Savonlinnassa
Saimi Hoyerin matka
Opetusteknologian yritykset esillä
Järvitaimenen kasvatusta
Tampereen Norssilla
Uusi kirja
käsityönopetukseen
Sirius - tähtitaivaan kirkkain kiintotähti
Normaalikoulut eli Norssit ovat yliopistojen harjoittelukouluja. Norssien tehtävänä on perusopetuksen lisäksi järjestää ohjattua opetusharjoittelua.
Norsseissa tapahtuu monipuolista tutkimus-, kokeiluja kehittämistoimintaa.
Siriuksen tavoitteena on tehdä tätä toimintaa tunnetuksi.
Toimittaja: Sanna Isopahkala sanna.isopahkala@staff.uta.fi
Haluaisitko esitellä omaa jatkotutkimustasi tai muuta tutkimus-, kokeilu- ja kehittämistoimintaa?
Tai haluaisitko kirjoittaa yhteistyöstä normaalikoulujen kanssa?
Oletko käynyt mielenkiintoisella koulutusmatkalla, josta voisit raportoida?
Lähetä tekstisi meille!
Toimittaja: Olli-Pekka Salo olli-pekka.salo@norssi.jyu.fi
Yhteystietoja
eNorssi-verkoston puheenjohtaja Tapio Heino: tapio.heino@utu.fi
eNorssi-verkoston projektivastaava Sampo Forsström: sampo.forsstrom@uef.fi
SIRIUS: siriusenorssi@gmail.com
Julkaisija: eNorssi-verkosto
HARREn puheenjohtaja Heikki Happonen: heikki.happonen@uef.fi
lakkauttamisesta, mutta tässä numerossa keskitytään seminaarin antiin.
Savonlinnalaiset toivottivat tervetulleeksi kauniilla musiikilla.
eNorssi-seminaarin osanottajia Olavinlinnan edustalla ennen keskiviikkoillan illallista.
Uutta luova hulluus
Saimi Hoyerin matka Milanon kiireestä Puruveden rauhaan
Mitä huippumallilla on annettavana salilliselle opettajankouluttajia?
Paljon, voi sanoa.
Lähes satapäinen joukko hiljeni kuuntelemaan keskittyneesti, kun Saimi Hoyer kertoi omasta matkastaan mallimaailman huipulle metropoleihin ja sieltä takaisin suomalaiseen luontoon ja Hotelli
Punkaharjun (ent. Punkaharjun Valtionhotelli) johtoon.
- Hullu, mikä ihmeen hullu lähtee jonnekin korpeen ja perustaa sinne hotellin? Niin minulle sanottiin, muisteli Hoyer hotelliuransa alkuaikoja.
Punkaharjun alue ei ollut vuosiin ollut kovin vetovoimainen. Hoyer koki kuitenkin palaavansa itselleen tärkeään ympäristöön, sillä hän oli viettänyt lukuisia riemun ja
onnen kesiä perheen mökillä punkaharjulaisessa Vaaran kylässä.
Hoyer totesi, että lapsuudessa syntynyt luontosuhde on kantanut häntä koko elämän ja osin siksi hän kokee tärkeäksi koko alueen kehittämisen.
Hoyer kertoi, miten hänellä oli nuorena ollut haave päästä Italiaan. Opiskeluaikana itseään takakireäksi, tekotaiteelliseksi taideopiskelijaksi itseään kutsunut Hoyer pääsi Erasmus-vaihtoon Firenzeen, jossa häntä ensi kerran pyydettiin mallin töihin.
Huippumallin elämä oli kiehtovaa: kielitaito karttui, sai tutustua uusiin kulttuureihin ja mielenkiintoisiin ihmiseen, oppi sopeutuvaiseksi ja onnistui luomaan monia verkostoja.
Samalla mieltä kaiversi yksinäisyys ja ääretön ikävä Itä-Suomeen.
- Mallivuodet maailmalla olivat hienoa aikaa, mutta kaipasin
Puruvedelle niin New Yorkissa kuin Amsterdamissa.
Kun Hoyer lopetti mallintyöt ulkomailla, hän palasi Suomeen ja teki töitä tv-toimittajana. Se pesti vei hänet takaisin Milanoon, josta palatessaan Hoyer sairastui vakavasti. Hoyer oli fyysisesti niin huonossa kunnossa, että hän vietti pari vuotta Auroran sairaalassa eristyshuoneessa.
- Huoneessa oli vihreä kaappi ja ikkuna, josta näkyi yksi koivu. Välillä siinä oli lehdet ja välilä ei ollut lehtiä. Ikkunasta näkyi myös Linnanmäen vuoristorata. Kun vuoristoradan vaunut kulki, oli joko kesä tai oltiin lähellä kesää. Kun vaunut eivät kulkeneet, oli talvi.
Tulevaisuus näytti synkältä, mutta Hoyer päätti selvitä lastensa takia. Soitin yhdelle ystävälleni ja pyysin sitä tuomaan sairaalaan kaikki valokuvani Puruvedeltä. Päällystin huoneen seinät niillä. Kun lopulta paranin, lääkäri sanoi, että mene sinne missä sun on hyvä olla.
pyrkiä toteuttamaan haaveitaan. Yksi niistä oli Petri Salmelan kanssa yhdessä kirjoitettu tarinallinen sienikirja Sieniä ja ihmisiä.
Hoyerille tarjottiin varhaiseläkettä, mutta hän halusi mieluummin
Hoyer on kokenut myös tärkeäksi olla mukana taistelemassa koulujen ja kirjaston säilymisen puolesta, sillä muualla asuessaan hän alkoi yhä paremmin ymmärtää koulutuksen ja laajan yleissivistyksen.
Hoyer korosti mentoreiden merkitystä, etenkin ensi näkemältä järjettömien, uhkarohkeiden päätösten tukemisessa.
