Sirius2_2020

Opetusharjoittelut eri normaalikouluissa etäopetuksen aikana

Ohjaajakoulutusryhmän ja SOOL:n yhteistyö

Kansanedustajan kolumni:

”Kyllähän se

ensimmäinen ajatus oli kysymys”

Opetushallituksen

pääjohtaja Heinonen pohtii etäopetuksen sujumista

Sirius - tähtitaivaan kirkkain kiintotähti

Normaalikoulut eli Norssit ovat yliopistojen harjoittelukouluja. Norssien tehtävänä on perusopetuksen lisäksi järjestää ohjattua opetusharjoittelua.

Norsseissa tapahtuu monipuolista tutkimus-, kokeiluja kehittämistoimintaa. Siriuksen tavoitteena on tehdä tätä toimintaa tunnetuksi.

Haluatko esitellä omaa jatkotutkimustasi tai muuta tutkimus-, kokeilu ja kehittämistoimintaa? Tai haluaisitko kirjoittaa yhteistyöstä normaalikoulujen kanssa?

Vai oletko käynyt opinto- tai työmatkalla muualla, josta voisit raportoida? Lähetä tekstisi meille!

Toimittaja:

Sanna Isopahkala sanna.isopahkala@tuni.fi

Avustava toimittaja: Olli-Pekka Salo olli-pekka.salo@norssi.jyu.fi

Julkaisija: eNorssi-verkosto

Taitto: Elisa Serave mielikulotus@gmail.com

eNorssi-verkoston projektikoordinaattori Sampo Forsström sampo.forsstrom@uef.fi

Toimittaja

Sanna Isopahkala sanna.isopahkala@tuni.fi

eNorssi-verkoston puheenjohtaja Heikki Ervast heikki.ervast@ulapland.fi

HARREn puheenjohtaja

Mikko Ripatti mikko.ripatti@uef.fi

Toimittajalta

Tämän hämmentävän kevään aikana Siriuksen teemana on itsestään selvästi etäopetus. Saimme “etäopetus-Siriukseen” upean haastattelun Opetushallituksen pääjohtajalta Olli-Pekka Heinoselta, joka muistelee ajatuksiaan poikkeusolojen alussa ja pohtii, miten suomalainen koulujärjestelmä taipui niin nopeasti massiiviseen muutokseen.

Itse olen ollut tänä keväänä suurimmaksi osaksi opintovapaalla siten, että työtehtäviini on kuulunut ainoastaan eNorssi-työn osuus. Tätä Siriusta kootessa sain kuitenkin kattavan käsityksen siitä, miten eri norsseissa on erikoiseen tilanteeseen sopeuduttu niin perusopetuksen kuin opetusharjoittelujen järjestämisen osalta. Koko kevät on ollut yksi iso kokeilu- ja kehittämisponnistus. Sirius 2/2020 avaa koronakevättä yliopistojen koulujen silmin.

Ehkä tämä aika korostaa juuri sopeutumisen taitoa. Kriisi raaputtaa jokaista yksilöä ja yhteisöä, pakottaa luopumaan turhasta ja keskittymään olennaiseen. Jonain päivänä ihmettelemme, miten hienolta tuntuu halata työkaveria, neuvoa lapsille kädestä pitäen virkkausotteita ja antaa soittimien tai värikynäpurkkien kiertää kädestä käteen.

Siriuksen sivuilla tulee toistuvasti ilmi, että etäopetuksen aikakausi jättää jälkeensä myös hyviä käytänteitä. Myöhemmin saamme varmasti lukea useita tutkimuksia ja raportteja keväästä 2020. Olen pohtinut paljon Heinosen sanoja siitä, että todellisuus ei ole sama, johon oppilaat ja opettajat palaavat, kun koulut aukeavat. Työtä tulee olemaan paljon ja umpeen kurottavaa riittää. Me, joiden elämäntyötä pohjustaa usko kasvatuksen ja sivistyksen voimaan, emme voi kuitenkaan välttyä ajatukselta, että todellisuus johon palaamme, rakentuukin pala palalta entistä paremmaksi.

Toivotan paljon voimia kaikille kollegoille kevään viimeisille viikoille. Ja niiden jälkeen erityisen ansaittua lomaa, ja lepoa.

Sanna Isopahkala

Tampereen yliopiston normaalikoulu eNorssin viestintäryhmän jäsen ja Siriuksen toimittaja

”Etäopetukseen

siirtyminen oli hurja operaatio” –

Opetushallituksen

pääjohtaja Heinosen ensimmäinen ajatus oli kysymys

Teksti: Sanna Isopahkala

Kuvat: Niclas Mäkelä, Dana Rautelin

Opettajienkorkeaosaaminentuli näkyväksiviimeistäännyt

Tavoitan Opetushallituksen pääjohtajan OlliPekka Heinosen kolmannen etäopetusviikon keskiviikkona Teams-palaverin kautta. Jo aiemmin suunnitellulla haastattelulla on nyt teemana väistämättä etäopetus ja sen sujuminen.

- Kyllähän se ensimmäinen ajatus oli kysymys, että miten kykenemme siirtymään lähiopetuksesta etäopetukseen ja vieläpä niin lyhyessä ajassa, Heinonen muistelee muutaman viikon takaista tilannetta.

Operaatio oli monessa mielessä hurja, mutta varsinkin siksi että aikaa oli vain vähän käytettävissä yhteisten pelisääntöjen luomiseen koulujen, oppilaiden, opettajien ja vanhempien kesken.

- Kyllä siinä tilanteessa oli huoli siitä, miten saadaan kaikki onnistumaan ja miten kyetään auttamaan ja tukemaan niitä tahoja, jotka siirtymään liittyvän työn tekevät.

Keskeisiä kysymyksiä ovat olleet, miten turvataan jokaisen lapsen ja nuoren oikeus oppia ja miten erilaisten oppijoiden tarvenäkökulma otetaan huomioon.

Viikkojen kuluessa etäopetusta koskeva uutisointi on kuitenkin ollut enimmäkseen myönteistä. Myös vanhemmat kiittelevät opettajia heidän ponnisteluistaan tänä aikana.

- Keskeinen tekijä hyvän onnistumisen kannalta on tavallaan koko suomalaisen koulusysteemin roolitus, Heinonen kuvailee.

Roolituksella hän tarkoittaa sitä, että myös normaalioloissa opettajilla on laaja autonomia. Opettajat ovat tottuneet siihen, että he voivat itsenäisesti miettiä, miten oppimisen tavoitteet saavutetaan.

Pääjohtajan mukaan se näkyy myös tässä muuttuneessa tilanteessa.

- Samaan aikaan meillä on olemassa todella hyvä rehtorikunta ja sivistystoimi. He kykenivät siirtymässä antamaan apua ja tukea opettajille.

Opetusministeriö, Opetushallitus ja Aluehallintovirastot ovat pyrkineet viestinnässä yhdenmukaisuuteen, jotta kansalliset linjaukset olisivat kaikille selkeitä.

Heinonen kiittelee sitä, että myöskään valtioneuvosto ei lähtenyt linjauksissaan mikromanageroimaan vaan teki päätöksiä, joiden tavoitteena oli turvata oppimisen oikeus ja tasa-arvoisuus kaikille.

Päätöksissä on käytetty sanamuotoa ”siinä laajuudessa kuin on mahdollista toteuttaa.”

Tämä istuu suomalaiseen koulutusajatteluun, jossa uskotaan, että paikallisella tasolla tiedetään parhaiten oman kouluyhteisön tarpeet ja parhaat käytänteet.

- Onhan tämä ollut opetushallinnon osaajille hurja tehokurssi perehtymisestä kouluhallintoon. On jouduttu tekemään monenlaista punnintaa asioissa, joihin ei ole oikeita tai vääriä ratkaisuja.

- Tällaista tilannetta ei ole aiemmin ollut, joten emme voi tietää, mikä on paras vaihtoehto, Heinonen muistuttaa.

Huoli siitä, miten heikot oppijat pärjäävät etäopetuksessa, on ollut suuri.

Etäopetuksen aikana esiin noussut suurin huoli on sama kuin normaalioloissa: Miten voidaan tukea niitä oppilaita, jotka tarvitsevat oppimiseen erityistä tukea.

On selvää, että tämä tilanne synnyttää oppimiseen kuiluja oppilaiden välille.

- Jo aiemmista tutkimuksista on selvinnyt, että ne oppilaat, joiden itsesäätelyn ja oppimaan oppimisen taidot ovat hyvät, pärjäävät myös muuttuvissa olosuhteissa. Vastaavasti etäopetus on suuri haaste niille, joilla nämä taidot ovat puutteellisia, Heinonen pohtii.

Huoli on suuri ja se on otettu vakavasti.

- Jo nyt ministeriö on linjannut, että etäopetuksen myötä syntyneisiin tarpeisiin tullaan kohdistamaan resursseja.

Pääjohtajan mukaan onkin tärkeää, että tulevana lukuvuonna ilmeneviin oppimisen ongelmiin tartutaan nopeasti.

- Se, miten pysyy toisten mukana, on ihmisen itsetunnon kehittymisen kannalta keskeistä. Siksi koulunkäynnissä pyritään yhteiseen etenemiseen myös tästä eteenpäin.

Toisaalta tulee tiedostaa, että jokainen lapsi kehittyy omaan tahtiinsa ja ikävuosi on vain yksi

tapa tarkastella kehittymistahtia.

Jos ikätovereiden kanssa samaan tahtiin eteneminen ei onnistu, on mahdollista käydä lukuvuosi toiseen kertaan.

- On tärkeää nähdä kertaamisen mahdollisuus nimenomaan yksilöllisenä joustamisena.

Opetushallitus on reagoinut nopealla tahdilla myös kentältä tulleisiin pyyntöihin.

- Olemme julkaisseet arviointia ja oppimisen tukea koskevia tukimateriaaleja.

Kirjo yksittäisten hallintoa ja vastuuta koskevien asioiden kohdalla on laaja. Kentältä on tullut kysymyksiä niin vakuutuksiin kuin kouluruokailuun liittyen.

- Tänä aamuna juuri keskustelimme leirikoulua varten kerättyjen rahojen kohtalosta, Heinonen kertoo.

Rehtorit tekevät pienemmissä asioissa myös itsenäisiä päätöksiä.

- Keskeiset linjaukset ovat valtakunnallisia.

Opetushallituksen pääjohtaja uskoo, että ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin.

- Tässä tullaan synnyttämään sukupolvi opettajia ja sivistystoimen henkilöstöä sekä muita kouluhallinnon osaajia, joilla on vahva valmius tehdä ratkaisuja muutostilanteissa.

Lisäksi poikkeustilanne kirkastaa ymmärrystä siitä, mitkä asiat ovat tärkeimpiä.

- Tarvitsemme myös tutkimusta siitä, millaisia vaikutuksia etäopetuksella on ollut oppilaiden ja opiskelijoiden yhdenvertaisuuteen ja tasa-arvoon.

Käytännön tasolla opettajien työssä on syntynyt opetusmateriaaleja, jotka olisivat ilman etäopetuksen kokemusta jääneet syntymättä.

Toisaalta kuluva kevät antaa valmiuksia miettiä, miten pienissä kunnissa järjestetään jatkossa toisen asteen opetuksen säilyminen.

- Ei ole järkevää pyrkiä siihen, että nuorten pitäisi haastavassa elämänvaiheessa muuttaa liian kauas

kotoa. Tämän kokemuksen myötä näyttää siltä, että toisella asteella on hyvät valmiudet järjestää etäopetusta ja siitä on tullut paljon myönteistä palautetta.

Myös opettajaksi opiskelevat ovat olleet tänä keväänä erikoisen tilanteen äärellä. Osassa yliopistoissa tehtiin päätös, ettei opetusharjoittelu ole mahdollista toteuttaa etäopetuksen aikana.

Suurin osa yliopistoista kuitenkin pyrki pitämään opetusharjoittelun aikataulun mukaan.

- Tällaisessa tilanteessa opetusharjoittelu voi olla erityisen voimakas kokemus ja muistijälki syvää, Heinonen pohtii.

Kun koulut ensi elokuussa toivottavasti normaaliin tapaan aukeavat, on pääjohtajan mukaan huolehdittava kahdesta eri prosessista yhtä aikaa.

- Samaan aikaan kun tapahtunut integroidaan osaksi ihmisen minuutta eli käsitellään myös oppilaiden kanssa sitä, mitä on tapahtunut ja miten se on vaikuttanut, mietitään myös, mitä positiivista poikkeustila on saanut aikaan.

Heinonen näkee, että emme palaa samaan todellisuuteen elokuussa kuin minkä jätimme taaksemme ennen poikkeustilaa.

- Turvallisuuden tarve on luultavasti suurempi tarve tulevana lukuvuonna siihen ja sen vajeen paikkaamiseen täytyy kiinnittää erityistä huomiota. Rutiinit ja niiden antama rytmi korostuvat entisestään.

- Tämä on ihmisen elämänpolulle kuuluva jakso, joka käsitellään tosiasiana ja samalla mennään myös eteenpäin.

Etäopetus sisällytettävä perusopetuslakiin

KT Mikko Ripatti

johtava rehtori

Itä-Suomen yliopiston harjoittelukoulu

Maamme hallitus teki historiallisen päätöksen koulujen osittaisesta sulkemisesta ja siirtämisestä etäopetukseen 18.3.2020 alkaen. Poikkeustilan rajoitusten purkamiseksi hallitus pohtii parhaillaan koulujen avaamista.

Mahdollisuus uudesta poikkeustilanteesta tulevaisuudessa ja kokemukset nyt käynnissä olevasta etäopetuksesta vaativat meitä varautumaan jatkossa aiempaa paremmin valmistautuneina vastaavan kaltaisiin tilanteisiin.

Etäopetuksessa saamamme kokemukset saavat vahvistusta vastikään Durhamin yliopistossa tehdystä selvityksestä, jonka mukaan myös etäopetuksessa opetuksen laatu on tärkeämpää kuin se, kuinka oppitunnit toteutetaan. Teknologisten välineiden varmistaminen on ensisijaisen tärkeää etenkin heikommassa asemassa olevien oppilaiden kannalta.

Useat etäopetukseen liittyvät tutkimukset korostavat vertaisvuorovaikutuksen merkitystä motivaatiolle ja oppimistuloksille. Keskeistä on myös opettajan antama tuki oppilaan itsenäiseen työskentelyyn. Tämä korostuu erityisesti heikompien oppimisessa. Erilaiset lähestymistavat etäoppimiseen sopivat erilaisiin tehtäviin ja sisältötyyppeihin. Esimerkiksi oppimispeleillä on todettu olevan suuri vaikutus vieraiden kielten sanaston oppimiseen.

Etäopetus tunnistetaan lukiolaissa, jossa opiskelu voidaan järjestää osaksi tai kokonaan lähiopetuksena tai etäopetuksena. Perusopetuslaki ei tunnista etäopetusta. Myös perusopetuksessa tulisi olla mahdollisuus opiskella osaksi etäopetuksena.

Etäopetusta puoltavat useat syyt. Virusten aiheuttamat poikkeustilanteet voivat toistua tulevaisuudessa. Perheet muuttavat lapsineen ulkomaille. Osa oppilaista joutuu olemaan sairastumisen takia pitkiäkin aikoja poissa lähiopetuksesta. Koulupudokkaille joudutaan räätälöimään yksilöllisiä suoritustapoja. Homekouluja joudutaan sulkemaan lyhyelläkin varoitusajalla.

Syntyvyyden, väestörakenteen ja kouluverkon muutokset edellyttävät nykyistä joustavampia perusopetuksen toteutustapoja. Mahdollisuutta ainakin osittaiseen perusopetuksen suorittamiseen etänä puoltaisivat myös suomalaisen koululaitoksen koulutusviennin edistämiseen liittyvät syyt.

Myös

tulisi

perusopetuksessa

olla mahdollisuus

opiskella osaksi etäopetuksena.”

Etäopetuksen vakiinnuttaminen edellyttää perusopetuksen lainsäädännön tarkistamista perusopetuksen erityistilanteita varten. Se vaatii kokeilua, jo olemassa olevien rakenteiden tunnistamista, selvitystä sekä kestävää rahoituspohjaa. Kansallinen etäopetuspäivä tai -viikko voisi auttaa meitä ylläpitämään ja kehittämään jo opittua. Kannattaisiko meidän satsata nyt etäopetukseen?

Kiitos opettajat

Jouni Ovaska kansanedustaja (kesk.), KM luokanopettaja

Voiko olla mahdollista, että muutamassa päivässä ja viikossa siirrytään opetuksessa uuteen järjestelmään ja korvataan vuosisatoja käytössä ollut lähiopetus?

Voi olla. Suomalaiset opettajat tekivät tämän hetkessä.

Kansalaisten, oppilaiden ja opettajien palaute on ollut pääosin positiivista. Etäopiskelu on ollut pääosin sujuvaa ja innostavaa. Muutos ei tapahtunut kuitenkaan ilman kovaa työtä ja vaivannäköä. Tunnetusti opettajat ovat suunnitelmallisia ja tunnollisia. Entisistä kollegoistaan ei voi olla kuin ylpeä.

Tosin työpäivät ovat monella venyneet. Muutos ei tapahtunut vaivoitta. Valmistelu vie aikaa.

Koulujen arki on nyt kotien keittiöissä, lastenhuoneissa ja kuulemani mukaan myös autotalleja tai leikkimökkejä on valjastettu käyttöön. Vanhemmat ovat alkaneet seurata entistä tarkemmin opettajien antamia tehtäviä ja harjoituksia. Tämän myötä suomalaisten opettajien ammattitaito on saanut entistä enemmän kunniaa. Myös opetusharjoittelijoiden monipuolinen tekniikan osaaminen on piristänyt monen luokan käytänteitä normaalikoulujen osalta.

Valitettavasti myös huonoa palautetta on tullut vanhemmilta ja opettajilta.

Eräs opettaja kommentoi, miten joidenkin kollegoiden toiminta hävettää ja suututtaa. Oppilas on joutunut kyselemään tehtävien perään, koska opettajasta ei ole kuulunut mitään ennen kello yhtätoista.

Joku opettaja antaa tehtäviä vain kerran viikossa. Erään tehtävänantona oli kirjojen hakeminen koulusta. Tätä seurasi tehtävien teko siihen asti kirjaa kuin ennättää.

Opettajan täsmällisestikin tehdystä työstä huolimatta on olemassa lapsia, joihin ei saada yhteyttä koulusta ja jotka eivät osallistu etätehtävien tekemiseen. Huoli erityisesti haavoittuvassa asemassa ja kriittisissä olosuhteissa olevista lapsista ja perheistä on suuri. Opettaja ei pysty seuraamaan enää yhtä tarkasti, miten oppiminen edistyy.

Otimme kantaa asiaan myös eduskunnan sivistysvaliokunnassa. Valiokunta totesi lausunnossaan:

”Valiokunta painottaa oppilaiden hyvinvoinnin turvaamista myös poikkeuksellisten opetusjärjestelyjen aikana. Koulut ovat yhä avainasemassa lasten, nuorten ja perheiden tuen ja avun tarpeen tunnistamisessa. Valiokunta katsoo, että opiskeluhuoltopalvelut, psykologi-, kuraattori- ja terveydenhuollon palvelut, tulee poikkeusoloissakin järjestää oppilaille ja vanhemmille helposti saavutettavina matalan kynnyksen palveluina.”

Poikkeustila on osoittanut, miten monilla itsestään selvillä asioilla on valtavan suuri merkitys. Monet yhteiset tapahtumat ja tilaisuudet ovat jääneet nyt kevään aikana väliin. Näiden tapahtumien ensimmäisenä tavoitteena ei ole kognitiivisten tietojen ja taitojen oppiminen, vaan yhdessäolo. Tärkeitä taitojakin opitaan, mutta yhteiset

kokemukset ovat pääosassa: retki torille jäätelölle tai matka kotieläinpuistoon, hitsaa koululuokkia opettajineen yhteen. Nämä kokemukset kerryttävät sellaista henkistä pääomaa, jota ei voi mitata todistusarvosanoilla.

Toisaalta lukuvuoden viimeisiä päiviä leimaa usein myös yhteisen matkan päättyminen ja siihen varautuminen eri tavoin. Kuudesluokkalaiset jatkavat yläkouluun eri kokoonpanoissa, yhdeksäsluokkalaiset hajaantuvat jo eri paikkakunnillekin. Monet peruskoulunsa päättävät miettivät nyt haikeina, näkevätkö luokkatovereitaan enää yhdellä koolla.

Sama ilmiö toistuu alakoulussakin; usein kolmannella luokalla mennään kielivalintojen ja painotusluokkien myötä eri suuntiin. Koululuokan hajoaminen tai opettajan vaihtuminen ovat isoja juttuja, joihin valmistautumista osaamme tämän kevään jälkeen arvostaa aivan eri näkökulmasta.

Miten tahansa kevät koululaisten ja opettajien osalta päättyykin, nostaa tämä aika pintaan monia ilmiöitä, joiden merkitystä ei voida mitata millään mittareilla.

Puhutaan hetkistä, jotka luovat elämäntarinaa, merkityksellisiä muistoja: kuudesluokkalainen saa kevätjuhlassa ruusunsa ja nuoremmat ikäluokat laulavat ”On aika hiljaa kiittää”. Tuore ylioppilas painaa lakin päähänsä, kamerat räpsyvät. Suvivirsi soi, ja monen silmään nousee kyynel. Ensi keväänä jo pelkästään näiden asioiden kokeminen on lahjaa.

