eNorssin TutKoKe-toiminnan tiedotuslehti nro 12 (7/2017)
Sirius - tähtitaivaan kirkkain kiintotähti
Normaalikoulut eli Norssit ovat yliopistojen harjoittelukouluja. Norssien tehtävänä on perusopetuksen lisäksi järjestää ohjattua opetusharjoittelua.
Norsseissa tapahtuu monipuolista tutkimus-, kokeiluja kehittämistoimintaa.
Siriuksen tavoitteena on tehdä tätä toimintaa tunnetuksi.
Toimittaja: Sanna Isopahkala sanna.isopahkala@staff.uta.fi
Haluaisitko esitellä omaa jatkotutkimustasi tai muuta tutkimus-, kokeilu- ja kehittämistoimintaa?
Tai haluaisitko kirjoittaa yhteistyöstä normaalikoulujen kanssa?
Oletko käynyt mielenkiintoisella koulutusmatkalla, josta voisit raportoida?
Lähetä tekstisi meille!
Toimittaja: Olli-Pekka Salo olli-pekka.salo@norssi.jyu.fi
Yhteystietoja
eNorssi-verkoston puheenjohtaja Tapio Heino: tapio.heino@utu.fi
eNorssi-verkoston projektivastaava Sampo Forsström: sampo.forsstrom@uef.fi
SIRIUS: siriusenorssi@gmail.com
Julkaisija: eNorssi-verkosto
HARREn puheenjohtaja Heikki Happonen: heikki.happonen@uef.fi
Toimittajalta
Vuoden viimeinen Sirius on käsissäsi. Niitä onkin ilmestynyt upeat seitsemän kappaletta ja lisäksi viimeviikkoinen Suomi100-Sirius.
Tänä vuonna Sirius on tehnyt itseään tunnetuksi laajalti. Olen saanut kutsuja tapahtumiin eNorssin verkkolehden toimittajana ja Siriukseen on tarjottu juttuja ilahduttavasti myös Norssien yhteistyöverkostoista.
Kiertäessäni monissa tapahtumissa Siriuksen toimittajana ilahduttavalta on tuntunut se, kun Norssien opettajat tulevat kertomaan, että ovat saaneet Siriuksen jutuista jonkun uuden idean tai vaikkapa yhteistyökumppanin. Silloin olemme päässeet tavoitteeseemme.
Tässä Siriuksessa pääset mukaan hyvin erilaisiin tapahtumiin. Saat myös kurkistusluukun Tampereen, Jyväskylän, Joensuun ja Savonlinnan ohjaajakoulutuksen tunnelmiin, sillä olen ripotellut ohjaajakoulutuksessa tekemiäni inspiraatiokuvia eri puolille lehteä. Niiden tekstit on poimittu luennoilta tai ne ovat luennoilla syntyneitä ajatuksia sekä kysymyksiä. Olen merkinnyt ne vain väljästi nimellä ”Ohjaajakoulutus 2017”.
Vielä on edessä vuoden viimeiset koulupäivät. Norssilla tämä on myös aikaa, kun syksyn viimeiset opetusharjoittelijat lopettavat työnsä ja kevään ensimmäisiä jo ajetaan sisään. Kiireestä ja työkuormasta huolimatta: rauhallista ja levollista joulun odotusta kaikille!
Sanna
Isopahkala
Ohjaajakoulutus 2017
Yllä oleva teksti on ote professori Tuija Turusen puheesta Rovaniemellä 2017.
Arviointi on tällä hetkellä koulumaailman puhutuimpia aiheita
NORSSIEN ’OPPIMISTA EDISTÄVÄ ARVIOINTI ARJESSA’
FOORUMI HELSINGISSÄ 1.-2.11.2017
Millaisia ovat arviointilukutaitoiset opettajat? Miten opettajien arviointilukutaitoa edistetään?
Helsingin normaalilyseolle kokoontui marraskuun alkupäivinä joukko arvioinnin kehittämisestä kiinnostuneita norssilaisia ympäri Suomen.
Asiantuntijaluentona kuultiin ItäSuomen yliopiston professorin Päivi Atjosen ajatuksia opettajan arviointiosaamisesta ja sen opettamisen tarpeesta otsikolla Teachers assessment literacy. Mitä, miksi, miten?
Terminä Teacher’s assessment literacy voidaan suomentaa opettajan arviointiosaamiseksi tai arviointilukutaidoksi. Se on opettajan ymmärrystä pätevän arvioinnin perusteista.
Opettaja tuntee keskeisen arviointikäsitteistön, erilaisia arviointimenetelmiä, arvioinnin laatuvaatimuksia ja oppimisen traditionaalisen mittaamisen vaihtoehtoja.
Arviointilukutaitoiset opettajat ymmärtävät arvioinnin merkityksen pedagogisena työvälineenä ja oppimisen ohjaajana ja osaavat käyttää arviointituloksia opetuksen kehittämiseen.
He osaavat toteuttaa arviointia sekä traditionaalisin menetelmin ja ohjata oppilaita valmistautumisessa arviointitilanteisiin. He myös kehittävät arviointimenetelmiään ja tuntevat ja käyttävät arviointiin ns. vaihtoehtoisia menetelmiä.
