Sirius
eNorssin TutKoKe-toiminnan tiedotuslehti nro 10 (5/2017)
Selviytyminen - Motivaatio
- Tunne, tahto ja taito-
Sirius - tähtitaivaan kirkkain kiintotähti
Normaalikoulut eli Norssit ovat yliopistojen harjoittelukouluja. Norssien tehtävänä on perusopetuksen lisäksi järjestää ohjattua opetusharjoittelua.
Norsseissa tapahtuu monipuolista tutkimus-, kokeiluja kehittämistoimintaa.
Siriuksen tavoitteena on tehdä tätä toimintaa tunnetuksi.
Toimittaja: Sanna Isopahkala sanna.isopahkala@staff.uta.fi
Haluaisitko esitellä omaa jatkotutkimustasi tai muuta tutkimus-, kokeilu- ja kehittämistoimintaa?
Tai haluaisitko kirjoittaa yhteistyöstä normaalikoulujen kanssa?
Oletko käynyt mielenkiintoisella koulutusmatkalla, josta voisit raportoida?
Lähetä tekstisi meille!
Toimittaja: Olli-Pekka Salo olli-pekka.salo@norssi.jyu.fi
Yhteystietoja
eNorssi-verkoston puheenjohtaja Tapio Heino: tapio.heino@utu.fi
eNorssi-verkoston projektivastaava Sampo Forsström: sampo.forsstrom@uef.fi
SIRIUS: siriusenorssi@gmail.com
Julkaisija: eNorssi-verkosto
HARREn puheenjohtaja Heikki Happonen: heikki.happonen@uef.fi
Sisällöstä
Tämä Sirius kertoo yksinomaan Rovaniemen eNorssiseminaarin sisällöistä. Olemme koostaneet seminaarin esityksistä ja luennoista yhteenvedot ja kerromme tässä lehdessä myös eNorssin työryhmien kuulumisia, verkoston strategiatyöstä ja uudesta julkaisusta.
Viimeisellä sivulla on tulevia tapahtumia; tsekkaa ne tarkkaan, josko löytäisit jotain itsellesi sopivaa ohjelmaa.
Kaikista Rovaniemen luennoista on diat nähtävillä eNorssin nettisivuilla osoitteessa http://www.
enorssi.fi/enorssi-verkosto/asiakirjoja-1/2017-2018/ rovaniemen-syysseminaari-ja-tutkoke-symposium
Alla on myös linkit Hanna Järvenojan ja Erja Vitikan haastatteluihin sekä pari tunnelmapalaa seminaarista. Mukavaa lukuhetkeä Siriuksen parissa!
Videot:
Hanna Järvenojan haastattelu
Erja Vitikan haastattelu
Anni Loukomiehen haastattelu
Tunnelmia TutKoKe-symposiumista
Seminaarin aamunavausesitys
”Kuinka pienestä kaikki voikaan alkaa
yhdestä mitättömästä sanasta huolimattomasta hymystä viivyttelevästä katseesta tai hihan hipaisusta jota tuskin edes tuntee
ja nuo lyhyet hetket voivat huomaamatta päätyä suuruuden tielle, kasvaa mahtaviksi siksi älä koskaan halveksi vähäistä tai heikkoa älä pidä yhtä askelta liian lyhyenä tai jätä tavallista tekemättä.
sillä ehkä juuri tänään arjessa asteleekin pienten alkujen päivä.”
(Elina Salminen)
Tällä runolla eNorssi-verkoston uusi projektikoordinaattori Sampo Forrström aloitti kautensa Rovaniemellä.
Toivotamme sinulle onnea ja menestystä tehtävääsi!
eNorssi-verkoston uusi julkaisu
eNorssi tutkimus-, kokeilu- ja kehittämistyö otti askeleen eteenpäin, kun vuonna 2016 perustettiin pysyvä julkaisutoimikunta.
Tämän mahdollistivat eNorssin johtoryhmä ja Harjoittelukoulujen rehtorit Harre ry osoittamalla selkeät resurssit niin julkaisun toimittamiseen kuin painattamiseen. Kiitos!
Ensimmäinen tältä pohjalta toteutettu teos Harjoittelukoulut opettajankoulutusta kehittämässä
julkaistiin syysseminaarin yhteydessä järjestetyssä tutkoke-symposiumissa.
Kirja jakautuu kahteen osaan. Ensimmäinen osa koostuu keskeisten opettajankoulutukseen vaikuttavien tahojen puheenvuoroista, joissa tarkastellaan harjoittelukoulujen roolia ja merkitystä opettajankoulutuksen kehittämisessä.
Toinen osa esittelee puolestaan harjoittelukouluissa
konkreettisesti tehtävää kokeiluja kehittämistoimintaa.
Tämä julkaisusarja on tärkeä ajatusten jakamiseksi ja verkoston tutkoke-toiminnan näkyvyyden lisäämiseksi.
Ennen kaikkea se antaa kuitenkin harjoittelukoulujen opettajille mahdollisuuden esitellä omaa
kehittämistoimintaansa matalalla kynnyksellä suomen kielellä suomenkielisille lukijoille.
Lukijakunnan kasvattamiseksi kirjasta julkaistaan myös verkkoversio myöhemmin syksyllä. Asiasta lisää seuraavassa Siriuksessa.
teksti: Olli-Pekka Salo kuva: Sanna Isopahkala
Tahtoa, tunnetta ja taitoa
”Motivaation ja emootioiden säätelyä voidaan tukea myös auttamalla oppilasta tiedostamaan, mitä tavoitteita hänellä tilanteessa on.”
