Issuu

bouvier Suomen Bouvier ry Finska Bouvier des Flandres rf

2/2018 sanomat

La 1.9. kisataan PAEJ ja EK mestaruuksista

Ylituomarina toimii Margareta Enne, joka myös arvostelee EK:n PAEJ tuomareina toimivat Mika Mattila ja Juha Kurtti Koetoimitsija Kaisa Nieminen PAEJ on rajoitettu max 15 koiraa. Kolme koiraa per rotu, loput paikat täytetään ilmoittautumisjärjestyksessä. Soittoaika 11.8.2018 klo 19-19.30 0405231582, klo 19.30-20.00 saavat soittaa mestiksen ulkopuolisten rotujen edustajat Ilmoittautuminen Virkkuun 18.08.2018 23:30 asti Ilmoittautumismaksu 50€ Kyröskosken Käyttökoirat ry tili FI26 1153 3000 0650 67 Viite 2008

Su 2.9. kisataan PAHA ja PAJÄ mestaruuksista Ylituomarina toimii Jani Heinilä, joka myös arvostelee jäljen PAHA arvostelevana tuomarina toimii Samuli Juntto Koetoimitsija Piia Heinilä Ilmoittautuminen Virkkuun 1.5. klo 9.00 - 18.8. klo 23.30 Salasana PK_mestis2018 Ilmoittautumismaksu 50€ Kyröskosken Käyttökoirat ry tili FI26 1153 3000 0650 67 Viite 2008

Tiedustelut Sirpa Römpötti 0405231582 tai sirpa.rompotti@gmail.com

Kaikki joukolla mukaan! Talkoilijat ovat myös erittäin Tervetulleita! Talkoillessa on samalla loistava tilaisuus tutustua koepäivän kulkuun. 2

Tässä numerossa Nelirotumestis 2 Puheenjohtajan pulinoita 4 Lehden tiedot 5 Emma Hietarinta: Kiitollisuus harrastuksesta 6 Nose Work-testi Espoossa 10 Ilmoitustaulu 12 Kuvia 13 Riikka Pulliaisen koulutuspäivä 14 Kuvia 19 Jalostustili ja luustokuvausten tukeminen 20 Käpymiähen kuulumissii osa 2 22 Vuoden freestyle-koira 2017 24 Vuoden HTM-koiratanssikoira 2017 26 Vuoden rally-toko- ja tokokoira 2017 28 Vuoden hakukoira 2017 30 Yhteystiedot 32 Hupparin suunnittelukilpailu takakansi

Kansikuva: Kotitontun Darra, ”Dartsi”, Piia Heinilä Tämän sivun kuva: Assi, Sirpa Römpötti

Puheenjohtajan pulinoita Kesä otti tänä vuonna varaslähdön keskellä kevättä, aurinko ja lämpimät ilmat tuntuvat erityisen ihanalta pitkäksi venyneen talven jälkeen. Treenikausi lähti vauhdilla käyntiin, vietin viikonlopun yhdistyksen järjestämällä leirillä Inkoossa Västankvarnissa pellolla jäljestämässä. Keli oli haastava koirille ja ohjaajille, kun lämpötila nousi lähemmäs 30 c, mutta kouluttaja oli osaava ja uutta oppia tuli niin paljon kuin vain jaksoi ottaa vastaan. Suurkiitokset Saija Mattilalle joka hoiti leirin järjestelyt, saimme viettää hienon viikonlopun! Yhdistyksen tämän vuotiset tapahtumat ovat siis pyörähtäneet käyntiin, niistä saamme lukea tästä lehdestä enemmän. Mukavaa että niin moni bouvierharrastaja on lähtenyt liikkeelle, jossain välissä tuntui että porukkaa ei meinannut saada liikkeelle sitten millään, mutta toivotaan että trendi on nyt kääntynyt.

muuhun hallituksen jäseneen. Autamme mielellämme ideoiden toteutuksessa ja rahallista tukea voi anoa järjestelyihin. Aluetoiminnassa on vain mielikuvitus rajana. Jäsensihteerimme on ilmoittanut jättävänsä tehtävän, kunhan löydämme uuden tekijän tilalle. Jäsensihteeri on toiminut viime vuosina hallituksen ulkopuolella, suurin urakka on jäsenlaskujen postittaminen, loppuvuosi meneekin pienemmällä työpanoksella. Yhdistyksellä on moderni, toimiva jäsenrekisteri käytössä joka siis odottaa uuttaa hoitajaa. Olisitko sinä kiinnostunut? Mukavaa kesää kaikille, nauttikaa ja rentoutukaa koirienne kanssa! Hyvää kesää, Jeanette, Bouvierit Svea & Beata

Hallituksessa keskustelemme toistuvasti miten saisimme lisättyä aktiivisuutta aluetoiminnan puolella. Nyt onkin hakusessa alueyhdyshenkilö pohjoiseen Suomeen. Aina ei kannattaisi kuitenkaan jäädä odottamaan että se kuuluisa ”joku” järjestäisi jotain. Jos sinulta löytyy joku idea mitä haluaisit lähteä toteuttamaan, ota joko alueyhdyshenkilöön yhteyttä tai jollei semmoista löydy, suoraan minuun tai johonkin 4

Kuva Jonna Merimaa

Vuosikokouksessa päätettiin että yhdistys tukee bouvierien luustokuvauksia jalostustililtä. Selkien kuvauttamista halutaan kannustaa, tällä hetkellä kahdelle koiralle on jo myönnetty tukea, hienoa olisi jos saisimme lisättyä kuvausaktiivisuutta.

Bouviersanomat

Bouviersanomat aineisto-ohjeita:

Taitto/ Piia Heinilä / Makseri Lehden aineisto ja aineistoa koskeavat kysymykset: piia@makseri.com

2018 lehtien aikataulut 1/2018 - aineistopäivä 15.2.2018 2/2018 - aineistopäivä 21.5.2018 3/2018 - aineistopäivä 15.8.2018 4/2018 - aineistopäivä 15.11.2018

Ilmoitushinnat 2018 Mustavalkoinen: Aukeama 100 e 1 sivu 60 e 1/2 sivu 35 e 1/4 sivu 20 e 4-väri : Takasivu 100 e

Lehteen painettavien kuvien resoluutio suositus on 300 dpi.

Usein kännykkäkuvien koko ei riitä värikuvien painossa.Kuvat on hyvä lähettää suoraan sellaisenaan, kuin ne tulevat digikamerasta. Muista pyytää kuvaajalta lupa kuvan käyttöön, jos se ei ole sinun itsesi ottama. Myös kuvassa olevilta henkilöistä on syytä lupa pyytää. Mainitse myös erikseen, jos kuvaa ei saa käsitellä. Usein on tarpeen rajata kuvia ja muuttaa ne mustavalkoiseksi painettavaa lehteä varten.

Julkaisija: Suomen Bouvier ry Painopaikka: Lightpress, Kaarina Avustavat toimittajat: Jeanette Blom, Emma Hietarinta, Marjaana Lohivirta, Heini Hartikainen, Merja Kiiski, Hannele Mäkelä

Taittajan pöydältä: Kesä tuli nopeasti ja helle yllätti positiivisesti. Toukokuun loppupuolella kävimme Taunon kanssa BH-kokeessa ja ohjaajan lamauttavasta jännityksestä huolimatta saimme hyväksytyn tuloksen. Kokeissa jännittäminen on aina ollut ongelmana tottiksessa. Maastossa kyllä homma sujuu. Kummallinen on ihmisen mieli! Rohkeasti kohti uutta tottis-tilannetta. Jospa siihen tottuisi jo toisen koiran kohdalla? Pitäkää kamerat mukana kesäreissuissa. Katsastakaa ne asetukset ja valitkaa kuvan

resouutioksi vähintään 240dpi (ppi). Saadaan sitten lehteen hyviä kuvia :) Olen nelirotumestiksissä sunnuntaina koetoimitsijana, tulkaa moikkaamaan! Olisi kiva saada naamat kaikkien lehdessä pyörivien nimien pariksi. Kesä ja valo ovat nyt täällä. Touhutaan, treenaillaan, uidaan, grillataan makkaraa ja ehkä kokeeseenkin syksyllä päästään. Piia ja bokserit

