Issuu

bouvier Suomen Bouvier ry Finska Bouvier des Flandres rf

3/2018 sanomat

Hupparitilaus yhdistyksen sivuilla! Hupparikuvakisa on saatu päätökseen ja huppariin valittiin Taija Tikanderin kuva. Kiitos kaikille kisaan osallistuneille upeista tuotoksista! Hupparitilauksen voit tehdä yhdistyksen verkkosivuilta: www.suomenbouvier.fi Hupparista on saatavilla sekä unisex- että naisten malli. Värit ja hinnat löytyvät verkkosivuilta, tilausaikaa on lokakuun puoliväliin saakka.

Tässä numerossa Hupparitilaus 2 Puheenjohtajan pulinoita 4 Lehden tiedot 5 Peltojälkileiri Inkoossa 6 Metsäjälkileiri 10 Ilmoitustaulu 17 Aluetapahtuma 18 Aune Annikki ja Antero Nose Work 20 Vuoden FH-, jälki- ja palveluskoira 2017 22 Vuoden agility-koira 2017 24 MH-luonnekuvaus 13.-14.10.2018 26 Erikoisnäyttely 2019 27 NELIROTUMESTIS 28 Aluetoimintaa Säkylässä 30 Uusi jäsensihteeri 31 Yhteystiedot 32

Kansikuvassa: Boufort Burning Love ”Svea” Kuvaaja: Piia Heinilä Vas. Exåress Xtraordinary, Kuva Minna tuominen

Puheenjohtajan pulinoita Tänä kesänä suurin puheenaihe on ollut pitkä hellekausi ja kuivuus. Helteistä on joko nautittu tai sitten niitä on kirottu. Taidan kuulua jälkimmäiseen porukkaan. Koirat ovat onneksi pärjänneet aika hyvin. Aikaisin aamulla on tehty pidempi lenkki vesipullon kera ja päivät vietetty lötkönä pitkällään pihalla varjoisessa paikassa. Helteiden jatkuttua jo useamman viikon, koirat äänestivät jaloillaan, siis muuttivat yöksi ulos nukkumaan. Pihalla oli sentään jonkun asteen viileämpää kuin sisällä. Onneksi asun paikassa jossa ei heti tarvitse pelätä että joku kutsumaton vieras marssii sepposen selällään olevasta ovesta sisään. Portinvartijat olivat toki passissa, niin että ihan huomaamatta ei olisi päässyt meille yökylään. Helle ja koirat sopivat huonosti yhteen monella tavalla. Itseä haittasi eniten se, että en päässyt treenaamaan koirien kanssa lomani aikana niin kuin olin suunnitellut. Toinen ongelma on koiran kanssa matkustaminen. Autolla liikkuminen ei sinänsä ole ongelma kun autossa on ilmastointi, mutta aika harvassa on ne taukopaikat missä saa auton varjoon, kun joskus

täytyy emännänkin saada huoltotaukoa. Selvittiin kuitenkin hengissä niistä reissuista mitä oli lomaksi suunniteltu. Kesä on näyttelysesonkia parhaimmillaan, olin parin vuoden tauon jälkeen oman juniorin kanssa kehässä Raisiossa. Ja mukavaahan se oli. Paljon tuttuja paikalla ja koira-aiheista rupattelua kehän laidalla. Jos näyttelyt kiinnostaa, mutta tuntuu siltä ettei oikein tiedä miten pääsisi hommassa alkuun, suosittelen oman bouvierkasvattajan kanssa juttelemista. Kasvattajat auttavat mielellään kaikissa harrastuksissa alkuun, joko itse, tai sitten neuvovat mitä kautta kannattaa hakea lisäoppia. Yhdistyksen toiminnasta sen verran että rotumestaruuksista kisataan syyskuussa ja yhdistyksellä aluetapahtumaa suunnitteilla lounaisen Suomen / Satakunnan suunnalla lokakuussa. MH-kuvaus on tulossa Maaningalla. Hupparikuvakisa on ratkennut ja hupparitilauksia pääsee tekemään lähiaikoina. Yhdistyksen uutena jäsensihteerinä aloittaa Taija Tikander ja Johanna Mickelsson jättää tehtävän. Kiitos Johanna, teit varsin ison urakan uuden jäsenrekiste- rin käyttöönotossa, toimivalla työväli neellä on uuden jäsensihteerin hyvä jatkaa hommia!

Kuva Sirpa Römpötti

Mukavaa syksyä kaikille, Jeanette Bouvierit Svea & Beata

Bouviersanomat aineisto-ohjeita:

Bouviersanomat

Taitto/ Piia Heinilä / Makseri Lehden aineisto ja aineistoa koskeavat kysymykset: piia@makseri.com

2018 lehtien aikataulut 1/2018 - aineistopäivä 15.2.2018 2/2018 - aineistopäivä 21.5.2018 3/2018 - aineistopäivä 15.8.2018 4/2018 - aineistopäivä 15.11.2018

Ilmoitushinnat 2018 Mustavalkoinen: Aukeama 100 e 1 sivu 60 e 1/2 sivu 35 e 1/4 sivu 20 e 4-väri : Takasivu 100 e

Lehteen painettavien kuvien resoluutio suositus on 300 dpi.

Usein kännykkäkuvien koko ei riitä värikuvien painossa.Kuvat on hyvä lähettää suoraan sellaisenaan, kuin ne tulevat digikamerasta. Muista pyytää kuvaajalta lupa kuvan käyttöön, jos se ei ole sinun itsesi ottama. Myös kuvassa olevilta henkilöistä on syytä lupa pyytää. Mainitse myös erikseen, jos kuvaa ei saa käsitellä. Usein on tarpeen rajata kuvia ja muuttaa ne mustavalkoiseksi painettavaa lehteä varten.

Julkaisija: Suomen Bouvier ry Painopaikka: Lightpress, Kaarina Avustavat toimittajat: Jeanette Blom, Saija Mattila, Jonna Merimaa, Tiina Rissanen, Sirpa Römpötti, Johanna Valtanen, Taija Tikander, Minna Tuominen

Taittajan pöydältä:

Olipas mukava nähdä Nelirotumestiksessä bouviereita hommissa! Onnea tuoreille rotumestareille, tuloksia tehneille ja kokeeseen uskaltautuneille. Jo pelkkä osallistuminen on hatunnoston arvoinen asia. Ensimmäinen koe on aina sekä ohjaajalle, että koiralle isoa asia. Siinä mitataan mitä on opittu ja saadaan päivitetty ”vikalista” treenajä varten. Se on paras tapa nähdä mitä oikeasti osataan. Meillä sanonta ”kyllä se kotona osaa” pitää usein liiankin hyvin paikkansa ja antaa virheellisen kuvan koiran koulutustasosta.

