Yleisurheilun syyskausi alkaa 1.9.2026. Äänekosken Urheilijat tarjoaa ohjattua yleisurheiluvalmennusta kaikenikäisille ja -tasoisille liikkujille.
Toimintaa löytyy niin harrastajille kuin tavoitteellisesti kilpaileville ja huippu-urheiluun tähtääville urheilijoille.
Jokaiselle löytyy oma ryhmänsä, jossa voi kehittyä omien tavoitteidensa mukaisesti turvallisessa ja kannustavassa ympäristössä.
- Liikuntaleikkikoulu 4-5v
- Yleisurheilukoulu 6-8v
- Yleisurheilukoulu 9-13v
- Kilparyhmä
- Valmennusryhmä
- Aikuisyleisurheilu
Cheerleading-ryhmät aloittaa 24.8.2026
- 6-8v
- 9-14v
Ilmoittautumiset ovat avoinna www.aanekoskenurheilijat.fi.
Seuraava ÄKS ilmestyy
12.8.2026
394/202 6 ÄKS.FI
Haluan tehdä parhaan suorituksen ratsastaessa.
Tiia Saukonoja
Saarikkaalla ajetaan rallia jo kolmatta kertaa
Päätoimittajalta 10 4
Suojärven uimarannan pukukopin tuhopoltto pistää miettimään, miksi ihmeessä tällaisia - ja monenlaisia muitakin ilkivallan tekoja tehdään. Kertooko tämä tekemisen puutteesta, pahasta olosta yhteiskuntaa kohtaan vai onko kyseessä puhtaasti järjetön ja typerä teko tai näyttämisen halu.
Suokin uimaranta liittyy vahvasti oman lapsuuden ja nuoruuden viettoon. Siellä meni kesä polskien, ensin uimaan opetellen, sitten uimakandidaatin ja -maisterin tutkinnon suorittamiseen. Suokilla oli kaikki kaverit! Siellä oli kioski ja uimavalvoja. Siellä oli uimakoulukin.
Silloin ei levitetty aurinkorasvoja vaan värjöteltiin vohvelikangaspyyhkeen alla hampaat kalisten ja hypittiin vitosesta, rohkeimmat kutosesta, eli hyppytorin kaiteen päältä. Nyt ei ole hyppytornissa mittaa kuin kolme metriä, eikä sinne yläilmoihin pääse, kun on tikkaat poistettu, kun on veden pinta tiedotteen mukaan liian alhaalla. Laituriltakin on hyppääminen kielletty. Joku oli magneettikalastanut polkypyörän laiturin viereltä, eli lienee annetut kiellot tarpeen, sillä ei voi tietää mitä joku jannu tai pimu on järven syvyyksiin keksinyt viskata.
Oli mukavaa kun lapsenlapset olivat yökylässä. Käytiin Suokilla juuri edellisenä päivänä ennen pukukoppien tuhoa. Muuten oli tosi hyvä reissu, mutta ihmettelyä riitti miksi aikuiset ihmiset ajoivat autonsa ihan rantaan ajokiellosta kertovasta merkistä huolimatta. Ja miksi ne kolmella mopolla kakspäällä käyneet näyttivät famun kultaisille poikasille keskisormea. Siinä riitti ihmettelemistä ja keskustelun aihetta vielä ennen kuin nukkumatti kävi unihiekkaa heittämässä.
Nyt jos koskaan olisi tyylikästä olla fiksu. Että olisi munaa ottaa vastuun tekemisestään. Toivon, ettei kyseessä ole niin paatunut tyyppi, ettei tehty ilkivalta hetkauta yhtään. Jaksan uskoa vielä ihmisten hyvyyteen, ja siihen, että palon sytyttänyt on jäänyt vaille nukkumatin visiittiä.
Marjo Steffansson
Muumiomummot sotesotkuissa
Lilja ja Ruusu ovat Sote-alan muumioituneita ammattilaisia, Lilja entinen sairaanhoitaja ja Ruusu entinen suuhygienisti.
