Issuu

bouvier Suomen Bouvier ry Finska Bouvier des Flandres rf

2/2020 sanomat

Tässä numerossa Lehden tiedot 3 Puheenjohtajan pulinoita 4 IGP ja FH mestis 6 Miia Kiviahon koulutus 7 Vuoden erikoisjälkikoira 8 Vuoden jälkikoira ja pk-tulokas 10 Vuoden näyttelykoira 12 Vuoden näyttelyveteraani 16 Vuoden suojelukoira 19 Vuoden HTM-koira 20 Koiratanssin PM-kisoissa 23 Uskalla sanoa ei 28 Uusi halituksen jäsen esittäytyy, Tiina Hassinen 30 Uusi hallituksen jäsen esittäytyy, Heini Hartikainen 33 In memoriam 34 Yhteystiedot 36

Rotumestis 2020

PK jäljen ja haun rotumestaruus 20.9.2020 Haminassa Käytännön järjestelyistä vastaa Kaakon Käyttökoirat ry

Mukana ovat airendalenterrierit, briardit, beauceronit ja bouvierit. Kummassakin lajissa järjestetään kaikki luokat. Koemaksu on 40€/koirakko Ilmoittautuminen VIRKKUun, josta löytyy aikanaan myös tarkemmat tiedot. Tiedustelut Pirkko Kallinen, 0405387368 , piko.kallinen@gmail.com 2

Bouviersanomat Taitto/ Piia Heinilä / Makseri Lehden aineisto ja aineistoa koskeavat kysymykset: piia@makseri.com Ilmoitushinnat 2020 (Jäsenet -50%) Mustavalkoinen: Aukeama 100 e 1 sivu 60 e 1/2 sivu 35 e 1/4 sivu 20 e 4-väri : Takasivu 100 e Julkaisija: Suomen Bouvier ry Painopaikka: Lightpress, Kaarina Avustavat toimittajat: Jeanette Blom, Heini Hartikainen, Tiina Hassinen, AnnNina Lehtonen, Marjaana Lohivirta, Kirsi Kaunisto, Saija Mattila, Jonna Merimaa, Sirpa Römpötti

Bouviersanomat aineisto-ohjeita: 2020 lehtien aineiston aikataulut 1/2020 - aineistopäivä 08.3.2020 2/2020 - aineistopäivä 15.5.2020 3/2020 - aineistopäivä 15.8.2020 4/2020 - aineistopäivä 15.11.2020

Lehteen painettavien kuvien resoluutio suositus on 300 dpi.

Usein kännykkäkuvien koko ei riitä värikuvien painossa. Kuvat on hyvä lähettää suoraan sellaisenaan, kuin ne tulevat digikamerasta. Muista pyytää kuvaajalta lupa kuvan käyttöön, jos se ei ole sinun itsesi ottama. Tilanteesta riippuen myös kuvassa olevilta henkilöiltä on syytä lupa pyytää. Mainitse myös erikseen, jos kuvaa ei saa käsitellä. Usein on tarpeen rajata kuvia ja muuttaa ne mustavalkoiseksi painettavaa lehteä varten. Kuvaana nimi on hyvä laittaa tiedoston nimeen.

Kansikuvassa: "Aatos" Puvepapan Salisyylihappo Kuva: Jori Reinikari

Puheenjohtajan pulinoita Heti alkuun voin kai jo todeta, että koronan aiheuttamasta poikkeustilanteesta johtuen koiraharrastus rintamalla on ollut todella hiljaista. Varmaan suurimmalla osalla meistä elämä on muutenkin edennyt rauhallisempaan tahtiin, riippumatta siitä minkälaisessa elämäntilanteessa kukin on. Koirallisen elämää rytmittää mukavasti se, että rajoituksista huolimatta, ulos pitää edelleen mennä useampi kerta päivässä eikä voi kokonaan linnoitautua neljän seinän sisälle. Nyt on onneksi rajoituksiin tullut lievennyksiä ja harrastustoimintakin voi osittain käynnistyä. Kennelliitto sekä samoja linjauksia seuraten Palveluskoiraliitto, ovat tiedottaneet aktiivisesti miten koronarajoitukset vaikuttavat koiraharrastuskenttään, joten jäsenyhdistysten on ollut helppo tehdä päätöksiä omasta toiminnastaan. Me emme ole toistaiseksi joutuneet perumaan mitään tapahtumia. Kesäkuussa järjestetään koulutuspäivä Uuraisilla ja syyskuussa pidettävän leirin ilmoittautumisia otetaan vastaan. Sen lisäksi on vahvistunut että rotumestaruuskisat pidetään 20.9 Haminassa (lajeina haku ja jälki). Myös IGP-mestaruudesta kisataan näillä näkymin hiukan myöhemmin syksyllä. Mutta koska näyttelykausi on kutistunut melkein olemattomiin ja muiden lajien koekausi on jäämässä tyngäksi, yhdistyksen hallitus päätyi siihen, että Vuoden koira-kisa jää laajassa muodossaan tänä vuonna tauolle. Viime vuoden menestyjiä nähdään esittelyssä tässä lehdessä.

Jäsenmaksujen perään on taas huhuiltu. Monta kertaa ollaan kysytty jäsenien s-posti-osoitteita, niin että laskut voisi lähteä kaikille sähköisesti. Helpottaisi jäsensihteerin ja rahastonhoitajan työtä ja ehkä karhulaskujen määrä saataisin alas. Jäsensihteerille ilmoitus, kiitos! Toinen asia jäsenyyteen liittyen. Jos tilanne on muuttunut niin, ettei jäsenyyttä halua jatkaa, laittakaa siitäkin ilmoitus. Kasvattajilta toivoisi aktiivisuutta pennunostajajäsenien liittämisessä. Liittämismaksu on kohtuullinen, ilman uusia jäseniä yhdistyksen toimintaa on vaikea ylläpitää. Kävin juuri hakemassa postista paketin joka sisälsi yhteistyökumppanimme Mainos Ompeleen bouviertuotteita. Muutama t-paita, pipoja sekä itselle uusi treeniliivi :) Olivat muuten hienoja! Käykää tutustumassa tarjontaan, tilaamalla tuette samalla yhdistystä! Uusi treeniliivi tuleekin minulle jo tarpeeseen, vanha alkaa olla jo tiensä päässä. On muuten ollut todella kestävää laatua, uusi on samalta valmistajalta Suomen Bouvier ryn hienolla logolla. Toivon sille monta käyttövuotta ja hyviä treenejä. Me pääsimmekin jo koronatauon jälkeen aloittamaan hakutreenit. Oli muuten todella mukavaa, sekä koirille että ohjaajille. Hyvää kesää kaikille, toivottaa Jeanette, Svea + Beata

JĂ¤senmaksu 2020

Miia Kiviahon tottiskoulutus su 19.7.2020 Kyröskoskella Kuka ihmeen Miia ???

Miia on harrastanut pk-lajeja malien kanssa vuodesta -99.

KVA-titteleitä on kasassa 8, TVA-titteleitä 3. SM-mitali on sujahtanut Miian kaulaan 5 kertaa. MM-kisoissa on edustettu 8 kertaa ja MM-kisojen tottelevaisuusosuuksien keskiarvo on hurjat 93 pistettä!

Mukaan mahtuu 10 koirakkoa. Hinta Suomen Bouvier ry jäsenille 20€, ei jäsenille 35€ Ilmoittautumiset sirpa.rompotti@gmail.com 30.6.2020 mennessä . Paikkasi vahvistat osallistumismaksun maksamalla. Mikäli paikkoja on vapaana 30.6. jälkeen, myydään ne ulkopuolisille.

Vuoden erikoisjälkikoira 2019 FI KVA, FH2, JK3, BH

HAUWASKAN DEBORAH "Maija" Teksti ja kuvat: Saija Mattila

FI KVA, FH2, JK3, BH Hauwaskan Deborah, Maija, oli vuoden 2019 erikoisjälkikoira. Se saavutti lisäksi historiallisen Suomen käyttövalion arvon samassa lajissa. Maija on ensimmäinen käyttövaliobouvier erikoisjäljellä. Ykköstulokset olivat jo kasassa. Puuttuvan ja riittävän näyttelytuloksensa Maija sai Suomen Bouvieryhdistyksen järjestämässä erikoisnäyttelyssä 26.5.2019 Urjalassa. Tuomarina toimi Susanne Schmitz, Saksasta. Maija on meidän oma kasvatti ja pennusta asti se on ollut lahjakas jäljestäjä. Sen kanssa on tavoitteellisesti harjoiteltu oikeastaan jo ennen luovutusikää. Kova työ ja tallatut kilometrit ovat tuottaneet tulosta. Onneksi harjoittelu on meille molemmille mieluisaa. Se on elämäntapa, kuuluu rutiineihin. Kilpailukausi oli meille epäonninen. Maija osallistui alkukaudesta yhteen voittaja-

luokan metsäjälkikokeeseen, josta se sai toisen kolmosluokan ykköstuloksensa. Kolmas jäi haaveeksi, sillä Maija menetti kuulonsa pian tämän jälkeen. Syy ei täysin selvinnyt. Molemmissa tärykalvoissa oli karvaa ja toisessa vielä pieni reikä. Hoitona korvia puhdistettiin pariin kertaan anestesiassa ja Maija sai korvatippakuurin. Sen kuulo on nykyään hieman palannut. Oven kolinat ja toisen koiramme haukunnan se kuulee. Normaalia puheääntä ei Maija kuule vieläkään. Jälkitreeneissä pellolla Maija oli kesällä niin hyvä, että päästin mieleeni jo ajatuksia osallistua SM-kisoihin syksymmällä. Kuuron koiran kanssa en sitten enää uskonut sen olevan järkevää. Kriteerit erikoisjäljen SM-kisaan olivat viime vuonna tiukat, mutta olisimme Maijan tulosten perusteella silti päässeet kisoihin. Maija oli kuuroudestaan huolimatta inno-

kas jäljestäjä ja kävimme pellolla treenaamassa, koska molemmat siitä nautimme. Aloimme opetella jäljelle lähetystä ja esineeltä lähtöä niin, että näyttäisi, että koira lähtee käskystä. Kokeessa käsky pitää antaa niin, että tuomari sen kuulee. Maija oppi melko nopeasti, että pieni painonsiirto eteen tarkoitti lupaa lähteä jäljelle tai jatkaa jäljestystä. Lähdimme kokeilemaan taitojamme Varsinais-Suomen kennelpiirin mestaruuskisoihin, joissa tuomarina toimi Vesa Kuosmanen. Maija teki siellä

kakkostuloksen. Jäljestys ei ollut ihan parasta Maijaa, mutta se oli parasta sinä päivänä ja saavutimme piirinmestaruuden. Tuomari ei ollut huomannut lainkaan, että Maija ei kuullut käskyjä.