Kansanedustaja, haluatko julkaista koulutusaiheisen kolumnin Siriuksessa? Lähetä tekstisi osoitteeseen sanna.isopahkala@tuni.fi

Viestinnän selkeys ja työyhteisön rohkaiseminen korostuvat rehtoreiden mukaan kriisiaikana

Teksti: Sanna Isopahkala

Viikin normaalikoulu ensimmäisenä kouluna koronaviruksenkynsiin

Helsingin yliopiston Viikin normaalikoulu joutui koronaviruksen kynsiin ensimmäisenä kouluna Suomessa erään kuudesluokkalaisen oppilaan sairastuttua.

ʜTieto asiasta tuli viranomaisilta lauantai-iltana, ja sunnuntaina 1.3. aamupäivällä käynnistyi asiaan liittyvä kriisijohtaminen, mitä hetkeä en tule koskaan unohtamaan, rehtori Marja Martikainen muistelee.

Neljä alakoulun luokkaa ja muutama opettaja laitettiin viranomaisten toimesta saman tien karanteeniin.

Olin mökillä tuona viikonloppuna, mutta kiitos etäyhteyksien, pystyin ryhtymään asian hoitamiseen, paitsi puhelimitse, mm. lähettämällä eräältä kotimatkan varrella olevalta huoltoasemalta sovitun mukaisesti tiedotteet kaikille koulumme huoltajille klo 17:55, juuri ennen TV:n tiedotustilaisuutta asiasta.

Martikainen toimii Viikin normaalikoulun lukion rehtorina, mutta koska hän on myös johtoryhmän puheenjohtaja, hän sai vastuulleen koko koulutason kriisijohtamisen.

Sitä onkin riittänyt koko kevään, ja jonka muoto on pikkuhiljaa muuttunut enemmän poikkeusolojen kuin kriisin johtamiseksi. Aluksi mentiin tunti tai minuutti kerrallaan tilanteiden nopeasti muuttuessa ja erilaisten asioiden ilmaantuessa, nyt enää päivä tai useampikin kerrallaan, Martikainen kuvailee.

Kun myöhemmin selvisi, että koko perusaste kaikkialla muuallakin Suomessa siirtyy etäopetukseen, Turun normaalikoulun johtava rehtori Vesa Valkila muiden rehtoreiden tapaan pohti tietenkin opetuksen organisointia ja sitä, miten opettajat saavat haltuun välineet ja pedagogiikan erityisessä tilanteessa. Rehtoriryhmä varautui mahdolliseen etäopetukseen jo ennakkoon ja viesti asiasta myös opettajakuntaa.

Viestinnässä olen korostanut mehenkeä ja norssilaisen osaamista, kollegoiden tukea ja hyvien käytänteiden jakamisen merkitystä” Valkila kuvailee.

Lisäksi mietitytti, miten opetusharjoittelu saadaan hoidettua. Toisaalta ajatukset olivat oppilaiden perheissä koskien kotien vastuuta ja oppilaiden mahdollisuuksista toimia kotona. Myös huoli perheiden tilanteesta heräsi. Erityisesti mietitytti oppilaiden erityistarpeet ja niiden huomioiminen, Valkila muistelee.

Käytännössä etäopetuksen organisointiin kuului aivan alussa sen selvittäminen, ketkä opettajista pystyvät antamaan opetusta kotoa ja ketkä tulevat koululle, millainen on etäopetuksen koulupäivä ja viikoittainen ohjelma lukujärjestyksineen niin oppilaalle, opettajille ja huoltajille kuin myös opetusharjoittelijoille.

Etäopetuksen lisäksi lähiopetus oli organisoitava.

Sen osalta täytyi sopia lähiopetukseen vastuutetut opettajat, sekä erityisopettajat ja koulunkäynnin ohjaajat ja selvittää, kuinka monta oppilasta lähiopetukseen tulee.

ʜLähiopetuksen osalta täytyi järjestää oppilaiden ruokailut. Myöhemmin tuli mukaan ruokailun organisointi myös etäopetuksessa oleville peruskoulun oppilaille take away -pakettien muodossa, Valkila kertoo Turun normaalikoulun tilanteesta.

Valkilan mukaan opetushenkilöstön reagointi tilanteeseen oli nopeaa, ammattimaista ja ratkaisukeskeistä. Toki varsinkin alussa huolestutti opettajien jaksaminen ja työn organisointi opettajien kotona mietitytti. Zoom osoittautui erittäin hyväksi työkaluksi etäopetuksessa.

Viikissä aiemman neljää luokkaa koskeneen etäopetuksen jälkeen selvisi, että koko muukin koulu siirtyi etäopiskeluun. Siitä alkoi uusi vaihe, joka juuri lähti sujumaan, kun tuli tieto, että aiemmin jo peruttu opetusharjoittelu sittenkin tuli järjestää.

Palasimme jälleen hetkeksi kriisijohtamiseen. Tästä opimme, että kriiseihin sisältyy monta vaihetta ja aaltoa, joista jokainen on otettava vastaan mutta joihin kaikkiin ei mitenkään voi ennalta varautua suunnitelmilla. Toki monenlaisia suunnitelmiakin pitää olla olemassa, ja niitä tämän pandemian jälkeen on varmasti hyvä huolella tarkastella, Martikainen pohtii.

Koska normaalikoulut ovat yliopistojen kouluja, selvitettäviin asioihin poikkeustilan alkuvaiheessa kuului myös yliopiston ja kaupungin välisten linjausten rajanveto; missä asioissa noudatetaan omaa tai yliopiston linjaa ja missä asioissa kaupungin linjaa.

Etäopetuksen myötä tuli rajoituksia koulun tilojen käytöstä, eli piti selvittää, kenellä opettajista ja koulun muusta henkilökunnasta on oikeus käydä koulurakennuksessa.

ʜToisaalta oli mietittävä varautumissuunnitelmaa sen varalta, kuka toimii kenenkin varalla tarvittaessa, jos toinen sairastuu ja joutuu karanteeniin, Valkila kertoo.

Valkila on pitänyt tärkeänä sitä, että heti alussa sekä oppilaalle että hänen vanhemmilleen syntyy kokemus, että koulu auttaa ja reagoi välittömästi ja panostaa siihen, että etäopetus saadaan sujuvasti käyntiin.

ʜErityisopettajat olivat aktiivisesti tukena heti alusta alkaen. Näin kaikille

syntyi kuva siitä, että koulu huolehtii ja kaikkien etäopetus saadaan nopeasti sujumaan hyvin. Lisäksi rehtorit ja vararehtorit seurasivat tarkasti tilannetta ja olivat tukena ja koko ajan saatavilla.

Martikainen kertoo, ettei ole koskaan saanut huoltajilta, oppilailta, henkilöstöltä ja yliopiston puolelta niin paljon positiivista palautetta lyhyessä ajassa kuin tästä työstä.

Onnistumiseen kriisijohtamisessa, kriisinhallinnassa ja etäopiskelussa on hänen mielestään vaikuttanut se, että Viikissä oli jo valmiiksi selkeä johtamismalli ja vastuut sekä erinomainen yhteistyö koulussa ja sen hallinnossa.

Ymmärsimme heti alussa, että oikea-aikainen ja täsmällinen tiedottaminen eri tahoille on kaiken A ja O. Pidimme siis huolen, että tiedotamme etupainotteisesti, asioita ennakoiden, Martikainen kertoo.

Itsestäni olen löytänyt kriisijohtajan, mikä on antanut uutta puhtia ja intoa työhöni. Etätyömahdollisuus mökiltä käsin on antanut valtavasti rauhaa ja keskittymistä teknishallinnollisiin töihin, mitä mahdollisuutta aion tulevaisuudessa käyttää entistä enemmän. Miksi yrittää epätoivoisesti saada sellaisia töitä tehdyksi kouluarjen keskellä, joiden tekeminen ja laatu kärsivät jatkuvista keskeytyksistä” Martikainen pohtii.

Viestinnän tärkeyttä on pohtinut myös Vesa Valkila.

Tiedotuksen on oltava selkeää ja riittävää sekä oikeaaikaista, hän muotoilee.

Viestinnässä täytyy ottaa huomioon eri ryhmät ja tahot (opettajat, huoltajat, oppilaat, opetusharjoittelijat, tiedekunta, yliopiston johto). Tiedotuksen osalta vaarana on myös se, että hukutaan informaatiotulvaan.

Viestien keskeisin sisältö oli paitsi asioista selkeästi tiedottaminen, myös kaikkien rauhoittaminen ja yhteisöllisyyden tukeminen, Martikainen painottaa.

Hän jatkaa kertoen, että Viikissä on ollut jo useamman vuoden koulun sisäisen vuorovaikutuksen välineenä O365:n Yammer sekä opetuksen välineenä Teams, joiden avulla etäopetukseen ja -työskentelyyn siirtyminen sujui erittäin hyvin.

ʜOpettajat siirsivät käsittämättömällä nopeudella opetuksensa lähiopetuksesta Teamsin kautta tapahtuvaksi etäopetukseksi – heille nostan hattua, Martikainen kiittää.

Niin ikään Valkilan mukaan moni asia on sujunut hyvin ja myönteisiä yllätyksiäkin on saanut kokea.

Positiivinen kokemus on ollut se, miten hyvin etäopetus lähti käyntiin. Opettajat ottivat välineet hyvin käyttöönsä ja ilmapiiri oli hyvä. Alkuryntäyksen jälkeenkin opettajat ovat olleet innostuneita, luovia, ahkeria ja

osaavia. Myönteistä palautetta koulun toiminnasta on tullut niin kodeista kuin yliopistoltakin.

Etäopetuksen hyvin sujumista on Martikaisen mukaan siivittänyt myös se, että koulussa oli riittävästi kannettavia tietokoneita jaettaviksi perusopetuksen oppilaille, ilmoitetun tarpeen mukaan.

Myös Turun normaalikoulussa kaikilla luokilla on käytetty iPadeja ja kannettavia tietokoneita jo normaalioloissa.

Korostin erityisesti alussa sitä, että tekninen tiimimme antaa välittömästi tukea, jos opettajalla/oppilaalla tai opetusharjoittelijalla on teknisiä haasteita tai ongelmia joidenkin ohjelmien tai alustojen kanssa, Valkila kuvailee.

Esimiehenä Valkila on ollut tarkkana siinä, että jokainen tukea tai apua tarvitseva on saanut heti apua teknisiin haasteisiin, jotta kenenkään opiskelu ei ole siitä kiinni.

- Lisäksi sovin, että oppilashuolto ja koulunkäynninohjaajat antavat välittömästi etätukea, kun sellaisen tarvetta ilmenee.

Turun normaalikoulussa on kansainvälisen koulun puoli. Osa näistä oppilaista matkusti perheensä kanssa omaan kotimaahansa koronaepidemian ajaksi hyvin nopealla aikataululla.

ʜEtäopetus on sujunut sinnekin melko hyvin, vaikka esimerkiksi aikaero ja internet-yhteydet ovatkin aiheuttaneet hieman haasteita, Valkila kertoo.

Alaisiaan molemmat rehtorit ovat pyrkineet tukemaan selkeän viestinnän lisäksi pitämällä myönteistä ilmapiiriä yllä.

ʜMahdollisimman paljon olen ollut henkilökuntaan yhteydessä henkilökohtaisesti soittamalla ja viestittelemällä. Viikon päättyessä olen lähettänyt kannustavia ja kiitosta sisältäviä viestejä.

Poikkeustilassa on ollut tärkeää muistaa myös, se, että virheitä ei tarvitse pelätä ja itselleen saa olla myös armollinen.

Henkilökunnan keskinäinen yhteisöllisyys on Turun normaalikoulussa toteutunut Zoom-kokousten kautta. Näin on toteutettu myös epävirallisia etätapaamisia esimerkiksi reksin kahvitteluhetkien muodossa.

Rehtoriryhmän ja vararehtoreiden kanssa on ollut säännöllisesti kokouksia ja he ovat pitäneet kiitettävän tiiviisti yhteyttä opettajiin ja kyselleet kuulumisia, seuranneet jaksamista ja kannustaneet.

Myös Viikissä on tuettu opettajia muun muassa soittamalla heille ”Mitä kuuluu, miten sinulla menee?” – puheluita. Tämä on Martikaisen mukaan osoittautunut tärkeäksi luonnollisten kohtaamisten puuttuessa.

ʜTiimeissä opettajat ovat pitäneet virtuaalikahvihetkiä, samoin me hallinnossa. Myös erilaisten työryhmien kokouksissa on virkistävää nähdä toisia edes ruudun kautta, näin monet toteavat.

Valkila on miettinyt, että jatkossakin voi poikkeustilan aikana syntyneitä hyviä käytänteitä jatkaa esimerkiksi etäkokousten myötä, ainakin jonkin verran. Esimerkiksi työryhmien kokoukset voivat hoitua Zoomin välityksellä.

ʜTeamsin hyödyntäminen aktiivisemmin opetuksessa on myös tulevaisuudessa tärkeää. Lisäksi täytyy muistaa yhteisten käytänteiden luominen erityisesti aineenopetuksen puolelle sähköisten alustojen kannalta.

Esimerkiksi oppilaiden läksykerhoa voidaan jatkossakin pitää Zoomin välityksellä. Näin oppilaiden henkilökohtainen tukeminen saa uusia muotoja sittenkin, kun lähiopetukseen palataan.

Myös Martikainen uskoo, että pandemian jälkeen hyödynnetään entistä enemmän etäopetus- ja kokousmahdollisuutta.

ʜToivon että osaamme myös arvostaa jokapäiväisiä arjen kohtaamisia koulussa kaikkine mausteineen, sillä niitä itse kukin tuntuu kaipaavan, hän lisää.

Erään normaalikoulun ja sen erityisluokanopettajan tutkoke-työtä koronan varjostamassa ajassa

Teksti: Juuso Pursiainen

Korona tuli omaan tietoisuuteeni ryminällä torstaina 12.3.2020. Tuolloin hallitus päätti kieltää kaikki yli 500 hengen yleisötilaisuudet toukokuun loppuun asti. Tämän lisäksi työntekijöitä kannustettiin mahdollisuuksien mukaan siirtymään etätöihin.

Mieleeni alkoi hiipimään vahva ajatus siitä, että meidän tulisi alkaa kehittämään pienryhmässäni opetusharjoittelijoiden ja koulunkäynninohjaajan kanssa oppilaille sopivaa etäopetusalustaa.

Etäopetus on erityinen haaste erityisille oppijoille, koska se vaatii paljon itseohjautuvuutta koulutyöskentelyssä. Pienryhmäni 5.-6.luokkalaisten oppilaiden ohjaaminen on perustunut vahvasti ohjaavan aikuisen läsnäololle ja oppilaan vieriopetukselle.

Nyt tuo mikroskooppisen pieni virus haastoi oman pedagogiikkani kulmakivet todella lyhyessä ajassa.

Rantakylän normaalikoulussa on voimakas painotus opetusteknologian soveltamiseen pedagogiikan tukena, mistä vahvimpana esimerkkinä on useamman vuoden kiinteä yhteistyö Applen kanssa.

Koulussamme on opettajien tukena kaksi ICT-työntekijää sekä aktiivisesti toimiva ICT-työryhmä. Näiden tahojen tuki rohkaisi minuakin aloittamaan etäopetusmallin 1.0 rakentamisen pienryhmällemme.

Aloin muokkaamaan etäopetusalustaa Classroomissa perjantaina 13.3.2020. Osa yläkoulumme oppilaista ja varsinkin 5.-6.luokkalaiset ovat käyttäneet lukuvuoden aikana Classroomia opetusalustana. He ovat kokeilleet myös erilaisia etäopetukseenkin sopivia sovelluksia.

Alaluokkien oppilaat ja pienryhmien oppilaat ovat käyttäneet vain vähän Classroomia ennen etäopetuksen alkamista.

Käytin kolme koulupäivää Classroomin alustan muokkaamiseen etäopetusta varten. Onneksi minulla oli apunani neljä opetusharjoittelijaa ja koulunkäynninohjaaja, koska muuten emme olisi ehtineet saada etäopetusalustan runkoa tehtyä valmiiksi ennen keskiviikkoa, jolloin koulut päätettiin sulkea ympäri Suomen.

Seuraavan puolentoista viikon aikana minun työtehtäväni painottuivat oppilaiden pyydystämiseen sänkyjen pohjalta etäopetusalustalle puhelimitse ja harjoittelijoiden kanssa tapahtuvaan tehtävien jakoon.

Pohdimme opetusharjoittelijoitteni kanssa päivittäin yhdessä, kuinka ja miltä osin saisimme toteutettua sekä opetusharjoittelun että valtakunnallisen opetussuunnitelman tavoitteet. Opetusharjoittelun ohjaajana tämä oli täysin uusi tilanne minulle. Mutta ei auttanut kuin sopeuttaa harjoittelijoiden ohjaus etäopetuksen vaatimusten mukaan.

Kehitimme harjoittelijoiden kanssa Teams-alustalle monta yhteistä pohjaa, joilla kävimme keskustelua harjoittelun aikana eri teemoista. Ohjaukset pidimme Meetilla.

Kävimme jatkuvaa kehityskeskustelua harjoittelijoiden kanssa, miten kehittäisimme etäopetusta, jotta pystyisimme huomioimaan oppilaiden erityiset tarpeet mahdollisimman hyvin.

Päädyimme siihen, että etäopetuksen tulisi olla mahdollisimman selkeätä ja yksinkertaista. Tämä tarkoitti sitä, että päätimme pitää koulupäivän rytmityksen mahdollisimman samana kuin lähiopetuksessa ja ohjata joka päivä oppilaita tehtävissä Meetissa samaan aikaan tunnin verran.

Päätimme myös käyttää etäopetuksen tukena vain muutamaa sovellusta, etteivät oppilaat kuormittuisi liikaa jo haastavassa tilanteessa jouduttuaan opettelemaan uuden sovelluksen toimintaa.

Aloitimme ohjaamaan oppilaita pääosin yhden tai kahden oppilaan Meeteissa, jotta oppilaiden erityiset tarpeet tulisi huomioitua mahdollisimman hyvin. Kyselimme oppilailta päivittäin palautetta tehtävien annosta ja tehtävien sisällöistä sekä tehtävien kuormittavuudesta ja muokkasimme opetustamme palautteen mukaisesti.

Parin viikon etäopetuksen jälkeen olin saanut lähes kaikki pienryhmän oppilaat etäopetusalustalle ja päivittäiset Meet-ohjauspalaverit olivat jo arkea. Suurin osa huoltajistakin oli tottunut uuteen koulunkäyntijärjestelyymme.

Opettajakuntamme kokoukset tapahtuivat jo luontevasti Teamsin tai Meetin avulla. Opettajiamme koulutettiin kahden ensimmäisen viikon aikana erilaisiin etäopetuksessa käyttökelpoisiin sovelluksiin. Itse bongasin Googlen Miron loistavana apuvälineenä toteuttaa vuorovaikutteista pedagogiikkaa oppilaiden kanssa Meet-ohjausten aikana.

Jaoimme päivittäin opettajakunnan kanssa Whatsapp-ryhmässämme samoja huolia siitä, kuinka saisimme oppilaita motivoitua tekemään etätehtäviä.

Suurin haaste opettajakunnallemme oli, että etäopetuksen suunnitteluun oli varauduttu vain muutaman koulupäivän ajan ennen koulujen sulkemista.

Tämä tarkoitti sitä, että etätehtäviä ei oltu ehditty testaamaan siten, että kaikissa oppiaineissa olisi annettu etätehtävät yhtä aikaa useamman koulupäivän ajaksi.

Aluksi tehtävien määrä oli mitoitettu hieman yläkanttiin samoin kuin niiden vaatimustaso oppilaan itsenäisen työskentelyn suhteen. Tehtäviä pyrittiin kehittämään oppilailta ja huoltajilta saadun palautteen pohjalta.

Jos opetusta on kehitetty lyhyessä ajassa isoilla askelilla koulussamme, niin tutkimustyö on jäänyt tämän kehityksen jalkoihin. Ensimmäiseen kolmeen etätyöviikkoon en itsekään kerennyt uhraamaan ajatusta tutkimukselle.

Koulumme on mukana Paraskoulu-hankkeessa, jossa oma osuuteni on liittynyt oppilaiden vahvuustutkimukseen. Vahvuustutkimukseen liittyen olemme peruneet yhden opettajakyselyn sekä vahvuustyökalun kehittämisen pienryhmääni. Paraskoulu-hankkeen lopetus ja tulosten esittely siirtyivät tältä keväältä ensi syksyyn.

Suunnittelimme tälle keväälle koulullemme tutkoke-ryhmän kesken tutkoke-iltapäivän, jossa oli tarkoitus esitellä normaalikoulussamme menossa olevia tutkimuksia, kehittämistöitä ja kokeiluja. Päätimme kuitenkin siirtää kyseisen tapahtuman syksyyn.

Normaalikoulumme opettajille jaettiin maaliskuun lopussa kysely, jossa tiedusteltiin heidän käyttämiään menetelmiä oppilaan toiminnanohjauksen tukena. Tähän kyselyyn tuli vain pari vastausta. Mielestäni tämä kertoo sen, että näin poikkeuksel-

lisissa oloissa opettajien resurssit menevät etäopetuksen organisoimiseen ja kehittämiseen.

Tämän lisäksi opetushenkilökunnalta menee paljon aikaa yhteisten linjauksien tekemiseen ja yhteisten toimintatapojen kehittämiseen etäopetuksen organisoimiseksi.

