Norssien uudet tohtorit: Heidi Mouhu väitteli Jyväskylässä
eNorssi-verkoston työryhmien kuulumiset
Normaalikoulut eli Norssit ovat yliopistojen harjoittelukouluja. Norssien tehtävänä on perusopetuksen lisäksi järjestää ohjattua opetusharjoittelua.
Norsseissa tapahtuu monipuolista tutkimus-, kokeilu- ja kehittämistoimintaa. Siriuksen tavoitteena on tehdä tätä toimintaa tunnetuksi.
Haluatko esitellä omaa jatkotutkimustasi tai muuta tutkimus-, kokeilu ja kehittämistoimintaa? Tai haluaisitko kirjoittaa yhteistyöstä normaalikoulujen kanssa? Vai oletko käynyt opinto- tai työmatkalla muualla, josta voisit raportoida? Lähetä tekstisi meille!
eNorssi-verkoston puheenjohtaja Vesa Valkila vesa.valkila@utu.fi
Toimittajalta
Elämme vuodenaikaa, jolloin luonnon väriloisto kääntyy hehkusta harmauteen. Samalla tavalla ei tarvitse käydä meille ihmisille, vaikka tietty hiljentyminen syksyyn sopiikin. Ainakin Sirius tekee parhaansa tuodakseen tähtikirkasta välkettä syksyyn. Aloitamme uutena juttutyyppinä Norssinopen päivä -sarjan, jossa ensimmäiseksi omasta päivästä pääsee kertomaan verkoston projektikoordinaattori Sampo Forsström.
Norssien uudet tohtorit sarja täydentyy jälleen upealla tutkimuksella, kun Heidi Mouhun väitöskirjaprosessi on valmistunut. Saamme Heidin tutkimuksesta olennaisen tärkeää materiaalia opetusharjoittelujen ohjaustyöhön!
Ykkösjutussa ääneen pääsee aikuislukiolaisten uratarinoita tutkinut Kalle Vihtari. Hänellä on meille tärkeä muistutus: opettajan työura voi olla monella tavalla rikas eikä opettajan uralla edetäkseen tarvitse päätyä rehtorin kansliaan. Uralla etenemistä voi olla myös se, että tekee työtä syvemmin ja hitaammin, välillä sivupoluille poiketen.
Uratarinan kauneimpia kohtia on varmasti myös se, jos onnistuu varjelemaan arjen hehkuvana - ja luomaan lämpöä myös ympärilleen.
Sanna Isopahkala
Tampereen yliopiston normaalikoulu eNorssin viestintäryhmän jäsen ja Siriuksen toimittaja
Isa Kiviaho
Dancers Of The Woods 2/5
“Cone” 2017 Sekatekniikka
Opettajien uranäkymien monet mahdollisuudet
Teksti: Sanna Isopahkala Kuvat: Marinas Pix
Marraskuussa Lapin yliopistossa väittelevä Kalle
Vihtari on tutkinut väitöskirjassaan aikuislukiosta valmistuneiden ylioppilaiden uratarinoita.
Pyysin Vihtaria pohtimaan, mitä annettavaa tutkimuksella voisi olla opettajankoulutuksen näkökulmasta.
Ihan viime aikoina on ollut otsikoissa se teema, miten moni opettajista miettii parhaillaan alanvaihtoa. Siinäkin mielessä opettajien uratarinoista puhuminen olisi itsessään tarkastelukulma, jota voisi ja kannattaisi opettajankoulutuksessa käsitellä, Vihtari kuvailee.
Opettajankouluttajana kuvailen Vihtarille yleistä ohjaustilannetta, jossa opiskelija kertoo pohtivansa onko hänestä opettajaksi tai haluaako hän sittenkään olla opettaja.
Ihan ensimmäiseksi mielestäni tästä aiheesta pitäisi hävittää se leima, että alanvaihto olisi jotenkin häpeällistä. Eikö se ole ennemminkin ylpeyden aihe, miten monille aloille opettajankoulutuksella voi työllistyä? Monet opettajat työllistyvät yrittäjinä, myyntityöhön tai henkilöstöjohtajiksi, Vihtari innostuu.
Hänen mukaansa opettajantutkintoa voisi ajatella generalistitutkintona, joka tuottaa valtavan tärkeää osaamista kuten itsetuntemusta, vuorovaikutustaitoja, verkostoissa toimimisen taitoja ja kehittää monien luovuutta. Hämmästyttävän moni taiteilija onkin alun perin taustaltaan luokanopettaja.
Opettajia työskentelee myös politiikan, yritysmaailman ja esimerkiksi urheiluvalmennuksen parissa.
Esimerkiksi presidentti Ahtisaari ja komissaari Urpilainen ovat koulutukseltaan opettajia.
Heti perään Vihtari kuitenkin lisää, että toki asiaa ei voi tarkastella pelkästään tästä näkökulmasta.
Valtakunnallisella tasolla on osattava mitoittaa, kuinka paljon opettajia koulutetaan, jotta heitä riittää kouluihin.
Mutta me emme puhu nyt siitä, vaan opettajien uranäkymistä.
Toinen hävitettävä leima opetusalalla voisi olla se, että opettajan uranäkymät päättyvät rehtorin kansliaan. Opettajan uratarina voi olla todella rikas eikä sen tarvitse edetä mitenkään lineaarisesti, Vihtari huomauttaa.
Ylipäätään työuraa tarkastellessa pitäisi hänen mukaansa puhua enemmän työurien moninaisuudesta ja työn merkityksellisyydestä.
Opettajien erilaisia uratarinoita voisi tuoda myös opettajankoulutuksessa varmasti enemmän esiin.
Myös sen tiedostaminen tuo oman näkökulmansa keskusteluun, että opettajan työssä on ikuinen mahdollisuus kehittyä pedagogina.
Tällainen ajatus voi tietenkin olla pettymys ihmiselle, jonka ura-ajattelu on hyvin organisaatio-orientoitunutta. Uralla eteneminen ei kuitenkaan tarvitse aina liittyä organisaatiossa ylöspäin kipuamiseen.
Muutama vuosi sitten perustettu Opettajankoulutusfoorumi on linjannut yhdeksi tavoitteekseen vahvistaa opettajankoulutuksen tutkimusperustaisuutta. Tähän pyritään myös norsseissa ohjatun harjoittelun myötä erilaisin keinoin.
Suomalaista koulutusjärjestelmää
uudistaessa pitäisi Vihtarin mukaan muistaa se, että joillakin nuorilla
opiskelun vaatima kypsyys tapahtuu vasta kaksikymppisenä tai sen jälkeen.
Juuri tutkimuksen vahva mukanaolo osana opetuksen ja koulutuksen kehittämistä on yksi näkymä opettajien uratarinoihin, Vihtari vahvistaa.
Uratarinoiden koodia selvittäneenä tutkijana ja taustaltaan sekä luokanopettajana että opinto-ohjaajana hän toivoo alalle lisää keskustelua siitä, millaisilla toimilla opettajille voitaisi tarjota parempia mahdollisuuksia osallistua tutkimusperustaisuuden kehittämiseen.
Yhtä lailla opettajien täydennyskoulutukselle tulisi olla tilaa.
Raumalle perustettiin pikkunorssi, mutta voisiko meillä olla myös aikuisten norssi, jossa aikuiskasvatuksesta ja – koulutuksesta innostuneet saivat turvallisessa paikassa kasvaa aikuisten opettajiksi. Aikuisten norssi voisi olla myös paikka, jossa työelämässä olevat opettajat saisivat täydennyskouluttautua, Vihtari visioi.
Monet opettajat kohtaavat uransa aikana myös uupumuskokemuksen. Siitä voi pitkällä tähtäimellä seurata myös hyvää ihmisen elämässä. Saman ilmiön Vihtari huomasi omassa tutkimuksessaan.
Osa aikuislukion opiskelijoista kuvasi sitä, miten omat kielteiset koulukokemukset ovat myöhemmin muuttuneet elämää eteenpäin vieväksi voimaksi.
Tämä näkökulma luo Vihtarin mukaan armollisen asetelman myös opettajan työhön.
Tutkimusaineistossani on esimerkkejä myös nuorista, jotka itsekin sanovat, että elämä 15-vuotiaana oli täysin sekaisin ja että varmasti opettajat yrittivät silloin auttaa, mutta hän itse ei ollut valmis ottamaan apua vastaan.
Vihtari puhuu väitöstutkimuksessaan toivokeskeisestä ohjauksesta. Hänen mukaansa siitä näkökulmasta olisi ammennettavaa myös opetusharjoittelujen ohjauskeskusteluihin. Myös uraohjausta tulisi kehittää kokonaisvaltaisemmin osana suomalaista koulutusjärjestelmää ja työelämää.
Suomalaisen koulujärjestelmän vahvuus on kuitenkin siinä, että junaan voi hypätä vielä myöhemminkin, esimerkiksi aikuislukion kautta.
Jos nuoren henkilön elämäntilanne on ollut niin haastava, ettei hän ole edes pystynyt ajattelemaan tulevaisuutta, niin se ei ole yksittäisen opettajan vika tai ongelma. Ei meidän tarvitse kuormittaa liikaa itseämme sillä ajatuksella, että mitä olisin voinut tehdä toisin silloin kymmenen vuotta sitten sen yhden opiskelijan kohdalla.
Vihtarin tutkimuksessa korostuu myös toivon näkökulma.
Nuori voi aikuiskoulutuksen aikana saada erilaisessa kontekstissa täysin erilaisen opiskelukokemuksen.
Silti hän haastaa opetus- ja ohjaushenkilöstöä pohtimaan yksilön omia valmiuksia unelmien ja tulevaisuuden haaveiden näkökulmasta.
Menetettyjä tapauksia opiskelun suhteen ei ole.
Vihtarin tutkimuksessa näyttäytyy myös yksittäisen opettajan merkitys opiskelijoiden uratarinan ratkaisevalla hetkellä.