Tutkoke-symposiumin kutsupuhujan apulaisprofessori
Hanna Järvenojan (Oppimisja koulutusteknologian tutkimusyksikkö, Oulun yliopisto) esityksen aiheena oli Motivaatio ja tunteiden säätely - strategisen oppimisen edellytyksiä.
Aluksi Järvenoja huomautti, että oppimiseen liittyy monia vääriä, tiukassa istuvia uskomuksia, vaikka tutkimukset ovat osoittaneet, etteivät ne pidä paikkaansa.
Esimerkkinä hän mainitsi oppimistyylit, joita tutkimuksen mukaan ei ole, sillä oppiminen on prosessi ja oppijat tilanteisesti muuntautumiskykyisiä.
Oppimisen itsesäätely on Järvenojan mukaan syklinen prosessi, jossa oppija etenee tavoitteeseen sitoutumisen kautta tavoitteen saavuttamiseen, minkä jälkeen hän reflektoi omaa onnistumistaan.
Prosessiin vaikuttavat jokaisessa vaiheessa oppijan (meta) kognitio, emootiot ja motivaatio. Näiden avulla oppija tarkentaa tavoitteitaan ja strategioitaan prosessin eri vaiheissa.
Motivaation ja emootioiden jäsentäminen ovat keskeinen osana tätä itsesäätelyprosessia.
Motivaatio suuntaa, ylläpitää tai estää toimintaa. Motivaatio on voima, joka saa ihmiset tekemään asioista ja saattamaan tekemisen loppuun asti.
Motivaatio on polttoaine, joka pitää prosessin käynnissä.
Tämän vuoksi on tärkeä nähdä muuttuvana prosessi,
johon voi vaikuttaa.
Järvenoja esitti neljä väitettä motivaatioista ja emootiosta. Ensimmäisen mukaan niiden vaikutus oppimiseen on monikerroksellinen.
Niihin vaikuttavat mm. oppijan henkilökohtaiset uskomukset omiin vaikutusmahdollisuuksiin tai hänen aikaisemmat kokemuksensa ja niiden tulkinta. Haaste on ymmärtää tätä monikerroksellisuutta ja nähdä miten erilaiset käsitykset esim. oppimisesta vaikuttavat näihin.
Toisen väitteen mukaan motivaatio
ja emootiot rakentuvat yksin ja yhdessä. Vaikka tunteet Järvenojan mukaan ovat reaktioita, ne ovat samalla myös sosiaalisesti painottuneita tulkintoja tapahtuneesta.
Kolmannen väitteen mukaan motivaation ja emootioiden säätely on edellytys oppimiselle. Säätelyyn liittyvät mm. tilanteessa ilmenevä epävarmuus, tilanteen ennustettavuus, tilanteessa ilmenevät ongelmat sekä oman ja muiden osaamisen hyödyntäminen muuttuvissa olosuhteissa ja tilanteissa.
Oppijan näkökulmasta haaste
on ottaa aktiivinen rooli omassa oppimisessa.
Viimeisen väitteen mukaan motivaatio ja emootiot ovat tilanne- ja kontekstisidonnaisia.
Emootiot viriävät usein ennakoimattomasti, jolloin oppijalta pitää olla strategista osaamista, mikä edellyttää itsesäätelyä ja sosiaalisesti jaettua säätelyä. Oppijan haaste on tunnistaa tilanteeseen vaikuttavat eri osatekijät ja osata valita
tilanteeseen sopivat strategiat.
Järvenoja korosti, että oppimisessa tahdolla ja tunteilla on keskeinen rooli, sillä taitojen opiskeluun ei kannata panostaa, mikäli motivaatio ja/tai tunnepohja puuttuu.
Olennaista onkin se, että näitä oppimisen taitoja voi opettaa ja harjoitella.
Motivaation ja emootioiden säätelyä voidaan tukea
auttamalla oppilasta esimerkiksi tiedostamaan ja tunnistamaan tunnetilojaan ja mukauttamaan toimintaansa tämän mukaan.
Järvenoja havainnollisti asiaa esimerkillä, jossa nelosluokkalaisen pojan sukka oli hukassa liikuntatunnin jälkeen. Tämä aiheutti luonnollisesti pojassa voimakkaan kielteisen tunteen (“Joku on piilottanut sukan.”).
Tilanteen tuoma ärsyyntyminen ja ahdistus oli jo siirtymässä seuraavaan tilanteeseen ja siten vaikuttamassa heikentävästi
oppimisen laatuun, kun sukka onneksi löytyi housunlahkeesta ja tunnekuohu rauhoittui.
Motivaation ja emootioiden säätelyä voidaan tukea myös auttamalla oppilasta tiedostamaan, mitä tavoitteita hänellä tilanteessa on.
Haluaako hän vaikkapa oppia uutta, pitää hauskaa vai tehdä vain samaa kuin muutkin? Tällöin sekä oppilas että opettaja näkevät, missä olisi korjattavaa (esim. kiinnostuksessa, osaamisessa ja aikaansaamisessa, tavoitteissa vai
aiheen merkityksellisyydessä).
Tämän tiedon avulla opettaja voi esim. suunnata tehtävää niin, että se lisäisi sen kiinnostavuutta.
Lopuksi Järvenoja kertoi hieman tutkimusyksikössä tehtävästä tutkimuksesta ja tutkimusvälineistöstä (silmänliiketunnistus, rannekkeet, 360°-videot, moniaistimittarit, jne.).
Tutkimuksen tavoitteena on ymmärtää oppimisen monimutkaisuutta ja tämän
kautta tarjota työkaluja opetuksen kehittämiseen.