Kiitollisuus harrastuksesta Teksti: psykologi Emma Hietarinta, kuvat: Tuomo Pöntinen

Muistatko vielä sen tunteen, kun hait sen ensimmäisen koirasi pentuna kotiin? Miltä se tuntui, kun pentu kotimatkalla nukahti syliisi? Ovatko ne samat tunteet ja ajatukset edelleen harrastuksessasi läsnä vai ovatko ne kadonneet jonnekin kiireisen suorittamisen jalkoihin? Koiraharrastus on parhaimmillaan meidän kokonaisvaltaista hyvinvointiamme ja itsetuntoamme tukevaa toimintaa hyvässä seurassa. Kun ajatellaan koiraharrastusta erilaisten tutkimusten kautta, on harrastuksemme aivan ainutlaatuinen. Nykyään on paljon tutkittua tietoa eläinten ja luonnon terveysvaikutuksista sekä psyykkiseen että fyysiseen hyvinvointiin. Liikumme metsissä, pelloilla, lenkkipoluil-

la ja tapaamme treeneissä muita ihmisiä. Koirat vievät meitä paikkoihin ja tilanteisiin, joihin emme välttämättä muuten menisi. Saamme ainutlaatuisia kokemuksia ja tutustumme upeisiin ihmisiin. Tutkimusten mukaan koiran läsnäolo parantaa vilkkaiden lasten keskittymistä ja rauhoittaa ilmapiiriä, koiralle lukeminen parantaa lasten lukutaitoa, koiran silittäminen tutkitusti lievittää stressiä ja perheessä olevat koirat suojaavat lapsia allergioilta. Koirat opettavat lapsille vastuullisuutta ja lisäävät omistajiensa fyysistä aktiivisuutta ja suojaavat yksinäisyydeltä. Silti koiraharrastus aiheuttaa monelle myös mielipahaa ja ahdistusta. Harrastuksen tulisi olla virkistävää ja ladata meidän akkuja. Kuitenkin liian usein puhumme harrastuksestamme sanoin ”PITÄISI tehdä sitä ja PAKKO tehdä tätä”, kun voisimme

ennemminkin sanoa, että SAAMME tehdä tätä ja meillä on upea MAHDOLLISUUS osallistua tähän. Jokaisen koiranohjaajan voisi välillä olla hyvä pysähtyä pohtimaan omaa harrastustaan, siihen liittyvä motiiveja sekä harrastamiseen kytkeytyviä ajatuksia ja asenteita. Koiran kouluttaminen ja koiran kanssa kilpaileminen ovat parhaimmillaan sekä ohjaajalle että koiralle mielekästä puuhaa. Monesti puhutaan, että harrastuksesta häviää yllättäen mielihyvä, treeneissä koetaan harvoin onnistumisen iloa ja liikkeelle panevana voimana on tarve näyttää muille tai välttää epäonnistumisesta ja virheistä syntyvää häpeää. Tällaisessa tilanteessa olisi hyvä, että arvioisimme valintojamme ja toimintatapojamme ajoittain kriittisen myötätuntoisesti. Asettaessamme korkeita tuloksiin keskittyviä tavoitteita unohdamme helposti koiralähtöisyyden ja yhteistyön merkityksen.

Psykologinen joustavuus ja psykologinen turvallisuus koiran kanssa harrastamisessa Miettimällä omia asenteita ja arvojamme voimme selkeyttää oman harrastuksemme suuntaa sellaiseksi, ettemme koe koiran kanssa tekemistä kuormittavaksi. Pitääkö kilpaileminen ja menestyminen olla koiraharrastuksessa ainoana tavoitteena ja määränpäänä? Vai voisimmeko ajatella, että itsensä kehittäminen, jatkuva oppiminen, koiran kanssa tapahtuvan yhteistyön ja kommunikaation parantaminen olisivat meidän tavoitteina. Psykologinen joustavuus kuvaa yksilön

kykyä palautua vastoinkäymisistä. Myös käsitteellä resilienssi kuvataan sitä mielentaitoa, jolla kuormittavista tilanteista palaudutaan ja selvitään. Vastoinkäymisistä selviämistä tukee positiivinen ja myötätuntoinen asenne elämään ja toiveikkuus. Kilpaurheilussa ajatellaan, että yksi urheilijan tärkeimmistä mielentaidoista on hänen kykynsä palautua nopeasti pettymyksistä ja epäonnistumisista. Meillä kaikilla on tarvittavat keinot palautua vastoinkäymisistä: ensimmäiseksi meidän tulisi myötätuntoisesti hyväksyä tapahtunut epäonnistuminen, kukaan meistä ei ole täydellinen. Meitä ei hyödytä jäädä murehtimaan tapahtunutta, vaan meidän tulee käyttää kaikki tilanteen tuoma oppi hyödyksi ja jatkaa eteenpäin. Olemme usein hyvinkin ilkeitä ja ankaria itsellemme epäonnistumisten hetkillä, vaikka juuri silloin kaipaisimme eniten myötätuntoa ja lohdutusta, myös itseltämme. Turvallinen oppimisympäristö ja ilmapiiri nopeuttavat kehittymistä. Kasvatustieteen puolella tehdyissä julkaisuissa osoitetaan, että lapsi suoriutuu vaativista tehtävistä paremmin silloin, kun saa turvalliselta aikuiselta tukea. Tässä tilanteessa vanhemman tuki ei ollut konkreettista apua vaan hyväksyvää, kannustavaa ja kunnioittavaa läsnäoloa lapsen rinnalla. Toki emme voi suoraan ajatella, että koiraharrastuksessa ohjaaja on koiralla samalla tavoin turvallinen vanhempi. Kuitenkin meidän kaikkien on varmasti helppo kuvitella, kuinka paljon miellyttävämpää koiran on työskennellä turvallisen ja kannustavan ohjaajan kanssa. Tiedetään myös, että työmaailmassa ne organisaatiot ja työyhteisöt, jotka panostavat tukeen, lämpimään ilmapiiriin, syvempiin ihmissuhteisiin ja

valmentavaan otteeseen menestyvät parhaiten. Harrastaminen voisi olla kaikille paljon miellyttävämpää, jos me kaikki pyrkisimme edistämään ja tukemaan psykologisesti turvallista ilmapiiriä. Epäonnistumiset, virheet ja vastoinkäymiset kuuluvat elämään, niistä syyllistäminen tai virheissä märehtiminen ei useinkaan kannusta meitä yrittämään uudelleen. Olisiko harrastaminen antoisampaa, jos lopettaisimme virheiden pelkäämisen? Ilman epäonnistumisia ja vastoinkäymisiä jäisi paljon oppimiskokemuksia saamatta. Urheilupsykologiassa käytetään termiä ”growth mindset” eli suomennettuna kasvun ajattelutapa. Koiraurheilussa tämän kasvun ajattelutavan omaksuneet harrastajat näkevät harrastuksensa enemmänkin tutkimusmatkana eikä heillä ole kiire mihinkään. He uskaltavat kokeilla omia ajatuksiaan ja ideoitaan koirankoulutuksessa rohkeasti. He ovat avoimempia uusille ideoille. Ja he hyväksyvät sen, että osa kokeiluista johtaa epäonnistumisiin. Elämään ja koiraharrastukseen kuuluu se, että joissakin tilanteissa epäonnistutaan.