He myös tiedostavat arvioinnin liittyvän myös kouluun ja koulutusjärjestelmään kokonaisuutena.
Miten opettajien arviointilukutaitoa sitten edistetään?
Atjonen esitteli näkökulmia arviointiosaamisen tuomisesta
selkeämmin osaksi opettajan koulutusta. Oppimisen arviointia ja koulun arviointia käsittelevien pakollisten opintojaksojen lisäksi huomio tulisi kiinnittää siihen, että opiskelijan tutustuvat opintojen ja harjoittelujen aikana mahdollisimman paljon erilaisiin arviointimenetelmiin ja myös itse kokeilevat ja toteuttavat niitä.
Tarvitaan hyvää opettajien peruskoulutusta ja ajantasaista täydennyskoulutusta, jotka molemmat perehdyttävät opettajiamme monialaisesti arviointiin. Niiden avulla saadaan
opettajien ymmärrystä pätevän oppimista edistävän ja kouluun organisaationa kohdistuvan sisäisen ja ulkoisen arvioinnin periaatteista yleistymään. Samalla saadaan kehitettyä hyviä arviointikäytänteitä ja koulujen arviointikulttuuria.
Ja lopuksi muistattehan:
“It does not take any longer to do high quality assessments than it does to do poorquality assessments.” (Brookhart 2004)
teksti: Hanna Lehikoinen kuvat: Johannna Pitkänen Tampereen yliopiston normaalikoulu
Tavoitteet tapetille! Mitä
tamperelaiset toivat mukanaan eNorssin arviointiseminaarista?
Tampereelta lähti innokas joukko aamuvarhaisella kohti Helsinkiä tavoitteena oppia uutta arvioinnista. Helsingin normaalilyseolla aamu alkoikin reippaassa hengessä kun poistumisharjoitus tyhjensi koko talon.
Kun virkistävän ulkoilun jälkeen pääsimme aloittamaan, kuuntelimme laadukkaita asiantuntijaluentoja, kommenttipuheenvuoroja ja saimme uusia näkökulmia arviointiin kokemuspajojen keskusteluissa.
Dialogia käytiin innokkaasti ja huomattiin, että arvioinnin kentällä on jo paljon onnistuneita ratkaisuja, innostusta mutta vähän huoltakin. Arviointiangstia Tamperelaiset eivät sentään tunnustaneet kohdanneensa.
Tavoitteet nostettiin monessa puheenvuorossa keskeiseen rooliin.
Arviointi on tiivis osa opetusta ja samalla kun mietitään mitkä ovat kurssin tavoitteet tulisi pohtia myös miten niiden saavuttamista ja toteutumista arvioidaan.
Oppimista tukeva arviointi on vuorovaikutteista. Palaute auttaa oppilaita sen tiedostamisessa, miten hyvin he tavoitteitaan saavuttavat ja auttaa heitä kehittämään oppimistaan ja itsearvioinnin taitojaan.
Itsearvioinnin kehittyminen vaatii opetusta ja ohjaamista ja oppilaiden kyky arvioida omia suorituksiaan vaihtelee paljon. Kriteerien avulla oppilaat saavat palautetta osaamisestaan suhteessa opetussuunnitelman vaatimuksiin.
Oppilaamme ovat erilaisia ja oppivat eri tavoilla. Myös arviointi vaikuttaa heihin eri tavalla ja he tarvitsevat paitsi monipuolisia opetusmenetelmiä, mutta myös monipuolisia arviointimenetelmiä.
Arvioinnin tavat vaihtelevat sen mukaan, mihin tarkoitukseen kulloinkin ollaan arvioimassa. Tärkeintä ei kuitenkaan ole arvioinnin muoto vaan se, mitä oppilas saa arvioinnista irti ja miten hän voi käyttää sitä oman oppimisensa apuna.
Arvioinnin kysymys on mielenkiintoinen mutta myös haasteellinen. Mieleen jäi ajatus siitä, että paljon jo teemme ja osamme, mutta jokaisella opettajalla ja koko kouluyhteisöllä on velvollisuus kehittää omaa arviointiosaamistaan ja tehdä siitä jokapäiväinen oppimisen työkalu.
Vanhatkin konkarit kokivat, että joka kerralla, kun arvioinnista pääsee keskustelemaan toisten kanssa, saa itselle uutta ja avartaa näkökulmiaan.
Nyt tavoitteena Tampereella on ajan ja paikan raivaaminen yhteiselle keskustelulle. Iskulauseeksi räppäsimme ”puhu, perustele, puuhaa”. Taidamme keittää kunnon kahvit ja istua alas porukalla puhumaan arvioinnista.
Teksti: Hanna Lehikoinen
Kuvat: Johanna Pitkänen Tampereen yliopiston normaalikoulu
Arvioinnilla on oppilaalle suuri merkitys
Helsingissä järjestetyssä arviointiseminaarissa KT Najat
Quakrim-Soivio tarkasteli esityksessään arvioinnin merkitystä oppilaalle.