Toki kokeet eivät ole mikään tärkein asia, pääasia on koiran kanssa puuhastelu. Mutta kokeissa on silti kiva käydä, vaikka jännittäminen on ihan kamalaa. Silti se ilmapiiri ja henki, mikä kokeissa on, koukuttaa, kun sinne kerran pari on päässyt. Toivottavasti maastokausi jatkuu vielä pitkälle syksyyn. Paljon on meillä treenattavaa. Piia, Tauno ja Sulo

Suomen Bouvier yhdistyksen

Peltojälkileiri Inkoossa 11. – 13.5.2018

Hauwaskan Eleonora Teksti: Jonna Merimaa, Kuvat: Eija Taipalinen

Suomen Bouvier ry. järjesti peltojälkileirin toukokuussa ja iloksemme kouluttajaksi saapui Aivo Oblikas Virosta. Aivo tuli bouvierharrastajille tutuksi vuonna 2015 tuomaroidessaan Suomessa järjestetyissä bouviereiden ipo-maailmanmestaruuskisoissa. Aivo tunnetaan erittäin innostuneena ja energisenä jäljen harrastajana sekä kouluttajana. Lähdin leirille todella kiinnostuneena kuulemaan Aivon ajatuksia jäljestämisetä. Harrastustaustaa hänellä itsellään on 90- luvun alusta asti, harrastaminaan rotuina ollut aiemmin doberman ja nyttemmin malinois. Aivo on FCI Ipo- tuomari, Viron kansallisen tottelevaisuuskokeen tuomari ja maalimies, hän on ollut useissa tehtävissä Viron kennelorganisaatiossa ja toimii myös FCIn palveluskoirakomissiossa Viron edustajana. Aivo on tuomaroinut, kilpaillut itse, kouluttanut koirakkoja ja toiminut

joukkueenjohtajana useissa kansainvälisissä arvokisoissa. Hän on pitänyt useita seminaareja ulkomailla, kaukaisimmillaan Uudessa-Seelannissa. Sangen monipuolinen koiraharrastustausta siis, mutta miehen itsensä kertomana, rakkain kaikesta on jäljestys. Aivo tykkää haastaa koiraa oppimaan. Hän käyttää varsin ennakkoluulottomasti eri keinoja tehdä jäljestä yllätyksellinen ja koiralle haastava. Hän myös jäljestää eri alustoilla, pellon lisäksi jälki voikin kulkea vaikkapa hiekkarannalla tai asfaltilla.

Hauwaskan Dartan

Leiri pidettiin Inkoossa Västankvarnan tilalla, joka on suosittu koiraleirien pitopaikka. Pellot olivat majoitustilojen läheisyydessä ja pellot olivat erinomaisessa kunnossa ja peltoja riitti mukavasti. Leirille osallistui 14 koiraa ohjaajineen. Ilahduttavasti koirista 11 oli bouviereita. Koirien taso oli ihan vasta-alkajasta FH2-saavuttaneisiin koiriin, mikä olikin oppimisen kannalta hyvä, että saimme nähdä eri vaiheissa olevia, eri-ikäisiä koiria. Myös muutama innokas kuunteluoppilas osallistui leirille. Aivo on ollut todella pidetty jälkikouluttaja, mutta Suomessa usein yksityisten treeniporukoiden kutsumana, joten varsinaisesti ei ollut huolta, etteikö leirin paikat tulisi helpostikin täyteen. Perjantai-iltana aloitimme leirin Aivon teoriaosuudella. Aivo kertoi kuvia ja videoita apuna käyttäen jäljestyksen teoriaa ja miten hän itse kouluttaa jäljen. Ilta ehti toukokuun valoisista illoista huolimatta muuttua jo hämärän puolelle kun lopetimme, usempi tunti vierähti kuin siivillä. Lauantaiaamusta sitten suuntasimme tosi toimiin pellolle. Aivo suunnitteli jokaiselle koiralle jäljen. Aivon piirtämän jälkikaavion kanssa leiriläiset sitten tallustelivat jälkiä tallaamaan. Jäljen ajettuaan, jokaisen harjoitus käytiin läpi ja suunniteltiin samalla jo seuraavaa. Päivä oli tosi kuuma, aurinko porotti, mutta hyvin jaksoi porukka keskittyä myös toistensa jälkiin. Kuten treenatessa yleensäkin, eniten oppia saa seuraamalla myös ne muiden suoritukset, joista saa vinkkejä omiin treeneihin tai jos hyvin käy ei kaikkia virheitäkään aina tarvitse tehdä itse. :)

Lauantai-iltana ohjelmassa oli sauna ja iltaa istuttiin vielä porukassa. Juomat ja napostelut oli kannettu Euroviisukatsomoa varten, vaan leiripaikan tv-kanava tarjonta rajoittui kahteen kanavaan ja ylen kanavat eivät lukeutuneet niihin, joten illan ohjelmana oli keskenämme turiseminen koiramaisista aiheista.

Hillariina Wisgund v. Caya´s Home

Sunnuntaina heti aamiaisen jälkeen olimme takasin pellolla, jokaisella enempi vähempi tiedossa, millaisen jäljen tänään koiralleen tekee. Päivä oli ihan yhtä kuuma kuin lauantaikin, nahka kärysi ja autoja oli peitelty jos jonkinmoisin viritelmin, kun pellon reunassa ei paljon varjopaikkoja ole jaossa. Kaikkien koiran treenit saatiin eteenpäin edellisen päivän jäljistä. Kahdessa päivässä ei tienkään ihmeitä tehdä, mutta aina joku treenin tavoite nytkähti eteenpäin. Tärkeää treenin suunnittelussa onkin, että treenin tavoite on selkeä; mitä tällä treenillä haetaan. Omalla koirallani Ainolla on ollut haasteita sekä esineiden ilmaisun, että kulmien tarkkuuden kanssa. Aivo ohjeisti tässäkin, että samaan treenin molempien ongelmien ratkomista ei voi asettaa tavoitteeksi

ja mitä suurempi haaste, sen enemmän koira kerää stressiä jäljeltä, joka taas osaltaan hidastaa oppimista. Siksipä onkin tärkeää, että treenin tavoite on riittävän yksinkertainen ja ratkotaan asioita yksi kerrallaan. Viikonlopun aikana saimme aika hyvän käsityksen siitä, mitä Aivo ajattelee jäljestyksestä ja sen kouluttamisesta. Kun ihminen on osaava ja innostunut aiheestaan, niin kuin Aivo, on innostukseen helppo syttyä mukaan. Koirat osaavat kyllä jäljestää, mutta usein siinä vaiheessa, kun ohjaaja astuu kuvaan alkaa ”opettaa” koiraa jäljestämään astuvat ongelmat kuvaan, miten opettaa koiralle jäljestys, opettamatta virheiden tekemistä. Aivo opettaessaan jälkeä pennulle, pyrki etenemään nopeasti. Hän vähentää ruokaa jäljeltä nopeassa tahdissa. Aivon ajatus on, että liian kauan paljon ruokaa, opettaa koiran syömään tietyn tyyppiseltä alustalta, ennemmin kuin oikeasti käyttämään nenäänsä jäljen seuraamiseen. Aivo toivoisi että ohjaajat olisivat ylipäätään rohkeita etenemisessä jäljen harjoittelussa ja samalla myös uskallettaisiin kasvattaa vaatimustasoa koiran