Tavoiteena on motivoitunut, aktiivinen ja itseäätöinen oppija, sillä oppiminen ei ole muistamista, vaan ymmärtämistä, jolloin oppijalla on aktiivinen mieli.
Teksti: Olli-Pekka Salo Kuvat: Sanna Isopahkala
TutKoKe-symposiumissa nähtiin ja kuultiin laadukkaita esityksiä
Keskustelu esitysten
jälkeen oli vilkasta ja huomasi, että yhteiselle keskustelulle on todella tarvetta vaativassa työssämme.
Syksyn eNorssi-seminaarin yhteydessä järjestettiin nyt jo tuttuun tapaan myös TutKoKe-symposium. Sen tarkoituksena on esitellä norsseissa tapahtuvaa tutkimus-, kokeilu- ja kehittämistyötä.
Päivän ohjelmaan kuuluivat myös Hanna Järvenojan luento aiheesta Motivaatio ja tunteiden säätely (oma artikkeli tästä aiheesta seuraavilla sivuilla) ja eNorssi-verkoston uuden kirjan julkaisutilaisuus.
TutKoKe-teemaryhmät oli jaettu neljään osa-alueeseen, jotka käsittelivät opetussuunnitelmaa ja arviointia, kielten opetusta, matemaattisten ja TVT-aineiden opetusta ja jatkotutkimusta tekeville normaalikoulujen lehtoreille oli oma teemaryhmänsä.
Kiertelin teemaryhmissä kuuntelemassa ja kuvaamassa esityksiä. Kaikissa ryhmissä oli innostunut ja energinen ilmapiiri.
Keskustelu esitysten jälkeen oli vilkasta ja huomasi, että yhteiselle keskustelulle on todella tarvetta vaativassa työssämme.
Seuraavassa hieman tarkemmin Kielten opetuksen teemaryhmän sisällöstä.
Helinä Rahman Turun normaalikoulusta kertoi, miten vieraan kielen oppimista voi tukea käsityöaskartelussa. Tämä kieltenopiskelua ja ainesisältöjä integroiva menetelmä (CLIL, ks. Sirius 8 ← tähän linkki)
sopii erinomaisesti käsityöhön, sillä opiskeltava kieliaines on useimmiten konkreettisesti läsnä (“a hammer”).
Helinä kertoi integroineensa käsityöaskarteluun myös matematiikkaa (esim. “Montako naulaa tarvitaan, jos …?”), äidinkieltä, kuvataidetta ja ympäristöoppia. Monialaista kerrakseen!
Kirsi Aaltonen-Kiianmies
Tampereen normaalikoulusta kertoi, miten aikoinaan
Opetushallituksen hankkeena alkanut kielisuihku on vakiintunut osaksi kaikkien ykkös- ja kakkosluokkalaisten opintoja ja myös laajentunut kaupungin kouluihin.
Kielisuihku on lisännyt uteliaisuutta ja avoimuutta eri kieliä ja kulttuureita kohtaan sekä antanut palkitsevia kokemuksia vieraan kielen opiskelusta ja puhumisesta.
Huoltajien mukaan kielisuihku on myös helpottanut kielivalintaa, kun kielet ja opettajat olivat tulleet tutuiksi. Gute Praxis!
Katarina Liljeqvist Savonlinnan normaalikoulusta kertoi
kielten kärkihankkeesta
Kielillä leikiksi, jossa kielenopiskelua varhennetaan varhaiskasvatussuunnitelman mukaisesti.
Hankkeen tavoitteena on vahvistaa sekä opettajien että oppilaiden kielitietoisuutta ja rohkaista oppijoita opiskelemaan kieliä kulttuurista, taustasta ja paikkakunnasta riippumatta.
Hankkeessa kehitetään
kielitietoisia toimintatapoja, jotka edistävät koko koulun toimintakulttuuria. Savonlinnassa järjestetään kieliviikko syksyllä ja keväällä. Tänä syksynä teemana ovat Pohjoismaat. Kjempegreit!
Teksti: Sanna Isopahkala ja Olli-Pekka Salo Kuvat: Sanna Isopahkala
Ohjaamisesta selviytyminen
Teemaryhmien jälkeen oli
ohjelmassa vielä neljä eri vaihtoehtoa. Näissä pidemmissä sessioissa esiteltiin muutamien normaalikoulujen yksittäisiä hankkeita, mutta yhtenä vaihtoehtona oli keskustella aiheesta “Ohjaamisesta selviytyminen.”
Tämä kaikkia normaalikoulujen lehtoreita koskettava aihe vaikutti olevan osallistujien mielestä tärkeä, nimittäin luokka täyttyi jo hyvissä ajoin.
Kun saimme viime keväänä
tehtäväksi vetää tämäntyyppisen työpajan, päätimme heti, että osallistujille on annettava mahdollisimman paljon aikaa keskustella.
Yhdessä työryhmän vetäjien (Eeva-Maija Niinistö ja Anne Ervast) halusimme kokeilla Akvaario-menetelmää, koska siinä useat ihmiset saavat puhua, mutta toisaalta osallistujalla on mahdollisuus olla pelkästään kuulijankin asemassa, oman
tahtonsa mukaan.
Ihan aluksi Anne Ervast Lapin yliopiston harjoittelukoulusta antoi muutaman dian verran ajatuksille syöttejä, eli johdatti esimerkkien ja sitaattien avulla osallistujien ajatukset ohjausmaailmaan.
Sen jälkeen puheenvuoro oli osallistujilla. Osa heistä oli toisilleen hyvinkin tuttuja eNorssi-verkoston toiminnasta, mutta mukana oli ilahduttavan paljon myös ensikertalaisia.