Arvioinnilla ja opettajan antamalla palautteella on suuri merkitys oppilaan käsitykselle omasta oppimisestaan.
Kun oppimiselle asetettuja tavoitteita arvioidaan, on hyvä että tavoitteet on asetettu yhdessä oppilaan kanssa.
Palautteella on keskeinen vaikutus oppimisprosessin ohjaamisessa.
Palautteen avulla oppilas voi kehittää omaa oppimistaan. Opettajan antaman palautteen on hyvä olla henkilökohtaista, etenkin korjaavan palautteen tapauksessa.
Sen on perustuttava tosiasioihin ja oltava selkeää sekä yksiselitteistä ja kohdistuttava oppilaan toimintaan.
Quakrim-Soivio pohti oppilaan aktiivista osallisuutta arviointiprosessissa.
Siksi palautteeseen kuuluu myös dialogi oppilaan ja opettajan välillä. Edelleen oppilaan tietoisuus arviointiprosessista on tärkeää.
Oppilaan olisi hyvä tietää miksi, milloin ja miten kulloinkin opetuksen aikana arvioidaan.
Erityisesti oppilaan on hyvä ymmärtää, miten oppimisen aikainen formatiivinen arviointi ja summatiivinen arviointi suhteutuvat toisiinsa.
Teksti: Johanna Jauhiainen
”Opettajan antaman palautteen on hyvä olla henkilökohtaista, etenkin korjaavan palautteen tapauksessa.”
LuKuLa –lukemisen kulttuuria lapsille
eNorssin koulukirjastoseminaari Raumalla 16.11.2017
Kokoonnuimme marraskuun puolivälissä pienehköllä, mutta sitäkin innokkaammalla porukalla miettimään ja kehittämään keinoja eNorssin koulukirjastoyhteistyöhön. Aloite seminaariin tuli Rauman norssin rehtorilta Tapio Heinolta.
Saimme seminaariin puhujiksi pitkän linjan kirjastoammattilaiset Anu Ojarannan sekä Agneta Möller-Salmelan. Päivän ohjelma oli tiivis, mutta hyvin antoisa ja tunnelmaltaan leppoisa.
Tapio Heinon avattua seminaarin puheenvuoroon pääsivät Rauman OKL:n yliopistolehtori JuliAnna Aerila ja Rauman norssin lehtori Eeva-Maija Niinistö.
He kertoivat kokemuksiaan kokeilemastaan Bookpass –menetelmästä. Menetelmä on lähtöisin Yhdysvalloista, ja sen ideana on kierrättää pienissä ryhmissä kirjoja, joita arvioidaan muutaman minuutin lukemisen jälkeen ryhmäläisten kesken.
Tarkoituksena on herätellä oppilaiden lukuinnostusta matalalla kynnyksellä. Turkulainen Anu Ojaranta puhui koulun ja kirjaston yhteistyön sekä koulukirjastojen merkityksestä sekä niiden tuomista hyödyistä.
Ojaranta toimii tällä hetkellä tohtorikoulutettavana Åbo Akademin informaatiotutkimuksen laitoksella. Hän on tutkinut muun muassa informaatiolukutaitoa sekä valemediaa.
Ojaranta nosti esiin ja herätteli keskustelua Norssien merkityksestä koulukirjastojen etulinjassa ja edelläkävijänä harjoittelukoulustatuksensa vuoksi.
Hän myös esitteli erilaisia menetelmiä, joilla saadaan tehostettua koulukirjaston hyödyntämistä peruskirjastotoimien lisäksi.
Yksi tällainen menetelmä on Carol Kuhlthaun kehittämä
ohjattu tutkiminen, jonka avulla oppilaiden tiedonhankinnan ja mediakriittisyyden taitoja voidaan kehittää ikätason mukaisesti.
Maittavan lounaan jälkeen tutustuimme kirjastoihin: 1.4. –luokkalaisille suunnattuun Alalukulaan sekä 5.-9. –luokkalaisille suunnattuun Ylälukulaan. Kirjastosihteeri
Suvi Sario esitteli kirjastojen toimintaa sekä kokoelmia.
Rauman norssin uudistettu koulukirjasto avattiin tammikuussa 2017. Kirjastojen tilat rakennettiin oppimaisemiin,
mikä mahdollistaa kirjastojen mahdollisimman helpon käytön. Kirjastotiloja hyödynnetään kirjastovälituntien lisäksi myös oppituntien pitämiseen.
Keskeinen sijainti tuo kirjastot myös lähemmäksi oppilaita, jolloin kynnys käyttää kirjastoja madaltuu. Kirjaston kokoelmissa on huomioitu monenlaiset lukijat, jotta mahdollisimman moni oppilas löytäisi mieluisaa luettavaa itselleen.
Kirjastokierroksen jälkeisessä työpajassa tehtiin runosalaatteja, joista koottiin omia raumankielisiä runoja.
Jokainen sai valita runostaan lauseen, joka ikuistettiin rintanappiin omien väritoiveiden mukaisesti. JuliAnna Aerila esitteli työpajan lomassa erilaisia menetelmiä lukemiseen innostamiseen.