Myös mediassa tämä ilmiö nousee usein esiin. Se, että opettaja, rehtori tai opo on tietyllä hetkellä sanonut esimerkiksi, että sinulla on kyllä hyvä ote tähän opiskeluun, voi olla yksittäiselle opiskelijalle elämässä pitkälle kannatteleva hetki.
Aikuisopiskelijoiden kertomuksissa vaikeissa elämäntilanteissa koulu voi olla muutenkin kannatteleva elementti.
Aineistossa opettajat saavat kehuja siitä, miten opettajan erityinen tyyli opettaa saattoi vaikuttaa siihen, että innostui inhokkioppiaineesta.
Vihtarin mukaan kaikki tämä kertoo opettajan työn merkityksellisyydestä.
Tätä näkökulmaa nostamalla luomme keskustelua myös opettajan työn vetovoimaisuudesta.
Tutkija on tyytyväisenä pannut merkille sosiaalisen median kampanjat, joissa on kerrottu opettajan työn hyvistä puolista.
Kyllä niistä haasteistakin pitää puhua. Se auttaa kehittämään opettajan työn kokonaisuutta.
Toisaalta suomalaisen koulutuksen yksi menestystekijä on tulevan tohtorin mukaan osittain ollut se, että opettajan työtä on arvostettu paljon.
Ei ole syyttä puhuttu kansankynttilöistä. Minulle se käsite näyttäytyy syvänä sivistyksenä, ja haluna tuottaa tasa-arvoista koulutusta kaikille, Vihtari pohtii.
Vihtarin väitöskirja: Aikuislukio opintopolun ja työuran edistäjänä - Kerronnallinen tutkimus aikuislukiosta valmistuneiden ja ylioppilaiden uratarinoista
Akateeminen väitöskirja, joka Lapin yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan suostumuksella esitetään julkisesti tarkastettavaksi perjantaina 19.11.2021 klo 12 alkaen luentosalissa LS10.
Vastaväittäjänä toimii professori Hannu Heikkinen Jyväskylän yliopistosta ja kustoksena toimii professori emerita Kaarina Määttä Lapin yliopistosta.
eNorssi-verkoston työryhmien kuulumiset
Verkostokuulumiset syyskuussa
Hei!
Uusi lukuvuosi on käynnistynyt jälleen erilaisena. Elokuussa oli edelleen paljon kysymysmerkkejä ilmassa ja onneksi niiden määrä on vähentynyt ensimmäisten kouluviikkojen aikana. Viime vuoden aikana harjoittelukouluverkosto löysi uusia tapoja toimia ja niistä varmasti osa on sellaisia, jotka jatkuvat tulevaisuudessakin. Keväinen Oulun seminaari sai paljon kehuja ja kiitosta ja oli hienoa kokea vahvaa yhteisöllisyyttä myös etäyhteyksillä. Kiitokset vielä Oulun työryhmälle hienosta kokonaisuudesta!
Syyslukukauden 2021-2022 aikana on eNorssin johtoryhmä kokoontunut kaksi kertaa etäkokousten muodossa. Olemme laatineet suuntaviivoja tulevalle lukuvuodelle, käyneet läpi ajankohtaisia asioita ja miettineet hyviä toimintamuotoja verkostolle. Johtoryhmä on täydentynyt Åbo Akademin edustajalla Bernt Klockarsilla.
Työryhmät ovat aloittaneet lukuvuoden aktiivisesti. Moni ryhmä on jo kokoontunut etänä ja ryhmissä on suunniteltu lukuvuoden toimintoja ja tavoitteita. Tästä työstä suuri kiitos työryhmien puheenjohtajille. Tänä lukuvuonna jatketaan myös aine-/ja teemakohtaisten ryhmien toimintaa koko verkoston voimin. Tällä hetkellä etsimme aineryhmille vetäjiä, jotka koordinoivat ryhmien toimintaa ja aineissa tapahtuvaa kehitystä.
Upeaa on myös se, että pitkästä aikaa pystymme kokoontumaan kasvotusten. Vaasan seminaarin järjestelyt ovat lähestulkoon valmiit ja meitä odottaa siellä hieno ja laadukas kokonaisuus. eNorssi-seminaari yhdistyy kv-päiviin ja samanaikaisesti on käynnissä myös HARREn syyspäivät eli kolme hienoa tapahtumaa yhdistyvät limittäin ja lomittain. Kevätseminaari vietetään Joensuussa ja sen yhteydessä pidetään myös TutKoKe-symposium. Tästä saatte lisätietoa Vaasan seminaarin yhteydessä. Myös Rauman seminaarin valmistelut ovat jo hyvässä vauhdissa. Länsirannikolla Riikka ja Kalle valmistelevat seminaaria, joka järjestetään syksyllä 2022.
Toivotan jokaiselle eNorssin jäsenelle oikein antoisaa lukuvuotta. Toivottavasti näemme pian Vaasassa!
Sampo
Marko van den Berg
Tutkoke-ryhmän puheenjohtaja
Tutkimus-, kokeilu- ja kehittämistyöryhmä
Tutkoke-ryhmän kuluvan lukuvuoden tavoitteena on muun muassa edistää Tutkoke-toiminnan tukemista harjoittelukouluilla. Olemme tekemässä koontia siitä, miten eri harjoittelukouluilla tuetaan esimerkiksi artikkelien kirjoittajia ja väitöskirjojen tekijöitä. Olemme kiinnostuneita muun muassa siitä, millaisia kirjoitusvapaita eri harjoittelukouluilla on. Meitä kiinnostaa myös esimerkiksi se, millaisin edellytyksin opettajat voivat osallistua eNorssi-seminaareihin.
Koonnin valmistuttua tiedämme, ovatko harjoittelukoulujen opettajat suurin piirtein tasa-arvoisessa asemassa, mitä Tutkoke-toiminnan tukemiseen tulee. Alustavasti näyttää siltä, että käytänteissä on yllättävän suuriakin eroja koulujen välillä. Koonnin tarkempiin palaamme hieman tuonnempana.
Tutkoke-ryhmä pyrkii myös osaltaan edistämään harjoittelukoulujen välisen yhteistyön syventämistä. Tällä olisi monia positiivisia vaikutuksia, kun jokaisen opettajan tai harjoittelukoulun ei tarvitsisi aina keksiä pyörää uudestaan esimerkiksi erilaisten opetusmateriaalien osalta. Myös harjoittelun ohjaamisen osalta löytyisi varmasti hyviä toimintatapoja, joista voitaisiin ottaa oppia toisista harjoittelukouluista.
Yhteistyötä onneksi on jo olemassa. Esimerkiksi viime keväänä Oulussa järjestetyn kevään eNorssi seminaarin yhteydessä eri alojen opettajilla oli omia kokoontumisia. Toinen esimerkki liittyy maaliskuussa järjestettyyn Helsingin harjoittelukoulujen Tutkimus- kokeilu ja kehittämistoimintaa esittelevään seminaariin. Tapahtumassa oli ensi kertaa mukana muiden harjoittelukoulujen opettajia esitysten kuuntelijoina. Oulun normaalikoulun opettajat pitivät myös muutaman varsinaisen esityksen. Edellä kuvatun kaltaista yhteistyötä olisi mielestäni hyvä edistää jatkossakin. Tutkoke-ryhmältä tulee varmasti lukuvuoden kuluessa muitakin aloitteita. Niistä lisää myöhemmin jahka olemme pitäneet syksyn ensimmäisen tapaamisemme.
Anne Ervast
Ohjatut harjoittelut -työryhmän pj
Ohjatut harjoittelut -työryhmä
eNorssin ohjaajien moduulikoulutukset ovat jälleen alkaneet tai alkamassa eri yksiköissä. Portaalistamme aiemmin löytyneet materiaalit ovat tekijänoikeuskysymysten vuoksi osin suojattuja. Ohjauksen tueksi käytettävää materiaalia voi tiedustella suoraan kouluttajilta.
Ohjatut harjoittelut- työryhmän tapaamisten teemoina ovat alkaneena toimintakautena kokonaisvaltaisesti ohjaavan opettajan ja opiskelijan hyvinvointi. Tulevien tapaamisten aiheina ovat mm. työhyvinvointi, työn rajaaminen ja ohjaavan opettajan jaksaminen. Asiantuntijoina tapaamisessa toimivat omat norssi-opettajamme.
Vaasan seminaariin olemme kutsuneet työryhmämme kouluttajaksi Katariina Stenbergin Helsingin yliopistosta (https://researchportal.helsinki.fi/en/persons/ katariina-stenberg). Seminaarityöskentelymme aiheet tarkentuvat myöhemmin.
(Ks. esim. Stenberg, K., & Maaranen, K. (2021). A novice teacher’s teacher identity construction during the first year of teaching: A case study from a dialogical self perspective. Learning, Culture and Social Interaction, 28, [100479]. https://doi.org/10.1016/j. lcsi.2020.100479)
TVT-ryhmän vuosi ja laajentuva FCLab.fi-hanketoiminta Mikko & Tuomo
ENorssin TVT-ryhmän vuosi starttasi syyskuussa kahdella tapaamisella; FCLab.fi-verkostossa toimivat vastuuhenkilöt tapasivat Helsingissä hankeseminaarissa 6.-7.9., ja TVT-ryhmän Zoom-etäkokous pidettiin 10.9.2021. TVT-ryhmässä on alkusyksystä työstetty ryhmän talous- ja toimintasuunnitelmaa ja suunniteltu muutenkin lukukauden tulevaa toimintaa. TVT-ryhmän vetäjinä jatkavat Mikko Horila ja Tuomo Tammi, ja kaikista norsseista on mukana kattava edustus. Saadun palauteen mukaan toimintaan halutaan sekä lähitapaamisia että muutamia etätapaamisia nimettyine teemoineen.