Etäopetus voi olla mahdollisuus tulevaisuudessa. Rehtorimme on jo aiemmin jakanut ajatusta pilvikoulusta, jossa opetussisällöt jaetaan yhdessä pilvipalveluiden kautta ja niitä kehitetään yhdessä. Olemme kehittäneet kouluamme yhdessä ison harppauksen pilvikoulun suuntaan.

Nyt olisi tärkeätä kirjata kokemuksiamme, onnistumisiamme sekä kehittämisideoitamme ylös, keskustella niistä yhdessä ja pohtia, kuinka voisimme yhdessä oppia jotakin tulevaisuuden koulun rakentamista varten.

Erityisopettajana kannan erityisesti huolta lasten ja nuorten kaipuusta lähiopetuksessa tapahtuvaan vuorovaikutukseen. Fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista kohtaamista ei voida etäopetuksella järjestää samoin kuin lähiopetuksessa.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö tiivisti haastattelussaan oivasti, että meidän on otettava fyysisesti etäisyyttä toisistamme, mutta oltava henkisesti läsnä läheisillemme.

Havaitsimme opettajien ja opetusharjoittelijoiden kanssa jo ensimmäisissä Meet-palavereissa sen, että oppilaat kaipasivat lähiopetusta ja koulukavereittensa kohtaamista.

Etätyöskentely voi sopia lyhyillä aikajaksoilla kerrallaan osalle oppilaista. Esimerkiksi oppilas, jolla on haasteita keskittyä isossa ryhmässä, on saattanut tehdä kunnialla koulutehtävänsä omassa rauhallisessa kotikoulussaan.

Etäopetus voi kasvattaa parhaimmillaan jopa vastuullisuutta koulutehtävien tekemisestä joillakin oppilailla. Liian paljon on kuitenkin oppilaita, jotka syystä tai toisesta eivät pysty itsenäiseen koulutyöskentelyyn, vaan vaativat päivittäin kannustamista ja huolenpitoa.

Kiitos syrjäytymisvaarassa olevien oppilaiden tukemisesta kuuluu niille opettajille ja ohjaajille, jotka ovat jaksaneet soittaa oppilaille ja heidän

huoltajilleen lähes päivittäin ja kannustaneet heitä tässä haastavassa tilanteessa.

Olen pohtinut etäopetuksen aikana seuraavia inkluusioon liittyviä tutkimuskysymyksiä. Voisiko inkluusiota toteuttaa tulevaisuudessa yhä enemmän virtuaalisissa oppimisympäristöissä? Voisiko oppilas kokea siellä osallisuutta ja yhteisöllisyyttä?

Millainen on oppilaan oma kokemus virtuaalisissa yhteisöissä toimimisesta? Minkälaista tukea virtuaaliympäristöissä voidaan antaa? Miten voisimme hyödyntää kokemuksiamme etäopetuksesta inkluusiivisen toimintakulttuurin rakentamisessa?

Lopuksi annan kunnian työyhteisöllemme, joka on hitsautunut yhä tiiviimmin yhteen kohtaamalla päivittäisiä haasteita ja ratkomalla niitä yhdessä.

Jukka Jalonen johdatti Leijonat jääkiekon maailmanmestaruuteen vuonna 2019. Haastatteluissa useat leijonista totesivat voiton avaimena olleen tiiviin yhteishengen. ”Kun huomasi, että kaveri laittaa itseään likoon vieressä, niin syntyy sisäinen halu antaa itsekin kaikkensa”, totesi eräs leijonista haastattelussa.

Mielestäni tällainen yhteisöllisyys on ensiarvoisen tärkeää niin koulussamme kuin yhteistyöverkostossamme näinä koronan synkentäminä aikoina.

Etäopetuksen mahdollistama digiloikka yhtenäisessä peruskoulussa

Teksti ja kuvat: Anita Haataja ja Laura Salmela

Etäkouluun siirtyminen sekä etäkoulussa opettaminen ja oppiminen ovat olleet todellista TutKoKe-toimintaa koko Lapin yliopiston harjoittelukoulun väelle. Siirtymäaika lähiopetuksesta etäopetukseen oli lyhimmillään vuorokausi, joten jokaiselle opettajalle sallittiin etäopetuksen järjestäminen parhaaksi katsomallaan tavalla opetushallituksen linjauksia unohtamatta.

Ratkaisu on osoittautunut hyväksi. Pakko on hyvä konsultti, joten kaikki ovat joutuneet ottamaan oman digiloikkansa.

Käyttöön otettujen etä opetusmenetelmien arvioinnin aika on myö hemmin, kun palaamme lähiopetukseen. Silloin voidaan kehittää koulun toimintaa ainakin tieto- ja viestintätekniikan käytän töjen osalta: Olisiko digi loikka ollut helpompi, jos kaikki oppilaat oppisivat koulussamme käyttämään samaa yhteisesti sovittua sähköistä alustaa heti en simmäisestä kouluvuodesta alkaen?

Etäopetukseen siirtyminen toi meidät uuden tilanteen eteen. Alun kaaoksen jälkeen etäopetus oli nyt mahdollisuus kokeilla ja tehdä asioita eri tavalla. Seuraavassa opettajien ajatuksia, tuntemuksia ja kokemuksia etäkouluopetuksesta.

Jotakin on nyt tehtävä toisin, mistä aloittaisin?” pohtii luokanopettaja ahdistuneena ensimmäisenä etäopetuspäivänä.

Soittokierros koteihin avaa tilannetta ja päätän tarjota vanhemmille mahdollisuuden valita, mikä Meet-oppitunti olisi heidän perheensä kannalta järkevin ajankohta. Sitten vain harjoittelemaan omia Meet-taitoja. Lataan kännyköihini Meetsovelluksen ja laitan mieheni oppilaan rooliin nähdäkseni tilanteet sellaisina kuin ne näkyvät oppilaalle ja huoltajalle. Näillä ja muilla kokeiluillani oli suuri vaikutus siihen, että kykenin toimimaan opastajana oppilaille, heidän vanhemmilleen ja opettajaopiskelijoille. Olen jakanut työkavereille kokemuksiani ja tarvittaessa auttanut heitä Meet-etäoppimisympäristön käytössä.”

Olin seurannut etäkoulua pari viikkoa opettajan ja kauhistuneen huoltajan näkökulmasta”, kertoo nyt jo aika innostunut luokanopettaja.

Päätin minimoida Wilma -viestittelyn ja otin avuksi Padlet -etälukkarin, josta oppilaat pääsevät näkemään koulupäivän struktuurin. Lukkari päivittyy joka aamu. Oppilaat noudattavat yhteistä lukujärjestystä lähiopetuksessa olevien oppilaiden kanssa. He pääsevät myös näkemään toisia yhdysluokkakavereitaan ja osallistumaan aamupiiriin yhteisellä Meet-oppitunnillaan.”

Jatkuva kommunikoiminen eri foorumeilla ja varsinkin istuminen käyvät työstä myös etäopetusta tekevälle aikuiselle. Lisäksi on yllättävän raskasta korjata joka ikinen oppilaan tehtävä verkkoympäristössä”, huokaa yläkoulun aineenopettaja.

Mutta hauskoja juttujakin on ollut. Opetusvideoiden ideointi ja tekeminen on ollut mukavaa. Luovuutta erityisolot ovat vaatineet muutenkin: Oppilaat ovat muun muassa hakeneet kotini seinässä olevasta peltilaatikosta itselleen kirjoja luettavaksi eli sivukirjastoksikin tässä tuli ruvettua.

Yläkoulun oppilaillani oli hyvät valmiudet opiskella omaan tahtiinsa videoiden ja opetusdiojen tehtävien avulla jo etäkouluun siirryttäessä. Osalle oppilaista itsenäinen työskentely oli kuitenkin lähes mahdotonta, ja he eivät olisi selvinneet Googlen Classroomissa ilman erityisopettajien jatkuvaa tukea! ”

Muuttaako etäopetuskokeilu ja kaikki sen mukanaan tuoma kokeilu- ja kehittämistyö jotain opettajien opettamisessa pysyvästi? Koska olemme koko yhteisönä tehneet poikkeusolojen vuoksi laajaa tutkimus-, kokeilu- ja kehittämistoimintaa, siihen kannattaa syksyllä palata.

Kaikille yhteistä kokemusta etäopettamisesta ja etäoppimisesta pitää tarkastella laajasti eri näkökulmista ja pohtia, miten etäopetusjaksosta saatua tietoa ja kokemuksia hyödynnetään. Tässä on tilaisuus rakentaa työyhteisöön toimiva ja kaikkia osallistava oppiva yhteisö työhyvinvointi huomioiden.

Etäopetuksen myötä kohtaamisen merkitys kasvaa

Teksti: Markku Kuorilehto

Vallitseva aikakausi on lisännyt omia ja muiden ihmisten käsityksiä siitä, että asioita voi tehdä yksinkertaisemmilla ja matalammilla rakenteilla. Poikkeusaika on merkinnyt myös sitä, että on pysähdytty ajattelemaan, ettei opetuksen tarvitse tavoitella spektaakkelimaisia ulottuvuuksia, vaan aitoja kohtaamisia ilman liiallisia häiriötekijöitä.

Mukaan on tullut selkeää inhimillisyyttä kohtaamisessa ja tarveharkintaa opetusmenetelmissä. Myös strukturoiduilla rutiineilla on ollut merkitystä. Oikeastaan keskeisin viesti on se, että “opeta sinä opettaja”. Tätä siis oppilaat ja lukiolaiset kaipaavat tiedonjanoisina, että he oppisivat käsitteet ja siihen rakentuvat tiedon. Sisällöistä ja tavoitteista ei ole kuitenkaan tingitty, vaan kohdattu niitä eri hiukan tavoin.

Voisi todeta, että monissa toimintatavoissa yksinkertainen on kaunista - niin tässäkin. Oppilaat ja lukiolaiset ovat ryhtyneet myös arvostamaan yhä enemmän koulua sekä yhteisönä että elämän kuuluvana oppimisen paikkana. He eivät kaipaa monimutkaisia pinnallisia härveleitä tai sovelluksia, vaan kohtaamista opettajansa kanssa ja oppimista.

Onko tämä koulussa hiukan unohtunut? Olisiko myös tutkimus-, kokeilu- ja kehittämistoiminnassa palattava perusasioiden juurille tutkimaan sitä, mikä on olennaista turhien ja monimutkaisten taivaantähtien tavoittelusta? Ratkaisevaa olisi myös ymmärtää se, mitä vaikutuksia esimerkiksi etäopetuksesta alakoulussa on yläkouluun ja lukioon, sillä monet asiat

saattavat jäädä pitkäksi nilkuttamaan, jos opetus jää puutteelliseksi. Yksittäiset oppilaat saattavat pudota kelkasta ja estää heidän etenemisensä tulevaisuudessa. En lähtisi vannomaan etäopetuksen nimeen.

Etäopetus on ohjannut myös yhä enemmän erityisesti tiedon merkityksen äärelle, sillä se on jäänyt hiukan jalkoihin vahvasti taitokorostuneessa koulussa. Tämä tiedollisen kehityksen vahvistaminen voisi edistää myös oppilaiden selviytymistä jatko-opinnoissa paremmin, koska joutuu ottamaan vastuuta suurempien tekstiaineistojen lukemisesta ja hallinnasta.

Nyt taitojen korostamisen vuoksi pitkäjänteinen tietojen äärellä oleminen on supistunut. Se on johtanut siihen, että ihmisten lukutaito, sanavarasto ja abstrakti ajatteleminen on heikentynyt. Omien havaintojeni perusteella jatko-opinnot ovat jo hyvin useilla tiedollisesti varsin huteralla pohjalla.

Toisaalta voi ajatella myös, että monilla oppilailla on mahdollisuus myös tipahtaa rattailta etäopetuksessa. Tämä kehityskulku tänä keväänä voi todistaa tai romuttaa käytännössä monet näkemykset, joita aikaisemmassa tutkimuksessa on tuotu tuloksina. Kotona tapahtuvaa etäopiskelua voidaan esimerkiksi heijastella koulussa tapahtuvaan tunninaikaiseen itsenäiseen opiskeluun.

Toimiiko todellisuudessa paljon puhuttu itsesäätely/ohjautuvuus, kuten yritetään ymmärtää. Mietin myös oppilaiden ja lukiolaisten menestystä. Ne menestyvät, joilla on siihen eri tekijöistä huolimatta edellytykset, mutta ne joilla on huonommat tähdet elämässään, voivat entistä heikommin.

Koronalomalaisen mietteitä

Teksti ja kuva: Ali Ylikoski, Oulun normaalikoulun lukiolainen (2018A)

”Hyvää koronalomaa!” toivotin kanssaopiskelijoilleni koulupäivän päätteeksi perjantaina 13. maaliskuuta. Korona oli ollut suosittu puheenaihe koko viikon, mutta käyttöön otettavista varotoimista ei ollut vielä varmuutta. Viikonlopun tullessa päätin silti pelata varman päälle ja sunnuntaina ilmenikin, että epäilykseni koulujen sulkemisesta osui oikeaan.

Etäopetus, joka meillä Oulun normaalikoulussa alkoi kaupungin päätöksestä jo kaksi päivää ennen kansallista sulkua, lähti käyntiin paremmin kuin ehkä olisi etukäteen arvannut. Ensimmäisinä päivinä tuntui tosin siltä, että etäopetus on vain hienolta kuulostava nimitys valtavalle määrälle läksyjä, jotka pitää herätä tekemään jo aamusta. Opettajat sopeutuivat onneksi nopeasti tilanteeseen ja opetusta alettiin järjestää yhä enemmän livetunteina.

Kaikki mahdollisuudet otettiin käyttöön ja pian pelasimmekin taas Kahootia, pidimme esitelmiä ja teimme paritöitä yllättävän tavallisen oloisesti. Kaikessa ei toki aina onnistuta ensimmäisellä kerralla, ja kuluneiden viikkojen aikana meitä ovat koetelleet (tai hauskuuttaneet) aivan uudenlaiset häiriötekijät, kuten opettajan kotona haukkuvat koirat. Niin opettajat kuin opiskelijat ovat kuitenkin aina tsempanneet toisiaan ja mikään haaste ei ole ollut meille ylitsepääsemätön.

Vaikka etäopetus on osoittautunut melko toimivaksi, on se silti omalla tavallaan erikoista. Itse koen opin-

mietteitä etäopetuksesta

tojen sujuvan edelleen hyvin, mutta normaalin lukioelämän sosiaalisuutta kaipaan paljon. Epämääräinen jutustelu käytävillä, tiiliportaissa juokseminen kellon soidessa ja Amican rapeat kalapalat kello 12.20 ovat asioita, joiden takia odotan innolla kouluun palaamista.

Nykytilanteessakin olen havainnut muutamia hyviä puolia, kuten mahdollisuuden herätä viisi minuuttia ennen tunnin alkua ja syödä aamiaismuroja omassa sängyssä opettajaa kuunnellen. Asian kääntöpuoli on toisaalta se, että arkirutiinit katoavat ja elämä voi muuttua niin tasapaksuksi, ettei enää tiedä milloin opiskelee ja milloin viettää vapaa-aikaa. Vastuuta joutuu siis ottamaan enemmän, mikä on useille haasteellista.

Moni meistä toivoisi varmasti pääsevänsä takaisin Norssiin jo tänä keväänä, mutta se jäänee vain unelmaksi. Onneksi rakas tiilitalomme on rakennettu niin vankaksi, että se on yhä pystyssä ottamassa meidät vastaan vielä syksylläkin. Nauttikaa siis kesästä ja nähkäämme taas elokuussa!

Etäopetus on tuonut mukanaan uusia mahdollisuuksia: Allekirjoittanut osallistui Zoom-tunnille Etelämantereelta.

Hei, me tykitetään taas! – Norssin etäopetus ennen ja nyt

Teksti ja kuvat: Jari Honkanen

KoronaviruseliCOVID-19toimukanaan paineenkoulukulttuurinäkillisellemuutokselle. Lauantaina13.3.2020koulunjohtavarehtori KariKumpulainennimesikoululleVOTtyöryhmän(verkko-opetuksentuki)laatimaan ohjeistuksenverkkomuotoisenatoteutettavan opetuksenjärjestämisestätilanteessa,jossa tavanomainenlähiopetuseiolemahdollista.

Työryhmä Jari Honkasen johdolla sai suunnitelmansa valmiiksi maanantaina 16.3.2020, jolloin lukiomme siirtyi verkkoperustaiseen opetukseen sekä tuettuun itsenäiseen opiskeluun. Peruskoulu seurasi lukion perässä etäopiskeluun vain muutama päivä myöhemmin keskiviikkona 18.3.2020. Osalle 1.–3. luokkien oppilaista tarjottiin lakisääteisesti koronakriisin ajalle mahdollisuus lähiopetukseen.

Tätä kirjoitettaessa verkkopohjainen opetus koulussamme jatkuu ainakin toukokuun 13. päivään asti eikä paluuta koulun penkille loppukevääksi ole varmuudella odotettavissa. Ylioppilaiksi valmistuvat saavat todistuksensa toukokuun lopulla poikkeuksellisesti postin välityksellä.

Etäopetuksen toteuttaminen synnytti kiivaan viestinnän opettajien keskuudessa etäopetusmallien ja -välineiden löytämiseksi. VOT-työryhmä täsmensi verkkopohjaisen opiskelun ohjeita ja perusti Teamsiin henkilökunnan yhteisen keskusteluareenan.

Siirtyminen etä-/verkkoperustaiseen opetukseen synnytti epävarmuutta monin paikoin niin kotona kuin koulussakin, joten lisäohjeistamisen tarve eri verkkopohjaisissa ympäristöissä oli alkuun kiivasta.

Osalle opettajista etäopetuksen käytänteet olivat entuudestaan tuttuja, osalle etäopetus oli askel tuntemattomaan. Oman haasteensa mukanaan toi aineen- ja luokanopettajaharjoittelun toteuttaminen kriisitilanteessa etäharjoitteluna.

Koulussamme piti luoda nopeasti opetuksen etäseuraamisen mahdollistavia uusia ja luovia toteutuksia oppituntien havainnoinnin ja etäharjoitustuntien pitämiseksi koronarajoitusten aikana.

Etäopetuksen pioneerityötä 1990-luvulta alkaen

Uudessa tilanteessa koulussamme kaiveltiin esille vanhat etä- ja monimuoto-opetuksen mallit. Niitä kehitettiin koulussamme jo 1990-luvun puolivälistä lähtien 2000-luvun puoliväliin saakka. Opetusharjoittelijoille tarjottiin ”TELEMATIIKKA”-opintoja etäopettamisen harjoitteluun useiden vuosien ajan lehtori Pekka Kemppaisen johdolla. Norssin lukio oli mukana mm. LUMO-projektissa synnyttämässä etä- ja monimuoto-opetuksen käytänteitä Muhoksen lukion, Oulun lyseon lukion ja Oulun aikuislukion kanssa.

Historian kurssien HY1 ja HY2 opetus toteutettiin samanaikaisesti sekä Tyrnävän että Ylikiimingin etälukioon. Kurssien opettajat Jari Honkanen ja Matti Ojakoski ylläpitivät kontaktia opiskelijoihin pääasiassa etäopetuksen keinoin videoneuvottelun, sähköpostin ja puhelimen sekä Nebed-opiskeluympäristön avulla.

Nebedissä käytiin jatkuvaa ajasta ja paikasta riippumatonta keskustelua sekä annettiin ohjeita ja palautetta opiskelijoille. Opiskelijoiden itsenäisen työskentelyn osuus oli kohtuullisen iso osa kurssia. Itsenäisen opiskelun tueksi kursseille tuotettiin Internetiin monipuolista internetin tietokantoja ja tietokoneen eri sovelluksia hyödyntävää oppimateriaalia. (Toimintakertomus 1997–1998)

POVILUS-hankkeen puitteissa toteutettiin vuonna 2002 virtuaalisesti ”POHJOISMAAT TÄNÄÄN” -kurssi, jossa opiskelijoita oli mukana Islannista ja Tanskasta sekä Oulun normaalikoulusta. Samanaikaisesti olimme mukana kahdessa EU:n

Opetusharjoittelijat

Marja-Terttu Frondelius ja Merja Ihalainen pitämässä historian tuntia Norssista Haapaveden lukioon maanantaina 28.10.2002 klo 9.59.

Minerva-projektissa. Näistä News in Europe -projekti jatkui syksyyn 2003 ja InnoEd syksyyn 2004 saakka.

Molemmissa hankkeissa oli mukana kasvatustieteiden ja opettajankoulutuksen yksikkö KASOPE. Hankkeet toteutettiin verkkoperustaisesti ja niissä esimerkiksi peruskouluikäisten ”NEWS IN EUROPE” keskittyi kehittelemään videoneuvottelujen käytänteitä opetuskäyttöön soveltuviksi.

Lukuvuonna 2002–03 toteutettiin tiedekuntamme opetusharjoittelun uudistus. Aineenopettajan pedagogisiin opintoihin sisällytettiin kaikkiaan viiden opintoviikon verran tieto- ja viestintätekniikkaa.

Perusajatuksena oli ottaa tietotekniikka luonnolliseksi osaksi koulukulttuuria ja opetusharjoittelua kaikissa oppiaineissa. Englannin ja historian opetusharjoittelijat perehtyivät lisäksi etäopetuksen teoriaan ja käytäntöön.

