5/2018
Digitaalinen osaaminen alkuopetuksessa
Nähdään ja kohdataan hankkeesta hyviä käytänteitä koulun arkeen
Kesäkoulun kuulumisia
Uusia julkaisuja Uusi tohtori
Sirius - tähtitaivaan kirkkain kiintotähti
Normaalikoulut eli Norssit ovat yliopistojen harjoittelukouluja. Norssien tehtävänä on perusopetuksen lisäksi järjestää ohjattua opetusharjoittelua.
Norsseissa tapahtuu monipuolista tutkimus-, kokeiluja kehittämistoimintaa.
Siriuksen tavoitteena on tehdä tätä toimintaa tunnetuksi.
Toimittaja: Sanna Isopahkala sanna.isopahkala@staff.uta.fi
Haluaisitko esitellä omaa jatkotutkimustasi tai muuta tutkimus-, kokeilu- ja kehittämistoimintaa?
Tai haluaisitko kirjoittaa yhteistyöstä normaalikoulujen kanssa?
Oletko käynyt mielenkiintoisella koulutusmatkalla, josta voisit raportoida?
Lähetä tekstisi meille!
Toimittaja: Olli-Pekka Salo olli-pekka.salo@norssi.jyu.fi
Yhteystietoja
eNorssi-verkoston puheenjohtaja Heikki Ervast heikki.ervast@ulapland.fi
eNorssi-verkoston projektivastaava Sampo Forsström: sampo.forsstrom@uef.fi
SIRIUS: siriusenorssi@gmail.com
Julkaisija: eNorssi-verkosto
HARREn puheenjohtaja Heikki Happonen: heikki.happonen@uef.fi
Toimittajalta
Tärkeää ei ole se, miten paljon elämässä on päiviä, vaan miten paljon päivissä on elämää. Nämä sanat kuulimme Turun eNorssi-seminaarin eräässä esityksessä elokuussa, ja olen miettinyt niitä monta kertaa sen jälkeen.
Kun vuodenkierrossa olemme menossa taas kohti pimeintä aikaa ja työtehtävät kasautuvat, on ehkä ihan hyvä pysähtyä miettimään, onko elämän päivissä sopivasti kuluttavaa ja palauttavaa sisältöä. Meillä Tampereella on tänä syksynä eletty väistötiloihin muuttamisen myllerryksessä. Usein on saanut muistuttaa itselle pieniin hetkiin pysähtymisen tärkeydestä, silloinkin kun tavarapinot odottavat lajittelijaansa ja kaikki muut työt tekijäänsä.
Eräänä aamuna lokakuun lopulla pysähdyin ruusupensaan äärelle ja otin kuvan pakkasen tainnuttamista kesän viimeisistä ruusuista. Tässä Siriuksessa pääsee pakosti yliopistojen koulujen vauhtiin mukaan; niin paljon on eri paikkakunnilla meneillään ja kehittämistyötä tapahtuu tällä hetkellä todella isolla volyymilla. Toivottavasti ehdimme silti myös pysähtyä näiden juttujen äärelle. Kannattaa keskittyä lukemaan, millaisia hankkeita muissa yksiköissä on meneillään. Meillä on jälleen myös uusi tohtori joukossamme, onnitelkaamme oululaista Riku Välitaloa!
Ilahduttavaa on sekin, että voimme esitellä myös monta uutta julkaisua ja tulevien tapahtumien lista on taas pitkä.
Työn iloa ja valoa pimeneviin päiviin, toivottaa Sanna
“Ilmiömäiset agentit” –digitaalinen osaaminen
ilmiöpohjaisessa oppimisessa alkuopetuksessa
Syksyllä 2017 aloitettiin
Itä-Suomen yliopiston harjoittelukoulussa
Joensuussa 1A luokan kanssa pitkäkestoinen ja oppilasta osallistava oppimispolku, jossa oppilaan digitaalinen osaaminen ankkuroidaan luonnolliseksi osaksi opetusta ja oppimista.
Ankkurointi on Opetushallituksen tukema kärkihanke ja kestää vuoden 2018 jouluun asti.
Hankkeen ilmiönä on ollut “Mitä kasvuun tarvitaan?”.
Oppilaat ovat havainnoineet lähiympäristöä, sen muutoksia sekä luoneet yhteyksiä eri oppiaineiden ja niille tyypillisten työtapojen välille.
Oppilaiden kanssa yhdessä on suunniteltu luontevia
sisältöjä hälventäen oppiainerajoja erityisesti ympäristöopin, suomen kielen ja kirjallisuuden, kuvataiteen ja matematiikan oppimisessa.
Tavoitteena on ollut myös täsmentää koulukohtaisen opetussuunnitelman laaja-alaisia oppimistavoitteita ja sisältöjä alkuopetuksessa sekä luoda uusia pedagogisia käytänteitä kiinnittämällä huomiota oppilaiden osallisuuteen ja toiminnallisuuteen, vuorovaikutukseen sekä monipuolisiin oppimisympäristöihin.
Hankkeen alussa oppilaat miettivät ja piirsivät, mitä “Ilmiömäiset agentit” tarvitsevat työskentelyyn, ja miltä itse agentti näyttäisi. Oppilaiden töiden pohjalta hanke sai oman logon. Luokassa on ollut puolelle
oppilaista käytössä Chromebookit ja ajoittain iPadit.
Oppilaat ovat opetelleet aluksi tieto- ja viestintäteknologisia (tvt) peruskäyttötaitoja, kuten käynnistämään ja sammuttamaan tietokoneen ja tabletin sekä käyttämään turvallisesti sovelluksia (esim. Bookceator, Seesaw).
Turvalliseen käyttöön liittyy omalla käyttäjätunnuksella ja salasanalla sisään- ja uloskirjautuminen.
Oppilaat ovat myös opetelleet hyödyntämään oppikirjasarjojen
digitehtäviä, e-oppikirjoja
oppimisessaan sekä etsimään tietoa internetistä.
Hankkeen edetessä oppilaat ovat tuottaneet itse digitaalista sisältöä sekä videoimalla että kirjoittamalla. Erityisesti kirjottamisessa piirrosohjelmilla tuotetut kuvat ja Chromebookilla otetut valokuvat ovat olleet sekä ideoinnin lähteenä että analyysin kohteena. Oppilaat ovat muun muassa piirrosohjelmaa käyttäen ensin visualisoineet omia ajatuksiaan ja sitten
muotoilleet ne tekstiksi.
Itse otetut valokuvat ovat puolestaan sekä jäsentäneet kirjoitusten sisältöjä että ohjanneet opiskeltavien asioiden jäsentämistä ja erittelyä. TVT-taitojen ankkuroimisessa olemme hyödyntäneet ilmiöön luontevasti kuuluvia oppisisältöjä.
Joulun jälkeen oppilaat toivat mm. kotona syötyjen hedelmien siemeniä, joita istutettiin koulussa.
Kasveja kasvatettiin lisäksi luokkatilassa ylösalaisin, pimeässä kaapissa, jääkaapissa jne. Näistä tehtiin ennakkoon hypoteesejä ja opeteltiin pientä tutkimuksen tekemistä. Seurasimme säätä ja teimme omat säätiedotukset videoimalla, jolloin opettelimme esiintymistä. Geometria jakson aikana teimme kuvataiteessa ihmekasveja geometrisilla tasokuvioilla.
Tämä syksy on aloitettu tarkastelemalla metsää ja luonnossa tapahtuvia muutoksia, ja luokan kaapissa muhii matokompostori. Tähän kaikkeen ja moneen muuhun on ankkuroitu tvt:tä taltioimalla tuokioita ja tuotoksia säännöllisesti sekä
kokoamalla niitä yhteen.
Näin tvt:n käyttö ja digitaalinen osaaminen ei liittyy ainoastaan yksittäisiin oppimisen tilanteisiin, vaan rakentaa konkreettisesti siltoja eri oppimistilanteiden välille.
Toteutuksessa yhteistyössä ovat olleet Itä-Suomen yliopiston Joensuun harjoittelukoulun luokanopettaja Sinikka RätyZáborszky (KT) ja Itä-Suomen yliopiston soveltavan kasvatustieteen ja opettajankoulutuksen osaston yliopisto-opettaja Susanna Pöntinen (FT).
Hankkeen aikana opettajaopiskelijat on otettu kokeiluun mukaan sekä levitetty tietoa eri tiedotustilaisuuksissa ja -välineissä.
Hankkeesta saatuja kokemuksia on myös esitelty elokuussa 2018 EECERA konferenssissa Budapestissä. Hanketta voi seurata myös blogisosoitteessa: norssiagentit.blogspot.com
Teksti ja kuvat: Sinikka RätyZáborszky ja Susanna Pöntinen
Ankkurointi on Opetushallituksen tukema kärkihanke ja kestää vuoden 2018 jouluun asti.
Hankkeen ilmiönä on ollut “Mitä kasvuun tarvitaan?”.
Digitaalinen dialogi kodin
ja koulun välillä
Huoltajat kumppaneina
kehittämisen foorumissa
Syksyllä 2018 on aloitettu
Itä-Suomen yliopiston
Joensuun normaalikoulussa (Tulliportin koulu)
2 A luokassa hanke, jonka tavoitteena on edistää ja tiivistää kodin ja koulun välistä yhteistyötä.
Hankkeessa kehitetään uudenlaisia toimintatapoja oppimista tukevan arviointikulttuurin luomiseksi digitaalisia ympäristöjä hyödyntäen.
Painopisteenä on tukea oppilaiden itsearviointitaitoja sekä edistää huoltajien tietoisuutta ja osallisuutta kouluarvioinnissa. Käytöstä kootaan palautetta huoltajilta ja oppilailta.
Oppilaat ovat testanneet ja käyttäneet syksyn aikana jo
Seesaw-sovellusta, jonka avulla taltioidaan mm. arvioinnin kohteena omaa lukutaitoa ja sen kehittymistä sekä käyttäytymistä. Oppilas dokumentoi arviointikohteen, opettelee pohtimaan ja perustelemaan omaa itsearviointiaan.
Näin luokassa käytetty sovellus tukee koulussa yhteisesti arvioinnin välineenä käytettävää Qridiä. Arviointi on jatkuva prosessi, ja digitaalinen tallentaminen mahdollistaa oman kehittymisen seuraamisen pidemmällä aikavälillä.