Kun tämän hyväksyy ja sallii itselleen myös virheitä, suhtautuu samalla itseensä ja koiraansa myötätuntoisemmin. Jokaisen koiranohjaajan voisi olla hyvä miettiä, miten kohteleekaan harrastuskavereitaan sekä muita ohjaajia että koiraansa. Innostammeko ja tuemmeko toisiamme, keskitymmekö hyvään ja onnistumisiin? Vai latistammeko ja arvostelemmeko toisia heidän virheistään? Me kaikki voimme vaikuttaa oman treeniryhmämme ilmapiiriin. Psykologisesti turvallisessa ryhmässä uskallamme ottaa riskejä, koska meillä on varmuus siitä, että emme joudu nolatuksi tai hylätyksi. Käsite psykologisesta turvallisuudesta on alun perin syntynyt kuvaamaan tiimejä, joissa uskalletaan ottaa riskejä ilman turvattomuuden ja häpeän tunteita. Vaikka käsitteellä perinteisesti kuvataankin ryhmän toimintaa, niin voisiko tämän turvallisuuden tunteen luoda myös oman mielemme sisään? Voisimmeko olla itse sallivampia omien virheidemme suhteen ja hyväksyä virheet välttämät jatkuu -->

Lähteinä ja suositeltavaa kirjallisuutta: Kallio, M. (2016). Lujasti lempeä. Helsinki: WSOY. Kallio, M. (2017). Inhimillisiä kohtaamisia. Helsinki: WSOY. Laakso, J. (2009). Mielen taito. Kirjapaja. Martin, M. (2017). Saa jännittää - jännittäminen voimavarana. Kirjapaja. Pessi, A. B., Martela, F., Paakkanen, M. (toim.) (2017). Myötätunnon mullistava voima. PS-Kustannus. 8

tömiksi asioiksi oppimisen tiellä. Pelkäämällä virheitä ja pyrkimällä täydellisyyteen teemme itse asiassa vain hallaa oppimiselle. Virheiden pelkääminen ja huoli muiden arvostelusta kaventaa tarkkaavuuttamme, heikentää hienomotoriikkaamme ja ohjaa huomiomme usein tilanteen kannalta väärin asioihin. Rohkeasti väitän, että jos onnistumme luomaan omaan mieleemme kokemuksen psykologisesta turvallisuudesta, muutumme myös paremmaksi ohjaajaksi koirallemme. Turvallisessa ilmapiirissä koiramme on varmasti helpompi

olla avoimesti, keskittyneesti ja halukkaasti yhteistyössä kanssamme. Kun näemme virheet mahdollisuuksina oppia eivätkä virheet pelota meitä, uskallamme mennä kohti uusia haasteita.Keskittymällä hyvään ja vahvistamalla pieniäkin onnistumisia opimme onnistumaan jatkossakin.

Ihanaa harrastuskesää kaikille!

Nosework-hajutesti Espoossa

Teksti ja kuvat Marjaana Lohivirta, nenäkuva Piia Heinilä

5.4.2018 järjestettiin Suomen Bouvier ry:n Nose Work-hajutesti Espoon Kalajärvellä. Kyseessä oli 1-luokan testi, jossa etsittävänä hajuna on eukalyptus. Testin tarkoituksena on osoittaa, että koira osaa etsiä ja löytää ko. hajua ja sen suorittaneet koirat saavat oikeuden kilpailla 1-luokan kokeissa. K9 Nose Work on USA:ssa vuonna 2008, alun perin rescuekoirien aktivointiin kehitetty, harrastuslaji koirille. Suomessa laji on vielä toistaiseksi epävirallinen. Hajutestejä ja kokeita järjestetään Nose Work Finland ry:n säännöillä. Nose Work sopii kaikille koirille ja ohjaajille. Sen perusajatuksiin kuuluu, että laji on mukavaa tekemistä ja hauskaa sekä ihmisille että koirille. Hajutesti on ns. laatikkoetsintä. Se koostuu kahdestatoista keskenään identtisestä, suljetusta, kiinteäpohjaisesta kappaleesta, joihin hajulähteen voi piilottaa. Niiden

välimatka on 120 cm. Kappaleet voivat olla asetettuna yhteen tai kahteen riviin. Kohdehaju eli tippa eukalyptushydrolaattia imeytettynä esim. huonekaluhuovan palaseen on vain yhdessä kappaleessa. Testi voidaan järjestää sisällä tai ulkona. Espoossa käytössämme oli messumattopohjainen, lämpötilaltaan noin 5-asteinen tiilirakennus ja testilaatikkoina toimivat kannelliset lasipurkit. Koirakot oli jaettu ryhmiin ruuhkien välttämiseksi. Hajulähde (huopatassuun imeytetty eukalyptus) vaihdettiin ennen jokaista ryhmää ja annettiin tekeytyä vähintään 15 minuutin ajan eli haju oli korkeintaan tunnin vanha. Kahdella ohjaajalla oli 2 koiraa, joten kahden viimeisen koirakon kohdalla hajupurkin paikkaa vaihdettiin. Hajutestissä koiralla on kolme minuuttia aikaa etsiä ja ilmaista ohjaajalle, missä haju on. Testaajana toimi Nose Work Finlandin kouluttama ja valtuuttama hajutestaaja Marjaana Lohivirta eli siis minä.

Testiin osallistui 22 koiraa: 3 staffordshirenbullterrieriä, 3 bordercollieta, 2 lagottoa, 2 labradorinnoutajaa, cavalierkingcharlesinspanieli, suursnautseri, snautseri, springerspanieli, lapinporokoira, kooikerhondje, belgianpaimenkoira groenendael, clumberspanieli, partacollie, novascotiannoutaja, suomenlapinkoira ja kromfohrländer (parson-länder-risteytyspentu). 13 koiraa sai hyväksytyn tuloksen eli koira löysi ja ilmaisi löydön 3 minuutin aikarajan sisällä. Nopeimman ajan (8sek) sai staffordshirenbullterrieri ja hitaimman (2min) springerspanieli. Hyväksytyt tulokset saatiin roduille: staffordshirenbullterrieri (3), bordercollie (1), lagotto (2), labradorinnoutaja (1), suursnautseri, springerspanieli, lapinporokoira, belgianpaimenkoira g, novascotiannoutaja, kromfohrländer.

Hylkäyksen syy kaikilla hylätyillä oli väärä ilmaisu ja yhdellä koiralla väärän ilmaisun lisäksi hylkäykseen johti myös purkkien rikkominen. Tällä kertaa testiin ei osallistunut yhtään bouvieria, mutta saimme seurata mielenkiintoisia etsintöjä erilaisten koirien nuuskiessa kukin tyylillään. Testissä oli mukava tunnelma ja erityisesti mieltä lämmitti koirien käsittely, joka oli erinomaista kaikilla osallistujilla. Järjestelyt toimivat mukavasti ja testi sujui jouhevasti. Jokaisen suoritusryhmän lopuksi jaettiin testin hyväksytysti suorittaneille kilpailukirjat ja palkittiin ryhmän nopein suorittaja. Lajista saa lisää tietoa osoitteesta www.noseworkfinland.com

S U T I O ILM U L U A T

Kiitokset alueyhdyshenkilönä toimineelle Päivi Kekkoselle! Päivin jättäessä pestinsä, Pohjois-Suomi kaipailee uutta alueyhdyshenkilöä.

J ä s e n s i hte e r i m m e kaipailee itselleen seuraajaa! Hän opastaa Sinut alkuun eli periaatteessa mitään ei tarvitse etukäteen osata. Tehtävänäsi olisi pitää jäsenrekisteri ajan tasalla ja lähettää jäsenmaksut.

TO KO -y hteys h e n k i l ö n pesti on myös avoinna! Jos vähänkin tuntuu siltä, että joku näistä pesteistä kiinnostaa, otathan yhteyttä hallitukseen.

Tervetuloa uudet jäsenet: Aira Pitkänen, Valkeakoski

Kuva Minna Tuominen

Kuva Hannele MĂ¤kelĂ¤

Riikka Pulliaisen tokokoulutuspäivä

Teksti: Heini Hartikainen / osallistujat, kuvat: Sirpa Römpötti

15.4.18 sunnuntaina vietettiin bouvier porukalla Riikka Pulliaisen tokokoulutuspäivää Mikkelissä. Ilahduttavaa oli, että bouviereita oli paikalla seitsemän, ikähaarukassa 10kk-9v. Päivän aikana jokaiselle koiralle oli reilusti omaa treeniaikaa ja jokainen teki treenit toiveidensa ja oman tasonsa mukaan. Hyviä vinkkejä saatiin niin tokoon, pk-tottikseen kuin rallytokoonkin. Tässä osallistujien kommentit päivästä.