Esimerkiksi historiassa kukin harjoittelija piti kaksi etäharjoitustuntia Oulun normaalikoululta Haapaveden lukioon. Opetusharjoittelijat sovelsivat tieto- ja viestintätekniikkaa myös lähiharjoitustunteihinsa koko opetusharjoittelunsa ajan.

Välillä luokassa heijastettiin datatykillä PowerPoint-esityksiä piirtoheitinkalvojen ja diojen sijasta, välillä luokka muuntui puolestaan elokuvateatteriksi opetusta havainnollistavien videoiden ”tykittämisen” myötä.

Internetiin syntyi kiihtyvällä vauhdilla opetusharjoittelijoiden laatimia verkkotehtäviä. Niissä sekä tehtävät että muokattava informaatio sijaitsivat Internetissä. Ohjauskeskusteluja käytiin sähkö-

postitse ja Norssiportissa perinteisiä opetusharjoittelun ohjauksen toimintatapojakaan unohtamatta. (Toimintakertomus 2002–03).

2020-luvun digiympäristöt haltuun koronan myötä

Oulun normaalikoulun kohdalla siirtyminen etä- ja verkkoperustaiseen opetukseen ei periaatteessa ollut hyppy tuntemattomaan, sillä edellä kuvattujen hankkeiden kokemukset ovat olleet apuna suunniteltaessa toimivia etäopetuksen käytänteitä tänä päivänä. Tekniikka on kehittynyt 20 vuodessa ja muuttunut käyttäjäystävällisemmäksi.

Koulussamme on riittävästi laitteita oppilaiden henkilökohtaiseen käyttöön ja niiden käyttö on tullut tutuksi jo normaaliopetuksen osana. Internet-yhteyksien nopeudet ovat mullistuneet sellaiseen vauhtiin, että entisiä etäopetuksen pullonkauloja, kuten videon jako, ei enää ole.

Menetelmät ovat samat kuin ennenkin, mutta ympäristöt ovat vaihtuneet. Nebed on muuttunut Peda.netiksi, Classroomiksi tai O365:ksi, Videran videoneuvottelulaitteisto Zoom-oppitunniksi ja puhelinsoitot Wilma- ja WhatsApp-viesteiksi.

Etäopetus toi arviointiinkin

Teksti ja kuvat: Olli-Pekka Salo

Jyväskylän normaalikoulussa siirtyminen etäopetukseen tapahtui teknisen varustelun osalta varsin jouhevasti, sillä suurella osalla oppilaista ja opiskelijoista oli jo käytössään koululta saadut henkilökohtaiset laitteet. Lisäksi vuosien aikana koululle on hankittu opiskelun tueksi runsaasti laitteita, jotka voitiin jakaa niille oppilaille, joilla ei vielä henkilökohtaista laitetta ollut.

Etäopetukseen siirryttäessä olimme kaikki uuden edessä. Koskaan aiemmin ei Suomessa ole tällä mittakaavalla toteutettu näin eri ikäisten oppilaiden ja opiskelijoiden kanssa etäopetusta. Etäopetuksessa tehdyissä tutkimuksissa on todettu, ettei reaaliaikaisille yhteyksille ja oppilaiden läsnäolon kontrolloinnille ole tarvetta.

Kuitenkin muutamien viikkojen kokemukset hyvinkin eri-ikäisten oppijoiden etäopetuksesta ovat osoittaneet sen, että sekä oppijat että opettajat kokevat hyötyvänsä siitä, että näkevät ja kuulevat toisensa erilaisten videoneuvotteluyhteyksien välityksellä lukujärjestyksen mukaisesti oppituntien aikana. Tilanne avaakin uusia näkökulmia myös etäopetuksen tutkimiseen ja kehittämiseen.

Myös ohjattu harjoittelu on saatu pyörimään onnistuneesti etäyhtyeyksien avulla, olipa kyse sitten ohjauksesta tai harjoitustuntien toteuttamisesta. Samalla moni harjoittelija on saanut arvokkaita käytännön kokemuksia erilaista opiskeluympäristöistä.

Etäopetus on muuttanut monen opettajan työskentelyä, sillä hän ei etäyhteydellä pysty havainnoimaan oppijoiden työskentelyä yhtä kokonaisvaltaisesti kuin luokkatilanteessa. Muun muassa arviointiin liittyvät kysymykset ovat olleet pinnalla.

Osa on luopunut kokeista ja siirtynyt soveltavimpiin tehtäviin, osa on pyrkinyt valvomaan koetta joko videoyhteyden avulla tai pyytämällä vanhempia valvomaan ja osa on sallinut kirjan ja muiden apuvälineiden käytön koetilanteessa.

Kuvassa on esimerkki Socrative-ympäristössä tehdystä kokeesta, jossa lukiolaisilla oli kaikki mahdollinen apu käytettävissä. Oikeanlaisella kysymyksenasettelulla tulosjakauma ei juuri poikennut normaalista.

Etätyö on luonnollisesti vaikuttanut myös koulumme tyhy-toimintaan.

Tyhy-toimintaa ei suinkaan ole laitettu tauolle, vaan opettajat ovat tyhyilleet muun muassa tapaamalla lukupiirissä ja pitämällä kuoharitastingin - molemmat luonnollisesti etänä. Julistettiinpa vastikään avatuksi Norssin suuri etäkuvakilpailukin, jossa on kolme kilpailusarjaa:

1) erikoisin etätyöpaikka

2) komein työasu

3) hauskin etätyöratkaisu

Rehtoreiden kuvaus

Jyväskylän norssin tilanteesta etäopetuksen aikana

Teksti: Markus Leppiniemi ja Aapo Halonen

Kevät 2020 muistetaan varmasti ikuisesti. Kiinasta alkunsa saanut koronavirus lähti leviämään ympäri maailmaa ja aiheutti vakavia sairastumisia ja kuolemia osalle väestöstä myös Suomessa. Norssin lukio siirtyi etäopetukseen 16.3.2020 ja 18.3.2020 lähtien määrättiin kaikki perusopetuksenkin koulut etäopetukseen, jotta pandemian leviämistä voitaisiin hillitä ja hidastaa.

Siirtymätilanteessa rehtoreiden työn kannalta nousi tärkeimmäksi asiaksi oikean ja ajantasaisen tiedon hankkiminen, sekä tiedottaminen edelleen opettajille, oppilaille ja huoltajille. Tärkeimmiksi tietolähteiksi muodostuivat THL:n verkkosivut, valtioneuvoston verkkosivut sekä Jyväskylän yliopiston sisäinen viestintä.

Niinpä Jyväskylän norssikin siirtyi etätyöskentelyyn. Oppilaat ja opettajat jäivät kotiin, lukuunottamatta pientä 1-3 luokkien ryhmää, joiden huoltajilla ei ollut mahdollisuutta järjestää etäopetusta kotona. Erityisopettajat ja koulunkäynnin ohjaajat järjestivät heille opetuksen alakoululla, pienissä ryhmissä ympäri koulurakennusta.

Oli ilo huomata, että kaikki osapuolet olivat sitoutuneet muutokseen ja ymmärsivät, miten tärkeää se

siinä tilanteessa oli. Oppilaat huolehtivat pääsääntöisesti hyvin vastuullisesti omista tehtävistään ja lukujärjestyksen mukaisista aikatauluistaan itsekseen tai huoltajien valvonnassa.

Yläkoulun osalta opetuksen käytännön järjestelyissä päädyttiin varhaisessa vaiheessa siihen ratkaisuun, että opetusta toteutetaan lukujärjestysten mukaisella aikataululla. Lukion kanssa yhteisessä aineenopettajajärjestelmässä ratkaisu oli osin pakon sanelema, mutta hyvin pian kävi selväksi, että ratkaisu oli toimiva myös opiskelun ja ennen kaikkea oppilaille terveen arjen rytmityksen kannalta.

Valmiudet etäopetukseen Jyväskylän normaalikoulun yläkoulussa olivat valmiiksi varsin hyvät. 7.-luokkalaiset olivat lukuvuoden alusta asti tottuneet henkilökohtaisessa käytössä olevien iPadien hyödyntämiseen opiskelussa, ja myös 8. ja 9.-luokkalaiset olivat tottuneet käyttämään etäopiskeluun soveltuvia digitaalisia ympäristöjä lainakäytössä olevilla iPadeillä. Koulun lainakäytössä olleet iPadit jaettiin tiistain 17.3.2020 aikana kaikille niille 8. ja 9.-luokkalaisille, joiden huoltajat ilmoittivat laitetarpeesta - lopulta lähes kaikille yläkoululaisille.

Opettajat työskentelivät pitkiä päiviä uudenlaisen toiminnan suunnittelussa ja toteuttamisessa. Myös lukuvuoden loput ohjatut opetusharjoittelut toteutettiin etäopetuksessa, joskin hieman karsittuina versioina. Koululounaatkin saatiin jakoon pienen viiveen jälkeen 2.4.2020 lähtien Semman seitsemällä jakelupisteellä ympäri kaupunkia.

Etäopetuksen toteuttaminen onnistui koulussamme kokonaisuutena vähintäänkin hyvin. Norssin hyvä TVT-varustelutaso mahdollisti sen, että kaikilla perusasteen oppilailla oli tarvittaessa koululta iPad-laite kotona etäopetuskäytössä. Monia asioita oli onneksi harjoiteltu luokissa jo aiemminkin ja tämä jakso viimeistään antoi kaikille ryhmille todellisen digiloikan.

Paljon nousi esiin myös huolia. Oppilaat eivät aina voineet saada tarvitsemaansa tukea ja opiskelukavereiden puute oli monelle raskasta. Sanattoman vuorovaikutuksen puuttuminen vei opettajalta yhden työn keskeisen välineen. Yksin puurtaminen lisääntyneiden kirjallisten ohjeiden ja tehtävien parissa oli monelle oppilaalle työlästä ja vaikeaa.

Päivittäisen ruutuajan voimakas lisääntyminen ja työpisteiden vaihtelevat ergonomiset ratkaisut jättivät varmasti kaikkiin jälkensä.

Yläkoulussa on tullut ilmi, että sekä oppilaat että opettajat ovat kokeneet etäopetuksen työlääksi verrattuna tavalliseen koulunkäyntiin. Työmäärän hallinta onkin noussut keskeiseksi teemaksi etäopetuksen käytäntöjen kehittämisessä. Toisena huolenaiheena on ollut niiden oppilaiden tilanne, joihin saadaan vain hyvin vähän kontaktia etäopetustilanteessa. Tähän huoleen on erityisopetuksen ja oppilashuollon toimijoilla ollut vastauksena muun muassa matalan kynnyksen henkilökohtainen yhteydenpito oppilaisiin ja huoltajiin.

Opettajatkin joutuivat sopeutumaan tilanteeseen vain parin päivän varoitusajalla. Opetustyön luonne muuttui yhdessä yössä ja kulutti vuorokauden tunteja varsinkin alkuviikkoina paljon normaalia enemmän.

Epävarmuus ja selkeiden toimintamallien puuttuminen sekä huoli oppilaista kuormitti kaikkia myös henkisesti. Opettamisen perusväline eli luokassa tapahtuva monipuolinen vuorovaikutus lähes katosi, vaikka yhteisillä Meet-tapaamisilla ja myös henkilökohtaisilla puheluilla on oppilaita opetettu ja tuettu. Kannustavat ja auttavat kollegat olivat kuitenkin kaikille voimavara!

Huoltajat joutuivat myös todella lujille. Yhtäkkiä oli koti täynnä etätyöläisiä. Monet vanhemmat saivat omien töidensä lisäksi avustaa lapsiaan etäkoulussa. Arkiliikunta jäi äkkiä monelta pois ja se tuntui ja näkyi kaikkien jaksamisessa.

Norssin toimia kuitenkin kiiteltiin. Opettajat antoivat selkeitä ohjeita. Oppitunnit pidettiin normaalissa järjestyksessä ja se toi lasten arkeen ryhtiä.

Opetuksen laatua arvostettiin. Teknisiin ongelmiin annettiin väsymättä apua ja kotien tilanteita kuunneltiin. Joustoa löytyi tarvittaessa.

Eniten oppilaat, opettajat ja muut

koulun aikuiset kaipasivat kavereita ja yhteisöä.

Monilla huoltajilla oli tunne siitä, että lapsia ei ole jätetty yksin oppimisen kanssa, vaan heistä pidettiin huolta myös näin poikkeuksellisessa tilanteessa.

Normaalien arjen rutiinien toteuttaminen myös poikkeusoloissa on osoittautunut monin osin hyväksi ratkaisuksi: Yläkoulun oppilailta ja huoltajilta on tullut hyvää palautetta siitä, että oppitunnit alkavat opettajan ja luokkakavereiden yhteisellä kohtaamisella - livenä, vaikkakin etänä.

Opettajien kesken videopalaverit ja -kokoukset pitävät yllä keskusteluyhteyttä ja mahdollistavat tärkeän ajatustenvaihdon. Opetussuunnitelmaa ja oppilasarviointia toteutetaan normaalisti - vaikkakin eri puitteissa - ja kevättodistukset saadaan ajallaan. Toiminta ja arki muuttavat muotoaan, mutta eivät pysähdy. Toivottavasti poikkeustilanne karsii pois turhia toimintoja ja aikansa eläneitä toimintatapoja koulun toiminnasta - ja avaa silmiä ihmisten kohtaamisen tärkeydelle.

Opetusharjoittelijoille täytyy antaa erityiskiitos! Nuoret ottivat muuttuneesta tilanteesta lennossa kopin ja jatkoivat harjoitteluaan myös etänä hyvällä asenteella. Kokemus voi olla tulevaisuudessa heille hyvinkin hyödyllinen.

Eniten oppilaat, opettajat ja muut koulun aikuiset kaipasivat kavereita ja yhteisöä, jossa saa kohdata toisia, sekä jakaa iloja ja suruja. Tästä kaikesta voi olla myös hyötyä. Yhteinen kokemuksemme johtaa toivottavasti siihen, että normaalin arjen koittaessa osaamme sitä ja toisiamme taas arvostaa entistäkin enemmän! LIVE-tapaamisiin siis!

Jyväskylän normaalikoulun 6b:n oppilas Hannes Bottaksen raportti liikunnan etäopetuksesta

Maanantai 30.3

Tälle kerralle valitsin tehtävän numero 3. “Oman liikuntaharrastuksen harjoittelua ja esittelyä”. Harrastan yleisurheilua ja päätin tänään treenata sen mukaan. Hallit eivät kuitenkaan ole auki, joten katu sai mennä juoksuradasta. Aloitin treenin (tietenkin) lämmitelyllä. Hölkkäsin korttelin ympäri (noin 500m), venyttelin kaikki jalkalihakset 5-10 s per lihas ja tein vielä hetken koordinaatiotaharjotteita. Lämmitelyyn kului 10 min.

Sitten aloitin treenin ja aluksi tein vähän loikkia ja isovuorohyppelyä (20m matka, kävelypalautus). Näiden jälkeen pidin parin minuutin tauon ja aloin tekemään juoksuharjotteita. Tein kolme neljän sarjaa maitohapottomia, noin 50 metrin spurtteja. Loppuveryttelyksi hölkkäsin/kävelin korttelin ympäri ja venyttelin kaikki jalkalihakset 20 s per lihas.

Treeni sujui ihan hyvin. Luulen, että pieni treenitauko erityisoloista johtuen on voinut joillain tavoin kehittää ja jollain tavoin huonontaa kykyjäni. Jalat tuntuivat “tuoreimmilta”, mutta kimmoisuus ei ollut parhaimmillaan. Oli kiva treenata ja siitä jäi hyvä fiilis. Mikään paikka ei ollut erityisesti kipeänä.

Esittely harrastuksestani

Aloitin yleisurheilun tavallaan kolmannella luokalla, kun oli ensimmäistä kertaa koulujenväliset yleisurheilukilpailut. Pääsin edustamaan koulua kisoihin ja tällöin sain esim. ensimmäiset piikkarit. Seuraavan vuoden aikana saatoin satunnaisesti käydä perheeni kanssa kentällä treenaamassa, mutta vasta neljännen luokan alussa liityin JKU:hun ja aloin käymään treeneissä.

Käytännössä aloitin yleisurheilun jo, kun opin kävelemään. Olen pienestä pitäen kiipeillyt puissa, hyppinyt asioiden päälle ja juoksennellut teillä.

Kävin puolentoista vuoden ajan ohjatuissa ryhmäharjoituksissa ja sen ohella kisoissa. Sitten kuitenkin lopetin ryhmäharjoituksissa käymisen. Syynä oli se, että jos käyn jalkapallo- ja yleisurheiluharjoituksissa, ei jää paljoa vapaa-aikaa. Myöskään yleisurheiluun ei tullut tasoryhmiä, niin kuin olisin toivonut.

Kisailemista jatkoin kuitenkin ja niin teen nykyäänkin. Isäni on ennen yleisurheillut ja hän on tavallaan “valmentajani”. Käymme treenaamassa silloin tällöin, lähinä ennen kisoja. Kisoja on keskimäärin kerran kuussa vuoden aikana.

Harrastuksen parissa olen oppinut paljon,

mentaalisesti ja fyysisesti. Olen oppinut hallitsemaan paineita, hermojani, olen oppinut henkisesti valmistautumaan suorituksiin, saaman itsestään kaiken irti, analysoimaan omia suorituksia.

Olen myös kokenut paljon pettymyksiä ja oppinut niistä. Fyysiseltä puolelta olen oppinut tuntemaan paremmin oman kroppani, juoksemaan ja hyppäämään. Tämän lisäksi olen oppinut paljon muita fyysisiä pikkujuttuja ja ennen kaikkea eri yleisurheilulajeja fyysisesti ja teknisesti.

Harrastaessani jalkapalloa ja yleisurheilua, minulla on kokemusta yksilö- ja joukkueurheilusta ja luulen huomanneeni, että yksilöurheilu on enemmän minun juttuni. Tykkään usein olla yksin ja mielestäni on helpompaa yksin valmistautua suoritukseen ja suorittaa. Silloin kokee itse kaikki onnistumiset ja pettymykset. Jos onnistuu, varmasti onnistuu ja jos epäonnistuu, siitä kärsii vain itse.

Parasta yleisurheilussa on se, minkä takia sen aloitin: Urheilu! Olen aina tykännyt kisata ja olen todella kilpailuhenkinen. Välillä kilpailen ihan oudoissakin asioissa vain itseni kanssa. Ja liikunta, se vain kuuluu elämääni. Yleisurheilussa yhdistyvät nämä molemmat.

Omien ennätysten rikkominen ja itsensä ylittäminen ovat yksiä parhaista mahdollisista tunteista.

Distanspedagogik vid Vasa övningsskola

Andreas Sundstedt, IT-pedagog

Bakgrund

Vasa övningsskola har under 2010-talet jobbat strategiskt mot att varje grundskoleelev och gymnasiestuderande ska ha en egen ”device” som verktyg i sin skolgång. I den grundläggande utbildningen har alla elever en egen lärplatta (iPad) som skolan erbjuder medan gymnasiestuderande använder bärbara datorer som de själva införskaffar. Alla lärare har också tillgång till lärplatta och/eller dator. Målet har hela tiden varit försöka hitta det pedagogiska mervärdet med användningen av teknisk utrustning i undervisningen.

Med detta som utgångspunkt kunde Vasa övningsskola i mitten av mars 2020 relativt smidigt övergå till en situation med distansundervisning när skolorna i Finland stängdes p.g.a. coronavirusets framfart. Elever och studerande hade tillgång till teknisk utrustning för att direkt kunde börja jobba hemifrån och kommunicera med sina lärare.

Dagarna före skolstängningen hann vi också hålla ett flertal fortbildningstillfällen kring verktyg för distansundervisning för våra lärare. Även elever och studerande hann till viss mån få information om hur skolarbetet skulle komma att se ut vid övergången till distansundervisning. Utmaningar har fått överbryggas och många problem har fått lösas, men överlag gick övergången bra. Alla i skolan gjorde under den här perioden ett stort gemensamt jobb med att hitta fungerande lösningar.

Struktur

Vasa övningsskola gick direkt in för några grundläggande saker gällande distansundervisningen:

• Undervisningen följer schemat så långt som möjligt.

• Elever och studerande i skolans alla stadier möter dagligen, ofta varje lektion, sin lärare via emötesprogrammet Zoom.

• Vi använder oss av några gemensamma lärplattformer – Seesaw, Itslearning, Teams, Office 365 – men lärare har möjlighet att använda även andra plattformer vid behov.

Våra lärare delar med sig av erfarenheter av distansundervisning

Vi vill dela med oss av några exempel på hur lärare och personal i vår skola har jobbat under den här tiden med distansundervisning.

I de lägsta klasserna F-2 har Annika Collander, timlärare i musik, undervisat på distans genom att möta eleverna via Zoom samt kommunicera och ge uppgifter via Seesaw. Här https://bit.ly/vosdistans1 berättar Annika om sina erfarenheter av musikundervisning på distans.

På gymnasiet ledde Johan Sundqvist, timlärare i musik, arbetet med att genomföra ett virtuellt musikprojekt som resulterade i en musikvideo. De 36 medlemmarna i gymnasiekören spelade med sina egna mobiltelefoner in sina egna stämmor till Aftonens sång. Videorna klipptes sedan ihop till en enda gemensam video. Resultatet kan ses på adressen https://bit.ly/vosdistans2.

Förutom lärare har även t.ex. skolassistenter en viktig roll i tider av distansundervisning. Hieu Bui jobbar som skolassistent vid Vasa övningsskola F-6 och berättar i den här videon om hur hans jobb ser ut för tillfället: https://bit.ly/vosdistans3.