- Mun elämässä on ollut ihmisiä, jotka on tukeneet mun päätöksiä. Olen tehnyt hulluja irtiottoja, sanonut kiitos ei enää, ja mennyt eteenpäin.
Hoyer painotti myös, että on tärkeä oppia ottamaan apua vastaan, sillä harva pystyy ratkaisemaan ongelmia yksin. Hoyerin mukaan kannattaa uskoa muutokseen, sillä se on usein hyvästä.
- Kun lopulta pääsin sairaalajakson jälkeen Puruvedelle, istuin
kannon päälle ja aloin haistaa keväisen tihkusateen. Tajusin, että olen hengissä ja aloin elää.
Kun Hoyerin vastaperustama hotelli joutui talousvaikeuksiin, sinne tuli mies, joka tarjosi apuaan.
- En ole aiemmin uskonut enkeleihin, mutta nyt oon pikku hiljaa alkanut uskoa. Se mies ei tullut lompakko levällään vaan neuvot levällään.
Samoin Hoyer kannustaa kaikkia käyttäytymään.
- Ja sitten kun joku menestyy, meidän pitää mennä sen viereen ja kysyä, miten sä teit sen?
Lopuksi Hoyer kertoi elämänsä yhtenä ohjenuorana olevan isänsä sanat: ”Hämmenny pienistä ihmeistä ja pysähdy niiden äärelle.”
Teksti: Olli-Pekka Salo ja Sanna Isopahkala Kuvat: eNorssi
Linnan liepeiltä
virtuaalitodellisuuteen
Savonlinnan viimeisessä eNorssiseminaarissa oli läsnä yhtä aikaa ilo, kiitollisuus ja haikeus.
Savonlinnaan syntyi modernien pedagogisten ideoiden seminaari. Tämä ajassa eläminen on näkynyt Savonlinnan yksikössä siitä lähtien, mikä on näkynyt Opettajankoulutuslaitoksen ja Savonlinnan normaalikoulun tiiviinä yhteistyönä.
Savonlinnan normaalikoulun johtava rehtori Mikko Ripatti valotti puheenvuorossaan Savonlinnan kouluhistoriaa. Savonlinnassa oli jo varhaiskeskiajalla pedagogia ja viisi kansainvälistä koulua, joista jokainen toimi eri kielellä.
Jyväskylän seminaarin jatkoksi toinen opettajaseminaari oli tarkoitus perustaa Savonlinnaan jo vuonna 1872, mutta seminaari perustettiinkin joitakin vuosia myöhemmin Sortavalaan. Siksi Savonlinna sai odottaa omaa seminaariaan aina 1950-luvulle asti.
Savonlinnassa onkin pystytty jalostamaan hanketoimintaa tutkimusperustaisuudesta innovaatioksi ja startupeiksi.
Aktiivisesta kehittämistoiminnasta huolimatta Itä-Suomen yliopiston hallitus teki 19.4.2016 päätöksen siirtää opettajankoulutus Joensuuhun.
Teksti: Olli-Pekka Salo Kuva: Sanna Isopahkala
Kyläkoululta maailmalle
”Kaikista tärkein on tiimi, yksin on vaikea päästä pitkälle. Arvo tulee ihmisistä. Kaikki maailman ihmiset
syövät samaa puuroa kuin sinäkin. Jokainen meistä voi olla kuten
Steven Jobs.”
BCaster oy:n perustaja ja toimitusjohtaja Janne Neuvonen puhui menestyksekkään startupin rakentamisesta. Neuvosen matka pienestä kyläkoulusta maailmalle kertoi suomalaisen koulutuksen menestystarinaa, mutta myös sitä, miten unelmat ovat saavutettavissa määrätietoisella työllä ja rohkealla heittäytymisellä.
- On uskallettava ajatella isosti, vaikka toisinaan on rankkaa, eivätkä muut usko sinun onnistuvan, Neuvonen rohkaisi.
Hän sanoo myös tajunneensa, että ”kaikki syövät samaa puuroa”. Älä siis aseta itse rajoja unelmillesi. Neuvonen korosti myös ryhmätyön merkitystä. Verkostoitumisen merkitys on valtava, sillä yksin on vaikea päästä pitkälle.
Neuvosen BCaster-yritys kehittää tällä hetkellä teknologiaa, jonka avulla voi erottaa, onko verkossa julkaistu kuva aito vai ei. Tämän tavoitteena on heikentää klikkimediaa, kun aidot kuvat tuodaan nopeasti luotettaville medioille.
Toinen kehittämishanke liittyy tekoälyn rakentamiseen kielten ja kulttuureiden moninaisuuden pohjalta.
Kolmantena WWF Norppaliven kehittäjä on luomassa globaalia luontokameraverkosto, joka pitkällä aikavälillä tähtää eläintarhojen lakkauttamiseen tekemällä niiden toiminta tarpeettomaksi.
Teksti: Olli-Pekka Salo
Kuvat: eNorssi
Opetusteknologiaa tarkoituksenmukaisesti
“Oppimistavoitteet
määrittelevät sen, missä määrin teknologiaa tarvitaan.”
Saila Juuti (KOKOA) tarkasteli opetusteknologiaa sen tarkoituksenmukaisen käytön näkökulmasta. Vaikka teknologia on arkipäiväistynyt, ei sen ottamista osaksi opetusta tule pitää itseisarvona, vaan Juutin mukaan on keskeistä miettiä, mihin opetusteknologiaa kannattaa käyttää.
Oppimistavoitteet määrittelevät sen, missä määrin teknologiaa tarvitaan. Parhaita sovelluksia ovat tarkoituksenmukaisia sisältötavoitteiden saavuttamisen näkökulmasta.
Toisaalta opetusteknologia tarjoaa uudenlaisia mahdollisuuksia kehittää esimerkiksi viestintä-,
ongelmanratkaisu- sekä oppimaan oppimisen taitoja. Lisäksi tieto- ja viestintätekniikalla on keskeinen osa monilukutaidon kehittämisessä.