14 ja Antero Tiina

Tiina ja Antero 7v & Aune 1v 2kk

2x 20 min treenissä ehtii treenata yllättävän paljon. Anteron kanssa treenattiin pk-juttuja. Seuraamisen paikka, henkilöryhmä, häiriötreeniä toisen koiran kanssa sekä jääviä liikkeitä. Aune Annikin kanssa tavoitteena oli katsoa miten kakara toimii vieraassa paikassa. Vire pysyi hyvänä eikä vieras paikka häirinnyt, joten treenattiin sitten muutakin niin tokoa, rallytokoa kuin pk-puolen juttujakin. Häiriötreeniä, seuraamista vasemmalla ja oikealla, käännökset oikealla seuraten, henkilöryhmä ja jäävät liikeet olivat Aune annikin treenilistalla. Erityisläksyksi saatiin leikkiä erilaisissa paikoissa.

Tiina ja Aune

Taija ja Albert 10kk Yleisesti oli todella mielenkiintoista nähdä monta erilaista ja tasoista bouvieria. Ja miten innokkaita ne oli tekemään tehtäviä. Hännät heiluen. Meillä ei lähtökohtaisesti ollut mitään tiettyä liikettä tai ongelmaa mihin olisin tarvinnut apua. Vaan meille molemmille kaikki on vielä uutta ja paljon on opittavaa. Harjoittelimme ensin seuraamista. Koira lähti mukaan liikkeeseen hieman hitaasti, joten keskityimme liikkeelle lähtö harjoituksiin. Ja se onkin parantunut nyt huomattavasti.

Toisena harjoituksena oli kaukokäskyt, joissa koira teki pari ensimmäistä käskyä hyvin, mutta sitten alkoi pikku hiljaa liikkua samalla eteenpäin. Siihen saimme vinkin ottaa käyttöön takapalkan. Ja se onkin auttanut. Olemme myös harjoitelleet sosiaalista palkkaamista. Muiden treenejä katsellessa tuli myös paljon uusia juttuja, mitä ollaan otettu käyttöön. Kumpa vaan muistaisi mitä kaikkea se Riikka siellä opetti, paljon oli asiaa.

Taija ja Albert

Heini ja Onni

Heini ja Onni 8v 11kk & Assi 2 v 9kk Päivä oli kaikinpuolin onnistunut, oli mukavaa nähdä muita bouviereita ja ohjaajiaan. Paljon saatiin hyviä vinkkejä niin omalla vuorolla kuin muiden treenejä seuraamalla. Onnin kanssa treenattiin rallytokoa ja muutama ”täsmäongelma” olikin jo valmiiksi mietittynä. Onnille saatiin hyviä neuvoja miten parantaa oikean puolen seuraamista ja merkin erottelua kylttitelineistä. Lisäksi saatiin vinkkejä peruuttamisen ohjaajasta poispäin opettamiseen. Tämä on sittemmin sujunutkin jo paremmin! 16

Heini ja Assi

Assi teki pienen kokeenomaisen treenin ylläripalkalla. Treeni sujui hyvin, lisäksi saatiin hyviä vinkkejä siihen miten koetilanteessa saisi jännitystä ja painetta vähän purettua. Assi teki myös erilaisia noutoja, joihin halusin myös kommentteja tuomarin näkökulmasta.

Sirpa & Emmi 2v2kk Lähdin Emmin kanssa Mikkeliin Riikka Pulliaisen koulutukseen, vaikka emme ainakaan näillä näkymin TOKOilekaan. Ajattelin, että ei oppi ojaan kaada ja uskoin saavani sieltä hyviä ideoita. Olin aivan oikeassa. Päivä oli todella kiva.

mää. Ei Emmillä siinä sen kummempaa ongelmaa tunnu olevan, mutta aika harvoin saa neljää ihmistä tönöttämään kentälle niin, että tätä voisi treenata. Sen lisäksi, että koulutus oli hyvä, oli kiva tavata niin uusia kuin vanhojakin harrastajia koirineen.

Emmi tuppaa vähän edistämään seuraamisessa. Ohjeeksi saimme tehdä heti käännöksen jälkeen pysähdyksiä. Lyhyt pätkä seuraamista, käännös ja seis. Koira joutuu skarppaamaan ja pysyy paremmin paikallaan, muuten se on pysähdyksessä auttamatta liian edessä. Lisäksi katsoimme pysäytysliikkeitä. Istuminen ja maahanmeno ovat ok, mutta seisominen on vielä vaiheessa. Riikka näytti Emmin kanssa miten sitä voisi työstää nopeammaksi. Hän aprikoi, mahtaisiko Emmi tehdä hänen kanssaan. Jo vain. Ihan sama kuka ohjaa, kunhan on nakkia tarjolla. Emmille heiteltiin nakinpaloja saalistettavaksi ja sitten nopealla kädenliikkeellä ohjattiin se pysähtymään. Olen nähnyt tätä käytettävän, mutta en ole itse kokeillut aiemmin. Omassa tekniikassa on ”hieman” hiomista. Riikan kanssa homma toimi hyvin. Saimme vielä käytettyä tilaisuutta hyväksi, kun paikalla oli useampi ihminen ja treenasimme henkilöryhSirpa ja Emmi 17

Eija ja Jäbä 1,5v Riikka on aina niin positiivinen ja kannustava kouluttaja, jolta löytyy aina uusia neuvoja. Ihan superia nähdä tosi taitavien bouvierien suorituksia, koska niin harvoin on tilaisuus nähdä noin monta yhden päivän aikana. Mehän Jäbän kanssa ei tokoa ole harrastettu, mutta toisten suorituksia seuratessa sain monta hyvää vinkkiä, joita voi käyttää niin monessa tilanteessa. Meidän suurin ongelmahan on seuraamisessa ja siihen saimmekin hyviä neuvoja ja lelupalkka otetaan aktiiviseen käyttöön.

Eija ja Jäbä

Ensimmäinen kierros meni vähän totutellessa uuteen paikkaan, mutta toisella kierroksella oli jo enemmän Jäbän näköistä touhua. Ehdottomasti osallistun vastaaviin tapahtumiin jatkossa, jos ne järjestetään inhimillisen matkan päässä. Päivä oli tosi antoisa ja kaiken kruunasi yhteiskuva!

Kuva: Rinkeli, Leena Inkilä

Kuva: Emmi, Sirpa Römpötti

Jalostustili ja luustokuvausten tukeminen Vuosikokouksessa 17.2.2018 päätettiin että DLA-tilin varat (jatkossa Jalostustili) kohdennetaan tukemaan bouviereiden luustokuvauksia. Rodun PEVISA määrittää lonkka- ja kyynärkuvaukset pakollisiksi jalostuskoirille. Ainoastaan jalostuskoirien kuvaaminen ei kuitenkaan riitä, jos haluamme tietoa koko rotumme terveystilanteesta. Tällä hetkellä kuvausaktiivisuus on rodussamme alle puolet ja minimissään kuvausaktiviteetti tulisi saada nostettua 50 %, jotta kuvaustuloksista voidaan tehdä koko rodun luuston terveystilannetta koskevia johtopäätöksiä. Bouviereiden 1.1.2017 voimaan astu-

nut jalostuksen tavoiteohjelma suosittaa vähintäänkin jalostuskoirille selkäkuvausta. Tällä hetkellä bouviereista vain yksittäisillä koirilla on selkäkuvauslausunto, joista ei voida tehdä mitään johtopäätöksiä rodun selkien terveystilanteesta. Selkäkuvausaktiivisuuden lisääntyminen nähtiin tärkeänä asiana. Enemmän kuin toivottavaa on, että nekin Bouviereiden omistajat aktivoituisivat kuvaamaan koiransa joiden koiraa ei olla ajateltu jalostuskäyttöön. Suomen Bouvier ry. tukee bouviereiden VIRALLISIA kyynärnivel-, lonkka, - ja selkäkuvauksia 50 eurolla tutkittua koiraa kohti. Yhdistyksen maksaman korvauksen edellytyksenä on koiran omistajan Suomen Bouvier