Kotitontun Camomilla

osaamisen suhteen, haasteita ja yllätyksiä sitä mukaan kun koiran taidot kehittyvät. Mitenkään erityisesti aiheuttamalla stressiä koirille jäljellä, ne stressaantuvat kun vaikeustaso nousee, tässä Aivo näkee yhden yleisimmän virheen, että koiraa ei opi ratkaisemaan ongelmaa stressaantuneena keskittymällä jälkeen entistä intensiivisemmin, vaan stressi näkyy koiran hektisessä käytöksessä, jolloin sen on mahdoton ratkoa ongelmaa. Aivon mielestä koiran kyky keskittyä jälkeen ja luottaa siihen että haistelemalla se ratkaisee eteen tulevan ongelman on täysin riippuvainen koiran itseluottamuksesta ja siitä miten se hallitsee mielentilaansa jäljellä. Jotta se olisi mahdollista, koiran tulee Aivon mukaan oppia työskentelemään myös stressissä, että se voi myös vaikeissa tilanteissa itsenäisesti ratkaista haasteita.

Aivo kertoi, että hänen tavoitteensa kouluttajana ei ole, että kaikki tekevät jatkossa niin kuin hän opettaa, tai että jokainen alkaa ajatella samalla lailla kuin Aivo. Hän kertoi että toivoo, että saisi ihmisiä innostumaan miettimään Boufort Beata in Loup of Love jäljestystä luovasti, ideoida ja kokeilla erilaisia ratkaisuja rohkeasti. Toivon, että muutkin leiriläiset kokivat viikonlopun yhtä antoisana kuin itse koin ja että treeni-intoa on riittänyt. On ihan tosi hienoa, että lukumäärältään pienehkössä rodussa jälkileirin osallistujia löytyi helposti yli 10 koiraa. Tärkeintä ja parasta on tietysti se, että oman koiran kanssa löytyy molemmille mielekkäitä aktiviteettejä, mutta mikäpä sen mukavampaa olisi jos harrastus kantaisi niin, että näitä bouviereita näkyisi nykyistä enemmän tuolla harrastusporukoissa tekemässä pk-harrastus bouviereita näkyviksi.

Peikkonevan Dame Hekla

Enemmän Aivon ajatuksia jäljestämisestä, artikkeleita ja videoita löytyy Aivon omilta nettisivuilta; https://aivooblikas.com/category/tracking-articles/ Sekä Aivon seuran Sport Koer´n sivuilta; http://www.sportkoer.ee/eng/

Hauwaskan Deborah Peikkonevan Semper Optimus

Metsäjälkileiri

Teksti: Sirpa Römpötti ja osallistujat, kuvat: Sirpa Römpötti

Vuosi sitten Kyröskoskella pidetyn Bouviereiden metsäjälkipäivän jälkeen osallistujat toivoivat jatkoa koulutukselle. Kouluttajana toiminut Pauli Hasu saatiin pitämään osa kaksi tänä keväänä 16.-17.6. Osa tämän kertaisista osallistujista oli uusia, suurin osa tuli jatkamaan opiskelua siitä mihin viime vuonna jäätiin. Ihan kaikki osallistujat eivät ehtineet kirjoittaa tunnelmiaan koulutuksesta, tässä kommentit niiltä jotka ehtivät. Lauantai päivänä olin kuunteluoppilaana osan päivästä ja kun sunnuntaille vapautui tilaa koiralle niin tulimme Sissin kanssa aamupäiväksi, saadaksemme vieraan ihmisen tekemän jäljen. Jälki meni ihan mukavasti. Ensimmäinen keppi tosin jäi metsään, mutta harjoitusta vain lisää. Tämäkin oli vasta kesän neljäs jälki Sissille ja tosi vähän niitä on ylipäätään ajettu, siihen nähden olen tosi tyytyväinen kehitykseen. Tarkoitus on jatkossa lisätä tahtia, toivon mukaan Sissin mammaloman jälkeen. Sissin kanssa on oikein mukava harrastaa ja meille on ominta tuo metsäjälki.

Paulin kurssilla olin jo viime kesänä kuuntelemassa ja silloin jo sain hyvän vinkin janojen kanssa ja kuinka niitä kannattaa merkata. Tältä kurssilta jäi mieleen parhaiten, että voi ja täytyy harjoitella koiran kanssa jäljestystä myös odottamattomien marjastajien kanssa. Muuten oli ja on aina erittäin hauskaa nähdä muita bouvier harrastajia koirineen ja vielä oman lajin parissa. Kiitos kaikille. Taija Mäkelä ja Sissi (Puvepapan Unelma Säleikkö 3v)

JV-14 BH Boufort Burning Love ”Svea” ja minä osallistuimme toistamiseen yhdistyksen järjestämään jälkikoulutukseen, jonka kouluttajana toimi Pauli Hasu. Tällä kertaa saimme olla kokonaisen viikonlopun jälkimetsässä, osallistujat hiukan vaihtuivat viikonlopun aikana, me ahkeroimme Svean kanssa metsässä molempina päivinä. Lämpimästä kelistä ja kuivasta maastosta huolimatta jaksettiin ihan hyvin ja mukavaa oli opiskella hyvässä seurassa. Svean kanssa olisi tähtäimessä päästä jälkikokeeseen, itse olen pääasiassa treenannut hakua, niinpä kaikki opit ja neuvot jäljen treenaamiseen ovat tarpeen. Svean kanssa ollaan edetty hissukseen ja koska edellinen kausi meni pääasiassa Svean mammaloman merkeissä, oli hyvä saada tehoviikonloppu jäljen parissa. Yksi meidän ongelma oli keppi-ilmaisut, Svealla tahtoo jälki kiinnostaa enemmän kuin kepit, joten lähdimme heti ensimmäisellä jäljellä vahvistamaan keppien löyty-