Esiin tuotiin muun muassa iltasatukorit ja kirjojen vinkkaaminen teatterin keinoin. Agneta ”Netta” MöllerSalmela toimii Hangon kaupunginkirjastossa lukemisenedistäjänä.
Toimi on harvinaislaatuinen
kirjastoalalla, koska Möller-Salmela keskittyy työssään ainoastaan lukemista edistävään toimintaan hankolaisten koululaisten osalta. Hänellä on kirjaston tiloissa oma elämyshuone, jossa oppilaat vierailevat luokittain muutamia kertoja lukuvuoden aikana.
Huoneessa oppilaat pääsevät osalliseksi suullisesta tarinankerronnasta sekä olemaan osana tarinaa. Möller-Salmela toteutti myös Rauman norssin oppilaille pienimuotoisemman elämyspajan, jossa viihtyivät niin kolmasluokkalaiset kuin
kahdeksasluokkalaisetkin. Kokonaisuudessaan päivä oli antoisa. Keskustelua heräteltiin ja saatiin myös aikaiseksi.
Ensimmäinen askel kohti eNorssin koulukirjastoyhteistyötä otettiin laatimalla rehtoristolle kysely, jolla kartoitetaan koulukirjastojen tilannetta norsseissa.
Tarvetta yhteistyön kehittämiselle selkeästi on. Ja mikä tärkeintä: tahtoa löytyy. Tästä on hyvä jatkaa!
Suvi Sario, Rauman normaalikoulun kirjastosihteeri
Tilat ja tekniikka pedagogiikan tukena
eNorssin TVT-ryhmän oppimisympäristöjä koskeva kehittämisseminaari
”Tilat ja tekniikka pedagogiikan tukena” Turussa 28. - 29.11.2017
Tilaisuuteen kokoontui yli 20 norssien edustajaa yhdeksästä eli Norssista. Päivien aikana kuultiin erinomaisia esityksiä norsseissa tapahtuvasta oppimis- ja toimintaympäristöjen kehittämistyöstä.
Kantavana ajatuksena oli jakaa osaamista ja saattaa tehtyä kehittämistyötä näkyväksi.
Esitellyistä prosesseista tuotetaan sähköinen kirja, joka julkaistaan huhtikuussa 2018.
Oppimisympäristöjen kehittämisseminaarin esitysmateriaalit löytyvät eNorssin portaalista.
Lisää tietoa tapahtuman nettisivuilla: http://www.enorssi.fi/ tvt-ja-opetus/oppimisymparistojen-kehittamisseminaari
Lukiolaiset oppivat monenlaisia
taitoja Eduhackissa
Eduhack-innovointitapahtuma Tampereella 27.–29.10.
Lokakuisena lauantaina nousen portaat tamperelaisen kerrostalon kakkoskerrokseen. Huoneiston oven takaa aukeaa isohko, laaja tila, jossa noin 100 ihmistä on jakaantunut työskentelemään joko yksin tai pienissä ryhmissä.
Pöydillä on kahvikuppeja ja puoliksi syötyjä suklaalevyjä. Tunnelma on nuorekas, iloinen ja innostunut. Olen tullut Eduhack –tapahtumaan, jota järjestää Educraftor –niminen turkulainen yritys.
Eduhack on kolmipäiväinen tapahtuma, jossa osallistujia on kuudesta eri lukiosta. Mukana ovat Tampereen, Turun, Viikin ja Vaasan normaalikoulujen lukiot, sekä Salon ja Lauttakylän lukiot.
Nämä lukiot ovat mukana Hacking the 6th Wave -hankkeessa, jota Opetushallitus rahoittaa. Opiskelijoiden ja opettajien lisäksi mukaan on kutsuttu eri alojen ammattilaisia (mm. IT,
muotoilu ja peliteollisuus).
Paikalle odotettiin noin
100 osallistujaa - puolet koulumaailmasta ja toinen puoli yritysmaailmasta.
-Yhteistyöyritykset ovat antaneet osallistujille haasteita, joihin he pyrkivät vastaamaan. Tavoitteena on ideoida, kehittää jotain uutta ja lopuksi esitellä oma aikaansaannos tuomaristolle, tapahtuman työntekijä Sanni Paloniemi kertoo.
Kiertelen katselemassa touhua; näyttää siltä että kaikilla on vimmattu tekemisen meininki. Salon lukion opiskelijat
Senni Lehti, Julia Valkonen ja Marii Mikola työstävät kotikaupunkinsa Maripuoti –nimiselle yritykselle suunnitelmaa paremmasta näkyvyydestä sosiaalisessa mediassa, mutta myös uutta ulkoista ilmettä.
-Täällä on tosi kivaa, on mielenkiintoista kun saa itse
vaikuttaa asioihin. Yrittäjä antoi meille aika vapaat kädet ja olemme saaneet ideoida omien ajatusten pohjalta, tytöt kertovat innostuneena.
He ovat hyvillään myös siitä, että tällaisista projekteista saa valmiuksia työelämään ja oppii samalla ryhmätyötaitoja.