Norssilaisia FCLab.fihankeseminaarissa Helsingissä 6.7.2021
TVT-ryhmä muistuttaa jäseniään päivittämään yhteyshenkilötietonsa ja saattamaan www-sivut sekä talokohtaiset TVT-strategiat ajan tasalle, ja sama pyyntö koskee kaikkia muitakin työryhmiä: viimeistään nyt tulee tarkistaa ja päivittää työryhmän www-sivut (www.enorssi.fi).
Uusi TVT-strategiakausi käynnistyy
Tieto- ja viestintätekniikan strategiakausi 2019–2022 päättyy pian, ja uuden valmistelu aloitetaan työryhmässä tämän lukuvuoden aikana. Ryhmä on päättänyt laatia yhteisen dokumentin ja välttää näin päällekkäistä työtä. Yhteistyötä tehdään eri tahojen kanssa, ja keskeisesti myös OPH:n Uudet lukutaidot -hankkeen merkeissä.
TVT-ryhmä ja FCLab.fi-hanke yhteisrintamassa
ENorssin TVT-ryhmän ja FCLabin yhteistyö tiivistyy hankkeen II ja III-vaiheiden aikana.
Moni työryhmän jäsen toimii myös FCLab-hankkeessa, joten etsimme synergiaetuja ja ketteryyttä toiminnassa.
FCLab.fi-hanke (Future Classroom Lab) on luonut Suomen yliopistojen kouluihin verkoston, jossa kehitetään uusia oppimisympäristöjä, opetusteknologiaa ja pedagogiikkaa.
Ensimmäisen hankekauden 2018–2020 FCLabit ovat olleet Tampereella, Joensuussa ja Oulussa, ja II-kaudella 2020–2021 toiminta laajeni näiden lisäksi Helsinkiin, Jyväskylään ja Vaasaan. Lukuvuonna 2021–2022
FCLab-hanke III-vaiheessaan laajenee kattamaan kaikki Suomen yliopistolliset harjoittelukoulut. Suomen FCLab-verkostoa rahoittaa Opetushallitus, joka on kertonut FCLabin olevan tällä hetkellä eräs kärkihankkeista. Vastaavasti eNorssi työryhmineen on saanut vahvasti luottamusta OPH:n taholta.
Annukka Muuri
Kehittyvä pedagoginen tuki -ryhmän pj
Kehittyvä pedagoginen tuki -ryhmä
eNorssin alla toimivan Kehittyvä pedagoginen tuki –työryhmän tavoitteena on jakaa hyviä pedagogisen tuen käytänteitä opetusharjoittelijoille ja opetus henkilöstölle sekä kehittää yhdessä uusia pedagogi sia toimintatapoja ja ratkaisuja oppilaan pedagogisen tuen tarpeisiin. Työryhmässä on mukana edustajia eri Norsseista ja se kokoontuu noin kerran kuukaudessa.
Pedagoginen verkkokahvila
Työryhmä järjesti viime keväänä Pedagogisen verk kokahvilan, jossa aiheina olivat oppilaan yksilöllinen huomioiminen opetusharjoittelussa, yhteisopetta
juus alakoulussa, oppilaiden yksilöllisten tarpeiden huomioiminen arviointitilanteissa sekä pedagoginen tuki lukiossa. Pedagogisessa kahvilassa oli innostunut ja lämmin tunnelma ja tilaisuuden aiheet koettiin tärkeiksi ja ajankohtaisiksi. Vastaavanlainen tilaisuus onkin tarkoitus järjestää osittain samoilla teemoilla torstaina 20.1.2022. Päivämäärä kannattaa kirjata jo nyt muistiin. Tapahtumasta lähetetään sähköpostitse tarkempaa informaatiota lähempänä tilaisuuden ajankohtaa. Keväällä järjestetyn kahvilan koulutusmateriaali on nähtävissä KePeTu:n sivustolla: https://enorssi.fi/kehittyva-pedagoginen-tuki/
Avoin kirjoituskutsu
Kutsumme Sinut mukaan kirjoittamaan Pedagoginen tuki -julkaisuun käytännönläheisiä kirjoituksia. Ammatillisen julkaisun aiheiksi on valittu yhteisopettajuus, arviointi ja ohjaus, joita tarkastellaan pedagogisen tuen näkökulmasta.
Tavoitteenamme on laittaa hyvä kiertämään eli jakaa hyviä pedagogisia käytänteitä kaikkien hyödynnettäviksi. Julkaisun on tarkoitus valmistua tämän lukuvuoden aikana.
Lähetäthän kirjoituksesi 18.2.2022 mennessä Annukka Muurille (annukka.muuri@utu.fi.) Lopullinen julkaisumuoto on www-selaimella luettava flipbook/ painettu teos.
Sari Muhonen
Unesco-ryhmän pj.
Norssit ja UNESCO-koulutoiminta 2021-2022
Norssit kuuluvat maailmanlaajuiseen Unesco ASPnet-kouluverkostoon, jota koordinoi Pariisin Unescon headquarters johtajanaan Julie Saito. Tärkeitä kansainvälisiä painopistealueita ovat GCED (global citizenship education ja ESD (education for sustainable development). Kansallisesti toimintaa koordinoi Opetushallitus ja siellä Satu Honkala. Olemme tiiviisti yhteydessä Opetushallitukseen ja Norssien Unesco-koulukoordinaattori Sari Muhonen on OPH:n Unesco ASPnet suunnitteluryhmän, U-tiimin, jäsen.
Norssit ovat saaneet Opetushallitukselta hankerahoitusta toiminnan kehittämiseen myös tälle vuodelle Yleissivistävän koulutuksen kansainvälistyminen, kansainvälisyyden kehittämishankkeet 2021-2022 hankerahoituksesta.
Unesco & norssit: Pariisin UNESCOn Change Initiative opettajankouluttamisen kehittämishankkeen painopistealueina on tarjota lapsille, oppilaille ja opiskelijoille yhdenvertaisia mahdollisuuksia omaksua globaalikansalaisuuteen liittyviä tietoja, taitoja ja arvopohjaa, mahdollistaa erilaisiin kulttuureihin tutustumista ja kulttuurien välistä vuorovaikutusta, vahvistaa opetussuunnitelmien mukaista laaja-alaista osaamista, lukio-opetuksessa huomioiden lukionopetussuunnitelman perusteiden 2019 velvoite tarjota opiskelijoille mahdollisuus kehittää kansainvälistä osaamistaan.
Tavoitteena on kehittää kansainvälisyyden polkuja varhaiskasvatuksesta lukiokoulutukseen, tuoda esille innovatiivisia, laajasti hyödynnettäviä ja kustan-
nustehokkaita tapoja toimia globaalisti erityisesti virtuaalista kansainvälisyyttä hyödyntäen. Olemme aktiivisia sekä Kenia-Suomi-yhteistyössä että opetusharjoittelijoiden kansainvälisessä yhteissuunnittelun ja opetuksen toteuttamisen kehittämisessä. Oppilaiden osallisuus ja toimijuus on keskiössä.
> Avaa Kenya & Finland esitys tästä
Norssien yhteistyö on tärkeää myös kansallisesti. Dokumentoimme norsseissa tehtyä kaikkien hyödynnettäväksi ja eteenpäin kehitettäväksi norssien Unesco-koulusivustolla https://enorssi.fi/ unesco-koulutoiminta/.
Omissa kouluissamme tavoitteenamme on saada Unesco-toiminta vakiintumaan koulujen arkeen osallistaen sekä oppilaita, opiskelijoita että opetusharjoittelijoita yhä enemmän. Opetusharjoittelijoiden osuus merkittävä, jotta toiminta jatkuisi myös kenttäkouluihin. Paikallisesti pyrimme vahvistamaan verkostoa ja toimimaan yhteistyössä eri yhteisöjen kanssa.
Riku Välitalo
Oppilaskuntatyöryhmän pj
Oppilaskunnat toimivat norsseissa aktiivisesti
eNorssin oppilas- ja opiskelijakuntien ohjaavat opettajat ovat aloittaneet lukukauden yksiköissään osittain uusiutuneilla kokoonpanoilla. Käytännöksi on muodostunut jokasyksyinen seminaari, jonne opettajat kokoontuvat luomaan ja päivittämään yhteisiä käytänteitä. Tänä vuonna seminaarin ajankohtaa on siirretty alkuvuoteen 2022, jotta lähitapaaminen voitaisiin toteuttaa rajoitusvapaassa tilanteessa. Syksyllä kokoontuminen tapahtuu etäyhteyksien avulla.
Viimeisinä vuosina keskeisenä tavoitteena on ollut tuoda oppilas- ja opiskelijakuntatoimintaa näkyväksi opetusharjoittelijoille. Tämän vuoden yksi keskeisimmistä tavoitteista on vahvistaa oppilas- ja opiskelijakuntatoiminnan näkyvyyttä ja vaikuttamisen mahdollisuuksia koko kouluyhteisössä.
Norssien oppilas-ja opiskelijakuntapäivät järjestetään kerran vuodessa keväisin. Tapahtumaa odotetaan innolla, koska edellisestä lähitapahtumasta on ehtinyt vierähtää aikaa. Oppilas- ja opiskelijakuntapäivillä kokoontuu hallitusten edustajia ympäri Suomen, ja tapana on jakaa erilaisia käytänteitä, verkostoitua ja luoda yhteisiä teemoja, joita jokainen yksikkö tahollaan toteuttaa.
