöhön. Meillä on turvallisuusryhmässä oppilasedustus, ja nykyinen oppilasjäsen Nico kertookin vapaapalokuntalaisena osallistuvansa turvallisuusasioiden toteuttamiseen mielellään. Tänä syksynä hän kuvasi mm. pihaturvallisuuskuvia ohjeisiin ja osallistui turvallisuusesittelyyn eNorssi -päivillä. Nico kertoo tuovansa keskusteluun havaitsemiaan turvallisuusriskejä, tekee ratkaisuehdotuksia ja kokee toimivansa tasavertaisena ryhmän jäsenenä.
-ONNI-hankkeen resurssit tuovat meille kouluun välineitä toimia ja tehostaa turvallisuustyötämme. Otamme kokeiluun ONNI-hankkeen tuottaman poikkeamasovelluksen. Opettajat ja oppilaat voivat puhelimillaan tai iPadilla ilmoittaa, jos huomaavat, että koulussa jokin paikka ei ole turvallinen. Hankkeen tuottama Yhdenvertaisen puuttumisen opas antaa meille jäntevyyttä yhtenäistää kurinpitotoimia. Lisäksi ONNI-hankkeessa voimme osallistua kuluitta koulutuksiin, jotka edistävät turvallisuutta. Yhteistyössä Satakunnan pelastuslaitoksen kanssa toteutetaan esim. ensiapukurssi ja alkusammutuskoulutus. Etua on myös siitä, että hanke tuottaa tutkimustietoa, jota voimme hyödyntää tulevassa suunnittelussa. Jos kehitymme lisää, on todellakin onni olla turvallinen koulu, toteavat Tuija ja Nico.
ONNI-on turvallinen koulu pähkinänkuoressa
ONNI-hankkeessa tuotetaan valtakunnallisesti sovellettavia ratkaisuja perusopetuksen turvallisuuskulttuurin kehittämiseksi.
• ensimmäinen laaja ja tutkimusperustainen oppilaitosturvallisuuden hanke Suomessa
• rahoitus opetus- ja kulttuuriministeriöstä
• hankeaika lukuvuosi 2022- 2023
• hankkeen johtaja käsityökasvatuksen professori Eila Lindfors, Turun yliopisto, opettajankoulutus Rauma
• 13 työntekijää, 15 pilottikoulua, joista kaksi ruotsinkielistä
Hankkeen toimintoja:
• Jokaisen hankekoulun turvallisuus arvioidaan.
• Tulosten perusteella koulu laatii turvallisuuskulttuurin kehittämissuunnitelman.
• Turvallisuustiimit aloittavat toiminnan ja turvallisuusvastuut jaetaan.
• Koulussa toteutetaan turvallisuustapahtumia, esimerkiksi henkilöstön turvallisuusvartit
• Oppilaat ja koko henkilöstö sitoutetaan turvallisuustyöhön.
• Koulut saavat käyttöönsä kuluitta ONNImobiilisovelluksen poikkeamien ilmoittamiseen.
• Koulut voivat valita opettajille täydennyskoulutuksia turvallisuudesta, esimerkiksi ensiapu-, alkusammutus-, AVEKKI-koulutukset
• Koulut saavat käyttöönsä ja kehitettäväksi kurinpitotoimien soveltamiseen Yhdenvertaisen puuttumisen oppaan (YPO)
• Hankkeen tutkimustoiminnan osana arvioidaan henkilöstön turvallisuusosaamista ja hankkeen toimintojen ja tuotettujen materiaalien käytettävyyttä
Perusajatuksena on, että henkilöstön turvallisuusosaamista kehittämällä oppilaitoksessa voidaan soveltaa turvallisuuskulttuurin edistämisen menetelmiä ja toteuttaa turvallisuuskasvatusta systemaattisesti, oikea-aikaisesti ja tasa-arvoisesti.
