Digesta 3/2025

ARTISTIEN HUULILLA: Uudistunut valintakoe, Anselmi Lehikoinen ja paloviina

KUINKA PALJON KURSSIKAVERISI TIENAA?

Syysvaellus kolmen valtakunnan alueella

Toimitus

Päätoimittaja

Elina Arpala digesta@artikla.fi

Taitto ja ulkoasu

Emma Napari emma.napari@gmail.com

Avustajat

Iisa Harju, Anton Hyötylä, Jesse Juvani, Tuomas Niemistö, Matilda Raittinen, Gisele Repo, Kerttu Rönni, Nora Stude, Jimi Suksia, Sara Suominen, Matleena Törmäkangas

Kannen kuva Kerttu Rönni

Julkaisija

Artikla ry

Yliopistonkatu 8 96300 Rovaniemi

Sähköinen versio www.issuu.com/digesta

Seuraava

Ympäristövaliokunta paikallisten puiden puolella

Anselmi

Artiklan jäsenaloite

Bussien numerointi on synti

Pääkirjoitus

Teksti: Elina Arpala

Rovaniemestä

Kesän Rovaniemen kaupungin vilinässä ja terasseilla sekä kauempanakin pohjoisessa viettäneenä olen alkanut ymmärtää, miksi P&K-kerho pitää kotikaupunkiani maailman napana. Kaupunkialue on kompakti myös kävellen ja kaikki tärkeä on lähellä, Levi, Ruka, jopa Ruotsi. Maailman keskipiste siirtyy yleensä mukana paikasta toiseen muuttaessa, mutta paljon muutakin voi muuttua. Lukiossa ulkohousujen käytöstä kieltäytyessä en olisi osannut kuvitellakaan, että vuonna 2025 kesäni kohokohtiin lukeutuvat Kätkätunturi, Särkitunturi, Hetta-Pallas ja Käsivarren erämaa.

Hyvä uutinen on, että Rovaniemelle voi myös jäädä.

Vaikka opiskelijayhteisöstämme tekee osaltaan ainutlaatuisen se, että suurin osa meistä muuttaa tänne kaukaa Artikla ainoana kiinnikkeenä kaupunkiin, se luo myös riskin lämmönvaihdon puuttumiseen opiskelijan ja ympäristön välillä. Jotta syys-, joulu- tai kesätauolla tapahtumien ja opintojen vähetessä ei kokisi pakottavaa tarvetta paeta viikoiksi omasta kodistaan, kannattaa kaupunkiin luoda muitakin yhteyksiä. Tässäkin on tietysti riskinsä; paikalliseen luontoon, kulttuuriin ja ihmisiin rakastuminen voi tehdä opintojen lähetessä loppuaan lähtemisestä vaikeaa. Hyvä uutinen on, että Rovaniemelle voi myös jäädä.

Tässä numerossa pääset tutustumaan erityisesti Lapin kesään, ruskaan ja opiskelijaelämään. Monet kirjoittajista ovat ottaneet mallia vanhoilta palstoilta, mutta tässä numerossa ollaan päästy pitkälle 90-luvulta: siinä missä ennen Digestaan kirjoitettiin lähinnä seksistä, nykyään meitä kiinnostaa myös raha. Tähän vaiettuun aiheeseen liittyvät törkeät paljastukset voit nyt lukea keskiaukeamalta.

Toivon, että erityisesti te uudet fuksit nautitte ajastanne Rovaniemellä ja olette mahdollisimman pitkään mukana tekemässä elämästä paikallisen opiskelijayhteisön ympärillä ja sen ulkopuolella jotain ihan muuta.

Elina Arpala

Digestan päätoimittaja Rovaniemeläinen

Puheenjohtajan palsta

Teksti: Daniel Marenk Kuva: Jimi Suksia

Syksystä

Fuksihärdelli ja muut Artiklan syksyn käynnistävät perinteet alkavat olemaan jo kaukana takana päin. Tuntuu erityisen hassulta, koska voisin melkeinpä mennä takuuseen siitä, että olin itse fuksi vasta viikko sitten. Tähän ajatukseen voi varmasti useampi vanhempi tieteenharjoittaja samaistua, sillä aika Rovaniemellä tuntuu etenevän eri tahdissa kuin missään muualla.

Syysvaellukselle osallistuneet saivat parhaan mahdollisen kosketuksen Lapin henkeä salpaaviin ruskamaisemiin. Värimaailmaa voi onneksi ihailla myös suoraan omasta ikkunasta. Rovaniemen lähiympäristön luontopolut ovat lisäksi paikkoja, joissa pääsee ihastelemaan vuodenaikaa kaikkine vehreän-keltaisine sävyineen.

Opiskelijaelämän pyörteet ovat imaisseet mukaansa tämän vuoden fuksit. On ollut ilo seurata, miten uudet alut ovat jälleen herättäneet eloon yliopiston käytävät. Poolit, rästitentit ja se tavallinen arki ovat niitä asioita, jotka odottavat joka syksynä. Lämmin kaakao tai kurpitsan makuinen kahvijuoma kynttilän äärellä onneksi lohduttaa ja tekee syksyisestä hetkestä erityisen, vaikka seuraava uusintatentti kuumottelisikin kulman takana.

Uudet alut ovat jälleen herättäneet eloon yliopiston käytävät.

Syksy vuodenaikana tuo monille lähinnä negatiivisia mielleyhtymiä: lämpötila viilenee ja päivät lyhenevät. Syksy on onneksi myös aika, jolloin viltin alle käpertyminen hyvän elokuvan äärellä tuntuu erityisen hyvältä. Ennen kaikkea Artikla tekee syksystä ainutlaatuisen, kiinnostavan ja vuodenajan täynnä energiaa.

Jos sinulle on syttynyt pieninkin kipinä ainejärjestötoimintaa kohtaan, on syksy täynnä mahdollisuuksia ruokkia tuota kipinää. Lokakuun lopulla valitaan uusi hallitus ja marraskuun valiokuntavaalitkin tulevat tuota pikaa. Toimikunnat ja kerhot pyörivät aktiivisina. Edustajistovaalit tuovat mukanaan tervehenkistä vaalipöhinää. Artikla on ollut paljon enemmän kuin osasin pari vuotta sitten kuvitellakaan ja ennen kaikkea jotain ihan muuta. Tartu siis ainutlaatuiseen tilaisuuteen ja lähde mukaan, jos sinusta vähänkään siltä tuntuu. Et taatusti tule sitä katumaan.

Kun seuraava rästitentti painaa päälle tai pyörä lipsahtaa lammikkoon ja vaatteet kastuvat, muista: Artikla kantaa. Syksy ei ole vain tenttikirjoja ja kalenterin rästimerkintöjä. Syksy on myös uusia ystäviä, mahdollisuuksia ja ehkä myös liikaa kahvia. Hypätään siis yhdessä kohti loppuvuotta, pilke silmäkulmassa ja lämmin kuppi kädessä.

Rästitöntä syksyä toivottaen,

Daniel Marenk puheenjohtaja

Oikeustapauskommentti NJA 1935:34

Vin eller brännvin?

Aluksi

Ruotsin korkeimman oikeuden ratkaisussa NJA 1935:34

K. G. Bodin nimistä henkilöä syytettiin laittomasta paloviinan valmistuksesta. Itse syytetty teko ei tuohon aikaan ollut kovin harvinainen missään Pohjoismaissa. Tapauksesta tekee kuitenkin kiintoisan se, että oikeuden ratkaisu perustui Bodinin käyttämän reseptin tuottaman juoman alkoholiprosentin määrittämiseen. Kaiken lisäksi resepti oli otettu yleisessä jakelussa olevasta käsikirjasta, jota sai kaikista hyvin varustetuista kemikalioliikkeistä. Ratkaisulla oli siksi poikkeuksellisen laaja merkitys kansalaisten oikeusturvalle kotivalmistuksen lainmukaisuuden varmistamiseksi.

Tapauksessa käytetyt reseptit

Honungsvin

7 l vettä

2 kg sokeria

1 kg hunajaa

1 l pihlajanmarjoja

pari grammaa viinihiivaa (Vierka)

Vinbärsvin

7 l vettä

2 kg sokeria

4–5 l mustaviinimarjoja

pari grammaa viinihiivaa (Vierka)

Kummankin reseptin mukaisesti seoksen annettiin tekeytyä 10 litran ämpärissä 7–8 viikkoa. Tuolloin viini määriteltiin rusdrycksförsäljningsförordning 1 §:ssä alkoholia 2,25–22 vol. % sisältäväksi juomaksi, joka on valmistettu mehusta tai marjoista, hedelmistä tai muista kasvinosista. Valvovan viranomaisen (Kontrolstyrelsen) näkemys oli, että tämän määritelmän mukaisesti seokseen lisättävä sokeri ei kuulu määritelmän piiriin ja tekee valmistettavasta juomasta laitonta paloviinaa. Siten, jos sokeria on suuri määrä verrattuna marjoihin, kyseessä on vain yritys saada resepti vaikuttamaan viiniltä eikä paloviinalta – toisin sanoen tarkoituksena on kiertää lakia. Viranomaisen käsityksen mukaan vain jälkimmäisessä resepteistä (vinbärsvin) on riittävästi marjaa, jotta sitä voidaan pitää viininvalmistuksena. Sen sijaan ensimmäisellä reseptillä (honungsvin) saatava juoma on laitonta paloviinaa. Viranomaisen tarkastuksessa todettiin, että ensimmäisellä reseptillä saatavan viinin alkoholiprosentti oli 14,3 vol. % ja toisella reseptillä 10,2 vol %. Kontrolstyrelsen toimitti oikeusprosessia varten analyysin, jossa arvioitiin alkoholipitoisuuden muodostumista honungsvin-reseptiä käytettäessä. Sen näkemyksen mukaan vain 0,2–0,3 vol % lopputuloksen alkoholipitoisuudesta saatiin aikaan pihlajanmarjoilla ja loppu tuli sokerista ja hunajasta.

Oikeuden ratkaisu perustui Bodinin käyttämän reseptin tuottaman juoman alkoholiprosentin määrittämiseen.