Muumiomummot Lilja ja Ruusu - Marja Mäkinen ja Henna Puustinen julkaisivat kirjan Muumiomummot sotesotkuissa.
Kaikki sai alkunsa Äänekosken terveyskeskuksen henkilöstön näytelmäkerhosta. Mikä parasta, sen myötä alkoi myös ystävyys ja uusi vaihe elämässä, muumiomummoilu.
– Kun saatiin hyvää palautetta kirjailija Reijo Honkoselta Mummon mökki ensi-illan jälkeen, se oli menoa. Hän sanoi, että me ollaan valmiita vaikka Kansallisteatteriin, ja kun ei ole tullut puhelua Helsingin suunnasta, niin ajateltiin että pitää itse alkaa tekemään jotain, Marja Mäkinen ja Henna Puustinen naurahtavat.
Ja siitä se iso pyörä pyörähti ja show alkoi valmistua kuin itsestään. Suuhygienistinä vuosikymmenet toiminut Mäkinen ja sairaanhoitaja Puustinen tietävät millaiseksi sotemaailmassa on työskennellä. Myös asiakkailta saatu palaute kertoo, että meno on muuttunut melkoiseksi.
– Tällainen muumiona leijuminen on erinomaista vastapainoa työlle, Mäkinen sanoo.
Ystävysten ajatukset käy hyvin yhteen. Kun toinen aloittaa lauseen, voi toinen sen lopettaa.
– Näin se kirjakin syntyi, yhdessä tuumin. Ollaan vakavien asioiden äärellä, mutta huumorin kautta. Mukana on realitya, scifiä jota ollaan sekoitettu komedian tavoin kirjan sivuille. Kun työ on komedian ja draaman ja satiirin vä-
lillä kulkevaa. Sote on kuin iso teatteri, mutta kukaan meistä jalkatyötä tekevistä ei tiedä kuka sitä todellisuudessa ohjaa. Koko sote on kuin oopperan kummitus, sellainen jonka puuttuvaan käsikirjoitukseen jokainen yrittää ujuttaa oman osansa. Kun kaikesta supistetaan, paitsi yläkerrasta, niin ne jotka tekevät hoitotyötä ovat väsyneitä ja todella kovilla,
KIRJAN TAPAHTUMAT sijoittuvat lähitulevaisuuteen. Lilja ja Ruusu ovat Sote-alan muumioituneita ammattilaisia, Lilja entinen sairaanhoitaja ja Ruusu entinen suuhygienisti.
– He eivät ole sopineet taivaaseen, vaan ovat joutuneet välitilaan. Muumiomummot joutuvat odottamaan paikkaa siinä missä vanhukset pääsyä palvelukeskuksiin tai sairaat odottamaan hoitoa, Mäkinen kertoo.
Lilja-parka oli kuollut työtaakan alle työpaikalleen.
– Sinne nääntyi lattialle, mutta ei hätää hän sai henkilöstöhallinnosta muistolauseen, joka oli lainattu Eino Leinolta.
Kirjan sivuilla saattohoidetaan, annetaan kyytiä hammaskivelle, mennään pillit päällä päivystykseen ja hyökkäysvaunulla hoitoon. Kirja on kunnianosoitus sotealalla työskenteleville.
– Tiukkapipoisille tämä ei toimi, sillä mieli voi pahoittua. Siitä me ei oteta vastuuta, vaan valittaa voi vaikka korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Jos päättäjät lukevat tämän, niin saattaa olla että yöunet menee. Ajatuksena on herättää ajatuksia
ja jäädä ihmisten mieleen. He ovat hengettömiä, mutta jääneet välitilaan, koska hoitotakuu ei koskenut kuolleita. He tarkastelevat maailmanmenoa vanhoin silmin tulevaisuuden maailmassa globaalien kriisien keskellä. Ensimmäisessä kirjassa muumiomummot seikkailevat sote-keskuksessa ja sen läheisyydessä. He majailevat hautausmaalla, koska muualle heitä ei huolita. Tarina on sekoitus komediaa, tragediaa, scifiä ja kokemuksellista faktaa.