Kiitos Suomen Bouvieryhdistykselle muistamisesta ja kaikille meitä matkalla auttaneille ja kannustaneille. Tämä reissu on ollut mukava ylä- ja alamäkineen.

Vuoden jälkikoira ja pk-tulokas 2019 BH JK2

HAUWASKAN ELEONORA "Aino" Teksti ja kuvat: Jonna Merimaa

Hauwaskan Eleonora on oman koirani jälkeläinen. Ainon emän Kertun kanssa lajimme oli haku ja Ainon kanssa oli tarkoitus jatkaa samaa harrastusta. Ehdimme aloittaakin hakutreenit, mutta omaa motivaatiota söivät jatkuvat muutokset hakuryhmässä ja treenien epävarma toteutuminen. Halusin nuoren koiran kanssa päästä eteenpäin ja näin päädyin miettimään jälkeä lajiksemme. Siinä ei ole riippuvainen ryhmistä eikä muutoinkaan toisten aikatauluista. En ole harrastanut metsäjälkeä koskaan aiemmin, laji oli siis uusi. Ainon kanssa oli käyty jonkin verran pellolla, joten jäljestys oli sieltä sille tuttua. Pellolla olin saanut sössittyä koiralle väistämistä esineillä ja ihan alkuun metsässäkin sain pähkätä millä saan esinemotivaation heräteltyä. Kun löysäsin pipoa enkä painostanut koiraa ilmaisujen korrektiuden kanssa alkoi homma pelata. Ainolle itsenäisenä puuhaajana jälki on ollut varmasti ihan oikea laji koska siellä se määrää suunnan ja minä tulen minne Ainon nenä näyttää. Treenasimme jälkeä ja esineruutua noin kolmesti viikossa viime kaudella. Jäljellä Aino on mielestäni aika varma suorittaja, se ei jätä koskaan hommia kesken. Jos se epäonnistuu, se ei vain osannut. Esineruudussa sen työskentely ei ole ollut yhtä varmaa kokeissa, treeneissä se on ollut suorastaan superhyvä esineissä. Siinä onkin tällä hetkellä se suurin haaste, saada se 10

treenimoodi kantamaan jokaiseen kokeeseen. Tottista Aino tekee varmalla omalla tyylillään. Aino ei ole mikään tottiksesta syttyvä koira. Pikemminkin sellainen camelboots-tyttö, joka mieluummin menisi omia polkujaan, mutta se tekee sen mikä sille on opetettu. Hyvä aktiivinen mielentila ja riittävän hyvä vire on se, mitä treenissä pyrimme vaalimaan. Ensimmäiseen jälkikokeemme osallistuimme viime elokuussa. Epäonnistuimme jäljellä. Kymmenkunta thaimaalaista marjanpoimijaa jäljellä, oli vielä koe-kokemattomalle jälkikoiralle liian suuri haaste, viidennen ja kuudennen kepin Aino sai jäljeltä kuitenkin nostettua. Menimme vielä esineruutuun joka meni hienosti, pisteitä 28/30. Keskeytimme kokeen siihen. Syyskuussa olikin sitten bouvierien rotumestaruuskisat. Meillä oli ensimmäisenä suorituksena tottis, josta pisteitä 85. Jälkimaastoihin olikin sitten pitkä ajomatka, tunti suuntaansa. Yksi keppi jäi metsään, pisteitä 148/170. Esineruudussa työskentely oli luokattoman huonoa, Aino haisteli välissä kanervia ja olisi mieluummin ollut jossain muualla. Toi kuitenkin kaikki esineet ja pisteitä esineruudusta 22/30. Yhteispisteet siis 255, 2-tulos ja sillä heltisi jälkikokeen rotumestaruus. Kolmen viikon kuluttua mestiksistä lähdimme vielä yrittämään jälkikoetta kakkosluokassa. Tottiksen suhteen hieman epävarmoin aatoksin, koska minulla oli

ollut mestisten jälkeen niin vähän aikaan opettaa koiralle a-este noutoineen ja liikkeestä seisominen. Jäljellä Aino otti takajäljen, mutta muutoin puksutteli sen juuri niin hienosti kuin osaa, pisteitä 165/170. Esineruudussa tuli myös onnistuminen, jälleen kaikki esineet, pisteitä 28/30. Tottiksessa ei ollut suuremmin sanomista. Tosin sen seisomisen Aino istui. Tottiksesta pisteitä 87. Tällä kertaa yhteispisteet 280/300 ja ykköstulos. Olin todella tyytyväinen koirani työskentelyyn.

Aino on harrastuskoirana tasainen tekijä. Se ei ole nopein eikä näyttävin, mutta siinä missä tykimmällä voi välillä keittää yli, on Ainolla palikat päässä aina järjestyksessä, tosin hänen omassa järjestyksessään. Ainon emä oli koira joka suorastaan eli sille, että sai tehdä asioita minulle ja kanssani, sille mikään ei ollut parempaa. Luulin saavani saman sorttisen, vaan Ainopa oli jo pienenä varsin omaehtoinen menijä ja tekijä ja koulutuksellinen punainen lanka on ollut Ainon kanssa yhteistyöhön motivointi suhteen luomisen kautta, sekä koiran aktiivisuuden ja riittävän vireen ylläpito. Ainon kaltaisen koiran, joka ei syntyjään syty yhteisestä tekemisestä tai nouse ja motivoidu lähtökohtaisesti siitä, että pääse tekemään, on ehdottoman tärkeää ettei se koskaan pääse treeneissä määränpäähän puolittaisella työskentelyllä. Mitään ei tehdä ilman, että koira on mielentilaltaan aktiivinen ja itse halukas tarjoamaan ohjaajalle asioita. Se, että nyt olemme tässä vaiheessa ja kohti voittajaluokan kokeita treenataan, on osoitus, että siinä on onnistuttu.

Parasta kaikessa on se, että yhdessä koirakkona nautimme ja motivoidumme yhdessä tekemisestä.

Vuoden näyttelykoira 2019 LT MVA BY JMVA LT JMVA EE JMVA LTJV-19 EEV-19 V-19

GREY TETIS SORBONA "Whoopy" Teksti: Kirsi Kaunisto, kuvat: Kati Lehtonen ja Alex design

Tämän bouvierneitosen hankinta ei lähtenyt liikkeelle minun itseni toimesta vaan erään hyvän ystäväni Marin. Emme olleet pitkään aikaan puhuneet puhelimessa ja kun sitten toisemme tavoitimme puhelimitse niin puhe hyvin äkkiä kääntyi koiriin. Mari oli juuri hankkinut itselleen kiharakarvaisen noutajan pennun ulkomailta ja hän oli sitä mieltä, että minäkin tarvitsisin ehdottomasti pennun elämääni sulostuttamaan. Mainitsin hänelle ohi mennen, että Ukrainassa oli juuri äskettäin syntynyt pentue Grey Tetis-kenneliin mutta en nyt tällä hetkellä ollut pentukuumeen kourissa. Itse olen asioita pitkään harkitsevaa tyyppiä ja ystäväni on taas täysin vastakkaista tyyppiä – sillä hetkellä, kun minä vielä mietin niin Mari on jo ehtinyt toteuttaa saman asian moneen kertaan. Niinpä nytkin siinä puhelun aikana kuulin ystäväni kertovan minulle, että ”hei, kysyin siltä kasvattajalta, että onko narttupentuja vapaana ja haluaisiko hän myydä yhtä niistä Suomeen”. Yritin kovasti siinä kertoa, että en todellakaan ole ottamassa pentua, koska koiria on jo entuudestaan kotona neljä. Eihän Mari tietenkään minua kuunnellut vaan kohta kuului luurin toisesta päästä ”nyt se vastasi se kasvattaja, että on sillä vielä narttuja vapaana ”. Melkeinpä kylmä hiki otsalla yritin hidastaa Marin vauhtia tässä pennun hankinta -projektissa mutta puhelumme loputtua mietin asiaa jonkin aikaa ja sitten aloin itse kysellä pentueen taustoja ym. Whoopyn kasvattajalta. Siitä se sitten