Opetusteknologia sopii myös opetuksen elävöittäjäksi ja sen avulla on helppo tarjota lisämateriaalia. Digityökalut sekä digitaaliset oppikirjat ja kokeet tarjoavat uudenlaisia mahdollisuuksia, mutta voivat pahimmillaan myös kaventaa opetuksen ja opiskelun monimuotoisuutta.
Juuti tähdensi, että aina ei ole tarpeen hankkia raskaita ja kalliita järjestelmiä, vaan myös kevyillä teknologisilla ratkaisuilla (esim. Kahoot ja Seppo) on mahdollista toteuttaa kiinnostavia projekteja.
Kyse onkin siitä, mihin halutaan panostaa. Usein toimivia ovat selainpohjaiset ratkaisut, joihin hankitaan lisenssi, tai vaihtoehtoisesti käytetään avoimen lähdekoodin ohjelmistoja (esim. Gimp,
eNorssi-seminaarin aikana osallistujat pääsivät kokeilemaan Savonlinnan norssin Tuumaamon opetusteknologiaa.
Scratch ja LibreOffice). Juuti muistutti myös, että uuden tekniikan opettelu on osa oppimista ja viittasi esimerkkinä OppilasAgentti-toimintaan.
Lopuksi Juuti kertoi lyhyesti vielä edustamastaan yrityksestä Kokoa Standardista https://kokoa. io/, joka arvioi oppimispelien ja -ohjelmien laatua (esim. pelattavuus, käytettävyys ja oppimisen edistäminen) ja myöntää niille laatutodistuksen.
Teksti: Olli-Pekka Salo Kuva: Sanna Isopahkala
”Digityökalut sekä digitaaliset oppikirjat ja kokeet tarjoavat uudenlaisia mahdollisuuksia, mutta voivat pahimmillaan myös kaventaa opetuksen ja
opiskelun monimuotoisuutta.”
Koulut ja yritykset yhteistyössä
Forum Virium Helsinki on Helsingin kaupungin innovaatioyksikkö, joka tekee Helsingistä maailman toimivimpaa älykaupunkia yhteistyössä yritysten, tiedeyhteisön ja kaupunkilaisten kanssa.
Yksikön projektipäällikkö Niko
Lindholm kertoi hankkeesta Koulu Innovaatioalustana, jonka tavoite on tuoda koulut ja koulutusteknologiayritykset yhteen kehittämään toimiva innovaatioalustaa.
Innovaatioalusta toimii siten, että toiminta etenee tarvekartoituksesta eri vaiheiden kautta mahdolliseen, järkevään hankintaan.
Aluksi koulut kertovat tarpeistaan yritykselle, jotka kääntävät tarpeet ratkaistaviksi haasteiksi. Kun ratkaisu on löydetty, tuotetta kehitetään edelleen yhdessä nopeiden kokeilujen avulla. Tämän jälkeen tehdään tuotearviointi, testaan lisää ja
toteutetaan vaikuttavuusarviointi.
Lopulta tehdään päätös mahdollisesta hankinnasta.
Lindholmin mukaan toiminnasta hyötyvät niin koulu kuin yritys. Teknologia on väistämättä yhä enemmän läsnä kouluissa ja siksi olisi hyvä, että opettajilla ja oppilailla olisi keskeinen rooli teknologioiden kehittämisessä.
Toisaalta teknologian tuottajista tulee käyttäjiä kuuntelevia, merkityksellisen teknologian kehittäjiä.
Koulut saavat kokeilla uusia teknologisia ratkaisuja ja samalla opetukseen nivoutuu yrittäjyyskasvatus luonnollisena osana.
Yritykset pääsevät puolestaan kehittämään tuotettaan yhdessä loppukäyttäjien kanssa, jolloin käytettävyys ja pedagoginen punainen lanka kulkevat mukana koko ajan.
Teksti: Olli-Pekka Salo
Kuva: Sanna Isopahkala
Savonlinnan norssin IT-asiantuntija Aleksi Komu pitää huolta, ettei kukaan kaadu lasketellessa.
Tabletit pedagogiikan tukena
”Pedagoginen design on kaikkein tärkein.
Tekniikka on vain väline
toteuttaa sitä.”
Professori Laura Hirsto ItäSuomen yliopiston Savonlinna kampukselta puhui aiheesta Tablettioppimisympäristöt tulevaisuuden osaajien tukena.
Tulevaisuuden osaamisen Hirsto sijoitti P21:n viitekehykseen, jota on käytetty myös perusopetuksen opetussuunnitelmaperusteiden laaja-alaisen osaamisen tavoitealueiden pohjana.
Hirsto esitteli Hasslerin, Majorin & Hennessyn (2015) review-tutkimusta, jossa he tarkastelivat 23 eri tutkimuksen tuloksia siitä, miten tabletit vaikuttavat oppimistuloksiin.
Tablettien vaikutus oppimiseen näyttäytyy hyvin myönteisenä, sillä positiivisia oppimistuloksia saatiin
16 tutkimuksessa, neutraaleja viidessä ja kahdessa tablettien vaikutus oppimistuloksiin oli joko negatiivinen tai neutraali.
Tabletit näyttäisivät tukevan oppimista siksi, että ne osallistavat oppilaita (inkluusio) ja tarjoavat virikkeitä eri aisteille (kosketusnäyttö ja visuaalisuus). Niitä on myös helppo käyttää ja ne ovat helposti saatavilla.
Hirsto esitteli myös käynnissä olevaa hanketta, jossa tarkastellaan tablettiopiskelusta saatuja kokemuksia monimenetelmällisesti kvantitatiivisen ja kvalitatiivisen aineiston sekä tapaustutkimusten avulla.
Hankkeessa on selvitetty esimerkiksi, miten tablettien opetuskäyttö eroaa, jos oppilailla on käytössä henkilökohtaiset laitteet tai jos he käyttävät koululta lainattuja laitteita. Pedagogisesti eroja on yhteistoiminnallisessa käytössä ja henkilökohtaiset laitteet mahdollistavat
hieman monipuolisemman tabletin opetuskäytön.