– Jokainen lukija ottakoon itse selvää missä genressä milloinkin liikutaan.
ENSIMMÄINEN omakustanteinen kirja on nyt ulkona, toinen nimeltään Hengen menoa on jo painovalmis ja kolmas jo viritteillä.
– Synnytysprosessi oli kova, onneksi se ei tullut alakautta. Oli työtä ja tuskaa sekä hikisiä hetkiä, mutta kun polte oli kova, niin johan se syntyi, se ensimmäinen kirja, Henna Puustinen huokaa. Muumiomummot ovat leijuneet pitkin Äänekosken kesätapahtumia. Heidät voi tavata kulttuuritoimen järjestämällä Kyläkiertueella.
– Me ei vielä tiedetä mihin kaikkialle meidän show meitä kuljettaa. Harmi, että työ jarruttaa leijumista ja kun vielä näyttää, että eläkeikää nostetaan koko ajan, niin ei voi tietää, milloin pääsee oikein kunnolla vauhtiin, Marja Mäkinen ja Henna Puustinen sanovat ja muistuttavat että huumorin kukka on kaunehin kukka, oli se kukkanen sitten ruusu tai lilja.
Marjo Steffansson
SECTO RALLY SAARIKAS
PERJANTAINA 31.7.
09:45 EK 3 Saarikas 1 15:49 EK 7 Saarikas 2
Kohta mennään ja lujaa
Sumiaisten Saarikkaalla ajettava 15,78 kilometrin mittainen erikoiskoe tarjoaa haasteita sorateiden virtuooseille ja hurjasti talkootunteja Äänekosken Urheiluautoilijoille.
Marjo Steffansson
Suomen MM-ralli viettää tänä vuonna 75-vuotista juhlavuottaan - ja Saarikkaalla ajetaan jo kolmatta kertaa erikoiskokeita kahdesti saman päivän aikana. Äänekoskella Saarikkaalla ajetaan EK:t 3 ja 7. Erikoiskokeiden välissä ajetaan myös kansallinen Vetomies-kilpailu, eli luvassa on koko päivän täydeltä ralllitunnelmaa. Saarikas vaatii kartturilta erinomaista nuotinlukutaitoa ja ajajalta nopeaa reagointia. Mäet, mutkat ja kapeat ajolinjat ovat mielenkiintoisia niin kilpailijoille kuin katsojillekin.
SECTO RALLY Saarikkaan erikoiskokeiden päällikkönä toimii tuttuun tapaan Erja Pentinpuro ja varapäällikkönä Mika Kuoppala. Pentinpuron alaisuudessa toimii turvapäällikkö, viestipäällikkö sekä järjestyspäällikkönä toimiva Tapio Takkinen – Minulla on pätkän varrella 107 henkilöä varmistamassa kilpailijoiden ja katselijoiden turvallisuudesta. Erikoiskoe on jaettu 14 kilometrin mittaiseen jaksoon. Jokaiselta löytyy jaksopäällikkö ja hänen alaisuudessaan on kuudesta kymmeneen henkilöä: järjestyksenvalvojia, liikenteenohjaajia ja niin sanottuja turvahenkiöitä. Yhden tiukan rallipäivän järjestelyt vievät aikaa ei vain ajatuksissa vaan ihan konkreettisesti. Talkoolaisia erikoiskokeelle tarvitaan parisataa käsiparia, järjestyksenvalvontaa, ruokahuoltoon, liikenteen ohjaukseen ja lipunmyyntiin. Ja totta kai mukana on myös AKK:n po-
rukkaa ja henkilöitä Secto Rallyn organisaatiosta.
