Issuu

5 1995 – 1999

Kuormatraktori JD 810e John Deere (Comatec / kuva-arkisto)

Uusia osakkaita, uusia asiakkaita uonna 1998 Comatecin osakkaaksi päätyvä Petri Leino on kotoisin Uudestakaupungista. Leino opiskeli Tampereella teknillisessä korkeakoulussa, pääaineina koneautomaatio ja teollisuustalous, ja teki kesätöitä Valmetin kiskokalustopuolella muun muassa Jorma Nordforsin vetämissä projekteissa. Diplomityön Leino teki Uudenkaupungin telakalle, mikä palautti hänet hetkeksi kotikaupunkiin.

Valmistuttuaan vuonna 1993 Leino soitti Transtechiin, johon Valmetin kiskokalustotehdas oli sulautunut. Diplomi-insinööri Leino, 24, kutsuttiin suunnitteluinsinööriksi Tampereen toimipisteeseen. Samalla hän asettui asumaan Nokialle, joka on sittemmin pysynyt Leinon ja perheen kotipaikkana. Leino ehti piirtää kaksi viikkoa junan patterinsuojia, kunnes sai ylennyksen: siirto Pendolinojen pariin nosti palkkaa ja muutti tittelin projekti-insinööriksi. Käytännössä Leinosta tuli Pendolino-projektia johtaneen Ali Huttusen assistentti, mikä oli erinomainen oppi- ja näköalapaikka. Lama-Suomessa moni nuori valmistui työttömäksi. Pendolinot sisälsivät runsaasti uutta teknologiaa. Työtehtävät olivat monipuolisia ja tekemisen kehys kansainvälinen. Leino kävi jatkuvasti Italiassa ja italialaiset viettivät pitkiä jaksoja Suomessa. Tehtäväkuva sopi asiat nopeasti omaksuvalle, ahkeralle ja oma-aloitteiselle. Leino tunnetaan myös siitä, että häntä on helppo lähestyä ja asiointi on konstailematonta. Siirryttyään Comateciin elokuussa 1995 Leino jatkoi muiden Transtechista tulleiden tavoin junapuolen projekteissa. Kiskokalustoliiketoiminta oli Comatecille erityisen tärkeää 2000-luvun alkuun saakka. Se toi enimmillään 40 prosenttia liikevaihdosta,

mutta merkitsi aika-ajoin tätäkin enemmän. Kiskokalustoprojektit olivat pitkiä ja hyvin ennustettavia. Lisäksi katteet niissä olivat korkeampia kuin muissa töissä. Leino ei tehnyt enää varsinaista suunnittelutyötä. Hän hoiti yhteyksiä ja osallistui raportointiin sekä vastasi kuljettajien, konduktöörien ja junahenkilöstön kouluttamisesta. Junat vaihtuivat autoiksi maaliskuussa 1997, kun Valmet Automotive teki sopimuksen Porschen Boxter-mallin valmistuksen aloittamisesta Uudessakaupungissa. Comatec pääsi mukaan tuotannon käynnistämiseen ja Leino otti projektin Comatecin osalta hoitaakseen. Comatec oli mukana suunnitteluttamassa ja valmistuttamassa prototyyppipakkaukset ja -telineet auton osien tehtaalle kuljetusta varten. Viiden kuukauden mittaiseksi kaavailtu työ johti jatkoprojekteihin ja työrupeama venyi lopulta vuoden pituiseksi.