Susanna Stenbacka, speciallärare på åk 7-9, ser det som väldigt viktigt att nå fram till elever som på olika sätt behöver hjälp med sina speciellt under dessa tider. De dagliga virtuella mötena skapar struktur för eleverna. På adressen https:// bit.ly/vosdistans4 berättar Susanna om hur hon undervisa på distans och även om den läxhjälp som erbjuds åt alla elever.

En stor utmaning i tider av distansundervisning är hur lärare på bästa möjliga sätt kan ordna prov. I gymnasiet är man till vardags vana att använda sig av Studentexamensnämndens provsystem Abitti. Detta provsystem kan nu inte användas då studerande inte är på plats i skolan. I den här videon https://bit.ly/vosdistans5 berättar Niklas Palmberg, lektor i matematik vid Övningsskolans gymnasium, hur han löst provsituationen i sina matematikkurser.

Korona och distansundervisning

Bernt Klockars

Ledande rektor i Vasa övningsskola

Gårdetattstartaomår2020?Den fråganställdefleränenitaktmedatt koronapandeminframskredvåren2020.

Finland fick sitt första koronafall i en turist från Kina i slutet av januari. Personen isolerades och tillfrisknade och det gick sedan en knapp månad innan följande fall registrerades.

Tidig aktion

Redan måndag 3.2 diskuterade vi på Vasa övningsskola problematiken kring säsonginfluensa och koronavirus med platscheferna för städfirma och skolrestaurang. Vi beslöt om effektivare städning av handtag och andra ytor som ofta vidrörs samt oftare byten av serveringsbestick i skolrestaurangen. Till personalen gick samma dag ett meddelande om att uppmana till och vid behov övervaka effektiverad handhygien.

Sportlovet en vändpunkt

Under sportlovet reste många familjer inom eller utom landet. Det första koronarelaterade Wilmameddelandet vid Vasa övningsskola gick ut på skottdagen, lördag 29.2, inför återgången till skolan. Meddelandet baserades långt på det som Åbo Akademis personaldirektör sänt ut någon dag tidigare. Bl.a. påmindes om att man inte kommer på jobb eller till

skolan ifall man inte är frisk och där fanns också länkar till Institutet för hälsa och välfärds (THLs) hemsidor.

Informationsarbete

Nya Wilma-meddelanden med utökad information utgående från myndigheternas bedömningar sändes 9.3, 12.3, 13.3 och 15.3 innan ett meddelande om regeringens beslut om distansundervisning sändes 16.3. Efter att distansundervisning införts sändes flera meddelanden i anslutning till praktiska arrangemang bl.a. kring skolmaten. Informationsbiten under koronakrisen tog en hel del tid av skolans ledning. Ibland gällde det att parera mellan vad vår moderorganisation Åbo Akademi bestämt, vad hälsovårdsmyndigheterna i Vasa gav bud om och vad Vasa stads skolväsende beslöt. Från informationen kan man se hur situationen eskalerar och restriktioner uppstår. Ännu söndag 15.3 var det svårt att se vilka åtgärder som regeringen skulle vidta för utbildningens del. Därför skrev vi i Wilma-meddelandet att närundervisningen fortsätter som normalt tills annat meddelas. En del vårdnadshavare och också gymnasiestuderande hörde av sig och ifrågasatte den linjen. Ett antal barn och unga stannade hemma på vårdnadshavarnas begäran.

Regeringens beslut

Måndag 16.3 ca kl 16.30 meddelade regeringen att skolorna i Finland övergår till distansundervisning. Endast barn i förskola-åk 3, vars föräldrar arbetar i s.k. beredskapsyrken, hade rätt till närstudier. Beslutet gällde från onsdag 18.3 och var nog oväntat radikalt — det saknar motstycke i det efterkrigstida Finland.

Snabbutbildning

Redan veckan innan regeringens beslut hade vi i Wilma-infon målat upp hur en eventuell distansundervisningssituation skulle fungera i olika årskurser. Vi hade också distribuerat ett kommunikationsverktyg (Zoom) till alla grundskolelevernas lärplattor. Under måndag 16.3 hade vi instruerat eleverna i åk 7-9 om hur verktyget fungerar och snabbutbildat digiagenter i f-6 som under tisdagen gick in i alla elevgrupper och gav sin kunskap vidare. Lärarna fick också snabbutbildning i Zoom och andra verktyg under dessa dagar.

Den huvudsakliga framgångsfaktorn när det gällde en smidig övergång till distansundervisning fanns dock inte i snabbutbildningen, utan i ett långsiktigt skolutvecklingsarbete där det digitala inslaget varit starkt.

Praktiska förberedelser

Med tanke på barn utan nätuppkoppling hemma gjorde vi omgående en beställning på 10 lärplattor med SIM-kortsmöjlighet för att kunna låna ut lärplatta och SIM-kort. Fler headsets med mikrofon och webbkameror för personalen beställdes också. Vi öppnade en telefonanslutning för Vasa övningsskolas egen helpdesk och styrde om en befintlig allmän epostadress till helpdesken. Via helpdesken skulle dels IT-supportpersonalen och dels IT-pedagogen nås. Vi beslöt att för ämnesundervisningens del i åk 7-9 och gymnasiet följs schemat också på distans. Med egen klasslärare fanns en större flexibilitet med tanke på schemat.

Ett formellt beslut om särskilda undervisningsarrangemang för Vasa övningsskola fattades av Åbo Akademis rektor så tidigt som 18.3, den första distansstudiedagen. Kompletteringar till läsårsplanen samt kontroll av elevförsäkringarna gjordes också dessa första dagar.

Studentskrivningar

I takt med att pandemin spred sig ökade oron för huruvida vårens studentskrivningar skulle kunna slutföras eller inte. Redan före sportlovet hade vi funderat på hur övervakning och provskrivning kunde fungera ifall av en karantänssituation. I början av mars kom instruktioner från Studentexamensnämnden om att skrivningar i karantän inte är möjliga att genomföra, men att provanmälan kan annulleras och examen fullföljas i ett senare skede. En vecka innan distansundervisningen inleddes beslöt Studentexamensnämnden, historiskt också det, att provdatumen ändras och att studentexamensprov skrivs varje dag den vecka som inleddes måndag 16.3. Budet innebar en hel del reaktioner från skribenterna, som förlorade dyrbar förberedelsetid. På detta sätt kunde i alla fall skrivningarna slutföras också våren 2020.

I skolan eller inte?

Från skolans ledning beslöt vi att alla lärare undervisar utgående från skolan de första tre dagarna, onsdag-fredag 18-20.3. Dels pågick studentskrivningarna med möjliga behov av tilläggskustodianter, dels var omställningen för alla lärare total; trots god digital beredskap är det en annan sak att undervisa helt på distans än i närundervisningen. Under dessa några dagar blomstrade det kollegiala lärandet. Lärarna delade med sig åt varandra av metoder, verktyg

och tips. Detta bidrog också till att undervisningen kom igång i full skala genast från början och att lärarna kände sig någorlunda bekväma i den nya situationen.

Från måndag 23.3 kunde lärarna välja om de jobbade från sin arbetsplats eller hemifrån.

Från måndag 6.4 ombads alla som rörde sig i fastigheterna anteckna namn och utrymmen samt tidpunkt i en loggbok på nätet med avsikt att lättare kunna spåra eventuella smittkedjor. Alla uppmanades också hålla en relationsloggbok. Eleverna i närundervisningen organiserades så att barnen inte umgicks sinsemellan för att förhindra smittorisken.

Skolmaten

Vasa övningsskola sände två timmar efter regeringens besked ut en enkät för att dels få reda på vilka barn i f-3 som kunde tänkas ha föräldrar i beredskapsyrken och dels få reda på vilka elever och gymnasiestuderande som önskade fortsätta äta skolmat. Ganska snart efter utskicket framkom att andra stadiets studerande inte skulle erbjudas skolmat. Ca 55 elever (10% av grundskolans totalantal) anmälde att de dagligen ville komma och äta skolmat. Därtill anmäldes 22 barn i f-3 till närstudier, men endast knappa 20 deltog regelbundet.

Skolmaten organiserades så att matsalen indelades i tre sektioner där maximiantalet i varje sektion var 10 per gång. Maten serverades på tallriken av två övervakande lärare (sallad) och kökets personal (varm mat). Mellan varje ätande skulle två stolar lämnas tomma.

Från måndag 6.4 övergick vi till att dela ut matpaket. Då ökade antalet anmälda till drygt hundra (20%). Med skolrestaurangen överenskoms om ett nytt pris för den paketerade maten.

Städning och underhåll

I avtalet med städfirman fanns inga undantag för pandemier och städningen fortsatte att kosta oss som normalt. Istället fick städpersonalen genomföra grundstädning som annars skulle ha skett på sommaren till extra kostnad. Utrymme för utrymme eller korridor för korridor stängdes av för grundstädning.

Fastighetsägaren passade på att utföra underhåll i fastigheterna under distansundervisningsperioden. Bl.a. genomfördes målningsarbeten och byten av lavoarer.

Från skolans sida kunde vi förverkliga t.ex. installationer av förnyad ljudutrustning i festsalarna, nya ridåer och nya filmdukar.

Stödfunktioner

I ett tidigt skede beslöt vi med tanke på likvärdighet i undervisningen och bedömningen att också de elever som är närvarande i skolan jobbar med den egna klasslärarens distansuppgifter med hjälp av elevassistenterna. På så sätt blev situationen inte heller omöjlig för klasslärare som kunde ha haft barn både i närundervisningen och på distans.

Speciallärarna fortsatte att fungera som tidigare. En del elever behövde närträffar, men det mesta gick på distans.

I ett par omvarv var det nödvändigt att påminna om att det i första hand är klasslärarens/ämneslärarens uppgift att följa med hur lärandet framskrider och att det först i andra hand kan överföras till specialundervisningen, som annars hade belastats hårt.

Handledd praktik

Ett av övningsskolans kärnområden i verksamheten är den handledda praktiken för lärarstuderande. Innan skolorna övergick till distansundervisning hade redan Åbo Akademi och andra universitet bestämt att lärarpraktiken inte kan genomföras i närundervisningen med den risk för smittospridning det skulle innebära. Lösningen blev handledd praktik på distans. Också i detta visade lärarna prov på stor flexibilitet och handlingskraft då praktiken och handledningen efter en veckas omställning helt kunde ske på distans. Detta gjorde att lärarstuderandes studier inte fördröjdes.

Möten och fortbildningar

Planerade lärarmöten och träffar skedde enligt fastslagen tidtabell, men nu på distans via nätet. Mötena blev annorlunda till sin karaktär, men fungerade också för beslutsfattande i den mån detta behövdes.

En del lärare deltog i nyinsatta webbinarier kring olika tematik i anslutning till distansundervisning.

Stöd i nätverk

En uppsjö av nya fora kring distansundervisning uppstod på sociala medier och andra kanaler. Våra lärare var aktiva med att presentera sina arbetssätt bl.a. i små filmsnuttar som IT-pedagogen bandade och klippte.

Inom april samlade Svenska Folkskolans Vänner in goda modeller på distansundervisning. Där var Vasa övningsskolas lärare aktiva.

En fin gest var att de flesta förlag som erbjuder digitalt material i ett tidigt skede fattade beslut om att göra allt material tillgängligt gratis för alla skolor.

Undertecknad var med i webbinarier för bildningsdirektörer och också övningsskolornas ledande rektorers möten där frågor i anslutning till distansperioden avhandlades.

Myndigheternas agerande

I ett tidigt skede hade Utbildningsstyrelsen uppmanat utbildningsanordnarna att fundera över olika scenarier för när undervisningen delvis eller helt sköts på distans. Anvisningar från Utbildningsstyrelsen fortsatte att droppa in ännu efter en månad med distansundervisning.

Ett irritationsmoment var det ändrade beslut som regeringen gick ut med fredag eftermiddag 20.3, just som strukturerna för den nya undervisningen hittat sina former. Enligt det nya budet var det inte bara barn i f-3 till vårdnadshavare i beredskapsyrken som kunde sända sina barn till skolan, utan alla som så behövde. Man hänvisade till att s.k. beredskapsyrken inte finns definierade i lagen. För Vasa övningsskolas del anmäldes dock endast sex nya barn till närundervisningen i och med det nya budet. Totalt 28 barn eller ca 15% av barnen i f-3. I praktiken var det ca 20 barn per dag på plats, indelade i fyra grupper.

Resten av terminen

I slutet av april väntar vi regeringens nya riktlinjer för perioden 14.5-30.5. Redan kring påsk kom de första signalerna om att skolorna even-

tuellt, liksom i andra länder såsom Danmark, Tyskland och Österrike, stegvis borde återgå till närundervisningen.

När texten skrivs är det ännu oklart hur regeringen avvecklar restriktionerna och hur det t.ex. blir med våravslutningar och dimissioner.

Ekonomi

I ett ganska tidigt skede insåg de flesta att pandemin kommer att orsaka stor inverkan på landets ekonomi. För att motverka ekonomiska katastrofer valde regeringen att lägga in olika tilläggsinsatser, med upplånade medel. Hur statsbudgeten utvecklas under de närmaste åren återstår att se. Kortsiktigt innebar pandemin kostnadsinbesparingar t.ex. för skolmat, skolresor, fortbildningsdeltagande och material.

Imponerande insats

Finlands skolor visade prov på otrolig flexibilitet då den med ett dygns varsel övergick från närundervisning till distansundervisning. Såväl den undervisande som den övriga personalen gjorde stordåd i förändrade arbetssätt under kort tid. Omställningen krävde dock en arbetsinsats utöver det normala — sommarlovet kommer i år speciellt lägligt.

Etäopetus muutoksena

Teksti: Timo Martikainen, lehtori, Itä-Suomen yliopiston harjoittelukoulu, Tulliportin koulu, Joensuu

Suurinmuutosopetuksenkannalta onollutvuorovaikutuksensiirtyminen tietokoneavusteiseksi.

Sosiaalinen konteksti, jossa opetus- ja kasvatustehtävästä on täytynyt selvitä on ollut hyvin erilainen. Keskinmäärin vuorovaikutus on varmasti vähentynyt ja viivästynyt, kun välitön tavanomainen luokkatilanne on puuttunut.

Tästä on seurannut monenlaisia erilaisia asioita, joiden jäsentämisessä olisi varmasti paljon analysoitavaa. Käytännössä muutos on ollut metaforisesti vuori, jonka opettaja on parhaansa mukaan erilaisin kiipeilyvarustein ja kiipeilytaidoin koittanut ylittää päästäkseen tuloksiin, joita opettajalta on odotettu pysyttäytyen opetussuunnitelman soveltamisessa ja jo aikaisemmin tehdyissä opetuksen suunnitelmissa.

Kuitenkin opettajana on voinut olla osa johdettua retkikuntaa, sillä koulullamme on jo vuosia pitkäjänteisesti panostettu monella tavalla opetuksen digitalisaatioon, esimerkiksi työpaikkakoulutuksen, laitteistojen uusimisen ja hanketyöskentelyn kautta.

Meillä on ollut tukena useita pedagogisesti ajattelevia oppaita, tvt-sherpoja. Myös teknisesti, laitteistojen ja ohjelmien tuessa on työskennellyt koko ajan tiiviisti useita henkilöitä.

Kolmannella luokalla

Ehdin käytännössä itse kokeilla Google Classroomin käyttöä pienen oppilasryhmän kanssa etäopetusta edeltäneellä viikolla. Kaikki oppilaat eivät olleet silloin koulussa, joten osa on joutunut kotona opettelemaan striimin seuraamista, tehtävien tekemistä ja palauttamista, verkkokeskustelua sekä Meet-videoyhteyden kautta opiskelua.

Tiedottamisessa on tapahtunut kehittymistä niin, että olen edellisen koulupäivän aikana oppilaille striimissä ja huoltajille Wilmassa lähettänyt tietoa seuraavan päivän Meet-yhteyksistä sekä päivän kulusta. Kolmasluokkalaisia ovat auttaneet jo hyvällä alulla olevat opiskelutaidot. Opetus on ollut monimuoto-opetusta.

Vuorovaikutteisia Meet-yhteydellä tapahtuvia live-tilanteita on pitänyt lisätä pikkuhiljaa palautteen myötä, jota on tullut oppilailta ja huoltajilta.

Taito- ja taideaineiden opetus (tata)

Tata-opetus on liikunnassa ja käsitöissä (kovat materiaalit) tapahtunut samassa ympäristössä, mutta enemmän pitänyt ottaa opetukseen mukaan esimerkiksi Internetistä löydettyjä videoita.

Myös tata-opetuksessa live-yhteydessä tapahtuvaa opetusta on pitänyt lisätä verrattuna alkutilanteeseen. Välittömästä taitojen ohjaamisesta etäopetuksessa on joutunut monesti siirtymään selostamaan asioita esimerkkien avulla:

-Jos nyt tässä tehtäisiin näin, niin pitäisi ottaa huomioon se, että... Näytän ja selostan, mitä nyt tehtäisiin... Joskus sitten, kun ollaan koulussa voitaisiin harjoitella käytännössä (esim. käsityön opetus, jossa materiaaleina olivat puu ja metalli).

-Musiikin aineenopetuksessa etäopetuksen haasteena on ollut esimerkiksi yhdessä musisointi, kertoo lehtori Heli Samela Tulliportin koulun yläkoulu-lukiosta.

Millä soitetaan ja miten nuotteja voidaan käyttää (tekijänoikeudet)? Yhtäkkiä on täytynyt ottaa haltuun etäopetusympäristöt, opetusvideoiden tekeminen, kotikutoiset soveltavat soittimet sekä opetusmateriaalien tuottaminen, kuten soitetta-

vien kappaleiden pelkistäminen A4-paperin muotoon sanoituksineen ja sointumerkkeineen.

Musiikkikappaleisiin tutustumisessa ovat auttaneet artistien viralliset nettisivut, joissa on julkaistu tarkoituksella promottavia ja siten myös opetuskäyttöön artisteja kunnioittaen sopivia musiikkiaineistoja. Myös Meet-tunteja on pidetty. Ne ovat opettajalta kovasti valmistelua vaativia. Yhdessä harjoittelu etäyhteydessä on hankalaa, koska äänimaailma ja yhteyksien toiminnasta johtuva eritahtisuus sotkevat.

Kuitenkin uudet soveltavat tavat toimia on otettu oppilaiden parissa hyväksyen vastaan. Musiikin opettamisessa ja opiskelussa on opittu paljon uutta, mitä ei ennen etäopetusjaksoa osattu edes ajatella.

Lukiolaisten palautetta

Joensuun normaalikoulun ja Itä-Suomen suomalais-venäläisen koulun lukioiden 1.-2. luokkien oppilaat vastasivat äskettäin etäopetuskyselyyn (n = 171, vastausprosentti 68 %).

Lukion lehtori Visa Tuominen tiivistää, että etäopetusta monimutkaistaa oppilaiden kokemuksissa käytössä olevat monet järjestelmät, ohjelmat ja sovellukset (“appsit”). Esimerkiksi live-opetukseen osallistumiseen eri oppiaineissa on käytetty yleisimmin neljää eri ohjelmaa.

Tavanomaisista teknisistä ja yhteyksien laatuun liittyvistä ongelmista huolimatta vastaukset näyttävät enimmäkseen kasautuvan positiiviselle puolella käyttökokemuksissa. Tehtävien tekemisessä ja palauttamisessa on ollut siinäkin käytössä pääasiassa jopa viittä eri ympäristöä.

Lukion oppilaiden kokemuksen mukaan ainakin tässä vaiheessa etäopiskelu vaikuttaa työläämmältä kuin tavallinen opiskeluarki, noin kymmenesosa ei koe etäopiskelua kuormittavammaksi. Yksi pedagoginen haaste on, että opettajien saattaa olla joskus vaikeaa ennakoida etätehtävien sopivaa määrää, sillä jonkin verran lukiolaiset tunnistivat tätä pulmaa.

Tasapainottelu tehtävien sisällöllisen vaativuuden ja tehtävien määrän kanssa on haasteellista suhteessa yksilöoppilaan osaamiseen. Oleellista on tietenkin, miten hankaluuksissa saisi apua: monin keinoin, kuten Wilman kautta, soittamalla tai ohjelmien vuorovaikutuskanavien kautta. Vain kymmenkunta opiskelijaa on kokenut jääneensä vähän paitsioon tässä. Yhteenvetona: Mikä on jaksamisesi lukiolaisena tällä hetkellä-kysymyksen vastaukset. Kuvio näyttää jakautuvan normaalijakauman muotoon.

Tällä hetkellä kaikki kukat taitavat saada kukkia, etäopetuksessa kokeillaan aktiivisesti erilaisia ratkaisuja ja on opeteltu käyttämään paljon erilaisia työkaluja. Ollaanko jo laskeutumassa vuoren rinnettä kohti helpompaa maastoa? Sujuisiko seuraava vuorikiipeily jo paremmin? Muutos on virittänyt valtavan määrän reflektiota ja käynnistänyt transformatiivisen oppimisen prosessit. Olemme tietoisempia ja osaavampia toimijoita jatkossa yksilöinä ja yhteisöinä ajatellen vaikka seuraavaa lukuvuotta.