Talkoita on tehty ennen rallipäivää satojen tuntien verran.
– Kun koko kyläyhteisö on homman takana. Lipunmyynnissä on nelisenkymmentä henkilöä ja kun reitin varrelle saadaan kuumaksi viisi grilliä, tarvitaan monta makkaranpaistajaa, Takkinen laskee.
Rallit tuovat mukavasti euroja paikaillisille seuroille, jotka tulevat pitämään huolta, että päivän aikana katsojat saavat syödäkseen.
Saarikkaalla maankäyttöalueen lupia on maanomistajilta saatu katselijoiden käyttöön parikymmentä.
– Kaikki sopimukset on tehty kirjallisesti, sovitaan mitä saa tehdä ja mitä ei. Lisäksi on vedetty siimaa, jonka takaa voi rallia seurata jokamiesoikeutta käyttäen.
TAKKINEN MYÖNTÄÄ, että järjestelyt alkavat sujua jo rutiinilla, varsinkin, kun erikoiskoe ajetaan samalla lailla kuin viime vuonna.
– Metrilleen sama reitti. Tämä vuosi oli Äänekosken Urheiluautoilijoille helppo siinäkin mielessä, että me tiedetään asioista, ollaan tehty jo raivauksia, kaksi vuotta sitten tehtiin kävelysillat Pukkijoen ylitykseen. Kun isommat hommat on jo ikäänkuin valmiina, niin onhan tämä ollut helpompaa, mutta siitä huolimatta työ on iso.
Varsinaiset talkoot aloitettiin kaksi viikkoa ennen rallistarttia.
– Ukkonen keskeytti parkki- ja katselualueiden rakentamisen, eli uudet talkoot on pidettävä niiden suhteen. Tiedän, että itse olen paikalla ralliviikon jokaisena päivänä, Takkinen naurahtaa.
Takkinen sanoo, että Saarikkaan metsät tulevat ole-
Tapio Takkinen on Saarikkaalla ajettavan MM-rallipätkän järjestyspäällikkö.
maan täynnä asuntoautoja.
– Katsojia voi olla 7000 ja 10 000 välillä. Se on niin säästä kiinni, kuinka lähdetään liikkeelle, mutta ammattikatsojat lähtevät säällä kuin säällä. On jännä nähdä kuinka paljon tänä vuonna Saarikas kiinnostaa, sillä se on jo niin sanottu vanha pätkä, Takkinen pohtii.
TAKKINEN TUNTEE rallireitin kuin omat taskunsa. Hän pohtii, kuinka ratamestarit hakevat mielenkiintoisia pätkiä, joissa kuljettaja saa kokea rytminvaihdoksia ja katsoja saa sitä kautta jännitettävää.
– Tänä vuonna en ole ajanut pätkää läpi kuin vasta kymmenkunta kertaa. En tiedä, kuinka pitkään Pitkänmäentietä ajetaan perjantaina kaasu pohjassa, mutta sen tiedän, että pitkän matkaa.
Kun lähdetään Saarikkaan tietä, tulee tiukka ässämutka, ja jos ei siihen huomaa jarruttaa, niin metsä raikaa. Kun käännytään Tuomaalantieltä Kivisillan tielle, muuttuu ajo jännittäväksi sillä tie on kapea.
Kun noustaan Pitkämäentielle, päästään rallattelemaan kunnolla.
– Suoran päässä odottaa kurvit, joihin viime vuoden Vetomies -kisassa päättyi useampi matkanteko. Jos voin luonnehtia Saarikkaan reittiä, se on perinteinen, Ouninpohjan tyyppinen pätkä. Olishan se hieno kokeilla kaasu pohjassa, vaan en tiedä kuinka pitkälle pääsisin, Tapio Takkinen naurahtaa.