mistä. Ihan vaan niin että aidosti ollaan koiran kanssa onnellisia yhdessä siitä löytyneestä kepistä. Seuraavissa treeneissä keskityttiin lähetyksiin janalle ja jäljen nostamiseen. Viikonlopun viimeisellä treenillä oltiinkin jo päästy vaiheeseen jossa Svea lähti kuin ammuttu janalle, siinä ei ohjaajakaan meinannut keretä mukaan. Paulilta sai myös arvokkaita neuvoja siihen miten kokeessa voi toimia eri tilanteissa. Kaikkea käytännön tietoa kun ei aina löydy mustaa valkoisella sääntökirjoista, niin on hyvä saada vinkkejä kokeneelta harrastajalta. Viikonloppu oli kaiken kaikkiaan antoisa, erityisen mukavaa on kun pääsee seuraamaan oman rodun edustajia harrastuksen parissa, omissa treeniporukoissa kun bouviereja harvemmin näkee. Kuva Sveasta ja minusta edustaa viikonlopun treenejä siinä, että Svea on juuri lähtenyt janalta jäljelle, janamerkki liehuu taustalla.

Metsäjälkiviikonloppuun osallistuin Aune Annikin kanssa molempina päivinä ja Antero pääsi mukaan sunnuntaina peruutuspaikalle. Aune Annikin kanssa oltiin aiemmin tehty vain muutaman kerran jälki nurmikolle, eikä metsään ollenkaan. Sen kanssa on kuitenkin tehty nenätöitä nose workin merkeissä, joten nenän käyttö on kuitenkin tuttua. Viikonlopun aikana päästiin hyvin jäljestyksen vauhtiin. Ensimmäinen harha ylitettiin ja saatiin ohjeistus keppi-ilmaisuunkin. Anteron kanssa ollan jäljestetty jonkin verran, mutta toivoin apuja janatyöskentelyyn. Käytettiin isoja jälkimerkkejä ja koira näki jäljentekijän menevän. Näillä avuilla koira selvästi hoksasi aiempaa paremmin janan idean. Pauli oli kouluttajan miellyttävä ja kivasti eritasoiset koirakot huomioiva. Jälkiviikonloppu antoi mukavasti intoa jatkaa jälkitreenejä.

Aune Annikin (Seonse Zuper Pallo 1v 4kk) on aloiteltu useampaa lajia, nose workista tokoon ja hausta agilityyn. Saa nähdä mihin lopulta päädymme. Anteron (Seonse Öötotatota Antero 7v) päälaji on haku.

Minna ja Lysti ihmemaassa Oltiin Lystin kanssa jo toistamiseen Paulin opissa Hämeenkyrössä. Meille nuo hiekkakankaan puupellot on jotain aivan ihmeellistä kotikontujen suopursuryteikköjen, pajuviidakoiden ja loputtomien sekataimikoiden rinnalla. Siellä jäljestää ihan vaan lepuuttaakseen hermojaan. Tai niinhän sitä luulisi. Ensimmäisen tyylipuhtaan kisajäljenomaisen suorituksen jälkeen kävi mielessä, että ajoinko mä taas parisataa kilometriä vaan esitelläkseni meidän suvereenia nenätyöskentelyä... Toinen jälki pudotti sitten karusti maanpinnalle. Meidän jälkitreenaus on pyörinyt pienissä ympyröissä, eli olen tietoisesti tehnyt lyhyttä ja vaihtelevaa jälkeä, ojan ja tienylityksiä, runsaalla kädellä kulmia ja piikkejä ja outoja kallioliukumäkiä ja niitä hiton suopursuja, tarkoituksena saada koira keskittymään koko ajan hommaansa. Sitten kun päästään kaasuttamaan helpossa maastossa,homma on sille helppoa. Tämä teoria piti paikkansa sillä ekalla, selkeällä ja suoraviivaisella jäljellä. Sillä toisella, korkkiruuvinkierolla harharetkellä tulikin ne meidän keväällä ilmenneet ongelmat esiin. Korkealla nenällä sinnepäin juoksentelu ei auta pysymään j äljellä.

sa parane jolkotella. Ja se jana on aika iso asia kilpailuissa, koita ees pari kertaa harjoitella. Äääh. Ei siis mitään uutta varsinaisesti, mutta aina se vähän pakottaa skarppaamaan jos joku muu sen kertoo. Olin jo viimekerrallakin ihan hämmästynyt bouvierien jäljestämistaidoista, kaikki olivat nytkin selkeesti hajulla humpan juonesta, ainakin ne mitä seurasin mukana. Karmivankuumasta kelistä huolimatta painelivat kovalla innolla jäkälän pölytessä jalanjäljissä. Enkä oo hetkeen nähnyt niin innokasta keppi-ilmaisua kun Anterolla, miehiä on niin helppo ilahduttaa! Hämeenkyrö on ainakin mulle vielä alle kipurajan ajomatkaa ajatellen, joten sinne ajelee jo pelkän seuran takia mielellään. Ja jos maastot on kisoissakin noilla huudeilla, niin täytyy vakavasti harkita osallistumista sitten joskus, se ensimmäinen jälkihän on aina menny ihan putkeen ;)

Korjaussarjaksi ehdotettiin einiinedes hienovaraisesti, että josko et kävelisi sen koiran kintuissa vaan antaisit sen itte tehdä töitä. Liinatuki voisi estää siksakin heilumisen ja muistuttaa, että ihan mitenvaan ei tässä hommas13