Näin ollen osallistujajoukossa oli keskenään toisilleen hyvin läheisiä ja tuttuja ihmisiä, ja toisilleen täysin ventovieraita. Ei ihan helppo lähtökohta keskustella syvällisestä aiheesta!
Kaikesta huolimatta keskustelu lähti mukavasti käyntiin ja saimme kaikki uusia näkökulmia ohjaukseen. Jaoimme vaikeita ja hienoja hetkiä ohjauksen parista.
Esiin nousi muun muassa rehellisyyden tärkeys ohjaajana ja samalla kasvamisen kipeys.
Kenellekään ei ole helppoa olla arvioitavana monta viikkoa peräkkäin, niin kuin
opetusharjoittelijat ovat, ja toisaalta opetusharjoittelijoiden kokemat kipeät tunteet voivat kuormittaa myös ohjaajaa.
- Sen olen vuosien aikana oppinut, että minun tulee vähetä, jotta opiskelija voi kasvaa, eräs osallistuja kiteytti loistavalla tavalla keskustelumme yhteen.
Teksti ja kuva: Sanna Isopahkala
Virtuaalitodellisuus koulussa
Tulevaisuudessa
kuvan sisällä pystytään liikkumaan ja esineitä voi koskettaa tuntoaistin avulla.
TutKoKe-symposiumin päätteeksi
sai vielä valita neljä erilaista työpajaa. Yksi niistä oli Aleksi
Komun ja Kimmo Nyyssösen (Savonlinnan normaalikoulu) esitys virtuaalitodellisuudesta (VR) ja lisättyä todellisuutta (AR) käsittelevä esitys.
He myös korostivat VR:n aktiivisen käyttäjien määrän räjähdysmäistä kasvua (2015: 7 milj. → 2017: 90 milj → 20025 (arvio): 300 milj.).
AR:n osalta nähdään enemmän käytännön hyödyllisiä kohteita ja aktiiviset käyttäjät menisivät VR:n
ohi vuoteen 2020 mennessä.
Aleksi ja Kimmo esittelivät myös Koulu360-hanketta (linkki: snor.fi/koulu360).
Sen tavoitteena on kehittää virtuaalitodellisuuskoulu, jossa oppilaat ideoivat, suunnittelevat ja tuottavat virtuaalisia oppimisympäristöjä OPSin tavoitteiden mukaisesti.
Hankkeen tavoite on myös tuottaa uutta tietoa ja pedagogisia toimintamalleja. Tutkimuksella selvitetään, miten VR opetuksessa vaikuttaa opiskelumotivaatioon ja oppimismenestykseen.
VR:n avulla on helppo simuloida ja mallintaa ilmiöitä tai syventää tutkivaa oppimista. Oppilaat ovat myös tuottaneet omia 360-kuvista muodostuvia oppimisympäristö.
Hankkeen seuraavassa vaiheessa tutkitaan virtuaalitodellisuuden yhteisöllisyyttä ja sosiaalista puolta yhteistyössä MIT-yliopiston Fluid Interfaces ryhmän kanssa.
Tämän lisäksi myös tuodaan oppilaiden 3D-mallinnus VR ja AR ympäristöihin.
Tulevaisuudessa teknologian kehittyessä staattiset 360-kuvat muuttuvat siten, että kuvan sisällä pystytään liikkumaan ja esineitä koskettaessa mukana on tuntoaisti.
- Lisääntyvän tekoälyn ja koneoppimisen hyödyntämisen myötä syntyy tarve korostaa luovuuden ja empatiataitojen merkitystä ja niiden kehitttymisen tukemista, Nyyssönen ja Komu huomauttivat.
Teksti: Olli-Pekka Salo
Kokemuksia TutKoKesymposiumista
Rovaniemen ”normaalikoulun” eli paikallisittain Lapin yliopiston
harjoittelukoulun kaikki lehtorit osallistuivat TutKoKe-symposiumin teemaryhmiin. Osa heistä oli myös pitämässä omaa esitystä.
Kysyimme, millainen kokemus symposium heille oli...
- tarjolla oli monipuolisia ja mielenkiintoisia esityksiä eri aiheista
- oli hyvä nähdä erilaisia esityksiä
- esitysten rytmitys oli hyvä ja oli hyvin organisoitu
- teemaryhmien vetäjät (puheenjohtajat) hoitivat ryhmien vetämisen hyvin
- oli mukava valita oman mielenkiinnon mukaan, mitä esitystä seuraa
- keskustelut olivat mielenkiintoisia
- tunnelma oli tilanteissa rento ja lämmin
- juttelu esitysten tai alustusten aiheista oli tärkeää
- esityksiä seuratessa huomasi, että itsekin voisi tulla joskus kertomaan omista opetuskokeiluista tai tutkimuksista eli kynnys osallistua madaltui itsellä
- eNorssi-toiminta tuli tutummaksi.
- symposium-päivä oli sopivan kevyt
- päivän luento-osuuskin olisi ollut mielenkiintoista kuunnella, koska aihe oli hyvä
- oli mukava tehdä esitystä parin kanssa yhdessä
- tiedekunnasta oli yksi lehtori kertomassa omasta matematiikan kokeilustaan
- olisi tärkeää saada enemmän myös tiedekunnan lehtoreita mukaan kertomaan omista opetuskokeiluista ja tutkimuksista...
...ja lopuksi tärkeä kysymys:
- Voisiko tämä olla yksi kanava yhteistyölle tiedekunnan suuntaan?
Ensikertalaisena eNorssissa
Olipa kiva osallistua ensimmäistä kertaa eNorssi-seminaariin!