https://sites.utu.fi/onni/
Välitunneille rakennettiin turvallisuusryhmän ideoimana oma ohjeistus koulun nettisivuille. Kuvat: Nico
Norssinopen päivä
Norssinopen päivä -juttusarja kertoo normaalikoulun lehtoreiden työpäivästä. Kuten tiedämme, työpäivään mahtuu usein sekä opetusta, ohjausta, palavereita ja monenlaista tutkimus-, kokeilu- ja kehittämistyötä. Norssin opettaja: haluatko kirjoittaa Norssinopen päivä -jutun Siriukseen? Lähetä teksti ja kuvia ehdolle osoitteeseen sanna.isopahkala@tuni.fi
Juuso Pursiainen Rantakylän normaalikoulu erityisluokan opettaja KT
(oppilaiden nimet ovat muutettu)
Saavun Rantakylän normaalikoululle puoli tuntia ennen ensimmäisen oppitunnin alkua. Tapaan luokassamme koulunkäynninohjaajan ja kahden oppilaan henkilökohtaiset ohjaajat. He ovat kullanarvoinen tuki pienryhmämme kymmenelle oppilaalle ja minulle.
Meillä on yhteinen kokemushistoria oppilaiden kohtaamisesta, jota hyödynnämme kunkin oppilaan kasvun ja oppimisen tukena. Puramme heidän kanssaan päivittäin opetustilanteita ja pohdimme, mitkä asiat ovat sujuneet ja kuinka kehitämme työskentelytapojamme. Olen suunnitellut osan oppitunneista ennakkoon ja osan suunnittelemme yhteisessä ajatusriihessä aamulla.
Vilkaisen työpuhelintani. Minulle on tullut tänä aamuna kuusi mailia ja viisi Wilma-viestiä. Ehdinköhän lukea ne seuraavalla välitunnilla? Pohdin työasioiden rinnalla, kuinka järjestän pojalleni kyydin jalkapalloharjoituksiin iltapäiväksi. Minulla on nimittäin iltapäivällä tutkoke-ryhmän kokous. Käymme iltapäivän tutkoke-ryhmässä läpi normaalikoulumme kannalta tärkeitä tutkimuksen, kehittämisen ja erilaisten opetuskokeilujen teemoja. Pohdimme samalla, kuinka huomioimme toiminnassamme valtakunnallisen eNorssi-verkoston tutkoke-ryhmän painotuksia.
Viisi minuuttia oppitunnin alkuun. Millähän mielialalla oppilaat ovat tänä torstaiaamuna? Tänään olisi tärkeätä jaksaa kerrata huomiseen matematiikan kokeeseen. Haasteena voi olla se, että osa oppilaista on valvonut mobiililaitteen ääressä aamuyön tunneille tai että he eivät ole saaneet lääkityksen takia kunnollista yöunta. Tiivistäen; he ovat olleet yöllä kognitiivisessa karusellissa ja tullessaan kouluun tuo karuselli on vihdoin löysännyt vauhtiaan, jolloin väsymys alkaa vallata mieltä ja keskittyminen herpaantuu.
Teppo astuu luokkahuoneeseen. Hän morjestaa minua ja kävelee luokan toiseen päähän lysähtäen luokkahuoneen nojatuolille kertomaan eilisestä päivästään ostarilla kavereiden kanssa. Kuuntelen ja pohdin samalla, kuinka ohjaan hänet lempeästi omalle paikalleen valmistautumaan matematiikan oppituntia varten.
Seuraavien minuuttien aikana lähes kaikki oppilaat saapuvat luokkaan. Teroa ei vaan näy. Päätän laittaa tekstiviestin hänen huoltajalleen, joka kuittaa, että Tero tulee myöhässä. Oppilaat asettuvat omille paikoilleen. Pohdin, kuinka tärkeää globaaleista kriiseistä, murrosiästä ja vapaa-ajan tapahtumista nousevan epävarmuuden ja ahdistuksen aikana on lapselle ja nuorelle, että hänellä on oma pysyvä paikkansa. Koulu tuttuine aikuisineen, sääntöineen ja rutiineineen voi olla lapselle tärkeä yhteisöllinen turvasatama elämän pyörteissä. Eräskin oppilas totesi ensimmäisten kouluviikkojen aikana, että hän hymyili pitkästä aikaa tänään ja se tapahtui juuri koulussa, kun teimme oppilaiden kanssa ryhmäytymisharjoituksia.