Metsäjälkileiri Kyröskoskella oli Maijalle, Hauwaskan Deborah, todella antoisa. Pauli Hasu on mukavan rauhallinen pitkän linjan jälkiharrastaja, joka järjesti meille hyviä harjoituksia viikonlopun aikana. Ensimmäinen jälki oli ”taidon tarkistus”, helppo perusjälki. Jälkimaasto oli upeaa, selkeää kangasmetsää. Mikä siinä oli Maijan puksutellessa, sehän on jäljestänyt ikänsä pellolla. Maijaa ei haitannut kuumuus tai kuivuuskaan. Siksi sille tehtiinkin seuraaville jäljille erilaisia haasteita. Jälki saattoi kulkea pitkin kovaa metsäkoneen uraa ja kulma oli tehty tähän uraan. Jäljelle oli haettu hieman maaston muutosta tai jäljen tekijä oli joko harpponut tai sipustellut oikein lyhyillä askelilla. Esineen jälkeen oli välittömästi kulma tai jälki kulki siksakkia hiekkamontun reunoja. Näistä selvittiin, kaikki eivät vaikuttaneet Maijaan juurikaan, ainakaan ulospäin. Yhden kaatuneen puunrungon jälkeen oli esine hyvin lähellä runkoa. Siinä Maijalle tuli joku ajatusvirhe ja se hypättyään rungon yli, nappasi kepin suuhunsa ja hyppäsi takaisin keppi suussa. Homma korjattiin. Ajettiin se pätkä uudelleen, jotta Maijalle ei jäisi kuvaa, että keppejä voi ottaa suuhun. Metsässähän siitä ei ole haittaa, mutta pellolla niin ei saa tehdä! Viimeistä haastetta ei

voi harjoitella yksin. Maija oli jäljestänyt jo koko jälkensä ja oli lähestymässä autoja ja viimeistä keppiä kun jäljen vieressä oli monta ihmistä ”sienestämässä” melko äänekkäästi. Siinä sitten Pauli ja nämä leirikaverit kävivät keskustelua jokamiehen oikeuksista ja jälkikokeesta. Hauskaa oli, etten tiennyt tästä performanssista etukäteen. Maija kyllä jäljesti tarkasti kaikesta huolimatta, mutta sen verran reagoi, että viimeinen keppi jäi ilmaisematta. Taskusta onneksi löytyi sellainen koiran eteen sille ilmaistavaksi, joten saatettiin lopettaa tämäkin harjoitus onnistumiseen. Leiri oli kaksipäiväinen. Yövyttiin Maijan kanssa paikallisessa motellissa. Aamulla mentiin tapamispaikalle sen verran ajoissa, että voitiin hyödyntää vierasta kenttää pieniin tottisharjoituksiin. Kotimatkalle lähdettiin tyytyväisinä kun oltiin toisten lähdettyä vielä oltu häiriökoirina viestiharjoituksissa ja tehty pieni esineharjoitus. On tosi palkitsevaa harjoitella, kun molemmilla on mukavaa. Kiitos yhdistykselle ja Sirpalle ja Timolle erityisesti järjestelyistä!

Mukana oli Asmo Porma ja Sossu (Puvepapan Siveä Sosionomi). Ohjaajana päädyin mukaan tutustumaan lajiin, kun varsinaisen ohjaajan eli vaimoni Mari Porman jalkaan iski plantar fasciitis, eikä kipeällä jalalla metsässä tarpominen oikein olisi onnistunut. Sossun kanssa on kotona tehty pieniä jälkiharjoituksia. Ikää koiralla on vuosi ja kahdeksan kuukautta. Metsäjälki ei ole päälaji, eikä oikein mikään muukaan palveluskoiralaji. Näyttelyissä on ollut pää-

paino toistaiseksi. Olimme paikalla vain lauantaina. Teimme pari lyhyttä makupalajälkeä, ja opin pk-metsäjäljestä paljonkin asioita. Tuli opittua myös jäljestä hyviä asioita, minkä seurauksena oma ymmärrys jäljestämisestä kasvoi hyvinkin. Mukavaa oli touhuta päivä tuolla ja seurakin oli mainiota.

Emmin kanssa on treenattu pääasiassa….. vähän kaikkea, paitsi suojelua. Eniten on ehkä treenattu hakua. Jälkeä on tehty käytännöllisesti katsottuna pelkästään metsässä vaikka kaikki muut koiramme ovat aloittaneet jäljestyksen pellolla tai nurmella. Ihan pienenä Emmi teki kaksi lyhyttä pätkää nurtsilla, mutta jostain syystä se jäi siihen ja homma jatkui metsässä. Vauhti tällä tyttösellä tuppaa olemaan melko kova, Timo toimii parhaansa mukaan jarruna perässä. Toisaalta ennemmin näin päin, kuin että sitä joutuisi maanittelemaan työntekoon. Toki siinä tahtoo välillä tarkkuus hieman kärsiä ja siinä sitten keppejä jäämään metsään. Emmi oli jo viime vuonna mukana Paulin koulutuksessa ja nyt lähdettiin hakemaan lisäoppia kun hyvä tilaisuus kerran oli. Lauantaina ensimmäinen jälki oli alokas-

luokan perusjälki joka menikin ihan hyvin. Iltapäivälle haettiin sitten lisää haasteita tekemälle jäljelle piikkejä. Haastetta tuli vähän liikaakin. Emmin jäljestyskokemus ei oikein riittänyt heti jäljen alussa olevaan piikkisykeröön. Avustuksella se kuitenkin selvitti jäljen loppuun. Sunnuntaina jatkettiin siitä mihin lauantaina jäätiin. Jälleen Emmi joutui puurtamaan tosissaan. Iltapäivällä oli tarkoitus olla helppo jälki, muttei sekään mennyt ihan putkeen. Jatkamme treenejä vahvistamalla perusjälkiä joihin lisätään maltillisesti haasteita piikkien ja muiden häiriöiden muodossa. Yksi todella kiva idea oli laittaa keskelle jälkeä pallo. Emmi oli silminnähden riemastunut tästä yllätyksestä.

S U T I O ILM U L U A T

Kiitokset

alueyhdyshenkilönä toimineelle Jonna Merimaalle ja jäsensihteerinä toimineelle Johanna Mickelssonille!

TOKO-yhteyshenkilön ja Pohjois-Suomen alueyhdyshenkilön

paikat edelleen auki!

Pesteistä kiinnostuneet, olkaahan yhteydessä hallitukseen.

Tervetuloa uudet jäsenet: Päivi Huhtamäki

Aluetapahtuma Teksti ja kuvat: Taija Tikander

Sunnuntaina 5.8.2018 järjestettiin bouvierien-aluetapahtuma Uudenmaan ja Kymenlaakson rajalla Ruotsinpyhtäällä, Strömfors Dog Sportin hallissa. Samaan aikaan hallin pihalla järjestettiin kaikkien rotujen epävirallinen pentunäyttely. Joten alueella riitti vilinää ja vilskettä.

män jälkeen jokainen treenasi vuorollaan Hannelen ohjatessa ja neuvoessa. Lopuksi Hannele näytti meille vielä muutamia liikkeitä oman koiransa kanssa.

Paikalle saapui viisi bouvieria omistajineen ja muutama rodusta kiinnostunut tutustumaan ja rapsuttelemaan koiria.

Pihalla vielä juteltiin hetki koirista ja saatiin yhdistyksen lahjoittamat hienot bouvier-kassit.