Kiehtova luku suomalaista teollisuushistoriaa Autojen valmistuspalvelu on hämmästyttävä selviytymistarina suomalaisessa teollisuushistoriassa. Vuonna 1968 Saab-Scanian ja Valmetin yhteisyrityksenä aloittanut tehdas sijoitettiin monien käänteiden jälkeen Uuteenkaupunkiin. Tämä todistaa ruotsalaisten olevan sinut historiansa kanssa. Päättihän siellä solmittu rauha Suuren Pohjan sodan ja samalla Ruotsin ajan eurooppalaisena suurvaltana. Ensimmäiset Saabit valmistuivat vuonna 1969. Tehtaan elinkelpoisuutta epäiltiin laajasti. Voiko seurata muuta kuin katastrofi, kun valtio päsmää bisnestä pystyyn ja aluepoliittiset vaikuttimet ohjaavat vahvasti prosessia? Uudenkaupungin autotehtaalla on ollut kissan notkeus ja refleksinomaiset kyvyt laskeutua jaloilleen yhä uusissa pudotuksissa. Tehtaalla on kokoonpantu sarjatuotantona Saabia, Talbot’tia, Opelia, Ladaa, Porschea, Think city-sähköautoa, Fiskerin sähköautoa, Garia-sähkögolfautoa ja sen katuversiota, sekä Mercedes-Benziä. Yksittäisiä konseptimalleja on tehty muillekin merkeille. Siinä sivussa Valmet Automotive on

diversifioitunut avoautojen kattojen valmistukseen. Yhtiöllä on nykyisin tuotantolaitoksia ja toimipisteitä useissa maissa. Autoteollisuus on ollut tuotantoprosessien tehostamisen pioneeriala siitä alkaen, kun Henry Ford paneutui asiaan todenteolla 1920-luvulla. Alalla on tavattu mennä viisarit kaakossa ja huivit suorina. Näin oli myös Uudessakaupungissa vuonna 1997 erityisesti sen vuoksi, että Porschen valmistuksessa Valmet Automotive vastasi ensimmäisen kerran myös kokoonpanovaihetta edeltävästä logistiikasta. Leinon tehtäväkuva oli muutoksen ytimessä. Hän oli minimoimassa kuljetustilan tarvetta sekä optimoimassa kuljetusmuotoja. Kuljetukset ovat merkittävä kustannustekijä autonvalmistuksessa. Oman lisänsä toi Uudenkaupungin etäinen sijainti lopputuotemarkkinoista. Esimerkiksi vuonna 1998 Suomeen – auton valmistusmaahan – rekisteröitiin vaivaiset 19 Porsche Boxster’ia. Työympäristö oli nuorelle miehelle inspiroiva: toistuvia työjaksoja Saksassa ja vastavuoroisesti sikäläisten isäntänä toimimista Uudessakaupungissa. Myös tuote, johon työt liittyivät, oli kiehtova, vaikka kokoonpanolinjan jätkät perimmäisimmän ymmärryksen omaavina kiteyttivätkin, että ”kyl boxterki iha hyvä o, mut kyl ysiyxyx o miehekkämp”.

Jorma Nordfors osakkaaksi Atso Poutasen omistamat osakkeet tulivat myyntiin kesällä 1996. Veikko Hokkasella ei ollut intressejä saada niitä itselleen takaisin, joten asetelma oli yksinkertainen, pelkästään Poutasen ja Aulis Asikaisen välinen. Jorma Nordfors oli vetänyt junapuolta ensipäivästä lähtien varmoin ottein ja osoittautunut tolkun mieheksi. Asikainen ehdotti hänelle osakkuutta, johon Nordfors tarttui. Nordfors osti 11,5 prosenttiyksikköä ja Asikainen 5 prosenttiyksikköä Poutasen osakkeista. Näin Comatecin omistuspohja muuttui syksyllä 1996 seuraavaksi:

Asikainen 60 prosenttia, Hokkanen 28,5 prosenttia ja Nordfors 11,5 prosenttia. Myös Leino nousi kohta Asikaisen tarkkailuun mahdollisena yhtiökumppanina. Leinon ymmärryksen mukaan tämä tapahtui syksyllä 1997, johon osui muutama mieleen painunut episodi. Leino oli saanut nähdä yrityksen talouslukuja ja kysäissyt niistä jotain viisaanoloista, johon Asikainen että ”ai, sää osaat aatella tolleen vähä laajemminki”. Tämä on jälleen kerran osoitus siitä, että aina kannattaa kysyä. Ei se mitään ota, jos ei annakaan. Yhtiön hallitus oli vast’ikään vaihtunut ja uuden hallituksen muodostivat Erkki Uitti, Nordfors ja Asikainen. Uitti oli tehnyt pitkän pankkiuran. Hän tunsi hyvin yritysrahoituksen ja ylipäänsä koko rahaprosessin. Uitti oli ensimmäinen yhtiön ulkopuolinen hallituksen jäsen. Pian talouslukuepisodin jälkeen Asikainen kysyi Leinolta, haluaisiko tämä tulla hallitukseen varajäseneksi siten, että osallistuisi kokouksiin. Näin sovittiin ja 1.1.1998 alkaen hallitus kokoontui neljän hengen vahvuisena.

Jorma Nordfors Insinööritoimisto Comatec Oy:n osakas 1996 – (Comatec / kuvaarkisto)

Asiakashankinta aktivoituu Comatecin toiminta oli vakautunut laman jäljiltä ja lähtenyt kehittymään uusiin suun-

tiin. Ensimmäinen sähkösuunnittelija oli palkattu vuonna 1995. Yhtiö oli silti vielä kokolailla puhtaasti mekaniikkasuunnitteluun keskittynyt. Kuljetinjärjestelmien suunnittelu oli henkilömäärällä mitaten yhtiön pääliiketoimintaa. Kiskokalustopuolen integrointi oli sujunut hyvin ja se kerryttikin yli puolet katteesta. Lisäksi tehtiin sekalaista nostureihin ja tuotantolaitteisiin liittynyttä suunnittelua. Tämä oli kuitenkin reaktiivista, vailla selvää kehitysnäkemystä ja tavoitetta olevaa toimintaa. Porsche-projektin päättyessä maaliskuussa 1998 Leino palasi energisenä Tampereelle. Hän tokaisi siinä Asikaiselle, että – mitäs kun meillä on tässä ihan nurkalla näitä Kalmareita ja Tamrockeja, on Lokomoa ja Sisua…mitä jos mä lähtisin ihan systemaattisesti koputtelemaan? – Ai niinku työkonepuolta – senkus meet, ei siinä paljon menetetä, mutta koita ny samalla Timberjackiä ja lasinjalostajia…

Kalmarille ja Tamrockille (nyk. Sandvik) oli tehty jotain pientä, joten niistä oli helppo aloittaa. Sitten perään Sisu Diesel (nyk. Agro Power), Lokomo (nyk. Metso Minerals), Pilkington, Tamglass (nyk. Glaston), Timberjack (nyk. John Deere) ja niin edespäin. Suoraan-suden-suuhun on raaka, mutta tehokas oppimismenetelmä. Vuonna 2015 Comatecin kaksi suurinta liiketoiminta-aluetta ovat työkoneet ja erikoisajoneuvot, sekä tuotantolaitteet ja -järjestelmät. Suunnitteluinsinöörityön kauppaaminen on vaativaa hommaa. Tarvitaan asiakas- ja myyntiosaamista, mutta pelkillä markkinointiekonomin taidoilla saa vasta kahvia. Jos mieli saada kauppaa, on tunnettava teknologiat ja ymmärrettävä teknologiapohjaiset prosessit. Ilman niitä ei voi käydä keskusteluja, joilla tunnistetaan kumpaakin osapuolta hyödyttäviä ratkaisuja. Hyvä myyjä tuntee perusteellisesti myös edustamansa yhtiön resurssit, ja omaa taitavan palkkaajan silmän. Kun on nopeasti löydettävä pätevä kaveri suunnittelemaan

vaikkapa sarjataivutusuunia, pystyy rekrytointipsykologi vain karsimaan kaikista originelleimmat tyypit pois, mikä asiantuntijatöihin valittaessa ei useinkaan ole edes järkevää. Ideaalitilanteessa myyjä vastaa prosessista siihen saakka, kunnes tekijät on valittu ja saateltu lunastamaan asiakkaille annetut lupaukset.