ry:n jäsenyys, sekä että koira on alle 8 vuoden ikäinen kuvausajankohtana. Ennen kuin korvaus voidaan maksaa, tulee kaikkien edellä mainittujen tutkimusten olla virallisesti lausuttuna ja tutkimustulos olla nähtävissä Suomen Kennelliiton Koiranet- jalostustietokannassa. Selkäkuvauksen tulee käsittää spondyloosin- (Spondylosis Deformans, SP), nikamien epämuotoisuuden (Vertebral Anomaly VA) sekä välimuotoisen lanne-ristinikaman (Lumbosacral Transitional Vertebra LTV) tutkimukset. Luustokuvaukset on tehtävä Suomen Kennelliiton vaatiman selkäohjeen mukaisesti (röntgentutkimus laillistetun eläinlääkärin valvonnassa, ohjeen mukainen riittävä määrä laadukkaita kuvia, koiran tulee olla tunnistusmerkitty ja tunnistusmerkintä tulee tarkistaa tutkimuksen yhteydessä, koira rauhoitettava tutkimusta varten, käytettävä SKL virallista röntgenlähetettä, kuvat lähetettävä SKL:n lausumista varten, josta Kennelliitto perii lausuntomaksun). Suomen Kennelliiton selkäohje; https://www.kennelliitto.fi/sites/default/ files/media/selkaohje_3_0.pdf HUOM!! Selkäkuvauksissa koiran tulee olla vähintään 24 kk ikäinen, kun lonkka- ja kyynärnivelkuvissa riittää 18 kuukauden ikä. Kun koira on kuvattu ja kuvat virallisiksi lausuttu, omistaja toimittaa Suomen

Bouvier yhdistyksen puheenjohtajalle hallituksen käsiteltäväksi vapaamuotoisen hakemuksen, josta ilmenee koiran nimi ja rekisterinumero sekä omistajan nimi, yhteystiedot ja tilinumero korvauksen maksamista varten. Hakemuksen voi lähettää sähköpostitse tai kirjepostina. Kirjanpitoa varten hakemukseen tulee liittää myös kuitti maksetuista terveystutkimuksista, tähän riittää kuitti vaikka vain yhdestä suoritetuista tutkimuksista jos ne on tehty eri aikaan, tai vaihtoehtoisesti kuitti tutkimuslausuntomaksusta. Tutkimusten suoritusajankohta ei vaikuta

korvauksen maksamisen, tutkimukset on siis voitu tehdä eri aikaan. Luustokuvauksia tuetaan, niin kauan kuin DLA-tilin varoja on jäljellä. Päätös astuu voimaan 17.2.2018 alkaen. Tukea voi hakea koirille joille täyttyy kaikki ehdot tämän päätöksen voimaantulon jälkeen. Jalostustoimikunta/Hallitus

Käpymiähen kuulumissii osa 2 Morjes!

Mää täs aattelin vähä mun ajatuksii ja tapahtummii teil taas kertoilla. ”Ikkää tullee ko tulis järkee vaa” sannoo vanha pöytyäläinen sananlasku ja se kyl pittää aikalail paikkaans. Mää täytin tos tammi kuus 12 vuatta ja oon koiranäkökulmast kattottuna ikämiäs mut kyl niinpal höpsötyttää ain välil. Esimerkiks postin tulo työmaal on semmone asia et mun on ihan pakko ryysii portille sillai et tassut lyö tulta asfalttiin ja melkeen törmään täysil porttiin. Perskules ko mää tunnen sen postiauton äänen ko se tullee siihen portille! Minkäs sitä itteelleen voi.... Sama peli ko närhet tullee ryöväämään talipalloi ruokintapaikalle: Merja laittaa ain pikkulinnuil ruokaa romiksen portinpieleen ja närhet ja harakat käy siin sit terrorisoimas ja varastelemas talipalloi. Mää ko kuulen närhien rääkäsyt ni oon kärppänä tarkkailemas tilannetta! Merjaa kyl huolestuttaa mun äkkilähdöt kylmiltääns pakettiauton häkist mis mää ussein oon päivisin nokosil. Niis äkkiläh22

döis voi tulla jottain venähdyksii ja varmaan on tullukki... Ikkäisekseni oon kyl aika hyväs vedos. Vähän mun selkä välil jumittaa mut Merja käyttää mua hierojal ja osteopaatil ja syöttää mulle kaikenmaailman luontaistuotteit. Määhän oon pikkupojast asti syöny ns.luonnonmukasest,eli lihhaa,kallaa,kasviksii yms. ja hyvin oon voinut. Mää kyl välil ihan itekin hoidan tota lisäravinneasiaa ko syön peuran-ja jäniksenpapanoit mettälenkeil.Niist saa hyvvii entsyymeit suolistoon... Paitsi et täs kerran mulle kyl kävi sillai ko sanovat et ahneel käy.Tai siis et ahneel on semmonen loppu....Mää ahnettusin jäätyneit peuranpapanoit mahan täyrelt ja sit ko päästiin kotio ni oksensin kaik pihalle! Tais ne papanat olla pillaantunneit. Onneks oksensin pihalle enkä makkarin karvalankamattol.... Töllillä,niinko Merja mein omakotitalloo nimittää,mää tarkkailen naapurien liikkeit ja touhui aktiivisest.Istuu tönötän

pihal ja vaihdetaan kuulumissii Jyskyn ja Vilin kans. Jysky on reilun vuoden ikänen Karjalankarhukoira. Se muutti naapuriin avioerokoirana. Vili on Merjan lempparirotunen Apinapinseri. Mää en kyl tiä minkä ikänen Vili on.Taitaa olla kans jo ikämiäs niinko määki. Sit kuuluu välil kylilt ko yks Lapinkoiranarttu haukahtelee asioitaan. Naapuriin tuleva ja menevä liikenne on mun vahtimisprojekti. Mää karraan aidanviertä jos vaan oon pihalla ja saatan kaikki mennen tullen. Mää en vaan millään pysty olemaan rauhallisest paikallani jos siin joku ajelee eestaas. Onneks on aita ni ei siin ol mittään vaaraa et jäisin auton tai traktorin alle. Se jahtaaminen on vaan niin peevelin hauskaa :) Tääl kaikuu kauheest ja munki haukkumiset kuuluu takas aika jännästi,varsinki kuulaal kelil. Kyl must on iän myötä tullu hiukan laiska ko en mää ain viitteis lähtee Merjan kans lenkil. Kyl mää sit lähden tosi mielelläs jos mennään yhen Pian ja sen jööttien Alman,Sylvin ja Martan kans porukal.Tytöt tykkää must ja ne tullee ain mua pussailemmaan ja haastamaan leikkiin mut mää oon vaan sillai lunkisti niinko en huomaiskaan.... Tykkään tosi paljon mein yhteisist len- keist. Merja järkkää mulle välillä aivojumppaa ja laittaa nameja piiloon töllillä tai sit jotain hajujuttuja mitä mää sit etsin. Työmaal,romiksel me tehdään välil temppurataa, eli mää hyppelen ja kiipeilen palkkien ja Åkerin telojen pääl,meen putkien läpitte ja muuta semmost kivaa. Mettässäki mää välil hyppelen kivil ja kannoil ja se on niin peevelin hauskaa. Melliläs Merjan siskon ja sen miehen luona on mun kaveri Jussi. Se on vuoden ikänen Jack Russelinterrieriuros. Ihan ok

tyyppi vaiks yrittääki mun parras roikkuu. Mää nostan sit vaan pään korkeemmalle ni ei Jussi sit ennää ylety... Sit on yks Nemo. Se on Merja siskontytön kissa minkä kans mää jouduin ain välil olemaan tekemisis mut meil on semmonen viha/ rakkaus-suhde. Nemo kyykytti mua aika pahast ko mää olin pieni poika ja mää oon ain vähä sitä pelänny. Nyt meil on kyl jonkunlainen välirauha mut en mää silti siit kauheest tykkää. Onneks Nemo muutti Hesaan.... Mää oon joissain asiois aika herkkis. Mää oon semmonen Merjan ”pikkupoika” ja mun luonne on ihan erityinen. Mää oon tosi lunki enkä hötkyile turhist ja oman reviirin ulkopuolel en noteeraa kettään tai mittään. Et sillai oon kyl tosi helppo tyyppi. Noi mun vahtimiset työmaalla mennee välil vähä överiks mut Merja sit ohjeistaa tulijat ja mut ennenkaikkee.... No,mut mun hommahan on vahtii. Kyl aika moni asiakas on sanonu et on hyvä ko Merjal on mut pitämäs epämääräset kulkijat pois. Välil tullee mieleen et kumpaa ne asiakkaat enempi loppujen lopuks kunnioittaa: mua vai Merjaa.... Ko kyl seki aika tomerana välil on ja ohjeistaa asiakkait ja hermostuu jos joku siin sit tumpeloi. Kyl näit mun juttui piisais mut tää nyt täl kertaa... Kaikkee hyvvää kaikil ja mukavaa touhuntäyteist kessää kaikil :) Parhain terveisin Käpy Kurrenpoika Kotitonttu ja emäntäns Merja