Aamu alkoi kahvittelulla ja tutustumisella toisiimme. Tämän jälkeen siirryttiin halliin, jossa Hannele Mäkelä oli lupautunut pitämään meille tottelevaisuustreenit.

Oli mukava ja rento tapahtuma. Toivottavasti nähdään ensi vuonna vielä enemmän porukkaa paikalla.

Hallissa treenattiin ensin kaikki yhdessä mm. ohitustilanteita ja katsekontaktia. Tä-

Kaksi tuntia meni nopeasti ja aika meinasi loppua kesken.

Suurkiitokset Hannelelle ja kaikille osallistujille.

Siiri 18

YllĂ¤: Tiina/Siiri, Katja/Rina, Jenna/Pate, Hannele/Dana, Taija/Albert Oikealla: Hannele, Jenna ja Pate Alla oikealla: Rina Alla: Taija ja Albert

Aune Annikki ja Antero Nose Work Teksti: Tiina Rissanen Kuvat: Roosajatta Rantamäki

Nose work on siitä kiva laji, että se sopii monenlaisille koirille. Meidän laumassa nose work -treenailun aloittivat viime syksynä Aune Annikki puolivuotiaana ja kuusivuotias Antero. Meillä päin on useampiakin kurssien järjestäjiä, joten onnistuttiin mahtumaan mukaan. Ennen kuin pääsee osallistuaan nose work -kokeeseen, täytyy läpäistä hajutesti. Hajutestin tarkoitusena on osoittaa, että koira tunnistaa kussakin koeluokassa käytettävän hajun. Ensimmäisen luokan kokeessa hajuna on eukalyptys, toisessa luokassa eukalyptus ja laakerinlehti ja kolmannessa eukalyptus, laakerinlehti ja laventeli. Etsintäaika on rajoitettu ja luokkien myötä vaativuus ja häiriöt lisääntyvät. Aune Annikin ja Anteron kanssa osallistuttiin ensimmäisen luokan hajutestiin joulukuussa. Testissä on kaksitoista laatikkoa,

Aune Annikki löytö 20

joissa yhdessä oli hajuna eukalyptys. Yhdellä toisellakin ohjaajalla oli kaksi koiraa. Kakkoskoiria varten laatikoiden järjestystä vaihdettiin. Pääsääntöisesti koira on kaikissa kokeissa kytkettynä ja niin tässäkin. Ilmaisutapa on vapaa kunhan koira ei vahingoita laatikoita. Tärkeintä on, että ohjaaja tunnistaa koiran ilmaisun. Ohjaaja sanoo ”löytö” ja nostaa käden ylös kun koira on hänen mielestään oikealla laatikolla. Etsintäaika on kolme minuuttia ja se arvostellaan hyväksytty/ hylätty. Molemmat koirat läpäisivät testin, joten niillä on nyt oikeus osallistua ensimäisen luokan kokeeseen. Aune Annikin kanssa osallistuttiin toukokuussa ensimmäisen luokan kokeeseen. Päästiin mukaan ekstempore varasijalta. Koe koostui neljästä osiosta (laatikko- sisä, ulko-ja ajoneuvoetsintä), joista kustakin oli mahdollista saada 25 pistettä. Osio

Anteron ajoneuvoetsintä menee nollille mikäli koira ei annetussa ajassa löydä hajulähdettä tai tekee valeílmaisun. Virhepisteitä voi tulla jos koira esimerkiksi tekee vahinkoa etsintäalueella vaikkapa kaivamalla tai tekee tekee tarpeensa etsintäalueelle. Saimme kokeesta 4 x 25 pistettä, eli täydet sata. Kokeessa osallistujat asetetaan järjestykseen paitsi pisteiden, myös etsintäaikojen perusteella. Aune Annikki sai yllättäen nopeimman etsintäajan sisäetsintäosiossa ja järjestäjiltä pienen nopeuspalkinnon.

Seuraavia koemahdollisuuksia odotellen Tiina sekä Antero (Seonse Öötotatota Antero) ja Aune Annikki (Seonse Zuper Pallo)

Nose work on nuorellekin koiralle kiva laji, kun siinä voi koiran palkata heti kunkin osion jälkeen. Kisaamista jännittävälle ohjaajallekin lyhyet ja vaihtelevat suoritusosiot ovat miellyttävät. Seuraavaan luokkaan saa osallistua kun on saavuttanut kolmesta eri kokeesta 100 pistettä ja korkeintaan 3 virhepistettä.

Vuoden 2017 FH-, Jälki- ja Palveluskoira HAUWASKAN DEBORAH ”MAIJA” Teksti: Saija Mattila ja kuvat: Jonna Merimaa

Maija, eli Hauwaskan Deborah palkittiin vuoden 2017 parhaana fh-koirana, myös jälkikoirana ja palveluskoirana. Maija on harjoitellut ja kilpaillut koko ikänsä peltojäljellä. Jäljestyksen siirtäminen metsään meni ongelmitta. Hauwaskan kenneliin tuli myös Maijan hyvän menestyksen siivittämänä parhaan pk-kasvattajan palkinto. Hauwaskan Cazan täydensi pistetiliä.

Erityismaininnan ja huomion Maija sai ranskalaisten rotujen maailmanmestaruudesta FH-jäljellä. Hauwaskan Eleonora, Aino, ja Jonna Merimaa suorittivat lisäksi BH-kokeen viime vuonna. Näitä BH-koirakkoja olikin viime vuonna seitsemän, joten toivotaan, että kisakentillä alkaa taas näkyä enemmän bouvierejä.

Vuoden 2017 Agilitykoira AINOAINEN SYNOVIA ”LUNA” Teksti: Minna Tuominen Kuvat: Minna Tuominen ja Anne Saari