Ps. Jutussa keskityttiin opetuksen näkökulmaan. Etäopetusjaksolle yksikössämme sattui myös H3harjoittelu (syventävä) luokanopettajilla, aineenopettajilla ja erityisopettajilla maaliskuusta toukokuun puoleen väliin. Opettajaopiskelijat ovat siis suorittaneet ohjattua harjoittelua kokien saman muutoksen etäopetukseen. Ohjaus muuttui etä-

ohjaukseksi kaikkine osa-alueineen. Näin opettajaopiskeijoiden pedagogisten opintojen viimeinen harjoittelukoulujakso tulee tehtyä tänä keväänä näissä erikoisissa olosuhteissa. Opettajaopiskelijoilta ei ole vielä käytettävissä palautetta, mutta he ovat sopeutuneet muutoksiin yllättävän hyvin.

Ehkä se voi johtua siitä, että he ovat opettajankoulutuksessa koko ajan toimineet tvt-ympäristöissä ja muutenkin ovat olleet läheisesti tekemisissä digitalisaation kanssa.

FCLab.lukio

Future Classroom Lab Lukiossa

Teksti ja kuvat:

Joensuun FCLab.lukio-tiimi

Minna, Eliisa, Mari, Annukka, Kalle ja Sampo

FCLab.fi

Future Classroom Lab (FCLab.fi) on oppimisympäristöjen kehittämiseen ja opettajien täydennyskoulutustarpeisiin keskittyvä konsepti. Future Classroom Lab -toimintaa koordinoi European Schoolnet, ja se saa rahoituksen toiminnalleen Euroopan opetusministeriöiltä. Suomessa FCLabtoimintaa koordinoi ja rahoittaa Opetushallitus.

European Schoolnet on 34 eurooppalaisen opetusministeriön verkosto, jonka juuret ovat Brysselissä Belgiassa. Voittoa tavoittelemattoman organisaation tavoitteena on tuoda innovaatioita opettamiseen ja oppimiseen keskeisille sidosryhmille: opetusministeriöille, kouluille, opettajille, tutkijoille ja teollisuuden kumppaneille.

FCLab.fi-hanke luo Suomeen uudenlaisen verkoston, jossa kehitetään oppimisympäristöjä, opetusteknologiaa ja pedagogiikkaa. Verkosto edistää oppimista edistämällä oppimisympäristöjen kehittämistä, opetusteknologian pedagogista käyttöä ja kehittämällä uusia opiskelukäytänteitä. FCLab-hanke toimii yhteistyössä muiden Future Classroom Labien kanssa. Elokuussa 2018 käynnistyneessä FCLab-hankkeessa ovat mukana Oulun, Itä-Suomen ja Tampereen yliopistojen harjoittelukoulujen FCLab-tiimit.

FCLab.lukio

FCLab-toiminta laajeni Itä-Suomen yliopiston harjoittelukoulun lukioon lukuvuonna 2019–2020.

FCLab.lukio-hanke sai Opetushallituksen Innovatiivisten oppimisympäristöjen edistäminen kehittämisrahoituksessa tuen kahdeksi vuodeksi. Hankkeen tavoitteena on vastata siihen, miten opiskeluympäristöä kehittämällä voidaan edistää uutta pedagogiikkaa, opiskelumotivaatiota ja koulupäivän aikaista palautumista sekä tukea lukion (LOPS 2021) laaja-alaisen osaamisen osaalueita, kuten vuorovaikutusta, hyvinvointia, ympäristöosaamista, monitieteisyyttä ja luovuutta.

Joensuussa Tulliportin normaalikoulussa FCLab. lukio-hanke toteuttaa opetukseen ja palautumiseen soveltuvan virtuaaliluontoympäristöluokan, digitaalisen immersion mahdollistavan monitoimitilan (PedaLab) sekä käyttäjien luontosuhdetta ja luovuutta vahvistavia aula- ja käytävätiloja. Hyvinvointiajattelua tukevien toimintamallien, pedagogisten käytäntöjen sekä fyysisten tilojen suunnittelutyössä on mukana koko kouluyhteisö. Hankkeella on useita tutkimus- ja yritysyhteistyökumppaneita.

FCLab.fi-hankkeen aikana luodaan vuosina 2018–2020 Suomen ensimmäiset eurooppalaisen Future Classroom Lab -konseptin mukaan muokatut opetus-, tutkimus- ja täydennyskoulutustilat. Tiloissa kokeillaan ja testataan oppimisvyöhykkeellistä tilajaottelua, joka huomioi alkuperäisen Future Classroom Lab -idean Suomen koulujärjestelmän pedagogista ydintä – opetussuunnitelmaa – mukaillen. Hankekauden aikana kerätään kokemuksia vyöhykkeellisen tilajaottelun fyysisestä toimivuudesta sekä pedagogisesta hyödystä erityisesti uuden opetussuunnitelman viitekehyksessä.

Vyöhykeajattelu näkyy myös Itä-Suomen yliopiston harjoittelukoulun lukion muokattavissa tiloissa. Lukion uuden opetussuunnitelman vaatimuksista pyritään löytämään vyöhykkeet, jotka palvelisivat oppimista parhaiten lukiokontekstissa. Tavoitteena on, että fyysisen ympäristön muutokset ovat skaalattavissa Suomen lukiorakennuksiin tai että niistä olisi poimittavissa hyviä ideoita ja malleja oppimisympäristöjen kehittämiseen.

Raija Kattilakoski (2018) on koonnut väitöskirjansa johdannossa keskeisiä tavoitteita oppimisympäristöjen kehittämiseen liittyen:

”Sahlbergin (2015) mukaan uudessa visiossa on vähemmän perinteistä luokkahuoneoppimista ja enemmän integroituihin teemoihin, ilmiölähtöiseen opiskeluun, yhteisiin projekteihin sekä työpajoihin perustuvaa työskentelyä.

Oppimisympäristön tulee Longan (2015) mukaan tukea sekä oppimista, että opetuksellista vuorovaikutusta, jossa koko yhteisö ja toimintakulttuuri ovat muovaamassa toimintatapoja. Tällöin oppimisympäristörakentamisessa ei puhutakaan enää luokkahuoneista vaan erilaisista tiloista, jotka on tarkoitettu erilaiseen toimintaan (Pearlman 2010). ”

Hän kuvaa myös nykytilannetta suomalaisissa kouluissa ja siihen haetaan nyt positiivista muutosta niin tilojen, kun pedagogiikan suhteen.

”Myös Suomessa uusien koulujen ja oppimistilojen suunnittelussa on oltu Kuuskorven (2012) mukaan varovaisia ottamaan käyttöön uudenlaisia oppimisympäristöjä, ja fyysisen oppimisympäristön merkitys opetus- ja oppimisprosessissa on jäänyt vähälle

FCLab.lukio tiimiä: Annukka

huomiolle. Luokkatilan perusrakenne ei ole muuttunut juuri mitenkään, vaan se saattaa tukea edelleen niin sanottua frontaalipedagogiikkaa, jossa opettaja opettaa luokan edessä ja oppilaat istuvat paikoillaan siisteissä riveissä pulpeteissaan ja tekevät muistiinpanoja (Guldbaek, Vinkel & Guldbaek-Moens 2011).”

Moderni oppimisympäristö on mahdollisimman monipuolinen ja joustava ja siihen yhdistetään laaja muunneltavuus. Vyöhykkeiden erilainen kalustus ja tekninen varustus edesauttavat muunneltavuutta, mikä mahdollistaa perusteltuja pedagogisia ratkaisuja eli erilaisia työtapoja ja oppimismenetelmiä.

Toiveena on, että tilat taipuvat erilaisiin tarkoituksiin ja koko fyysinen oppimisympäristö tarjoaa monipaikkaisuutta eli erilaiset työskentelytarkoitukset tulee huomioitua.

Lukion opetussuunnitelman perusteissa 2019 todetaan mm. seuraavaa oppimisympäristöihin liittyen:

”Lukion monipuoliset, turvalliset ja viihtyisät opiskeluympäristöt edistävät opiskelumotivaatiota, rikastuttavat opiskeluun liittyviä kokemuksia ja kannustavat kestävän kehityksen mukaiseen toimintaan. Hyvä opiskeluympäristö tukee sekä vuorovaikutusta ja yhdessä työskentelyä, että itsenäistä opiskelua.

Opiskeluympäristöjen suunnittelussa kiinnitetään huomiota saavutettavuuteen ja esteettömyyteen. Opiskelijoita aktivoidaan kehittämään opiskeluympäristöjään.

Rakennettuja tiloja ja luontoa hyödynnetään opiskelussa siten, että luova ajattelu ja tutkimiseen perustuva opiskelu on mahdollista. Opiskeluympäristöä laajennetaan oppilaitoksen ulkopuolelle myös tieto- ja viestintäteknologian avulla.”

-toiveesta todeksi

Joskus hyvät asiat lähtevät liikkeelle silkasta sattumasta. Tammikuussa 2019 lehtori Minna Ursinin silmiin osui sanomalehti Karjalaisessa Luonnonvarakeskusta käsittelevä uutinen, jonka yhteydessä oli kuva Luken Joensuun toimipisteen virtuaaliluontohuoneesta. Kuvatekstissä kerrottiin, että virtuaaliluontohuoneessa tutkitaan virtuaaliluonnon vaikutusta stressin kokemiseen. Hänellä oli juuri menossa lukion psykologian kurssi, jonka sisältöihin kuuluivat niin stressi kuin psykologian tutkimuskin. Minna pääsi opiskelijoiden kanssa vierailulle Lukeen.

Johtava tutkija Lauri Sikanen esitteli Luken Joensuun toimipisteen virtuaaliluontohuoneen ja siihen liittyvää tutkimusta. Kyseessä on huone, joka on maisemoitu värein, kuvin ja äänin muistuttamaan luontoympäristöä. Oikeita luontoelementtejä, kuten kasveja, huoneessa ei sen sijaan ole käytetty. Lauri Sikanen kertoi luonnossa oleskelun ja liikkumisen lisäävän ihmisen terveyttä ja hyvinvointia monin tavoin: Luonto auttaa mm. palautumaan stressistä sekä kohottaa mielialaa. Vaikutukset voidaan huomata myös verenpaineen alenemisena ja sydämen sykkeen tasoittumisena. Lukessa tuolloin käynnissä olleen tutkimushankkeen hypoteesina oli, että myös virtuaaliluontoympäristöt parantavat jaksamista, vireyttä ja luovuutta sekä luovat ihmiselle terveellisemmän tai miellyttävämmän olotilan.

Laurin innostava kerronta sekä opiskelijoiden kanssa jaettu myönteinen kokemus virtuaaliluontohuoneesta inspiroivat ajatuksen, että olisipa koulussakin vastaava tila. Pian olimmekin Lukessa uudella vierailulla useamman rehtorin ja opettajan voimin. Kun hankehakemus OPH:ssa oli loppuke-

väästä hyväksytty, tuntui miltei uskomattomalta, että pääsemme oikeasti tekemään kouluun oman virtuaaliluontotilan.

Syyslukukauden alussa kävimme tutustumassa myös Luken Otaniemen virtuaaliluontohuoneeseen. Tutkimusprofessori Liisa Tyrväisen johtamassa Virtunature-tutkimushankkeessa on tutkittu, millaista hyötyä virtuaalisesti tuotetulla luontoympäristöllä sisätiloissa on työkuormituksesta palautumisessa. Tutkimushenkilöinä on ollut tietotyöläisiä, jotka ovat katselleet 15 minuutin pituisen tauon aikana metsä- tai vesiympäristöä kuvaavaa videota sekä kuunnelleet niihin liittyviä luontoääniä. Muina vaihtoehtoina ovat olleet pelkkä luon-

Virtuaaliluontoa Itä-Suomen yliopiston Borealis-rakennuksen aulatiloissa

toäänien kuuntelu tai istuminen hiljaisessa huoneessa. Kokeen aikana tutkittavilta on mitattu sydämen sykevälivaihtelua, ja lisäksi koehenkilöt ovat vastanneet ennen koetta ja kokeen jälkeen kyselylomakkeella kysymyksiin psykologisista tunnetiloista.

Hankkeen tutkimustulokset korostavat taukojen pitämisen tärkeyttä työpäivän kuluessa. Kaikki tauot ovat palauttaneet stressistä, mutta metsäja vesivideoiden aikana stressitaso on ollut alhaisempi kuin muissa vaihtoehdoissa. Luontovideot yhdistettynä äänimaisemaan ovat elvyttäneet paremmin kuin hiljaisuus. Stressistä palautumista taukojen aikana voidaan täten tehostaa virtuaalisen luontoympäristön avulla. Virtunature-hankkeen loppuraportissa todetaan, että ”virtuaalinen luontohuone näyttäytyi helppona ja edullisena keinona luoda restoratiivinen ympäristö toimistotilaan”. Siinä mainitaan myös, että (oikea) luonto ei ole kaikissa työympäristöissä helposti saavutettavissa ja virtuaaliluontoa on mahdollista käyttää työympäristöjen lisäksi esim. sairaaloissa ja hoitolaitoksissa.

Lauri Sikanen isännöi Joensuun FCLab. lukio-porukkaa

Liisa Tyrväisen mukaan virtuaaliluonnon hyödyntämistä kouluissa ei ole toistaiseksi tutkittu.

Linkkejä: FCLab.lukio-hanke

Voidaan kuitenkin olettaa, että mikäli kouluun rakennettava tila tuottaa luontoelämyksen, se tuottaa hyötyä oppimisessa. Luontotilassa tapahtuva eitahdonalainen rentoutuminen voi esimerkiksi lisätä tarkkaavaisuutta ja keskittymistä. Sykevälivaihteluita, mielialan muutoksia ja omia arvioita luontotilan vaikutuksesta on mahdollista tutkia myös koululuokan käyttäjien eli oppilaiden ja opettajien kohdalla.

FCLab-hanke

LUKEn virtuaaliluontotutkimus

Future Classroom

Lab by European Schoolnet

Edellä kuvatut asiat mielissämme aloimme suunnitella koulun virtuaaliluokkatilaa. Alusta asti luokan käyttöön on liittynyt kaksi tavoitetta: luokkatilan tulee soveltua yhtä lailla opetuskäyttöön kuin tauko- ja palautumistilaksi. Eli tavoitteena on luoda tila, jossa voidaan opiskella virtuaalisesti tuotetussa luontomaisemassa. Lisäksi opetuksen ulkopuolisena aikana saman luokan on tarkoitus toimia tilana, jonne on mahdollista mennä hetkeksi rauhoittumaan koulun usein hektisestä ja meluisasta ympäristöstä. Ihannetapauksessa meillä olisi erikseen opiskelu- ja palautumistilat, mutta sekä asiaan soveltuvien koulun tilojen rajallinen määrä, että hankkeen budjetti edellyttivät kompromissin tekoa tila-asiassa.

Virtuaaliluokan suunnittelussa kulkevat rinnakkain sisustus, tekninen toteutus ja virtuaalisesti tuotettavat sisällöt. Suunnittelun aikana on kartoitettu sekä opiskelijoiden että opettajien toiveita ja näkemyksiä luontotilaan sopivista elementeistä. Tavoitteena on, että syksyllä 2020 meillä on käytössä luontoelämyksen mahdollistava, opiskelua tukeva sekä palautumista edistävä tila. Virtuaaliluontoluokan käyttökokemuksista ja vaikutuksista oppimiseen suunnitellaan

tutkimusta lukuvuodelle 2020-2021 yhteistyössä

Itä-Suomen yliopiston Soveltavan kasvatustieteen ja opettajankoulutuksen osaston kanssa.

Toivottavasti siis ensi lukuvuonna auringonpaiste, linnunlaulu ja kevätpurojen solina virkistävät mieltä ja tukevat jaksamista luokassa jo kuukausia ennen kuin samat asiat voidaan aistia luonnossa koulun ulkopuolella.

Valmiista tiloista ja saaduista kokemuksista sitten lisää ensi vuoden Siriuksissa!

Lähteet

Kattilakoski, R. 2018, Koulun toimintakulttuuri avautuvissa oppimistiloissa. Etnografinen tutkimus uuteen koulurakennukseen muutettaessa. http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-7440-4

Lukion opetussuunnitelman perusteet 2019 https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/lukion_opetussuunnitelman_perusteet_2019.pdf

Ojala, A., Neuvonen, M., Leinikka, M., Huotilainen, M., YliViikari, A. & Tyrväinen, L. 2019. Virtuaaliluontoympäristöt työhyvinvoinnin voimavarana: Virtunature-tutkimushankkeen loppuraportti. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 51/2019. Luonnonvarakeskus. Helsinki. Sikanen, L., Tyrväinen, L., Ojala, A. & Neuvonen, M. Luonnon hyvinvointivaikutukset ja virtuaaliluonnot. Esitelmä. Natural Resources Institute Finland.

Sahlberg, P. 2015 Suomalaisen koulun menestystarina ja mitä muut voivat siitä oppia.

Opetusharjoittelut etäopetuksen aikana

Etäopetukseen siirtyminen sai aikaan useita muutoksia myös opetusharjoittelujen järjestelyihin.

Tässä jutussa esitellään, millaisia ratkaisuja eri yliopistoissa tehtiin opetusharjoittelujen käytännön toteutukseen etäopetuksen aikana.

Opiskelijoille opetusharjoittelu on tänä keväänä ollut erityisen opettavainen

Teksti: Heidi Mouhu

Opiskelijoilta vähennettiin vähän sekä observoinnin että harjoittelutuntien määrää ja se korvattiin kirjallisilla ja muilla tehtävillä. Oppitunnit järjestetään normaalisti lukujärjestyksen mukaan hyödyntäen Google Classroomia ja Hangout Meettiä. Opiskelijat observoivat oppitunteja olemalla mukana oppituntien Meetissä ja pitävät harjoittelutuntinsa etätunteina eli hyödyntäen Classroomia ja Meettiä.

Minä ohjaavana opettajana ohjaan ihan normaalisti tuntisuunnitelmaohjaukset hyödyntäen sekä sähköpostia että Meettiä, olen harkkatunnilla mukana Meetissä ja harkkatunnin jälkeen pidän ohjauskeskustelun Meetissä.

Ryhmäohjaukset Meetissä ovat toimineet tosi hyvin, vaikkakaan kuten Meet ei ole oppilaiden opetuksessakaan sama kuin oikea kohtaaminen ja läsnäolo, se ei ole sitä myöskään ohjauksessa. Toimii kuitenkin siinä mielessä hyvin, että kaikkien harjoittelut saadaan suoritettua harjoittelutavoitteiden mukaisesti.

Opiskelijan näkökulmasta katsottuna he saivat kyllä todella hyvän kokemuksen etäopetuksesta. Todennäköistähän on, että tulevaisuudessa vastaavia tilanteita tulee, joten eivät ole hyppäämässä etäopetustilanteeseen sitten ensimmäistä kertaa, vaan on jo kokemusta siitä, esimerkiksi miten etäopetusta voi tehdä ja siitä voivat sitten lähteä kehittämään ja kokeilemaan uusia juttuja.

Olihan tämä alku monelle opettajalle tosi kuormittava ja töitä teettävä. Itse kun seurasin tilannetta sivusta kaksi viikkoa tutkimusvapaan aikana, ehdin hyvin sulatella ja työstää mielessäni asiaa ja muut olivat jo kaikenlaiset kokeilut tehneet ja kokeneet ja huomanneet, mikä toimii ja mikä ei. Minun oli tosi helppo aloittaa maanantaina enkä kokenut suurta kuormitusta. Ajattelen siis, että harjoittelijoilla varmaan sama tilanne tulevaisuudessa, että ei ole iso kynnys aloittaa etäopetusta, kun sitä on jo observointi ja itsekin pitänyt.

Haasteena on varmaan se, että eri kouluissa on vähän erilaisia välineistöä ja tekniikkaa. Meillä sitä oli hyvin ja olimme oppilaiden kanssa tehneet paljon TVT-juttuja, joten homman haltuunotto ei vienyt kauaa.

Vasa övningsskola

Teksti:

Koordinaattorit Katrina Domars-Brännkärr, Lena Grahn-Söderström ja Johanna Räihä-Jungar, Rehtori Elisabet Backlund-Kärjenmäki ja vararehtori Annika Lassus

Luokan-, aineen ja erityisopettajaksi opiskelevat ovat eri määrin saaneet kokemusta ja harjoitelleet sekä lähi- että etäopetusta harjoittelujaksojen aikana. Alla tarkempi kuvaus miten kevään harjoittelujaksot toteutettiin etäopetuksena.

Koulun siirtyessä lähiopetuksesta etäopetukseen meneillään oli toisen vuosiluokan luokanopettajaksi ja erityisopettajaksi opiskelevien Grundläggande praktik. Näiden harjoittelujaksojen loppuosuus toteutettiin etäopetuksena. Osa erityisopettajaksi opiskelevien jakso alakoulun puolella siirrettiin toukokuun alkuun.

Aineenopettajakoulutuksen suhteen ehdimme toteuttaa kevään 2020 ensimmäisen harjoittelujakson,

Ämnesdidaktisk Teori och Praktik 1, kokonaisuudessaan lähiopetuksena. Täten pystyimme organisaationa, opettajina ja ohjaajina luoda puitteet etäopetukselle ja viimeisille tuleville harjoittelujaksoille.

Tulevien luokanopettajien Avslutande praktik ja aineenopettajien Ämnesdidaktisk Teori och Praktik 2- harjoittelut suoritettiin kokonaisuudessaan etänä. Suurin osa kevään harjoitteluun ilmoittautuneet luokanopettajaksi opiskelevat halusivat siirtää Avslutande praktik-harjoittelun syksyn alkupuolelle. Aineenopettajaksi opiskelevat suorittivat harjoittelujakson sovittuna ajankohtana, mutta etänä.