Työkoneista ja tuotantolaitteista uusi liiketoiminta-alue Työkone- ja tuotantolaitepuolen asiakkuudet vahvistuivat ja lisääntyivät nopeasti. Vuosina 1998 ja 1999 Comatec teki töitä mm. Tamrockille, Rautaruukille, Pilkingtonille, Timberjackille, Kalmarille, Pemamekille, Nordberg-Lokomolle, Fastemsille, Normetille ja Glassrobotille. Oli tunneliporauslaitteita, jäähdytyslaitteita, teollisuuslukkeja, puukurottajia, kivenmurskaimia, laivalohkojen nostolaitteita, rusnareita, lasin taivutuslaitteita ynnä muuta, joiden suunnittelutyössä oli mahdollista olla mukana. Eteneminen ei vielä näkynyt suuresti Comatecin henkilöstömäärässä, mutta pohja vahvalle orgaaniselle kasvulle syntyi. Kasvu realisoitui näkyvästi ja todenteolla uuden vuosituhannen puolella. Ajoituksessa oli rutkasti onnea. Monessa asiakasyrityksessä – esimerkiksi Tamrockilla, Lokomolla ja Timberjackilla – suunnittelutyön ulkoistus oli juuri alkamassa. Comatec oli ensimmäisten kumppanien joukossa. Toisekseen moni asiakasyrityksistä oli lähdössä reippaaseen kasvuun. Pian sarjakoot kasvoivat ja tuoterepertuaarit monipuolistuivat. Tähän imuun Comatec pääsi mukaan, eikä enää pelkästään mekaniikkasuunnittelijana, vaan 2000-luvun puolella yhä laajemmalla palveluvalikoimalla. Mukaan tuli sähkösuunnittelua, automatiikkaa ja ohjelmointia, sekä erilaisia asiantuntijapalveluja kuten lujuuslaskentaa, tuotetestausta ja tuoteturvallisuuteen liittyviä asioita. Kolmas ajoituksen kannalta oleellinen asia liittyy koneiden ja laitteiden tuotekehityksen luonteeseen. Niissä luodaan vain harvoin kerralla kaikkea. Yleensä kysymys on jatkumoista. On vanha tuote, jota muokataan ja parannetaan. Välillä tulee isompia muutoksia, välillä pienempiä. Tuotteet ovat moduloituja ja samoja moduuleja

hyödynnetään eri sarjoissa. Noihin kehityskaariin ei liitytä mukaan tuosta vaan. Pelkkä aiemman tiedon siirtäminen ja sen omaksuminen asettaa korkeita kynnyksiä myöhään heräävälle.

Täysillä mukaan 3D-suunnitteluun Ajoituksen puolesta kohdalleen osui myös siirtyminen 2D:stä 3D-suunnitteluun. Rakentamisessa ja esimerkiksi junasuunnittelussa 3D oli ollut käytössä jo 1980-luvulla. Kone- ja laitevalmistus tuli tässä asiassa, muutamaa yritystä lukuun ottamatta, jälkijunassa. Insinöörielämässä tekninen piirustus on esitystapa, jonka avulla idea tai suunnitelma osataan lopulta toteuttaa. Vuosisatoja nuo piirustukset laadittiin käsin kynällä ja myöhemmin tussilla. Oheen kehittyi tärkeitä apuvälineitä, kuten sabluunoita ja ympyräkaavioita. Piirustuspaperina on käytetty kuultopaperia, jolle piirrettyjä suunnitelmia tarkasteltiin valopöydällä. Myöhemmin käyttöön otettiin muovipohjainen materiaali, jossa korjauksia oli vaivattomampi tehdä. Vanhempi tai kokeneempi suunnittelija piirsi skitsit, jonka pohjalta tekninen piirtäjä hoiti työn loppuun. Kun tulostimia ei vielä ollut, kopioita tehtiin vahakopiokoneella. 1980-luvulla tulivat tietokoneet ja 2D-suunnitteluohjelmat. Alettiin puhua tietokoneavusteisesta suunnittelusta. Piirustuslaudat raahattiin varastoon ja lopulta kaatopaikalle. Tussit heitettiin laatikkoon kuivettumaan ja sieltä aikanaan roskapönttöön. Tietokoneiden kapasiteetit kasvoivat ja näytöt suurenivat. Sitten tuli 3D, mahdollisuus mallintaa kolmiulotteisesti siten, että suunniteltavaa esinettä saattoi tarkastella näyttöruudulla sen eri puolilta. 3D-ohjelmistot muuttivat suunnitteluprosessia sekä paransivat suunnittelutyön laatua. Osat päästiin sovittamaan mahdollisimman pieneen tilaan. Aiemmin osien välei-