Kuva: McKlein
PERUSOPETUKSEN TYÖ- JA LOMA-AJAT 2026-2027
Syysloma
Koulu alkaa ti 11.8.2026
Syyslukukausi
11.8.-19.12.2026
Kevätlukukausi
7.1.-5.6.2027
Sirjuksen ”tyhjennys” POP UP -KOSKIKESKUS KATUTASO- paitoja - housuja - kenkiä - neuleita - takkeja - laukkuja 5,- 15,10,- 20,30,-
12.-18.10.2026
Joululoma
20.12.2026 -6.1.2027
Talviloma
1.-7.3.2027
MESTISVIERAITA SUOLAHDESSA
Kaksi uimahallia | Yksi aktiivinen Äänekoski | 100 000 uimahallikäyntiä
Peruskorjattu ja uusiutunut
Avajaiskahvit. Live-musiikkia
Duo Kurtit. Tervetuloa!
Aukioloajat
• ma, to, pe 14-21
• ti 14-20
• ke ... 6-9 ja 14-20
• la ......... 12-18
• su suljettu
Ohjatut vesijumpat 24.8.2026 alkaen
Suolahden uimahallissa
• ti 13.15-13.45 kaikille avoin vesijumppa
• to 14.30-15 parittomilla viikoilla, Traktoritehtaan Veteraanien vesijumppa, avoin muillekin
• to 18-18.30 kaikille avoin vesijumppa
Uimahalli VesiVelhossa
• ma 18-18.30 kaikille avoin vesijumppa
• ke 11-11.30 erityisryhmien vesijumppa
• ke 11.40-12.10 Syöpäyhdistyksen
Aukioloajat
• ma, ke-to 14-21
• ti 6-10 ja 14-20
• pe 6-10, la-su 12-18 Huom! aamu-uinneilla ei kassapalveluita.
Lisätiedot
Suolahden uimakassa 0400 115 346
oma vesijumppa-aika
• to 14.30-15 Ilona ry:n vertaisohjattu vesijumppa, avoin kaikille
• pe 12-12.30 XL-vesijumppa
Molemmissa halleissa käytössä myös omatoimiseen vesijumppaan virtuaalivesijumppatelevisiot. Työttömien ilmaiset uinnit jatkuvat uimahalleilla to 20.8., 3.9., 1.10., 5.11. ja 3.12.
Uimahalli VesiVelho avautuu ma 17.8.2026 klo 14
Lisätiedot
• VesiVelhon uimakassa 0400 115 345
• Liikuntavahtimestarit 040 356 4779
Eloriehan kynnyksellä
Äänekosken Yrittäjät ry:n kesän suurin voimanponnistus on Eloriehan järjestämisvastuu. Äänekosken suurin koko perheen tapahtuma tuo Rantapuistoon tuhansia kävijöitä.
Marjo Steffansson
Tämän kesän Elorieha on järjestyksessään jo 16. Elorieha pitää yllä Palokuntajuhlien jättämää aukkoa, jossa ennen koulujen alkamista päästään tapaamaan tuttuja ja vaihtamaan kesän kuulumiset.
Äänekosken Yrittäjät ry:n hallituksen jäsen Riikka Happo on pitänyt Eloriehan järjestelyiden punaista lankaa käsissään jo toistamiseen. Viime kesän Elorieha onnistui niin sään kuin kävijöiden sekä näytteilleasettajien ja esiintyjien myötä. Rutiinia ei Hapon mukaan järjestelyissä vielä ole, mutta toki tulevaa tapahtumaa voi lähteä valmistelemaan varmalla otteella, kun tietää mihin ryhtyy.
– Tietenkin helpottaa, kun tietää suurin piirtein mitä on luvassa ja edessä. Nyt on osannut huomioida asioita aivan eri kulmalla, ja toki siitä on ollut suuri apu, Riikka Happo sanoo ja kertoo, että Äänekosken yrittäjäyhdistys haluaa lisätä asukkaiden ja erityisesti lapsiperheiden viihtyvyyttä Äänekoskella Eloriehan myötä.