lähti ja melko pian huomasin varanneeni narttupennun Ukrainasta. Siinä meni kyllä todella monta viikkoa ennen kuin uskalsin kertoa isännälle, että seuraavana keväänä olisi odotettavissa perheenlisäystä koiranpennun muodossa. Uutisen vastaanotto ei ollut mitenkään lämmin, minkä jo etukäteen arvasinkin. Whoopy on ensimmäinen tuontikoira, jonka olen ihan itse hommannut. Vaikka en tuntenut Whoopyn kasvattajaa, Galyna Kalinichenkoa, mitenkään henkilökohtaisesti entuudestaan niin uskalsin luottaa häneen, koska hän on arvostettu ulkomuototuomari ja hän myy pentujaan suurimmaksi osaksi ulkomaille. Koska ulkomaille myydyt koirat ovat olleet omistajilleen erittäin mieluisia niin päätin sitten uskaltaa ryhtyä tähän ”hankkeeseen”. Mieltäni askarrutti ainoastaan se, että miten omat koirani suhtautuisivat isompaan vieraaseen pentuun. Tämä omien koirien porukka oli määrällisesti lisääntynyt vain omista nartuista kotiin jätetyillä pennuilla ja Ukrainasta tuotava pentu olisi rabiesvasta-ainetestin takia huomattavasti vanhempi kuin normaali luovutusikäinen pentu. En hakenut Whoopya Ukrainasta asti vaan se tuotiin minulle Galynan tuttavan toimesta Liettuaan, josta sen sitten hain. En ole kyllä koskaan elämässäni nähnyt pennun leimautuvan itseeni niin nopeasti kuin mitä Whoopy teki. Kotimatka oli pitkä mutta sujui täysin ongelmitta, sillä pentu

oli hyvin rauhallinen matkustaja. Päästyämme vihdoin kotipihaan ja sisälle taloon niin Whoopy marssi määrätietoisesti keittiöön ja näytti ilmoitttavan aikuisille koirille, että ”moi, tämä on nyt sitten minun koti”. Se oli niin itsevarma, että muut koirat siinä vain hölmistyneenä katselivat, että mikäs otus tämä oikein on. Koiralaumaan soluttautuminen sujui siis ilman mitään välikohtauksia. Isäntä yritti kyllä kovasti olla tykkäämättä Whoopysta mutta lopulta joutui myöntämään tappionsa. Vesa onkin varmaan eniten leikkinyt koiristamme juuri Whoopyn kanssa. Pentuaikana kävimme muutaman kerran näyttelyissä ja sitten jatkettiin heti aikuisten luokkiin ihan sen vuoksi, että Whoopy saisi mahdollisimman paljon kokemusta vieriasta ihmisistä. Sillä kun alkoivat juoksut todella varhain ja juoksuväli oli alkuun vain noin 4 kuukautta niin eipä siinä jäänyt Whoopylle sitä normaalia aikaa ilman hormonihuuruja juuri ollenkaan. Selvästi sen pidättyväisyys vieraita ihmisiä kohtaan nosti päätään aina ennen juoksujen alkamista. Kun juoksut olivat päällä niin silloin se tykkäsi kaikista vieraistakin. Oikeastaan jokaisen juoksuajan jälkeen siitä on kuoriutunut hieman erilainen koira kuin mitä se on ollut ennen juoksuja. Pidättyväisyys on vähentynyt ihan selvästi eikä niinkään tarvitse enää jännittää, että miten kehässä oikein käy. Koirasosiaalinen Whoopy on ollut heti alusta asti ja vähän liiankin innok-

kaasti se pyrkii tekemään tuttavuutta kaikkien vieraiden koirien kanssa. Whoopyn kasvattajan olemme tavanneet kertaalleen Virossa koiranäyttelyssä, jossa hän oli arvostelemassa snautsereita. Kun tulin Whoopyn kanssa Galynan lähelle ja hän alkoi siinä puhua venäjää koiralle niin Whoopyhan sillä sekunnilla pisti pystyyn sellaiset tervehtimisrituaalit, että oksat pois. Se hyppi ja pomppi kasvattajaansa vasten ja yritti nuolla Galynaa naamasta ja siitä touhusta ei meinannut tulla loppua ollenkaan! Ilmeisen hyvin oli Whoopya siis pidetty siellä kasvattajan luona, kun noin mielissään oli Galynan jälleennäkemisestä. Jos pitäisi parilla sanalla kuvata Whoopya

niin ne sanat olisivat NOPEA ja NOTKEA. Mitä ikinä se tekeekin niin kaikki tapahtuu uskomattomalla vauhdilla. Esimerkiksi lumessa piehtarointi – kun Bonus ja Donna piehtaroivat selällään pitkään ja hartaasti niin Whoopy kierähtää salamannopean ”James Bond-pyörähdyksen” (poikani keksimä ilmaus) ja saman tien se jatkaa menoaan tuhatta ja sataa. Notkeus tulee esille päivittäin siinä, että Whoopy makoilee hereillä ollessaan aina sammakkoasennossa takajalat sivulla levällään. Siitä se sitten venyttää itsensä pitkäksi pötköksi, että varmasti on mahdollisimman isolla alueella esteenä lattialla. Sohvallekin voi Whoopyn mielestä helposti hypätä myös sohvan takaa selkänojan yli jos haluaa siis suoritukseen hieman haastetta (meidän sohvassa on melko korkea selkänoja). On-

neksi tätä toimitusta en ole todistanut kuin kertaalleen ja toivottavasti se siihen jääkin. Ulkona parasta ovat palloleikit (kaikki pallot tietysti rikki, kun mikään ei sillä kestä) sekä takaa-ajoleikit – harmittavasti Donna ja Bonus eivät vaan kauaa viitsi Whoopya ajaa takaa, koska eivät sille nopeudessa pärjää. Meillä oikeastaan kaikki koirat ovat rakastaneet autossa olemista ja sillä matkustamista. Whoopy ei ehkä erityisesti rakasta autolla matkustamista muuta sen kanssa on helppo matkustaa joka tapauksessa. Se on hyvin rauhallinen matkustaja eikä turhia itsestään ilmoittele matkan aikana. Muutama pidempi linja-autoreissukin on tehty ja todella mallikkaasti neiti on matkustanut omassa kopissaan ilman haukku-

mista ja vinkumista vaikka useita vieraita koiria on ollut samassa autossa. Viime vuonna kierreltiin todella ahkerasti näyttelyissä sekä Suomessa että Balttiassakin. Kahdesta näyttelystä irtosi jopa ryhmäsijoituskin, joita en todellakaan ollut osannut odottaa. Koirahan oli vielä kaikin puolin keskeneräinen eikä turkkiakaan ollut mitenkään superpaljon plus sitten se, että ykkösryhmässä on aina niin paljon ROP-koiria, että sijoituksen saaminen on pienoinen ihme. Mutta ilmeisesti Whoopyn liikkeet ovat tehneet tuomareihin vaikutuksen, koska jo pennusta asti sen liikkeitä on kehuttu.

tunut oikein hienoksi ”nettiostokseksi” jos noin voi sanoa. Tarkoitan tällä sitä, että koskaanhan ei voi olla varma siitä millaisen pennun ulkomailta varsinkin saa. Kun ei ole nähnyt pennun vanhempia livenä eikä mitään muutakaan, on vain kasvattajan antamien tietojen ja kuvien varassa. Tällä kertaa minulla oli hyvä tuuri matkassa ja sain itselleni Whoopysta mitä parhaimman koiran.

Elämä sen kanssa tuskin tulee olemaan yksitoikkoista millään muotoa! Ehkä tässä vielä jossain vaiheessa päästään näyttelykehiinkin takaisin – ainakin toivon niin.

Kaiken kaikkiaan – Whoopy on osoittau-

Tiedotus Vuoden koira -kisa 2020 Koronanpandemian aiheutettua kaikkien kokeiden ja näyttelyiden perumisen alkuvuodesta 2020 - Palkitaan vain BH-kokeen suorittaneet, FI ja KV valiot sekä jaetaan kunniakirjat rotumestareille - Niin sanottuja pistelaskukisoja ei käydä (Tällä tarkoitetaan kaikkia Vuoden – koira kisoja) - Ehdotusten perusteella voidaan huomioida koirakoita pois lukien pistelaskuja vaativat kategoriat

Vuoden näyttelyveteraani 2019

EE VMVA LV VMVA LT VMVA BALT VMVA HeVW-16 VV-16 LTVV-17 LVVV-17 VV-17 HeW-17 HeVW-17 PMV-17 PMVV-17 HeVW-18 VV-18

BOVENOP DARLENE CONLEY "Salli" Teksti: Kirsi Kaunisto, kuvat: Minna Tuominen

Bovenop Darlene Conley eli Salli syntyi täällä meillä Bovenop Yamaican 12 pennun pentueeseen, joista 4 oli narttuja. Olin Marketan kanssa sopinut, että saisin pitää pentueesta haluamani narttupennun. Siinä kyllä kävi niin, että pentu valitsi minut eikä niin että minä olisin valinnut pennun. Aina se pieni punaruskea narttupentu oli ihan jalkojen vieressä ja katsoa napotti silmiin. No, pakkohan se punaruskea tyttö oli jättää sitten kotiin. Kutsumanimikin tuli valittua ihan tuon pentuajan turkinvärin mukaan eli koska Kauniit ja Rohkeat-sarjassa näytellyt Darlene Conley esitti roolihahmonaan Sally Spectraa niin pentu nimettiin sitten Salliksi. Sekin kävi vielä hyvin yhteen, että Sally Spectralla oli oranssinpunainen iso hiuspehko ja Sallilla sitten lähes suomenpystykorvan värinen turkki. Sallin turkki kävi läpi melkoisen värien skaalan sen eliniän aikana. Pentuajan punaisesta värityksestä siirryttiin punaruskean harmaaseen, sitten vaalean harmaaseen ja lopulta siihen tavallisimpaan bouvierin väritykseen eli tummanharmaaseen. Näyttelyitä harrastettiin enempi tai vähempi koko Sallin eliniän ajan. Parhaiten Salli kuitenkin pärjäsi veteraani-ikäisenä. Kaikkiaan Sallille kertyi 31 käyntiä veteraaniluokissa ja kaikista se sai laatumaininnan erinomainen sijoittuen useasti myös PN-luokassa. Ilman SA:ta Salli jäi vain 5