Rovaniemellä oli koolla mahtava asiantuntijajoukko keskustelemassa ajankohtaisista aiheista opetuksessa ja opettajankoulutuksessa.
Norsseissa tehdään todellakin hyvää työtä. Tunnen ylpeyttä voidessani tähän joukkoon!
Seminaarin esitykset, luennot ja työryhmät olivat kaikki mielenkiintoisia ja antoisia.
Vaikuttavana mieleen jäi professori
Tuija Hautala-Hirviojan luento
Lapin taitelijaseura Seitapiirin vaikutuksesta sodan jälkeisessä
Lapissa. Aiheesta olisi voinut kuunnella kauemminkin.
Ensikertalaiselle mieluista oli myös torstai-illan ohjelmakun istumapaikat arvottiin, tuli tutustuttua uusiin ihmisiin. Nyt tiedän jo joitakin norssilaisia muualtakin kuin Oulusta.
Rovaniemen porukalle kiitos onnistuneista syyspäivistä! Nyt odottelen innolla jo Savonlinnan seminaaria.
Sari Räisänen
Oulun normaalikoulun perusasteen 1-6 apulaisrehtori
Sari Räisänen
Taide tuo toivoa
”Kaikki oli tuhottu, mutta joki virtaa ja Ounasvaara on tuossa.”
Taidehistorian professori Tuija Hautala-Hirvioja toi seminaarin virkistävän tuulahduksen koulumaailman ulkopuolelta. Hän kertoi Lapin taideseura Seitapiirin merkityksestä sodanjälkeisen kulttuurin elvyttäjänä.
Sodan keskellä eläneet ja Rovaniemen hävityksen
kokeneet taiteilijat eivät juuri kuvanneet tuhoa, sillä luonto säilyi kaupunkien ja kylien tuhoista huolimatta.
Nykypäivänä Seitapiirin toiminta voitaisiin nähdä rohkaisevana esimerkkinä siitä, miten esimerkiksi koulussa voitaisiin taiteen avulla auttaa lapsia ja nuoria näkemään ympärillään olevaa kauneutta ja uskomaan parempaan tulevaisuuteen.
Teksti: Olli-Pekka Salo Kuva: Sanna Isopahkala
Mitä eNorssien työryhmissä
tapahtuu lukuvuonna 2017-2018?
Rovaniemellä kokoontuivat
kaikki neljä eNorssi-verkoston työryhmää. Kaikissa ryhmissä vaikutti olevan energinen tunnelma, kun ryhmät hahmottelivat suunnitelmiaan tulevalle kaudelle.
TVT-ryhmä aloitti työskentelyn myönteisten kuulumisten kartoittamisella. Kaikissa yksiköissä on tapahtunut paljon uusia avauksia. Joissakin yksiköissä muutokset ovat laajoja, toisissa pienempiä.
- Esimerkiksi Rovaniemellä on tulossa lisärakennus, koska koulu on muuttunut yhtenäiskouluksi. Samalla AVlaitteisto uusitaan ja päivitetään vastaamaan nykypäivän tarpeita, työryhmän puheenjohtaja Tuomo Tammi kertoo.
Koska kyseessä on TVTryhmä, uutiset koskevat lähinnä laitekannan ja eri sähköisten järjestelmien uusintaa tai hankintaa.
- Monissa yksiköissä on otettu Office 365 -järjestelmää
pikkuhiljaa käyttöön oppilaiden kanssa, Tammi kuvailee.
Myös fyysisissä oppimisympäristöissä tapahtuu kehitystä lähes kaikissa yksiköissä. Avoimet oppimisympäristöt lisääntyvät ja samalla uudistetaan tilojen laitteistoa.
Uutena avauksena tuotamme
TVT-ryhmän kanssa sähköisen julkaisun harjoittelukouluissa
tapahtuvasta oppimisympäristöjen kehittämisestä.
Lisäksi ryhmä aloittaa uuden TVT-strategiakauden strategian valmistelu ja toteuttaa työseminaarin liittyen oppimisympäristöjen kehittämiseen.
OPS-ryhmä piti keskiviikkona yhteisen työseminaarin OPH:n opetusneuvos Erja Vitikan kanssa. Päivän aikana keskusteltiin laajasti arvioinnin kysymyksistä.
Ryhmä oli mukana myös TutKoKe-symposiumin Arvothankkeen esittelytilaisuudessa.
- Päivän aikana kävi selväksi, että tarvitaan yhteistä ohjeistusta ja avaavaa keskustelua arviointiasioiden selkeyttämiseksi. Kansallisesti yhdenmukaiselle arviointikoulutukselle on tarvetta ja tilausta, ryhmän puheenjohtaja Heli Lepistö kertoo.
OPS-ryhmä kokee tärkeäksi jakaa kokemuksia ja käytänteitä yksiköiden välillä. eNorssin työryhmien asioita esitetään jalkautettavaksi yksiköihin entistä näkyvämmin.
Esimerkiksi opetussuunnitelman ja arvioinnin yhteiset käsitteet kaipaavat edelleen avaamista ja täsmennystä eri harjoittelukouluissa. - Yhteisten seminaarien työskentely voisi jatkossa olla enemmän teemaryhmiä sekoittavaa ja osallistavaa, Lepistö toivoo.
Vuoden työskentelyn tuotoksia ja tuloksia olisi mukava saada laajemminkin jakoon.
Tulevana vuonna OPS-ryhmä kokoontuu kaksi kertaa omaan työseminaariin, jossa tuotetaan, kehitetään, kootaan, ja jaetaan oppimisen arviointiin liittyviä tukimateriaaleja opetukseen ja opetusharjoittelun ohjaukseen.