Hirston mukaan kyse ei ole niinkään tablettien käytöstä sinänsä, vaan valitusta peda-gogiikasta, jonka
toteuttamista tabletit edesauttavat.
Hankkeen puitteissa on tehty muutamia graduja, joissa on selvitetty muun muassa poikien suhdetta tablettityöskentelyyn. Sonja Vainion gradun mukaan iPadit ovat koulussa enemmän oppimisen välineitä, kun viihdelaitteita.
Tiedonhakua pojat pitivät motivoivana, mutta vaikeana, ja kirjoittamista helpompana, jopa ilman näppäimistöä.
Toisaalta pojat lukivat opittavia tekstejä mieluummin kirjoista kuin näytöltä.
Graduja on tehty myös siitä, miten tabletit toimivat arvioinnin tukena (Tinja Pesonen) tai siitä, miten vanhemmat ovat kokeneet lasten tablettiopetuksen ja -opiskelun (Milla Penttilä ja Jenna Hellsten).
Kirjallisuus: Haßler, B., Major, L. C., & Hennessy, S. (2015). Tablet use in schools: A critical review of the evidence for learning outcomes. Journal of Computer Assisted Learning, 32, 139–156.
Teksti: Olli-Pekka Salo Kuvat: Sanna Isopahkala
Maailma muuttuu, muuttuuko oppiminen?
Mihin suuntaan oppiminen kehittyy?
Tarvitaanko nykymuotoista koulua? Mikä on keskeistä oppimisen kannalta tulevaisuudessa? Mitä oppimisessa tapahtuu globaalilla tasolla? Miksi suomalainen koulutusvienti ei etene tai etenee hitaasti?
Seminaarin yhteydessä käytiin paneelikeskustelu, jonka aiheena oli tulevaisuuden oppiminen. Paneelille oli varattu turhan vähän aikaa, sillä aiheesta olisi riittänyt purtavaa huomattavasti pitemmäksi ajaksi, mutta hyvä näinkin.
Paneelin puheenjohtaja Mikko Ripatti viritti keskustelua esittämällä vision tulevaisuuden koulusta, jossa oppilaat itse valitsevat, mitä haluvat oppia ja millaisia työkalujen he oppimisen tukena käyttävät.
Saila Juuti (KOKOA) piti pelottavana ajatusta, että nuori saisi itse päättää, mitä opiskelee, sillä se kaventaisi yleissivistystä ja vähentäisi mahdollisuuksia tehdä valintoja.
Lasse Eronen (Itä-Suomen yliopisto) puolestaan näki mahdollisuutena sen, että koulu olisi enemmän tekemisissä eri yritysten kanssa, ja sitä kautta oppilaat näkisivät, miten monenlaista osaamista tulevaisuudessa tarvitaan, kun taas yritykset huomaisivat, millaista potentiaalia laajan yleissivistyksen omaavissa nuorissa on.
Markku Pelkonen (Otava) korosti laaja-alaisen oppimisen merkitystä ja nosti esiin tekoälyn kehittymisen, joka tulee vaikuttamaan erityisesti opiskelun tapoihin. Saila Juuti puolestaan näki, että digitalisaatio lisää opetuksen yksilöllistämistä, kun opettajien saatavilla on yhä enemmän analytiikkaa oppilaiden oppimisesta.
Lasse Eronen tähdensi sitä, että
koulutuksessa tulee panostaa tunteitten ymmärtämisen ja säätelyn . Erosen mukaan big datan pohjalta tulisi tehdä
tutkimusta siitä, mitä, miksi ja millä tavalla oppimista tapahtuu ja keskittyä prosessiin, eikä oppiainesisältöihin.
Jukka Kilpiä (Apple) totesi, että kognitiivisesta joustavuudesta tulee entistä tärkeämpää, kun ihmiset tyhmistyvät. On ymmärrettävä, mitä pitää tietää ja minkä pitää olla saatavilla. Kilpiän mukaan onkin nähtävissä niin ekonominen, ekologinen kuin sosiaalinen arvopohjan nousu.
Aki Halko (LUMO Education) puolestaan muistutti, että osaamisen perusta on opettajissa ja opettajankoulutuksessa.
Koulutusviennin hitaaseen etenemiseen on Aki Halkon mukaan syy yksinkertaisesti siinä, että olemme huonoja myymään, kun taas Niko Lindholm (Forum Virium Helsinki) alleviivasi, että koulutuksen ja koulutusteknologian myynti ovat kaksi eri asiaa.
Teksti: Olli-Pekka Salo Kuvat: eNorssi
Ulla Engeström on Piilaakson ainoa suomalainen naisjohtaja.
Immersiivinen oppiminen
– anteeksi mikä?
Immersiivisessä oppimisessa hyödynnetään pelimaailman työkaluja opiskeluympäristön monipuolistamiseen ja vahvan muistijäljen tuottamiseen.
ThingLinkin perustaja Ulla Engeström puhui seminaarissa immersiivisestä oppimisesta ja oman yrityksensä roolista sen mahdollistamisessa.
Immersio on pelimaailman käsite, jolla tarkoitetaan videopelimaailmaan uppoutumista.
Engeström mukaan immersiivisessä oppimisessa keskeistä on yksilön ja ympäristön vuorovaikutus, sillä ympäristön tulkinta käynnistää oppimisen (ks. esim. Vygotsky 1978). Perinteisen fyysisen ympäristön
rinnalle on tullut virtuaalinen ympäristö, johon havaitseminen yhtä lailla kohdistuu.
Virtuaalitodellisuudessa voi liikkua ajan ja paikan välillä vapaammin ja siellä koettu voi jättää hyvin aidonkaltaisen muistijäljen.