Oikeusprosessi ja argumentaatio

Bodinille tuomittiin asiassa 10 päiväsakkoa, sillä honungsvin-reseptillä tehty juoma katsottiin laittomaksi paloviinan valmistukseksi. Bodin valitti asiassa ja perusteli kantaansa siten, että reseptissä käytetään happamia pihlajanmarjoja, jolloin on välttämätöntä lisätä juomaan enemmän sokeria, jotta siitä saataisiin nauttimiskelpoista. Götan hovioikeus hyväksyi argumentin ja vapautti Bodinin päiväsakoista. Sen sijaan högsta domstolen katsoi viranomaisen lausuntoon viitaten, että pihlajanmarjojen ja lisätyn sokerin suhteesta päätellen kyseessä ei voi olla laissa annetun viinin määritelmän täyttämä juoma, vaan kyseessä on laiton paloviinan valmistus. Päiväsakot palautettiin. Bodinille kertyi maksettavaa 150 kr (arviolta 2800 SEK nykyrahassa) ja 975 kr valmisteveroa (arviolta 18 500 SEK nykyrahassa).

Tapauksen arviointia

Vastaavanlaisia tapauksia on runsaasti maailmalta. Kun lakiin kirjoitetaan legaalimääritelmiä, ei useinkaan pystytä ennakoimaan kaikkia määrittelyn aiheuttamia rajatapauksia. Huomautettakoon tässä kohtaa, että sokeria valmistetaan yleisesti sokeriruo’osta tai sokerijuurikkaasta, ja näkemykseni mukaan sitä voitaisiin pitää rusdrycksförsäljningsförordning 1 §:ssä tarkoitettuna kasvinosana, vaikka kyseessä onkin jalostettu tuote. Kuitenkin jokin esti tällaisen terveen järjen mukaisen tulkinnan.

Joskus kirjoitettu määritelmä aiheuttaa koomisiakin tilanteita, kun selkeästi määritelmän hengen vastainen

tuote tulkitaankin määritelmän mukaiseksi. Esimerkkinä mainittakoon kakkujen ja keksien arvonlisäverokohtelu Isossa-Britanniassa. Jaffa-keksien katsottiin olevan kakkuja ratkaisussa United Biscuits (LON/91/0160). Tätä perusteltiin muun muassa kyseisen tuotteen rakenteella –kakku on pehmeä, kun taas keksi on kova ja katkeaa väännettäessä ja keksit pehmenevät ajan kanssa mutta kakut kovettuvat. Toinen kuuluisa kiista käytiin siitä, pitäisikö Pringles-tuotteena luokitella perunalastuksi vaiko kakuksi (Procter & Gamble UK v HM Revenue and Customs [2008] EWHC 1558 (Ch)).

Voitaneen vielä palata käsillä olleeseen ratkaisuun. Ruotsin korkein oikeus on selkeästi luottanut valvovan viranomaisen tekemään raporttiin asiassa ja ratkaissut tapauksen puhtaasti asiakirjanäytön pohjalta. Tätä voitaneen pitää hukattuna mahdollisuutena. Tuomioistuin voi näytön hankkimiseksi toimittaa katselmuksen. Högsta domstolen olisi nähdäkseni voinut kokeilla reseptiä itse tai kannatuttaa viinipöntöt toimistolleen testatakseen niiden tosiasiallista alkoholipitoisuutta. Tietenkin vertailukohdaksi olisi pitänyt testata kaupallisesti valmistetut viinit ja paloviinat, jotta arviointi olisi pysynyt objektiivisena. Mutta luotan siihen, että Artistit osaavat tämän toteuttaa ja siten korjata tämän HD:n prosessuaalisen erheen. Vaihtoehtoisesti kehotan teitä tavatessa kysymään Tatu Leppäseltä, josko hänen toimistoltaan Suomen korkeimmassa oikeudessa löytyisi nurkka viinin valmistukseen, mikäli vastaava tapaus tulisi Suomessa ratkaistavaksi.

Artiklan syysvaellus 2025 KÄSIVARREN ERÄMAA

Kesäkuussa havahduin siihen, että Artiklan perinteinen syysvaellus, joka olisi tänä vuonna kokonaan minun vastuullani, oli edelleen vain hataran ajatuksen tasolla. Havaintoa seurasi paniikinomainen iltapäivä tyhjässä yliopiston kirjastossa, jossa ystäväni (ja tekoälyn) avustuksella sain rustattua alustavan reitin ja suunnitelman syysvaelluksesta, jota ei vielä aiemmin oltu Artiklassa nähty. Se olikin ainoa tavoitteeni järjestämälleni vaellukselle –viedä syysvaellus Suomen rajojen ulkopuolelle.

Torstai 11.9. Herätyskello soi 06:30. Unta oli yön aikana kertynyt ruhtinaalliset neljä tuntia ja risat, sillä perinteiseen tapaani aloin pohtimaan rinkan pakkaamista edellisenä iltana noin yhdentoista aikoihin. Lyhyissä yöunissa ei toki ollut minulle mitään uutta, koska olin jo koko syksyn kärsinyt unettomuudesta, joka taisi johtua kyseisen vaelluksen aiheuttamasta stressistä. Stressitasot tosin saavuttivat uuden maksimin, kun aamupalan ja viimeisten

pakkailujen jälkeen kello läheni puolta kahdeksaa eikä vaellustoverini (ja kyytini) autoa vieläkään näkynyt. Jollain ihmeen kaupalla olimme kuitenkin hyvissä ajoin ennen kahdeksaa yliopistolla, missä meitä odotteli linja-auto ja kuskimme Juhani.

Noin puolet reissuunlähtijöistä nousivat kyytiin yliopistolta ja loput keskustasta kello 08:15. Bussissa otimme vielä ryhmän luvun, olenhan kuitenkin vastuullinen matkanjärjestäjä. Luku oli 35. Totesin ääneen, että luvun pitäisi olla 36. Katsoin kelloa. Olimme kuusi minuuttia aikataulusta jäljessä, eikä kukaan ollut ilmoittanut olevansa myöhässä. Siispä huikkasin Juhanille, reissumme isähahmolle, että iskee auton käyntiin ja suuntaa nokan kohti Kilpisjärveä. (Puuttunut vaeltaja, josta ei ole vieläkään kuulunut, laita viestiä, jos luet tätä!)

Vaelluksemme ensimmäinen osuus oli yksitoista kilometriä Kilpisjärveltä Kolmen valtakunnan rajapyykille

ja Kuohkimajärvelle, jossa vietimme ensimmäisen yön. Matkalla Mallan luonnonpuiston läpi kohtasimme useita vaeltajia, jotka pysähtyivät kyselemään, keitä olemme, mistä tulemme ja millä asialla olemme Käsivarren erämaassa. Vaikka opinnot (ja opiskelijariennot) ovat vähintäänkin henkisesti vanhentaneet allekirjoittanutta, luultiin joukkoamme leirikoululaisiksi ja jopa rippikoululaisiksi. Ilmeisen hyvin säilyneitä siis olemme, vaikka olo alkaakin jo olla vanha ja raihnainen. Eräs ohikulkija toivotti myös terveisiä Justukselta. Kuohkimajärvelle saavuttuamme ja teltallemme varsinaisen rantatontin löydettyämme reissukuntamme oli ilmeisesti ärsyttänyt pirteällä puheensorinallaan ensimmäiset kanssavaeltajat, sillä viereisestä teltasta kuului puoli yhdeksän aikaan ”OLKAA NYT OIKEESTI JO HILJAA!” Oli siis aika kaivaa ristikot esiin ja rauhoittua yöpuulle.

Perjantai 12.9. Kolmen hengen telttaryhmämme heräsi kahden hengen vaellusteltastani vaihtelevan virkeinä toiseen vaelluspäivään. Itse heräsin kahden patjan välistä, olkapää ja lonkka tunnottomina. Kuohkimajärven autiotuvan lähimaasto tyhjeni nopeasti teltoista, sillä toisen päivän osuus Norjan Gappohytalle oli 16 kilometriä ja iltapäiväksi oli luvattu sadetta. Meidän telttaryhmässämme oltiin kuitenkin mukavuudenhaluisia, joten aamutoimet

tehtiin niinkin rauhallisesti, että lähdimme Norjaa kohti vasta yhden paikkeilla. Koska puheet sateesta kummittelivat mielessä, oli tahtimme suhteellisen rivakka. Ohitimmekin matkalla erään ryhmän, joka taakse jäätyään totesi: ”Tää on maraton, ei mikää sprintti.”

Reitti oli suoraviivainen ja helppokulkuinen, jos ei oteta huomioon sitä, että kyseessä oli 11 kilometrin mittainen tuulitunneli.

Gappohytalle saavuimme neljässä tunnissa juuri sateen alkaessa. Pilvet roikkuivat jälleen niin matalalla, ettei vuorista ollut tietoakaan, ja tuulikin oli verrattavissa kovemman asteen myrskyyn. Teltta meinasi Transformerin lailla muuttua leijaksi, mutta kolmestaan se saatiin nätisti tuulensuojaan kallion seinämää vasten. Loppuilta vietettiinkin ahtaassa mutta kotoisassa teltassa syöden ruisleipää ja tonnikalaa, sillä trangiaa ei kukaan meistä tahtonut enää lähteä myrskyyn virittelemään. Taisimme myös tuottaa pettymyksen eräälle vanhemmalle pariskunnalle, joka kauhuissaan odotti illan opiskelijabileitämme. Jos vain ei olisi alkanut sataa...

Lauantai 13.9. Kolmannen päivän osuus Ruotsin Pältsastuganille oli vain vaivaiset 11 kilometriä, joten päätimme nukkua rauhassa ilman herätystä. Tässä vaiheessa voisin todeta, että itse Digestan päätoimittajalla voisi olla kirkas tulevaisuus ennustajana. Elina nimittäin kertoi nähneensä unta, että koko yön jatkunut sade oli loppunut ja ensimmäistä kertaa reissun aikana taivas oli sininen ja aurinko paistoi. Ja niinhän se teki! Maisema teltan ovesta avautui kohti Barras-vuorta, joka paistatteli keskellä keltaisena ja oranssina hohtavaa maaruskaa.