Tärkeänä lähtökohtana oli, että kaikki loppusuoralla olevat opiskelijat saisivat maisterintutkinnon suunnitellusti kevään aikana.

Meneillään oleva hanke ”Tuetaan yhdessä” toteutettiin yhteistyönä ala-ja yläluokkien erityis-, luokan- ja aineenopettajaksi opiskelevien kanssa. Hankkeen tavoitteena oli kehittää ja antaa opiskelijoille kokemuksia yhteisopettajuudesta.

Olemme myös antaneet tuleville erityisopettajille mahdollisuuden suorittaa kenttäharjoituksensa meillä, koska kenttäkoulut eivät ole mahdollistaneet harjoittelujaksoja etäopetuksena.

Saimme itse opettajina ja ohjaajina koulutusta ennen etäopetukseen siirtymistä. Tämä mahdollisti suunnittelun ja valmistautumisen etäopetuksen eri malleihin ja digitaalisten työvälineiden suomiin mahdollisuuksiin.

Koulun IT-pedagogi järjesti ja piti webinaareja kaikille opettajille eri aiheista ja matkalla varrella uusien tarpeiden mukaan. Lisäksi IT-pedagogi, IT-tuki sekä koulun tutoropettajat ovat tukeneet opettajia, oppilaita ja opiskelijoita. Opettajien lähtökohdat ja heidän oma digitaalinen osaamisensa edesauttoivat siirtymistä etäopetukseen ja –ohjaamiseen. Peruskoululaisilla on käytössä iPadit joten työkalu oli heille ennestään tuttu. Lukiolaisilla on tietokoneet.

Opetus, ohjaus, ryhmäohjaukset, seminaarit ja luennot toteutuivat etänä reaaliaikaisesti. Pääosin käytimme kaikille Zoom-sovellusta videokonferenssiohjelmana. Etäopetuksen työvälineinä käytimme lähinnä seuraavia alustoja: Office365, Seesaw, ItsLearning ja Wilma. Lisäksi opettajat ja opiskelijat hyödynsivät muita etäopetukseen soveltuvia applikaatioita ja ohjelmia.

Kasvatustieteen tiedekunnan ohjaajat sekä opiskelijoiden kanssaopiskelijat seurasivat etäopetusta ja ohjauskeskustelut pidettiin joko heti pidetyn tunnin jälkeen tai myöhemmin sovittuna ajankohtana videokonferenssina.

Erilaiset koulussa suunnitellut tapahtumat järjestettiin toisin kevään aikana. Etäopetuksesta johtuen oivalsimme uusia sovellustapoja ja saimme uusia ulottuvuuksia oppimisesta ja ohjauksesta.

Etäopetuksen ohjaus antoi myös entistä enemmän huomiota siihen, kuinka kommunikoimme ja teemme tehtävänannot selkeästi, havainnollistamme tavoitteet, monipuolistamme palautteenantoa, ylläpidämme oppimismotivaatiota ja seuraamme läsnäoloa.

Opiskelijat voivat hyödyntää ja käyttää tätä tietoa ja näitä taitoja lähi- ja etäopetuksessa sekä vuorovaikutustilanteissa tulevaisuudessa. Tämä edellyttää, että myös vastaisuudessa opettajankoulutuslaitokset ja normaalikoulut antavat opiskelijoille valmiudet ottaa digitaaliset apuvälineet haltuun ja soveltaa digipedagogiikkaa.

Turussa kaikki opetusharjoittelut on toteutettu keskeytyksettä

Teksti: Minna Myrsky-Nyberg

Turun normaalikoulussa järjestettiin etäopetuksen aikana neljä eri harjoittelua: Opettajana ja kasvattajana II, Maisteriharjoittelu, Erityisopettajaharjoittelu ja Aineenopettajaharjoittelu.

Kaikki kevään opetusharjoittelut on toteutettu keskeytyksettä. Harjoittelujen sisältöihin ei tullut muutoksia. Opiskelijat siirtyivät pitämään oppitunnit etänä 16.3.20 alkaen.

Tekniset valmiudet opetusharjoittelun toteuttamiseen ovat kaikin puolin olleet varsin hyvät. Ohjaukset, ryhmäohjaukset, palautekeskustelut, vertaispalautteet, seminaarit, harjoitteluun kuuluvat oppitunnit ja oppituntien seuraamiset on toteutettu Zoomin avulla.

Viestintä opiskelijoiden kanssa on ollut paikoin haasteellista silloin, kun on pitänyt varmistaa koko suuren harjoittelijaryhmän tavoitettavuus (esim. 80 opiskelijaa). Normaalioloissa on hyvä luoda jo säännöllinen viestintäkäytäntö tietyllä kanavalla, jolloin poikkeusoloihin siirryttäessä kaikille on selvää viestinnän tulevan tämän kautta ja viestintää on jo aiemmin totuttu seuraamaan.

Yhteisten linjausten merkitys korostuu poikkeusaikana.

Etäopetuksen ja harjoittelujen ollessa vielä käynnissä keräämme paraikaa kokemuksia ja tietoa kaikilta tahoilta.

Tampereella opetusharjoittelut jatkuivat sovelletuin

suunnitelmin

Teksti: Sanna Isopahkala, Eija Niskanen ja Pipsa Sassila

Tampereella päätettiin, että etäopetuksen vuoksi opetusharjoitteluja ei peruta, mutta niitä muokataan etäopetuksen tarpeisiin paremmin sopiviksi. Opetusharjoittelun siirtäminen toiseen ajankohtaan ei olisi onnistunut tiedekunnan didaktikkojen ja opiskelijoiden aikataulutuksen vuoksi siinä mielessä, että ensi vuodelta ei olisi löytynyt tyhjää kohtaa usean viikon harjoittelulle.

Toisaalta harjoittelun siirtäminen kokonaan olisi tuonut myös tyhjää ja päämäärätöntä tilaa opiskelijoiden kevääseen, mikä olisi voinut monille olla henkisesti kuormittava tilanne.

Kun etäopetus alkoi, oli luokanopettajapuolella meneillään syventävän vaiheen harjoittelu, josta oli tilanteen mukaan joko viikko tai kaksi jäljellä. Tämä harjoittelu suoritettiin loppuun aikaisemman suunnitelman mukaan siten, että harjoittelutunnit vain siirtyivät etäopetukseksi.

Kevään perusharjoittelua, joka yleensä Tampereella on noin 6-7 viikon mittainen sisältäen kahden taito- ja taideaineen sekä ympäristöopin harjoittelua, muokattiin siten että taito- ja taideaineiden opetus siirrettiin seuraavaan, ensi vuonna tehtävään harjoitteluun. Taito- ja taideaineiden tilalle siirtyi seuraavasta harjoittelusta tähän jaksoon kouluhallinnon perusteet. Se nähtiin järkevämmäksi suorittaa etänä kuin taito- ja

taideaineiden opetusharjoittelun. Opiskelijat kyllä harjoittelivat jo nyt taito- ja taideaineen jaksosuunnitelman tekoa, vaikka varsinainen harjoittelu niiden osalta järjestyy siis ensi lukuvuonna kolmosharjoittelun yhteydessä.

Kevään perusharjoittelussa on siis harjoiteltu vain yhtä oppiainetta, ympäristöoppia, etäopetuksen muodossa. Opetusharjoitteluiden ohjaajat ovat pitäneet normaalisti yksilöohjauksia ja myös useampia opiskelijoita koskevia ryhmäohjauksia on pidetty Zoomin avulla. Ohjaajana on miettinyt sitä, että mitä opiskelijat tästä tilanteesta saavat. Toki kokemus on hienokin, mutta jos tämä jää opiskelijalle ainoaksi tilaisuudeksi harjoitella ympäristöoppia, siitä jää metsäretket ja muu ympäristöoppiin kuuluva yhteisöllinen kokeellisuus pois.

Tampereen ja Helsingin yliopistojen yhteinen ohjaajakoulutus moduuli

2. järjestetään suunnitelman mukaisesti tänä keväänä luultavasti etäyhteyksien keinoin.

Harjoittelun sujumista on osaltaan auttanut se, että alkuohjaukset oli ehditty pitää ja opiskelijat ja ohjaajat tapasivat toisensa jo ennen poikkeustilanteen alkua. Lisäksi suurelle osaa opiskelijoita oppilaat olivat tuttuja syksyllä tehdyn perusharjoittelun toisen osan vuoksi.

Aineenopettajakoulutuksessa lähes kaikki kevään harjoittelijat olivat ehtineet jo hyvin tuntien pidon alkuun maaliskuun puoliväliin mennessä. Tieto koulujen kiinni laittamisesta tuli yllättäen, mutta

alkuhämmästyksen jälkeen lähes kaikki harjoittelijat päättivät suorittaa aineenopettajan opinnot loppuun, pitämällä etäoppitunteja. Alun vaikeuksista selvittiin yhteistyöllä ja joustavuudella - eikä sisustakaan haittaa ollut. Nyt kun harjoittelun päättöohjauksia on pidetty, on voitu yhdessä todeta, että tästä raskaasta keväästä evääksi opettajan polulle jää ainakin rohkeus kohdata yllättäviä asioita. Aiemmin ehkä osin vieraista digioppimisalustoista on tullut tuttuja työkaluja. Teams ja monet muut alustat ovat olleet kovassa käytössä niin oppituntien pidossa, ohjauskeskusteluissa kuin kokouksissakin.

Opetusharjoittelukäytänteet vaativat soveltamista

etäopetuksen aikana

Teksti: Anne Ervast

Lapin yliopiston harjoittelukoulussa saimme ohjatun syventävän harjoittelun poikkeus- ja osin etäjärjestelyin päätökseen 27.3.2020. Opiskelijat osallistuivat viimeisten harjoittelupäiviensä osalta korvaavan etäopetuksen suunnitteluun ja uusiin opetusjärjestelyihin yhdessä ohjaavan opettajansa kanssa. Tämä tapahtui osittain myös etäyhteyksin.

Opiskelijoilla oli tilanteistaan riippuen hieman eri määrä pidettäviä opetuspäiviä/oppitunteja jäljellä, joten ratkaisuja tehtiin sen mukaisesti joustavasti. Nopeat ratkaisut

vaativat todellista luovuutta, mistä johtuen myös etätyöskentelyn välineet valikoituivat laajalla skaalalla ja kollegat auttoivat ja ohjasivat toisiaan. Eri luokissa rakentuivat tätä myöten myös hieman erilaiset ohjausratkaisut.

Kevään viimeinen jakso eli ohjattu pedagoginen harjoittelu alkoi parin viikon viiveellä 20.4.2020 ja päättyy 11.5.2020. Harjoittelun oli alun perin tarkoitus sisältää laaja monialainen oppimiskokonaisuus, jota opiskelijat ovat suunnitelleet omaan harjoitteluluokkaansa viime syksystä lähtien. (Jakso sisältää mm. tiedekeskusvierailun jokaisella luokka-asteella. Osa opetuksesta oli suunniteltu tapahtuvaksi Arktikumissa ja suunnitellut työtavat olivat sen mukaisia.)

Pedagoginen harjoittelu jaettiin tässä vaiheessa kahteen porukkaan; osa opiskelijoista suorittaa harjoittelunsa nyt keväällä ja osa aloittaa sen varhain elokuussa. Opiskelijat ovat olleet tähän ratkaisuun tyytyväisiä. Osa ohjaavista opettajista vapautui kevään osalta etäohjauksesta, mutta ottaa vastaan elokuussa harjoitteluunsa tulevan ryhmän.

Harjoittelujakson vaiheesta, tavoitteista ja sisällöistä johtuen pedagogisen harjoittelun toteuttaminen etä- ja poikkeusratkaisuin edellytti sisältöjen ja tavoitteiden osalta tiukan tarkastelun, mutta vaati kuitenkin lopulta yllättävän vähän muutoksia. Joka tapauksessa tarvitsimme muutoksen suunnitteluun ja uudelleen organisointiin hieman lisää aikaa. Monen asian toteuttaminen on kuitenkin pitänyt samalla miettiä ihan uusiksi. Muutaman päivän ohjauskokemuksella asiat näyttäisivät kuitenkin käynnistyneen hyvin. Lähiopetuksessa opetusharjoittelua ei kuitenkaan toteuteta.

Etäharjoittelunkin aikana yhteinen ja ensisijainen tavoitteemme on edelleen huolehtia oppilaista ja opetuksesta parhaalla mahdollisella tavalla. Opettajan läsnäolon merkitys kuitenkin vain korostunut näinä päivinä. Teemme yhdessä opiskelijoiden kanssa työtä poikkeusoloissa ja niihin on hyvä varautua jatkossakin erilaisin pedagogisin ratkaisuin. Opettajakunnan päätöksellä tulevana lukuvuotena tulemme jatkamaan tämän kevään kokemusten perusteella opetuksen ja ohjauksen kehittämistä.

Seuraavassa opiskelijoiden kommentteja opetusharjoittelusta etäopetuksen aikana:

Harjoittelun ohjaukset ja viestitys ohjaavan opettajan kanssa järjestetään pääsääntöisesti Teams- (tai Meet) sovelluksen kautta. (Lisäksi käytämme sähköpostia viestittelyssä. Lähinnä luokan kanssa reaaliaikainen yhteydenpito tapahtuu Whatsapp-sovelluksen kautta sekä opetustuokioiden aikana Google Meet-sovelluksen avulla. Lisäksi luokalla on oma blogi, jonne päivitetään joka päivän lukujärjestys aikatauluineen ja tehtävineen.”

Kontaktiopetusta on suhteessa hieman vähemmän, koska osa opetustuokioista järjestetään ikään kuin kirjallisen ohjauksen muodossa tai vaikkapa opetusvideoiden/tallenteiden avulla.”

Vuorovaikutuksen tavoitteista vielä, että

jokaisen oppilaan huomiointiin on kehitettävä uusia keinoja, sillä heitä ei voi katsoa samaan tapaan, kuin normaalisti luokassa. Lisäksi se, ettei kamerat tai mikrofonit olleet (aina) päällä, aiheuttivat lisää haastetta vuorovaikutukseen ja jokaisen huomiointiin. Lisäksi emme voineet pitää tiedekasvatusprojektia, joka piti toteuttaa Arktikumissa. Myös oppilaiden omat tarvikkeet kotona vaikuttavat siihen, mitä esimerkiksi kuvataiteessa voidaan opettaa ja laittaa oppilas kotona toteuttamaan.

Harjoittelun sisällöt muuttuivat siten, että ne oli muokattu palvelemaan etäharjoittelua. Esimerkiksi vuorovaikutuksen tavoitteet vaihtuivat vuorovaikutukseen etäyhteyksien kautta. Tässä toki (on) haasteena se, miten oppilaaseen saa kotiin kontaktia ja millä tavalla/laitteilla hän pystyy kotoa viestimään. “

Oppilaantuntemus nousi erityisen tärkeäksi. Tietämällä oppilaiden tuen tarpeen ja kotiolot olisi mahdollista ennakoida eri ongelmatilanteita ja eriyttää tarvittaessa. Harjoittelijana se kuitenkin on vielä vaikeampaa, kuin normaaliharjoittelussa, sillä oppilaita ei pääse oikeasti näkemään ja heidän käyttäytymisensä tulkitseminen etänä on hankalaa. Luokan oman opettajan tietämys luokasta ja sen jakaminen harjoittelijoille onkin tärkeää. Lisäksi tekniikan pettäminen on hyvin mahdollista, joten on keksittävä monta eri varasuunnitelmaa ja lisätehtävää tämän varalle.”

Tvt-taidot nousevat kyllä esille ihan eri tavalla. Se, että oppilaat oppivat myös käyttämään erilaisia ympäristöjä ja palveluita myös lähiopetuksessa on erittäin tärkeää nyt tämän korona-ajan näkökulmasta. Myös opettajan omat tvt-taidot ovat kyllä todella tärkeät ja varmasti kehittyneet huomattavan paljon tämän aikana.

Kaikki harjoitteluun liittyvät tapaamiset ja tunnit on pidetty etänä, joko Teams -ympäristössä tai Googlen Meet -ympäristössä. Harjoittelussa olevien ryhmien jäsenten määrä on hieman pienempi kuin normaalisti. Käytössä on myös Googlen Classroom ja Padlet-sovellus.”

Opetuksen toteuttaminen täysin etänä koronaepidemian takia opetti, että koulun tehtävä on paljon muutakin, kuin itse tiedon opettamista. Koulu on paikka, jossa oppilaat tapaavat ystäviään ja ovat jatkuvasti sosiaalisessa kanssakäymisessä muiden ihmisten kanssa. Lisäksi se mahdollistaa sen, etteivät lapset ole yksin vanhempien työpäivien aikana ja vanhemmilla on mahdollisuus käydä töissä. Näitä asioita etäopetus ei tällä hetkellä pysty täysin tarjoamaan lapsille.

Kun lapsilta kysyin, lähes kaikki sanoivat kaipaavansa eniten ystävien näkemistä. Se on lapsille äärimmäisen tärkeää.

Hyviäkin puolia on, nimittäin koko kansa tekee valtavan digiloikkauksen. TVT-taidot kehittyvät pakon edessä nyt varmasti jokaisella koulunkävijällä ja opettajalla jossain määrin. TVT-taidot karttuvat ja näitä taitoja voidaan hyödyntää entistä tehokkaammin jatkossakin, kun palataan normaaliin koulunkäyntiin. Kaikkien opettajien tulisi hyödyntää ja opettaa tieto ja viestintäteknologiaa, ja onhan se osa valtakunnallista opetussuunnitelmaakin.”

Yhteiset tavoitteet

- Asiakirja harjoittelijoiden, ohjaajien ja koulutusyksiköiden käyttöön

Vili Peltomäki & Markus Helin

Kirjoittajat toimivat SOOLin hallituksen jäseninä

Suomenopettajaksiopiskelevien liittoSOOLrypäivittihallituskaudella 19-20uudetSuosituksensaohjatulle opetusharjoittelulle.eNorssi-verkosto toimiopeopiskelijoidentärkeänä kumppaninakokopäivitysprojektinajan.

Liittokokous: Suositukset päivitettävä

Suomen opeopiskelijoiden edunvalvojajärjestön SOOLin yhtenä tärkeimpänä tavoitteena on parantaa opettajaksi opiskelevien opiskeluedellytyksiä vaikuttamalla opettajankoulutuksen kehittämiseen. Liittomme merkittävinä kehitystyökaluina toimivat vaikuttamisasiakirjat kuten tunnetut Tavoitteet opettajankoulutukselle. Vuoden 2019 huhtikuun liittokokouksessa opeopiskelijat päättivät, että nyt oli aika päivittää Suositukset opetusharjoitteluille -asiakirja. Suositukset haluttiin vastaamaan paremmin uusia opetussuunnitelmia ja kulkemaan linjassa vastapäivitettyjen tavoitteiden kanssa.

SOOLin hallitus Jyväskylän Talvipäivillä helmikuussa. Vasemmalta alkaen pj Sanni Salmenoja sekä hallituksen jäsenet Vili Peltomäki ja Markus Helin

Suositukset opetusharjoittelulle on ainoa valtakunnallinen suositusohjelma ohjatulle opetusharjoittelulle. Niiden yhtenä tavoitteena on kehittää opiskelijoiden ja opettajien välistä vuorovaikutusta sekä molemminpuolista ymmärrystä. Uudesta hallituksesta Vili Rovaniemeltä ja Markus Joensuusta aloitimme päivitysprojektin kesäkuussa perustamalla työryhmän, johon saimme itsemme lisäksi mukaan neljä innokasta opiskelijaa eri kampuksilta ympäri Suomen. Halusimme päivitystyössä ottaa paremmin huomioon eri koulutusaloilla opiskelivat harjoittelijat.

Työryhmäläiset haastattelivat opeopiskelijoita kuluvan syksyn aikana ja toteuttivat heille paikkakunta- ja alakohtaisia kyselyitä. Vastauksia saatiin reilut toistasataa ja niissä esille nousseita ajankohtaisia huolia olivat mm. opiskelijoiden jaksaminen ja epätietoisuus harjoitteluun liittyvistä tehtävistä. Opiskelijat olivat tyytyväisiä riittävään ohjaukseen ja ohjaajien ammattitaitoisuuteen. Opiskelijat odottavat harjoittelulta etenkin rakentavaa palautetta ja käytännön kokemusta.

Yhteistyön

rakentaminen perustalle

Joensuu28.elokuuta

Päivitystyöryhmä otti yhteyttä SOOLin yhteystyötahoihin SUHOon, HARREen ja eNorssiin. Meidät kutsuttiin eNorssin syysseminaariin Joensuuhun, jossa pääsimme aloittamaan keskustelua opetusharjoitteluista (Sirius 3/2019). Esillä olivat mm. harkkojen aikataulut, erityinen tuki ja ohjaus. Keskustelut olivat antoisia ja olimme iloisia, kun eNorssi oli innokkaana halukas lähtemään mukaan päivittämisprojektiin. Saimme jo tässä vaiheessa paljon ideoita ja vinkkejä työskentelyyn.

Vuoropuhelua vahvistamassa

Rovaniemi6.marraskuuta

Työryhmän työskennellessä järjestimme tapaamisen Rovaniemelle ohjaajakoulutustyöryhmän puheenjohtaja Anne Ervastin kanssa marraskuulle. Tapaamista oli edeltänyt tiuha sähköpostinvaihto. Kävimme tarkasti läpi projektin tilanteenteen ja vaihdoimme tietojamme opiskelijoiden harjoittelukokemuksista. Sovimme, miten vuodenvaihteen jälkeen jatkamme yhteistyötämme.