Lepistön mukaan tehdyistä ja työn alla olevista materiaaleista kootaan yhteinen verkossa oleva arviointijulkaisu.
- Ryhmä lähtee myös selvittämään opetushenkilöstön täydennyskoulutuksen tarjoamiseen liittyvää kansallista oppimisen arvioinnin hankehakua vuosille 2018-2019.
TutKoKe-ryhmä kävi keskustelua keskiviikon symposiumin toteutumisesta ja sen kehittämistarpeista.
Rovaniemen symposiumissa järjestettiin ensimmäistä kertaa jatkotutkimusta tekeville oma teemaryhmä, ja sille toivottiin jatkoa ensi vuonna.
TutKoKe-ryhmä jatkaa Siriusverkkolehden julkaisua sekä Harjoittelukoulujen julkaisusarjan toimittamista. Lisäksi työryhmä aloittaa jo seuraavan
symposiumin suunnittelun.
TutKoKe-koordinaattorit organisoivat tutkimus-, kokeilu- ja kehittämistoimintaa omissa yksiköissään yhteistyössä oman yliopiston eri laitosten ja muiden toimijoiden kanssa.
- Osallistumme myös valtakunnallisen
harjoittelupalauttejärjestelmän kehittämiseen, työryhmän puheenjohtaja Hannu Juuso kertoo.
Ohjaajakouluttajat totesivat tapaamisessaan, että moduuli 1 tai vastaava uusille ohjaajille tarkoitettu ohjaajakurssi on vakiinnuttanut paikkansa harjoittelukouluissa.
Alkavana vuonna järjestetään yhteistyössä kaksi alueellista moduuli 2 –koulutusta.
- Näiden lisäksi Ohjaajakouluttajattyöryhmässä suunnitellaan kahden valtakunnallisen koulutuksen järjestämistä, työryhmän puheenjohtaja Katriina Vartiainen sanoo.
Keväällä 2017 toteutetun kyselyn perusteella useassa harjoittelukoulussa on tarvetta uusille ohjaajakouluttajille, ja mikäli rahoitus järjestyy, alkaa tammikuussa uusi ohjaajakouluttajakurssi.
Vartiaisen mukaan työryhmälle on myös esitetty toive uuden Moduuli 3 –kurssin järjestämisestä. Moduuli 3 perehdyttää tutkimustiedon hyödyntämiseen ohjauksessa ja sekin järjestetään, mikäli saadaan rahoitusta.
Ohjaajakouluttajat kokoontuvat marraskuussa päivittämään ohjaajakouluttajien portaalia ohjaajakouluttajien ja ohjaajien työvälineeksi.
- Lisäksi vuoden aikana työstetään tapoja, miten ohjauksen kehittämisessä voidaan huomioida uusien opetussuunnitelmien haasteita ja vaatimuksia ja miten uutta valtakunnallista harjoittelukyselyä voidaan hyödyntää ohjauksessa ja Moduuli 1:n ohjaajakoulutuksessa, Vartiainen kertoo.
Arviointiviidakossa
Opetusneuvos Erja Vitikka
Opetushallituksesta esitti tiiviissä muodossa sen, mitkä ovat arvioinnin linjaukset perusopetuksessa.
Vitikka korosti normien merkitystä siinä, miten ne auttavat selviytymään välillä sekavaksi koetussa arviointiviidakossa.
Uudessa OPSissa arvioinnilla on kaksi tehtävää eli arvioinnilla on yksilöllinen ja yleistävä luonne.
Yhtäältä arvioinnin tehtävä on kannustaa ja ohjata opiskelua ja kehittää oppilaan itsearvioinnin edellytyksiä, toisaalta oppilaan suoriutumista arvioidaan suhteessa tavoitteisiin oppiaineittain jokaisen lukuvuoden päätteeksi.
Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden (Opetushallitus 2014) mukaan tavoitteena on oppimista tukeva arviointikulttuuri. Arvioinnin tulee perustua tavoitteisiin ja kriteereihin ja arvioinnissa
tulee käyttää monipuolisia arviointimenetelmiä .
“Arvioinnin tehtävä on kannustaa ja ohjata opiskelua.”
Näin ollen lievätkin oppimisvaikeudet ja puutteellinen kielitaito tulee ottaa huomioon arviointi- ja näyttötilanteita suunniteltaessa.
Teksti: Olli-Pekka Salo Kuva: Sanna Isopahkala
Motivaation tukeminen
opettajan tehtävänä
“Laadukas motivaatio on yhteydessä parempiin oppimistuloksiin ja hyvinvointiin.”
Anni Loukomies Helsingin yliopiston Viikin normaalikoulusta jatkoi perjantaina Hanna Järvenojan luennon teemaa motivoitumisen haasteista. Loukomiehen mukaan on monia syitä siihen, miksi oppilas ei innostu.
Toisinaan opetussuunnitelman tavoitteet ja oppilaan henkilökohtainen kiinnostus eivät kohtaa, toisinaan taas syynä voi olla oppilaan yksilöllinen kokemushistoria onnistumisineen ja epäonnistumisineen.
Yhtä lailla vaikuttavia tekijöitä ovat oppilaan negatiivinen minäkäsitys ja heikot pystyvyyskokemukset sekä perheen ja vertaisryhmän arvot, jotka voivat olla ristiriidassa koulun arvojen kanssa.
Koulun näkökulmasta syitä motivaation puutteeseen voivat olla vähäiset resurssit motivoitumisen yksilölliseen tukemiseen tai opettajan kontrolloiva vuorovaikutustyyli.