Maisemat matkalla Pältsastuganille olivat uskomattomat. Myös maaruska oli täydessä loistossaan, niin kuin Suomen ja Norjankin puolella. Reitti oli suoraviivainen ja helppokulkuinen, jos ei oteta huomioon sitä, että kyseessä oli 11 kilometrin mittainen tuulitunneli. Kun Pältsastuganin varaustupa oli jo näköpiirissä, kuului yhtäkkiä kamala huuto. Se oli Elina. ”NELJÄ GEE!!!” Olimme katsokaas olleet tuossa kohtaa jo vuorokauden täydessä katveessa

ilman nettiä. Perille päästyämme seurasimme vielä kilometrin mittaisen matkan kovaa pauhua ja kohinaa, mikä johdatti meidät suurelle ja näyttävälle vesiputoukselle.

Tässä vaiheessa reissua olimme tosiaan huomanneet olevamme nopeita liikkujia, mutta hitaita lähtijöitä. Sunnuntain osuus oli noin 15 kilometriä, joten me ja pari muuta telttaryhmää päätimme päivän päätteeksi ottaa viiden kilometrin etumatkan päätöspäivälle. Valoa vasten taistellessa ja lihasten krampatessa olin lähes varma, että en selviä kahden kilometrin jyrkästä ja loputtomasta noususta tuntureiden välissä sijaitsevaan laaksoon. Neljän kilometrin kohdalla alkoi jo perinteikkäältä tuntuva illan vesisade, joten etsimme ensimmäisen tasaisen kohdan, johon iskimme teltan. Tuo yöpaikka jäi kenties parhaiten mieleen, sillä tuntui kuin olisimme olleet kolmistaan aivan eri planeetalla. Tunturilaaksossa, järven rannalla.

Sunnuntai 14.9. Jälleen kerran heräsimme upeaan auringonpaisteeseen. Herättyämme myös ensimmäinen ryhmämme parivaljakko ohitti telttamme. Teimme rauhassa aamupalaa ja paistattelimme lämpimässä auringossa, kun loputkin ryhmästämme kulkivat kiireisinä ohitsemme. Kiirehtiminen oli toki ihan viisasta, sillä meillä

oli aikapaine – kulkisimme Koltalahden satamaan, josta hyppäisimme laivan kyytiin klo 17:30 ja ylittäisimme Kilpisjärven.

Matkaan lähdimme jälleen vasta puolenpäivän jälkeen. Kolmen hengen seurueestamme alkoi kyllä jo huomata reissun painavan; vasen akillesjänteeni tuntui tuikahtaneen tuleen ja Nellyn koko oikea jalka oli kuin rautakanki polvikipujen takia. Kuitenkin täydellinen sää ja postikorttimaisemat jaksoivat vieläkin ihmetyttää ja antaa voimaa viimeisille kilometreille. Koltalahden satamaan päästyämme meitä odotti huvittava yllätys: Kilpisjärven ylittävän laivan keulassa komeili nimi ”Maria”. Laivan nettisivujen perusteella olin odottanut Malla-nimistä laivaa, joten tämä tuntuikin melkein kohtalolta ja täydelliseltä päätökseltä vaelluksellemme.

Epilogi. Henkilökohtaisesti olisin voinut jäädä Ruotsin ja Norjan suurtuntureille vielä pidemmäksikin aikaa, mutta ei kai sitä arkea voi ikuisesti pakoilla. Pessimistinä olin valmistautunut täyskatastrofiin, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna reissu ei olisi voinut mennä paremmin. Suurkiitos kaikille vaellukselle osallistuneille sekä Castrén & Snellmanille reissun mahdollistamisesta! <3

Fuksien pääsykoefiilikset

Yliopistojen valintakoeuudistus 2025 toi suuria muutoksia myös oikeustieteen pääsykokeeseen. Aiemmin hakijat ehtivät tutustua noin kuukauden ajan ennakkomateriaaliin, johon pohjautuva valintakoe sisälsi monivalinta- ja esseekysymyksiä. Tänä vuonna hakijat tekivät valintakoe G:n yhteisen osion sekä oikeustieteellisen eriytyvän osion. Saman yhteisen osion tekivät myös muun muassa yhteiskuntatieteisiin tai viestintään hakeneet, ja se perustui kokonaan kokeessa jaettavaan materiaaliin. Eriytyvä osio perustui 200-sivuiseen selvitykseen, jonka omaksumiseen hakijoilla oli kolme päivää aikaa. Digestan toimitus selvitti, mitä mieltä valintakokeella Lapin yliopiston oikeustieteelliseen tiedekuntaan päässeet ovat uudistetusta kokeesta.

“Uudistunut valintakoe mahdollisti oikishaaveen toteutumisen ei-ensikertalaiselle ensiyrittämällä. Aiempien opintojen ansiosta aineistojen lukutekniikka oli jo harjaantunut, minkä lisäksi niiden nopea omaksuminen on työssäni lähes arkipäivää. Tämä tarkoitti sitä, ettei yhteiseen osioon tarvinnut juurikaan valmistautua. Lisäksi lyhyt, vain muutama päivä ennen koetta julkaistu ennakkomateriaali antoi mahdollisuuden valmistautua valintakokeeseen kokopäivätyön ohessa. Valintakoeuudistus tarjosi siis paitsi mahdollisuuden, myös merkittävän edun hakuprosessiini tänä keväänä.”

Petra Gostowski

“Nykyisessä järjestelmässä vähäinen valmistautumisaika ja hieman tiukempi aikapaine kokeessa lisäävät mielestäni liikaa sattuman merkitystä. Olin itse minimoinut syömis- ja vessatauot sekä ajoittanut ne täydellisesti. Koepaikkani oli onnekkaasti auditorion sijaan liikuntasalissa pöydän ääressä, enkä joutunut väistelemään paikaltaan poistuvia ihmisiä. Mikäli olisin menettänyt edes minuutin koeajasta huonon tuurin takia, en olisi päässyt tänne. Olin hoitanut etukäteen kaikki lukuajan ruuat ja juoksevat asiat valmiiksi. Mikäli lukuaikana kaupassa käydessä olisi menettänyt aikaa esimerkiksi neljä tuntia, olisi sisäänpääsyn kannalta kriittistä asiaa jäänyt oppimatta.”

Nimetön

“Mielestäni valintakoeuudistus oli onnistunut varsinkin oikeustieteen eriytyvässä osiossa. Suppeahko ennakkoaineisto on paljon tarkoituksenmukaisempi kuin laaja kirjallinen aineisto. Ennakkoaineiston tarkoituksenahan ei ole perehdyttää opiskelijaa opintosisältöön, vaan testata opiskelijalta tiedon omaksumiskykyä ja kykyä tiedon soveltamiseen.”

Nimetön

“Päällimmäisinä tunteina kokeesta olivat pettymys ja hämmennys. Ennakkomateriaaliin perustuva osa kokeesta oli yllättävän pieni verrattuna muuhun osuuteen. Materiaalin laajuus oli epäsuhdassa kysymysten määrään.”

Nea Boman

“Uusi koetyyppi sopi omalle työmoraalille paremmin; opin oikeiden vastausten osuuden perusteella kolmessa päivässä pääsykoemateriaalin käytännössä yhtä hyvin kuin vanhoissa kokeissa, joissa lukuaika oli kuukauden. Ilmeisesti aivoni toimivat pakon edessä ja turtuvat samojen tekstien viikkokausien grindaamiseen. Luin koko hereilläoloajan, poislukien ruokatauon, iltakävelyn ja satunnaisen Jodelin avaamisen. Mikäli olisin työskennellyt kyseisellä tahdilla 10 päivää, olisin päässyt oikiksen sijasta lataamoon.”

Nimetön

Ympäristövaliokunta paikallisten puiden puolella

Varmasti jokainen Artiklan opiskelijatapahtumissa käynyt on joskus kuullut tai tulee kuulemaan hissipojan pahaa enteilevän soiton. Useampi meistä on myös joutunut vastaamaan hänen puheluunsa – ja päätynyt halaamaan joko vessanpönttöä tai roskapussia. Tähän olisi kuitenkin hyvä saada muutos.

Sen sijaan, että halaisit posliinia, halaa puita!

Tutkimusten mukaan puiden halaaminen ja luonnonläheisyys vähentävät stressiä ja ahdistusta. Koska hissipojan soitto ei koskaan ole erityisen mukavaa, ei puun halailusta ole tässä tilanteessa ainakaan haittaa. Saatatpa jopa huomata voivasi niin paljon paremmin, että uskallat painaa hissipojalle punaista, kun hän seuraavan kerran pirauttaa.

Puiden halailusta on todennäköisesti hyötyä molemmille osapuolille.

Arboristi Teppo Suoranta kertoo 1.9.2011 Yle.fi-verkkosivuilla julkaistussa haastattelussa “Stressaantunut puu tarvitsee hoitoa - halauskaan ei ole pahitteeksi”, että puiden halailusta on todennäköisesti hyötyä molemmille osapuolille: ”Haittaa siitä ei ainakaan ole!”

Jos siis kaikki hissipojan tavoittamat Artistit valitsisivat vessanpöntön sijaan puun halauksen, voisimme todeta, että sekä opiskelijat että luonto voisivat paremmin. Kaupungin puut elävät usein haastavammissa oloissa kuin metsän sisarensa, joten seuraavan kerran, kun kuljet

Toipparilta Kansaan ja vastaan tulee puu, anna sille hali, soittelipa hissipoika tai ei. Mikäli kuitenkin käytät arvokasta aikaa ja saldoasi hissipojan kanssa jutteluun, tee se puun juurella, sillä puu kiittää lannoitteesta! Parannetaan yhdessä Rovaniemen puukantaa, yksi halaus tai soitto kerrallaan!

Amanda Gauffin

Vapaa-ajan valiokunnan ympäristövastaava

Iisa Harju

Yleisvaliokunnan ympäristövastaava

P&K-kerho esittää:

Rovaniemi –

Arktinen pääkaupunki parhaimmillaan

Rovaniemi on kaupunki, joka on monelle meistä tuttu, mutta jota harva oikeasti ymmärtää. Joku muistaa joulupukin, toinen Ounasjoen, kolmas hovioikeuden. Meille se on kuitenkin ennen kaikkea rakkaan kerhomme kotikaupunki ja tärkein pelikenttä – paikka, jossa absurdista tulee arkea ja arjesta absurdi.