Vuoden freestylekoira 2017 Brezel von der Ruppy ”Rinkeli” Teksti ja kuvat Marjaana Lohivirta

Olen harrastanut koiratanssia vuodesta 2003. Vuosien varrella olen kisannut kolmen bouvierin ja yhden saksanpaimenkoiran kanssa. Virallisissa koiratanssikisoissa ensimmäisenä suomalaisena bouvierina startannut Fanni-bouvierini on voittanut vuoden freestylekoira-tittelin aikaisempina vuosina, mutta jo vuonna 2016 tuloslistaan sen kannoille ilmestyi Rinkelin nimi ja nyt vuoden 2017 tittelin vei Rinkeli. Tuo saksalaisranskalainen suojelukoirien suvunjatke on jonkin verran hairahtunut perinteisistä keskieurooppalaisista bouvierlajeista harrastaessaan koiratanssia. Alusta lähtien oli selvää, että koiratanssia ainakin yritetään Rinkelin kanssa harrastaa, kuten kaikkien muidenkin perheemme koirien kanssa. Temppuja se alkoi opetella jo ihan pikkupentuna ja seurasi aina mukana Fannin kisareissuilla totutellen koirahallien ääniin ja kisojen tunnelmiin. Suomessa järjestettäviin koiratanssin kansainvälisiin koulutuksiin (syksyllä 2015 hollantilaisen Esther Niemeijerin, keväällä 2016 britti Richard Curtisin ja tammikuussa 2018 ruotsalaisen Anna Larssonin koulutuspäiviin) olemme myös päässeet osallistumaan. Ensimmäisen kerran Rinkelin kanssa kilpailtiin freestylen alokasluokassa marraskuussa 2016 ja saatiin hienot pisteet ja kunniamaininta, jolla pääsee nousemaan avoimeen luokkaan. Avoimen luokan kisaohjelmaa aloimme miettiä heti alokasluokan jälkeen ja se olikin pitkään valmiina, mutta kisaamaan ehdimme vasta joulu-

kuussa 2017 Rinkelin täytettyä 3 vuotta. Kisapäivä oli Suomen 100-vuotispäivä ja sitä juhlistettiin mm. Maamme-laululla kisapaikalla Ylöjärvellä. Kisabiisinä meillä oli tällä kertaa Paula Koivuniemen esittämä Mikä boogie. Kappaleen sanoista sai hyviä vinkkejä siihen, minkälaisia temppuja voisi opettaa. ”…ja vaik on alle vähän tankattu”-kohdissa esimerkiksi olimme juovinamme kupista ja Rinkeli meni kauemmaksi kupille ”juomaan”. Tästäkin kisasta saimme kunniamaininnan, joten seuraavaksi starttaammekin freestylen voittajaluokassa. Koiratanssiin kuuluu oleellisena osana myös ohjaajan liikkuminen. Syksyllä 2016 osallistuin Tahtitassujen järjestämälle ohjaajan liikkumista käsittelevälle kurssille, jonka opettajana oli tanssitaiteen maisteri Jenni Laine. Koulutuksessa käytiin läpi koiranohjaajan liikkumista ja esiintymistä. Vaikka koiratanssissa se karvaisempi osapuoli onkin pääosassa, ohjaajan liikkeet ikään kuin kruunaavat esityksen. Treenaamme pääosin omissa pienissä tiloissa tai kotona, joten kisoja varten käydään erikseen harjoittelemassa vuokrahalleilla. Isommassa tilassa saa kokeiltua eri suuntia ja musiikkia koreografiaan. Lisäksi harjoittelen paljon ihan vaan kehään menemistä, musiikin alkumerkkiä ja odottamista. Joskus kisoissa musiikin alkaminen kestää kauan ja silloin on osattava rauhassa odottaa. Parhaimmillaan esityksessä on parisen kymmentä erilaista temppua, joten koiralle annettavien vihjeiden määrä

on aika suuri. Avoimen luokan ohjelma on 2-3 minuuttia pitkä ja ohjaajan pitää koiraa ohjatessa myös kuunnella musiikkia ja tietää tarkkaan, mitä milloinkin pitää tehdä. Harjoittelenkin paljon ohjelmaa ilman koiraa, jotta tiedän ihan automaattisesti, milloin pitää tehdä mitäkin ja missä kohtaa kehää pitää olla. Rinkelin kanssa olemme esiintyneet erilaisissa yleisötapahtumissa ja päässeet jopa esiintymään sirkuksessa pari kertaa. Erilaisissa ympäristöissä harjoitteleminen on todella hyödyllistä ja kaikki tilaisuudet esiintyä yleisön edessä valmentavat kisatilanteita varten. Oppilaana Rinkeli on

innokas ja keskittyy useimmiten tekemiseen täysillä. Minulla on kokemusta myös toisenlaisesta oppijasta: Fanni-bouvier pikemminkin opetti minua, kun sen kanssa treenasimme kisoja varten. Rinkelin kanssa on saanut vaihteeksi nauttia opettamisesta ilman minkäänlaisia huumorikuvioita tai omaa versiointia, kuten Fannin kanssa usein. Kisoissa siitä tuntuu aina löytyvän ylimääräinen vaihde ja useimmiten meillä kisat onnistuvat paremmin kuin treenit!

Vuoden HTM-koiratanssikoira 2017 TK1, TK2, TK4, FI TVA, RTK1, RTK2, RTK3, BH

KOTITONTUN ADALMIINA ”ATA” Teksti: Hannele Mäkelä, Kuva: Jaana Siltanen

IM MEMORIAM

21.10. Sijoitus ei päätä huimannut, mutta oli onni saada tanssia vielä yhdessä 11 v 9 kk muorin kanssa. Pisteitä verotti iloinen pomppiminen, jonka takia seuraamispositioissa pysyminen ei aina ihan onnistunut ja koreografia muokkaantui liiankin luovasti. Ihan ok pistein oli sijoitus kovatasoisessa kisassa 11./12. Kaikkiaan siis neljään tanssikisaan pääsimme vielä osallistumaan viime vuonna. Sertejä ei niissä tullut, mutta hyväntuulisia kokonaisuuksia jokaisesta kuitenkin. Meille koiratanssi on koko perheen laji, koska isäntä on korvaamaton osa harrastamista, hän on kuskina kisamatkoilla, videoi ja on mukana valitsemassa kisabiisejä. Tämä on erityisen tärkeää, koska meillä ei lähimaillakaan ole mitään ohjattua ryhmää tai koiratanssiopetusta. Onneksi olen saanut kavereita innostumaan lajiin, ja epävirallinen tanssiryhmäkin on käynyt jo parilla keikalla. Olen kovasti toiveikas, että laji saa yhä enemmän jalansijaa tälläkin suunnalla. KULUT

Luonnetestit PK-päivät Pk-kulut Mätsärikulut Tarvikeostot ja postitus Tarvikeostot ja postitus, jalostust.