Olen kirjoittanut valkotaululle näkyviin päivän lukujärjestyksen. Istumme oppilaiden ja luokan aikuisten kanssa sen äärelle käymään sitä yhdessä läpi. Kysymme aikuisten kanssa oppilailta aamun kuulumisia ja koetamme samalla aistia heidän tunnetilojaan. Luomme koulunkäynninohjaajani kanssa merkitsevän katseen Tepon tarinoinnin ohessa.
Huomaan, että ajattelemme molemmat samaan aikaan, että Teppo on hyvä ohjata luokan työrauhan takia luokkahuoneemme läheisyydessä olevaan rauhalliseen tilaan. Meidän pitää myös huomioida se, että yksi oppilaistamme lähtee tällä tunnilla S2-oppitunnille sekä se, että viides- ja kuudesluokkalaiset saavat omat matematiikan kertaustehtävänsä. Kaiken kaikkiaan päiväohjelma on tärkeätä käydä oppilaitten kanssa läpi, ja sen täytyy olla näkyvissä koko päivän ajan, koska se toimii koulupäivän aikana meidän kaikkien toiminnanohjauksen tukena.
Käytyäni päiväohjelman läpi kirjoitan taululle ohjeet matematiikan oppituntia varten. Pyrin kirjoittamaan ohjeet 3-5 sanaisina lauseina, koska monella oppilaistamme on haasteita luetun ymmärtämisessä. Lyhyet visuaaliset ohjeet tukevat myös keskittymisen ja tarkkaavaisuuden haasteita omaavia oppilaitamme. Monella oppilaistamme on nimittäin suuria haasteita auditiivisen eli kuullun varaisen tarkkavaisuuden suuntaamisessa, jolloin he tarvitsevat tytöskentelynsä tueksi selkeät visuaaliset ohjeet. Kirjoitan ohjeet allekkain numeroimalla ne järjestysnumeroin, jotta oppilas voi edetä ohjeissa oikeassa järjestyksessä. Tämä tukee osaltaan oppilaiden toiminnanohjausta. Havainnoin oppilaita. Neljä oppilasta on ottanut ohjeen mukaan itsenäisesti tuntityöskentelyvälineet esiin. Ohjaajani ja minä käymme ohjaamassa loputkin oppilaista alkuun.
Marille ja Tiinalle iskee tajuntaan ajatus huomisesta kokeesta. Tämä laukaisee heidän defenssimekanisminsa. He kieltäytyvät kertaamasta ja alkavat toistaa kovaäänisesti, etteivät osaa koesisältöjä ja että huominen koe on liian pian. Ohjaan heidät rauhoittumaan pientilaan luokkamme läheisyyteen. Kerron, että tulen heidän luokseen, kunhan olen ensin saanut varmistettua, että luokassa on saatu työskentely käyntiin. Organisoimme ohjaajien kanssa oppilaiden tukemisen. Lähden pientilaan Marin ja Tiinan luo. Saan kannustettua heidät kokeilemaan heidän mielestään helppoa
kertaustehtävää. Ohjaan heitä huomaamaan, että he osaavat ratkaista ainakin yhden koealueen tehtävistä. Tämä kohottaa hieman heidän pystyvyyden tunnettaan. Käyn samalla keskustelua huomisen kokeen aiheuttamista tuntemuksista. Olen huojentunut siitä, että he osaavat nimetä kielteisiä tunteitaan, mistä suuri kiitos kuuluu osaltaan hyvinvointiohjaajamme oppilailleni pitämille tunnetaitotunneille. Pohdin myös, että suorittamastani työnohjaajakoulutuksesta on hyötyä ohjatessani oppilaitteni tunnepurkua. Mari ja Tiina rauhoittuvat, kun he tulevat kuulluiksi ja kohdatuiksi, ja tunteiden nimeämisen johdosta pääsevät niistä irti. Kunpa meillä opettajilla ja ohjaajilla olisi joka päivä riittävästi aikaa oppilaan kohtaamiseen.
Oppitunti lähenee loppuaan. Kukin oppilas on saanut tehtyä vähintään perustason tehtävät. Toisaalta nopeimmat ovat tehneet kaikki tehtävät ja tehneet lisäksi eriyttäviä tehtäviä Ville-oppimisympäristössä ipadilla jo viisitoista minuuttia. Voi tätä työskentelytahtien vaihteluväliä! Olen luottavainen, että jokainen oppilas hallitsee ainakin muutaman perustehtävän ratkaisemisen.