Arktinen ilmapiiri luo täydelliset olosuhteet kerhomme arktisille perinteille. Horkkasaunan höyryissä ratkeavat elämän suuret ja vähän pienemmätkin kysymykset: kuinka monta ämpäriä tarvitaan, kenen horkka ei kestä viimeisiä löylyjä, ja mikä on oikea hetki livistää ennen kuin lintuparvi hyökkää kimppuun. Silent dinner taas on osoitus siitä, että Lapissa osataan vaalia hiljaisuuden filosofiaa – ainakin siihen asti, kun viinipullo katoaa mystisesti jo alkuruoan aikana, ja joku päättää, ettei enää malta.

Rovaniemi ei ole vain piste kartalla napapiirillä.

Pientä jännitystä Rovaniemelle tuovat ne illat, jolloin joku ehdottaa kaveriporukassa “nopeita pokeripelejä”. Hetkeä myöhemmin kaikki tietävät, ettei paluuta ole. Rovaniemen pakkasessa voi jäätyä pensselit jo ulko-ovella, mutta todellinen kylmä hiki valuu vasta silloin, kun häviää käden, josta oli itsevarmimmillaan.

Jos joku etsii kaupungista kulttuuria, toki Arktikum tarjoaa vitriinillisen historiaa. Todellinen renessanssi tapahtuu kuitenkin jossain ihan muualla – siellä, missä perinnejuomatasting saa jaloviinan vivahteet kuulostamaan runoudelta ja P&K-kerhon kirjoittamaan uusia tarinoita, joita ei koskaan paineta opuksiin.

Rovaniemi ei ole vain piste kartalla napapiirillä, vaan kokonainen elämäntapa ja korkeakulttuurin kehto. Niin kauan kuin horkkasaunan ovi narahtaa, silent dinnerin hiljaisuus venyy liian pitkäksi ja pokerikäden panokset nousevat vaarallisen korkeiksi, voi olla varma, että kerhomme pitää huolen siitä, että Rovaniemi on edelleen maailman napa – ainakin meidän mielestämme.

Tästä kesä voi mahdollisesti alkaa

Monella Artistilla on varmasti jossain kohtaa herännyt ajatus kesän viettämisestä Rovaniemellä. Ympäri vuorokauden jatkuva auringonpaiste ja luonto kuulostavat paperilla varsin miellyttäviltä. Koska aihe on monelle kutkuttava, päätin uhrata yhden vähenevistä nuoruuden kesistäni selvittääkseni asian. Olkaa hyvä.

Opiskelijan kesä alkaa yleensä toukokuussa, ja tärkein tehtävä on laskea vapun promillet tarpeeksi alas, jotta pomo ei haista simaa hengityksestä. Itse en alkoholia tietenkään juo. Työpaikkani tämän ihmiskokeen ajan oli eräs eduskunnan valvoma tukia jakava laitos, joka on monelle opiskelijalle varsin tuttu.

Rovaniemi on siitä jännä kaupunki, että kesäkuu alkaa vasta heinäkuussa, ja touko- sekä kesäkuu kuluivat harmaassa ja sateisessa säässä. Lehdet tulivat puihin kesäkuun ensimmäisillä viikoilla, ja Vesku ei valehdellut: Lapissa kaikki oikeasti kukkii nopeasti.

Vesku ei valehdellut:

Lapissa kaikki oikeasti kukkii nopeasti.

Heinäkuussa kauan odotettu helleaalto saavutti myös Rovaniemen. Helteissä tuli tutuksi Valdemarin ranta, jossa vietimme ystävien kanssa suuren osan vapaa-ajastamme. Kemijoki oli yllättävän lämmin ja mukava vesistö uida. Helteen varjopuolena on sen vaikutus asuntooni eräässä

DAS:in talossa, jossa ei tunnetusti ilma kierrä sisällä. Kesän lämpöennätys yksiössäni oli 33,5 astetta.

Elokuussa helle jo hieman helpotti, ja kuun alussa päästiin viettämään kesän isointa tapahtumaa eli Simerockia. Perustajansa Simen mukaan nimetty tapahtuma toi Rollon lavalle kasan Suomen kärkiartisteja, kuten Spendaajan ja Niilo22:n, ja oli oikein mainio kokemus. Kesä Lapissa loppuu Simeen, minkä fuksit varmasti huomaavat syksyisen härdellin tunnelmasta.

Mutta onko kesä Rollossa “wörtti?” Vastaus on: mahdollisesti ehkä – ainakin kerran. Kesä Rollossa tarjoaa uniikin mahdollisuuden nauttia tästä niin sanotusta huonosta kesäkaupungista. Opinnot, koulukaverit ja tapahtumat ovat minulle se merkityksellinen tekijä tässä kaupungissa, ja niiden puuttuminen on yllättävän iso muutos. Siksi on kriittistä, että on jokin aktiviteetti, työ tai kesäopinnot, jotka täyttävät tämän tyhjyyden.

Samalla tämä tyhjyys on tuonut mukanaan tietynlaista mielenrauhaa ja leppoisuutta, mikä on tehnyt hyvää vilkkaan kevään jälkeen. Ja se aiemmin mainittu yötön yö on asia, joka jokaisen tulisi kokea. Keskellä yötä hiljaisessa kaupungissa kävely on unenomainen tila, jossa pystyy hiljentymään ja aistimaan niitä pieniä juttuja, jotka tekevät Suomen kesästä Suomen kesän. Täällä ei ole etelän vipinää, terasseja, jokilaivoja tai kulttuuria, mutta on mahdollisuus pysähtyä hengittämään – ja ehkä oppia itsestään jotain uutta. Jos on kiva kesätyö, kavereita ja ripaus seikkailunhalua, niin ihan 4/5 experience.

Plussat: rauhallisuus, valoisuus, mahdollisuus nauttia luonnosta ja se, ettei Jönssiä tarvitse nähdä joka päivä toimistolla.

Miinukset: ajoittainen tylsyys, ihmisten vähyys, helle, ei urbaania kohinaa ja se, ettei Jönssiä pääse näkemään joka päivä toimistolla

Kirja-analyysi:

Anselmi Lehikoinen, nuorempi lakimies

Keväällä vältellessämme vastuita Artiklan toimistolla löysimme ysärin Digestojen syövereistä tarinan tragikoomisesta oikeustieteen ylioppilaasta, Anselmi Lehikoisesta, Joensuusta Rovaniemelle ajautuneesta oman elämänsä antisankarista. Aloimme tutkia tämän tieteenharjoittajan elämäntarinaa tarkemmin ja perusteellisen historiantutkimuksen seurauksena löysimme Lehikoisen elämäntarinan perusteoksen. Tämä unholaan jäänyt kulttiteos (Anselmi Lehikoinen, nuorempi lakimies) antaa meille kuvan 90-luvun oikkariurosten mielenmaisemasta. Teoksen tekijäksi on tunnustautunut Artiklan oma Elias Lönnrot, Petrus Martilianus ja teoksen on kustantanut vanhoina hyvinä aikoina vielä toiminut, Artiklan ikioma Pandecta Oy.

Anselmi Lehikoisen elämää määrittää kolmen keskeisen tarpeen puute. Lehikoinen on mies vailla tarkoitusta, vailla yhteisöä ja vailla naista. Lehikoisen elämää käsittelevä perusteos jakautuu kahteen osaan, joiden voidaan tulkita antavan kaksi eri näkökulmaa Lehikoiseen ilmiönä. Ensimmäisessä osassa lukija pääsee seuraamaan Lehikoisen kurjan elämän surkuhupaisia katkelmia kaikkitietävän kertojan ohjaamana. Lukija saa kunnian seurata, kun Lehikoinen muun muassa tutustuu kukkamulta-alan EU-oikeudellisiin kysymyksiin, esittelee lyseon nuorukaisille Lapin yliopiston sirkumpolaarista tiedeyhteisöä ja kiroaa Rovaniemen alkuperäisväestöä eli Rovaniemen asukkaita. Toinen osa pyrkii objektiivisesti tarkastelemaan Lehikoista oikeudellisena ilmiönä.

Mitä sitten voimme oppia tämän virkeän nuorukaisen maallisesta vaelluksesta? Lehikoinen on varoittava esimerkki ylpeyden ja ylimielisyyden vaaroista. Lehikoinen jo pienenä poikana koki olevansa muita

lapsia parempi, kuvaillen heitä ”sosiaalisesti vinoon kehittyneiksi raakalaisiksi”. Lehikoinen halveksi Lappia siitä huolimatta, ettei itsekään mistään korkeakulttuurin kehdosta ollut lähtöisin. Lehikoisen halveksunta opiskelukaupunkiaan kohtaan on teema, joka toistuu koko kirjan läpi. Lehikoinen halveksuu myös muita opiskelijoita, muita tiedekuntia ja erityisesti oikistyttöjen duunaripoikaystäviä.

Jokaisessa meissä on pohjimmiltaan vähintään hieman Lehikoista, vaikka se ei esille loistaisikaan. Meidän on vältettävä ”lehikoistumista”, jos haluamme välttää Lehikoisen adiabaattisen kohtalon, jolle tunnetusti on ominaista, ettei kappaleen ja ympäristön välillä esiinny lämmönvaihtoa. Meistä suurin osa tulee Rovaniemelle muualta ja meillä on riskinä Anselmi H. Lehikoisen kaltainen suhtautuminen tähän kaupunkiin, kaupunkiin vailla historiaa (kiitos Saksa), vailla hyvää yökerhoa (kiitos veljekset) ja vailla työpaikkoja (kiitos Suomen Keskusta r.p.). Olkaamme siis tyytyväisiä siihen, mitä meillä on.

Teos on lainattavissa Lapin kirjastosta. Kysymykset Anselmi Lehikoisesta voi osoittaa oikeuskanslerinvirastolle. Mikäli koet itsesi Lehikoisen hengenheimolaiseksi, älä masennu, tilanne on vielä korjattavissa. Vertaistukea saat Anselmi Lehikoinen Fun Clubin kriisiosastolta, jonka tavoitat Artiklan toimistolta virka-aikojen puitteissa.