kertaa. Paras näyttelyvuosi oli vuonna 2017, jolloin Salli oli ROP Messukeskuksessa Helsinki Winnerissä voittaen kaikkien yllätykseksi sen vuoden maailmanvoittajan Family Flight Florizelin. Kyseisen viikonlopun aikana Salli keräsi kaikkiaan viisi titteliä voittajanäyttelyistä. Oli kyllä ihan käsittämättömän hienoa, että vanhempaa koiraa arvostettiin tuomarien toimesta niin korkealle! Nyt viime vuonna Sallin oli tarkoitus olla ihan vain eläkkeellä ja jättää näyttelykehät sikseen mutta kun erikoisnäyttelyä järjestetään niin harvoin niin otin mummelin mukaan vielä Urjalan erkkariin. Sää oli mitä kamalin eli vettä tuli koko erikoisnäyttelyn ajan. Narttujen veteraaniluokassa oli Sallin kilpakumppanina hienossa kunnossa oleva Ultra-Geske v.d. Vanenblikhoeve. Salli voitti veteraaniluokan saaden myös SA:n ja lopulta PN-kisassa tuomari sijoitti sen yllätyksekseni vielä PN4-sijalle. Siihen oli mukava päättää Sallin näyttelyura. Salli sai kokea elämänsä aikana myös äitiyden ihmeen, sillä vuonna 2012 heinäkuussa se sai täyden tusinan pentuja Sarol Dirty Harryn kanssa. Siinä riitti hoivattavaa niin emälle kuin omistajallekin. Näistä pennuista oli tarkoitus jättää itselle vain yksi narttupentu mutta lopulta niitä jäikin sitten isännän kauhistukseksi kaksi - CIE EE MVA

LV MVA LT MVA BALT MVA BY MVA BALTV-18 VV-18 Bandeloos Billie Jean eli ”Bonus” sekä CIE EE MVA LV MVA LT MVA BY MVA LTV-17 LVV-17 V-17 LTV-18 Bandeloos Dirty Diana eli ”Donna”. Molemmissa tyttärissä on nähtävissä piirteitä äidistään mutta sanoisin, että tyttäret ovat luonteeltaan vilkkaampia kuin äitinsä. Salli sai viettää elämänsä terveenä, mikä nykymaailmassa alkaa olla koirilla melko harvinaista. Se sai lähteä sateenkaarisillalle melkeinpä saappaat jalassa - vain muutama viimeinen päivä meni sairastaessa. Eräänä iltana lokakuun lopulla Salli ei vain enää päässytkään itse seisaalleen makuuasennosta. Vietin sen yön Sallin vieressä sitä silitellen ja seuraten ja jossain vaiheessa se jotenkin onnistui pääsemään jaloilleen, jolloin käytin sen ulkona. Seuraavana aamuna kävely oli hyvin haparoivaa mutta Salli onnistui kuitenkin itsekseen käymään pihalla tarpeilla. Käytin sen eläinlääkärissäkin ja koko matkan klinikalle Salli seisoa törötti auton koiraosastossa vaikka tie oli todella mutkainen. Lääkärin diagnoosina oli, että Sallilla oli oikean takajalan asentotunto heikentynyt ja hoitona voisi kokeilla kipulääkitystä kuuriluontoisesti. Odotettavissa olisi niin hyviä kuin huonojakin päiviä. Kotiin lähdettiin vähän sekavassa mielentilassa. Päätin katsoa muutaman päivän, että mihin suuntaan Sallin kunto lähtisi menemään.

Takapään halvaantuminen kuitenkin uusiutui jo parin päivän päästä ja Sallin ruokahalu myös heikentyi viimeisten päivien aikana – edessä oli enää viimeisen palveluksen tekeminen rakkaalle ystävälle. Salli oli hyvin selkeästi oman perheen koira mutta näyttelyharrastuksen myötä siitä tuli avoimempi myös vieraita ihmisiä kohtaan. Se ei ehkä ollut maailman helpoin koira omistaa muttei vaikeinkaan. Salli opetti minulle paljon niin rodusta kuin koirista ylipäätään. Koiralaumamme ehdotonta johtajaa on kova ikävä mutta onneksi Sallin tyttäret sekä Whoopy ovat ikävää helpottamassa. Kiitos Salli kaikista yhdessä viettämistämme vuosista!

Vuoden 2019 näyttelypentu BOUNTY BONUS OT ZENITSA OKA "Bienio" Teksti ja kuva: AnnNina Lehtonen

Boynty Bonus Ot Zenitsa Oka tutkii elämänsä ensimmäistä syksyä. Bouvier-poika on muuttanut Venäjältä kesällä Puolaan, Bouviery Z Reglan kenneliin. Poika saa kutsumanimekseen Bienio ja on valmis lähtemään kohti uutta. Ystävien matkassa Bienio saapuu Suomeen unipeittonsa ja muotokuvansa kanssa. Tampereen uudessa kodissa, Vilma-likka lyö tassun pojan selkään ja näyttää, kuka on pomo. Monen sählingin jälkeen Bienio ja Vilma lähtevät marraskuun alussa kahden päivän näyttelyreissuun Tanskaan. Bienio kerää loistavat arvostelut, Vilmakin onnistuu ja viikonloppu on meidän. Messukeskuksessa Bienio on Helsinki-voittajan ROP-pentu ja Voittaja- näyttelyn

VSP-pentu. Puolassa poika on kerännyt BIS-pennun tuloksen. Arvosteluissa poikaa sanotaan rauhalliseksi, voimakkaaksi pennuksi, joka esiintyy itsevarmasti. Pentuaika on ohi, Bienio-junnu ennättää hakea Latviasta ja Virosta sertit sekä VSP-tittelit. Sitten näyttelykehiin hyppää tuntematon uhka, joka lamaannuttaa maailman. Kukaan ei oikein tiedä, mitä ajatella. Kaikesta huolimatta joka päivä harjoitellaan seisomista, pelataan palloa, leikitään tai mietitään hakujuttuja. Perheen Hannu-isäntä, Bienion virallinen omistaja, on meidän handleri.. Kiitos Arja Ritalahti, kun olet Bienion trimmaaja!

AURINKOISTA KEVÄTTÄ JA KESÄÄ MEILLE KAIKILLE!

Vuoden 2019 HTM-koira BREZEL VON DER RUPPY "Rinkeli" Teksti: Marjaana Lohivirta, kuvat Marjaana Lohivirta ja Saila Rappumäki

Rinkeli eli Brezel von der Ruppy valittiin toista kertaa Vuoden HTM-koiraksi. Ensimmäinen titteli tuli vuodelta 2018, jolloin aloitimme HTM-lajissa kisaamisen. Vuosi 2019 oli meille hieno kisavuosi. Se alkoi Jyväskylän Paviljongissa koiranäyttelyn yhteydessä maaliskuussa. Kisa oli edustusjoukkueen karsintakisa ja saimme esiintyä ison yleisön edessä. Rinkeli teki hienon suorituksen, sai kolmannen sertinsä ja voitimme oman luokkamme. Kisapaikalta suuntasimme Tikkakoskelle hakemaan pientä Fionaa kotiin. Mikä hieno päivä! Rinkeli ei niin innostunut uudesta perheenjäsenestä, mutta silloin vielä joukossamme elellyt Fanni ilahtui, kun pikkuinen pentu kannettiin autoon ja lähdettiin huristelemaan kotiin päin. Maaliskuun lopulla osallistuimme Jari Kantoluodon koulutukseen Nurmijärvellä. Olin organisoimassa koiratanssiyhdistys Tahtitassut ry:lle koulutusta ja päätin itsekin osallistua Rinkelin kanssa. Saimme hyödylliset mielentilatreenit tehtyä ja pääsipä pikkuinen Fionakin tekemään yhden harjoituksen. Kantoluoto ihaili Rinkelin työskentelyä ja mainitsi, ettei koskaan ole nähnyt bouvierin tekevän tuolla tavalla. Loppupuheessa hän myös kehui meidän keskinäistä suhdettamme ja kommunikaatiota sanomalla yleisölle: ”jos haluatte nähdä kommunikaatiota koiran ja ohjaajan välillä, katsokaa tuonne” ja osoitti meitä. Siinä istuessa piti vähän nieleskellä onnen kyyneleitä, kun kuuli tuollaista arvostetun kouluttajan suusta. Jari on myöhemmin

kertonut opettavansa tuon koulutuksen jälkeen paljon enemmän hukkakäytöksiä (=temppuja) koirilleen ja koulutettavilleen. Hyvä muistutus siitä, että voimme itse kukin oppia yli lajirajojen, kun pidämme mielen avoimena. Hauskaa on myös ollut ajatella, että me koiratanssijat kilpailemme ”hukkakäytösten” maailmanmestaruuksista ja suojeluharrastaja taas puolestaan käyttää temppuja välipaloina. Ja jutellessamme kouluttamisesta, puhumme ehkä eri termeillä, mutta samasta asiasta. Tuon koulutuksen jälkeen otimme Rinkelille superpalkan käyttöön ja aloimme työstää heti valmiina olemista eli sitä, ettei koiraa tarvitsisi yrittää viritellä tai innostaa vaan se saisi rauhassa itse tehdä vireen. Palkan arvon nostaminen aiheutti aluksi pomppimista, riekkumista, keulimista ja jopa ään-