Lokakuussa 2018 huoltajille järjestetään vanhempainilta, jossa hanke esitellään sisältöineen sekä tavoitteineen. Huoltajia rohkaistaan ryhmäkeskusteluun ja tuomaan esille omia ajatuksiaan arvioinnista sekä hankkeesta.
Näitä pyritään huomioimaan prosessin kehittämisessä, ja huoltajia kutsutaan yhteisiin tapaamisiin useamman
kerran hankkeen aikana. Hanke avaa myös
opettajaopiskelijoille uudenlaisen mahdollisuuden seurata, harjoitella ja toteuttaa arviointia oppilaiden sekä huoltajien kanssa.
Syksyllä 2018 hankkeeseen tutustuvat H2
opettajaopiskelijat, jolloin osa heistä käyttää testattua Seesawsovellusta arvioinnin välineenä.
Sovellus antaa mahdollisuuden
tallentaa esim. oppilaan työn koko prosessin suunnittelusta, toteutumiseen ja itsearviointiin.
Tässä sekä oppilas että opettajaopiskelija tekevät arvioinnit, joihin huoltajat voivat tutustua kotona omilla tunnuksillaan.
Tällä tavalla huoltajilla on mahdollisuus seurata lapsensa työskentelyä ja saada laajempi tietämys prosessista – ei vain lopputuloksesta.
Hanke toteutetaan yhteistyössä
Itä-Suomen yliopiston Joensuun normaalikoulun luokanopettaja
Sinikka Räty-Záborszkyn (KT) ja Itä-Suomen yliopiston soveltavan kasvatustieteen ja opettajakoulutuksen osaston yliopisto-opettaja
Susanna Pöntisen (FT) sekä yliopisto-opettaja Sini Kontkasen (KT) kanssa.
Tiimin tarkoituksena on testata erilaisia digitaalisia sovelluksia
itsearvioinnin ja arvioinnin prosessin taltioimiseen,
jolloin arviointi tuotaisiin sekä oppilaille että huoltajille läpinäkyvämmäksi.
Opetushallitus on myöntänyt hankkeelle rahoitusta 2019 jouluun asti.
Teksti ja kuvat: Sinikka Räty-Záborszky, Susanna Pöntinen ja Sini Kontkanen
KAKS10-oppimisympäristö Future
Classroom Lab -demotilaksi
Tampereen yliopiston normaalikoulun joustavassa oppimisympäristössä eli KAKS10ssa (kaksio.uta.fi) on toimittu reilun vuoden ajan ja kokemukset ovat olleet lupauksia antavia. Nyt KAKS10 on ottanut seuraavan askeleen ja siitä tulee Future Classroom Lab (FCL).
FCL on oppimisympäristöjen kehittämiseen ja opettajien täydennyskoulutustarpeisiin keskittyvä konsepti ja siihen liittyy olennaisena osana kansainvälinen demotilojen (FCL network of Learning Labs) verkosto. FCL- toimintaa koordinoi European Schoolnet ja se saa rahoituksen toiminnalleen Euroopan opetusministeriöiltä.
FCL-verkostoon kuuluu ainoastaan demotiloja, jotka saavat käyttää statusta “Inspired by setup of Future Classroom Lab Brussels”. Saadakseen tämän statuksen toiminnan demotilassa on täytettävä tiukat kriteerit.
Nyt käynnissä on Suomen
FCL-tilojen kehittäminen, yrityskumppanien valinta sekä tutkimustyön aloittaminen. Yrityksillä on yhteistyön myötä mahdollisuus saada omia tuotteitaan esille yhteen tai jopa kaikkiin Suomen kolmeen (Tampere, Oulu, Joensuu)
FCL-demotiloista. Vastineena yrityksille on tarjolla merkittävää näkyvyyttä tiloissa, jotka näyttävät suuntaan Suomen koulutilojen suunnittelussa.
Myös tutkimustyön osalta FCL-hakee kumppaneita aina opinnäytetöistä laajempiin tutkimuskokonaisuuksiin saakka. Tutkimustyötä voidaan tehdä yksittäisessä FCLabissa tai kattaen kaikki Suomen Labit.
Lisätietoja toiminnasta on saatavilla osoitteissa http://fclab. fi/ sekä http://fclab.fi/media/
Teksti: Mikko Horila ja Tuomo Tammi
Early Bird - varhennettua kieltenopetusta Joensuussa
Itä-Suomen yliopiston Tulliportin ja Rantakylän normaalikouluissa on meneillään Opetushallituksen rahoittama varhennetun kielten opetuksen kärkihanke - Early Bird. Opetushallituksen tavoitteena on kehittää uusia pedagogisia malleja lasten varhaisen kielenoppimisen herkkyyskauden hyödyntämiseksi.
Tavoitteena rohkaista oppijoita valitsemaan ja opiskelemaan kieliä sosioekonomisesta, etnisestä taustasta, sukupuolesta tai paikkakunnasta riippumatta.
Early Bird -hanketoiminnan keskiössä ovat varhennetun venäjän, saksan ja englannin kielikasvatuksen pedagoginen kehittäminen ja alkuopetusikäisille soveltuvien menetelmien kehittäminen ja kokeileminen.
Hanke on meneillään nyt toista vuotta molemmissa harjoittelukoulun yksiköissä.
Hankkeen toimijoita on kymmenen, joista osa on kielten aineenopettajia (Julia Laittila/ VE; Nita Kuutila/EN ja RA; Hilkka Koivistoinen, HannaMari Koistinen/EN), osa kielten
opetukseen erikoistuneita luokanja aineenopettajia (Sinikka RätyZáborszky /SA; Katja Figueras; Merja Kukkonen; Hanna Ripatti /EN) sekä kielten opetuksen varhentamiseen liittyvän tutkimuksen näkökulmasta Soveltavan kasvatustieteen ja opettajankoulutuksen osaston (Skope) professori Ritva Kantelinen ja yliopiston lehtori Lea Meriläinen, joiden vastuualueena on varhennetun kielikasvatuksen näkökulman kehittäminen luokanja aineenopettajaopiskelijoiden opinnoissa (perusopetuksessa opetettavien aineiden ja aihekokonaisuuksien monialaiset opinnot ja pedagogiset opinnot) sekä yliopiston harjoittelukoulun varhennetun kieltenopetuksen tutkimusperustainen kehittäminen.
Hankkeen toisessa vaiheessa, lukuvuonna 2018-2019 hankeopettajat toimivat tiimeinä, jotka vastaavat pedagogisen kehitystyön eri osa-alueista ja jakamisesta: tutkimusperustainen kehittämisyhteistyö Skopen kanssa, Storyline-metodi, IT ja mobiilioppiminen, draama
varhennetussa kieltenopetuksessa, monikielisyys ja monikulttuurisuus.
Hanketoimijat ovat laatineet tiimeittäin pedagogisen kehittämisen suunnitelman, joka sisältää hankepäivien kehittämistoiminnan lisäksi hankkeen tavoitteita tukevaa kouluttautumista ja tutustumiskäyntejä.
Hankkeeseen kuuluu myös varhennettuun kieltenopetukseen ja kielikasvatukseen liittyvän tietotaidon sisällyttäminen yliopiston harjoittelukoulun luokan- ja aineenopettajien ohjattuun harjoitteluun sekä pedagogisiin opintoihin laajemmin. Pian työhön siirtyviä opiskelijoita on tiedotettu toiminnallisesta lasta osallistavasta kielten opetuksen varhentamisesta muun muassa suurryhmäohjauksissa.
Lasten kouluarjessa kehitetään tapoja monipuolistaa kielitarjontaa, jolloin yliopiston kansainväliset opiskelijat ja oppilaiden huoltajat järjestävät yhteistyössä hankehenkilöiden kanssa kielirikasteista toimintaa esimerkiksi Multicultural Market –tapahtumia ja viikoittaisia Kielikaruselleja, joiden tavoitteena
Teksti ja kuva: Eraly Bird -tiimi
Nähdään ja kohdataan -hankkeesta
hyviä kohtaamisia koulun arkeen
Tampereen norssissa
haetaan sujuvuutta ala- ja yläkoulun nivelvaiheeseen ja selkeitä toimintamalleja yhtenäiseen perusopetukseen
Opetushallituksen rahoittamalla
Nähdään ja kohdataan -hankkeella. Hanke alkoi syksyllä 2018 ja jatkuu koko vuoden 2019.
Hankkeen taustalla on opettajien viime lukuvuonna jakama kokemus erityisesti 5.–7.-luokkalaisten lisääntyneistä käytöshaasteista.
Yhtenäiskoulun rakentuminen samalle tontille on tuonut kouluyhteisön arkeen uusia kysymyksiä pohdittavaksi. Ala- ja yläkoulun yhdistyessä on noussut tarve saada ymmärrystä erilaisista toimintakulttuureista ja luoda uutta yhteistä toimintakulttuuria.
Hankkeen tavoitteena on vahvistaa oppilaiden tunne- ja vuorovaikutustaitoja sekä kykyä itsehillintään. Lapsia ja nuoria opetetaan ilmaisemaan toiveitaan tavalla, joilla he tulevat kuulluksi. Viides- ja kuudesluokkalaisille
pidetään säännöllisiä oppitunteja tunne- ja vuorovaikutustaidoista sekä ryhmäytymisestä. Lisäksi näitä luokkia opettavat opettajat kokoontuvat keskustelemaan esiin nousevista asioista ja luomaan yhteisiä tavoitteita ja pelisääntöjä.
Tavoitteena on myös tiivistää luokan- ja aineenopetuksen yhteistyötä, lisätä ymmärrystä kollegojen arjesta sekä vahvistaa opettajien ryhmänhallintaja kohtaamistaitoja. Syksyllä 2018 opettajille tarjotaan mahdollisuutta seurata opetusta eri asteella kuin millä itse opettaa.
Yläkoulun opettaja voi seurata 3–6 oppituntia luokanopettajan työtä, samoin luokanopettaja voi seurata opetusta yläkoulussa. Seurannan tarkoituksena on havainnoida sitä, miten eri ikäiset oppilaat toimivat eri tilanteissa ja millaisia opiskelu- ja vuorovaikutustaitoja oppilailta edellytetään eri asteilla. Keväällä 2019 toteutetaan yhteistyöprojekteja, joissa aineenopettaja on
samanaikaisopettajana kuudennen luokan luokanopettajan työparina.