Ville-Juhani Nivasalo
Lapin yliopiston harjoittelukoulu osana valtakunnallisten
digilinjausten päivitystyötä
Opetushallituksen Uudet lukutaidot -kehittämisohjelman tavoitteena on luoda päivitetyt kansalliset digilinjaukset oppilaidentieto- javiestintäteknologisen osaamisen, ohjelmointiosaamisen sekä medialukutaidon vahvistamiseksi. Uudet tarkennetut linjaukset sekä niihin liittyvä opetushenkilöstön täydennyskoulutus on tarpeen, koska esimerkiksi ”raportti Luokanopettajien käsityksistä monilukutaidosta 20191 osoittaa, että lapset eivät pääse oppimaan monipuolisia lukutaitoja tasa-arvoisesti, sillä opetuksessa on suurta vaihtelua… Kehittämisohjelma pyrkii tukemaan opetusta niin, että kaikilla lapsilla olisi mahdollisuus oppia uusia lukutaitoja opetussuunnitelmien edellyttämillä ja lasten arkea hyödyttävillä tavoilla.” 2
Uudet lukutaidot -ohjelman kehittämiseen ja jalkauttamiseen on Opetushallitukselta ollut mahdollista hakea hankerahoitusta keväällä 2021. Rovaniemen kaupungin ja Lapin yliopiston harjoittelukoulun yhteishanke, joka kutsuu yhteistyöhön myös muut maakunnalliset perusopetuksen toimijat, on yksi hankerahoitusta saanut taho. Lapin maakunnallisen hankkeen erityisluonne on sen pyrkimyksessä laajaan vaikuttavuuteen sekä Lapin #paraskoulu -hankkeessa luodun yhteistoimintaverkoston vahvistamiseen. Lisäksi, koska olemme maantieteellisesti laaja alue, ovat hankkeen keskiössä myös etäyhteyksiä hyödyntävät työtavat, hybridiopetus ja etätutorointi.
1 Kulju P., Kupiainen R. & Pienimäki M. 2020. Raportti luokanopettajien käsityksistä monilukutaidosta. Kansallisen audiovisuaalisen instituutin julkaisuja 2/2020. Luettavissa osoitteessa: https://uudetlukutaidot.fi/ wp-content/uploads/2021/03/UudetLukutaidot-opettajien-kasityksia-medialukutaidosta-2019-Kulju-Kupiainen-Pienimaki.pdf (Luettu 17.9.2021).
2 Salomaa S. 2021. Uudet lukutaidot -sivustolla osoitteessa https://uudetlukutaidot.fi/julkaisut/
Verkostoyhteistyötä yhdessä kaikkien eduksi
Ensimmäisessä Lapin aluehallintoviraston koolle kutsumassa työpajapäivässä oli maanantaina 13.9. noin 40 osallistujaa, joista osa oli myös maakunnan ulkopuolelta. Webinaarimuotoisen iltapäivän tavoitteena oli hahmotella Uudet lukutaidot -ohjelman osaamisen kuvausten suhdetta nykyiseen opetussuunnitelmaan sekä eri kuntien digipedagogista valmiutta ja tahtotilaa. Pienryhmäkeskusteluissa syntyi paljon hyvää pohdintaa liittyen esimerkiksi käytössä olevien TVT-laitteiden ja infrastruktuurin, kuten langattomien verkkojen heikkoon laatuun.3 Vaikka muutos itsessään nähtiin tarpeellisena, pelättiin sen mahdollisesti kaatuvan jo teknisiin ongelmiin. Lapissa tähän ongelmaan on lähdetty vastaamaan sillä, että koulutukseen ja tutorointiin perustuvien opettajien täydennyskoulutusten lisäksi kehittämisohjelman painopistealueet halutaan viedä myös osaksi kunnallista päätöksentekoa ohjaavia asiakirjoja. Näin pyritään saamaan myös poliitikot ja virkamiehet hahmottamaan nykyisen hallituksen aloittamien Oikeus oppia -kehittämisohjelmien4 painottamaa tarvetta koulutuksellisen tasa-arvon edistämiseksi.
Uudet lukutaidot -kehittämisohjelman painopistealueet
4 Opetus- ja kulttuuriministeriö. Varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen laadun ja tasa-arvon kehittämisohjelma. Luettavissa osoitteessa: https://minedu.fi/laatuohjelmat (Luettu 22.9.2021).
Enorssi-verkostossa Lapin Uudet lukutaidot -hanke toimii pilottina harjoittelukoulujen omalle strategiatyölle. Myöhemmin tänä lukuvuonna aloitettavassa eNorssien TVT-strategian päivityksessä Uudet lukutaidot -osaamiskuvaukset tulevat oletettavasti olemaan merkittävässä roolissa osana keskustelua. Erityisesti medialukutaidon ja ohjelmointiosaamisen kuvausten kohdalla on varmasti perusteltua miettiä, mitä strategiaan olisi hyvä sisällyttää siellä jo olevien tavoitteiden lisäksi. On myös mahdollista, että normaalikoulujen FCLab.fi -hankkeet tulevat jollain tavalla osaksi kansallisten digilinjausten päivittämisen eteen tehtävää työtä, mutta siltä osin on tässä vaiheessa turhaa mennä asioiden edelle.
esimerkkien kautta kohti yhteistä strategiaa
Lapin maakunnallista Uudet lukutaidot strategiatyötä on päätetty lähteä tekemään käytäntö edellä unohtamatta kuitenkaan tarvetta systeemiseen muutokseen. Yhteistyössä Lapin Luma-keskuksen kanssa hankkeen kehittäjäopettajat ja maakunnalliset toimijat luovat laaja-alaisia esimerkkikokonaisuuksia, joilla kehittämisohjelman osaamisen kuvaukset muutetaan konkreettisiksi välineiksi opetukseen. Pilottikokeiluja testataan sekä Lapin yliopiston harjoittelukoululla että Rovaniemen kaupungin kouluilla. Lisäksi tavoitteena ovat etä- ja hybridiopetuspilotit muualle maakuntaan. Tällä hetkellä jo toteutettuja kokeiluja ovat olleet esimerkiksi kolmasluokkalaisille pidetty 3d-paja sekä kahdeksasluokkalaisten fysiikan mittaamiseen ja kuvaajien piirtämiseen integroitu EV3-ohjelmointipaja. Laaja-alaisempia kokeiluja ei ole vielä syyskuun 2021 puoliväliin mennessä ehditty toteuttaa, mutta esimerkiksi medialukutaitoihin liittyviä esimerkkikokonaisuuksia, jotka voidaan linkittää myös osaksi opetusharjoittelua, on jo suunniteltu.
Raportoimme mielellämme tekemästämme työstä Siriuksessa myös jatkossa ja kutsumme tietysti aiheesta kiinnostuneita normaalikoulujen opettajia yhteistyöhön kanssamme!
Lapin yliopiston harjoittelukoulun tukioppilasohjaajat, erityisopettaja Jukka Mettiäinen ja ruotsin lehtori Nina Savolainen
Maukasta matikkaa ja herkullista historiaa
läksykerhossa opiskeltiin välipalan voimin
Lapin yliopiston harjoittelukoulun tukioppilaat ja tukioppilasohjaajat pitivät viime keväänä läksykerhoa, jossa ohjatun läksyjen teon lomassa syötiin välipalaa ja vietettiin yhteistä aikaa lautapelejä pelaten. Nuorten Akatemian rahoituksella tuettu “läksyklubi” tavoitti noin 35 7.-8.-luokkalaista viikoittain viime keväänä.
Me, tukioppilasohjaajat Nina Savolainen ja Jukka Mettiäinen, kävimme syksyllä 2020 Mahis-ohjaajakoulutuksen. Mahis on Nuorten Akatemian rahoittamaa toimintaa, jolla tuetaan haavoittuvassa elämäntilanteessa olevia nuoria. Koulutuksen jälkeen meille syntyi ajatus läksykerhosta, jossa autettaisiin nuoria läksyjen teossa ja samalla voitaisiin tukea nuorten kaverisuhteita ja järjestää mielekästä tekemistä iltapäiviin. Olemme huomanneet, että läksyjen tekeminen on erityisen haastavaa niille nuorille, joilla on arjessa paljon muitakin vaikeuksia. Toistuvat läksymerkinnät Wilmassa kasaantuvat usein samoille oppilaille. Usein heillä ei ole mitään järkevää tekemistä tai sosiaalisia kontakteja koulun jälkeen. Niinpä haimme rahoitusta läksykerhoon, jossa oppilaat saisivat koulupäivän jälkeen tehdä läksyjä ohjatusti, syödä välipalaa ja pelata lautapelejä. Saatua rahoitusta käytettiin välipalatarvikkeisiin, lautapelien hankintaan ja viimeisen tapaamiskerran aktiviteetteihin. Läksykerho huipentui viimeisellä tapaamiskerralla yhteiseen kaupunkisotapeliin ja pizzabuffetkäyntiin.
Kerhon kohderyhmäksi valikoituivat koulun 7.- ja 8.-luokkalaiset, joille ei ollut iltapäivisin järjestettynä koulun puolesta muuta toimintaa ja joiden ohjaaminen oli tukioppilaille luontevaa. Toimintaa suunniteltiin ja valmisteltiin yhdessä 8. luokan tukioppilaiden kanssa. He toteuttivat kerhon mainosjulisteet käytäville sekä auttoivat välipalan ja tilojen valmistelussa. Vapaaehtoiset tukioppilaat jäivät itsekin tekemään läksyjään kerhoon sekä syömään ja pelailemaan. Tukioppilaat saivat arvokasta kokemusta vastuun kantamisesta..
- Meidän piti ottaa vastuuta tapahtuman järjestämisestä ja samalla saimme itse läksyt tehtyä paremmin. Oli mukava huomata, että läksykerho oli tykätty ja siellä oli hyvä ilmapiiri, kertovat tukioppilaat Emmi, Nia ja Sanni.
Kerho oli avoinna kaksi tuntia kerrallaan kerran viikossa. Nuoret saivat valita kerhossa viettämänsä ajan. Läksyjen tekemiseen useimmilla nuorilla meni 15-20 minuuttia mutta osa teki tehtäviä koko kaksituntisen. Saimme opettajina hyvää käsitystä siitä, miten eri oppiaineiden tehtävät työllistävät ja kauanko nuorilla läksyihin menee. Oppilaiden henkilökohtainen kohtaaminen ilman kiirettä oli meille opettajille ehdottomasti kerhon parasta antia. Myös kerhoon osallistuneet nuoret kokivat läksyissä saadun tuen tärkeäksi.