Loukomiehen mukaan motivoituminen on tärkeää, sillä laadukas motivaatio on yhteydessä parempiin oppimistuloksiin ja hyvinvointiin.
Se parantaa myös opettajan työskentelyolosuhteet, kun työrauha paranee, ja samalla oppilas käyttää koulussaoloajan tarkoituksenmukaisemmin.
Miten motivaation kehittymistä voi tukea?
Loukomiehen mukaan oppilaan motivoitumista voi tukea monin tavoin. Opettajan tulee esimerkiksi antaa palautetta ja korostaa muutoksen ja kehittymisen mahdollisuutta sekä omaa vastuuta. Hänen tulee huomioida oppilaiden näkökulmat ja tunnistaa oppilaiden valmiudet.
Ennen kaikkea motivaation kehittymistä voi tukea lisäämällä toiminnan struktuuria.
Selkeä struktuuri on tärkeää, sillä sen avulla voi kertoa oppilaalle toiminnan tavoitteet ja antaa selkeät toimintaohjeet.
Struktuuri tekee tilanteesta ennustettavan ja
johdonmukaisen ja
sen määrä
riippuu oppilaan itsesäätelytaidoista.
Toiminnan struktuuria voi lisätä esimerkiksi paloittelemalla tavoitteet osatavoitteisiin ja kommunikoimalla tavoite selkeästi.
Myös uskottava ja kannustava palaute toiminnasta sekä riittävän yksityiskohtaiset muutosehdotukset lisäävät selkeyttä.
Struktuuria voi lisätä myös selkeästi kommunikoidulla kirjoitetulla tai piirretyllä aikataululla ja jaksottamalla työskentelyrupeamat ja tauot sopivan mittaisiksi.
Teksti: Olli-Pekka Salo Kuva: Sanna Isopahkala
Kuvaterveisiä Rovaniemeltä
Kuvaterveisiä Rovaniemeltä
Luontoon!
Lapin yliopistossa voi suorittaa
luontokasvatuspainotteisen luokanopettajakoulutuksen, josta Rovaniemen seminaarissa
kertoivat yliopistonlehtori Erika
Sarivaara, apulaisprofessori
Ilkka Ratinen sekä
luokanlehtori Anita Haataja.
Opintoihin kuuluu
sivuainekokonaisuus (25 op), jossa on sekä pakollisia (10 op) että valinnaisia opintoja (15 op).
Luka-harjoittelujen oppimisympäristöt vaihtelevat harjoittelujaksoittain.
Orientoivassa harjoittelussa hyödynnetään koulun muita oppimisympäristöjä (esim. pihaa), kun taas pedagogisessa harjoittelussa painopisteenä on tiedekasvatus, jolloin oppimisympäristönä on paikallinen tiedekeskus.
Ainedidaktisessa harjoittelussa toteutetaan pieni opetuskokonaisuus yhdessä ulkopuolisen toimijan kanssa ja syventävässä harjoittelussa laaja oppilaslähtöinen ilmiöprojekti.
Kenttäharjoittelussa opiskelija saa toteuttaa vapaavalintaisen luontokasvatusta soveltavan projektin.
Luontokasvatuspainotteisessa luokanopettajakoulutuksessa keskiössä on kestävän kehityksen pedagogiikka moninaisissa oppimisympäristöissä.
Näkökulma on laaja, sillä siihen sisältyy muun muassa arktisen alueen kulttuurien säilymisen tukeminen.
Teksti: Olli-Pekka Salo Kuva: Sanna Isopahkala
Seikkailukasvatus tukimuotona
Lapin yliopiston harjoittelukoulu
erityisopettajat Maarit Ala ja Katja
Anttila kertoivat kokemuksistaan siitä, miten seikkailukasvatusta voi käyttää oppimisen tukena.
Kokeilun taustalla olivat Malttikerhosta saadut kokemukset (Maltti-kerhosta ks. Ala & Anttila 2017) ja lasten tarpeet. Tavoitteena kokeiluilla oli lisätä toiminnallisuutta ja vahvistaa oppilaiden minäpystyvyyttä.
Viitekehyksenä kokeilulle
toimivat uusi OPS ja sen laaja-alainen osaamisen osaalueet sekä harjoittelukoulun luontokasvatuspainotteisuus.
Ryhmän tavoitteena oli kehittää vuorovaikutustaitoja, toisten huomioon ottamista ja vahvistaa oppilaiden minäpystyvyyttä.
Kaikki annetut tehtävät olivat tavoitteiden suuntaisia ja tehtävien purkuun käytettiin Mahti-tunnekortteja.
Alan ja Anttilan mukaan
seikkailukasvatus opetti oppilaille kärsivällisyyttä, osallisuutta ja luottamusta.
Se opetti myös eri rooleissa toimimista ja auttoi ymmärtämään rooliin liittyvää vastuuta.
“Seikkailukasvatus opettaa oppilaille kärsivällisyyttä, osallisuutta ja luottamusta.”
Kokeilu antoi opettajille uskoa seikkailukasvatuksen myönteisistä vaikutuksista ja niinpä seikkailukasvatusta päätettiin tarjota valinnaisaineena.
Tällä hetkellä 6. luokalla onkin melko suuri valinnaisaineryhmä.
Teksti: Olli-Pekka Salo Kuva: Sanna Isopahkala
Tärkeimmät asiat ensin
“On kohtuutonta
edellyttää, että lapsen pitäisi kouluympäristössä pystyä toimimaan täysin toisin kuin muussa elinpiirissään.”