hin oli jätetty varmuuden vuoksi väljyyttä ja siitä huolimatta valmistusvaiheessa kohdattiin enemmän yhteensopivuusongelmia kuin 3D-aikakaudella on kohdattu. 3Dkuviin päästiin myös sisäänrakentamaan kaikki kohteen sisäkalut. Tämä on helpottanut ohjekirjojen tekoa ja luettavuutta sekä tuotedokumentointia. Comatecissa tehtiin marraskuussa 1997 päätös, että sitä mukaan kun asiakkaalla on vähänkään halua 3D-suunnitteluun, niin hommataan työkalut ja aletaan. Päätöksen taustalla oli Comatecin Tampereen yliopistolla teetättämä selvitys, jossa kartoitettiin kone- ja laitevalmistajien kehityssuuntia. Selvitystyöstä nousseita pääteesejä oli, että isojen valmistajien suunnittelutoiminto siirtyy nopeasti 3D:hen. Muutosodotus oli ollut pitkään ilmassa, mutta selvitys oli evidenssi, että nyt asia tapahtuu.

Henkilöstön kehittäminen systematisoituu Päätös olla muutoksessa mukana tarkoitti koulutustoiminnan välitöntä käynnistämistä. Panostus oli iso. Ohjelmistoja oli lukuisia ja lisää tuli koko ajan. Suunnittelutyökalujen tarjoajissa ei ollut Bill Gatesia, jonka monopolihinnat ovat pähkinöitä verrattuna insinööritoimiston kustannuksiin lukuisten lisenssien ja niihin liittyvän koulutustarpeen olosuhteissa. Vaikka yhden uuden ohjelmiston ensiopetteluun menisikin vain muutama päivä, vaatii tuottavaan työhön siirtyminen ammatti-ihmiseltäkin kuukausien opiskelun. Taru Nieminen oli organisoinut oto’na henkilöstön kehittämistoimintaa Comatecissa vuodesta 1995. Työntekijöille oli tehty henkilökohtaiset opintosuunnitelmat (HOPS), joita päivitettiin ja jolta pohjalta työntekijät valitsivat itse koulutuksensa. Tätä kehitysvaihetta kuvaa Comatecin sisäinen tiedote 24.9.1997: Oheisena liitteenä on TAKK:n (Tampereen aikuiskoulutuskeskus) syksyn-97 koulutuskalenteri. Ilmoittakaa minulle (mahdollisimman pian) mille kurssille haluaisitte osallistua. TNi.