- Läksyjen tekeminen kerhossa oli hauskaa ja läksyt tulivat normaalia paremmin tehdyksi, kun niihin oli varattu tietty aikaa, sanovat kerhossa aktiivisesti käyneet Enna ja Viola.
Meille ohjaajille oli pieni yllätys, kuinka tärkeäksi oppilaat kokivat kerhossa tarjotun välipalan. Monelle välipalan saaminen koulun jälkeen oli kenties suurin motivaattori kerhoon jäämiseen. Myös yhdessäolo koettiin tärkeäksi.
- Kerhossa parasta oli olla yhdessä kavereiden kanssa ja pelailla lautapelejä, Enna ja Viola kertovat.
Korona-aika toi toimintaan omat haasteensa. Tutustuminen toisten luokkien oppilaisiin jäi vähäiseksi, koska oppilaat ohjattiin istumaan luokittain omina ryhminään. Tämä vuoksi alunperin suunniteltu tukioppilaiden antama läksyapu jäi myös vähäiseksi. Onneksemme meillä oli Lapissa kuitenkin keväällä melko hyvä tilanne ja saimme ylipäätään järjestää tällaista toimintaa.
Vaikka tavoitteenamme oli saada toimintaan mukaan ennen kaikkea niitä nuoria, joilla on haasteita läksyjen teossa, emme kuitenkaan rajanneet ketään toiminnan
ulkopuolelle. Toiminnassa oli mukana kaikenlaisia oppilaita ja osa kerholaisista olisi selvinnyt läksyjen teosta hyvin ilman tukeakin. Jatkossa voisimme pohtia, miten tavoitamme vielä enemmän juuri haavoittuvasssa elämäntilanteessa olevia nuoria.
Kaiken kaikkiaan saimme melko pienellä vaivalla tarjottua usealle oppilaalle läksytukea, välipalaa sekä aikuis- ja vertaisseuraa ja tämän lisäksi tukioppilaille kokemusta vastuunkannosta. Kokemus oli meille ohjaajillekin antoisa ja uskomme sen levittäneen hyvinvointia moneen suuntaan.
Norssien uudet tohtorit
KT Heidi Mouhu
Jyväskylän normaalikoulun lehtori Heidi Mouhu puolusti ansiokkaasti väitöskirjaansa Harjoittelukoulussa opetusharjoittelua ohjaavien opettajien ammatillisen identiteetin neuvottelu 10. syyskuuta Jyväskylän yliopistossa. Heidi tunnetaan eNorssi-verkoston ohjaajakoulutuksen kehittäjänä ja toteuttajana, ja tämä väitös lisää osaltaan ymmärrystä siitä, mikä ohjaavien opettajien työssä on keskeistä ja mihin harjoittelukouluun tulevien noviisiohjaajien koulutuksessa on hyvä keskittyä.
Ohessa on tiivistelmä väitöskirjasta, ja halutessasi tutustua Heidin väitöskirjaan tarkemmin, pääset lukemaan sitä täältä:
Tässä väitöskirjassa tarkasteltiin harjoittelukoulussa opetusharjoittelua ohjaavien opettajien ammatillisen identiteetin neuvottelua. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää 1) millaisia ammatillisen identiteetin jännitteitä harjoittelun ohjaamiseen liittyi ohjaavien opettajien kokemana, 2) millaisena ohjaavien opettajien ammatillinen identiteetti näyttäytyi ohjaavien opettajien kuvatessa työtään metaforien avulla ja 3) miten ohjaavat opettajat kuvasivat ammatillista kehittymistä osana ammatillisen identiteetin neuvottelua. Tutkimus perustui 14 aloittelevan ohjaavan opettajan haastatteluun ja 15 kokeneen ohjaavan opettajan kirjoitelmaan. Laadullinen tutkimusaineisto analysoitiin temaattisella analyysillä.
Tulokset osoittivat, että ohjaavat opettajat kokivat ammatillisen identiteetin jännitteitä liittyen ohjaussuhteeseen ja työhön. Tutkimusaineistossa esiintyneistä metaforista piirtyi kuva ohjaavien opettajien käsityksistä ohjaavan opettajan työstä, ohjaamisesta ja harjoittelijoista. Ohjaavien opettajien ammatillista kehittymistä osana ammatillisen identiteetin neuvottelua tarkasteltiin ohjaajana kehittymistä tukevien tekijöiden ja ammatillisten kehittymistarpeiden näkökulmasta.
Kuva: Kuvaverkko
Tutkimuksen tulokset lisäsivät ymmärrystä siitä, millaiset ammatillisen identiteetin neuvottelun prosessit ovat ohjaaville opettajille keskeisiä ja samalla erityisen haastavia. Jännitteiden tarkastelu osoitti lähes kaikkien ohjaavien opettajien toimivan sisäisten odotusten sekä ulkoisten olosuhteiden ja vaatimusten ristipaineessa, mikä sai aikaan ammatillisen identiteetin uudistamisen ja neuvottelun painetta. Ohjaavien opettajien käyttämät metaforat kuvasivat heidän pyrkivän vastavuoroisen, turvallisen ja yhteistyöhön perustuvan dialogisen ohjaussuhteen kautta tukemaan harjoittelijoita ammatillisessa kehittymisessä ja samanaikaisesti rakentamaan ymmärrystä itsestä ammatillisena toimijana ja kehittymään ohjaajana. Ohjaajana kehittymisen polut ja tulevaisuuteen suuntaavat tarpeet tulivat esille sekä aloittelevia että kokeneita ohjaavia opettajia koskevien aineistojen läpäisevänä teemana. Tämän voi tulkita ilmentävän ammatillisen kehittymisen jatkumista läpi työuran.
Tutkimus toi uutta merkittävää tietoa harjoittelukoulujen ohjaavien opettajien ammatillisen identiteetin neuvottelusta ja siihen sisältyvistä kasvu- ja kehitysprosesseista. Ohjaavat opettajat pyrkivät jatkuvasti määrittelemään ja uudistamaan käsitystä itsestään ammatillisena toimijana. Aloittelevien ja kokeneiden ohjaavien opettajien ammatillisen identiteetin neuvottelussa havaittiin paljon yhteneväisyyksiä. Erityisesti aloittelevien ohjaavien opettajien identiteetin neuvotteluun liittyi erityispiirteitä – kuten asiantuntijuuden rakentumiseen liittyvää epävarmuutta – jotka heijastelivat hiljattain tapahtunutta urasiirtymää. Tulosten pohjalta esitetään keinoja, jotka tukevat ohjaavien opettajien osallisuutta, ammatillista identiteettiä ja aktiivista toimijuutta ja auttavat rakentamaan yhteisöllistä osallisuutta. Tutkimuksen tulokset ovat hyödynnettävissä ohjaavien opettajien ammatillisen kehittymisen tukemisessa sekä opettajankoulutuksen ja ohjauskäytäntöjen kehittämisessä.
A day in the life of Sampo!
Siriuksessa alkaa uusi juttusarja ja minulla on ilo ja kunnia olla ensimmäinen kirjoittaja. Idea on yksinkertainen eli verkoston jäsen kuvailee yhtä tyypillistä työpäiväänsä. Saimme idean tähän syyskuisena torstaina, kun suunnittelimme eNorssin viestinnän kehittämistä yhdessä Sanna Isopahkalan ja Vesa Valkilan kanssa. Päätin, että kerron seuraavasta päivästäni eli perjantaista 24. syyskuuta vuonna 2021.
Sampo Forsström
Työ harjoittelukoulussa on monessa suhteessa erilaista, kun esimerkiksi tavallisessa koulussa. Oma virkanimikkeeni Itä-Suomen yliopiston harjoittelukoulussa on luokanopettaja, lehtori (erityisesti opetusteknologian käyttö), mutta on se paljon muutakin. Yksi päivä kertoo siitä jo aika paljon. Tervetuloa mukaan päivääni!
Perjantai 24.9.
Työpäiväni alkaa opetustunnilla klo 8.00. Minulla on tässä jaksossa kaksi 75 minuutin mittaista opetustuntia valinnaiskurssia, jonka nimi on Tulevaisuuden teknologiat. Tunnilla on kymmenen kuudennen luokan oppilasta ja aiheena meillä on micro:bittien ohjelmointi ja Hummingbird-sarjoilla värkkäily. Aloitimme ohjelmoinnin tällä teknologialla tiistaina ja jatkoimme siitä mihin silloin jäätiin. Nyt tavoitteena oli saada sensorit määrittelemään toimintoja. Tästä jatketaan kohti soveltavia omia projekteja ensi viikolla.
Tällä kertaa Hummingbirdien ohjelmointi ei ole ollut ongelmatonta ja kävinkin tunnin aikana lataamassa BirdBlox-ohjelman lainasalkun iPadeille AMSin ja JAMFin kautta. Kurssin oppilailla on käytössä Chromebook-laitteet, mutta niillä ohjelmointiympäristö ei ole yhtä helppokäyttöinen kuin iPadin sovellus.
Oppitunnin jälkeen pääsimme työyhteisönä juhlistamaan kollegan yli 20 vuotta kestänyttä norssiuraa ja henkilökunnan tervehdys uusiin tehtäviin siirtyvälle oli yhteislaulu Suurlähettiläiden sanoin: ”Kun tänään lähden, otan mukaan mitä tarvitsen.” Puheiden ja laulun jälkeen maistui herkullinen kermakakku.
Juhlistamisen jälkeen siirryin työhuoneeseeni koneen ääreen. Konttorilla on vuorossa kiitosviestit torstain tapaamisista. Yksi lähtee Jabran suuntaan ja toiset Vesalle ja Sannalle. Hyväksyn muutaman laskun Rondossa ja pidämme pienen palaverin taloussihteerin kanssa UEF-tutorit hankkeen budjettiin liittyen.