Oik. yo., res. kers., taloyhtiön hallituksen jäsen, Niklas Granroth

Oik. yo., res. kers., ammattiliittojyrä, Peter Pykäläinen

Oik. yo., c-pap., keravalainen, Lassi Zitting

Teksti:

Elina Arpala, Matilda Raittinen, Jimi Suksia

ARTIKLAN PALKKATUTKIMUS

Digestan toimitus on kysynyt syyskuussa 2025 Lapin yliopiston oikeustieteen opiskelijoiden kuluvalle vuodelle sijoittuvien työpaikkojen kuukausipalkkoja. Kuukausipalkan määrä on laskettu 37,5 tunnin viikkotyöajalla. Kyselyyn saatiin 53 vastausta. Tutkimuksessa ei ole uhrattu ajatustakaan tieteelliselle menetelmälle, eikä vastauksista voi tehdä erityisen luotettavia johtopäätöksiä. Teimme niitä silti.

Palkkasuositukset eivät toteudu

Vuosikurssin palkkojen vaihteluväli saattoi olla yhtä korkea kuin saman ryhmän mediaanipalkka, ja pienellä otoksella yksikin tavanomaisesta poikkeava kuukausipalkka vaikuttaa merkittävästi keskiarvoon. Eri vertailuryhmissä toistuu kuitenkin sama huomionarvoinen seikka: jokaisen vuosikurssin mediaani jää Juristiliiton suosituksen alarajan alle.

Monet vastaajat kertoivat, että palkka määräytyy opintopisteiden mukaan. Käytännössä toteutus kuitenkin vaihteli. Osa työnantajista seurasi suosituksia täsmällisesti, osa maksoi jopa satoja euroja vähemmän kuin liiton ohjeistus edellyttäisi.

Palkat vuosikursseittain verrattuna Juristiliiton suosituksiin

*Ylempien vuosikurssien palkkavertailu on jätetty taulukosta pois liian pieneksi jääneen otannan vuoksi.

*Juristiliiton alkuperäiset suosituksen perustuvat opintopistemääriin, ja ne on asetettu taulukkoon vuosikursseittain sen mukaan, miten monta opintopistettä tavoiteaikataulussa opintoja suorittavalle olisi kunkin vuosikurssin aikana kertynyt.

Työkokemusta pidetään rahaa arvokkaampana, mutta työn vaativuus ja palkka eivät kohtaa

Vastauksissa toistui se, että vaikka palkkataso saatettiin kokea kohtuuttoman matalaksi, pidettiin työkokemusta harjoitteluiden arvokkaimpana antina. Vastaaja kolmannella vuosikurssilla kertoi hakeneensa niin paljon töitä ilman mitään tulosta, että olisi ottanut vastaan vaikka palkattoman harjoittelun.

Yleisin palkkaan liittyvä kritiikki koski palkan matalaa tasoa suhteessa työtehtävien vaativuuteen. “Työsopimuksessa käytetään alan harjoittelijan vakiopalkkaa, mutta työtehtäviin on kuulunut esimerkiksi konsernilakimiehen sijaistaminen ja itsenäisesti tehdyt julkisen hankinnan juridiset konsultoinnit”, kertoo in-house harjoittelusta 2100 euron kuukausipalkkaa saava opiskelija.

Eri toimialojen palkkatasot kaukana toisistaan

Kyselyyn vastaajista kolmasosan työllistivät julkiset virastot ja toisen kolmasosan pienet ja keskisuuret lakitoimistot. Alle neljäsosa vastaajista työskenteli suurissa asianajotoimistoissa. Loput yksittäisistä työpaikoista koostuivat muun muassa järjestöistä, ammattiliitoista ja finanssialan yrityksistä. Suurimmista työnantajaryhmistä matalimmat palkat olivat julkisella sektorilla ja pienissä toimistoissa, kun taas korkeimmat suurissa asianajotoimistoissa. Juristiliiton Rovaniemen oikkarilähettiläs Jesse Juvani harmittelee palkkojen jäämistä liiton suositusten alapuolelle, mutta ei ole yllättynyt: “Vastausten perusteella on ilmiselvää, etteivät julkinen sektori ja kooltaan pienemmät laki- ja asianajotoimistot noudata liiton suosituksia opiskelijoita palkattaessa. Tämän osaltaan mahdollistaa tällä hetkellä vaikuttava heikko työllisyystilanne. Tästä

syystä Juristiliitto pyrkii vaikuttamaan siihen, etteivät oikeustieteelliset koulutusyksiköt lisäisi aloituspaikkojen määrää.”

Suuri osa valtion harjoitteluihin tai muualle julkiselle sektorille työllistyneistä kommentoi palkan olevan matala suhteessa vaatimustasoon, eikä siihen ole mahdollisuutta vaikuttaa. Myös pienissä asianajotoimistoissa työskennelleet kommentoivat palkan matalaa tasoa, mutta työnantajille löytyi myös ymmärrystä. 1650 euron kuukausipalkalla asianajotoimistossa työskennellyt ensimmäisen vuoden opiskelija kommentoi olevansa olosuhteet huomioon ottaen tyytyväinen palkkaan.

Yleisin palkkaan liittyvä kritiikki koski palkan matalaa tasoa suhteessa työtehtävien vaativuuteen.

Sukupuoli ei vaikuta Artistien palkkaan

Kyselyyn vastasi 34 naista ja 16 miestä. Vastausten perusteella naisen euro Artiklassa on lähes 99 senttiä. Vertailukohteena vuonna 2023 naisjuristin euro on ollut keskimäärin 87 senttiä, ja yleisesti Suomessa naisen euro on vuonna 2023 ollut vain 84 senttiä. Lapin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelijoiden keskuudessa palkkatasa-arvo toteutuu siis paljon paremmin kuin Suomen juristikunnassa tai yleisesti Suomessa. Tästä voimme olla ylpeitä.

Artiklan vuosijuhlien

JÄRJESTYSSÄÄNNÖT

1

Älä nauti enempää kuin väkisin saat itseesi ahdettua.

2

Jokainen syö omalta lautaseltaan ja juo omasta lasistaan, jos muistaa.

3

Seurustelukumppanit ja laulukirjat on palautettava viimeistään seuraavana arkipäivänä.

4

Ovet, joissa on korkeat kynnykset, ovat ikkunoita.

5

Jos huone alkaa pyöriä, valita Artiklan puheenjohtajalle.

6

Keskity kangerteleviin ja epäselviin tyyppeihin.

7

Vältä ruuhkaa pöydän alla.

8

Ne, jotka eivät käytä spiritusta, antavat osuutensa juhlatoimikunnalle.

9

Kaikki keskustelu, joka sivuaa opiskelua, on ehdottomasti kielletty.

10

Ole iloinen ja vältä käsikähmää.

Digesta 3/1991

KURSSIKIRJAT JA LAKITIETO E-AINEISTOINA

Kaiken juridiikasta tarjoaa

Alma Insights

Käytä palveluita veloituksetta yliopiston verkossa!

VERKKOKIRJAHYLLY

Alan parhaiden asiantuntijoiden ylläpitämät hakuteokset ja juridiikan kirjallisuus kaikilta oikeudenaloilta – kurssi- ja tenttikirjasi diginä.

EDILEX JA SUOMEN LAKI -PALVELU

Aina ajantasainen lainsäädäntö, oikeuskäytäntö ja esityöt sekä uutiset, juridiset artikkelit ja muu ajankohtaistieto.

JURISTIKIRJE

Maksuton Juristikirje tarjoaa kahden viikon välein asiantuntijahaastatteluja sekä juttuja juridiikan ilmiöistä ja ihmisistä. Tilaa ja tiedät, mitä alalla tapahtuu!

Lue lisää ja tutustu: almainsights.fi/e-aineistot-opiskelijoille

FUKSIHÄRDELLI

Apuaaa!!

Tuohon sanaan voisin tiivistää sen tunteen, minkä vallassa kävelin ensi kertaa kohti itselleni tuttuakin tutumpaa Kansan Pubia. Kansan ovien häämöttäessä mietin, että mitä jos vaan kävelisin ohi; en olisi yksi uusista fukseista vaan aivan tavallinen ohikulkija. Jännitys oli saanut järkyttävät mittasuhteet ja päässä pyörivät erilaiset ajatukset. Ovella vastassa oli kuitenkin kaksi haalareihin pukeutunutta opiskelijaa, jotka ottivat minut lämpimästi vastaan ja neuvoivat oman tutorryhmäni luokse. En olisi uskonut, että varasvaraslähtöbileitä seuraisi yksi parhaimmista kuukausista ikinä!

Artiklapäivä x Krogerus

Ohjelma alkoi aikaisin aamulla, kun me fuksit pääsimme tutustumaan paremmin yliopiston toimintaan ja tiloihin. Artikla esittäytyi meille tarkemmin ja saimme kuulla sen toiminnasta ja jäsenistöstä. Pääsimme myös nauttimaan hyvin mieleenpainuvasta esityksestä, jossa esiteltiin vuosikello eli kaikki vuoden suurimmat tapahtumat esityksen muodossa. Uskon, että se on jäänyt monen fuksin mieleen.

Iltapäivällä ohjelmassa oli härdellin ensimmäinen rastikierrostapahtuma, jonka aikana kiersimme Kisapuistossa erilaisia Artiklaan liittyviä rasteja suorittaen. Ohjelma alkoi kuksien korkkaamisella. Sateisesta ja viileästä säästä huolimatta päivä oli hauska ja pääsimme tutustumaan paremmin omiin ryhmämme jäseniin. Rasteilla saimme esimerkiksi laulaa, kaataa hallituksen (mölkyssä), pelata beer pongia ja osoittaa, kuinka hyvin olimme kuunnelleet aamun esitelmän. Myös monet Artiklan mahtavat kerhot tulivat päivän aikana tutuiksi.

P&K-kerhon Beermile

Myöskään urheilutapahtumat eivät ole Artiklassa tylsän harmaita, sillä menosta huolen pitää ainakin P&Kkerhon päämme menoksi keksimät tempaukset, kuten beermile. Tapahtuman tarkoituksena on juosta yhteensä mailin matka ja jokaisen kierroksen aikana tulee juoda yksi vapaavalintainen virvoitusjuoma. Kierroksia on neljä. Tapahtuma kuulosti jo alun alkaenkin silkalta hulluudelta, mutta haalarimerkin ja ainutlaatuisen paidan himo veivät järjen mukanaan ja saivat fuksin astumaan lähtöviivalle. Urheilukentällä nähtiin ällistyttävän hienoja suorituksia, mutta mahtui joukkoon myös vähän heikompaa suorittamista (erityisesti allekirjoittaneen).