Siirtyminen 3D-suunnitteluun vei koulutustoimintaa askeleen eteenpäin. Se oli ensimmäinen kerta, kun henkilöstön kehittäminen integroitui tiedostetusti ja systemaattisesti liiketoimintastrategiaan ja yhtiön tavoitteelliseen tulevaisuuskuvaan. Kun aika muutokselle oli tullut, tapahtui se asiakasmarkkinassa häkellyttävällä nopeudella. Comatecille ratkaisevaa oli oman henkilöstön myönteisyys muutokselle. Tämä mahdollisti pysymisen asiakkaiden rytmissä. Comatecissa oli paljon nuoria työntekijöitä. Ilmapiiri oli kehityshakuinen ja innostunut, uutta piti päästä kokeilemaan. Kun kohta sitten päästiin 3D:n makuun ja joku asiakas pyysikin 2D-toteutuksen, koettiin tämä rangaistuksena. Miksi juuri minä? Mitä mä nyt olen tehnyt? Onko tässä alettava katteleen muita työnantajia…

Kehitystoimintaa ja muutenkin ajassa Comatecin sisäiset rakenteet ja toimintamallit selkiytyivät ja systematisoituivat 1990-luvun jälkipuoliskolla. Esimerkiksi laadun dokumentoitu seuranta- ja kehitystyö käynnistyi, vaikka auditoitavaa ISO-järjestelmää ei vielä rakennettu. Dokumenteista näkyy, että järjestelmää on alusta pitäen rakennettu asiakaspalvelun lähtökohdista. Business-to-business -alat poikkeavat tässä business-to-consumer -aloista. Jälkimmäisten kohdalla tuntuu usein, että ISO-laatujärjestelmät ovat laskeneet tuotteiden ja palvelun laatua: laatujärjestelmä kun todistaa aina ja aukottomasti, että reklamoiva asiakas on väärässä. Tapahtui muutakin, joka kertoo Comatecin eläneen ajan hermolla. Yhtiöön hankittiin digitaalinen puhelinjärjestelmä Rinox 200i sekä Bitney Bowesin postituskone. Enää ei tarvinnut kipaista kioskille postimerkkien hakuun ja nuoleksia niitä kuoriin. Lisäksi yhtiölle tehtiin verkkosivut, joita tuon ajan puheessa kutsuttiin kotisivuiksi. Saatiin myös sähköpostit. Samalla telefaxeista tuli elektroniikkajätettä. Vielä 1990-luvulla suomalaisten työpaikkojen yhteisöllisyyttä tavattiin vahvistaa sihijuomaperinnettä vaalien. Yleensä mentiin suoraan asiaan, joskus saatettiin kulkea

kiertotien, kuten teatterin kautta. Perinteeseen liittyi omat ongelmansa, jotka heijastuivat sosiaalisiin suhteisiin työpaikalla ja perheissä sekä työllistivät sairaanhoitohenkilökuntaa ja poliisia. Comateclaiset risteilivät pikkujouluna Viking Isabellalla, tutustuivat olutravintola Plevnaan, näkivät Tampereen työväen teatterissa Vaimoke-näytelmän ja perehtyivät tilinpäätökseen Tallinnan lautalla. Tämä on parin vuoden otanta 1990-luvun lopulta. Näistä nimenomaisista tapahtumista ei perimätiedon mukaan seurannut muita jälkipuheita, kuin puolen porukan sairastuminen kerran vatsatautiin pitopöydän pahentuneista antimista. 2000-luvulla yritysten virkistystoiminta sitten liitettiin työ- ja toimintakykyfraasin alle. Tämän seurauksena ympäri maata on käyty värikuulasotia, seikkailtu köysiradoilla, kokattu sushia ja ajettu poneilla. Kultivoituneista tarkoitusperistä huolimatta saattaisi olla kansallisesti tärkeä selvittää ja mikseipä itsensä Työterveyslaitoksen toimesta, kuinka suurelle osalle työvoimasta tykypäivä on vuoden raskain työpäivä.