Työstän hieman eNorssi-verkoston asioita. Olen luvannut lähettää Toiminta- ja taloussuunnitelmasta version perjantaina johtoryhmän kokousta varten, joka on tiistaina. Jatkan sen päivitystä... Työstän myös Vaasan seminaarin kutsua ja ohjelmaa, sillä ilmoittautuminen tapahtumaan on syytä saada käyntiin asap. Vaasan porukka on tehnyt hyvää työtä ja oma rooli on ollut tässä pieni. Hyvä Vaasa! Laadin myös edellispäivän Helsingin reissusta matkalaskun.
Seuraavana hoidan FCLab-hankkeen asioita. Olemme pilotoineet hankkeessa Matatalab-teknologiaa alkuopetusluokissa ja heillä on ohjelmointikilpailu käynnissä, johon he toivovat Suomesta osallistujia. Muistutan Susannea, että ilmoittautumisen deadline on tänään ja tutustun kilpailukutsuun. Susanne lupaa hoitaa asian kuntoon työpäivän jälkeen, hienoa! Toimin itse kilpailussa yhtenä tuomareista. Olen saanut myös
Schoolnetin FCL-verkostolta viestin, jossa toivotaan yhteenvetoa hankkeen järjestämistä kansallisista tapahtumista. Tämä saa toistaiseksi odottaa parempaa aikaa, enkä välitä tietoa vielä labeihin…
Seuraava palaveri on klo 11:00 ja edessä on Zoom-yhteys Lontooseen ja linjojen toisessa päässä ovat Magda Wood ja Aimee Fagan Micro:bit Foundationista. Olemme suunnitelleet yhteistyön konkreettisia muotoja ja palaverissa saamme kolmen kärjen mallin muodostettua. Näistä kuulemme varmasti myöhemmin lisää ainakin FCLab sekä Innokas-verkostossa. Kärjet ovat:
• Professional Development Path
• Data Logging and micro:bit sensor technology
• The Curriculum Development
Palaverin kesto on hieman yli tunnin ja mukavaa on vaihtaa kuulumiset Magdan kanssa, jonka olen tavannut muutamaan otteeseen.
Ennen seuraavaa palaveria on hetki aikaa palata eNorssin TTS:n pariin. Teen mielestäni sopivat muutokset, mutta en ehdi lähettää linkkiä vielä, sillä OppilasAgentti-verkoston Zoom alkaa klo 13:00. Tämä verkosto on Kangasalan koordinoima ja käymme läpi ajankohtaisia asioita. Olemme lupautuneet pitämään puheenvuoron koulumme Mini-Erkeistä maanantain
virtuaalikahvitapahtumassa. Sekin esitys pitää tehdä! Palaveri kestää noin tunnin ja puuhaa tuntuu vielä piisaavan…
FCLab-hankepaidat ovat valmiina painossa ja ne pitäisi hakea. Onneksi vaimoni Tiina lupautuu nappaamaan ne kyytiin, ja minun ei tarvitse lähteä niitä hakemaan. Viimeistelen TTS:n ja jaan sen johtoryhmälle. Ajastan samalla viestin eNorssi-verkoston videoon liittyen maanantaiaamulle. Ei viitsi lähettää kollegoille viestejä perjantaisin klo 15:00. Työpäivä koululla on päättynyt. Viestittelen vielä viiden maissa muutaman lyhyen viestin Sannan ja Vesan kanssa. Sellainen oli Sampon päivä!
Työ on monille meistä erittäin tärkeää ja itsekin saan siitä erittäin paljon. Oma toimenkuvani on rakentunut tällaiseksi vuosien varrella ja nyt olenkin enemmän verkostomies kuin opettaja. Päätän kertomukseni Brian Dysonin sanoihin:
“Imagine life as a game in which you are juggling some five balls in the air. You name them work, family, health, friends and spirit. And you’re keeping all of these in the air. You will soon understand that work is a rubber ball. If you drop it, it will bounce back. But the other four balls – family, health, friends and spirit – are made of glass. If you drop one of these, they will be irrevocably scuffed, marked, nicked, damaged or even shattered. They will never be the same. You must understand that and strive for balance in your life.”
Brian Dyson, 1991
Pidetään pallot ilmassa!
t. Sampo
Matti Itkonen, matti.t.itkonen@jyu.fi
Filosofinen kieli- ja ideailottelu
IKoulussa kerran
”Paperin pelko on typeryyden alku.” Tunnetun sanonnan muunneltu toisinto saattaa sisältää hyvinkin paljon totuutta. Kun puhutaan digitaalisesta loikasta, tarkoitetaanko sillä kolmiloikkaa, tasajalkaloikkaa vai numeroloikkaa? Mahtaako olla kyse vauhdillisesta vai vauhdittomasta loikasta? Ennen aikaan kielenhuolto-ohjeet kehottivat yksiselitteisesti karttamaan sanaa digitaalinen ja käyttämään sen asemesta ilmausta numerollinen. Silloin tarkoitettiin yleensä kellon numeronäyttöä. Tätä nykyä digi- yhdyssanan määriteosana vaikuttaisi olevan sekä muoti-ilmaus että poliittisen kielenkäytön lempitermi. Onkohan tässä tapahtunut Søren Kierkegaardin filosofiasta tuttu loikka olemassaolotasolta toiselle? Jos on, on se jäänyt minulta tyyten havaitsematta.
Nykyisin monissa kannanotoissa ja tavoitteenasetteluissa vilahtaa sana innovoida tai innovaatio. Olisi siis syytä ryhtyä todellisesti keksimään tai löytämään koulua ja sivistysihannetta uudelleen. Ehkäpä hahmottelenkin tässä oivalluksellisen koulu-uudennoksen.
Kaikki alkaa siitä, että älypuhelimet vaihdetaan teinikalentereihin. Älytaulujen tilalle hankitaan opetustaulut ja suurikokoiset kangaskartat. Dokumenttikamera jätetään kokonaan sivuun ja palataan piirtoheittimeen ja episkooppiin eli pintakuvanheittimeen. Myös dia-
heitin on osoittautumassa tarpeelliseksi. Opetusta elävöittämään ja syventämään sopisi niin ikään rainaprojektori. Tosin ILI-menetelmäkin riittää pitkälle.
Lyhenne ILI tulee sanoista ikenet ja liitu.
Hiilipaperit ja käsikäyttöiset monistuslaitteet olisivat erinomaisia apuvälineitä edelleen. Niiden avulla luokkahuone tulvahtaisi täyteen kaihoisaa entisyystuoksua. Kyettäisiin taas tunnustamaan kaunokirjoituksen arvo ja näkemään koodauksen turhanaikaisuus. Laskutikku ja harppi avaisivat aivan uudenlaisia näkökulmia elämyksellisyyden ideaaliin. Täytyisi jälleen harjaantua käyttämään vuolukonetta ja pyyhkimään pyyhekumilla. Ilmaukset teroitin ja kumittaminen olisi parasta täysin unohtaa. Kenties sittenkin sana kynänteroitin olisi aivan käypää kieltä.
Pitäisi oppia myös uudelleen käsittämään, mikä on konkreettisten paperilehtien merkitys. Kädentaidot ja ajatus filotekniasta eli taidon rakastamisesta liittyvät kiinteästi yhteen. Kun leikattaisiin kuvia lehdistä ja liimattaisiin niitä ruutuvihkoon, yllettäisiin lähelle maailmassa olemisen ydintä. Käsitys läsnä olevasta aikakaudesta ja tilassa olemisesta sekä paikan hengestä ymmärrettäisiin kokonaisvaltaisesti. Tosin sekään ei vielä riittäisi, koska olisi oltava niin ikään saatavilla tarpeeksi kirjoja ja eritoten oppikirjoja – maailmassa konkreettisina esineinä läsnä olevia kirjoja. Silloin kävisi mahdolliseksi myös poistaa osittain kuvitteelliset ja sähköiset epäkirjat todellisuudesta kokonaan. Kuvitteellisuus viittaa tässä kohdassa siihen tosioon, että sähköisen epäkirjan olemassaolo on enemmänkin mielikuvituksen kuin aineellisen maailman asia.
Pulpetti on luokkamaailman olennaisin ainesosa. Ilman sitä tila sulkeutuu ja tekee älyllisen yhdessäolon mahdottomaksi. Pulpetti merkitsee luokkamaailman sisälle sijoittuvaa pienoismaailmaa. Voitaisiin sitä kai
kutsua turvantuojaksikin. On se varmaan myös tehokas olemuksen ryhdistäjä. Samoin se on niin ikään takeena oikeanlaisesta ja kehoa turhaan rasittamattomasta työskentelyn mahdollistamisesta. Liikunnallinen rentoutuminen kävisi päinsä Coca-Cola-jojojen ja superpallojen avulla. Pulpetin läsnäolo tarkoittaisi oppimistilan syvämietteistä runoutta. Tuonkaltainen elettävissä olevan tilan poetiikka taas varmistaisi oppimistulosten erinomaisuuden. Eikä sellaista päämäärää varmaan kukaan väheksyisi.
Ei koulua ole vielä täysin kadotettu. Kehityksen suunta on kuitenkin kohti kadottamista, ellei osata riittävän ajoissa tehdä tasajalkaloikkaa taaksepäin. Se merkitsisi nimittäin myös harppausta eteenpäin ja kohti koulun arvon palauttamista. Silloin aikalaispuheen kielikin alkaisi jälleen merkitä olemisen kotia. Jos joku jossakin tarvitsisi asiantilan valaisemiseen ja olemukselliseen tutkisteluun syvähenkistä keskustelijaa, saattaisin minä olla maanmainio valinta. Rohkenenhan tunnustautua fenomenaaliseksi missiovisioijaksi: filosofinen urani voisikin olla moni-ilmeisten vaihtoehtoistulevaisuuksien luomisessa – ja sivistysmatkailualan palveluksessa. Eikä leikkimieleni määrääkään ole väheksyminen. Sen vuoksi uusiokartesiolainen sivistysmatkailumottoni kuuluukin: ”Nautiskele pohdiskellen tai pohdiskele nautiskellen ja olet olemassa.”