Osalle oppilaista tämä on jo hyvä suoritus, koska heidän matematiikan oppiaineensa on yksilöllistetty.
Viimeisen viiden minuutin kohdalla ohjaamme oppilaat ottamaan oppitunnista ansaitsemansa helmen, jos he ovat päässeet kahteen tavoitteeseen: antaneet työrauhan muille ja yrittäneet parhaansa. Pohdimme yhdessä oppilaiden kanssa, kuinka oppitunnin tavoitteet ovat sujuneet ja missä on parannettavaa ensi tunnille. Kannustamme ohjaajien kanssa oppilaita siinä, että heillä on edessään uusi tunti ja uusi mahdollisuus ansaita helmi. Kun oppilaat saavat kerättyä yhdessä viisisataa helmeä, teemme oppilaiden ideoiman päiväretken kaupunkimme keskustaan. Odotamme kaikki tuota päivää innolla. Kävellessämme ohjaajieni kanssa tauolle, mieleeni muistuu, että nuoret opettajat tulevat tänään tutustumaan luokkaamme. Heidän harjoittelunsa alkaa pian.
Olen innostunut lisätuesta ja siitä, että saamme jakaa
Opiskelijat yhteiskunnan rakentajina
Max Liikka
kirjoittaja on koulutukseltaan historian ja yhteiskuntaopin aineenopettaja ja toimii korkeakouluyhteistyön koordinaattorina Tampereen kaupungilla
Koulun ja yhteiskunnan suhde puhututtaa aina. Koulu valmentaa nuoria ja vanhempia oppijoita yhteiskuntaan. Perustaitojen päälle rakennetaan soveltavaa osaamista, jota korkea-asteella ja ammatillisessa koulutuksessa syvennetään. Kun soveltavaa osaamista on hankittu riittävästi, siirrytään työelämään, ja mahdollisesti myöhemmin palataan täydentämään osaamista. Mutta ajatus siitä, että opiskelija alkaa tuottaa jotain vasta, kun hän on valmis, on itselleni vieras. Opiskelijat voidaan rohkeasti ottaa mukaan yhteiskunnan kehittämiseen jo opiskeluaikana.
Tampereella tehdään paljon töitä sen eteen, että yhteistyö kaupungin ja korkeakoulujen, Tampereen yliopiston ja Tampereen ammattikorkeakoulun, kanssa olisi mahdollisimman sujuvaa. Edistämme yhteisiä tavoitteita, kuten yhteistyötä elinkeinoelämän kanssa, kansainvälisten osaajien ja opiskelijoiden houkuttelua, hankeyhteistyötä ja kaupungin opiskelijaystävällisyyttä, johon keskeisesti kuuluu opiskelijoiden osallisuuden vahvistaminen.
Korkeakouluopiskelijat ovatkin haluttuja ideoijia erilaisiin projekteihin ja hankkeisiin, mutta potentiaalia löytyy myös muilta kouluasteilta. Nuorilla ja opiskelijoilla on tuorein näkemys siitä, millainen yhteiskunnan tulisi olla. Kun yhteiseen tekemiseen päästään, ovat tulokset yleensä kiiteltyjä niin toimeksiantajan kuin opiskelijoiden näkökulmasta. Vaikeinta on päästä alkuun, löytää sopivat yhteyshenkilöt ja saada aikataulut ja intressit sovitettua yhteen.
Yhteistyön rakentaminen tyhjästä on välillä tuskallisen vaikeaa. Pitkään ja systemaattisesti työskennelleillä saattaa olla verkostoja vuosikymmenen takaa.
Heidän on helppo ottaa yhteyttä ja saada paikalle vierailija, järjestää tutustuminen ja sisällyttää case-harjoitus osaksi kurssin ohjelmaa. Pyrimme kumppanuustoiminnan puitteissa Tampereella keräämään työkaluja ja rakentamaan valmiita toimintamalleja, jotta yhä useamman olisi mahdollista tarttua kiinnostavaan yhteistyöhön.