Petri Leino osakkaaksi Veikko Hokkanen ja Aulis Asikainen olivat päässeet kesäkuussa 1998 yhteisymmärrykseen hinnasta, jolla Hokkanen oli valmis luopumaan osakkeistaan. Comatec osti ne tuokioksi omaan taseeseen. Asikainen oli tehnyt havaintonsa ja johtopäätöksensä ja kysyi Petri Leinon halukkuutta tulla osakkaaksi. Hinta voisi olla sama, millä Hokkanen oli luopunut. Ei Leinolla alun pitäen ollut vähäisintäkään aikomusta tulla Comateciin jäädäkseen. Ajatus oli olla aikansa ja katsoa sitten. Nyt Leino sanoi ostavansa mielellään kaikki 28,5 prosenttia, jotka Hokkaselta tuli. Tähän Nordfors huikkasi väliin, että voisin minäkin osuuttani lisätä. Yksissä tuumin, Asikainen mukaan lukien todettiin, että Nordfors ostaa 8,5 prosenttiyksikköä ja Leino loput.

Syksyllä 1998 Comatecin omistuspohjaksi oli muodostunut Asikainen 60 prosenttia, Nordfors 20 prosenttia ja Leino 20 prosenttia.

Talouskasvua ja hypehulluutta Maailmantalous eli tapahtumarikasta vaihetta. Yhdysvaltain keskuspankki FED hyväksyi elokuussa 1996 cds-luottoriskinvaihtosopimukset pankeille luvallisiksi keinoiksi ostaa ja myydä riskejä. Johdannaisia on ollut taloudessa ikiajat ja cds:t ovat luottojohdannaisia, riskinhallinnan välineitä. Systeemitasolla cds:t ja niiden variaatiot mahdollistivat kuitenkin rahatalouden ja reaalitalouden eksymisen toisistaan. Tämän vaikutuskykynsä osalta cds:t muunnelmineen eivät muistuta perinteisiä johdannaisia. Perinteisen rahan ja uuden likviditeetin suhde mullistui. Arvopaperistettua velkaa on vuonna 2016 vähintään kymmenenkertaisesti perusrahan määrä, johon lasketaan yleisön käteinen ja pankkien reservit. Koronvaihto- ja luottojohdannaissopimuksia on ainakin satakertaisesti perusrahan määrään verrattuna. On mahdollista, että cds:t osoittautuvat tulevaisuudessa kulminaatiopisteeksi, jolloin keskuspankit kadottivat kontrollin rahan määrään ja hintaan. Valtavat pääomat vapautuivat lieasta heti sen perään, kun GATTin korvannut Maailman kauppajärjestö (WTO) oli liittänyt uusia väkirikkaita toimijoita – kuten Brasilian, Intian ja Kiinan – osaksi vapaata maailmankauppaa. Maailmankauppa kasvoi kohisten. Samanaikaisesti monenlaiset prosessi- ja tuoteinnovaatiot innoittivat talouden toimijoita rohkeisiin it-investointeihin – niin teknologiaan kuin laitteisiin. Tuottavuus loikkasi esimerkiksi Suomessa ja Yhdysvalloissa kummassakin noin 2,5 prosentin vuosikasvuun. Kerrottiin, että nyt se on syntynyt, Uusi talous, jota talouden vanhat riesat, kuten suhdannevaihtelut, eivät enää koske. Ilosanoman nerokkuus on sen maalaamassa kuvassa vähitellen kehittyvästä maallisesta paratiisista tämänpuoleisessa. Kaiken

päälle Uusi talous tarjosi ennennäkemättömiä ja myös vaivattomia keinoja saada heti kaikki. Nopein tapa rikastua oli keksiä satu, miten internetiä hyödyntämällä voidaan rakentaa rahakone. Sujuva tarinaniskijä myi hyvällä hinnalla osan yhtiöstä, jolla ei ollut reaalitoimintaa, ja sai lisäksi yhtiöön muhkean sijoituksen. Jos pohjalle oli esittää jotain reaalitoimintaa, oli tilaisuus vielä otollisempi. Toimistotarvikkeita myyvän yrityksen arvo raketoi ylös, kun sen kerrottiin myyvän mattoja tietokonehiirien alle. Firma kuului siis it-klusteriin. Valtioenemmistöisen teleoperaattori Soneran markkina-arvo taas nousi 70 miljardiin euroon, kun sen vuosiliikevaihto oli 2 miljardia. Soneran tuotteissa tai resursseissa ei ollut muuta aidosti erityistä, kuin huulenheittokyvyt. Yhtiöllä oli siis huippuosaamista juuri asiassa, jolla hypealalla luotiin eniten markkina-arvoa. Sonera muun muassa kertoi – edusmiehensä suulla – olevansa pääpeluri uusien sääntöjen luomisessa globaalille telealalle.