Viime vuonna kisattiin Lunan kanssa aika vähän, mutta ihan mukavin tuloksin kuitenkin. Kävimme kuudessa kisassa juoksemassa yhteensä 17 rataa, joista kymmenestä saatiin tulos, ja niistä kaksi oli täysin virheetöntä nollarataa. Noilta nollaradoilta saatiin kuitenkin vain yksi luokkanousuun oikeuttava LUVA, koska toinen nollatulos tuli hyppyradalta, jolta meillä on jo LUVA toissa vuodelta. Eli yhden nollatuloksen kun vielä teemme perusradalta, niin nousemme kakkosluokkaan kilpailemaan. Itse olen vain tyytyväinen, että saamme jatkaa vielä ykkösissä, koska emme mielestäni ole ihan vielä valmiita nousemaan seuraavaan luokkaa. Luna osaa agilityä hyvin, mutta kisakoirana se on hieman ailahtelevainen juoksuajoista johtuen. Ennen juoksuja ja juoksujen jälkeen on pitkät aikaikkunat milloin keskittyminen on hieman hukassa. Asia minkä huomaa hyvin koiraa radalla ohjatessa. Tämän vuoden nollaradat tehtiin hyvissä ajoin ennen juoksuja, jolloin ei ollut häiritseviä hormooneja kiusaamassa. Kyllähän Luna siis rataa suorittaa aina hyvällä fiiliksellä, mutta tällaisessa nopeassa ja herkässä lajissa täytyy kaiken osua kohdilleen, jotta saisi sen täysin virheettömän suorituksen tehtyä. Viime vuoden viimeiset kisat olivat lokakuun puolivälissä juuri juoksujen alla, jonka jälkeen olemmekin olleet mamma24

lomalla (tai siis Luna on ollut). Luna sai tammikuussa ihania pentuja, joista kaksi suloista tyttöä jäi tänne kotiin pitämään vauhtia yllä ja vetämään pihaistutukset mataliksi. Koko tämä vuosi 2018 on mennyt pentuelämää viettäessä, joten aikuiset koirat ovat saaneet olla treenitauolla. Pikkuhiljaa aloitetaan taas treenaaminen isojenkin koirien kanssa, mutta luultavasti tänä vuonna ei enää ehditä kisaamaan. Nartulle pentujen saaminen on fyysisesti iso koettelemus, joten olen halunnut antaa Lunalle reippaasti aikaa palautua ennenkuin jatkamme taas agilityä. Liekö syynä iän karttuminen vai pennut, mutta Lunasta on tullut tämän vuoden aikana huomattavasti persompi ruuanperään, mikä on tosi kiva juttu treenejä ajatellen. Alkaa itseänikin jo treenikentät vetämään puoleensa. Mutta nyt kun pennut alkavat olla jo aika isoja, niin palautuu elämämmekin taas normaaleihin uomiinsa.

Suomen Bouvier ry järjestää yhteistyössä neljän muun rotuyhdistyksen kanssa:

MH-luonnekuvaus 13.-14.10.2018 Maaninka (Kuopio) Haukkumaja Kuvaajat Arja Jauhiainen ja Tiina Rissanen

Ilmoittautumisten vastaanotto ja tiedustelut Mirja Ojainväli 0443582889 mirja.ojainvali@gmail.com. Ilmoittautuminen Virkussa. Osallistumismaksu Suomen Bouvier ry, Barbet Finland ry, Suomen Tanskandoggi ry, Shetlanninlammaskoirat ry sekä Suomen Serrat ry jäsenille 65€ ja ilmoittautumisaika 15.8.-15.9.2018. Muille osallistumismaksu 95€ ja ilmoittautumisaika 16.9.-12.10.2018. Etusija järjestävien yhdistysten jäsenille.

E r i ko i s n ä y t te l y 2 0 1 9 Suomen Bouvier ry. järjestää bouviereiden – Bouvier des Flandres ja Bouvier des Ardennes erikoisnäyttelyn

sunnuntaina 26.5.2019 Urjalassa, Vilpolan kentällä.

Tuomarina on Susanne Schmitz Saksasta, joka kasvattaa bouviereja kennelnimellä ”du Grand Bijou”. Varaa ajankohta kalenteriisi hyvissä ajoin!

NELIROTUMESTIS 2018 Airendalenterrieri rotumestarit

Laji Ohjaaja Koira Tulos/ palkinto PAEJ

Kirsi-Marja Forsberg

Gerilla von Wales

89p FH1

Beauceron rotumestarit

Laji Ohjaaja Koira Tulos/ palkinto PAEJ PAEK PAJÄ PAHA

Tanja Vennelä Pirkko Kallinen Sofia Laitala Martina Westman

Grand Lutin Jeff Bayjet Dodge Repoketun Ozzy Nö

95p FH1 260p EK3 276p JK3 278p HK3

Bouvier rotumestarit

Laji Ohjaaja Koira Tulos/ palkinto PAEJ PAEK PAJÄ

Saija Mattila Sirpa Römpötti/ Timo Poikonen Sirpa Römpötti/ Timo Poikonen

Hauwaskan Deborah Kotitontun Emmi

95p FH2 263p EK3

Kotitontun Darra

293p JK2

Briardi rotumestarit

Laji Ohjaaja Koira Tulos/ palkinto PAEJ PAEK

Mariia Touronen Minna Saarimaa

Cadeau Dalido Black Death Varis

Beauceronien jälki RM1,2,3 (alla) Beauceron haku RM ja samalla KVA (oikealla) Kuvat Piia Heinilä

70p FH1 266p EK3

Hauwaskan Deborah esineruudussa PAJÄ-kokeessa. Kuva Piia Heinilä

Kotitontun Emmi voitti PAEK-rotumestaruuden Kuva Sirpa Römpötti

Onnittelut rotumestareille ja tuloksia tehneille

Kotitontun Darra janalla lähdössä jäljelle. Kuva Sirpa Römpötti

Aluetoimintaa bouviereille! Tervetuloa Säkylään sunnuntaina 30.9.18 klo 12-16 leppoisaan koulutusiltapäivään. Ohjelmassa on rallytokoa ja agilityä. Koulutus soveltuu niin aloittelijoille kuin enemmänkin treenanneille. Kouluttajana toimii Marja-Liisa Tuominen. Koulutus pidetään Iso-Vimman urheilukeskuksen kentällä, ja tarjolla on myös kahvia sekä pientä purtavaa. Koulutus on Bouvier yhdistysten jäsenille ilmainen. Ilmoittautumiset 23.9.18 mennessä osoitteeseen tuominen.marjaliisa(a)gmail.com.

Uusi jäsensihteeri Hei! Olen Taija ja aloitan yhdistyksen jäsensihteerinä. Perheeseeni kuuluu aviomies ja kaksi lasta, sekä eläimistämme koostuva The Hurriganes ryhmä johon kuuluu Albert(bouvier), Cisse(kissa) ja Remu(skotlanninterrieri). Albert on kesäkuussa vuonna 2017 syntynyt eloisa bouvier-poika, jonka kanssa harrastamme tokoa ja jälkeä. Ensimmäisen bouvierini hankin vuonna 2004 ja siitä se ihastus rotua kohtaan syttyi.