Norsseilla on erityinen asema yliopistojen kyljessä, ja opiskelijoiden mahdollisuudet altistua korkeakoulujen sisällöille ovat usein laajempia kuin muissa kouluissa, koska yhteydet yliopistoon ovat hyvin luontevia. Haastan kuitenkin kaikki tarkastelemaan suhdetta myös kaupunkiin, kuntaan tai muuhun lähiyhteisöön. Löytyisikö niiden toiminnasta sisältöjä, joita olisi mahdollista tiiviimmin integroida opetukseen? Yhteistyö kaupungin koulujen kanssa voi olla luonteva lähtökohta, myös tutkivan opettajuuden näkökulmasta.
Kokemukseni mukaan elävän elämän tapaukset kiinnostavat ja motivoivat oppijoita. Oman kädenjäljen näkyminen luokkahuoneen seinien ulkopuolella myös vahvistaa opiskelijoiden pystyvyyden tunnetta ja itsetuntoa. Samalla se alleviivaa sitä, miten tärkeä on opiskella ja olla aktiivinen, kliseisesti ei vain koulua vaan elämää varten.
Oletko opetusalan tutkija, politiikan kentällä tai muuten koulutukseen vaikuttaja?
Kirjoita Siriukseen kolumni! Voit käsitellä tekstissä tärkeäksi näkemääsi teemaa, kunhan se koskee opetusta, koulutusta tai opettajankoulutusta. Myös kasvatus on meitä kiinnostava aihealue. Tekstin merkkimäärä mieluiten alle 3000 - mutta tulemme toimeen vaikka ylittäisit sen hieman. Lähetä tekstisi osoitteeseen sanna.isopahkala@tuni.fi
Biologian ja maantieteen horisontit
selkeytyivät Raumalla
Teksti ja kuvat: Merja Kuisma ja Mia Koivuniemi
eNorssin syysseminaarissa Raumalla 1.-2.9.2022 perustettiin pitkään puuttunut eNorssin aineryhmä tukemaan biologian ja maantieteen opettajien verkostoitumista.
Ensimmäisenä päivänä vertailtiin eri norssien parhaita kokemuksia opetuksen käytänteistä. Myös haasteista keskusteltiin vilkkaasti. Moni idea lähti samantien kiertoon, osa yläkoulun ja osa lukion puolelle. Esimerkiksi lähiyliopiston kanssa tehtävään yhteistyöhön saatiin uusia ideoita, jotka jalkautetaan lähitulevaisuudessa.
Jälkimmäisenä päivänä yhdessä toteutettavia käytännön toimia hiottiin kirjalliseen muotoon ja jaettiin ne hybriditapaamisessa myös etänä osallistuneille kollegoille. Laajemmalta joukolta saatiin myös lisää arvokkaita yhteistyön avauksia. Päätettiin aloittaa Oma puu -projekti kaikkien halukkaiden norssien kesken jo kuluvana syksynä sekä pilotoida eNorssin luontodiplomi ja maantiedediplomi kuluvan lukuvuoden aikana. Vilkasta keskustelua ja ideointia käytiin myös opetusharjoittelun käytänteistä.
Suurin anti oli kuitenkin tutustuminen muiden normaalikoulujen oppiainekollegoihin. Varsinkin, kun pienemmissä norsseissa ei ole välttämättä lainkaan toista oman alan kollegaa. Tapaaminen osoitti, kuinka tärkeää on välillä kohdata kasvotusten. Erityisesti epämuodollinen tapaaminen ulkona luonnon helmassa toimi yhdistävänä tekijänä ja tutustuimme toisiimme nopeasti. Ajatukset lähtivät lentoon kuin itsekseen.
Biologian ja maantieteen aineryhmän näkökulmasta on olennaista tavata välillä myös luokkahuoneen ulkopuolella samalla tutustuen eri paikkakuntien luonnon ja kulttuurin ominaispiirteisiin. Tällöin tapaaminen on samalla oman alamme täydennyskoulutusta. Tutkimus-, kehittämis- ja kokeilutyö saa yhteistyöstä ja yhteisistä ideoista voimaa. Jatkossa aineryhmien säännölliset kokoontumiset esimerkiksi eNorssi-seminaarien yhteydessä on kannatettava idea. Yhteistyössä on voimaa!