IIAikamatkantekoa
Ammattisivistyksellinen MEHU-analyysi Kielikylläisen ideailottelun loppunäytöksen viimeisenä kohtauksena on SWOT-analyysin filosofis-kokeellinen muunnelma: MEHU-analyysi. Eikä tässäkään kohdassa pidä unohtaa leikillisyyden ulottuvuutta. Päinvas-
toin: ryppyotsaisuutta koetetaan nyt aivan tarkoituksellisesti vältellä.
SWOT-analyysissa muotoillaan nelikenttä, jonka ruutuihin kirjataan vahvuuksia (strengths), heikkouksia (weaknesses), mahdollisuuksia (opportunities) ja uhkia (threats). Alun alkaen menetelmä on luotu yrityksiä ja yleensäkin erilaisia laitoksia varten. Sittemmin metodi on irrotettu kulttuurisista juuristaan ja sitä on alettu soveltaa myös ihmisten arviointiin. Menetelmä vaikuttaa silti soveltuvan varsin hyvin esimerkiksi sivistyslaitosten työntekijöiden itsearviointiin. SWOT-analyysia ei kuitenkaan ole tarkoitus tässä yhteydessä seikkaperäisesti tarkastella. Se onkin toiminut ennen muuta sovelluksellisena lähtökohtana.
Mitä oikeastaan tarkoittaa MEHU-analyysi? Se on filosofisen matkaesseistin tärkeä työkalu. Kyse on kokeellisuuden nelikentästä. Luultavasti sitä voisi hyödyntää myös matkakäsikirjoituksen tekemisessä ja matkatoimittajakoulutuksessa. Itseymmärryksen syventämisen lisäksi MEHU-analyysi sopii niin ikään itseinnovoinnin edistämiseen.
Näiden neljän kysymyksen avulla on mahdollista ryhtyä analyysin käyttöä havainnollistamaan: Millainen matkailija olen ollut? Millainen matkailija olen nyt? Millainen matkailija otaksun olevani tulevaisuudessa? Olenko vielä joskus oleva sankarimatkailija? Vastausten tutkistelevaan etsintään tarvitaan uskallusta ja kultivoitunutta veijarimieltä.
MEHU-analyysissa keskeisiä seikkoja ovat minuus ja aika. Voisi kai käyttää myös ilmauksia olevan aika ja olemisen aika. Samalla käy selville havainnon ja vaarinoton välinen ero. Konkreettisesti MEHU-analyysin nelikenttä olisi seuraavanlainen.
Muisto
Ennakointi
Havainto
Unelma (luonnos)
Ammattisivistyksellinen MEHU-analyysi.
Muisto tarkoittaa itse koettua menneisyyttä. Ennakointi merkitsee odotetunlaisena toteutuvaa tulevaisuutta. Havainto kertoo, millainen aktuaalinen, kulloinkin läsnä oleva, nykyisyys on. Unelma rakentaa parhaan ajateltavissa olevan eli ihanteellisen tulevaisuuden. Toisin sanoen unelma tarkoittaa myös luonnosta täydellisestä tulevaisuudesta. Nyt kysynkin: ”Millaisia ovat suuret matkateot ja millainen on matkaajaihmisen tai matkaajaihmisyyden ihanne?”
Ihmisellä saattaa olla määrämuistikuva jostakin paikasta, jossa hän on aikaisemmin vieraillut. Muisto puolestaan suuntaa tarkkaavaisuuden kohti vastaista aikaa ja mahdollista uutta vierailua samaan paikkaan. Sillä tavoin tietty kaupunki, vaikkapa Kuopio, on olemassa jo etukäteen. Muisto voi sisältää niin ikään välillisen muiston Kuopiosta: mielikuva on voinut syntyä luetun kirjan, nähdyn elokuvan tai käydyn keskustelun
perusteella. Silti matkakohde kuvitellaan tunnettavan ennakolta. Havainto varsinaisen matkan aikana sitten pystyy osoittamaan ennakoinnin sisällön oikeaksi tai vääräksi. Pettymys saa luultavasti ihmisen muotoilemaan ajatuksissaan kuvan unelmamatkasta Kuopioon tai unelmien Kuopiosta. Senkaltaisessa matkakertomuksessa Kuopiossa vierailija onnistuu aina. Hän on ympäristönsä yläpuolella oleva matkaajaheeros: täydellinen ja erehtymätön sankari.
Mitkä piirteet olisivat tunnusomaisia TUOREMEHU- tai TÄYSMEHU-analyysille? Onko mahdollista puhua sokeroidusta ja sokeroimattomasta MEHU-analyysista? Millainen olisi kokeellinen Matkamehustin, joka helpottaisi elämyksen innovatiivista erittelyä? Olisiko se mehukas uutuustuote itsearvioinnin toteuttamiseen? On aika alkaa etsiä vastauksia näihin paljonpuhuviin kysymyksiin.
Juontuuko mielikuva sankarimatkaajasta esimerkiksi antiikin perinnöstä tai kristinuskosta? Onko matkaajaihanteena sivistynyt maailmankansalainen, jossa yhdistyvät uteliaisuus, laaja-alaisuus, stoalaisuus ja runollisuus? Tuskin kenenkään tavoitteena on toimia viekkautta ja julmuutta täynnä olevana sekä kokonaan vailla siveellisyyttä esiintyvänä matkantekijänä. Yleensähän sellaisesta hahmosta tavataan käyttää nimitystä öykkäri, pöyhkeilijä tai turhanpäiväinen mahtailija. Hän tosin muistuttaa myös karikatyyriä, joka on kuin ohut, sisällyksetön, paperikuva. Häneltä puuttuvat kaikki muut ominaisuudet kuin juuri tuo tietoisesti korostunut rehentelevyys. Pilakuvamaisuudesta olisi helppo tehdä TUOREMEHU-analyysi: yleensähän ihminen toteuttaa sen itse ottamalla selfien eli omion ajattelemattomasti ja täysin väärässä kohdassa. Se on kuin tapahtumapaikalta laadittu raportti, joka kertoo aina saman viestin: ”Täällä olen. Huomatkaa minut. Olen otoksessa kaikkein tärkein osa. Unohtakaa tausta
ja keskittykää vain minuun.” Sivullisen tekemä TUOREMEHU-analyysi tilanteesta olisi varmaan aivan toisenlainen. Kaiketikaan se ei imartelisi selfiekepin kanssa huitovaa ja omakuvaa ottavaa, omahyväistä mahtailijaa. Tämänkaltainen suora lähetys ei olisi filosofisen tutkistelun kannalta kovinkaan mielenkiintoinen. On siis syytä keskittyä kiintoisampiin seikkoihin.
Millainen on TÄYSMEHU-analyysi? Asian selvittäminen edellyttää riittävän monipuolista ja seikkaperäistä sovellusesimerkkiä. Kontemplatiivisen kulun aikana ihminen etenisi itseymmärryksessään kisällivaiheesta täyteen mestariuteen. Oppineisuus olisi mahdollista osoittaa näyttökokeen avulla. Loppukokeena olisi valokuvallisen matkaesseen kirjoittaminen. Ehkä kyse voisi olla tutkimusmatkastakin, jonka läpikäynti vaatisi myös eläytymiskykyä. Toisaalta olemukseen tähyäminen onnistuu vain totuuden ihannetta kunnioittamalla. Sokeroitu TÄYSMEHU-analyysi merkitsisi havaintojen, löydösten ja päätelmien sävyttämistä jonkun tai jonkin näkökulmasta liioittelevan myönteisiksi. Sellainen menettely ei sovi filosofis-kokeellisen tutkimuksen päämäräksi. Tarvitaan siis sokeroimatonta TÄYSMEHU-analyysia, jossa tutkija on uskollinen omalle olennolleen ja tutkimuskohteelleen. Luova ja jotakin uutta tuottava hän silti pystyy olemaan. Sitäkään seikkaa ei pidä tutkimusmatkan aikana unohtaa.
Varovaisuus ja hienotunteisuus ovat joskus hyvin olennaisia elementtejä. Eivät ne silloinkaan merkitse valikoivuutta tai joidenkin asioiden tietoista huomiotta jättämistä. Ne voivat sen sijaan tarkoittaa kohteliaisuutta ja taitoa käsittää vaihtelevien tilanteiden ominaislaatu. Filosofinen matkantekoni viljeltyneisyyden uusvanhuuteen on jatkuva.
Matti Itkonen, FT ja KT, kulttuurikasvatuksen dosentti, opetusalana kirjallisuus- ja kulttuurikasvatuksen filosofiset kysymykset (Jyväskylän yliopisto); taide- ja esteettisen kasvatuksen filosofian dosentti (Turun yliopisto); käytännöllisen filosofian dosentti (Itä-Suomen yliopisto); kasvatusfilosofian dosentti (Helsingin yliopisto)
Kirjallisuus
Itkonen, M. 2002. Ajan kanssa. Tuokiokuvia ja filosofisia tarinoita koetusta kulttuurista. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, opettajankoulutuslaitos.
Itkonen, M. 2006. From the Station to the Lyceum. In the Footsteps of a Wanderer in Time. Translated by I. Gurney. Analecta Husserliana. Logos of Phenomenology and Phenomenology of the Logos. Book Three: Logos of History – Logos of Life. Historicity, Time, Nature, Communication, Consciousness, Alterity, Culture. Volume 90. Edited by A.-T. Tymieniecka. Dordrecht: Springer, 501–520.
Itkonen, M. 2009. Once I Was. A Philosophical Excursion into the Metaphors of the Mind. Translated by R. MacGilleon. Analecta Husserliana. Existence, Historical Fabulation, Destiny. Volume IC. Edited by A.-T. Tymieniecka. Dordrecht. Springer, 155–201.
Itkonen, M. 2010. Mirror, Mirror on the Wall. The Cultural-Historical Torni Dream of a Time-Traveller. Translated by B. and G. Hughes. Analecta Husserliana. Art Inspiring Transmutations of Life. Volume 106. Edited by P. Trutty-Coohill. Dordrecht. Springer, 135–156.