- Varmasti tässä oppimaamme voi hyödyntää myös esimerkiksi yhteiskuntaopin kirjoituksissa.
Seuraavassa pöydässä
työskentelee Tampereen yliopiston normaalikoulun nelihenkinen
tiimi: Zozan Altun, Ella Löppönen, Iida Sunell ja Jone Korpi.
- Meidän haasteen antoi
Prologuegroup –niminen yritys ja he antoivat meille tehtäväksi miettiä, mikä voisi olla seuraava sosiaalinen media ja mitä ihmiset haluavat jakaa. Meidän ratkaisu on sovellus, joka kokoaa yhteen sen, mitä kaverisi jakavat sosiaalisen median eri alustoilla.
Nelikko esittelee ideoitaan, ne vaikuttavat huolellisesti mietityiltä ja realistisilta.
- Aluksi oli vähän sellainen olo, että mitä tästä tulee, mutta on ollut
tosi kivaa. On myös mukava jutella noiden asiantuntijoiden kanssa ja saada heiltä vinkkejä. Lisäksi toisilta tiimeiltä voi oppia paljon. Asiantuntijat pitävät tiimeille työpajoja, joissa ideoita viilataan yhdessä paremmiksi.
Tapahtuman viimeisenä päivänä aikaansaannokset esitellään tuomaristolle, joka koostuu yhteistyöorganisaatioiden edustajista ja alan asiantuntijoista. Parhaat ideat palkitaan ja toteuttamiskelpoiset ratkaisut saattavat poikia jatkokehittelyä yritysten kanssa. - Haluamme kehittää uudenlaisia
tapoja oppia ja tehdä töitä, Educraftin toinen perustaja Juhani Koivuviita kertoo.
Koivuviita on itse taustaltaan suomenkielen ja kirjallisuuden opettaja, joten pedagogista osaamista löytyy.
Educraftorilla on useita hankkeita meneillään, joista tämä Eduhack on yksi. Seuraava Eduhack-tapahtuma on keväällä Turussa, siellä nähdään mitä lukiolaisten tuotoksista syntyi.
Teksti: Sanna Isopahkala
Kuvat: Aki Tulikari
Kyse on luovuudesta ja erilaisten
ihmisten yhteensaattamisesta
Eduhack-innovointitapahtuma Tampereella 27.–29.10.
Kolmipäiväinen koulutusalan hackathon-tapahtuma tuo yhteen oppilaat, opettajat ja alan yritykset.
Eduhack-viikonlopun aikana osallistujat jakautuvat tiimeihin innovoimaan ratkaisuja yhteistyöyritysten asettamiin haasteisiin.
Perjantaina tapahtuma käynnistettiin avajaisseremonialla, jossa järjestäjät, keynote-puhujat ja yhteistyöyritykset toivottivat hackaajat tervetulleiksi.
Eduhackin perustajajäsen
Juhani Koivuviita painotti, että kuka tahansa voi osallistua hackathoniin. Ei tarvitse olla tietokonehakkeri voidakseen luoda jotakin uutta ja digitaalista.
Koivuviita myös kiteytti
hackathonin perusajatuksen: kyse on luovuudesta, erilaisten
ihmisten yhteensaattamisesta ja uusien yhteyksien luomisesta. Kun kaksi yllättävää asiaa yhdistetään ennennäkemättömällä tavalla, ollaan innovoinnin ytimessä.
Kanadalainen verkkoalustasuunnittelija Adam Dorfman puhui inspiroivasti elinikäisestä oppimisesta ja tulevaisuuden työpaikoista.
Hänen mukaansa erilaiset verkkoalustat tarjoavat yhä enemmän töitä tulevaisuudessa. Hyviä esimerkkejä menestyvistä alustoista ovat esimerkiksi suosiotaan jatkuvasti kasvattavat Über, Airbnb ja Amazon.
Ne tuovat yhteen palveluntarjoajat ja kuluttajat ilman varsinaista yrityksen omaa tuotetta.
Dorfmanin viesti etenkin lukioikäisille osallistujille oli se, ettei kannata odottaa lupaa
oppia. Itseään voi kehittää, vaikkei olisi vielä saanut korkeakoulupaikkaa tai töitä.
Avain elinikäiseen oppimiseen on uteliaisuus –se on voimakkain työkalumme.
Lisäksi avajaisseremoniassa esiteltiin yhteistyöyritysten asettamat haasteet.
Teksti: Sanni Paloniemi
Kuvat: Sanna Isopahkala ja Aki Tulikari
Bonjour! Hallo! Hello! Kakkosten kanssa kielimaailmaan
Hallo! Bonjour! Hello! Good morning!
Innokkaat kakkosluokkalaiset
kielimaistelijat tervehtivät toisiaan tunnin aluksi ja ottavat kielikansionsa esille. Läksynä oli tervehtiä kaikkia kotona ja koulussa eri kielillä sekä kysellä kuulumisia.
Myös lemmikkikoiraa oli tervehditty ”Guten Morgen!”, mutta vastaus oli tullut suomalaisittain ”Hau! Hau!”.