Petri Leino Insinööritoimisto Comatec Oy:n osakas 1998 – (Comatec / kuva-arkisto)

Löysä raha ja huumaava optimismi saivat aikaan valtavan empiirisen kokeen liiketaloustieteilijöitä aina askarruttavassa kysymyksessä: juontuuko menestys pääsääntöisesti

siitä, että markkinoilla on tilaisuus, joka onnistutaan hyödyntämään? Vai onko se niin, että ensiksi kasataan resurssit, joilla luodaan jotakin mykistävää ja joka sitten realisoituu makoisina voittoina? Eri puolilla maailmaa kasaantui huippuosaajien ryhmiä, joilla oli isoja pääomia käytettävänään avoimella tehtäväannolla: keksikää jotakin, mikä mullistaa maailman. Muutamaa näyttävää poikkeusta lukuun ottamatta syntyi pelkkää pannukakkua. Tuloksia saattoivat selittää myös johtamistavat. Hype-alojen siemeniä kerrottiin usein johdetun tavallista vapaammilla metodeilla. Saadut kokemukset vahvistivat näkemystä, että bisnes tarvitsee selvän suunnan, energia tulee kohdentaa ja homma on organisoitava kunnolla.

Suomesta tuli Pohjolan Japani Suomen bruttokansantuote kasvoi 4 – 6 prosenttia vuodessa 1990-luvun jälkipuoliskolla. Yritysten keskimääräinen kannattavuus oli erinomainen. Vaihtotaseen ylijäämä oli 4 – 5 prosenttia bkt:sta. Viennin osuus bkt:sta nousi 40 prosenttiin. Vienti monipuolistui ja perustui nyt kolmeen vahvaan sektoriin: puunjalostus, elektroniikka ja telekommunikaatio sekä metalli- ja konepajateollisuus. Puu- ja metallijalkojen rinnalle oli kasvanut piijalka. Suorat sijoitukset Suomeen olivat noin 4 mrd euroa vuodessa, kun ne vuosikymmenen alussa olivat olleet keskimäärin 0,75 mrd euroa vuodessa. Suomi sai liikanimen Pohjolan Japani. Japani oli energisyydellään ja uudistusvoimallaan hämmästyttänyt maailmaa 1970- ja 1980-luvuilla. Pohjolan Japani oli teknologian käyttöönoton pioneeri, ennakkoluuloton varhainen omaksuja. Maailman kiehtovin ala oli puhelinlaitteet, jotka eivät olleet johdolla kiinni seinässä. Alan ykköseksi nousseen yhtiön juuret, johto ja hurjin kehitysvoima olivat Suomessa. Oli paljon muutakin. Maata ihmeteltiin, ihasteltiin ja käytiin paikan päällä katsomassa. Suomi sai paljon myönteisestä julkisuutta eri puolilla maailmaa. Comatec ei kuitenkaan elänyt teknohypessä. Sitä todistaa viestintä, joka ajan mittapuulla oli lakonista. Sisäisessä tiedotteessa 20.12.1999 kerrottiin uusista kaupoista

Kalmarin, Nordberg-Lokomon, Outokummun ja Glassrobotsin kanssa. Puhelinluettelon mukaan henkilökuntaa oli 32. Aamulehdessä oli julkaistu rekrytointi-ilmoitus, jolla etsittiin uusia suunnittelijoita. Palkkojen arveltiin nousevan 3,1 prosenttia ja tarkemmin tietoa asiasta oli pian luvassa. Tiedote päättyi hyvän joulun ja uuden vuosituhannen toivotukseen.