Koiraharrastuksien lisäksi perheessämme harrastetaan mm. jenkkiautoja, kiihdytysajoja ja kakkujen leipomista. Toimin myös Kymenlaakson ja Itäisen-Uudenmaan aluevastaavana. Eli jos kaipaatte jotain yhteistä toimintaa, niin ottakaa rohkeasti yhteyttä. Mukavaa syksyn alkua kaikille. Terveisin Taija, Albert ja Remu

Yhteystiedot HALLITUS

Puheenjohtaja Jeanette Blom Yhdysvuorentie 14, 21290 Rusko 050 307 2717 jeanette.blom@kotikone.fi Varapuheenjohtaja, Rahastonhoitaja Merja Kiiski Tapiolantie 30, 21340 Tortinmäki 0400 651 124 merja.kiiski@pp1.inet.fi Sihteeri Sirpa Römpötti Joenkulmantie 234/45, 39100 Hämeenkyrö 040 523 1582 sirpa.rompotti@gmail.com Jäsenet Tiina Rissanen Launatanpohja 22 , 70940 Jännevirta 050 305 5035 tiina.rissanen@iki.fi Niklas von Schöneman 044 534 2198 niklas.vonschoneman@gmail.com Johanna Valtanen Vaarantie 6, 31640 Humppila 040 571 9347 johanna.valtanen@live.com Aino Sivonen Koivulahdentie 121, 81200 Eno aa.sivonen@opaasi.fi

Minna Tuominen Loventie 229a, 21560 Ollila minski.tuominen@gmail.com Tiia Nurminen Evitskogintie 420, 02520 Lapinkylä 040 756 2009 tiiaknurminen@gmail.com Varajäsenet Saija Mattila Tryykintie 22, 21860 Auvainen 050 371 1516 saijamattila.SM@gmail.com Päivi Orilähde-Stenroos Haapaniemenrinne 1 B 8, 02940 Espoo 040 825 9202 paivi.os1@gmail.com

KOE- JA KILPAILUTOIMIKUNTA LUONNETESTI-asiat

Merja Kiiski Tapiolantie 30, 21340 Tortinmäki 0400 651 124 merja.kiiski@pp1.inet.fi

MH-LUONNEKUVAUS-asiat

Tiina Rissanen Launatanpohja 22, 70940 Jännevirta 050 305 5035 tiina.rissanen@iki.fi

PAIMENNUS-asiat

Tiina Rissanen Launatanpohja 22, 70940 Jännevirta 050 305 5035 tiina.rissanen@iki.fi

PK-asiat

Sirpa Römpötti Joenkulmantie 234/45, 39100 Hämeenkyrö 040 523 1582 sirpa.rompotti@gmail.com Jeanette Blom Yhdysvuorentie 14, 21290 Rusko 050 307 2717 jeanette.blom@kotikone.fi Piukku Lankinen Kuoppamäenkuja 3 B 11, 20400 Turku pirkko.lankinen@lemmikkipalstat.net

PEKO-asiat

Tarja Sirola 040 7073898 tarja.sirola4@gmail.com

RALLY-TOKO-asiat

Minna Tuominen Loventie 229a , 21560 Ollila 050 386 3871 minski.tuominen@gmail.com

AGILITY-asiat

Minna Tuominen Loventie 229a , 21560 Ollila 050 386 3871 minski.tuominen@gmail.com

TOKO-asiat Paikka avoinna

JALOSTUSTOIMIKUNTA Jonna Merimaa Laihontie 15, 48700 Kotka jonna.merimaa@kolumbus.fi Minna Tuominen Loventie 229a, 21560 Ollila 050 386 3871 minski.tuominen@gmail.com Katriina Neva Lehtirannankuja 52, 03790 Vihtijärvi 040 7590084 katriina@peikkonevan.fi Marjaana Lohivirta Vesikansantie 256, 03100 Nummela 050-300 7151 marjaana.lohivirta@kolumbus.fi

NÄYTTELYTOIMIKUNTA Minna Tuominen Loventie 229a, 21560 Ollila 050 386 3871 minski.tuominen@gmail.com

Marita Satukangas Sorvankaari 4 C 14, 01900 Nurmijärvi 041-4363 639 marita.satukangas@saunalahti.fi Johanna Valtanen Vaarantie 6, 31640 Humppila 040 571 9347 johanna.valtanen@live.com Aino Sivonen Koivulahdentie 121, 81200 Eno aa.sivonen@opaasi.fi

JÄSENASIAT Jäsensihteeri

Taija Tikander 040 7326140 jäsensihteeri.bouvier@gmail.com Jäsenmaksut 2018 Varsinainen jäsen 30 e Perhejäsen 15 e Kasvattajan ilmoittama pennunostajajäsen 10 e

LEHTI

Bouviersanomat Piia Heinilä piia@makseri.com Lehden aineisto: piia@makseri.com Ilmoitushinnat (Jäsenet -50%) Mustavalkoinen: Aukeama 100 e 1 sivu 60 e 1/2 sivu 35 e 1/4 sivu 20 e 4-väri : Takasivu 100 e Vain maksetut ilmoitukset julkaistaan. Laita kopio kuitista materiaalin mukaan.

WWW-SIVUT

Johannes Lahti johannes.lahti@gmail.com

PENTUVÄLITYS Heini Hartikainen 0442425293 heini.hartikainen@hotmail.com Pentulista löytyy yhdistyksen nettisivuilta www.suomenbouvier.fi

RAHALIIKENNE Rahastonhoitaja

Merja Kiiski Tapiolantie 30 21340 TORTINMÄKI 0400 651 124 merja.kiiski@pp1.inet.fi Pankkiyhteydet FI52 5433 0220 0009 43 Jalostustili FI58 5433 0220 0148 03 Tilille maksetaan erikseen mainittujen kampanjoiden tuotot. Lahjoituksia otetaan vastaan. Maininta “lahjoitus” tiedonantoja-kenttään.

ALUEYHDYSHENKILÖT Keski-suomi

Pohjanmaa

Kymenlaakso/ Itäinen Uusimaa

Uusimaa

Kouvolan seutu

Varsinais-suomi

Heini Hartikainen 0442425293 heini.hartikainen@hotmail.com

Taija Tikander taija. tikander@outlook.com 0407326140

Tiina Marsala Tähteenkatu 18, 45700 Kuusankoski 040-705 0554 2hoitavainen@gmail.com

Sossu, kuva Sirpa Römpötti

Minna Vainionpää Alasippolantie 3, 62100 Lapua 040 753 5964 minna.vainionpaa@netikka.fi Marjaana Lohivirta Vesikansantie 256, 03100 Nummela 050-300 7151 marjaana.lohivirta@kolumbus.fi Minna Tuominen Loventie 229a, 21560 Ollila 050 386 3871 minski.tuominen@gmail.com

Rotumestarit 2018 Palveluskoirien jälki PAJÄ ja palveluskoirien erikoisjälki PAEJ