Ympäristön tulkinta puolestaan käynnistää korkeammat psyykkiset toiminnot, kuten muistin, ongelmanratkaisun, luokittelun, vertailun tai erittelyn. Tähän ympäristön tulkitsemiseen tarkoituksenmukaisesti oppilaan kehitystasolla ThingLink tarjoaa ratkaisuja.
ThingLinkin avulla on helppo edistää digitaalista tarinankerrontaa, jonka voi nähdä osana monilukutaidon kehittämistä.
Sovellus houkuttelee ulos luokkahuoneesta kuvaamaan ympäristöä ja samalla se dokumentoi oppimista. Se toimii olemassa olevilla laitteilla, eikä näin ollen
vaadi uusia investointeja.
ThingLinkin taustalla vaikuttaa myös Puenteduran (2013) samrmalliin perustuva integrointi opetukseen. Ensimmäisessä vaiheessa opetusteknologia ainoastaan korvaa jonkin toisen opiskeluvälineen (substitution).
Toisessa vaiheessa huomioidaan oppimistavoitteet ja luodaan sisältöä (augmentation). Tämän jälkeen sisältöjä sovitetaan yhteen ja hahmotellaan aikaansaatua kokonaisuutta (modification).
Lopulta luodaan jotakin uutta ja opitaan immersion kautta (redefinition).
ThingLink mahdollistaa tägien eli huomiota ohjaavien kiintopisteiden lisäämisen kuvattuun aineistoon. Tällöin keskeistä on ohjata huomio oppilaan lähikehityksen vyöhykkeelle (Vygotsky 1978) ja luoda sellaisia tägejä, jotka esimerkiksi esittelevät aiheeseen liittyvän perussanaston ja kommunikoivat oppimistavoitteen.
Savonlinnan normaalikoulun lehtori Sanna Metsälä kertoi, miten monella tavalla ThingLinkin avulla tehty tarina kehitti oppilaiden laaja-alaista osaamista. Tarinan tekemiseen liittyi suunnittelua, yhdessä tekemistä,
vuorovaikutusta, jakamista ja esitystekniikan haltuunottoa.
Engeströmin mukaan 360-esitys on lopulta vain jalostetumpi, uuden sukupolven kalvoesitys. Viime kädessä tekniset sovellukset ovat triviaaleja ja olennaista on oppimisprosessi, jonka osoituksena on tekniikan avulla tuotettu juttu.
Teksti: Olli-Pekka Salo Kuvat: Sanna Isopahkala
Lähteet
Puentedura, R.R. (2013, May 29). SAMR: Moving from enhancement to transformation [Web log post]. Saatavilla: http:// www.hippasus.com/rrpweblog/ archives/000095.html
Vygotsky, L. S. (1978). Mind in Society: The Development of Higher Psychological Processes. Cambridge, MA: Harvard University Press.
Yli esteiden
Entä jos esteitä ei
olisi? Mitä tekisit, jos kaikki olisi mahdollista?
Innovaatiotyöpaja rakentui kahdesta osasta. Aluksi seminaarin osallistujia pyydettiin kolmen hengen ryhmissä miettimään jotakin omaa unelmaa, jonka haluaisi toteuttaa.
Lyhyen mietinnän jälkeen yksi ryhmästä kertoi minuutin omasta unelmastaan, minkä jälkeen toinen hiillosti häntä 3 minuuttia miksi- kysymyksillä, joiden avulla oli tarkoitus tarkastella unelman toteuttamisen esteitä ja löytää niihin ratkaisut.
Tämä menettely toistettiin kahdesti. Tehtävä osoittautui haastavaksi, mutta myös mielenkiintoiseksi.
Innovaatiotyöpajan toinen osa koostui yritysesittelyistä.
Markkinointiaikaa sai muun muassa Otavan Oppimisen palvelut https://oppimisenpalvelut.otava. fi/, joista kertoi Markku Pelkonen.
Ilona IT:n Risto Korhonen kertoi maailman opettajien päivänä avattavasta Scoo-palvelusta www.scoo.online, jonka on tarkoitus auttaa opettajia löytämään ratkaisuja erilaisiin tvt-aiheisiin kysymyksiin.
Heikki Rusama esitteli Freeedpalvelua www.freeed.com, joka pyrkii kokoamaan opetusideat ja materiaalit yhteen, helposti käytettävään paikkaan.
Jouni Lintu puolestaan kertoi palvelusta nimeltä Opinsys https://opinsys.fi, joka auttaa kouluja laitehankinnoissa ja kehittää opettajien osaamista ja motivaatiota käyttää teknologiaa opetuksessa.
Teksti: Olli-Pekka Salo Kuva: Sanna Isopahkala
Ohjaajakoulutus ilmentää verkostomme osaamista parhaimmillaan
eNorssi-verkosto järjestää
ohjaajakoulutusta kaikille yliopistojen harjoittelukoulussa työskenteleville lehtoreille.
Ohjaajakoulutuksen moduuli
1. käydään yleensä paikallisesti omassa yksikössä. Toista moduulia järjestävät Jyväskylän yliopisto ja Itä-Suomen yliopisto yhteistyössä, ja tässä koulutuksessa on osallistujia myös Tampereelta.
Myös Turun yliopisto järjestää niin ikään moduuli 2:sta Turun ja Rauman normaalikouluilla.
Moduuli 3. toteutuu nyt toista kertaa ja se on suunnattu kaikille harjoittelukouluille. Tulevana syksynä alkavaan moduuli 3:n osallistujia tulee kuudesta yksiköstä: Lapin yliopiston harjoittelukoulu, Rauman,
Turun, Tampereen, Joensuun ja Jyväskylän normaalikoulut.
Savonlinnan eNorssi-seminaarin keskiviikkona Jyväskylän normaalikoulun lehtorit
Merja Kuosmanen ja Heidi Mouhu suunnittelivat tulevana lukuvuonna järjestettävää kolmosmoduulia “Ohjaus ja tutkimus - ohjaukseen vaikuttavan tutkimuksen hyödyntäminen.”