Käytännön arjen toiminnan kautta opettajat tutustuvat toisiinsa ja ymmärtävät ala- ja yläkoulun toimintakulttuurien eroja ja niiden syitä. Opettajia myös ryhmäytetään mm. Sorin sirkuksen pitämässä koulutusiltapäivässä.
Kolmantena tärkeänä tavoitteena on luoda mahdollisuuksia kodin ja koulun avoimeen ja välittömään yhteistyöhön.
Lukuvuoden alussa pidetään tutustumistapaamisia opettajan ja huoltajien kesken. Syksyllä järjestetään vanhempainilta, jossa
oppilaat pääsevät kertomaan kotiväelleen, mitä nuoruus nykyään on ja mitä toiveita heillä on tulevaisuudelleen. Joulukuussa vietetään avoimien ovien päivää uudella tavalla, mikä madaltanee vanhempien kynnystä saapua kouluun.
Hankkeen kokeilujen avulla toivotaan löydettävän keskeisiä arkea hyödyttäviä toimintamalleja, joita voidaan toteuttaa myös hankerahoituksen päätyttyä.
Teksti: Anu Eerola, Tiina Ojala ja Hanna Virhiä-Särkäs
Kuva: Hanna Meriläinen
ERASMUSPLUS-PROJEKTI ”BETTER TEACHING,
BETTER LEARNING” 2016 – 2018
Koordinaattori: Oulun
normaalikoulun lukio
Partnerit:
IV LICEUM OGOLNOKSZTALCACE
IM. KOMISJI EDUKACJI
NARODOWEJ, Bielsko-Biela, Puola
I.I.S. ”Falcone-Righi” Milano, Italia
Institut Montserrat
Colomer, Katalonia
Projektin tavoitteena on ollut saada neljän eri maan aineenopettajat kokeilemaan lukio-opetuksessaan opiskelijoita aktivoivia menetelmiä. Meillä kaikilla oli sama tarve: saada opiskelijat opiskelemaan yhdessä, jolloin sosiaaliset taidot paranisivat. Projektin myötä myös englannin kielen taito sekä tieto- ja viestintätekniikan mahdollisuudet tulisivat hyödynnettyä.
Hankkeen lopullinen rakenne ja aikataulu sovittiin marraskuussa 2016 Oulussa pidetyssä aloituskokouksessa. Päätimme, että kukin partneri vuorollaan esittelee sellaisen opetusmenetelmän, josta sen
opettajilla on kokemusta ja esittelee sen muille. Kokousten välillä kaikki kokeilevat tätä metodia ja valmistautuvat esittelemään tuotoksia yhdessä opiskelijoidensa kanssa. Lisäksi tapaamisten aikana tutustuimme isäntämaan koulujärjestelmään ja opetussuunnitelmiin. Jokaiseen vierailuun kuului yksi päivä, jolloin tutustuttiin paikalliseen kulttuuriin.
Aloituskokouksessa Oulussa tutustuttiin Do It Yourself (DIY) –metodiin. Oulun normaalikoulun perusasteen opettajia oli ollut mukana Barcelonan yliopiston koordinoimassa DIYLab –projektissa, jossa tutustuimme menetelmään ja kokeilimme sitä käytännössä. Nyt halusimme kokeilla, miten se soveltuisi lukiolaisten opetukseen.
Aikaa menetelmän kokeilemiseen oli puoli vuotta. Seuraavassa kokouksessa keväällä 2017 Puolassa opiskelijat ja opettajat esittelivät, miten olivat menetelmää hyödyntäneet. Mukana oli englannin, saksan,
matematiikan, liikunnan, terveystiedon, historian, yhteiskuntaopin, biologian ja kemian tuntien tuotoksia. Mukana oli paljon opiskelijoiden tekemiä taidokkaita videoita.
Esitysten jälkeen kerroimme, miten itse koimme menetelmän käyttökelpoisuuden lukioopetuksessa ja mietimme myös joitain hankalia kohtia, kuten ajankäyttöä täyteen sullottujen opetussuunnitelmien lomassa ja arviointiin liittyviä ongelmia.
Uutena menetelmänä puolalainen draamaopettaja koulutti
meitä yhden päivän, jolloin tutustuimme erilaisiin keinoihin käyttää draamaa opetuksessa.
Syksyllä 2017 Italiassa oli vuorossa draamapedagogiikan käytön esittely. Opiskelijat olivat jälleen mukana esittelemässä tuotoksiaan.
Arvioinnissa totesimme, että draaman käyttö oli mahdollista melkein missä oppiaineessa tahansa eikä siihen välttämättä
tarvinnut varata pitkää aikaa. Opiskelijoiden mielestä draaman käyttö toi oppitunteihin iloa ja oppiminen parani, kun piti itse prosessoida asioita kyetäkseen
esittämään niitä draaman kautta. Italialaisessa koulussa vanhemmat opiskelijat opettivat usein nuorempia. Opiskelijamme pääsivät mukaan oppitunneille, joissa tätä menetelmää käytettiin. Meille kerrottiin, miten opetus organisoitiin ja miten tämä menetelmä tehosti oppimista. Keväällä 2018 vierailimme
Kataloniassa. Opiskelijat esittelivät monella tavoin havainnollistaen, miten he olivat opettaneet toisiaan.
Mukana oli power point –esityksiä, videoita, tanssiesityksiä ja postereita. Arviointivaiheessa totesimme, että suomalaisessa lukiossa rakenteen estivät menetelmän kunnollisen toteuttamisen ja olimme joutuneet tyytymään yhteistoiminnalliseen oppimiseen.
Katalonialaisessa koulussa opiskeltiin paljon projektimaisesti, sitä varten oli työjärjestykseen varattu kiinteät ajat. Näimme käytännössä projektiopiskelua sekä opiskelijoiden tuotoksia. Syyskuussa 2018 pidettiin päätöskokous Oulussa. Opiskelijat esittelivät eri oppiaineiden projekteja. Päähuomio
viimeisessä tapaamisessa oli koko projektin arvioinnilla, sillä nyt ei enää esitelty uutta metodia. Huomasimme, että itse asiassa joka vaiheessa käytimme kaikkia esiteltyjä opetusmenetelmiä mutta ero oli painotuksissa. Hankalinta projektin organisoinnissa oli tapaamisten ajankohtien löytäminen, sillä loma-ajat ovat niin erilaisia. Erityisen hankalaa lukion yhteistyöprojektissa oli suomalainen luokaton lukio, jossa opiskellaan jaksoissa. Jo pelkästään tämän järjestelmän ymmärtäminen oli partnereille vaikeaa.
Projekti vei oman työn ohessa tehtynä kaikilta voimia mutta silti olemme jo keskustelleet seuraavasta projektista. Olemme löytäneet ryhmän, jonka kanssa yhteistyö sujuu kitkatta. Olemme kahden vuoden aikana olleet säännöllisesti yhteydessä tapaamisten välillä Skypen ja messengerin kautta ja oppineet ymmärtämään toisiamme koko ajan paremmin.
Harjoittelukoulussa aktivoivien opetusmenetelmien käyttö kuuluu asiaan mutta projektin aikana olemme oppineet lisää
ja joutuneet reflektoimaan sekä opetustamme että opiskelijoiden oppimista. Olemme arvioineet projektin sujumista pitkälti keskustelujen pohjalta mutta myös tehneet kyselylomakkeet sekä opiskelijoille että opettajille.
Positiivista projektista jäi paljon. Mukaan valikoituneet opiskelijat asuivat perheissä ja saivat kuvan kunkin maan tavallisten ihmisten arjesta ja mahdollisista kulttuurieroista. He saivat myös esiintymiskokemusta ja tutustuivat huikeisiin paikkoihin, joista ehkä vaikuttavin oli Montserratin luostarialue.
Projektin käyttökieli oli englanti ja opiskelijat harjaantuivat sen käyttöön. Myös opettajien kielitaito vahvistui. Tietoinen oman työn kehittäminen ja opetusmenetelmistä keskustelu tekevät opetustyöstä mielenkiintoista. Mukavaa oli myös huomata, että nekin opiskelijat, jotka eivät osallistuneet projektin matkoille, halusivat tutustua vieraisiimme. https://peda.net/oulunyliopisto/onk/oulunnormaalikoulun-lukio/btblep Teksti ja kuvat: Katrimaija Lehtinen-Itälä historian ja yhteiskuntaopin lehtori
YTIMESSÄ
kirja kaiken oppimisen keskiöön
Ytimessä -hankkeen
tarkoitus on kehittää keinoja peruskouluikäisten oppilaiden lukemiseen innostamiseen niin koulussa kuin vapaa-ajalla. Erityisesti huomiota kiinnitetään keinoihin, joiden avulla saadaan innostettua lukuharrastukseen mukaan oppilaan lähipiiriä, kuten vanhempia, isovanhempia ja muita läheisiä ihmisiä.
Tarkoitus on lisäksi laajentaa lukemisen kulttuuria perinteisten äidinkielen ja kirjallisuuden tuntien ulkopuolelle. Yhteistyötä tullaan tekemään mm. urheilujoukkueiden ja harrasteryhmien kanssa. Mukana olevat koulut kehittävät itsenäisesti erilaisia keinoja lukemiseen innostamiseen ja jakavat kokemuksiaan hankkeen internet -sivuilla.
Hanke tulee näkymään myös sosiaalisessa mediassa. Hankkeen lopulla tullaan kokoamaan toimivista keinoista kirja sekä järjestämään koulutuksia mm. muille kouluille.
Hankkeen vetäjänä toimii
Turun yliopiston Rauman normaalikoulu. Hankkeessa ovat mukana myös Turun sekä
Joensuun normaalikoulut. Ytimessä -hankkeeseen osallistuu jokaisesta mukana olevasta koulusta 2-4 opettajaa sekä koulukirjastonhoitaja. Opettajia on mukana laaja-alaisesti luokanopettajista, aineen- ja erityisopettajiin. Hanke on käynnissä 1.8.2018 - 31.12.2019.