Vielä pitää opettaa koiralle lisää saksan kielen ääntämistä, laiskanläksyä tuli tällä kertaa.
Tampereen yliopiston normaalikoulun kakkosluokkalaisten syksyyn kuuluvat kielisuihkutunnit, joilla tutustutaan koulun kielivalikoiman kieliin englantiin, ranskaan ja saksaan.
Koulun kieliohjelmassa kielisuihkutunneista kerrotaan
näin: ”A1-kielenä oppilas opiskelee valintansa mukaan
3. luokalta alkaen englannin, ranskan tai saksan kieltä. Toisen luokan oppilaille järjestetään syyslukukauden aikana A1-kielen valintaa tukemaan oppitunteja vieraalla kielellä (yhteensä 6-8). Tuntien tarkoituksena on tutustuttaa oppilas koulumme kieliohjelmaan sekä vieraan kielen opiskeluun.”
Kieltenopettajat Pauliina Palosaari ja Kirsi Aaltonen-Kiianmies opettavat kakkosluokkalaisille syyskuun lopusta alkaen kielen alkeita kolmen tunnin jaksoissa: tervehdyksiä, itsensä esittelyä, kuulumisten kyselemistä, värejä, numeroita, loruja, lauluja, leikkejä.
Tunneilla toimitaan ja otetaan uudet kielet heti käyttöön: oppilaat saavat ensimmäisiä kokemuksiaan kielen oppimisesta koulussa yhdessä muiden kanssa.
Kakkoset ovat uteliaita ja tietävät jo todella paljon kielistä ja kulttuureista ja tunneilla keskustellaankin paljon oppilaiden kielikokemuksista.
Kieltenopettajat oppivat tuntemaan tulevia oppilaitaan ja oppilaat tulevat kielenopettajansa, joten kolmannen luokan syksyllä on mukava aloittaa opiskelu kielen tunneilla.
Kielisuihkutunnit saivat alkunsa
Kielitivoli-hankkeesta vuonna 2010 ja ne ovat yksi tämän hankkeen pysyvistä käytänteistä. Tampereella hankkeen päätavoitteeksi otettiin kielitietoisuuden lisääminen ja kielivalintojen monipuolistaminen ja toimenpiteiksi valittiin mm. oppilaiden, vanhempien ja koulun
muiden opettajien valistaminen. Kakkosten vanhemmille tiedotetaan syksyn vanhempainilloissa ja Wilmassa tulevista kielitunneista ja oppilaiden tehdessä kieliläksyjä kielivalinta-asia tulee luontevasti esiin kotona.
Luokanopettajat ovat mukana valistustyössä, kun kielisuihkutuntien myötä kielet tulevat koko luokan puheenaiheeksi ja kakkoset laulelevat oppimiaan lauluja ja loruja ja puhuvat
kielikokemuksistaan koulupäivien aikana. Vanhempien palaute kielisuihkutunneista on ollut positiivista.
Kielivalinta helpottuu, kun kielet tulevat tutuiksi ja oppilaat saavat kokemuksia kielen opiskelusta ennen varsinaista kielivalintaa. Huoltajat näkevät, mitä kieltenopetus on tänä päivänä ja millainen kielenoppija oma lapsi voisi olla.
Joka vuosi kakkoset valitsevat kaikkia Tampereen yliopiston normaalikoulun kielivalikoiman kieliä: ryhmät syntyvät niin englantiin, ranskaan kuin
saksaankin. Kaikkien näiden kielten ja kulttuurien opiskelu on oleellinen osa koulun kulttuuria. Tämä kulttuuri tulee tutuksi myös luokanopettaja- ja aineenopettajaharjoittelijoille ja toiveena on, että kielisuihkumalli leviäisi uusien opettajasukupolvien myötä. Kielten harjoittelijoille mallista kerrotaan ryhmänohjauksissa ja he pääsevät myös osallistumaan kielisuihkutunneille.
Sitten eikun vaan loruilemaan: Ene mene muu, wie alt bist du? Kuka tippuu ringistä pois?
Kirsi Aaltonen-Kiianmies, saksan kielen lehtori, Tampereen yliopiston normaalikoulu
2017
Ohjaajakoulutus
Kaksoispätevyysharjoittelun kokeilu Tampereella
Syventävän projektiharjoittelun
toteuttaminen ala- ja yläkoulussa
Syksyllä 2017 oli aika toteuttaa viimeinen koulutukseemme kuuluva harjoittelu.
Luokanopettajakoulutuksessa harjoittelut toteutetaan yleensä alakoulussa, mutta syventävässä projektiharjoittelussa mahdollisuudet ovat laajemmat.
Harjoittelun infotilaisuudessa kiinnostuimme Tampereen
Normaalikoulun antamasta tunnekasvatus -aiheesta ja pääsimmekin toteuttamaan tunnekasvatusprojektia Normaalikoulun 5A-luokalle.
Ohjaava opettajamme esitti myös idean yläkoulun yhdistämisestä harjoitteluumme, sillä olimme suorittaneet pitkän sivuaineen terveystiedon opinnoissa.