Maailman kirkkaimmalla valonlähteellä
tutkitaan hyvin pieniä asioita
Fysiikan opettajia tutustumassa MAX IV-synkrotronilaboratorioon
Joensuun, Tampereen ja Helsingin norssien fysiikan opettajia vieraili toukokuisessa Lundissa
MAX IV-synkrotronilaboratoriossa 16.-17.5.2022.
Vierailun järjestämisestä oli päävastuussa Anna Sankari, joka on aikaisemmin työskennellyt Lundin yliopistossa useita vuosia.
Synkrotroni on hiukkaskiihdytin, jolla tuotetaan sähkömagneettista säteilyä erilaisiin tutkimuksiin. MAX IV -laboratoriossa tuotetaan mm. röntgenja ultraviolettisäteilyä, joiden avulla tutkitaan kohteita, joita ei voida erottaa silmällä. Tutkittavia kohteita ovat esimerkiksi uudet katalysaattorimateriaalit sekä virusten ja proteiinien rakenne.
Matkan aikana tutustuttiin laboratorion toimintaan ja pohdittiin yhteistyömahdollisuuksia. Tavoitteena on tulevaisuudessa järjestää tiedeleiri, jossa lukion fysiikan opiskelijat pääsevät tutustumaan tiedeyhteisön toimintaan ja mahdollisuuksien mukaan pääsevät tekemään omia mittauksia. Useaan lukioon on CERN-tiedeleirien myötä laadittu opetussuunnitelma tiedekouluopintojaksolle.
MAX IV:ssä meidät otettiin hyvin vastaan. Kahvia oli saatavilla reilusti ja taukohuoneissa oli tarjolla tuoreita hedelmiä. Vierailun aluksi meille esiteltiin laboratorion toimintaa ja sen jälkeen kiersimme tutustumassa laboratorion eri säteilylinjoilla tehtävään tutkimukseen. Pääsimme kierroksella tutustumaan myös
Low Oxygen -varoitusääneen. Onneksi kyseessä oli väärä hälytys. Vierailun toisena päivänä tutustuimme tarkemmin FinEstBeaMS-säteilylinjaan, jota monet suomalaiset tutkijatkin käyttävät (Fin – Finnish, Est – Estonian, BeaMS – Beamline for Materials Science). Pääsimme tekemään linjalla erilaisia mittauksia kultateipin palasta ja kultakristallista tutkimusinsinööri
Weimin Wangin ohjauksessa. Tapasimme myös tutkimuslinjan johtajan Antti Kivimäen. Mittausten tekemistä varten anoimme mittausaikaa etukäteen – kuten kaikki MAX IV:ssä mittauksia tekevät tahot. Kaikkiaan vierailu oli mielenkiintoinen kokemus ja kurkistus sekä kansainvälisen tiedeyhteisön toimintaan että nykytutkimukseen. Vierailulle osallistuivat
Anna Sankari ja Juha Järvinen Tampereen yliopiston normaalikoulusta, Tiina Ranta-aho Helsingin normaalilyseosta, Mika Parviainen Helsingin yliopiston Viikin normaalikoulusta sekä Annukka Juutinen ja Heini Honkanen Itä-Suomen yliopiston harjoittelukoulusta. Odotamme innolla mahdollisen tiedeleirin järjestämistä ja yhteistyötä.
Anna Sankari (vas.), Annukka Juutinen, Heini Honkanen, Juha Järvinen, Tiina Ranta-aho ja Mika Parviainen FinEstBeaMSsäteilylinjalla.
Kuvassa
Tampereen yliopiston normaalikoulun lukion opetussuunnitelman opintojakso
FY13 Fysiikan tiedekoulu (2 op)
Opintojakso toteutetaan pääsääntöisesti lukujärjestyksen ulkopuolella erikseen sovittuina ajankohtina. Toteutukseen sisältyy vierailu kotimaiseen tai ulkomaiseen tutkimuslaitokseen, kuten kotimaiseen yliopistoon tai CERNiin. Toteutukseen voidaan ottaa rajallinen määrä opiskelijoita. Opiskelijoiden valinta suoritetaan erikseen ilmoitettavalla tavalla.