Lisätietoja
Hankekoordinaattori
Suvi Sario sumasar@utu.fi
Hankejohtaja
Eeva-Maija Niinistö
eeva-maija.niinisto@utu.fi
Nettisivut https://ytimessakirja@webnode.fi
Teksti ja kuva: Karoliina Saurio
Joogaliinan sisällä on mukava lukea.
Matematiikkapaja nykyisille ja tuleville
Rauman Normaalikoulu ja Maol
Rauma järjestivät matematiikkaaiheisen työpajan. Tavoitteena oli aineenopettajien ja luokanopettajien välisen kuilun pienentäminen ja avata verkostoitumisen mahdollisuuksia.
Toisaalta lähtökohtana oli aineenopettajien kiinnostus, miten luokanopettajat havainnollistavat esim. kertotaulua ja paikkajärjestelmää ja avata keskustelua näiden pohjalta. Ohjelman suunnittelusta ja toteutuksesta vastasivat opetusharjoittelijat.
Työpajoissa esiteltiin menetelmiä toiminnalliseen matematiikkaan ja Ville-oppimisalustan käyttöä. Paja-aiheita oli neljä, joista sai valita kolme mieluisinta. Pajojen aiheet olivat Multilink -palat, Ville, kertotaulu ja kymmenjärjestelmä.
Aikaa varattiin kaksi tuntia. Opiskelijat saivat tilaisuuden suunnitella ja järjestää opettajan työhön liittyvää muuta kuin opetustyötä.
opettajille
Pikaisella, kahden viikon Facebook-mainostuksella ja MAOL Rauman jäsenpostilla, osallistujia oli lähes 40.
Normaalikoulu opetuksen kehittämisen ympäristönä tarjosi hyvän alustan kohtaamiselle. Kahvittelun ja työpajojen lomassa keskustelu aineenopettajien, luokanopettajien ja opettajaopiskelijoiden välillä oli avointa ja luontevaa. Yhteinen tilaisuus koettiin kaikkien osapuolien taholta onnistuneeksi.
Palautteiden perusteella tällaisille tilaisuuksille on tarvetta.
Yksi osallistuja kuvaili tapahtumaa: - Tapahtuma oli rento ja erityisen hyvä siinä mielessä, että aihetta lähestyttiin alakoulun opettajan perspektiivistä. Pyrkimys oli lisätä aineenopettajien ymmärrystä siitä, mitä alakoulun opet tekevät, eikä olla neuvomassa kuinka opetetaan ”oikein”.
Teksti ja kuvat: Karoliina Saurio
”Koin pajatapahtuman hyödylliseksi, sillä matemaattisten menetelmien jakamisen lisäksi keskustelut kollegoiden kanssa olivat hyödyllisiä ja antoisia. Suosittelen ehdottomasti järjestämään vastaavia tapahtumia uudelleen. Mielelläni myös aineen-/ luokanopettajana osallistuisin tällaisiin. ”
Lapin yliopiston harjoittelulla
useita hankkeita meneillään
Lapin yliopiston harjoittelukoulu on ollut mukana koordinoimassa Lapin kuntien kehittämisverkostoa, joka toimii vapaamuotoisena.
Lukuvuonna 2018-19 toimintamuotoja ovat pedagogiset kuntamessut tai muut koulutustapahtumat sekä harjoittelukoululla tapahtuvat tulevaisuusdialogit.
ArkTOP- ja DigiGO –hankkeiden kunnissa tehtävä työ jatkuu, jolloin on myös tarkoituksena toteuttaa tänä lukuvuonna kuntien yhteinen digiprojekti, jossa koulutetuilla digitutoreilla olisi merkittävä osuus. Verkoston toiminnan perusperiaatteita ovat ennakointi ja suunnittelu, yhdessä tekeminen ja jakaminen sekä tutkimus-, kokeilu- ja kehittämistoiminta.
DigiGo! Koulukulttuurin muutos edellyttää opettajilta digitaalista osaamista ja uusien pedagogisten käytäntöjen kehittämistä.
DigiGO! hankkeen tavoitteena on rakentaa maakunnallista
verkostoa ja selvittää mahdollisia rakenteita ja toimintamalleja paikallisten oppimiskeskusten ja niiden maakunnallisen koordinointiyksikön perustamiseksi, kehittää opettajien digituutori-toimintaa tukevaa koulutusta ja käytäntöjä sekä vahvistaa peruskoulujen ja lukioiden opettajien ja oppilaiden tieto- ja viestintäteknisiä taitoja sekä pilotoida uusia verkko-opetuskäytäntöjä monilukutaidon opetuksessa.
Hankkeen tarkoituksena on pohjustaa Lapin kuntien ja Harjoittelukoulun kehittämisverkoston rakentamista.
ArkTOP –hankkeessa tehdään etä- ja virtuaaliopetuksen kehittämistoimintaa Tavoitteena on toimiva ja aktiviinen verkostoyhteistyö sekä koulutukselliset ja pedagogiset ratkaisut, joilla voidaan vastata tulevaisuuden haasteisiin. Hankkeen toimijoina ovat harjoittelukoulu, Lapin AVI, taiteiden tiedekunta
(TTK) ja kasvatustieteiden tiedekunta (KTK).
Toteutustapa on koulutuksen kehittämisverkoston koordinointi, hyvien käytänteiden dialogit, suunnittelutapaamiset, digitaaliset kokeilupilotit, etäopetuskurssit ja täydennyskoulutuspalveluiden tuottamiset. Täydennyskoulutusta tuottaa mm. Opekas ja Lapin AVI kentältä tuleviin tarpeisiin.
Harjoittelukoulu on mukana pitkäkestoisen pedagogisen ja didaktisen taidon kehittämisessä opettajan oman työn kontektissa. Harjoittelukoulussa toteutetaan tänä lukuvuonna myös kahden koulun yhteistyömallina monialainen valinnaisainekurssi yrittäjyydessä ja kansainvälistymisessä. Se toteutetaan yhteisessä googleympäristön oppimisportaalissa.
weLearn-hanke käynnistyi keväällä 2017, kun harjoittelukoulu sai Opetushallitukselta rahoituksen kaksivuotiseen hankkeeseen. Hanke saa jatkaa vielä kevätlukukauden 2019 loppuu asti. Hankkeen tavoitteena on kehittää alkuopetukseen pedagogisesti
kestäviä ja laadukkaita TVT:n käytön malleja. Tavoitteena on saada oppilaille TVT:n käytön alkeistaidot alkuopetuksen aikana ja saada TVT-laitteet toimiviksi työvälineiksi. Hankkeessa etsitään myös ratkaisuja TVT:n opetuskäytön kipupisteisiin kuten ruutuaikaan sekä käsillä tekemisen ja kokonaisvaltaisen persoonallisuuden kehittymisen tukemisen kysymyksiin.
Hankkeessa ovat mukana kaikki kuusi Lapin yliopiston harjoittelukoulun alkuopetusluokkaa. Jokainen opettaja kehittää TVT:n opetuskäyttöä omassa luokassaan omaan pedagogiikkaansa soveltaen ja omassa tahdissaan. weLearn-toiminta on kirjattu oppilaiden vuosittaiseen työsuunnitelmaan, joten se on opetusharjoitteluiden luonteva osa.
Opiskelijoita ohjataan aktiivisesti käyttämään TVT-välineistöä ja niiden käyttöä tukevia menetelmiä. Hanke toteutetaan yhteistyössä Lapin yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan kanssa ja tietoa hankkeesta levitetään mm. eNorssi –verkoston
avulla, oallistumalla KT-päiville sekä muun julkaisutoiminnan avulla. Luokissa on useita luokanopettajaopiskelijoita harjoitteluissa lukuvuoden aikana.
Aritmetiikkaa uusin silmin -hanke
Koulumme opettajia osallistuu
Lapin yliopiston Kasvatustieteiden tiedekunnan yliopistonlehtori Anna-Maija Partasen ja yliopistoopettajan, väitöskirjatutkijan, Pieti Tolvasen käynnistämään LUMA-Suomi kehittämisohjelman hankkeeseen, jossa kehitetään matematiikan oppimateriaalia ja lähestymistapoja.
Hankkeen nimi on Alakoulun aritmetiikkaa uusin silmin. Lukuvuonna 2018-2020 kehitetään erityisesti opetusmateriaalia ja toimintamalleja, jotka pohjustavat algebrallisessa yhtälönratkaisussa tarvittavia käsityksiä ja ajatteluntaitoja.
Valtionavustus esi- ja perusopetuksen tasa-arvoa edistäviin toimenpiteisiin
Koulu on saanut hankerahaa, jolla kevätlukukauden 2019 aikana kokeiluluontoisesti toteutetaan seuraavanlaista toimintaa:
- kehitetään Joustava/mukava/ siedettävä koulupäivä -kokeilua, jossa oppilas voi valita koulunalkamisajan (aamutai iltapäivävuoron) oman vuorokausirytminsä huomioiden - tuetaan inkluusiota yhteisopettajuudella, ja rakennetaan yksilöllisiä koulupolkuja sekä tehdään yhteistyötä rinnakkaisluokkien kanssa - tuetaan monipuolisesti oppilaan hyvinvointia ja koulumotivaatiota lisäämällä oppilaan osallisuutta erilaisissa valinnoissa - mahdollistetaan kollegiaalinen yhteistyö erilaisiin luoviin ratkaisuihin - esitellään opettajaopiskelijoille erilainen koulunkäynnin malli
Taidetestaajat –hanke 8. –luokkalaiset osallistuvat Suomen kulttuurirahaston Taidetestaajat –hankkeeseen tutustumalla Helsingissä ja Rovaniemellä kulttuuriin ja taiteeseen.
Teksti: Anita Haataja
Kuvat: Iida-Sofia Peltonen (WeLearn -hanke)
Moninaisuus on uusi normaali
Perusopetuksen
opetussuunnitelman perusteiden mukaan kielitietoisessa koulussa ymmärretään kielen keskeisyys jokaisen oppijan kasvamisessa, oppimisessa, yhteistoiminnassa, identiteettien rakentumisessa ja yhteiskuntaan sosiaalistumisessa.
Hallituksen kärkihanke DivEd (Diversity in Education) keskittyy edistämään kieli- ja kulttuuritietoista opettajuutta ja opettajankoulutusta.