Tämä ei kuitenkaan menoa haitannut, vaan katsojien ja kilpailijoiden kannustuksella ja lyömättömällä yhteishengellä juoksijat saatiin kannustettua maaliin. Suorituksia päästiin juhlistamaan vielä Toipparilla saunomisen merkeissä.

Valdemarin picnic x Roschier

Mikä olisi sen parempi tapa viettää lämmintä syyspäivää kuin nauttimalla piknikistä kauniissa Valdemarin rannassa. Tapahtuma alkoi Roschierin pitämällä esittelyllä, joka tarjosi kattavaa tietoa yrityksen toiminnasta ja työmahdollisuuksista. Tämän jälkeen siirryimme rannalle nauttimaan picnic-eväistä ja valmistauduimme pian alkavaan fuksit vs vanhat jalkapallo-otteluun. Ottelu oli tasaväkinen, mutta tuomariston päätöksellä voitto meni vanhoille. Fukseille annettiin mahdollisuus tasoittaa peliä laulamalla, mikä alkukankeudesta huolimatta muodostui fuksien voitoksi. Fuksit vs vanhat tilanne on siis 1-1, ja lopullinen voittaja tullaan ratkaisemaan myöhemmissä tapahtumissa. Loppuillasta siirryttiin vielä perinteikkäästi Valdemarin terassille nauttimaan auringonlaskusta.

Grillibileet

Seuraavaksi vuorossa olivat taas unohtumattomat bileet. Kaksi bussilastillista innokkaita fukseja suuntasi aamupäivästä kohti salaista päämäärää. Juhlatunnelmaan päästiin jo menomatkalla laulamisen sekä pienien virvokkeiden saattelemana. Perillä meitä odotti Artiklan hallitus, joka jakoi meidät ryhmiin kisailua varten. Päivä sujui mukavasti erilaisten tehtävien kimpussa, joita hallitus oli päämme menoksi keksinyt. Edes tihkusade ei meitä haitannut. Päivän aikana tulikin tutustuttua kunnolla uusiin opiskelijatovereihin. Ulkoaktiviteettien jälkeen jatkoimme sisällä hengailua, syömistä ja pelailua. Halukkaat pääsivät myös saunomaan ja uimaan.

Baarikierros

Kyseessä ei ehkä ollut lompakkoystävällisin tapahtuma, mutta se tarjosi osallistujilleen viihdettä koko rahan edestä. Baarikierroksen aikana kiersimme tutorryhmittäin tapahtumaan osallistuvissa baareissa ja ravintoloissa, tutustuen Rovaniemen tarjontaan. Tämän vuoden teemana oli ”tontut gone wild” ja sitä se todella olikin. Rovaniemen keskusta täyttyi erilaisista tontuista, jotka saattoivat kulkiessaan hoilata ikivihreitä joululauluja, kuten ”Täällä jallutähden alla” ja tuoda joulumieltä syksyiseen kaupunkiin.

Kierroksen aikana suoritettiin pieniä tehtäviä. Tässäkin ryhmät pääsivät todella näyttämään omaa luovuuttaan muun muassa esittäessään koko vuosikellon tai ottamalla yhteiskuvan poron kanssa. Tapahtuma päättyi kuittien palautustilaisuuteen, minkä jälkeen innoikkaimmat tontut saattoivat suunnata kohti Kansaa.

Pohjolan pidot x Litigate

Seuraavaksi luvassa olivat ensimmäiset sitsit eli akateemiset pöytäjuhlat. Kyseessä olivat legendaariset Pohjolan pidot. Usea meistä varmasti jännitti, mitä tuleva pitää sisällään. Osa meistä sitsasi Toipparilla ja osa puolestaan Wiljamissa. Sitsikirjat käsissämme etsimme oman istumapaikkamme ja jäimme odottamaan, mitä oikein tapahtuu. Yhtäkkiä vanhat alkoivat laulaa ja rytmikäs taputus täytti tilan. Vanhojen opiskelijoiden johdolla myös fuksit rohkenivat ottamaan puheenvuoroja ja pian huone olikin täynnä toinen toistaan innokkaampia laulajia. Ansioituneet sitsaajat tienasivat palkintoja, mutta myös rangaistuksia sateli sääntörikkomuksista. Illan aikana päästiin nauttimaan maistuvista aterioista, kiitos siitä emännille! Sitsit onnistuivat varmasti ylittämään monen fuksin odotukset. Tämänkin illan päätteeksi suunnattiin jatkoille, tuttuja sääntöjä noudattaen.

Fuksiaiset by POP Pankki

Fuksihärdellin yksi odotetuimmista tapahtumista oli käsillä ja jokaisella tuutorryhmällä oli tilaisuus näyttää, mistä oma ryhmä on tehty ja ketkä ovat kovimpia. Edessä oli pitkä päivä, joka aloitettiin aikaisin asujen valmistelulla. Tämän jälkeen siirryttiin tutuksi tulleelle Kisapuistolle, missä ryhmät pääsivät esittelemään itsensä toisilleen. Ari-teeman siivittämänä mukaan mahtui jälleen toinen toistaan sekavampaa, hauskempaa sekä luovempaa hahmoa.

Esittelyjen ja pienen kisan jälkeen oli aika suunnata kohti rasteja, joita oli ympäri Rantavitikkaa ja Viirinkangasta. Mahtoi ohikulkijoilla vääntyä niska muutamaankin otteeseen, kun tämä porukka valtasi kadut. Yksi merkittävimmistä rasteista oli fuksikapujen rasti, jossa fukseista tehtiin oikeita Artisteja. Maistuvan erikoisshotin jälkeen fuksit vannoivat artistivalan, jossa lupasivat toimia jatkossa artistimaisesti ja olla ylpeitä Artiklasta. Hurjimmat Artistit pääsivät vielä kastautumaan Kemijoessa. Rastien jälkeen ilta jatkui perinteitä noudattaen Kansassa, jossa laitettiin koko Rovaniemi juhlimaan!

Artistin aamu

Matkamme päättyi Artistin aamuun, jossa härdellin kovimmat fuksit ja ryhmät palkittiin, ja he pääsivät ottamaan mittaa toisistaan himoittujen haalarimerkkien toivossa. Myöhään venyneestä iltamasta huolimatta Artistin aamu oli silti kokemus, johon kannatti lähteä mukaan. Oli hienoa kuulla muiden onnistumisista ja siitä, kuinka paljon vaivaa ja aikaa ihmiset ovat nähneet tämän tapahtumasaagan eteen. Parasta kuitenkin on, että tästä kaikki vasta alkaa.

Reilut kolme viikkoa ovat tarjoilleet siis unohtumattomia kokemuksia, joista vain muutama on edellä mainittuna. Pääsimme testaamaan myös jaloa opiskelijapeliä eli kyykkää, visailemaan ELSA:n johdolla pubissa ja kasvattamaan tietouttamme Juristiliiton illassa. Harvemmin sitä tiesi etukäteen, mihin onkaan osallistumassa ja mitä fuksien päänmenoksi on suunniteltu. Useimmiten ei ollut varmuutta siitä, minkä näköisenä sitä ovesta ulos astuu – kenties tonttulakki päässä tai sitten kera ilmapallojen. Jokainen tapahtuma on kuitenkin ollut käymisen arvoinen ja luonut tunnetta siitä, että kuuluu osaksi Artiklaa.

Eniten olen yllättynyt siitä, kuinka huikeisiin tyyppeihin olen päässyt tutustumaan ja kuinka läheisiä ennestään täysin tuntemattomista ihmisistä on tullut alle kuukaudessa. Ylipäänsä Artiklan vahva ryhmähenki onkin ”jotain ihan muuta” ja ehdottomasti ainejärjestömme ylpeys. Haluan lopuksi vielä kiittää suuresti fuksikapuja, tuutoreita, hallitusta ja kaikkia muitakin, jotka ovat osaltaan mahdollistaneet fuksihärdellin. Kiitos myös mahtaville kanssafukseille!

Elina Siivola

MIELIPIDEKIRJOITUKSET

Artiklan jäsenaloite

Pääaulan kakkoskerroksen norsunluutornissa asuvan hallituksen on aika kuulla kansan (jäsenistön) ääni. Täten ehdotankin Artiklan jäsenaloitetta. Itse olen monesti käytäväkeskusteluissa nimeltä mainitsemattomille hallituksen jäsenille ehdottanut, että Artikla sijoittaisi hiivatehtaaseen (ks. Digesta 1/25) ja alkaisi kilpailemaan Suomen ainoan toisen hiivan valmistajan kanssa. Kuitenkin selatessani hallituksen pöytäkirjoja nerokasta bisnessuunnitelmaani ei ole mainittu missään. Ensiksi ajattelinkin, että nämä mahdollisesti juonittelevat hallituksen jäsenet olisivat ryhtyneet itse yksin tekemään hiivaa, mutta hiivamarkkinoita seuratessani en ole huomannut tätä yritystä.

Näin ollen ainoa ratkaisu, jolla saan Artiklan, rakkaan ainejärjestöni, hiivabisnekseen mukaan on jäsenaloitteella. Ehdotankin seuraavaa: jos minä tai kuka tahansa muu

Artiklan jäsen saa kasaan 40 kirjallista kannatusilmoitusta haluamalleen idealle, Artiklan hallituksen tulee käsitellä asia seuraavassa hallituksen kokouksessa. Huhujen mukaan hallituksen kokoukset kestävät nykyisin vähintään kuusi tuntia, joten ei kai se haittaa, jos laitetaan muutama tunti kokouksen mittaan lisää, kun Artiklan hallitus käsittelee erilaisten huru-ukkojen mitä hulluimpia ideoita.

Mikko Knuutila

Parkkisakoista

Eräänä keväisenä päivänä Pohjolan Rivieralla, Oulussa, vietin kaunista päivää kuten tavallisesti: keräten roskia, perustaen tuottavia yrityksiä ja harjoittaen hyväntekeväisyyttä. Aurinko paistoi ja elämä hymyili, kunnes autollani minua odotti ikävä yllätys. 50 euron sakko! Kysynkin, että onko kohtuullista rangaista ihmisiä siitä, että he pyrkivät liikkumaan paikasta toiseen harjoittamaan edellä mainitun kaltaisia aktiviteetteja?