- Tavoite on, että jatkossakin moduuli 3 järjestetään muutaman vuoden välein, Heidi Mouhu sanoo.
Siinä missä ensimmäisessä moduulissa tutustutaan ohjaajana työhön, toisessa moduulissa syvennetään tietämystä ohjaustutkimuksesta ja -filosofiasta.
Kolmas moduuli puolestaan keskittyy olemassa olevan tutkimuksen hyödyntämiseen
ohjaustyössä sekä oman ohjaajaidentiteetin tutkimiseen.
- Koulutuksen aikana jokainen toteuttaa omaa ohjaustyötä syventävän kehittämistehtävän. Siinä luodaan kenties uudenlaisia ohjausvälineitä tai sitten keskitytään ohjauskirjallisuuteen esimerkiksi kirjallisuuskatsauksen muodossa, Merja Kuosmanen kuvailee.
Teksti ja kuva: Sanna Isopahkala
OPS-ryhmältä tulossa kaksi uutta julkaisua
Savonlinnan preseminaarissa kokoontui myös eNorssin OPS-ryhmä, joka keskittyi uuden arviointiaiheisen julkaisun työstämiseen.
Suomen harjoittelukoulujen eNorssi-verkoston OPS-tiimi on toiminut opetussuunnitelmatyön
edelläkävijänä. Nykyisen opetussuunnitelman myötä arviointi on noussut pedagogisen keskustelun yhdeksi pääteemaksi.
Nyt eNorssi-verkoston OPS-tiimi on tuottanut julkaisun, joka sisältää pohdintaa arvioinnin perusteista, peruskäsitteistä, lomakkeita opettajien ja oppilaiden käyttöön, tukimateriaalia arviointikeskusteluihin,
nivelvaiheisiiin sekä monialaisten oppimiskokonaisuuksien arviointiin.
Julkaisuun on tuottanut materiaalia 10 yliopiston harjoittelukoulua. Julkaisun nimi on ”Oppimista edistävä arviointi 1 – välineitä vuorovaikutuksessa tapahtuvaan jatkuvaan arviointiin.” Numero yksi julkaisun nimessä viittaa siihen, että jatko-osa on kenties luvassa.
Julkaisun materiaali ei ole tarkoitettu käytettäväksi sellaisenaan, eli mitään varsinaista
monistepankkia se ei sisällä. Mutta materiaalien ideoita voi käyttää ja jatkotyöstää omien tarpeiden mukaan.
Toinen uusi julkaisu tulee olemaan teemaltaan kieli- ja kulttuuritietoinen koulu ja siitä saamme lisätietoa syksyllä.
Teksti ja kuva: Sanna Isopahkala
HARRE:n terveiset
HARREn ja eNorssin
johtoryhmän yhteinen kokous oli preseminaaripäivänä. Kokouksessa käsiteltiin mm. viestintästrategiaa.
HARREN eli harjoittelukoulujen rehtoreiden terveiset seminaariin toi puheenjohtaja Heikki Happonen. Hän näki yliopiston koulujen tulevaisuuden hyvin
myönteisenä, sillä koulutuksen kentällä on meneillään monia uudistuksia, joissa harjoittelukouluilla on tärkeä rooli.
Happosen mukaan eNorssin toiminta onkin mitä parasta yhteistyötä harjoittelukoulujen tulevaisuuskuvan rakentamisessa.
Tällä hetkellä harjoittelukouluissa on meneillään lukuisia hankkeita. Alueellisen täydennyskoulutuksen tilaa ja tulevaisuuden tarpeita on juuri kartoitettu, eNorssin
arviointityöskently konkretisoituu hyviä käytänteinä esittelevänä julkaisuna ja ohjaajakoulutus jatkuu painoalueenaan kulttuurija kielitietoinen koulu.
Syksyllä 2018 on alkamassa kolmivuotinen sisäinen johtamiskoulutus, ja vuoden loppuun mennessä yliopiston koulujen profiilia kirkastetaan osaamiskartoituksen perusteella.
Tulevaisuudessa eNorssin toiminnan tulee Happosen mukaan olla strategialähtöistä, mikä edellyttää laadukkaan brändin markkinointia.
Tätä edistetään kehittämällä Norssille toimiva viestintästrategia. eNorssin piirissä on myös pyrittävä kehittämään uusia toimintatapoja ja rekrytoida enemmän väkeä mukaan verkoston vahvistamiseen ja toiminnan kehittämiseen.
Teksti: Olli-Pekka Salo Kuvat: eNorssi
eNorssin tuleva puheenjohtaja Heikki Ervast tähyilee tulevaisuuteen.
eNorssin työryhmien kuulumiset
Perinteiseen tapaan
eNorssin työryhmät kokoustivat kevätseminaarin aikana.
OPS-työryhmä vietti myös preseminaaria tulevan julkaisun parissa. Varsinaisessa työryhmätapaamisessa keskusteltiin ajankohtaisista asioista eri harjoittelukouluissa ja arvioitiin mennyttä työvuotta.
Tapaamisessa esiteltiin myös kaksi paikallista pedagogista ratkaisua liittyen 2. luokan nivelvaihen arviointiin sekä TVT:n käyttöön alkuopetuksessa.
OPS-ryhmä esittää, että tulevia
OPS-yhteistyön teemoja ovat kieli- ja kulttuuritietoinen koulu, perusopetuksen arviointipolku 1-9, ohjauksen arviointipolku 1-9, laaja-alaisen osaamisen polku 1-9, osallisuus (oppilaat ja huoltajat), oppimisen arviointi ohjatussa harjoittelussa sekä yhteisopettajuus.
TVT-ryhmä kävi läpi positiivisia muutoksia eri yksiköissä. Niitä oli esimerkiksi laitekannan uusintaminen ja lisääminen sekä yhteistyön lisääntyminen niin yksiköiden sisällä kuin ulkopuolisten tahojen kanssa.