Tampereen yliopiston
normaalikoulun lehtorit saivat hankkeen myötä osallistua amerikkalaisen Nancy Comminsin luennolle. Commins kuvailee, että hän on ollut koko elämänsä jollain tapaa tekemissä kielitietoisuuden kanssa.
Suomeen hän päätyi ensin 2010 opetushallituksen ja Yhdysvaltojen suurlähetystön kutsumana. Sen jälkeen Turun yliopisto on kutsunut häntä vierailevaksi professoriksi eri projekteihin, ja nyt hän on mukana osaltaan myös kansallisessa DivEd-hankkeessa. - Kaiken kaikkiaan
opettajankoulutuksen ja harjoittelukoulujen yhteistyö Suomessa on vahvaa. Myös pedagoginen ja kasvatukseen liittyvä osaaminen on vahvaa, Commins kuvailee.
Hän tietää, että myös kieli- ja kulttuuritietoiset käytänteet ovat osa suomalaista koulua, mutta niitä ei ehkä tunnisteta. DivEdHankkeen tavoitteena onkin antaa opettajille enemmän keinoja ymmärtää moninaisuutta.
Commins kertoo, että hänellä oli lapsena ja nuorena paljon mahdollisuuksia matkustella. 19-vuotiaana menin Israeliin, ryhmässä oli amerikkalaisia ja marokkolaisia. Sillä matkalla käytin myös ranskan kieltä ja myöhemmin tein kandintyöni ranskaksi.
Lisäksi Commins opiskeli espanjaa Meksikossa kahden vuoden ajan, ja toimi sen jälkeen kaksikielisenä opettajana New Yorkissa. Myöhemmin Commins siirtyi yliopistolle tekemään tohtoriopintojaan ja hänen väitöskirjansa käsitteli kielen, kirjallisuuden ja kulttuurin
teemoja. Välillä hän toimi freelancerina erilaisissa koulutukseen liittyvissä hallinnollisissa tehtävissä, kunnes palasi yliopistolle töihin.
Commins tietää, että kielitietoisuuteen liittyvät teemat mielletään liian usein vain kieltenopettajien osaamisalueeksi.
- Kaikissa maissa on samat haasteet kieleen liittyen. Kielellä on kuitenkin erityinen asema oppimisessa.
Opettajien tulisi tiedostaa ja kyetä kyseenlaistamaan omaa käsitystään oppilaista, yhteiskunnasta ja oppimisesta, Commins muotoilee.
Siksi hän on mukana
DivEd-hankkeessa: sen avulla pyritään tuomaan jo nyt hyvin toimivaan järjestelmään tietoisia toimintatapoja opettajille ja opettajankouluttajille kieli- ja kulttuuritietoisuuteen liittyen. - Moninaisuus on uusi normaali, Commins muistuttaa.
Teksti ja kuva: Sanna Isopahkala
Katso lisää osoitteesta www.dived.fi
Nancy Commins ja Raisa Harju-Autti tutkivat ekaluokan kirjoja.
Voisiko tieteiskirjallisuus kehittää koulua?
Tieteiskirjallisuus hyödyntää mielenkiintoisia ideoita ja tutkii niistä seuraavia loogisia johtopäätöksiä. Mitä teknologian ideoita oppimisen ja koulun maailmaan sijoittuvat scifitarinat voisivat hyödyntää?
Johdanto: Futurologia ja oppiminen
Miten opiskelu muuttuisi, jos ihmisen aivot olisivat suoraan yhteydessä Internettiin? Millaisia yksilöllisiä opiskeluohjelmia tekoäly voisi laatia yleisen verkkokäyttäytymisen, opiskeluun liittyvän verkkokäyttäytymisen, sosiaalisen median käytön, sensorien ja kasvontunnistusta käyttävien kameroiden ihmisestä keräämän datan perusteella?
Entä jos jo nyt olemassa oleva verkkodata ja sen pohjalta laadittavat psykologiset profiilit olisivatkin - mainostajien sijaan - koulutuksen käytössä?
Kirjoituksen esittelemässä tutkimus - ja kehittämishankkeessa tieteiskirjallisuuden fiktiivistä maailmaa hyödynnetään oppimista ja koulua koskevien ideoiden kehittelemisessä. Lähestymistapa on tulevaisuudentutkimus, jonka yhden tulokulman Tom Standace sanoittaa seuraavasti: “Scifi-tarinat hyödyntävät mielenkiintoisia ideoita ja tutkivat niistä seuraavia loogisia johtopäätöksiä” (Megatech: Technology in 2050 toim. Daniel Franklin, Profile Books, 2017).
Scifi:n kuvitteellisia visioita tulevaisuuden maailmasta löytyy kirjoista, elokuvista, peleistä ja tv-sarjoista: “Mitä jos voisimme rakentaa yleiskäyttöisen robotin tai avaruushissin? Mitä tapahtuisi, jos nanoteknologia tai bioteknologia riistäytyisi hallinnasta, tai jos geneettinen muokkaus olisi yhtä tavallista kuin tatuoinnin ottaminen?” Oppimisen ja koulun osalta tarinoissa on vielä paljon täydennettävää. Siksi tarvitaan uusia fiktiivisiä tieteistarinoita,
joissa teknologian ideoita sovelletaan oppimisen maailmaan.
Oppimisen kehittämishankkeella on kolme tavoitetta:
1.) Laatia kiinnostavien teknologisten ideoiden perusteella tieteiskertomuksia, jotka kuvaavat niistä seuraavia loogisia johtopäätöksiä opiskelun maailmassa. Työhön voivat osallistua eri tahot, esim. opettajat ja oppilaat.
2.) Tutkia jo olemassa olevia scifi-kertomuksia, ja niiden koulua sekä oppimista koskevia ideoita, sekä ymmärtää paremmin vuorovaikutusta
tieteiskirjallisuuden tekijöiden ja teknologian kehittäjien välillä.
3.) Laajentaa ja monipuolistaa kohdan 1 ja 2 avulla koulun kehittämistä koskevia ideoita, keskustelua ja ajatusta mahdollisesta.
esimerkki DARPA:n (The Defence Advanced Research Project Agency) kehittämästä aivojen ja internetin yhdistävästä interface:sta on yksi. Se kuuluu aihepiiriin ihmisen ja teknologian yhteistyö, jota tutkivat tarinatoppimisen näkökulmasta - ovat tärkeitä kehittämiskohteita.
Mielenkiintoisia ideoita ja niiden koulusovelluksia
Teknologian maailma sisältää monia mielenkiintoisia ideoita, joiden koulusovelluksia on syytä tarkastella. Alussa mainittu
Mihin ihmisen ja teknologian välinen läheinen suhde johtaa? Tarinat voivat ottaa innoitusta esimerkiksi Yuval Noah Hararin ajatuksista ihmislajin tulevaisuudesta.
Tätä tulevaisuutta muovaa Hararin mukaan biotekniikka, kyborgien rakentaminen (olento, jossa yhdistyvät orgaaniset ja epäorgaaniset osat) sekä epäorgaanisen elämän luominen (kts. esim. Sapiens: Ihmisen lyhyt historia, Bazar, 2011 ja Homo Deus: Huomisen lyhyt historia, Bazar, 2017). Miten equity-brändätty peruskoulu, tai koululaitos yleensä, ratkaisee tilanteen, jossa oppilasaines ei enää koostu vain Homo Sapienseista?
Ihmisen ja teknologian suhdetta voidaan tarkastella myös kasvatuksesta tuttujen
Kirjeenvaihtajamme Brysselissä
käsitteiden, kuten assimilaation ja akkommodaation näkökulmasta.
Näitä sovelsi koulun ja oppimisen tutkimiseen esimerkiksi MIT:n Media Lab:n jo edesmennyt Seymour Papert. Papert työskenteli 1960-luvulla Jean Piaget:n tutkimusryhmässä, myöhemmin MIT:ssä tekoälyn ja oppimisen tutkijana.
Hän korosti tietokoneen vallankumouksellisen luonteen merkitystä opiskelulle. Tietokone antoi uusia, ennennäkemättömiä mahdollisuuksia niin yksilöille kuin yhteisöille, ja auttoi osaltaan viemään ihmisen kuuhun. Koulussa tietokone kesytettiin rihvelitaulun tasolle assimiloimalla se koulun vanhaan toimintakulttuuriin (kts. Papert, Mindstorms ja The Children’s Machine).
Millainen olisi scifi-tarina, jossa koulun suhde tietokoneeseen olisi assimilaation sijaan akkommodaatio? Jossa tietokoneen potentiaali hyödynnettäisiin täysimääräisesti?
Vielä eräs kiinnostava idea löytyy MIT:n Media Lab:in perustajiin kuuluvan Nicholas Negroponte:n kirjasta Being
Digital (1994). Negroponte tekee erottelun atomien ja bittien välillä: Atomeista koostuva tavara valmistetaan tietyssä paikassa, se kuljetetaan paikkaan josta sen voi hankkia, ja hankkimista varten on erikseen saavuttava tähän paikkaan. Bitit taas liikkuvat nopeasti ympäri maailman, ja niitä lähettääkseen tai vastaanottaakseen tarvitsee tietokoneen ja nettiyhteyden.
Negroponte sovelsi atomien ja bittien välistä erottelua kuvatessaan median 1990-luvulla tapahtunutta digitalisaatiota: Digitaalisesti bitteinä välitettyjä ohjelmia voi katsoa milloin ja missä vain, eikä enää yksin atomimaailman tavoin tiettyyn aikaan kotona television ääressä.
Erottelu kutsuu esiin fiktiivisen scifi-tarinan, jossa hahmotetaan kuvitteellinen atomi-koulu ja bittikoulu: Atomi-koulu toimii atomien kuljettamisen logiikan mukaisesti. Siellä opittavat asiat toimitetaan kuin atomeista valmistettu tavara tietyssä paikassa, tiettyyn aikaan. Oppiakseen, eli vastaanottaakseen oppimisen, on saavuttava varta vasten asiaa varten varattuun paikkaan.
Atomi-koulun toimintalogiikka vaatii paljon resursseja. Atomikoulujen fiktiivisessä maassa kymmenet tuhannet opettajat kuljettavat tietoa, ja he toimittavat sen perille tuhansissa tätä tarkoitusta varten varatussa rakennuksessa, synkronoidusti.