telyä. Palasimme ihan alkutekijöihin ja harjoittelimme ensin sitä, voisiko Rinkeli vain seisoa rauhassa seuraamispositiossa ilman pään paiskomista, kuolaamista ja erilaisia steppauksia. Seuraava kisa oli Janakkalan karsintakisa toukokuun alussa. Jostain syystä suorituksen alkumetreillä tapahtui jotain pientä häröilyä ja sitten koko loppuesityskin meni tavallista huonommin. Tulos vähän alle sertirajan ja neljäs sija. Tämä olisi ollut ensimmäinen mahdollinen kisa, jossa olisimme voineet valioitua. Koska se ei onnistunut, päätin ilmoittautua Jyväskylään tavallisiin kisoihin kesäkuun alussa. Kun lähdimme edellisenä iltana ajelemaan kisapaikalle, matkalla eväitä syödessä minulta lohkesi iso pala hampaasta. Yritin päästä lääkärille matkan varrella, mutten päässyt hoitajan huonetta pidemmälle. Silläkin riskillä, että hammas alkaisi oireilla, ajoimme huoltoasemalle yöksi ja aamulla kisapaikalle. Rinkeli oli tosi hyvän tuntuinen ja lämmittelyssä teki töitä tarkasti ja innokkaasti. Panostin superpalkkaan ja tarkkaan suoritukseen. Taktiikka onnistui ja saimme valionarvoon oikeuttavan sertin ja sijoituimme toisiksi. Kun tuloksia kirjoitettiin lähtölistoihin ja Rinkelin kohdalle ilmestyi merkintä 165,67p SERT, ei kyyneliltä voinut välttyä. Joku kanssakilpailija kysyikin minulta, menikö huonosti, kun itken. Erityisen tilanteesta teki vielä se, että Rinkeli oli ensimmäinen bouvier, joka on saavuttanut koiratanssivalion arvon. Onneksi lohjennut hammas ei aiheuttanut ongelmia tuona päivänä. Kilpailun järjestäjä oli vielä yllätykseksi hankkinut valioruusukkeet valmiiksi, jos tulisi uusia valioita. Olipa hieno kisapäivä!

Ajattelin varmistella edustusjoukkueeseen pääsyä ja ilmoittauduin viimeiseenkin karsintakisaan, joka oli Oulussa kesäkuun puolivälissä. Olimme muutenkin lähdössä Lappiin työkeikalle, joten kisa olisi sopivasti kotimatkan varrella. Menomatkalla reilu viikkoa ennen kisaa, Rinkeli joutui Pyhäjärvellä mäkäräisten hyökkäyksen kohteeksi ja sen mahassa oli puremia. Ehdin jo säikähtää, että kisaamisen saisi unohtaa. Onneksi Aloe Vera, pikiöljy ja muut hoitotuotteet saivat puremat rauhoittumaan ja koira ehti parantua reilusti ennen kisoja eikä pohjoisemmassa ollut vielä hyttysiä tai mäkäräisiä, joten lisäpuremilta vältyttiin. Oulussa on hieno iso halli, jossa emme aiemmin olleet kisanneet. Edelliset Oulun kisat olivat meidän osaltamme Fannin (bouvier) ja Pippurin (spk) kanssa vuonna 2013, silloin vielä ulkokentällä juuri ennen ukkoskuuroa. Nyt kumpaakaan noista koirista ei enää ollut matkassa, koska ne molemmat olivat siirtyneet tähdiksi taivaalle aiemmin keväällä. Fannin poismenosta oli kulunut tasan kuukausi ja omistin Oulun kisasuorituksen sille. Rinkelillä olikin vauhtia tassuissa ja sain pomppia ihan täyttä vauhtia, että pysyin sen vauhdissa. Ilmeisesti onnistuin siinä ihan hyvin, koska saimme tähän mennessä parhaat HTM-pisteemme 168,66 SERT ja voitimme. Kotiin päin ajellessa laitoin edustusjoukkuehakemuksen menemään. Kesällä tuli tieto, että pääsimme sekä MM- että PM-joukkueisiin. Niistä kisoista olenkin kirjoittanut omat tarinani Bouviersanomiin, kuten myös syksyn 2019 ensimmäisistä kisoista, jotka olivat SM-kisat Tampereella. Kesällä vierailimme tapamme mukaan Rinkelin kasvattajien luona Saksassa ja

kävimme esittelemässä koiratanssia ja treenaamassa paikallisten ardennienkarjakoiraharrastajien kanssa. He treenasivat puruja ja tottista, me tanssia. Syksyllä kävimme vielä Leena Inkilän koulutuksessa hiomassa tarkkuutta ja liikkeiden puhtautta. Rinkelin kanssa on aina ilo treenata ja meillä on hauskaa yhdessä. Se on innokas kaveri ja jaksaa samojen asioiden toistamista, vaikka kuinka. Toisaalta se on herkkä taiteilijasielu, jonka kanssa pitää olla tarkkana. Olemme saaneet paljon huomiota ja positiivista palautetta maailmalla, vaikka emme olekaan mikään terävimmän kärjen koirakko. Meidät on silti pantu merkille ja se on kyllä hienoa! Tätä kirjoittaessani on tullut tieto, ettei vuodelta 2020 jaeta Vuoden Koira-titteleitä. Tänä vuonna kuitenkin

ehdimme kisata helmikuun alussa Janakkalassa edustusjoukkueen karsintakisoissa koiratanssin uusilla pisteytyksillä. Saa nähdä, milloin taas päästään kisaamaan ja kisataanko silloin HTM:ää vai freestyleä, jossa Rinkelillä on oikeus kisata voittajaluokassa ja jossa on myös mahdollisuus valioitua kolmella sertillä, nykysäännöillä puolen vuoden aikarajalla. Kiitos yhdistykselle näistä tähän mennessä myönnetyistä; yhdestä freestylekoirakon ja kahdesta HTM- koirakon tittelistä sekä monista huomioinneista ja kannustuksista Rinkelin kisauralla. Koiratanssipiireissä on kehuttu bouvieryhdistyksen tapaa palkita ja huomioida myös koiratanssijoita. Siitä on moni ottanut mallia oman rotuyhdistyksensä toimintaan.

Kommelluksia ja kullan kimallusta koiratanssin PM-kisoissa Teksti: Marjaana Lohivirta, kuvat Marjaana Lohivirta ja edustusjoukkueen jäsenet

Koiratanssin Pohjoismaiden mestaruuksista kisattiin joulukuussa Tukholmassa Hundmässan- koiranäyttelyn yhteydessä 14-15.12 2019. HTM-joukkueeseen oli syksyn 2018 SM-kisan ja kevään 2019 karsintakisojen tulosten perusteella joukkueen toiseksi parhaalla karsintapistemäärällä soluttautunut myös eräs Rinkeli-niminen bouvier. Joukkueiden kokoonpanot: Freestyle: Nadja Böckerman ja bordercollie Cabaroo Magma Flow “Flow”, Katri Lehmonen ja saksanmetsästysterrieri Tammitörmän Smaragdi “Simba”, Sini Eriksson ja shetlanninlammaskoira Vicway Miss Almighty “Zelda”, Tiina Paavola ja kultainennoutaja Häämörin Aamujumppa “Sindy”, sekä varakoirakkona Tiina Paavola ja kultainennoutaja Windala’s Time To Love “Sani”.

HTM – joukkue: Sanna Lipponen ja bordercollie Saunajaakon Blitzen “Rin”, Marjaana Lohivirta ja bouvier Brezel von der Ruppy “Rinkeli”, Nadja Böckerman ja Flow. Taru Kanerva ja sileäkarvainen noutaja JayJay’s Iron Man “Dalton” joutuivat jäämään kilpailuista pois Daltonin sairastuttua, joten varakoirakoksi valittu Terhi Perkiö ja bordercollie Tronic Jaxon “Pyry” kisasivat joukkueessa. Kisamatka alkoi Turun satamasta torstaina 12.12 illalla. Aamulla Tukholmaan saavuttuamme ajoimme lyhyen matkan hotellille ja saimme onneksi huoneet heti. Kehätreenit, eläinlääkärin tarkastus ja kokoontuminen messukeskuksessa olivat vasta illalla, joten meillä oli koko päivä aikaa levätä, käydä syömässä, jutella tuttujen kanssa ja ulkoiluttaa koiria. Illalla veimme tavarat:

rekvisiitat, häkit, esiintymisasut ja muut tavarat messukeskukseen meille varattuun tilaan, joka oli esiintymiskehän reunalla olevan läpikulkukäytävän reunalla. Samalla oli myös kehätreenit joukkueittain. Saimme valita lyhyen oman kehäajan 3min tai pidemmän jaetun. Rinkelin huonekaveri Rin omistajineen olivat meidän kanssamme samaan aikaan kehätreenissä, joten saimme yhdessä 6min aikaa tutustua isoon ja hmmm…mielenkiintoiseen kehään, jonka laidalla oli erilaisia joulutorin kojuja, erilaisia tavaroita, kuten taljoja ja katossa roikkuvia joulukuusia. Rinkeli oli hyvällä mielellä harjoituksissa ja saimme paljon treenattua lämmittelykehässä. MM-kisojen tukehtumisepisodi aiheutti Rinkelille stressiä musiikin kanssa tekemiseen, joten keskityin vaan palkkaamaan sitä runsaasti musiikin tahtiin tekemisestä. Varsinkin musiikin aloituksia teimme paljon. Vielä pari päivää sitten kotitreeneissä Rinkeli poistui alkupositiosta heti, kun musiikki alkoi. Yhdisti varmaan tutun musiikin tuohon