Ryhmä on päivittänyt eNorssin
TVT-strategiaa ja viimeistelee sitä vielä ennen kesälomaa.
Lisäksi TVT-ryhmä kävi läpi uutta oppimisympäristöjä koskevaa julkaisuaan ja suunnitteli tulevia toimintamuotoja.
TutKoKe-ryhmä jatkoi tulevan syksyn symposiumin suunnittelua ja kävi läpi tulevan julkaisun aihealueita. Ryhmässä keskusteltiin julkaisutoiminnasta laajemminkin ja esitys on, että kaikki tulevat julkaisut ovat osa Suomen harjoittelukoulujen julkaisusarjaa.
Esimerkkinä onnistuneesta
TutKoKe-työstä esiteltiin Helsingin normaalikoulujen Novissima-konferenssi.
Ohjaajakoulutuksen työryhmä keskusteli kuluvan lukuvuoden
koulutuksista ja suunnitteli tulevaa. Tällä hetkellä ensimmäinen moduuli on järjestynyt kaikissa yksiköissä ja toinen moduulikin kaikissa yksiköissä Oulua ja Rovaniemeä lukuunottamatta. Myös kolmas moduuli järjestetään ensi lukuvuonna.
Lisäksi ohjaajakoulutuksen työryhmä on organisoinut ohjaajakouluttajien koulutuksen, joka on alkanut tammikuussa ja
jatkuu ensi syksynä. Työryhmä esittää, että jatkossa kaikille uusille ohjaajille järjestettäisiin oma preseminaari jonkun muun tapahtuman yhteydessä.
Teksti: Sanna Isopahkala
Kuva: eNorssi
eNorssi-verkoston
eduskuntavierailu
Opettajataustainen
kansanedustaja Mirja Vehkaperä kutsui harjoittelukoulujen lehtoreita ja rehtoreita vierailulle eduskuntaan. Matkustimme Helsinkiin toukokuun alussa.
Vierailun aluksi tutustuimme peruskorjattuun eduskuntataloon oppaan johdolla. Sen jälkeen tapasimme edustaja Vehkaperän sekä muutamia sivistysvaliokunnan jäseniä keskustelun merkeissä.
Keskustelussa nousi esille
tärkeitä ja ajankohtaisia teemoja opetuksen, koulutuksen ja opettajankoulutuksen kentältä.
HARREn pj. Heikki Happonen esitteli myös edustajille
Suomen harjoittelukoulujen verkoston (eNorssi) toimintaa ja julkaisuja. Vierailu oli tärkeä kokemus molemminpuolin.
Teksti: Sanna Isopahkala
Kuva: Marianne Heinonen
Kaupunkilaislapset vapauttivat järvitaimenen poikasia lähivesistöön
Tampereen Viinikanojan
liepeillä ihan veden tuntumassa kyykkii
joukko lapsia.
Käsissään heillä on astioita, ja astioissa jotain luonnolle arvokasta ja kaupunkilaislapsille ehkä erikoistakin, nimittäin järvitaimenen poikasia.
Kyse on ympäristökasvatuksen projektista, jossa Tampereen yliopiston normaalikoululla on talven aikana kasvatettu uhanalaisia järvitaimenen poikasia silmäpistevaiheisista mätimunista vapautettavaksi lähiympäristöön.
- Alkuperäinen idea lähti leikinlaskusta. Mietimme, että tällainen projekti ei voisi ikinä onnistua, joten pakkohan sitä oli kokeilla, Tampereen normaalikoulun käsityön lehtori Erno Saarikko kertoo.
Saarikko otti yhteyttä Elykeskuksen kalastusbiologi Hannu Saloon, joka kannatti hanketta alusta asti.
- Häneltä saimme paljon tietoa sekä eri asiantuntijoiden yhteystietoja.
Projektiin lähti mukaan Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys (KVVY) ja sieltä auttavan käden ojensi yhdistyksen biologisista tutkimuksista vastaava hydrobiologi Jussi Iso-Tuisku.
- Viranomaiselta saatiin kotiistutukseen lupa helposti, sillä Tamperen Pyhäjärveen on istutettu samaa Rautalammin kantaa olevaa taimenta pitkän aikaa, Iso-Tuisku kertoo.
Projektin onnistumisen mahdollisuuksien arviointi etukäteen oli Saarikon mukaan haastavaa. Kasvatusolosuhteiden
luomisessa yritettiin mallintaa mahdollisimman tarkkaan taimenen luontaisen lisääntymisen erityispiirteitä.
- Kasvatusaltaan veden lämpötilan tulee olla riittävän matala ja siinä tulee olla riittävästi happea. Haimme kasvatusaltaan veden Viinikanojasta, jotta poikaset leimaantuisivat ”uuteen kotijokeensa”, Saarikko kuvailee.
Lisäksi vedessä pitää olla sopiva virtaus ja kuolleet mätimunat pitää voida poistaa tautiriskin vuoksi.
Kun valmistelut ja suunnittelutyö oli tehty, järvitaimenen mäti pääsi Tampereen yliopiston normaalikoulun maantiedon ja biologian luokan jääkaappiin.
- Järvitaimenten kasvatusprojekti sopi erittäin hyvin aiheeksi biologian ja maantiedon valinnaiskurssilaisille, koska kursseilla käsitellään muun muassa lähiympäristöä ja siihen vaikuttamista, maantiedon ja biologian lehtori Sami Vartiainen kertoo.
Vartiainen toimii myös Tampereen yliopiston ympäristökasvatuksen didaktikkona, joten hänen kautta myös luokanopettajaksi opiskelevat pääsivät seuraamaan järvitaimenten matkaa Viinikanojaan.
- Luokanopettajaopiskelijoiden parissa projekti herätti aitoa ihmetystä, että tällaistako oikeasti tehdään, Vartiainen hymyilee.