Muun muassa sairaala- ja vankilakoulussa opettajana toiminut erityispedagogiikan yliopistonlehtori Tanja Äärelä antoi perspektiiviä oppimisen ongelmiin kertomalla moniongelmaisten lasten ja nuorten arjesta ja koulunkäynnistä.
- Kun nuoren vaikeudet ovat kasautuneet siihen pisteeseen, että hän on syrjäytymisvaarassa, koulussa saattaa tavoitteeksi riittää se, että hän osoittaa jotenkin olevansa hereillä, Äärelä korosti.
Vaikeasta taustasta tuleva lapsi kokee koulussa kulttuurien yhteentörmayksen.
Siksi onkin kohtuutonta edellyttää, että lapsen pitäisi kouluympäristössä pystyä toimimaan täysin toisin kuin muussa elinpiirissään. Siksi tavoitteeksi voi riittää, että koulunkäynti olisi edes siedettävää.
Äärelä muistutti meitä kaikkia Sami Mahkoseen (2016) viitaten, että meidän on usein helppo vaatia toimenpiteitä, mutta vaikea tarttua itse toimeen.
Siksi jokaisen panos tärkeä: jos joku ei hoida tonttiaan, sieltä löytyy aina oppilaan mentävä aukko.
Äärelä viittasi myös Axel Honnethin tunnustuksen dialektiikkaan ja sen kolmeen tasoon.
Perustaso on tulla hyväksytyksi sellaisena ihmisenä kuin on. Seuraavalla tasolla tullaan
tunnustetuksi jostakin sellaisesta, mitä itse on tehnyt ja saanut aikaan.
Kolmannella tasolla tullaan hyväksytyksi täysivaltaisena kansalaisena.
- Kun nykyään puhumme inklusiivisesta koulusta, meidän on syytä kysyä, osallistammeko vai syrjäytämmekö omalla toiminnallamme, Äärelä huomautti.
On myös muistettava, että vaikka koulu olisikin tasaarvoinen, lapsuus voi olla hyvinkin eriarvoinen (päihde-
tai mielenterveysongelmaiset vanhemmat).
On tärkeä muistaa, että vuorovaikutus on opettajan työn perusta, ja jokainen opettaja vaikuttaa oppilaisiinsa.
- Vaikutatko sinä hyvässä vai pahassa, Äärelä kehotti pohtimaan.
Lähteet
Honneth, A. 1996. Struggle for recognition: The moral grammar of social conflicts. Cambridge: Cambridge University Press. Mahkonen, S. 2016. Konfliktit kouluissa. Helsinki: Edita.
Teksti: Olli-Pekka Salo
Kuva: Sanna Isopahkala
Yliopiston koulujen tulevaisuus
”Harjoittelukoulujen
strategia on pyrkiä kohti maailman parasta opettajuutta.”
Joensuun normaalikoulun johtava rehtori ja Harjoittelukoulujen rehtoreiden Harre ry:n puheenjohtaja Heikki Happonen puhui yliopiston koulujen tulevaisuuskuvasta esittelemällä Suomen harjoittelukoulujen strategiaa 2020.
Strategian lähtökohtina ovat yleissivistävän koulun tila, harjoittelukoulujen alueellinen vaikuttavuus, harjoittelukoulun rooli yliopiston kouluna sekä opettajankoulutus ja ohjattu harjoittelu.
Strategisia toimintaalueita on viisi. Yksi niistä liittyvä harjoittelukoulujen
yliopistoyhteyteen. Jotta harjoittelukoulu voisi olla tutkiva, kokeileva ja kehittävä yliopiston koulu, sen tutkimusperustaisuutta tulee kehittää edelleen.
Tutkimusyhteistyötä tulisi vahvistaa ja systematisoida, innovaatiotoimintaa tukea ja ennen kaikkea pitäisi mallintaa ja kehittää modernia pedagogiikkaa.
Opettajankoulutustehtävä on toinen strateginen toimintaalue, jossa tulisi kiinnittää huomiota esimerkiksi koulutuksen työelämärelevanssiin.
Toiminta-alueen keskeisiä teemoja ovat muun muassa ohjatun harjoittelun tutkimus ja sitä kautta ohjatun harjoittelun kehittäminen ja laadun vahvistaminen.
Harjoittelukoulut ovat myös yleissivistäviä kouluja. Tässä toiminta-alueessa keskiössä ovat pedagogisten taitojen ja oppimisympäristöjen kehittäminen ja uusien uusien innovaatioiden soveltaminen.
Neljäs strateginen toimintaalue on osaamisen kehittäminen ja lisääminen, jossa korostuvat esimerkiksi verkostojen hyödyntäminen osaamisen kehittämisessä sekä harjoittelukoulujen, ainelaitosten ja opettajankoulutusyksiköiden yhteistyön vahvistaminen.
“Eteenpäin pääsemiseksi tarvitaan määrätietoista toimintaa.”
Viidentenä toiminta-alueena on johtajuus ja yhteisöllisyys. Eteenpäin pääsemiseksi tarvitaan määrätietoista toimintaa, kuten esimerkiksi tiimijohtajuuden ja tiimiopettajuuden vahvistamista.
Harjoittelukouluilla on tällä hetkellä vakaa ja merkittävä asema osana suomalaista opettajankoulutusta, mutta siihen ei pidä jumiutua, vaan kehittämistyötä on jatkettava huomioimalla myös opettajankoulutusfoorumin ja yhteiskunnan toiveet.
Teksti: Olli-Pekka Salo Kuva: Sanna Isopahkala
Seuraava Sirius ilmestyy marraskuun alussa! Se kertoo Norssien TutKoKe-työstä yleisesti. Lähetä tekstisi 13.10 mennessä Sannalle.