ikävään tunteeseen. Onneksi ehdimme MM- ja PM-kisojen välissä kisata kerran ja tuo ongelma paljastui. Treenasimme siis sen, minkä pystyimme muutamassa päivässä ennen reissuun lähtemistä. Treenien jälkeen Suomen joukkueen jäsenet olivat pukeutuneet edustusasuihin, koska odotimme avajaisia lippukulkueineen. Sellaisia ruotsalaiset eivät järjestäneet, vaan avajaiset oli pieni yhteistilaisuus, jossa tarjoiltiin sipsejä ja suklaata. Rinkelin ja minun huonekavereinamme olivat Suomen HTM- ja freestylemestari bordercollie Rin omistajansa Sanna Lipposen kanssa. Illalla ennen nukkumista juteltiin vielä kisoista ja käytiin monta kertaa läpi mm. Sannan ja Rinin ohjelman käsien ja pään liikkeitä (jotka osaan yhä vieläkin, jos vaan kuulen ko. musiikin). Kisapäivä valkeni sateisena ja harmaana. Aamupalan jälkeen kävelimme koirien kanssa messukeskukseen, joten ne saivat

samalla aamulenkin. Meillä oli edelliseltä

päivältä todistukset, joiden mukaan koiramme on jo tarkistettu eläinlääkärin toimesta ja näin ollen saisimme kävellä suoraan kisapaikalle, mutta sisään mennessä Rinkeli joutui uudestaan kopeloitavaksi eikä sisääntuloaulan henkilökunta noteerannut lupalappuamme ollenkaan. HTM kisattiin ensimmäisenä ja järjestykseksi oli arvottu Norja, Tanska, Ruotsi ja Suomi eli vuorollaan jokaisesta maasta kisaisi yksi koirakko oman joukkueen kesken sovitussa järjestyksessä. Rinkeli oli vuorossa toisena suomalaisena, joten kilpailimme numerolla 8. Ennen vuoroamme suunnittelin katsomon takana erilaisia pelastusversioita, jos Rinkelille tulisi ahdistus eikä se kykenisi tekemään alkuperäisen suunnitelman mukaan. Lämmittelin nopeasti ja tehokkaasti, kävin säätämässä musiikin ja sitten koiran kanssa reippaasti kehään. Ruotsissa kuulutukset kestivät kauan ja kehän laidalla kojujen luona hiippaili kaikenlaista kuuluttaja- ja juontajaporukkaa

isoine lierihattuineen. Juuri ennen kehään menoa olin saanut Rinkelin kasvattajalta viestin, että hän on Tukholmassa tyttärensä kanssa ja he tulisivat katsomaan kisoja. Tuomareina näissä kisoissa toimivat isäntämaata Ruotsia edustava Johanna Lehman, toista pohjoismaata edustava Suomen Hanna Maines ja pohjoismaiden ulkopuolelta Sveitsin Débra Benard. Kuten jo etukäteen olin arvellut, Rinkeli kävi ylikierroksilla ja jännitti tiettyjä ohjelman kohtia. Jännitystä se purki vasten hyppimällä, mutta koska olin varautunut siihen eikä tanssissa ole mitään pakollisia kuvioita, naamioin kaiken ylimääräisen ohjelmaan kuuluvaksi. Tässä asiassa minua opetti edesmennyt kisabouvierini Fanni, jolla tuntui aina olevan jokin oma versionsa kisaohjelmista. Rinkelin kanssa ei juurikaan ole joutunut soveltamaan, mutta nyt improvisoin monessa kohdassa. Ohjelma eteni kuitenkin sujuvasti ja meillä oli hauskaa. Koko ajan huomasin hymyileväni enemmän ja enemmän. Kunnialla pääsimme ohjelman loppuun ja saimme 20,47/30 pistettä. Olin etukäteen ajatellut tällaisissa arvokisoissa olevani todella tyytyväinen yli 20 pisteen suoritukseen. Erityisesti Sveitsin tuomari piti esityksestämme ja palkintojenjaossa vielä totesi, että oli hienoa nähdä bouvier tanssikisoissa. Yksilökilpailussa sijoituimme 12. sijalle ja HTM:n joukkuekisassa Suomi sai pronssia. Ruotsi vei hopeasijan ja Tanskan joukkue voitti PM - kultaa. Freestylessä Suomi tuli joukkuekilpailun

toiseksi, Ruotsi voitti ja Norja oli kolmas. Lauantaina rankan kisapäivän jälkeen jonotimme Rinin ja Sannan kanssa yli tunnin madotuslääkejonossa. Kun vihdoinkin oli meidän vuoromme, eläinlääkäri ei suostunut kirjoittamaan Rinkelin passin MUUT-osioon ekinokokkikäsittelyä, vaikka Rinkelillä on ennen vuotta 2015 myönnetty vanhan mallinen passi, johon saamani tiedon mukaan saa merkitä ko. käsittelyn MUUT-osioon. Rinkelillä on saksalainen passi ja siinä on vain yksi sivu matolääkemerkinnöille ja sivu on jo täynnä. Ainoana ratkaisuna eläinlääkäri tarjosi sellaista ideaa, että jäisin Ruotsiin maanantaihin asti, hankkisin koiralle uuden passin ja siihen käsittelymerkinnän ja matkustaisin sitten vasta kotiin. Onneksi paikalla oli myös toinen eläinlääkäri, joka suostui tekemään tarvittavan merkinnän ja saimme lääkkeen annettua. Pääsimme vihdoinkin kävelemään takaisin hotellille ja illalliselle lähiravintolaan parin Ruotsin joukkueen

jäsenen kanssa. Koirien iltalenkin jälkeen vielä hiottiin ainakin tuhat kertaa Rinin ohjelmaa seuraavan päivän finaalia varten. Sanna ja Rin olivat lauantain suoritusten perusteella koko kisan johdossa, joten suunnittelimme myös hotellihuoneen tyhjentämisen ja muut järjestelyt siinä tapauksessa, että sattuisivat voittamaan ja ”joutuisivat” jäämään esiintymään messukeskuksen yleisölle ryhmäkehien yhteydessä. Muita finaaliin päässeitä ei HTM-joukkueessamme ollut, freestylessä sen sijaan heitä oli kaksi. Kävi kuin kävikin niin, että Sanna ja Rin voittivat HTM:n PM-kultaa! Freestylessä suomalaiset Nadja ja bordercollie Flow, viime vuoden PM-kultamitalistit oli sijoitettu neljänsiksi, mutta kisojen jälkeen huomattiin pisteiden olleen väärin eli parivaljakon olisi pitänyt saada pronssia! Palkintojenjaot lippukulkueineen kuitenkin juhlittiin ruotsalaisten freestylen kolmoisvoittoa riemuiten. Palkintojärjestys korjat korjattiin myöhemmin ja Flow sai ansaitsemansa palkinnon kotiin toimitettuna. Seremonian jälkeen lähdimme pakkaamaan autoja kotimatkaa varten, mutta tulimme takaisin katsomaan Sannan ja Rinin voittoesityksen. Sitten olikin aika lähteä kohti satamaa ja ulkoiluttaa koirat kunnolla ennen laivamatkaa. Joukkueen kanssa kokoonnuimme vielä illalla yhteiselle aterialle laivan buffet ravintolaan ja meillä oli oikein

hauska ilta joukkueenjohtajan palkitsemisineen. Kaikenlaisista kommelluksista huolimatta kisamatka oli erittäin antoisa ja joukkuehenki varsin loistava. Olen kovin ylpeä Rinkelistä ja iloinen saatuani kokea nämä kisat juuri tämän hienon joukkueen kanssa sekä erityisen onnellinen siitä, että saimme olla yhtenä pohjoismaisten huippujen joukossa – niiden, joita ennen olin vain yleisöstä käsin ihaillut. On myös opettavaista ja mielenkiintoista päästä seuraamaan huippukoirakoiden valmistautumista kisoihin ja kansainvälisissä kisoissa solmitut ystävyydet ovat erityisen kivoja. Erityiskiitokset tietysti Suomen Bouvier ry:lle matkan rahallisesta tukemisesta.

Meidäthän valittiin myös vuoden 2020 HTM - edustusjoukkueisiin sekä MM- että PM-kisoihin. Valitettavasti Norjaan marraskuuksi suunnitellut PM-kisat on peruttu, MM-kisojen kohtalo on vielä avoin. Nyt vaan pidetään peukut pystyssä ja treenaillaan uusia kujeita, missä ikinä niitä sitten tarvitaankaan.

Poimittu facesta: Uskalla sanoa ei Teksti: ja kuva: Saara Juntila.

Kaikki koirat eivät pidä siitä, että tiä koiraasi vai annatko ollenkaan. (Eri vieras ihminen silittää niitä tai vie- asia tietysti on, noudattavatko muut toiras koira tulee tervehtimään. veitasi.) Moni kuitenkin olettaa, että kaikki koirat pärjäävät näissä tilanteissa, ja jos eivät pärjää, niiden tulisi tottua niihin. Koira ei kuitenkaan totu tilanteeseen, jossa se esimerkiksi kokee pelkoa, vaikka sitä toistettaisiin kuinka monta kertaa. Koira kokee tilanteen pelottavana, vaikka ihmisten näkökulmasta se saa vain hyviä kokemuksia. Koira kuitenkin itse määrittelee, millainen kokemus on hyvä ja millainen ei. Voi olla vaikeaa pitää koiran puolia ja sanoa ei - tiedän sen omasta kokemuksesta. Jessien kanssa olen päässyt harjoittelemaan tätä taitoa paljon, mutta alkuvaiheessa se oli uskomattoman haastavaa - varsinkin koska olen melko ujo luonteeltani ja juuri tällaiset tilanteet aiheuttavat helposti ahdistusta. Tuntuu pahalta kieltäytyä, varsinkin kun toisen henkilön tarkoitusperät ovat vain hyvät. Tilanteissa saattaa kokea valtavaa sosiaalista painetta, ja saattaa myös tuntua nololta ja häpeälliseltä, että koira ei ole "normaali" ja ettei sen voi antaa tervehtiä ketä tahansa. Kenelläkään ei ole kuitenkaan minkäänlaista oikeutta koskea koiraasi tai päästää oma koiransa luoksesi, ellet anna siihen lupaa. Ei siis ole väliä, onko koirasi pelokas, reipas, ystävällinen tai reaktiivinen; saat vapaasti päättää, kenen annat terveh-