Itkonen, M. 2012. Kulttuurimatkalla maailmassa. Filosofinen tutkielma ajasta, olemisesta ja suomalaisuudesta. Mielin kielin kaupungissa. Esseitä ruoka- ja matkailukulttuurista. Toimittaneet M. Itkonen ja V. A. Heikkinen. Helsinki: Haaga-Helia ammattikorkeakoulu, 137⎼193.
Itkonen, M. 2015. Minä, kameleonttikuluttaja. Tutkielma toden ja tarun rajamailta. Kameleonttikuluttajan paluu. Aikamatkaaja kotiseutua, maailmankylää ja elämystä etsimässä. Toimittaneet M. Itkonen, V. A. Heikkinen ja S. Inkinen. Helsinki: Haaga-Helia ammattikorkeakoulu, 15⎼106.
Itkonen, M. 2017. Ventovieraana Verkkokalastajatorpassa. Kulttuurifilosofinen vuoropuhelu. Tarinoita satavuotiaasta Kalastajatorpasta. Helsinkiläisen tapahtuma-, kulttuuri- ja elämyskeitaan kehitys kesäkahvilasta maailmanluokan kokoushotelliksi. Toimittaneet V. A. Heikkinen, M. Itkonen ja S. Inkinen. Helsinki: Haaga-Helia ammattikorkeakoulu, 203⎼221.
Itkonen, M. 2018. Sormunen, Itkonen ja murroskohtien Suomi. Kokeellisia tutkielmia henkisen kulttuurin tilasta. Kokeellinen kameleonttikuluttaja. Kokemuksellisia tutkimusmatkoja satavuotiaaseen Suomeen. Toimittaneet M. Itkonen, V. A. Heikkinen ja S. Inkinen. Haaga-Helian julkaisuja 5/2018. Helsinki: Haaga-Helia ammattikorkeakoulu, 11–82.
Teksti: Riku Välitalo
Ajattelun vahvistaminen opetuksessa
Kuvittele sammakkoa, joka on ikänsä elänyt kaivossa. Tämä kaivo on muodostunut sammakon todellisuudeksi. Kaivosta ulos pääseminen vaatii suuren ponnistuksen sammakolta itseltään. Lisäksi se tarvitsee apua.
Samalla tavalla meidän on mahdollista ponnistaa ulos omista rajoittuneista ajatuksistamme. Sekin voi tapahtua vain hyppäämällä ulos maailmaan toisten todellisuuksiin ja edelleen kohti yhteistä todellisuutta.
Riku Välitalon tuoreessa kirjassa on kyse ajattelun vahvistamisesta. Mitä ajattelu oikeastaan on, ja mitä sen vahvistaminen voisi tarkoittaa? Yleensähän puhumme esimerkiksi lihasten vahvistamisesta, kun tavoittelemme näyttävämpää ulkomuotoa, nopeutta, kestävyyttä tai voimaa. Välitalon kirja keskittyy ajattelun vahvistamiseen yhteisöllisenä ponnistuksena. Kirjassa esiteltävä pedagogiikka perustuu tutkivaa oppimista soveltavaan dialogiseen pedagogiikkaan, jossa ryhmän vuorovaikutus rakentuu kriittisen, luovan ja välittävän ajattelun tavoitteellisesta vahvistamisesta. Merkittävimmin kirjan taustalla vaikuttava suuntaus on pedagoginen filosofia, jota on kehitelty kasvatustieteen, filosofian ja psykologian rajapinnassa.
Kirjassa on runsaasti ajatuskokeita, jotka soveltuvat monen ikäisille lapsille ja nuorille. Opettajalle kirja kertoo, miten luoda ryhmään keskustelevaa kulttuuria ja kuinka ohjata keskusteluja.
Riku Välitalo työskentelee Oulun normaalikoulussa luokanlehtorina. Hän toimii tällä hetkellä myös eNorssin oppilaskuntaa ohjaavien opettajien koordinaattorina.
teksti: Markku Kuorilehto
Oulun normaalikoulu runoilija-opettaja Aaro Hellaakosken jäljillä
Oulun normaalikoulu julkaisi 31. toukokuuta uuden kirjan ”Niin villin raskaan - se virren veti”. Aaro Hellaakosken elämää ja runoutta Oulun reaalilyseosta suomalaisen kirjallisuuden mestariksi. (289 s.). Markku Kuorilehto ja Matti Ojakoski (toim.). Kirjan nimen lainaus viittaa Hellaakosken sukulaisen, kriitikko-kirjailija, Anna-Maria Tallgrénin toteamukseen Hellaakoskesta.
Aaro Hellaakosken elämää ja runoutta Oulun reaalilyseosta suomalaisen kirjallisuuden mestariksi
Runoilija, FT Aaro Hellaakoski (1893-1952) opiskeli Oulun reaalilyseossa ja kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1913. Hänen taidokkaita kouluaikaisia runojaan ja tekstejään on säilynyt Oulun normaalikoulun arkistossa koulun konventin käsin kirjoitetuissa Pohjotar-lehdissä. Hän kirjoitti runonsa ja tekstinsä nimimerkillä ”Ora”. Uudessa kirjassa julkaistaan ensimmäistä kertaa nämä Hellaakosken nuoruusajan arkiston runot ja tekstit mukaan lukien Hellaakosken pohjoispohjalaisella murteella kirjoitettu näytelmä ”Mämmiä”. Hellaakosken tavoin koulusta on lähtenyt maailmalle myös muita runoilijoita ja kirjailijoita, kuten F. M. Franzen, J. L. Runeberg, Zachris Topelius ja Väinö Kirstinä.
Julkaistussa teoksessa kuvataan Aaro Hellaakosken lapsuuttaan ja nuoruuttaan Oulussa. Yksi teema on Hellaakosken ja koulun välinen yhteys suosikki- ja inhokkiopettajineen unohtamatta oppilastovereita ja muita Oulun tapahtumia. Sivuilta voi nähdä samalla Oulun normaalikoulun historiaa aina Oulun pedagogiosta vuodesta 1609 lähtien, mutta luonnollisesti Oulun reaalilyseo on kirjan keskipisteenä.
Kirjan kansikuvassa on nuori oppikoululainen Aaro Hellaakoski Oulun reaalilyseolaisena polkupyöränsä kanssa. Kirjan ulkoasun on suunnitellut sarjakuvataiteilija, graafikko Ilpo Koskela, joka tunnetaan monista historiallisista kuvituksistaan ja sarjakuvaromaaneistaan Suomessa ja Baltiassa.
Oulun normaalikoulun entinen rehtori ja pitkäaikainen Hellaakoski-harrastaja Erkki Vilpa on laatinut runoilijasta ja opettajasta laajan elämäkertaesseen.
Myöhemmältä ajalta kuvataan tunnetun runoilijan ja Tyttönormaalilyseon (nykyisin Viikin normaalikoulu) luonnonhistorian yliopettajan elämänuraa ja tuotantoa. Hellaakosken tuotanto ei kohdistunut pelkästään kaunokirjallisuuteen ja runoihin, vaan hän kirjoitti lisäksi didaktisia kirjoituksia ja väitteli geologian alalta vuonna 1928. Tiukkana tunnetun yliopettajan ohjaukseen liittyvä kirjoituksia on myös liitetty kirjaan, kuten ”Saarna auskultanteille”. Vilpan ohella muut kirjoittajat ovat Oulun norssista: Kari Kumpulainen, Matti Ojakoski ja Markku Kuorilehto. Kielenhuollon asiantuntijana oli mukana Lasse Toukolainen.
Kirjassa on runsas kuvitus. Osa valokuvista on aikaisemmin julkaisemattomia ja tuntemattomia. Kuva-aarteita ovat antaneet kirjaa varten esimerkiksi Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Pohjois-Pohjanmaan museo, Helsingin yliopistomuseo, Oulun yliopiston kirjasto ja Raahen museo.
Graafikko, sarjakuvaneuvos Ilpo Koskelan kirjaa varten tehdyt piirrokset antavat lukijalle uusia näkökulmia runoilijaan. Koskela on piirtänyt muun muassa historiallisen karttanäkymän Hellaakosken asuinpaikoista ja kouluista Markku Kuorilehdon asiakirjatutkimukseen perustuen. Graafikko Koskela on vastannut myös kirjan taitosta ja ulkoasusta.
Oulun normaalikoulu jatkaa Hellaakoski-kirjallaan Oulun pedagogion ja triviaalikoulun perillisenä edeltäjäkoulujensa pitkää monivuosisataista kirjojen julkaisuperinnettä. Nimittäin koulun historian ensimmäinen kirja julkaistiin jo tasan 335 vuotta sitten vuonna 1686. Silloinen Oulun triviaalikoulun monitaitoinen rehtori Olaus Lauraeus (k. 13.5.1690 Oulu) painatti kirjan-
sa Enchiridion logicum : breviter & succincte in usum discentium scholae Uloensis conscriptum ab Olao Lauraeo, sch. triv. ibid. rectore ”Logiikan opas(kirjanen): lyhyesti ja suppeasti Oulun koulun oppijoiden käyttöön laatinut Olaus Lauraeus, triv(iaali)kou(lu), samas(sa) rehtori”. Kyseistä kirjaharvinaisuutta tunnetaan ainoastaan kolme kappaletta Suomen julkisissa kirjastoissa Oulun ja Jyväskylän yliopiston kirjastoissa ja Porvoon lukion museokirjastossa.
Monivuotinen kirjaprojekti on päätöksessä. Kirjaa valmisteli useat henkilöt eri vaiheissa. Marjaana Kauppinen (vas.) translitteroi vanhat Hellaakosken tekstit Pohjotar-lehdistä. Ilpo Koskela (toinen vas.), kirjan toimittajat Markku Kuorilehto ja Matti Ojakoski. Istumassa Aaro Hellaakosken aidosti pari kertaa elämässään nähnyt saman tieteenalan opettaja Erkki Vilpa. Kuvasta puuttuvat Kari Kumpulainen ja Lasse Toukolainen.