Alkuvuodesta oli Atalla 11 v synttärit, ja iästään huolimatta mummokoira oli aktiivinen, innokas ja aina jekut mielessä. Bravuuri oli 'löytää' ei-vielä-kadonnut sukka tai käsine, tuoda se aarteena ja odottaa tästä löydöstä asianmukaista ruokapalkkaa. Ruoka maistui niin hyvin, että jopa näkkileipä oli kuolaamisen arvoinen välipala. Koiratanssissa kisasimme alkuvuodesta jonkin verran. Kesällä pääsimme Kouvolaan, koiraseura Suvieran järjestämään hyvään tanssikoulutukseen, opena oli kultaisten noutajien kanssa huippumenestynyt Tiina Paavola. Siellä saimmekin ehdotuksen uudesta hauskasta biisistä (Muppet Show:n Java) ja treenaaminen oli -jos mahdollista – vieläkin lystimpää. Ata kehitti mielellään omia variaatioitaan, ja äärimmäisen kiltin ja tottelevaisen puolen lisäksi luonteeseensa kuuluva kujeilunhalu yllätti monesti kisatilanteessa. (Tämä muuten päti kaikkiin kisalajeihimme, niin agilityyn, rally-tokoon, tokoon kuin koiratanssiinkin). Syksyllä kävimme Atan kanssa kisaamassa ja suuri unelma toteutui, kun pääsimme vielä uudelleen koiratanssin SM-kisoihin, jotka olivat Janakkalassa 26

MUUT KULUT Julkaisukulut Lehden toimitus Tuomarikoulutus Postikulut, hallinto Tietoliikenne Konttoritarvikkeet, hallinto Pankkikulut Kirjanpitokulut Jäsenmaksut

Vuosikokouspalkinnot Vuosikokouskulut Muut kulut ATK-ohjelmat Jäsenrekisteri

KULUT YHTEENSÄ

800,00

3 060,00 1 900,00

14,00

5 774,00

1 700,00 400,00 200,00 300,00 450,00

50,00 60,00 250,00 450,00 300,00 130,00 100,00 400,00

4 790,00

10 564,00

TULOS +/-

Opintokeskus Kansalaisfoorumi

0,00

TAPAHTUMAPAJA

Ata täytti tammikuussa 12 v, ja ajatus oli vielä jatkaa kisaamista, koska treenaaminenkin oli muorin mielestä edelleen superkivaa, samoin uusien juttujen opettelu ja oivallus. Freestyle-ohjelmaakin hiottiin pikkuhiljaa kisavalmiiksi.

Vaan kuten tiedetään, et elämä mene useinkaan kuin suunnittelee, etenkään veteraanikoirien kanssa. Ata sai helmikuun alussa täysin yllättäen vaikean sairaskohtauksen, josta se ei enää toipunut. Rakas kantribuvveni lähti bootsit jalassa, sillä vain parin tunnin kuluttua sairaskohtauksesta nukkui Ata rauhallisesti pois tutun eläinlääkärin luona, omien ihmisten lähellä.

Kiitos Sirpa Elämäni Koirasta. Kiitos Ata, että valitsit meidät. Nämä vuodet ovat olleet upeita. Aina on sinua ikävä. Hannele Mäkelä; Keijo-isäntä & bouvierit Kiira ja Dana

Vuoden rally-toko- ja tokokoira 2017

KOTITONTUN DAHLIA ”Dana” Teksti: Hannele Mäkelä, Kuva: Jaana Siltanen

Edellisen vuoden joulukuun ja alkuvuodesta tammikuun pidimme Danan kanssa lähes kokonaan kisa- ja treenitaukoa. Pikkuhiljaa aloittelimme sitten taas palauttelemaan asioita mieleen, ja alkuvuodesta keskityimme rally-tokoon. Treenitauko olikin tainnut laittaa palaset nupissa kohdalleen, niin koiralle kuin emännällekin (ainakin hetkeksi) sillä heti ensimmäisessä kisassa saavutimme helmikuussa RTK4 koulutustunnuksen. Meillä on rally-tokossa huippumukava treeniryhmä ’Rally-toko Outlaws’, jossa harjoittelemme porukalla sopivasti soveltaen, samassa treenissä niin alo- kuin mestariluokan koirakotkin. Omassa seurassamme ei ole ohjattuja rally-ryhmiä, mutta hyvin toimii näinkin. Koulutustunnuksen saamisen jälkeen jatkoimme kisaamista, mutta vaikka tuli luokkasijoituksia ym, jämähti tulostasomme 70-80 pisteen nurkille, ja jättäydyimme lajista treenitauolle. Kävimme kaikkiaan 7 mestariluokan kisaa viime vuonna, joista 5 hyväksyttyä tulosta. Loppuvuosi painottuikin tokoon, jossa kisaamme voittajaluokassa 28

Danan kanssa. Hyviä tuloksia, mukavatunnelmaisia kokeita, yhteistyökin toimi ajoittain ihan loistavasti, mutta. Kaikkiaan 5 tokokoetta, joista pari kertaa kolmostulos ja pari kertaa kakkostulos. Kaksi kertaa jäätiin ihan hilkulle, ettei tullut sitä ykköstä, ja kun koe oli muuten ollut onnistunut, harmittavat pienet epäonnistumiset söivät kyllä motivaatiota.

Koska aktiivisesta treenaamisesta huolimatta emme ykköstulokseen päässeet, päätin jäädä tokostakin tuumaustauolle ja katsoa, palaako treeni-into ja miten löytää motivaatio monen läheltä piti-tuloksen jälkeen. Dana on aina reipas ja se tekee parhaansa, enkä voisi toivoa parempaa kisakaveria. Se on kuitenkin äärimmäisen hyvä havainnoimaan ohjaajan tekemisiä, ja ennakoi helposti tai tekee omia päätöksiä ja ratkaisuja, jos ohjaaminen on epätarkkaa tai se vaistoaa minun olevan epävarma.

Parhaiten meillä varmaan sujuisikin toko, jos vain opettaisin liikkeet ja se saisi tehdä ne täysin itsenäisesti. Sellaista sääntömuutosta odotellaan… Tätä kirjoittaessani on treeni-into jo palautunut, joten eiköhän tässä taas tokokentillekin lähdetä testaamaan, kuinka tänä vuonna sujuu.

Vuoden Hakukoira 2017 FI MVA HK2 BH

Sida-ya von der Eysa ”Sia” Teksti: Jeanette Blom, kuva: Päivi Vuori

Sia starttasi viime vuoden ainoassa hakukokeessaan 20.5.2017. Siitä saatiin tulos, joka oli siinä mielessä meille merkittävä, että Sia sai vihdoin avoimen luokan käyttötuloksen, joka mahdollisti samalla Suomen muotovalion arvon anomisen. Näyttelysertit oli meillä jo kasassa ennestään. Vuoden hakukoira-tittelin saimme sitten vielä ikään kuin iloisena bonuksena. Sia on oikeastaan vanhempieni koira,

mutta hän on ollut minulla harrastuslainassa pennusta pitäen. Sia muutti Suomeen Saksasta 2009 ja täytti muutama viikko ennen hakukoetta 8 vuotta. Vaikka hakua onkin treenattu Sian kanssa pitkään, niin koekäynnit ovat jäänet vähäisiksi. Matkan varrella on ollut koulutusvirheitä, joita on paikkailtu, yhden kauden tauko, kun Sian pennut syntyivät keskellä kesää, sitten jouduttiin yksi kesä paikkailemaan katkennutta kynttä. Kynsivamma on nyt

sinänsä pieni, mutta treenaaminen ei oikein sovellu ennen kuin kynsi on kasvanut ehjäksi takaisin. Olin päättänyt, että koe olisi viimeinen mihin osallistutaan, meni se sitten syteen tai saveen. Siihen oli monta syytä, mutta yksi merkittävin oli että Sia on päättänyt, että tottelevaisuusosion metrin hyppyeste ei ole häntä varten. Jos koira ei suorita hyppyestettä, pistemenetys on suuri, ja muitten osioitten onkin mentävä aika nappiin, jotta tulos olisi mahdollinen. Sia onnistui kerran treeneissä kaatamaan esteen päällensä, joka aiheutti sen että esteen suorittamisesta ei enää tahtonut tulla varmaa. Kokeessa hän kuittasi bouviermaisesti hyppyesteen menemällä A-esteen kaksi kertaa. Ihan kiva, mutta pisteitä siitä ei heru, vaikka kuinka hienosti suorittaisi liikkeen.

nut liikkumisesta ja fyysisestä itsensä haastamisesta. Ohjaaja vain on joutunut välillä haukkomaan henkeään kun Sia on kiipeillyt kallioita ylös kuin olisi siivet auttamassa. Sia on nyt jäänyt hausta eläkkeelle ja toimii vanhempieni päätoimisena seuralaisena.