Näihin rakennuksiin saapuu satoja tuhansia ihmisiä, jotka käyttävät lukemattomia tunteja elämästään vain matkustaakseen vastaanottamaan atomien muodossa toimitettavaa tietoa.
Sen sijaan bitti-koulujen kuvitteellisessa maassa ei tarvita atomi-koulujen maan valtavaa oppimisen ympärille rakennettua infrastuktuuria (rakennukset, koulukyydit jne).
Opetus ja oppiminen hyödyntää bittien liikettä ja bittejä voi vastaanottaa missä ja milloin vain.
Atomi-maahan nähden opettajia on vähemmän, ja heidän toimenkuvansa on erilainen. Yhteistyötiimeissä laaditut bittipohjaiset oppimisympäristöt, ja niiden parissa opiskelu, sekä tietokoneen kautta itselle sopivaan aikaan seurattavat opetuslähetykset kuuluvat opiskeluun. Sama aika, joka
atomien maassa meni siihen, että tuhannet opettajat toistivat samat asiat eri paikoissa, on bittien maassa varattu opetuksen ja oppimisen kehittämiseen.
Yhteistyön rakentaminen
Muita tarinoissa kehiteltäviä ideoita löytyy maailman huippuyliopistojen yhteydessä toimivien, tulevaisuudentutkimukseen erikoistuneiden, instituuttien agendasta. Erityisesti tekoäly ja sen vaikutusten tutkimus ovat niin Oxfordin yliopiston yhteydessä toimivan Future of Humanity-instituutin, MIT:n professori Max Tegmarkin perustaman Future of Life:n sekä Cambridgen Centre for the Future of Intelligence:n yhteinen nimittäjä. Monitieteellisissä instituuteissa matematiikan, luonnontieteiden, filosofian ja yhteiskuntatieteiden rinnalla ei kuitenkaan näy kasvatustiedettä.
Yhteistyön rakentaminen olisi tärkeää, sillä fiktiivinen scifi inspiroi teknologian kehittäjiä keksimään uusia reaalimaailman laitteita. Esimerkiksi scifi-klassikko Star Trek:issä nähtiin 1960-luvulla
Kirjeenvaihtajamme Brysselissä
puhelinmalli, joka tuli myyntiin 1990-luvulla. Fiktiivisessä Star Trek-maailmassa myös puhuttiin tietokoneelle jo kauan ennen Siriä, Echoa ja Alexaa. Arthur C. Clarken tieteistarinaan perustuvan Stanley Kubrikin klassikkoelokuvan 2001: Avaruusseikkailu HALsysteemi taas innoitti tekoälyn tutkijoita ja kehittäjiä.
Tieteiskirjallisuuden tekijöillä ja teknologisteilla on perinteisesti ollut läheinen suhde. Myös opetuksen ja oppimisen kehittäminen hyötyisi vastaavasta synergiasta.
Voisiko tällaista synergiaa syntyä Suomessa esim. Aaltoyliopiston, Helsingin yliopiston ja VTT:n yhteisessä Tekoälyn tutkimuskeskuksessa (FCAI), joka tutkimukseen perustuen pyrkii lisäämään tekoälyn käyttöä yrityksissä ja yhteiskunnassa, potentiaalisesti siis myös koulussa?
Tulevaisuuden tutkimuskeskus löytyy myös Turun yliopistosta ja tulevaisuudentutkimusta voi oppiaineena opiskella ainakin Tampereen ja Oulun yliopistoissa. Ehkä yhteistyö on jo alkanut?
Who cares? And so what?
Mitä hyötyä koulun kehittämisideoita kehittelevästä tieteiskirjallisuudesta voisi olla? Ketä se kiinnostaa, ja mitä sitten? Suurin hyöty on se, että tieteiskirjallisuuden fiktiivisyys avaa käytännössä rajattomat mahdollisuudet ideoida, ja testata ideoiden loogisia sovelluksia. Mielikuvituksen maailmassa liikkuminen tukee kuin luonnostaan ajattelua “outside the box” ja Think Big.
Reaalimaailmassa opetuksen kehittämistä tehdään opetussuunnitelman, vision, strategian, kokeilujen, hankkeiden, projektien, opettajan oman reklektion jne kautta. Tämä on arvokasta työtä, eikä seuraava reaalimaailman ja fiktiivisen maailman rinnastaminen siksi pidä sisällään arvoarvostelmaa. Kyse ei ole joko-tai suhteesta, vaan sekä-että asetelmasta. Kolme esimerkkiä kuvaavat kehitystyön lisäarvoa fiktiivisen tieteiskirjallisuuden maailmassa: 1.) Reaalimaailmassa tehtävää kehittämistyötä rajoittavat käytössä olevat resurssit (talous,
välineet, aika ym). Fiktiivisessä tieteiskirjalllisuuden maailmassa resurssit ovat rajattomat.
2.) Reaalimaailmassa tapahtuvan kehitystyön arkipäivää ovat haasteet ja hankkeita jarruttava vastustus. Fiktiivisessä tieteiskirjallisuuden maailmassa ainoat blokit ovat kirjoittajan mielikuvituksessa ja kekseliäisyydessä.
3.) Reaalimaailmassa koulutuspolitiikan vallitseva paradigma rajaa esiin nostettavia ja relevantteina pidettäviä kysymyksiä. Monia kysymyksiä jää siksi käsittelemättä. Fiktiivinen
tieteiskirjallisuus liikkuu mielikuvitusmaailmassa, jossa voidaan ottaa esille kysymyksiä, joita koulutuspolitiikan kulloinkin vallitseva paradigma ei kysy. Fiktiivinen maailma voi myös testata ideoita erilaisten koulutuspolitiikkojen maailmoissa, dystopioista utopioihin.
Seuraako näistä tieteiskirjallisuuden eduista kääntöpuolena se, että koulua kuvaava tieteiskirjallisuus on lähtökohtaisesti hyödytöntä todellisuudessa tapahtuvalle
koulun kehittämiselle? Liikkuuko se rinnakkaistodellisuudessa, joka ei kohtaa oikeaa todellisuutta? Tässä tutkimus- ja kehittämishankkeessa tyydytään kolmen kohdan vastaukseen:
1.) Opetuksen kehittäminen hyötyy myös tulevaisuuden tutkimuksen näkökulmasta.
Varsinkin nopean muutoksen ja teknologian eksponentiaalisen kehityksen aikana on hyötyä testata tulevaisuuteen vaikuttavia ideoita myös koulun maailmassa.
2.) Jos scifi-tarinat ovat innoittaneet teknologian kehittämiseen, voivat ne innoittaa myös pedagogiikan ja koulun kehittämiseen.
3.) Luovuuden yksi ilmenemismuoto on divergentti ajattelu. Koulua koskeva tieteiskirjallisuus voi parhaimmillaan olla ajatushautomo, jossa kehitellään ja testataan - kirjallisuuden maailmassa - koulua koskevia divergenttejä ideoita.
Luovuus ja divergenttien ideoiden kehittely ovat hyvä perusta oikeasti hyödyllisten
Kirjeenvaihtajamme Brysselissä
ajatusten esiin seulomiseen, myös reaalimaailmassa.
Ideoihin perustuvan vaikuttamisen voimaa ei sitäkään pidä aliarvioida. Kun ihminen ajattelee laajemmin, vaikuttaa se vähitellen myös toimintaan. Vain se on mahdollista, minkä ihminen pystyy ajattelemaan ja sanoittamaan. Kuten Wittgenstein asian ilmaisi: “Kieleni rajat ovat maailmani rajat”. Oppimisen kehittäminen tarvitsee tieteiskirjallisuuden kieltä ja maailmaa.
Brysselin kirjeenvaihtaja
Tapani Saarinen, FT
”Reaalimaailman ja fiktiivisen maailman
rinnastaminen
eivät
pidä
sisällään
arvoarvostelmaa. Kyse ei ole joko-tai suhteesta, vaan sekäettä asetelmasta.”
Tapani Saarinen on Brysselin Eurooppakoulun opettaja ja filosofian tohtori. Hän on kiinnostunut mm. teknologian hyödyntämisestä oppimisen apuna.
Saarinen toimi Viikin normaalikoulun lehtorina vuosina 2012-2017. Brysseliin lähdettyään hän on luvannut pysyä Siriuksen matkassa satunnaisen kirjeenvaihtajan roolissa.
Filosofinen luokkahuone Norssien uudet tohtorit
”Monet ihmiset mieluummin kuolisivat kuin ajattelisivat, ja niin monet tekevätkin.” – Bertrand Russell
Uusi perusopetuksen opetussuunnitelma korostaa ihmisenä ja kansalaisena kasvamista painottaen esimerkiksi ajattelua, osallisuutta ja vuorovaikutustaitoja. Lisäksi ajattelu on nostettu yhdeksi laajaalaisen osaamisen ulottuvuudeksi.
Perjantaina 7.9. Oulun yliopistossa tarkastettu väitöskirja The philosophical classroom. Balancing educational purposes käsittelee yhtä keskustelevan opetuksen muotoa, jossa edellä mainitut teemat pyritään tuomaan osaksi luokan päivittäistä toimintaa.
Tarkastelun kohteena on pedagoginen filosofia, jossa painottuu tutkiva ja yhteisöllinen työtapa. Filosofisen työskentelyn on nähty edistävän oppilaiden osallisuutta koulussa, kehittävän
ajattelun taitoja ja antavan valmiuksia yhteiselämään monikulttuuristuvassa maailmassa. Pedagoginen filosofia ei kuitenkaan rajaudu pelkäksi pedagogiseksi käytänteeksi tai työtavaksi.
Tutkimuksen mukaan filosofinen ulottuvuus sisältyy jokaisen opettajan päivittäiseen toimintaan opettajana ja kasvattajana. Kysymys onkin, olemmeko tästä tietoisia?
Filosofinen ulottuvuus auttaa opettajaa hahmottamaan kasvatustehtävänsä moniulotteisena kokonaisuutena, jossa muun muassa käsitykset lapsesta, lapsuudesta sekä auktoriteetista on arvioitava uudelleen.
Tutkimuksessa pyritään ylittämään perinteinen joko opettajaa korostava tai lapsikeskeinen lähestymistapa argumentoiden dialogisen ja kyselevän opetuksen puolesta.