Yliopiston kouluna normaalikoululla on ensiarvoisen tärkeä asema
ympäristökasvatuksen periaatteiden ja ilmapiirin eteenpäin viejänä.
- Mielestäni tämä järvitaimenten kasvatus on todella hyvä esimerkki ympäristövaikuttamisesta monella eri tasolla kuten koulu, kaupunki, yliopisto, Pirkanmaa, Vartiainen luettelee.
Hän uskoo, että ympäristövaikutus tulee näkyville etenkin jos projektin seuranta onnistuu ja siinä ollaan aktiivisia.
- Pitää olla vain kärsivällinen. Lapset huomaavat tekevänsä jotain tärkeää, kun tiedostavat esim. Iidesjärven huonon tilan.
Kasvatusprojektiin on osallistunut elämänkatsomustiedon, biologian, maantiedon ja käsityön opetusryhmien oppilaita ja opetusharjoittelijoita.
Niin Saarikon kuin Vartiaisen mukaan oppilaat ovat olleet järvitaimenten kasvatuksesta innoissaan.
Kaupunkimiljöössä ympäristökasvatuksella on omat haasteensa. Siinä missä maaseudulla metsä saattaa alkaa jo koulun takana ja lähin vesistökin kävelymatkan päässä, kaupungissa saattavat samat kohteet olla bussimatkan ja erityisjärjestelyjen päässä.
Kun Tampereen yliopiston normaalikoulun 4. luokkalaisten Luontoon! -valinnaisryhmä lähti retkelle kaupungin ulkopuolelle, kävi ilmi, että osa lapsista ei ollut koskaan käynyt metsäretkellä tai paistanut makkaraa nuotiolla.
soveltuvia kenkiä, mutta toisaalta ei sellaista voinut lapsilta vaatiakaan, jos retki metsään oli heille ensimmäinen.
Oppilailla ei ollut metsäretkelle
Tampereen yliopiston normaalikoulu on Unescokoulu, ja niin Luontoon! –valinnaiskurssi kuin järvitaimenten kasvatusprojekti ovat esimerkkejä siitä, että koulu pyrkii tekemään oman osansa ympäristökasvatuksen eteen.
- Mielestäni lasten ja nuorten tietoisuuden lisääminen eri ympäristöistä ja niissä esiintyvistä kasveista ja eläimistä on ensiarvoisen tärkeää.
Maastossa tapahtuva opetus ja maastoharjoitukset ovat parhaita menetelmiä siihen, Jussi Iso-Tuisku painottaa. Lehtorit Erno Saarikko ja Sami Vartiainen ovat tutkijan kanssa samaa mieltä.
- Lasten ja nuorten pitäisi olla kosketuksissa mahdollisimman paljon luonnon kanssa, jotta he oppisivat kunnioittamaan ja arvostamaan rakentamatonta luontoa. Tähän voitaisiin panostaa myös koulujen kerhotoiminnalla, Saarikko ja Vartiainen sanovat.
Teksti: Sanna Isopahkala
Kuvat: Erno Saarikko ja Sami Vartiainen
Uusi kirja käsityönopetuksen tueksi
Jyväskylän normaalikoulun käsityönopettaja Riitta Huovila ja Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitoksen tekstiilityön yliopistonopettaja Riitta Rautio ovat yhdessä Tiia
Hintsan ja Johanna Säilän kanssa julkaisseet kirjan Kirja käsityöstä – Luokkien 1–7 käsityönopetus.
Kirjan mukana on myös helppokäyttöinen kaava-arkki.
Teos on monipuolinen käsikirja sekä opettajille että opettajaksi opiskeleville ja se tarjoaa opettajalle sata ohjetta innostavaan käsityöhön.
Kirjoittajien mukaan teos tarjoaa olennaista tietoa ja tukea erityisesti ensikertalaiselle opettajalle, mutta kokenut opettajakin saa siitä rungon oman opetuskokonaisuuden suunnitteluun ja ideoita sen muunteluun.
Kirja on suunniteltu myös opettajaksi opiskelevan käsityöopintojen tueksi ja se tarjoaa materiaalia myös
muille lasten kanssa toimiville sekä käsityön harrastajille. Kirjan kaikki kirjoittajat työskentelevät itse käsityönopettajina.
Käden taitojen kehittämisen lisäksi he painottavat käsityönopetuksen laajuutta ja sovellettavuutta.
”Nykyään koulukäsityötä pidetään ennen kaikkea kasvatuksen välineenä. Käsityönopetuksen tarkoituksena on tarjota itsetuntoa vahvistavia kokemuksia, jotka edistävät oppilaiden hyvinvointia ja elämänhallintaa”, kirjoittajat korostavat.
Käsityön merkitystä voikin laajentaa esimerkiksi työelämän puolelle sen antamien innovaatiokasvatuksen ja yrittäjyyskasvatuksen valmiuksien vuoksi.
Lisäksi se muun muassa vahvistaa käytännön arjenhallintataitoja ja lisää kuluttajavalmiuksia.
Tulevia tapahtumia
23.5.2018 eNorssin johtoryhmän kokous
4.-8.6.2018 Oulun yliopiston ja normaalikoulun järjestämä Midnight SummerSchool Oulussa ja Kuusamossa http://www.midnightsun.oulu.fi/
1.-3.8.2018 SUHO:n kesäpäivät Vaasassa
29.8.2018 TutKoKe-symposium Turussa
30.- 31.8.2018 eNorssi-seminaari Turussa
31.10.2018 eNorssin Ohjaajakoulutus Moduuli 3. Jyväskylässä
5.2.2019 eNorssin Ohjaajakoulutus Moduuli 3. Tampereella
16.4.2019 eNorssin Ohjaajakoulutus Moduuli 3. Turussa
9.10.2019 eNorssin Ohjaajakoulutus Moduuli 3. Joensuussa
Aurinkoista kesää ja rentouttavaa lomaa kaikille!