On tärkeää, että koirasi voi luottaa siihen, että sinun kanssasi se on turvassa eikä sitä aseteta tilanteisiin, joissa sitä pelottaa tai ahdistaa. Teet siis koirallesi valtavan palveluksen, kun sanot sen puolesta tarvittaessa ei. Jos et ole varma, miten koirasi tulee reagoimaan jossakin tilanteessa, voi paras vaihtoehto silloin olla pelata varman päälle ja kieltäytyä. Sinä olet koirasi puolestapuhuja ja suojelija, eikä muiden ihmisten mielipiteillä ole siinä tilanteessa väliä. Miten sitten voi kieltäytyä kohteliaasti? Joskus parhaiten toimii yksinkertaisesti se, että ilmoitat koirallasi olevan koulutus kesken, ja sen vuoksi ei moikkailla ketään. Jos toinen henkilö haluaa kovasti auttaa, voit myös tarjota hänelle jotakin konkreettista tekemistä, jos koet siitä olevan aidosti apua koirallesi. Voit esim. pyytää henkilöä seisomaan tai kävelemään kauempana, kun palkitset koiraasi. Joskus selkeän tehtävän antaminen henkilölle tarjoaa tälle muuta tekemistä, ja koirasikin hyötyy tilanteesta. Kun vielä kiität ylitsevuotavasti avusta, kaikki ovat iloisia. Välillä tulee vastaan ihmisiä, jotka eivät kuuntele pyyntöjäsi. Silloin on parasta olla mahdollisimman selkeä, ja tarvittaessa yksinkertaisesti kävellä pois. Jos toinen henkilö ei osoita kohteliaisuutta kunnioit-

tamalla pyyntöjäsi, ei kannata itsekään murehtia liikaa kohteliaisuuksista, vaan keskittyä siihen, että koirasi ei joudu sille vaikeaan tilanteeseen. Ihmisille ei tarvitse ruveta ilkeilemään tai huutamaan, mutta joskus on parasta vain kommunikoida selkeästi ja suoraan.

Milloin sinä olet suojellut koiraasi sanomalla ei?

Juttu on julkaistu kirjoittajan luvalla.

Uusi hallituksen jäsen esittäytyy Olen Tiina Hassinen ja perheeseeni kuuluvat avopuolisoni Jori sekä bouvier-pojat Pate 3 v ja Aatos 22 kk. Asun Turussa. Asuinympäristöstäni löytyy kauniit Aurajoki-maisemat, kuohuva Halistenkoski ja ainutlaatuinen muinaisjäännöskohde Koroistenniemi. Koirien kanssa tässä ympäristössä on hyvä elää ja harrastaa.

saatavilla ja otimme yhteyttä kasvattajaan. Vappuna 3 vuotta sitten meille tuli pieni bouvier-poika, joka sai nimekseen Pate. Tämä pieni hellyttävä karvapallo hienolla persoonallisuudellaan synnytti välillemme rakkaustarinan, joka on kasvanut syväksi kiintymykseksi ja uskollisuudeksi toisiamme kohtaan.

Mistä rakkaus alkoi

Huhtikuussa 2018 oli Mantan aika lähteä. Luopumisen tuska oli kova ja syliin jäi tyhjä paikka. Patekin tuntui kaipaavan koiratoveria. Aika ei tuolloin ollut vielä kypsä toiselle partakuonolle. Se oli kuitenkin selvää, että kun se aika koittaa, on sen oltava bouvier. Helmikuussa 2019 seitsemänkuukauden ikäinen bouvier-poika Aatos etsi uutta kotia. Taustaselvittelyjen jälkeen leikkisä Aatos tuli luoksemme syventämään kiintymystämme tähän hienoon ja valoittavaan rotuun. Yhteiseloamme tällä kokoonpanolla on nyt kestänyt hieman yli vuoden ja päivääkään en antaisi pois. Myös nämä kolme vuotta bouvierin omistajana on vahvistanut käsitystäni, että valitsimme juuri meille sopiva rodun – bouvierin.

Tutustuin bouvier-rotuun ensimmäisen kerran noin 3,5 vuotta sitten. Tuolloin syksyllä 2016 luonamme asuin mainio kultaisennoutajan, labradorin ja beaglen geenejä omaava iäkäs vanhaneiti Manta 13 v. Olimme päättäneet ottaa seuraavaksi koiraksemme rotukoiran, jonka kanssa voisi harrasta monipuolisesti meille sopivia juttua. Mietimme muutamia rotuja ja listasimme kriteereitä, joiden mukaan yhteiselomme uuden karvatassun kanssa voisi alkaa mahdollisimman joustavasti ja yhteisymmärryksessä seuraavana keväänä. Muistan vieläkin kuin eilisen päivän, kuinka tammikuussa 2017 olimme Turun koiranäyttelyssä katselemassa meitä kiinnostavia rotuja. Bouvier ei ollut roduista ensimmäisenä mielessä, koska rotu oli minulle ennestään tuntematon, mutta miehelle taas tuttu pitkästä kokemuksestaan koiratoiminnan parissa. Harmiksemme näyttelyyn oli saapunut vain yksi koira kolmen muun jäädessä pois. Siitä huolimatta tämä yksi hurmaava bouvier-neiti herätti meidän todellisen kiinnostuksemme rotuun hienolla, ylväällä askelluksellaan ja poseerauksellaan sekä kauniilla ja erikoisella ulkomuodollaan. Pian tämän jälkeen luimme kaiken tiedon, mitä rodusta oli

Nyt uutena hallituksen jäsenenä pystyn lisäämään tietämystäni ja ymmärrystäni tästä rodusta.

Kaikki hurahtavat johonkin

Kävimme Paten kanssa läpi kaikki pentukoulutukset, mistä oli valtavasti apua koiran kasvaessa. Saman aikaisesti innostuin alkuun lähinnä kokeilumielessä kokeilemaan myös näyttelyvalmennusta. Laji oli

ennestään täysin vieras, mutta kipinä kasvoi harjoitusten edetessä, kun se tuntui sopivan hyvin sekä minulle, että myös hienolle ja taitavalle pennulle. Samalla huomasin, että säännölliset näyttelytreenit on erinomainen tapa vahvistaa koiran häiriönsietokykyä. Ensimmäinen pentukesä harjoiteltiin kilpailemista kotiseudulla erilaisissa mätsäreissä. Kokemus karttui näiden ja valmennustreenien ohessa ja syksyllä 2017 tuli jo ensimmäinen mätsärin luokkavoitto. Tästä rohkaistuneena aloitin Paten kanssa kilpailemisen virallisissa koiranäyttelyissä ja mätsärit saivat jäädä. Menestystäkin tuli ihan mukavasti. Eikä aikaa-

kaan, kun huomasin, että olin hurahtanut lajiin. Paten menestyksestä ilahtuneena kasvattajakin totesi minulle kerran lempeästi ”Kaikki hurahtavat johonkin”. Sanat lämmittivät mieltäni. Minulle tämä treeni- ja kilpailumuoto koirien kanssa sopii hyvin. Molemmat koirat on koulutettu lajiin ja taitoja pidetään yllä viikoittain säännöllisillä harjoittelutunneilla. Näin ollen paikka hallituksen näyttelytoimikunnassa oli luonnollinen valinta minulle. Tänä keväänä meidän oli tarkoitus aloittaa yhdessä molempien koirien kanssa ohjatut toko-treenit ja kokeilla jälkitreenejä

monesti säätilan mukaan. Tällöin perillä on oltava kuitenkin jotakin luontoon liittyvää nähtävää. Mottoni onkin, että menemme sinne, minne tuuli kuljettaa.

Yhdessä, yhdessä aina

Aatoksen kanssa, mutta luontoäiti sotki kuviot. Nyt on toistaiseksi tyydyttävä omatoimiharjoitteluun, ja sitähän riittää jokapäiväisillä pitkillä lenkillä säässä kuin säässä. Pieniä harjoitteita voi toki tehdä sisällä ja etenkin ulkona. Toivottavasti syksyn bouvier-leiri toteutuisi, niin saadaan päiviin hieman vaihtelua ja tavata bouvier-ystäviä, kun näyttelytkin taitavat jäädä tältä kesältä kokematta.

Minne tuuli kuljettaa

Koiranäyttelyt eri puolella Suomea ja maan rajojen ulkopuolella ovat antaneet koko perheelle hienoja kokemuksia aktiivisen omatoimimatkailun ohessa. Koirat viihtyvät autossa ja uusien luontopolkujen nuustaminen ja kulkeminen on niistä mukavaa. Ne ovat aina valmiita reissuun. Retkemme kohdistuvat usein pohjoiseen. Yhdessä on kierretty lapin kansallispuistoja, vaellettu Norjan tuntureissa ja koettu vuonojen kauneus. Vaikka koiranäyttelyt antavat selkeän suunnan matkalle, retkeilemme muulloin usein ilman päämäärää,

Tätä kirjoittaessa on Suomessa eletty poikkeusoloja jo yli kaksi kuukautta koronaviruksen aiheuttaman pandemian vuoksi. Arkemme on muuttunut. Tämä aika on vaatinut meitä jokaista miettimään omia toimintatapojamme suhteessa kanssaihmisiin. Huoli kaikista läheisistämme on suuri – myös karvaisista ystävistämme. Olenkin leikkisästi luvannut, mutta puoliksi tosissaan bouvier-pojillemme, että olemme yhdessä, yhdessä aina. Jotta tämä onnistuu, on siedettävä poikkeusolojen määräämiä rajoitteita. Se on mielestäni kuitenkin pieni hinta sille, että vielä koittaa aika, jolloin elämä palaa normaaleihin uomiinsa. Tällöin voimme taas vapaammin ja laajemmin harrastaa koiriemme kanssa sekä viettää aikaa perheen ja ystävien parissa. Pidetään kaikki huolta itsestämme, jotta voimme pitää huolta hienoista koiristamme.