Norssien uudet tohtorit
Tutkimuksen mukaan keskusteleva opetus suuntautuu opettajaa tai oppilasta painottavia ääripäitä tasapainoisempaan pedagogiseen näkemykseen edellyttäen, että opettaja ottaa koulun perimmäiset tavoitteet tietoisen tarkastelun kohteeksi.
Perimmäiset tavoitteet voidaan jakaa kolmeen laajaan kokonaisuuteen, joista yksi on opettaa tärkeinä pidetyt tiedot ja taidot tuleville sukupolville.
Valitettavasti tämä ulottuvuus nähdään usein ainoana kouluopetusta raamittavana tavoitteena. Toinen perimmäinen tavoite kouluopetuksessa on saattaa oppilaat oman kulttuurinsa jäseniksi, eli sosialisoida ympäröivään yhteiskuntaan.
Kolmas tavoite liittyy subjektifikaatioon, eli itseksi tulemisen mahdollisuuksiin. Kolmanteen tavoitteeseen liittyy kysymys siitä, avautuuko luokan toiminnassa mahdollisuuksia kokea olevansa oma ainutlaatuinen itsensä osana luokkayhteisöä.
Kolmannessa ulottuvuudessa
kysymys on lapsen vapauden ja oman persoonan esiin tuomisesta. Vaikka tämä nähdäänkin tutkimuksessa yhtenä perimmäisenä tavoitteena myös kouluopetuksessa, niin ensiksikin tulisi kysyä millaista itseksi tulemista opetuksessamme korostamme.
Koulutusta koskevassa keskustelussa korostuu itseohjautuvuuden ja henkilökohtaisten oppimispolkujen painotukset.
Vaikkakin näillä painotuksilla on perusteensa, niin olisi syytä miettiä myös sitä, kuinka voisimme luoda mahdollisuuksia dialogisen suhteen herättämiseen. Näin itseksi tuleminen olisikin itsensä löytämistä maailmassa, ei maailman löytämistä itsestä.
Itsensä löytämiseen osana ympäröivää maailmaa liittyy pyrkimys antaa toisille tilaa omia pyrkimyksiä unohtamatta.
Niinpä tutkimuksesta nouseva kasvatustehtävä liittyykin dialogisen asenteen herättämiseen oppilaissa.
Norssien uudet tohtorit
Filosofiset keskustelut kiistanalaisten, avointen ja tärkeiden aiheiden parissa voivat parhaimmillaan syventää oppilaiden ja opettajan ymmärrystä siitä, miksi toinen ajattelee kuten ajattelee.
Opettajalta tämä vaatii keskustelujen ”ruokkimista” sopivin kysymyksin, kärsivällisyyttä vaikeiden aiheiden äärellä ja sinnikkyyttä vaatiessaan oppilaita ”ulos itsestään”.
Linkki väitöskirjaan: http:// jultika.oulu.fi/Record/ isbn978-952-62-1993-6
Riku Välitalo, KT, Oulun normaalikoulu
Oppilas- ja opiskelijakuntien
startti toimikaudelle
Perusopetus- ja lukiolaki edellyttää, että “opetuksen järjestäjän tulee edistää kaikkien oppilaiden osallisuutta ja huolehtia siitä, että kaikilla oppilailla on mahdollisuus osallistua koulun toimintaan ja kehittämiseen sekä ilmaista mielipiteensä oppilaiden asemaan liittyvistä asioista.” (Perusopetuslaki 47a §, Lukiolaki 27§)
Lain velvoittamana koulujen oppilas- ja opiskelijakuntatoiminta on aktiivista harjoittelukouluissa. Ohjaavien opettajien tehtävänä on huolehtia, että koulujen oppilaat ja opiskelijat muodostavat heistä koostuvan hallituksen, joka edustaa koko koulun oppilas- ja opiskelijakuntaa. Lisäksi ohjaavat opettajat toimivat tukena oppilas- ja opiskelijakuntatyössä koko toimikauden ajan.
Jokaisella yksiköllä on omat toimintatapansa hallituksen muodostamiseen ja toimikauden käynnistämiseen. Hallitus järjestäytyy joko syys- tai
kevätlukukauden alussa riippuen siitä, mikä on kullekin yksikölle tarkoituksenmukaisinta. Ennen uuden hallituksen valintaa kaikille koulun oppilaille ja opiskelijoille tiedotetaan, mikä on hallituksen tehtävä ja rooli kouluyhteisössä.
Luokissa pohjustetaan aihetta esimerkiksi keskustellen, kysellen ja valmiita materiaaleja läpikäyden. Itse hallituksen jäsenten valinta tapahtuu koulusta ja luokasta riippuen suljetulla lippuäänestyksellä tai muulla vastaavalla demokraattisella valintamenettelyllä. Hallituksen koko vaihtelee koulun oppilasmäärän mukaan.
Valinnan jälkeen hallituksen jäsenet kokoontuvat järjestäytymiskokoukseen. Kokouksessa avataan hallituksen toimintaa ja vastuutehtävien sisältöjä. Hallitus valitsee keskuudestaan puheenjohtajan, varapuheenjohtajan, sihteerit ja muita mahdollisia vastuuhenkilöitä.
University of Oulu hosted one week’s gathering filled with topics concerning current research-based knowledge of teaching and learning. There were a variety of educators, teachers, teacher trainers, doctoral students and principals from Finland and other European countries, Asia and Southern America tackling the controversial topics.
Current research-based knowledge of teaching and
learning
During the first day, we were introduced to the multifaceted issues of self-, co- and socially shared regulation. Dr. Sanna Järvelä stressed the importance of both the will and the skills of learning, along with the collaborative learning methods. Education and learning are fundamental for society and people’s lives, and learners need strategic skills and self-
regulation in and for the 21st century. In the complex world, strategic skills are needed in order to avoid cognitive overload.
Dr. Järvelä pointed out that our diginative students are used to multitasking (e.g., listening to music while tapping their computers), working on a screen a lot, and their world is built on networking. They are used to living in an open world, and to exchanging ideas. Firstly, do we recognize these competencies? Can they put their competencies in use at school or are they expected to study only with textbooks and pencils? Secondly, how do we enable those who are not yet engaged to develop their will and skill for learning? Moreover, how do we help unmotivated learners become motivated to learn? Three possible solutions were introduced:
1. Physical environment can support engaged learning and self-regulated learning (SRL)
and socially shared regulation of learning (SSRL): Case UBIKO: teaching strategic skills and SRL to students; prompting planning and goal-setting; Easy to re-group for solo and collaborative practices; emotionally and motivationally inspiring; Collaborative knowledge building: teacher-orchestred, applying different learning tasks; flexible use of technology for solo and collaborative activities
2. PREP21: preparing teacher students for 21st century learning practices, ways of thinking and working; your identity as a learner: Preparing teacher students to promote active learning and interactive collaborative activities, to support students’ SSRL skills, to support problem solving skills
3. Digitality offers possibilities to activate teachers and students to ask, explain, argue, and study complex phenomena; physical learning environments to support this active learning; LEAForum: Learning and Interaction Observation forum for research based teaching and learning; Researchers seek new technologies for academic study Finally, matters of learners’ self-
efficacy beliefs were discussed in a lively manner, and whether you first have to have strong self-confidence in order to gain good SRL and SSRL skills.
Dr. Järvelä suggested that if you learn to self-regulate your learning, it enhances your selfesteem. Teachers can support learners’ metacognitive skills (to know one’s own strengths and weaknesses) by promoting understanding these skills. We can practice these skills by making a study plan, sharing goals, socially sharing strategies to adapt, and evaluating the progress together. To conclude, everyone has abilities to train these skills to learn, no matter where do you come from.
Dr. Rauni Räsänen continued by an insightful lecture about the special features of Finnish education system. She underlined that education is connected to historical, political, social and cultural context, and thus can not be copied as such. Nevertheless, we can share and learn from each other, as we have done so before. She regards the Finnish system as a one good one, and a good alternative for GERM system. She
listed some of the research results for the characteristics of Finnish education system as follows:
• differences between low and high performers have grown
• girls outperform boys, opposite to the trend elsewhere
• teachers have long university education and feel highly valued
• differences between schools and different areas have been small
• the big role of play as a pedagogical tool in early childhood education
• no compulsory national assessment in comprehensive school, sample based tests on specific areas (mother tongue, maths)
• equity as the leading principle in basic education
• positive and manysided evaluation, no compulsory national tests
• upper secondary education: eligibility to higher education; flexible and personalized; compulsory national tests
• teacher education: the academically best, but also the most suitable (committed and motivated) are being elected
According to Dr. Räsänen, there are many challenges for the
Finnish education system. Mainly, what kind of pedagogy is needed in the new learning environments. What is the vision? We should sharpen the vision as there has been more clear vision before. The final lecture of the day illuminated the most recent curriculum reform in Finland and was given by Dr. Hannu Juuso.
He considered diversity in pupil assessment to be the the biggest change in curriculum reform together with at least one multidisciplinary learning module to be provided during each school year. He also explained the underlying values: uniqueness of every pupil and right for good instruction; humanity; growth (sivistys); equality and democracy; cultural plurality as a richness; necessity of sustainable way of living.
Pupil is an active agent in his or her learning process; The joy of learning is essential! Furthermore, learning happens in interaction with other pupils, teachers and other adults, in different communities. The new curricula promote critical and creative thinking and
problem solving, thus enhancing understanding alternatives and different viewpoints. Pupils get to plan and enquire both alone and together, and there will be diverse assessment of different stages of these processes. This promotes the will and skill to work together. Finally, the seven transversal competencies (21st century skills) of the Finnish core curriculum (2016) were discussed. The attendees quickly noticed the variety in which amount the national curriculum is allowed to be interpreted by the teachers across the different countries. Monday ended by taking the Potnapekka train to the famous Nallikari beach. The
weather was as arctic as it can get in June, except that there were not that much snow.
Modern teaching
On Tuesday there were both lectures and workshops dealing with modern teaching and learning methods. Dr. Riitta-Liisa Korkeamäki addressed some of the key elements of the Finnish teacher training system. About 10% of the applicants get in; McKinsey & Company (2007) suggest that the success in PISA can be explained by the best performing high-school graduates applying to teacher education. Teacher’s profession has very high status in Finland, as it
ranked 42. out of 379 professions in lay people interviews by Suomen Kuvalehti 2018.