Tavoitteet
Opintojakson tavoitteena on, että opiskelija
• tutustuu vierailukohteen toimintaan ja tutkimukseen
• syventää tietämystään modernista fysiikasta
• syventää tietämystään aineen rakenteesta ja sen tutkimisesta
• tutustuu tiedeyhteisöjen toimintaan
• tutustuu fyysikoiden ja muiden tieteenharjoittajien työnkuvaan
• tekee yhteistyötä muiden opiskelijoiden kanssa.
Keskeiset sisällöt
• vierailukohteen tutkimuksen peruskäsitteet
• havaintolaitteisiin perehtyminen
• tieteelliseen tutkimukseen perehtyminen
• tiedonhankinta, esittäminen ja arviointi
• vierailukohteen toimintaan liittyvä projektityö
Laaja-alainen osaaminen opintojaksossa
Globaali- ja kulttuuriosaaminen
Opintojaksolla tutustutaan kansainvälisen tiedeyhteisön toimintaan sekä fysiikan ja muiden tieteiden merkitykseen globaalisti.
Vuorovaikutusosaaminen
Opintojaksolla toimitaan erilaisissa viestintätilanteissa. Opiskelijat työskentelevät yhteistyössä ja heitä rohkaistaan osallistumaan mm. asiantuntijaluennoille aktiivisesti. Opintojaksolla tutustutaan yhteistyön merkitykseen tiedeyhteisössä.
Arviointi
Opintojaksosta annetaan arvosana asteikolla 4–10. Arviointi perustuu muun muassa opiskelijan tekemään projektityöhön ja muihin opiskelijoiden tuottamiin materiaaleihin sekä aktiiviseen osallistumiseen.
Opiskelijan työskentely eli jatkuva näyttö on osa sekä formatiivista että summatiivista arviointia. Opiskelijalle annetaan palautetta oppimisprosessin aikana. Opintojaksoa ei voi suorittaa itsenäisesti.
Nepsy-opas
Tukea neuropsykiatrisiin haasteisiin
toim. Tuula Savikuja ja Anita Puustjärvi
PS-Kustannus
Nepsy-lyhenne on tullut kaikille kasvattajille ja opettajille tutuksi viime vuosina. Lyhennettä käytetään, kun puhutaan neuropsykiatrisista haasteista. Nepsy-opas on yhtä aikaa teoreettinen ja käytännönläheinen opas sekä vanhemmille että nepsy-lasten ja nuorten kanssa työskenteleville.
Kirja jakaantuu kolmeen osaan, joissa kerrotaan neuropsykiatrisista häiriöistä ja niihin liittyvistä haasteista, annetaan vinkkejä nepsy-arkeen ja tarkastellaan myös tunnetaitoja, sosiaalisia suhteita sekä vahvuuksien ja voimavarojen löytämistä. Erityisen ansiokasta on teemaan liittyvien käsittteiden selkiyttäminen, mistä on hyötyä jokaiselle opetusalalla toimivalle.
Kirjassa on tilaa kirjata ylös myös omia oivalluksia ja ideoita sekä lisätietoa-sivustoja. Kaiken kaikkiaan sisältö on purettu helposti ymmärrettävään muotoon ja kirja antaa myös lohtua kasvattajille kannustaen itsemyötätuntoiseen suhtautumiseen.
Näkyväksi tekemisen taito
Pedagoginen kohtaaminen opetuksessa
Katja Sutela
PS-Kustannus
Teoksen kirjoittaja, tutkija ja opettaja (KT) Katja Sutela kuvaa, kuinka näkyväksi tekemisen taito on oppilaan huomioimista, kehollisuuden tiedostamista, tunteiden tunnistamista ja tunnustamista, moninaisuuden ymmärtämistä ja välittämistä. Kirja on niin koukuttava, että sitä on vaikea laskea sylistään. Ensimmäistä kertaa luen tutkijan kirjoittamaa selkokielistä tekstiä siitä, kuinka kehollisuus vaikuttaa opettajan työhön.
Kirjan läpäisevänä teemana kulkee käsite pedagoginen kohtaaminen. Sutela nojautuu moniin tunnettuihin kasvatusalan tutkijoihin, mutta sitoo teorian osaksi omia kokemuksia tai tutkimusaineistonsa kuvauksia.
Tulevia tapahtumia
10.11.2022
Ohjatun harjoittelun ja ohjaajakoulutuksen työryhmä kokoontuu seuraavan kerran etäyhteyksin.