Painopisteenä molemminpuolisuus

Helsinki23.tammikuuta

Vierailullamme eNorssin työseminaarissa Helsingin normaalilyseolla käytiin kommenttikierros suositusten raakaversiosta. Keskustelu oli hyvin intensiivistä ja tuloksellista. Ajatustenvaihdon myötä esimerkiksi asiakirjan nimeksi ehdotettiin Suositukset ohjatulle opetusharjoittelulle, minkä SOOLin hallitus myöhemmin hyväksyi. Olimme koonneet annettavaksi ”kootut vinkit ohjaajalle” ja saimme vastavuoroisesti ”ohjaavien opettajien neuvoja harjoittelijalle”. Näiden uusien osioiden tarkoitus on kehittää asiakirjan käyttöarvoa niin opiskelijoiden kuin ohjaajien keskuudessa. Ne sisältyvät kokonaisuudessaan valmiiseen asiakirjaan (jutun lopussa opiskelijoiden vinkit).

Projekti maaliin liittokokouksessa

SOOLin hallitus hyväksyi valmiit suositukset kokouksessaan 21. helmikuuta. Liitossa ylintä valtaa käyttävä liittokokous hyväksyy suositukset, kun kokoontuminen on poikkeusolojen jäljiltä taas mahdollista. Virustilanteen vuoksi suositusten lopullinen hyväksyminen odottaa täten siis tulevaa. Kuitenkin päivitysprojekti on saatu työryhmän ja arvokkaan yhteistoimintamme osalta päätökseen.

Uudet suositukset on heti luettavissa SOOLin verkkosivuilta, kun ne näkevät liittokokouksen myötä päivänvalon.

Kootut vinkit ohjaajalle

Harjoittelun tulee sisältää henkilökohtaista ohjausta. Käy läpi opiskelijan tavoitteet ja ohjaa niitä kohti.

Opiskelijat toivovat saavansa todenmukaisen kuvan opettajuudesta. Tutustuta opiskelija laajasti ammatin erilaisiin puoliin.

Sinulla on kokonaisvastuu oppilaiden oppimisesta.

Palaute opiskelijalle tulee olla kannustavaa, rakentavaa ja perusteltua.

Vaadi perusteluja opiskelijan tekemiin ratkaisuihin. Esitä vaihtoehtoisia näkökulmia.

Rohkaise opiskelijaa kokeilemaan ja onnistumaan epämukavuusalueellaan

Ole itsekin valmis oppimaan uutta ennakkoluulottomasti. Pyydä harjoittelun lopuksi opiskelijalta palautetta omaa ammatillista kehittymistäsi varten.

Etäopetus perustuu väistämättä tieto- ja viestintäteknologian

varaan

Teksti: TVT-ryhmän muistiinpanoista

koonnut Sanna Isopahkala

Kuvat: TVT-ryhmä

Vuorovaikutustaonsyntynytmonien erisovellustenjaalustojenkautta.

Etäopetuksen myötä tieto- ja viestintäteknologian osuus opetuksen ja ohjauksen osalta väistämättä kasvoi. Eri yliopistoissa on etäopetuksen aikana käytetty paljon samoja sovelluksia ja järjestelmiä, toki omiin tarpeisiin muokaten.

Itä-Suomen yliopiston normaalikouluista kerrottiin, että viestintä on hoitunut Wilman, sähköpostin ja WhatsAppin avulla. Kasvotusten tapahtuvaa etävuorovaikutusta on tapahtunut eri kontaktivälineillä kuten Meet, Zoom, Discord ja Jit.si. Oppimisympäristöinä on ollut käytössä Google Classroom, Teams, Qridi, Its Learning ja Edmodo. Yhteisöllisiä ja aktivoivia ympäristöjä ovat olleet Padlet sekä erilaiset jaetut dokumentit ja suunnittelualustat, MS Whiteboard, Miro, Jamboard jne. Opettajat ovat tehneet materiaalia myös Thinglinkin, Screencapturen ja iMovien avulla ja oppilaat ovat käyttäneet samoja sovelluksia omissa tuotoksissaan.

Itä-Suomen yliopiston normaalikoulujen kaikilla oppilailla tai opiskelijoilla on henkilökohtainen laite koulun puolesta (iPad, Chromebook, Mac-

Book Air) ja koko koulun väellä (oppilaat harjoittelijat, henkilökunta) on käytössä O365- ja G-Suite –tunnukset. Rantakylässä lisäksi AppleID:t.

Opettajille on myös aktiiviset WhatsApp-ryhmät, jossa reipasta keskustelua (erityisesti yläkoulu/ lukio). Rantakylässä dokumentoidaan Best Practices galleriaa. Opettajille ja opiskelijoille on ollut koulutusta tarjolla lähes päivittäin: https://bit.ly/ UEF_koulutukset

Tukea on ollut erittäin hyvin tarjolla (digitiimi, tutoropettajat, verkostot...). Lähiopetuksessa olevien 1. - 3. luokan oppilaiden opetuksen hoitaa kaikki opettajat omalla vuorollaan. Vuoron kesto on noin 8 arkipäivää. Ohjaajat ja erityisopettajat auttavat.

Lapin yliopiston harjoittelukoulun henkilökunnalla on yhteinen Teams-ryhmä poikkeusolojen vuoksi. Videotapaamisia on pidetty eri kokoonpanoissa. Tiedon ja kokemusten jakamista on tehty tiedostomuodossa ja pikaviesteillä. Henkilökunnalla on ollut myös vapaamuotoisia ja vapaaehtoisia “kahvittelu-videotapaamisia” kokemusten ja kuulumisten vaihtamiseen.

Tietoa on kerätty avoimella kysely- ja palautelomakkeella huoltajille ja oppilaille. Rehtori kokoaa suunnilleen päivittäin kysymyksiä ja julkaisee vastaukset kaikille Wilmassa ja verkossa. 7. - 9. luokilla on ollut viikoittainen luokanvalvojan videotapaaminen. Mukana on ollut tilanteen mukaan opinto-ohjaaja tai muita tarpeellisia opettajia. Aineenopettajien video-oppitunnit on pidetty lähtökohtaisesti normaalin työjärjestyksen mukaisilla tuntipaikoilla.

Koulun tietokoneita on lainassa kodeissa, joissa ei ole tietokonetta tai joissa on useita koululaisia. Lähiopetuksessa olevien 1. - 3. luokan oppi-

laiden opettajat ja erityisopettajat vuorottelevat keskenään lähi- ja etäopetuksen välillä. Yhteinen kirjanpito pidetään Teamsissa, jotta vuoronvaihto sujuu.

Lapin yliopiston harjoittelukoulussa on niin ikään ollut useita verkkoympäristöistä käytössä. Kaikkia koskevia määräyksiä ei ole tehty, vaan opettajat itse päättävät, mitä käyttävät. Esimerkkejä: Google (Drive, Classroom, Forms, Meet jne.), Office 365 (One Drive, Teams, Forms yms.), oppikirjakustantajien verkkoympäristöt, Qridi, Whatsapppuhelut, sekalaiset verkkosovellukset jne.

Wilmassa on pidetty luokkakohtaisia opettajien huoliviestiketjuja oppilaista, jotka eivät tunnu pysyvän mukana. Erityisopettajat ja opinto-ohjaaja keräilevät huolioppilaita talteen.

Tampereen yliopiston normaalikoulussa alakoulun puolella keskeisimmät työvälinet ovat olleet Qridi (tehtävälistat, päiväkirjat), Zoom (kontaktiopetuksen tuokiot) ja Teams(tehtävien jakelu, palautus ja arviointi). Monilla luokilla on käytössä myös WhatsApp-ryhmä.

TVT-tukea tarjotaan aktiivisesti – FCLab-hankkeen kautta saatu merkittävä lisäpanostus tutor-tukeen. Zoom otettiin käyttöön uutena palveluna kaikille, Qridi oli ennestään tuttu osalle opettajista ja Teamsia käytti vain pieni osa oppilaista ennen etäopiskeluun siirtymistä. Lisäresursseina on opettajien itse valikoimat palvelut kuten Bingel, Ville, Smart Suite, ExplainEDU jne.

Poikkeusolojen alkaessa keräsimme pikavauhdilla kodeista tiedon teknologisesta varustuksesta sekä lainalaitteiden tarpeesta. Tämän kyselyn perusteella koulu lainasi (laitteen tarvitseville) 4.-6. -luokkien oppilaille kannettavan (Windows) tietokoneen ja 1.-3. -luokkien oppilaille iPadin.

Opettajien WhatsApp-ryhmässä jaetaan ideoita ja toimintapoja sekä kysytään ja vastataan hyvin aktiivisesti kaikenlaista etäkouluun liittyvää. Ryhmässä on vahva kollegiaalinen yhdessä tekemisen meininki.

Lähiopetuksessa olevien 1. - 3. luokan oppilaiden opettajat ja erityisopettajat vuorottelevat keskenään lähi- ja etäopetuksen välillä. WhatsApp ja Teams toimivat keskeisenä opettajan ja oppilaan välisenä viestimenä. Opettajia on ohjeistettu huolehtimaan riittävästä tiedotuksesta/sopimisesta tähän liittyen huoltajien suuntaan (vrt. ikärajat). Opettajienkokoukset, työryhmä- ja luokkatasopalaverit sekä vanhempainillat on hoidettu poikkeusolosuhteidenaikana Zoomilla/Teamsilla.

Tampereen yliopiston normaalikoulussa yläkoulun puolella ehdittiin tehdä joitakin valmisteluja ennen etäopetuksen alkua, koska Tampereen kaupunki väläytti etäopetukseen siirtymistä yläkoulun osalta jo ennen valtakunnallista linjausta. Yläkoulussa oppilaille teetettiin kysely kodin laitetilanteesta ja osalle oppilaista lainattiin koulun Windows-läppäri. Kaikilla oppilailla siten käytössä kannettava tietokone, käytännössä joko Windows tai iOS. Lukiossa omat laitteet kaikilla jo ennestään.

Elokuussa luotujen yliopiston tunnusten salasanojen vaihtoaika (7 kk) osui juuri tähän taitteeseen. Siksi pyrittiin varmistamaan tunnusten toimivuus ja ehkäisemään niiden lukittuminen. Realistiset vaihtoehdot etäopetuksen ja –yhteyksien vaihtoehdoiksi kartoitettiin suunnitteluaikana. Päätettiin keskittää toiminta Teams-ympäristöön, jotta oppilaiden sukkulointi eri järjestelmien välillä minimoituisi ja toimintatapoihin on helppoa päästä kiinni.

Lukion opiskelijoista valtaosa oli jo valmiiksi tottuneita o365 Teams ja ClassNotebook käyttäjiä, joten Teamsistä tätä varten opiskelijoiden kanssa testailtiin etukäteen lähinnä etäkokouksen järjestämistä ja siihen osallistumista.

Yläkoulun oppilaiden kanssa Teamsin käyttöönottoa tehtiin etäkokousten kautta vaiheittain. Yläkoulussa luotiin järjestelmällisesti kaikille luokille/ opetusryhmille yliopiston järjestelmän mukaiset TG-ryhmät (yhdistelmä Teams + Luokan muistikirja). Lukiossa suurimmalla osalla olikin kursseja jo valmiiksi TG-ryhmät -käytössä.

Opettajat koulutettiin Teams-haltuunottoon.

Päätettiin varakanavaksi Zoom, jossa autentikointi tapahtuu yliopiston tunnusten kautta.

Pedagoginen TVT-tuki sovittiin toimivan Teams:n kautta keskusteluina ja tarvittaessa etäkokouksina. Yläkoulun ja lukion TVT-tuen opettajien päivittäisissä iltakokouksissa on ollut tavoitteena hyvien käytänteiden jako ja koulutussuunnittelu.

Koulupäivän rakenne on yläkoulun puolella pidetty ennallaan ja oppitunnit ovat normaalin lukujärjestyksen mukaisesti. Tavoitteena on aloittaa jokainen oppitunti reaaliaikaisella kontaktilla oppilaisiin ja opiskelijoihin, käytännössä Teamskokouksella. Oppitunteja rytmitetään opettajan johdolla kaikille yhteisiin osioihin, ryhmissä työskentelyyn ja itsenäiseen työskentelyyn. Kaikissa vaiheissa opettajan tuki on saatavilla.

Ryhmissä työskentelyn tueksi on luotu pienryhmille Teams-kanavia, joissa vuorovaikutusta on saatu paremmin toteutumaan. Oppilaat ja opiskelijat palauttavat tuotoksiaan soveltuvin osin Teamsin, ClassNotebookin, OneDriven tai Formsin kautta. Työskentelyä tehdään myös oppikirjakustantajien ympäristöissä. Lukiossa käytössä myös Showbie.

Erityisopetus ja koulunkäynnin ohjaajien tuki toimii etäyhteyksillä oppituntien aikana. Yksilöllisten tarpeiden mukaan käytetään soveltuvia yhteydenpitokanavia.

Peruskäytänteiden hallitsemisen jälkeen on aloitettu niin ohjelmallisten mahdollisuuksien kuin pedagogiikan monipuolistaminen. Opettajat ovat ottaneet haltuun esimerkiksi Forms-kyselyt, OneNoten ja luokan muistikirjan hyödyntämisen sekä ulkoisten palveluiden kiinnittämisen Teams-ympäristöön. Oppituntien vuorovaikutustilanteet ja ryhmätyöskentelyn eri muodot ja ohjattavuus ovat nousseet selkeiksi kehityskohteiksi.

Turun normaalikoulussa perusopetuksen puolella alakoulussa kaikilla oppilailla on henkilökohtaiset iPadit, 7. luokkalaisilla Dell -läppärit, 8.-9. luokkalaisilla iPadit (siirtymäkausi menossa iPadeistä läppäreihin). Koulupäivän rakenne on ollut pääosin normaalin lukujärjestyksen mukainen.

Opetus on tapahtunut Zoomin tai Teamsin kautta, Wilma viestintävälineenä, WhatsApp on käytössä joillain ryhmillä. Myös Showbie, OneNote, Seesaw ovat olleet käytössä.

Lähiopetukseen ilmoittautuneita on ollut 22, paikalla on ollut päivittäin noin 15. Kaksi erityisopettajaa ja kaksi koulunkäynninohjaajaa hoitavat lähiopetuksen. Opettajien kokoukset on hoidettu pienempinä ryhminä: luokanohjaajat, luokanopettajat asteittain, eri luokka-asteita opettavat...

Rehtorilla on ollut avoimia Zoom -päivystyksiä ja yhteisiä virtuaalisia kahvitaukoja. Henkilökunnan Teamsiin jaetaan ideoita, linkkejä, tukimateriaalia. Teamsiin on tehty kunkin luokan lukujärjestyspohjat, jonne jokainen opettaja merkitsee oman opetuksensa ja miten opetus toteutuu. Viikkolukujärjestys lähetetään huoltajille perjantaisin seuraavan viikon osalta. Erityisopetus ja omakielinen opetus toimivat etänä, samoin oppilashuolto. Koulunkäynninohjaajat ovat mukana tunneilla, antavat tukiopetusta ja pitävät läksykerhoa etänä.

Kevään aikana kaksi uutta julkaisua!

Teksti: Olli-Pekka Salo

eNorssi-verkosto jatkaa aktiivista julkaisutoimintaansa. Tänä keväänä olemme saaneet ulos kaksi julkaisua. Verkoston tieto- ja viestintätekniikan ryhmä julkaisi vuonna 2018 ensimmäisen oppimis- ja toimintaympäristöjen kehittämistä koskevan julkaisunsa. Nyt on ilmestynyt saman julkaisusarjan toinen osa, yllättävänkin ajankohtaiseksi osoittautunut Oppimis- ja toimintaympäristöjen kehittäminen harjoittelukouluissa II - Tilat ja tekniikka pedagogiikan kehittämisen tukena (toim. Tuomo Tammi & Mikko Horila).

Pyrkimyksenä on ensimmäisen julkaisun tapaan koota harjoittelukouluissa tehtävää kehitystyötä yhteen ja helpommin löydettäväksi auttamaan paitsi harjoittelukouluverkoston kouluja, niin myös kaikkien suomalaisten koulujen ja oppimisympäristökehittämisestä kiinnostuneiden tahojen hyödynnettäväksi. Oppimis- ja toimintaympäristöjen kehittämistä lähestytään artikkelikokoelmassa avarakatseisesti tilat, käytänteet ja tekniikka huomioiden.

Alkuosa julkaisusta keskittyy Future Classroom Lab -toimintaan, jota kolmessa harjoittelukouluissa on toteutettu vajaan kahden vuoden ajan. Future Classroom Lab on oppimisympäristöjen kehittämiseen ja opettajien täydennyskoulutustarpeisiin keskittyvä konsepti, johon liittyy olennaisena osana kansainvälinen demotilojen FCL Network of Learning Labs -verkosto. FCLab-toiminnan tavoitteena on kehittää oppimisympäristöosaamista ja jakaa saavutettua tietotaitoa paikallisesti, seutukunnallisesti, kansallisesti ja myös kansainvälisesti. Pyrkimyksenä on

kasvattaa Suomen FCLabien määrää ja tuoda FCLabin tarjoamat palvelut mahdollisimman helposti saavutettaviksi ympäri maan.

Toivomme, että käsillä oleva julkaisu on avuksi mahdollisimman monelle oppimis- ja toimintaympäristöjen kehittämisen parissa toimivalle henkilölle. Erityisesti korona-kevään aikana on korostunut yhteisen tekemisen ja jakamisen merkitys. Myös oppimisympäristö käsitteenä on saanut monen mielessä entistä laajemman merkityksen.

Julkaisun pääset lukemaan tästä.

Toinen kevään uutuuksista on Teoriaa ja työkaluja ohjatun harjoittelun kehittämiseen (toim. O-P Salo). Julkaisun artikkelit käsittelevät puolestaan ohjauksen teoriaa ja käytäntöä eri näkökulmista. Sanna Vehviläisen artikkeli käsittelee ohjauksen moninaisuutta ja ohjauksessa ilmenevää vuorovaikutusta. Katriina Maaranen puolestaan tarkastelee opettajan ammatillisen kehittymisen teorioita ja malleja ja niiden hyödyntämistä ohjauskeskusteluissa. Ohjatuista harjoitteluista kerätään vuosittain palautetta valtakunnallisesti. Kolmena edellisenä lukuvuonna kerätty aineisto koostuu yli 3600 opiskelijan vastauksista, joita Lasse Eronen ja Olli-Pekka Salo analysoivat omassa artikkelissaan.

Heidi Mouhu käsittelee artikkelissaan hyvinvointia vahvistavaa osaamista niin eri kouluasteilla kuin opettajankoulutuksessa, erityisesti ohjatussa harjoittelussa. Anne Ervast tarkastelee artikkelissaan luokanopettajaopiskelijoiden tuntemuksia ensimmäisen ohjatun harjoittelun tiimoilta. Hennariikka Kangas ja Merja Kivelä kirjoittavat samanaikaisopetuksen hyödyistä ja haasteista eri näkökulmista, kun taas Tuire Silvennoinen, Aino Äikäs ja Erkko Sointu tarkastelevat ohjattujen harjoittelun merkitystä erityisopettajien ammatillisen kasvun vahvistajana.

Olli Määttä, Kirsi Wallinheimo ja Olli-Pekka Salo tarjoavat työkaluja erityisesti tulevien kieltenopettajien harjoittelun ohjaukseen, kun taas Johanna Hildén, Sanna Hollström, Outi Erkkilä ja Eija Niskanen esittelevät ohjauskeskustelujen tueksi konkreettisen työkalun: kysymyskortit, joiden avulla on tarkoitus lisätä ohjauksen dialogisuutta. Julkaisun pääset lukemaan tästä.

Tulevia tapahtumia

Projektivastaava kertoi, että Kölnin yliopistosta on pyydetty webinaariesitystä 26.5.2020 järjestettävään tapahtumaan. Sampo pitää esityksen otsikolla: ”eNorssi – The Network working towards the best learning in the world”.

eNorssin nettisivu-uudistus

eNorssin viestintäryhmä on jatkanut uusien sivujen työstämistä. Ne julkaistaan loppukeväästä. Osoite on https://enorssi.preview.jyu.fi/enorssi.

Uudet ja vanhat sivustot ovat jonkin aikaa rinnakkain ja verkoston jäsenillä on mahdollisuus ottaa kantaa siitä, mitä säilytetään. Uuden sivuston rakenne tulee olemaan kevyempi ja se tulee toimimaan enemmän ”porttina” ryhmien sisältöihin, jotka tulevat sijaitsemaan eri paikassa.

Verkoston pääsivuston lisäksi verkoston hallinnassa ollut OPStyökalupakkipalvelin valjastetaan palvelemaan koko verkoston eri ryhmiä. Domain tulee olemaan muotoa https://www.enorssi-verkosto. fi ja sieltä saavat eri ryhmät oman alasivun (www. enorssi-verkosto.fi/unesco jne.). Tuomo Tammi suunnittelee valmiita pohjia verkostolle, jotta niillä on yhteinen ilme. Sivustojen ylläpito hoidetaan WordPress-ohjelmalla. Ryhmiä ovat tässä vaiheessa työryhmät, UNESCO, oppilas-/opiskelijakunta sekä oppimisen tuki.