Suomi voisi ottaa mallia Italiasta, jossa pysäköinti on huomattavasti liberaalimpaa. Jos auto mahtuu paikkaan, jossa se ei häiritse liikennettä – vaikkapa keskelle risteystä – sen voi pysäköidä siihen, eikä ajankaan suhteen olla tarpeettoman tarkkoja. Keskiverto italialainen onkin kaksi kertaa suomalaista varakkaampi, kun kaikki aika päivästä ei mene parkkipaikan etsimiseen ja koko kansanvarallisuus sakkojen maksamiseen.

Pidän täysin selvänä, että Suomi ei tule suosta nousemaan ennen kuin tästä tavan kansalaista sortavasta järjestelmästä päästään eroon. Ihmisten on päästävä harjoittamaan taloudellisesti ja yhteiskunnallisesti toivottavaa toimintaa ilman jatkuvaa kunnallisten ja yksityisten parkkipirkkojen valvontakoneiston pelkoa.

Tuomo Talala

Numeroinnista on todettavasti voinut päättää vain toinen oikkari niin huonolla matikallaan, että kylämme busseihin on langennut kirous.

Bussien numerointi on synti

Tein virheen Rolloon muutettuani: päätin matkustaa Linkkarin bussilla. Halusin vain päästä keskustasta yliopistolle. ”Lienee iha iisii!” äänehdin sinisilmäisenä fuksina. Pysäkille saapui lyhyen odotuksen jälkeen ensimmäisenä bussi 8. Aikaisemmin olin vilkaissut, että se oli yksi suoraan yliopistolle kulkevista busseista, joten nousin ajattelemattomasti kyytiin.

Kauhukseni huomasin liian myöhään, että lähdimmekin väärään suuntaan. ”Satan’s workshop”, luin taulusta. Paholainen itse on mitä ilmeisemmin kironnut samanlukuiset bussit eri reiteille. Kaiken huipentumana juuri minun bussissani oli rattaat äänekkäineen pikkudemonineen taktisesti estämässä kaltaiseni hiljaisen kohtelikon paon keskiovista. Jouduin lopulta sinetöimään paikkani helvetin syvimmästä onkalosta karkaamalla etuovesta.

Numeroinnista on todettavasti voinut päättää vain toinen oikkari niin huonolla matikallaan, että kylämme busseihin on langennut kirous. Mielestäni kaikkien bussien luvuksi tulisi muuttaa jatkossa kuvaavampi 666.

Armahtamaton Tatu

Munkkireseptin arvostelu

Digestassa 2/2025 oli munkkiresepti, jonka toimitus on täysin edesvastuuttomasti julkaissut. Ensimmäiseksi tulee ottaa huomioon, että jokainen itseään kunnioittava artesaani käyttää kuivahiivaa paremman tai tehokkaamman lopputuloksen saavuttamiseksi. Toiseksi, mikäli taikina-astiaan tehdään avoin reikä paineen vapauttamiseksi, on korkea riski, että taikinassa alkaa kasvamaan jotain sinne kuulumatonta, ja lopputulos on kuin 2023 wapun pönttäreiden jälkeinen vatsatautiepidemian aalto. Suosittelenkin jokaista oman elämänsä Valtteri Valkoista pitämään huolta hygieniasta, ja etenkin muistamaan, että jos taikinan läpi ei näe, niin se tulee menemään sinun lävitsesi sellaisenaan.

Munkkituomari

Julkaisemme mielipidekirjoituksen poikkeuksellisesti nimimerkillä aiheen kiistanalaisuuden vuoksi. Kirjoittajan henkilöllisyys on toimituksen tiedossa.

Baarikierros ei saa olla rahakilpailu

Fuksihärdelli on saatu taas päätökseen ja fukseille on tehty tutuksi Lapin paras opiskelijayhteisö ja sen meininki. Mielestäni kuitenkin yksi härdellin tapahtumista on selkeästi eriarvoistava. Baarikierroksen henki on parhaimmillaan yhdessä tekemistä, teemaan pukeutumista ja hulvattomia tehtäviä. Silti voittajan ratkaisee lopulta yksi asia: se, kuka käyttää eniten rahaa. Tämä on ongelma.

Kun kuitit määrittävät ison osan menestyksestä, kyse ei ole enää hauskanpidosta tai kekseliäisyydestä, vaan siitä, kuinka paljon ryhmällä on varaa tuhlata. Käytännössä voitto on ostettavissa. Tämä tekee kilpailusta eriarvoistavan, sillä opiskelijoiden taloudellinen tilanne vaihtelee suuresti. Toisille useiden satasten käyttäminen illassa on mahdottomuus, kun taas toiset voivat tehdä sen miettimättä.

Onko tämä todella se arvo, jonka haluamme liittää opiskelijatapahtumiimme? Että voittaja ei ole se, joka heittäytyy, keksii luovimmat ratkaisut tai näyttää eniten yhteishenkeä, vaan se, jolla on paksuin lompakko?

Jos baarikierroksella halutaan oikeasti palkita parhaat ryhmät, voittamisen ei pitäisi riippua näin paljon rahasta. Nykyinen järjestely palkitsee kuluttamista, ei osallistumista. Se on väärin, ja se syö tapahtuman tarkoitusta.

Osa-aikakommunisti

Julkaisemme mielipidekirjoituksen poikkeuksellisesti nimimerkillä aiheen poliittisuuden vuoksi. Kirjoittajan henkilöllisyys on toimituksen tiedossa.

Rakkauskirje Kuukkelin Crispy Chickenille

Rapeus soi kuin rakkauden laulu, suolainen, suloinen, mä antaudun. Öljyn lämpö sinut hellästi loi, Crispy chicken, vain sinua mä rakastaa voin.

Runolla yritin kuvailla tunteitani ravintola Kuukkelin crispy chickeniä kohtaan, mutta sanat eivät tule koskaan riittämään. Minua hieman pelottaa julkaista tämä teksti, koska pelkään että Kuukkeliin tulee yleisöryntäys seuraavana crispy chicken -päivänä, mutta pakkohan tämä on kertoa.

Ravintola Kuukkeli on siis virastotalolla sijaitseva ravintola, josta opiskelija saa alennetuilla hinnoilla lounasta, ja aina torstaisin, kun linnut laulavat ja luoja suo (Risto sen kuulemma päättää), siellä tarjoillaan crispy chickeniä. Terävimmät ovat saattaneet jo päätellä, että kyseessä on rapea kana-annos, joka tyypillisesti tarjoillaan riisin tai kauran sekä currykastikkeen kanssa. Minä en voi tarpeeksi painottaa, se on parasta opiskelijaruokaa mitä kaupungilta saa. Monet toki väittävät, että gochujang-kana on parempaa, mutta tästä on käyty kovaa debattia lounaspöydässä ja toistaiseksi kaikki ovat hävinneet. Toivoisin, että crispy chickeniä tarjottaisiin myös Fellissä, eli jos hallitukselta loppuu tekeminen niin ei muuta kuin ajamaan rapeanhimoisen jäsenistön asiaa!

Mikko Knuutila

Jos haluat, että Digesta julkaisee mielipidekirjoituksesi, voit lähettää tekstin osoitteeseen digesta@artikla.fi.

Nordic weeks

Lex Nordic Week 2025

Oli viimeinkin aika näiden kolmen kv-viikkountuvikon pakata kimpsut ja kampsut ja lähteä yöjunalla kohti Turkua. Tehdään heti selväksi, että suurin virhe oli ottaa yöjuna istumapaikoilla juuri ennen kv-viikkoa. Viikon teemana oli Security and Intelligence in the Nordics: A legal perspective. Viikko siis sisälsi useita mielenkiintoisia luentoja tästä ajankohtaisesta aiheesta. Vierailimme ensimmäisenä päivänä Lexin toimistolla, kiitos Pääsihteerille anteliaisuudesta ja anteeksi (not) pienen kleptomaanisuuden harjoittamisesta.

Yöjunan jälkeen emme saaneet yhtäkään virkistävää yötä nukkua ihanan hostimme luona, vaan heti lähdettiin bussilla kohti hytteä ja hytte-sitsejä. Bussimatkalla yhdellä meistä ei mennyt buffalo-sääntö perille ja Lexin juomavarat vähenivät reipasta tahtia. Pukeuduttiin illalla sitsiteeman mukaisesti lempihedelmiksi (kirsikka, vesimeloni, appelsiini, persikka… jätetään asut mielikuvituksenne varaan). Sitsattiin ja saunottiin pitkälle aamuun, joka johti esimerkiksi siihen, että ennen paluumatkaa eräs meistä soitteli myös taktisesti hissipojalle hajuttoman bussimatkan takaamiseksi.

Keskiviikkona oli aika palata Turun keskustaan ja legendaarisella funikulaarilla nousta ylös kohti Kakola Spa:ta. Rentoutus lämminvesialtaassa ja lukemattomat eri saunat imivät meistä pois viimeisetkin hedelmämehut. Spa:n jälkeen pääsimme vielä nauttimaan lyhyestä hieronnasta, joten illalla oli vuorostaan aika nesteyttää itsemme uudestaan Lexin talon viinillä minttuolympialaisten muodossa.

Torstaina pääsimme vapauttamaan sisäiset pellemme (ja koiramme) sirkukseen. Sen jälkeen kovasti odotettu surprise, äänimaljarentoutus odotti kaikkensa antaneita

sirkustaiteilijoita. Valitettavasti kuitenkin erään Artistin (hallituksen ympäristövastaava) kuorsaus hiveli tärykalvojamme enemmän kuin itse äänimaljat. Illalla koitti Nordic sittning teemana iconic bald people. Joillain meni vähän kovempaa ja se tuntui seuraavana (vuju)päivänä.

Vujuaamuna viikon hauskanpito kärjistyi erittäin stressaavaksi kiireeksi laittautumisen aikana ja ystävyys oli tässä vaiheessa ensimmäistä kertaa kunnolla koetuksella. Pääsimme kuin pääsimmekin mitaliseremoniaan (melkein) ajoissa ja (melkein) laittautuneina. Ystävyyskin saatiin tähän mennessä uudelleen kukoistamaan ja jatkoimme hyvillä mielin 63- vuotiaan Lexin juhlimiseen (melkein) oikealla taksilla.