Maastossa meillä meni ihan kohtalaisesti, paitsi että Sia on jo niin vanha konkari, että jättäisi mielellään turhat juoksemiset ja risteilyt muille. Hän olisi mieluiten suorittanut koko radan kolmella pistolla, varsinkin kun oli keväthelteinen päivä. Työskentelypisteitä menettää, jos koira ei etsi koko rataa ihan niin kuin ihmisten mielestä pitäisi, mutta ukot löytyi ja saatiin hyväksytty tulos sen myötä. Sia nautti aina hakuhommista ja sopi luonteensa puolesta hakuun hyvin. Sia on ystävällinen ja ihmisistä tykkäävä koira ja on sen lisäksi aina nautti31

Yhteystiedot HALLITUS

Puheenjohtaja Jeanette Blom Yhdysvuorentie 14, 21290 Rusko 050 307 2717 jeanette.blom@kotikone.fi Varapuheenjohtaja, Rahastonhoitaja Merja Kiiski Tapiolantie 30, 21340 Tortinmäki 0400 651 124 merja.kiiski@pp1.inet.fi Sihteeri Sirpa Römpötti Joenkulmantie 234/45, 39100 Hämeenkyrö 040 523 1582 sirpa.rompotti@gmail.com Jäsenet Tiina Rissanen Launatanpohja 22 , 70940 Jännevirta 050 305 5035 tiina.rissanen@iki.fi Niklas von Schöneman 044 534 2198 niklas.vonschoneman@gmail.com Johanna Valtanen Vaarantie 6, 31640 Humppila 040 571 9347 johanna.valtanen@live.com Aino Sivonen Koivulahdentie 121, 81200 Eno aa.sivonen@opaasi.fi

Minna Tuominen Loventie 229a, 21560 Ollila minski.tuominen@gmail.com Tiia Nurminen Evitskogintie 420, 02520 Lapinkylä 040 756 2009 tiiaknurminen@gmail.com Varajäsenet Saija Mattila Tryykintie 22, 21860 Auvainen 050 371 1516 saijamattila.SM@gmail.com Päivi Orilähde-Stenroos Haapaniemenrinne 1 B 8, 02940 Espoo 040 825 9202 paivi.os1@gmail.com

KOE- JA KILPAILUTOIMIKUNTA LUONNETESTI-asiat

Merja Kiiski Tapiolantie 30, 21340 Tortinmäki 0400 651 124 merja.kiiski@pp1.inet.fi

MH-LUONNEKUVAUS-asiat

Tiina Rissanen Launatanpohja 22, 70940 Jännevirta 050 305 5035 tiina.rissanen@iki.fi

PAIMENNUS-asiat

Tiina Rissanen Launatanpohja 22, 70940 Jännevirta 050 305 5035 tiina.rissanen@iki.fi

PK-asiat

Sirpa Römpötti Joenkulmantie 234/45, 39100 Hämeenkyrö 040 523 1582 sirpa.rompotti@gmail.com Jeanette Blom Yhdysvuorentie 14, 21290 Rusko 050 307 2717 jeanette.blom@kotikone.fi Piukku Lankinen Kuoppamäenkuja 3 B 11, 20400 Turku pirkko.lankinen@lemmikkipalstat.net

PEKO-asiat

Tarja Sirola 040 7073898 tarja.sirola4@gmail.com

RALLY-TOKO-asiat

Minna Tuominen Loventie 229a , 21560 Ollila 050 386 3871 minski.tuominen@gmail.com

AGILITY-asiat

Minna Tuominen Loventie 229a , 21560 Ollila 050 386 3871 minski.tuominen@gmail.com

TOKO-asiat Paikka avoinna

JALOSTUSTOIMIKUNTA Jonna Merimaa Laihontie 15, 48700 Kotka jonna.merimaa@kolumbus.fi Minna Tuominen Loventie 229a, 21560 Ollila 050 386 3871 minski.tuominen@gmail.com Katriina Neva Lehtirannankuja 52, 03790 Vihtijärvi 040 7590084 katriina@peikkonevan.fi Marjaana Lohivirta Vesikansantie 256, 03100 Nummela 050-300 7151 marjaana.lohivirta@kolumbus.fi

NÄYTTELYTOIMIKUNTA Minna Tuominen Loventie 229a, 21560 Ollila 050 386 3871 minski.tuominen@gmail.com

Marita Satukangas Sorvankaari 4 C 14, 01900 Nurmijärvi 041-4363 639 marita.satukangas@saunalahti.fi Johanna Valtanen Vaarantie 6, 31640 Humppila 040 571 9347 johanna.valtanen@live.com Aino Sivonen Koivulahdentie 121, 81200 Eno aa.sivonen@opaasi.fi

JÄSENASIAT Jäsensihteeri

Johanna Mickelsson Kirkkoesplanadi 37, 21600 Parainen 050 5904874 jäsensihteeri.bouvier@gmail.com

PENTUVÄLITYS Heini Hartikainen 0442425293 heini.hartikainen@hotmail.com Pentulista löytyy yhdistyksen nettisivuilta www.suomenbouvier.fi

Jäsenmaksut 2018 Varsinainen jäsen 30 e Perhejäsen 15 e Kasvattajan ilmoittama pennunostajajäsen 10 e

LEHTI

Bouviersanomat Piia Heinilä piia@makseri.com Lehden aineisto: piia@makseri.com Ilmoitushinnat (Jäsenet -50%) Mustavalkoinen: Aukeama 100 e 1 sivu 60 e 1/2 sivu 35 e 1/4 sivu 20 e 4-väri : Takasivu 100 e Vain maksetut ilmoitukset julkaistaan. Laita kopio kuitista materiaalin mukaan.

WWW-SIVUT

Johannes Lahti johannes.lahti@gmail.com

RAHALIIKENNE Rahastonhoitaja

Merja Kiiski Tapiolantie 30 21340 TORTINMÄKI 0400 651 124 merja.kiiski@pp1.inet.fi Pankkiyhteydet FI52 5433 0220 0009 43 Jalostustili FI58 5433 0220 0148 03 Tilille maksetaan erikseen mainittujen kampanjoiden tuotot. Lahjoituksia otetaan vastaan. Maininta “lahjoitus” tiedonantoja-kenttään.

ALUEYHDYSHENKILÖT Keski-suomi

Pohjanmaa

Kotka / Pyhtää / Hamina seutu

Uusimaa

Kouvolan seutu

Varsinais-suomi

Heini Hartikainen 0442425293 heini.hartikainen@hotmail.com

Jonna Merimaa Laihontie 15, 48700 Kotka jonna.merimaa@kolumbus.fi

Tiina Marsala Tähteenkatu 18, 45700 Kuusankoski 040-705 0554 2hoitavainen@gmail.com

Kuva Merja Kiiski

Minna Vainionpää Alasippolantie 3, 62100 Lapua 040 753 5964 minna.vainionpaa@netikka.fi Marjaana Lohivirta Vesikansantie 256, 03100 Nummela 050-300 7151 marjaana.lohivirta@kolumbus.fi Minna Tuominen Loventie 229a, 21560 Ollila 050 386 3871 minski.tuominen@gmail.com

Hupparikuvakisa on käynnissä! Syntyykö uusien huppareiden kuvitus sinun käsissäsi? Suomen Bouvier ry. on hankkimassa huppareita vuonna 2018 ja etsimme joukostamme juuri sinua, jolle piirtäminen tai kuvanmuokkaus on mieluista puuhaa. Saat luomistyöllesi vapaat kädet – kuvan tulee olla sopiva yksivärisenä selkäpuolelle painettavaksi.

Lähetä ehdotuksesi kesäkuun 2018 loppuun mennessä sähköpostilla osoitteeseen: suomenbouvier@gmail.com Raati valitsee ehdotusten joukosta voittajan, joka palkitaan hupparilla. Suomen Bouvier ry. pidättää itsellään oikeuden käyttää kisaan osallistuneita kuvia. 36