Opetustunteja harjoittelulle oli määritelty 30, joista 24 pidimme alakoulussa ja kuusi yläkoulussa. 5A-luokalle suunnittelemamme
tunnekasvatusprojekti sisälsi kokonaisvaltaista tunteisiin tutustumista toiminnallisin ja keskustelevin menetelmin.
Tunnekasvatustunnit oli jaoteltu ympäristöopin, äidinkielen ja kuvataiteen sisältöihin, mikä tarkoitti sitä, että tunteet kulkivat mukana kaikissa näissä oppiaineissa.
Osana tunnekasvatusta tutustuimme viidesluokkalaisten kanssa myös mielenterveystaitoihin ja pohdimme oppilaiden kanssa vahvuuksia sekä itsetuntoa.
Yläkoulussa oppiainesisällöt terveystiedossa keskittyivät mielenterveyteen positiivisena voimavarana, mielenterveyden ongelmiin sekä stressiin ja itsetuntoon.
Terveystiedon opetuksessa
pyrimme myös toteuttamaan toiminnallisia sekä keskustelevia tunteja ja hyödynsimme paljon myös erilaisia sähköisiä oppimisympäristöjä.
Käsittelimme mielenterveyttä muun muassa näytelmien ja learning cafe -harjoitusten avulla.
Ala- ja yläkoulussa toteutettu harjoittelu oli arvokas kokemus, sillä emme olleet saaneet koulutuksen aikana vielä kokemusta vanhemmista oppilaista.
Harjoittelu oli hyvä mahdollisuus haastaa itseämme ja saada erilaista näkökulmaa opetukseen.
Saimme kokemusta siitä, kuinka oppiainesisällöt menevät syvemmälle yläkoulussa ja kuinka samankaltaiset opetusmenetelmät toimivat molemmilla luokkaasteilla, kun ne osataan kohdentaa ikäryhmälle sopiviksi.
Hyvä kokemus oli myös oppia ryhmänhallinnallisia keinoja ja nähdä sen ero ala- sekä yläkoulussa.
Koemme tärkeäksi sen, että pitkän sivuaineen toteuttaville opiskelijoille tarjottaisiin mahdollisuuksia harjoitella myös aineenopettajan roolissa, jotta opiskelijat saisivat kokemuksia teorian yhdistämisestä käytäntöön.
Piia Muhonen & Riina Parviainen, Tampereen Yliopisto 5A- ja 8C-luokkien opetusharjoittelijat
”Ala- ja yläkoulussa toteutettu harjoittelu oli
arvokas kokemus, sillä emme olleet saaneet koulutuksen aikana vielä kokemusta vanhemmista oppilaista.”
Saudit ihastelivat opettajan ja oppilaan mutkatonta suhdetta
Saudi-Arabian koulutusvientiprojekti
Tampereen yliopisto osallistui yhdessä ItäSuomen ja Turun yliopistojen kanssa Finland University:n koulutusvientiprojektiin, jossa joukko saudi-arabialaisia opettajia tutustui suomalaiseen koulutusjärjestelmään.
Projekti oli ensimmäinen tämänkaltainen projekti Suomessa. Saudi-arabialaiset osallistujat opiskelivat ensin 3 kk englannin kieltä kielikeskuksissa ja perehtyivät sitten suomalaisen ohjaavan opettajan johdolla 3 kk Norssin arkipäivään.
Saudi-arabialaiset opettajat olivat kotimaassaan päässeet tiukan pääsykoeseulan läpi ja Suomeen valikoitui 60 osallistujaa Finland University:n projektiin.
Muita koulutusmaita olivat
Australia, Yhdysvallat, Kanada ja Iso-Britannia. Osallistujat olivat opettajia alakoulusta lukioon, opinto-ohjaajia, rehtoreita ja
koulutarkastajia. Tampereen osallistujissa oli 15 opettajaa ja 5 koulutarkastajaa.
Osallistujien lapset opiskelivat alakoulussa omalla luokallaan mm. englantia, matematiikkaa, kuvaamataitoa ja luonnontieteitä. Jaoimme osallistujat neljään mentor-ryhmään.
Päädyimme tekemään jaon sukupuolen perusteella, koska
Saudi-Arabiassa miesten ja naisten maailmat ovat hyvin erillään. Koulut ovat tyttö- ja poikakouluja.
Mentor-ryhmissä opiskelimme suomalaista koulutusjärjestelmää eri yliopistojen kanssa yhdessä tehdyn ohjelman mukaan.
Lähdimme teemoissa oppilaasta ja oppilaskeskeisyydestä ja päädyimme koulun ja ympäröivän yhteiskunnan yhteistoimintaan.
Seurasimme opetusta kaikilla kouluasteilla ja kaikissa aineissa,
ja analysoimme mentorryhmissä havaintojamme teeman mukaisesti. Jokainen mentor piti ryhmänohjauksia teemoihin liittyvistä aiheista.
Lisäksi käytimme mentorryhmissä runsaasti aikaa yhteiseen pohdintaan ja siihen, mitä suomalaisesta koulusta kannattaa
viedä Saudi-Arabiaan.