Hyvää, rentouttavaa ja turvallista kesää kaikille!

Uusi hallituksen jäsen esittäytyy Olen Heini Hartikainen ja perheeseeni kuuluu avomies ja bouvierit Onni (Drovin Demi) lähes 11 v ja Aarre (Kotitontun Falco) 16kk. Asustelemme Kuopiossa. Vapaa-aika menee pitkälti koirien kanssa puuhaillessa. Harrastuksiin kuuluu toko ja rallytoko, Aarteen kanssa on aloiteltu myös hakua josta se on kyllä kovin innoissaan. Onnikin lähtee edelleen innolla mukaan treeneihin, se on meidän koirakoululla myös ohituskummin virassa.

Bouvier on ollut taloudessa vuodesta 2006 ja yhdistysaktiivi olen ollut nyt muutaman vuoden pentuvälittäjänä, Toko-asioista vastaavana ja Keski-Suomen alueyhdyshenkilönä. Hallitustyöskentelystä minulla ei ole kokemusta, mutta innolla odotan mitä tämä pesti tullessaan tuo.

IN MEMORIAM Olen hyvin kiitollinen, että sain elää Sallin ja Lucan kanssa näinkin pitkän yhteisen taipaleen. Olisin toivonut, että yhteistä matkaa olisi ollut vielä edessäpäin mutta näin ei ollut tarkoitettu tapahtuvaksi. Molemmat saivat nukahtaa rauhassa ikiuneen omassa kodissaan rakkaiden ihmisten ympäröimänä. Ette ole enää vierelläni mutta säilytte ikuisesti muistoissa ja sydämessäni. Rakkaudella kaivaten, Kirsi

BOVENOP DUSTIN HOFFMAN ”LUCA” 28.12.2007 – 06.03.2020 Mä annan sut pois Mä päästän sut pois Vaikka sattuu Sä annat mut pois Sä päästät mut pois Kaikkeen tottuu Hymyillään vaan Ei oo muutakaan enää antaa Luovutaan toisistamme hiljaa. (Laura Närhi)

BALT VMVA & HeVW-16 & VV-16 & LTVV-17 & LVVV-17 & VV-17 & HeW-17 & HeVW-17 &PMV-17 &PMVV-17 & HeVW-18 & VV-18 BOVENOP DARLENE CONLEY ”SALLI” 28.12.2007 – 27.10.2019 Et ole ikiunessa, et ole poissa, olet tuhat tuulta puistikoissa, olet valon välke aallokossa, olet timantti hankien loistossa. Et ole jättänyt meitä, et ole vaiti, olet lintujen laulu taivaalla, olet kuiskaus viljapellolla, olet henkäys rakkaasi poskella.

Yhteystiedot HALLITUS

Puheenjohtaja Jeanette Blom Yhdysvuorentie 14, 21290 Rusko 050 307 2717 jeanette.blom@kotikone.fi Varapuheenjohtaja, Rahastonhoitaja Merja Kiiski Tapiolantie 30, 21340 Tortinmäki 0400 651 124 merjat.kiiski@gmail.com Sihteeri Sirpa Römpötti Pöytämäentie 22, 41140 Kuikka 040 523 1582 sirpa.rompotti@gmail.com Jäsenet Tiina Rissanen Launatanpohja 22 , 70940 Jännevirta 050 305 5035 tiina.rissanen@iki.fi Johanna Valtanen Vaarantie 6, 31640 Humppila 040 571 9347 johanna.valtanen@live.com Aino Sivonen Koivulahdentie 121, 81200 Eno aa.sivonen@opaasi.fi Heini Hartikainen heini.hartikainen@hotmail.com Minna Tuominen Loventie 229a, 21560 Ollila minski.tuominen@gmail.com 36

Tiina Hassinen Kuohukuja 2, 20540 Turku 050 303 5334 tkhassin@gmail.com Varajäsenet Taija Tikander taija. tikander@outlook.com 0407326140 Niklas von Schöneman 044 534 2198 niklas.vonschoneman@gmail.com

KOE- JA KILPAILUTOIMIKUNTA LUONNETESTI-asiat

Merja Kiiski Tapiolantie 30, 21340 Tortinmäki 0400 651 124 merjat.kiiski@gmail.com

MH-LUONNEKUVAUS-asiat

Tiina Rissanen Launatanpohja 22, 70940 Jännevirta 050 305 5035 tiina.rissanen@iki.fi

PAIMENNUS-asiat

Tiina Rissanen Launatanpohja 22, 70940 Jännevirta 050 305 5035 tiina.rissanen@iki.fi

PK-asiat

Sirpa Römpötti Pöytämäentie 22, 41140 Kuikka 040 523 1582 sirpa.rompotti@gmail.com Jeanette Blom Yhdysvuorentie 14, 21290 Rusko 050 307 2717 jeanette.blom@kotikone.fi

PEKO-asiat

Tarja Sirola 040 7073898 tarja.sirola4@gmail.com

RALLY-TOKO-asiat

Minna Tuominen Loventie 229a , 21560 Ollila 050 386 3871 minski.tuominen@gmail.com

AGILITY-asiat

Minna Tuominen Loventie 229a , 21560 Ollila 050 386 3871 minski.tuominen@gmail.com

TOKO-asiat Heini Hartikainen 0442425293 heini.hartikainen@hotmail.com

JALOSTUSTOIMIKUNTA Jonna Merimaa Tellervonkatu 4 G 26, 48700 Kotka jonna.merimaa@kolumbus.fi

Kristiina Kraemer Vähämäki 4, 21360 Lieto as 044 589 7575 brilands20@hotmail.com Katriina Neva Lehtirannankuja 52, 03790 Vihtijärvi 040 7590084 katriina@peikkonevan.fi

NÄYTTELYTOIMIKUNTA Minna Tuominen Loventie 229a, 21560 Ollila 050 386 3871 minski.tuominen@gmail.com

Marita Satukangas Sorvankaari 4 C 14, 01900 Nurmijärvi 041-4363 639 marita.satukangas@saunalahti.fi Johanna Valtanen Vaarantie 6, 31640 Humppila 040 571 9347 johanna.valtanen@live.com Aino Sivonen Koivulahdentie 121, 81200 Eno aa.sivonen@opaasi.fi Merja Kiiski Tapiolantie 30, 21340 Tortinmäki 0400 651 124 merjat.kiiski@gmail.com Tiina Hassinen Kuohukuja 2, 20540 Turku 050 303 5334 tkhassin@gmail.com

JÄSENASIAT Jäsensihteeri

Taija Tikander 040 7326140 jasensihteeri.bouvier@gmail.com Jäsenmaksut 2020 Varsinainen jäsen 30 e Perhejäsen 15 e Kasvattajan ilmoittama pennunostajajäsen 10 e

PENTUVÄLITYS Heini Hartikainen 0442425293 heini.hartikainen@hotmail.com Pentulista löytyy yhdistyksen nettisivuilta www.suomenbouvier.fi

Y-tunnus 3039137-2

LEHTI

Bouviersanomat Piia Heinilä www.makseri.com Lehden aineisto: piia@makseri.com Ilmoitushinnat (Jäsenet -50%) Mustavalkoinen: Aukeama 100 e 1 sivu 60 e 1/2 sivu 35 e 1/4 sivu 20 e 4-väri : Takasivu 100 e Vain maksetut ilmoitukset julkaistaan. Laita kopio kuitista materiaalin mukaan.

WWW-SIVUT

Johannes Lahti johannes.lahti@gmail.com

RAHALIIKENNE Rahastonhoitaja

Merja Kiiski Tapiolantie 30 21340 TORTINMÄKI 0400 651 124 merjat.kiiski@gmail.com Pankkiyhteydet FI52 5433 0220 0009 43 Jalostustili FI58 5433 0220 0148 03 Tilille maksetaan erikseen mainittujen kampanjoiden tuotot. Lahjoituksia otetaan vastaan. Maininta “lahjoitus” tiedonantoja-kenttään.

ALUEYHDYSHENKILÖT Keski-Suomi

Uusimaa

Pohjanmaa

Varsinais-Suomi

Sirpa Römpötti Pöytämäentie 22, 41140 Kuikka 040 523 1582 sirpa.rompotti@gmail.com

Minna Vainionpää Alasippolantie 3, 62100 Lapua 040 753 5964 minna.vainionpaa@netikka.fi

Marjaana Lohivirta Vesikansantie 256, 03100 Nummela 050-300 7151 marjaana.lohivirta@kolumbus.fi

Minna Tuominen Loventie 229a, 21560 Ollila 050 386 3871 minski.tuominen@gmail.com

Kymenlaakso/ Itäinen Uusimaa Taija Tikander taija. tikander@outlook.com 0407326140

Bouvier leiri 11.-13.9.2020 Leiri järjestetään 11.-13.9.2020 Pitkäjärven kauniissa maisemissa Kokemäellä. Tarjolla mahdollisuus tutustua niin muihin Bouviereihin sekä heidän omistajiinsa kuin palveluskoiralajeihin (Lajit tarkentuvat myöhemmin). Aiempaa kokemusta ei tarvita, vaan myös aloittelijat erittäin tervetulleita mukaan saamaan vinkkejä mitä kaikkea oman Bouvierien kanssa voi tehdä!

Laita päivä jo kalenteriisi! Lisätietoa ja ilmoittautumisohjeet tulossa! Lisätietoja: Suomen Bouvier -nettisivuilta tai https://www.facebook.com/ events/221378092200250/