There were critical comments on teacher education in Finland: Transversal skills should be taken into account in teacher training: There is an educational paradox, when teachers don’t teach in the way that he or she is teaching the student teachers to teach. As a subject teacher you need both the content knowledge as well as the practical skills.
But how much is enough, that is, how much studies are needed? The main objective of teacher training is to understand each child deeply. Finnish teacher education is researchoriented and research-based. Teacher’s competence was discussed as follows:
• teacher’s competence is difficult to define and depends on the views about the profession
• teacher have to have a critical mind: dependency on context and assumptions
• the four philosophical pillars of Oulu University expert training in education and teaching: scientific grounds,
active citizenship, ethical and aesthetic sensitivity, thinking abilities and operational skills in didactics and pedagogy
• teacher education itself must be an object of research
• teacher internalizes the research-oriented attitude towards teaching: active observer and analyzing the observations
• the ways we apply the national core curriculum into our own school’s curriculum; teachers are autonomous to develop their own work
There was a lively discussion after the following classroom teachers’ most urgent needs (Niemi & Nevgi, 2014) were introduced:
• acting in conflict situations (e.g., bullying)
• differentiating of teaching
• revising students’ learning environments
• working with studentwelfare teams
• evaluating students’ learning and their learning capacity and grading
• developing applications of modern technology
• developing school curriculum
• administrative tasks (info letters, reports)
• self-regulated learning
After the discussion there were innovative ideas presented in the academic playground as the best practices were being introduced by the attendees. For example, arts-based methods in recognizing, communicating and addressing sensitive matters in children’s gendered power relations (https://www.youtube. com/watch?v=N6cTQzd6BUY).
Digitalisation
Co-evolution of humans and new technologies is one of the main points of interest of the University of Oulu (Dr. Helka-Liisa
Linda taught us the very basics of coding: A is for algorithm, B is for Boolean logic, and C if for creativity. It is essential that computer science starts with a problem that YOU want to solve.
Hentilä, Vice Rector for Education, University of Oulu, 4.6.2018).
With this in mind, we were guided to the world of coding and computers by Ms. Linda Liukas. She addressed coding as one of the first languages, which should be learnt as you learn poems instead of grammar. Programming is pair work, and one takes the role of a driver and the other one the role of a co-driver. We did an exercise, where the first one gave instructions and the other one was a robot obeying orders. The robot was coded into brushing its teeth. This way we quickly noticed
how detailed and 4D-oriented the instructions needed to be: define the toothbrush, how high it should be raised, step-by-step etc.
Linda taught us the very basics of coding: A is for algorithm, B is for Boolean logic, and C if for creativity. It is essential that computer science starts with a problem that YOU want to solve. This is aligned with the fact that a teacher’s job is to improve the learner’s selfefficacy beliefs. It is the humans who ask the questions, code and control the machines, computers only do the calculations.
It is important that the teachers are technologically literate. “Spark understanding instead of teaching”, she concluded. During the afternoon, we were trained to use a drone for taking photographs and videos, and design and print a 3D-item. The designing and processing procedures involving problemsolving processes were discussed.
In the afternoon we took a bus to Kuusamo and Oulanka research station. There we enjoyed the amazing scenery of Kiutaköngäs
rapids, swam in the icy cold Oulanka river and relaxed in the wonderfully warm sauna. Next morning we were taken to the legendary hiking track called the Bear trail. Juha Wedman trained us to apply the Epicollect5 application for data collecting. It was so easy and fun to use that it is worth sharing in your teaching and learning community!
We were acquainted with the reindeer round-up methods, as well as the state of the environment survey methods. I have to mention a personal thrilling star moment, as we witnessed the rare plant species called fairy slipper (Calypso bulbosa) in bloom!
On the way home to Oulu, we stopped to visit the world’s largest log school in Pudasjärvi. Principal Mikko Lumme explained us their idea of learning environment that has four different angles: psychological, physical, social, and digital perspective. Using wood as building material ensures fresh and safe air, and the architecture enables collaboration as well as individual work. Children’s wellness, wellbeing, respect
of others and joy are the underlying values of the school.
Supporting our pupils
Dr. Erja Vitikka gave us an illuminating lecture on pupil assessment in Finnish basic education. She stated that pupil’s assessment is included in the curriculum. As the curriculum is still new, schools are still struggling to implement the pedagogic changes. The structure of the Finnish core curriculum is as follows: general guidelines + seven transversal competencies + multidisciplinary learning modules
+ subjects for grades 1-2; 3-6; 7-9. There are 20 subjects that are studied in basic education.
Emphasis is on the diversity of assessment methods, and especially on formative assessment. The aim is to support and encourage learning (in law), and develop the pupil’s capability for self-assessment. Information dealing with assessment must be shared with the parents. Assessment has a two-fold role: guiding, supporting and encouraging learning + assessment of student achievement according
to the objects of the curriculum (summative assessment).
Feedback and assessment must be sensitive, thus including not only tests but also listening to the students. In other words, students must have different opportunities of showing what they have learnt. Assessment is also an instrument of selfreflection for teachers. There was a critical notion, that there has been a misunderstanding about the implementation: this does not mean filling in multiple self-assessment forms or that
digitalized self-assessment tools should be used at all times.
Dr. Vitikka continued, that student performances are not to be compared to each other. Rather the performances are to be compared with the aims of national core curriculum for 6th and 9th grade. Assessment objects are as follows: learning: progress + achievement; working skills + behavior (does not affect the assessment in subjects). There are no plans of taking national tests into schools in Finland.
During the afternoon we were introduced to inclusion in Finnish education system and teacher education by Dr. Marko Kielinen. He stated that the new core curriculum (2014) orders the basic education to be based on the inclusion principles. The way to implement this is to give teachers more understanding on the different backgrounds of our children.
There was a lively discussion on the definition of inclusion and when does the teacher need to take action. In Finland, every
student in basic education has the right for a three-stepped support. The attendees were introduced to drama as an activating strategy for pupils. All the attendees got to put this into practice resulting in hugely talented pieces of art!
On behalf of all the attendees: thank you for the amazing summer school! We want to thank especially our inspiring mentors Dr. Kari Kumpulainen and Dr. Sari Räisänen. Let’s stay in touch and see you next summer!
Teksti ja kuvat: Merja Kuisma
Tämä 63-sivuinen uusi julkaisu raottaa salaisuuksia ja ainesosia Suomen kansainvälisesti tunnetun peruskoulujärjestelmän takana. Kauniit kuvat avaavat ikkunan koulun arkeen ja käytännönläheiset esimerkit tuovat pedagogiikan helposti ymmärrettävään muotoon.
Kirja on suomalaisten tutkijoiden ja opettajien kirjoittama. Sopii hyvin esimerkiksi kansainvälisille vieraille lahjaksi.
Kirjassa tuodaan esiin suomalaista laadukasta opettajakoulutusta ja opetusharjoittelua. Lisäksi kirjassa
Kaipaatko englanninkielistä perusteosta suomalaisen peruskoulun menestystarinasta?
on nostettu esiin suomalaisia pedagogisia innovaatioita ja niidet toteutumista arjessa. Esittelyssä ovat mm. ilmiölähtöinen oppiminen matematiikassa ja liikunnassa, modernit oppimisympäristöt, yhteisopettajuus, ohjelmointi sekä ulkonaoppiminen.
Yksi kirjan toimittajista on Norssin luokanlehtorina ja tohtoriopiskelijana toimiva Laura Rantavuori. Kirjaa voi tilata osoitteesta https://vertikal. fi/julkaisut-publications/
Perusopetuksen opetussuunnitelmauudistuksen onnistuneessa toteutumisessa näyttää yhdeksi kulminaatiopisteeksi muodostuvan ops:n arviointiperiaatteiden toteutuminen.
Etenkin oppimista edistävä arviointi menee syvälle ops:n peruslinjauksiin ja koulun toimintakulttuuriin. On syntynyt tarve lisätä arviointikoulutusta ja yliopistojen harjoittelukoulut ovatkin toteuttamassa ’Opettajan uranaikaisen arviointiosaamisen kehittyminen’ –hankkeen arviointikoulutuksia alueellisesti
yhteistyössä aluehallintovirastojen ja Opetushallituksen kanssa. Nyt harjoittelukoulujen eNorssi –verkosto on julkaissut verkkojulkaisuna ’Oppimista edistävä arviointi’ –teoksen, johon on koottu perustiedosta konkreettisiin toteutusesimerkkeihin arvokasta arviointitietoa ja -osaamista.
Teos iskee suoraan arviointiasian ja uuden opetussuunnitelman jalkautumisen ytimeen.
Linkki nettiversioon: http:// www.enorssi.fi/arviointijulkaisu/ mobile/index.html#p=1
Tulevia tapahtumia
8.-9.11.2018 Minne koulu on menossa -seminaari ja HARREn syyspäivät Helsingissä
22.-23.11.2018 Ohjaus kulttuurien välisessä kontekstissa 2. lähijakso Turussa
3.12.2018 eNorssin johtoryhmän kokous
15.1.2019 eNorssin johtoryhmän kokous
23.-27.1.2019 BETT-messut Lontoossa
5.2.2019 eNorssin Ohjaajakoulutus Moduuli 3. Tampereella
10.-11.4. 2019 eNorssin Oppilas- ja opiskelijakuntapäivät Turussa
16.4.2019 eNorssin Ohjaajakoulutus Moduuli 3. Turussa
24.4.2019 eNorssin työryhmien tapaaminen Helsingissä
25.-26.4.2019 eNorssi-seminaari laivalla
9.10.2019 eNorssin Ohjaajakoulutus Moduuli 3. Joensuussa
Tampereen yliopiston professori Veli-Matti Värrin uusi teos Kasvatus ekokriisin aikakaudella käsittelee kasvatus- ja opetusjärjestelmän taustaa, jonka mukaan ylenmääräinen hedonistinen halu ja ylikulutus ohjaavat elämäämme. Kasvatus ekokriisin aikakaudella on valtavan laaja aihe, mutta teos hakee ratkaisuja sille, miten voimme löytää viisaamman suhteen luontoon ja kasvatukseen. Kannustan kaikkia opettajia ja työyhteisöjä viettämään lukupiiriä tämän aiheen äärellä!