Osallistujat kirjoittivat koko ajan portfoliota havainnoistaan
ja tekivät kurssin lopuksi loppuprojektin.
Loppuprojektin työt esiteltiin koko koulun yhteisessä gallery walk –tapahtumassa.
Haluamme vielä kiittää kaikkia henkilökunnan jäseniä, jotka osallistuivat tapahtumaan, ja erityiskiitos Tiina Pajunojalle ja 6C:n oppilaille, joiden esitys hurmasi meidät kaikki.
ja opettajan mutkaton suhde, opetuksen oppilaslähtöisyys ja siihen liittyvät työtavat sekä opettajan vapaus.
Koko projektin ajan saudiarabialaisiin opettajiin tekivät suuren vaikutuksen oppilaan
He innostuivat suomalaisesta arvioinnista, erityisesti itsearvioinnista ja vertaisarvioinnista ja oppilaan kokonaisvaltaisesta kohtaamisesta ja tukemisesta koulussa. Lopputöissä aiheina olivat myös ilmiöpohjainen oppiminen, erityisopetus ja suomalainen kouluruokailu.
Ohjelmaamme kuului myös vierailuja mm. Helsingin yliopiston metsäntutkimuslaitokseen
Hyytiälässä, FISTA:an, Pirkkalan upouuteen lukioon, IB-lukioon, Saukonpuiston erityiskouluun ja Tampereen ammatilliseen aikuiskoulutuskeskukseen.
Virallisen ohjelman ulkopuolella teimme kaikenlaista suomalaiseen ja saudi-arabialaiseen kulttuuriin liittyvää. Tanssimme kummankin maan tansseja, maistelimme kummankin kulttuurin herkkuja ja juttelimme arkipäivän elämästä.
Saudi-arabialaiset tekivät itse teknisen työn opettajan
ohjauksella puiset kellot. Saunottiin savusaunassa ja juotiin sekä suomalaista että arabialaista kahvia.
Koko projekti on ollut hyvin arvokas ja opettavainen puolin ja toisin.
Projekti tarjosi meille mentoreille mahdollisuuden päästä seuraamaan upeiden, ammattitaitoisten kollegoiden työskentelyä. Opimme saudiarabialaisesta kulttuurista paljon, ja saimme uusia ystäviä ja mahdollisia yhteistyökumppaneita Saudi-Arabiasta.
Valtavan isot kiitokset kaikille
projektiin osallistuneille oppilaille, kollegoille ja vanhemmille!
Jari Aarnio
Kari Nieminen
Minna van Nunen
Nina Sipilä
Tampereen yliopiston normaalikoulu
”He innostuivat suomalaisesta arvioinnista, erityisesti itsearvioinnista ja vertaisarvioinnista ja oppilaan kokonaisvaltaisesta kohtaamisesta ja tukemisesta koulussa.
Lopputöissä aiheina olivat myös ilmiöpohjainen oppiminen, erityisopetus ja suomalainen kouluruokailu.”
Oppilaskuntatyön kehittäminen on tärkeä
osa eNorssin toimintaa
Oppilas- ja opiskelijakuntien ohjaavien opettajien koulutusseminaari Turussa 5.-6.10.2017
Suomen harjoittelukoulujen oppilas- ja opiskelijakuntien ohjaavat opettajat kokoontuivat koulutusseminaarin merkeissä lokakuun 2017 alussa Turussa.
Seminaarin tarkoituksena oli kehittää Norssien oppilas- ja opiskelijakuntatoiminnalle yhteisiä toimintamalleja ja kriteereitä.
Turun normaalikoulussa järjestetyn seminaarin avasi perusopetuksen rehtori Satu Kekki, joka tervetuliaissanoissaan korosti oppilaiden osallisuuden lisäämisen tärkeyttä sekä tarvetta Norssien oppilas- ja opiskelijakuntien yhteistyölle.
Tervetulosanoista siirryttiin tutustumiskierrokselle vastaremontoituun Turun normaalikouluun, joka herätti paljon kiinnostusta ja kysymyksiä uudenlaisista oppimisympäristöistä.
Seminaarin toinen osa vietettiin merellä yhteistyön muotoja kehittäen. Keskeiset painopisteet olivat yhteisten kriteerien luominen hyvälle oppilas- ja opiskelijakuntatoiminnalle, osallisuuden vahvistaminen, oppilaskuntatoiminnan liittäminen opetusharjoittelun osaksi sekä oppilaskuntatoiminnan kehittämisestä tiedottaminen.
Yhteisen työn tuloksena luotiin harjoittelukoulujen oppilas- ja opiskelijakuntien toiminnan kehittämisen suunnitelma tulevalle vuodelle.
Oppilas- ja opiskelijakuntien ohjaajien koulutusseminaari järjestetään ensi vuonna Helsingissä, jolloin jatketaan ja syvennetään yhteistyötä sekä vahvistetaan Norssien oppilas- ja opiskelijakuntien toimintaa.
Teksti: Elias Heikkonen ja Katri Parviainen Kuvat: Pirjo Lammila-Räisänen