Ilta jatkui Kirkkotiellä aamu kuuteen saakka, jolloin edustus oli hyvinkin Artistipainotteinen. Muutaman tunnin unien jälkeen bussit kuljettivat meidät sillikselle. Hissipoika koitti bussissakin soitella, mutta löimme sinnikkäästi luuria. Viikko oli rankka mutta emme vaihtaisi kokemusta mihinkään. Kiitos siis Viliinalle, Lexille ja Turulle mieleenpainuvasta viikosta. Suosittelemme jokaista kokemaan edes yhden kv-viikon! <3

Essi, Matleena ja Tiia

Pykälä Nordic Week 2025

Huhtikuussa artistit pääsivät viettämään Pykälän Nordic Weekiä, jonka teemana oli Global Tax & Offshore Tax Havens. Samainen viikko oli aivan ensimmäinen kosketukseni kv-viikkoihin. En tiennyt, mitä viikolla olisi minulle tarjota, ja saatoin vain pohdiskella tätä kävellessäni tiistaina prepartylle, jossa viikko päästiin iloisesti potkaisemaan käyntiin karaoken merkeissä.

Keskiviikkona aloitimme aamun asianajotoimistossa brunssin merkeissä. Tarkkaavaisimmat kuulijat saivat myös oppitunnin oikeaoppisen mimosan valmistamisesta. Tämän jälkeen olikin aika siirtyä kohti Länsiterminaalia. Perinteistä hytteä Pykälällä ei valitettavasti ollut meille tarjota, joten pohjoismaiset vieraat saivat tyytyä seuraavaksi parhaaseen vaihtoehtoon: Etelä-Helsingin reissuun. Saattaisi olla aiheellista väittää, että retki Tallinnaan olikin nappivalinta, ainakin viikon teeman kannalta. Nopean, mutta sitäkin tehokkaamman Tallinnan reissun jälkeen laivan saavuttua Helsinkiin oli aika suunnata kohti Pykälän kerhotilaa ja siellä meitä odottavia sitsejä.

Pääsimme tutustumaan

KHO:n arkeen lievästi komediashown piirteitä saaneessa esittelyssä

Artiklan alumnin johdolla.

Edellisen päivän rutistuksen tuntuessa vielä luissa, torstaina pääsimme syventymään viikon aiheeseen erinäisten luentojen parissa. Näin Artistin näkökulmasta päivän luentosarjan ehdoton kohokohta oli vierailumme Korkeimmassa hallinto-oikeudessa, jossa pääsimme tutustumaan KHO:n arkeen lievästi komediashown piirteitä saaneessa esittelyssä Artiklan alumnin johdolla. Päivän luentojen ja pienen

hengähdystauon jälkeen päivämme jatkui kauniissa säässä (lumisateessa) kossujuoksun merkeissä. Rastikierroksen jälkeen osa vielä jatkoi iltaansa legendaariseen torstaikalleen, jonne oli eksynyt myös joitakin Artiklan Helsinkiexcuilijoita.

Opin

myös aivan täysin uuden musiikkigenren eli academic rapin olemassaolosta.

Perjantain aloitimme päivämme vierailemalla ikivihreällä Verohallinnolla, jossa pääsimme pullakahvien äärellä sukeltamaan verotuksen kauniiseen maailmaan. Verohallinnon jälkeen suuntasimme Helsingin Kahvipaahtimolle tutustumaan kahvinpaahtamiseen ja maistelemaan eroja eri paahtoasteiden välillä. Kahvin ladattua akut täyteen edessä oli vielä pari luentoa ennen illan rientoja. Illalla vuorossa olivat jälleen sitsit, joiden teemaksi oli valikoitunut death and taxes. Tosin joidenkin sitsit tyssäsivät lyhyeen, mutta ainakin sitsit olivat ikimuistoiset ja käteen jäi erään eksklusiivisen haalarimerkin lisäksi tarina kerrottavaksi.

Lauantaina, eli toisin sanoen pääpäivänä, pääsimme juhlimaan 90 vuoden ikään päässyttä Pykälä ry:tä Pikku-Finlandialle. Ensiksi vuorossa oli kuitenkin mitaliseremonia samaisessa baarissa, josta viikko tiistaina aloitettiinkin. Vuosijuhlien ohjelma sisälsi upeita puheita, ja opin myös aivan täysin uuden musiikkigenren eli academic rapin olemassaolosta. Hyvää syntymäpäivää Pykälälle kävi toivottamassa myös Behm.

Sunnuntaina vuorossa oli bubblis, jossa edessä oli haikeiden hyvästien jättäminen pohjoismaisille vieraille ja järjestäjien kiittäminen kuluneesta viikosta. Bubbliksesta pääsimme nauttimaan kevätauringon lämmössä, joka oli mukava lopetus viikon meille muuten tarjoilemasta sääruletista.

Viikko sisälsi paljon käänteitä ja jää varmasti allekirjoittajan mieleen pysyvästi. Suosittelenkin kaikkia osallistumaan ennakkoluulottomasti kv-viikoille.

Heta Hantula

Rakkaustohtori

Miten päästä yli siitä, että joku on jo ehtinyt varastaa fuksikapun sydämen?

nimim. Pettynyt

Oi fuksihärdelli, tuo jokasyksyinen tapahtuma, jolloin oksitosiinin tuotanto kiihtyy ja varallisuusoikeuden tentti ei ole vielä lyönyt pientä Artistia maahan. Kysymyksestä voi päätellä, että tämän vuoden fukseilla ei ole ainakaan kunnianhimosta puutetta, sillä kysymyksen laatija on ottanut tähtäimeen heti kuusen korkeimman oksan eli fuksikapteenin.

Vinkkini onkin tämä: älä ala ensimmäisillä viikoilla hakemaan kuuta taivaalta, vaan ota lyhyitä askelia. Kokeile ensin varastaa kanssafuksin sydän. Tämän jälkeen voit kokeilla toisen vuosikurssin Artistia. Vasta sitten saatat olla valmis haistamaan samaa ilmaa, jota nuo meidän ihanat fuksikapteenimme hengittävät. Samalla on mahdollista saada paljon uusia ystäviä kanssa-Artisteista!

Olenkin aiemmissa teksteissä viitannut Icaruksen kohtaloon ja nyt on Rakkaustohtorilla pelko, että sama kohtalo odottaa sinua, ellet tee niin kuin tässä kirjoitin.

Rakkaudella Rakkaustohtori

Mies sanoi, että paperilla kaikki on täydellistä, mutta jotain puuttuu. Mitä tämä tarkoittaa?

nimim. Dumpattu

Mies sanoo, että paperilla kaikki on täydellistä, mutta jotain puuttuu. Rakkaustohtorikin on usein ajatellut insolvenssioikeuden tentin jälkeen, että paperilla kaikki on täydellistä. Kuitenkin kerta toisensa jälkeen, kun tentin arvostelu on tullut julki on käynyt ilmi, ettei Rakkaustohtorilla jälleen riittänyt. Paperilla kuitenkin mielestäni kaikki oli täydellistä. Asiaa täytyykin siten käydä kysymässä insolvenssioikeuden suurvisiiriltä.

Tilanne siinä mielessä eroaa, että insolvenssioikeuden suurvisiiri kyllä osasi harvinaisen yksityiskohtaisesti jauhottaa Rakkaustohtorin ja yksilöidä, millä eri tavoin paperilla vastaukseni eivät olleet täydellisiä. Sinun tilanteessasi asia ei kuitenkaan ole näin. Ikävä kertoa, mutta miehesi on pelkuri, joka ei osaa suoraan sanoa miksi homma ei niin sanotusti toimi. Tämän vuoksi suosittelen sinua unohtamaan miehen tai vaihtoehtoisesti ostamaan vihon, johon voit piirtää eri syitä homman toimimattomuudelle, ja mies voi osoittaa, mikä syy tälle ihme pelleilylle on.

Rakkaudella Rakkaustohtori

Miten tavata naisia luonnollisessa ympäristössä? En enää opi käyttämään mitään Hindereitä, Tingeä tai muita reitti- ja rehviapplikaatioita.

nimim. Silver Fox

Hopeaketut, nuo mytologiset olennot, joiden kuninkaana toimii itseoikeutetusti Lapin Yliopiston George Clooney eli varallisuusoikeuden professori Kaisto. Oletan kuitenkin nyt, ettei Kaisto ole tätä kysymystä kirjoittanut, koska hänen ei moisia tarvitse miettiäkään.

On totta, että nykyaikana naisten ja miesten välinen kohtaaminen on siirtynyt verkkopohjaisiin palveluihin, joiden käyttäminen aiheuttaa halua työntää hammastikkuja varpaan ja kynnen väliin ja potkaista seinää. Rakkaustohtori ei kuitenkaan halua heittää kaikkea toivoa kaivoon, vaan suosittelee osallistumaan tapahtumiin ja olemaan muutenkin aktiivinen yliopiston toiminnassa. Ei ole mitään luonnollisempaa kuin heittää kevyttä ikivihreää ryhmätyötä tehtäessä. Rakkaustohtori kuitenkin suosittelee, että näin tehdään silloin, kun ei olla virvoitusjuomien vaikutuksen alaisena, jos tästä vastapuolesta haluaa muutakin kuin yhden illan hoidon. Paras vinkkini on, että toisen ystävällisyys ei tarkoita sitä, että hän on palavasti rakastunut sinuun. Kannattaa kysyä suoraan vain treffeille!

Rakkaudella Rakkaustohtori

Tunteitani kolautti toinen Artisti.

Miten päästä hänestä yli, kun näemme toisiamme pakosta tiiviin yhteisömme johdosta jatkuvasti?

nimim. Artiklamydia

Miksi täytyisi päästä hänestä yli? Minunkin tunteitani kolautti kauppaoikeuden luentosarja, enkä ole pääsemässä siitä ikinä yli. Rakkaustohtori suositteleekin, että jäät roikkumaan tähän kanssa-Artistiin kuin takiainen villapaitaan.

Jos nyt jostain syystä haluaisit oikeasti päästä tästä Artistista yli, suosittelen seuraavaa: Etsy-verkkokaupasta voit ostaa noidan noitumaan tämän Artistin, joko rakastumaan sinuun tai vaihtoehtoisesti noita voi muuttaa hänen persoonallisuuden täysin, jolloin pääset tästä yli. Jos kuitenkin ainoa syy tunteiden kolahtamiselle on lihallinen himo, ehdotan, että haet apua luostarista.

Rakkaudella Rakkaustohtori