JOS JOKU yllättää tapahtumajärjestäjät, niin se ei ole vain sää, vaan byrokratian määrä. Tärkeää asiaa, sillä kyseessä on pääsääntöisesti näytteillleasettajien ja kävijöiden turvallisuuteen liittyviä asioita.
– Se on melkoinen viidakko: on monenlaisia lupaja ilmoitusasioita, jotka pitää saada hyvissä ajoin liikkeelle mahdollisimman laajasti ja tarkasti. Kun tapah-
tuman ajankohta on kesällä, aiheuttaa viranomaisten lomat omat mutkansa matkaan. On tärkeää, että meillä järjestäjillä on selvät sävelet, jos jotain sattuu, Happo painottaa.
Eloriehassa myös yhdistykset ja yritykset pääsevät esittelemään toimintaansa ja järjestävät samalla monenlaista mukavaa tekemistä kaikenikäisille.
Elorieha kulkee vielä hyväksi havaitulla kaavalla, mutta Hapon päässä alkaa jo kuplia ajatus uudistumisen suhteen.
– Meidän on syytä alkaa pohtia, voisiko Elorieha olla tulevaisuudessa tapahtuma, joka sijoittuu vaikkapa viikonloppuun, ei vain perjantai-iltaan. Katsotaan tämän kesän Eloriehan päätteeksi, mikä toimii hyvin ja missä olisi kehittämisen paikka. Tämä on sellainen vuosi, jonka jälkeen päästää oikeasti miettimään onko uudistuksen aika.
HAPPO SANOO, että Eloriehaa tehdään yritäjähallituksen jäsenistä koostuvan tapahtumatoimikunnan
puitteissa. Liikenteenohjaukseen, järjestysmiestehtäviin tarvitaan lisäksi noin kaksikymmentä henkilöä.
– Tämä on pitkä prosessi, jossa riittää tekemistä pitkin vuotta. On selkeää, että järjestelyt on pienen ja aktiivisen porukan takana, niin silloin vältytään päällekkäiseltä tekemiseltä ja kaikki asiat tulee varmasti hoidettua. Yrittäjäjärjestö toivoo, että paikalle tulee paljon osallistujia.
– Sää sanelee tosi paljon, mutta jos aiempiin vuosiin peilaa, niin toivon, että saamme ainakin 3000 kävijäämieluummin vaikka 5000!
RANTAPUISTOON saapuu runsaasti näytteilleasettajia, Taikuri Toomaksen Löpötilöö-taikurishow, musisoimassa Mari Albert ja Tuomo Mustonen sekä Jyväskylän Sinfoniaorkesterin duo! Toimi-laiva risteilee vierasvenelaiturista ja Kosken Komiat järjestävät yhteislaulua.
Elorieha Äänekosken Rantapuistossa
pe 7.8. klo 17-20. Tapahtuma on päihteetön ja pääsymaksuton.
Kyläkiertue tuo kulttuuria lähelle
Kulttuuritoimen kyläkiertue tuo 28.-30. elokuuta kylille monipuolisen kattauksen paikallista kulttuuriosaamista.
Marjo Steffansson
Helmikuussa järjestetyssä kulttuurifoorumissa ideoitiin ja linjattiin kulttuuritoimen osallistavan budjetin käytöstä. Eniten kannatusta sai idea, josssa paikallisten kulttuurintekijöiden voimin toteutetaan kyläkiertue, jossa yhdistyvät eri taidemuodot ja kylien elävä
perinne. Nyt on aikataulu ja esiintyjät lyöty lukkoon.
KYLÄKIERTUEEN toteutuksessa on tehty tiivistä yhteistyötä kyläyhdistysten kanssa ja kiertuepaikat on löydetty kyläparlamentin avulla.
– Kyläkiertue on erinomainen mahdollisuus niin paikallisen kulttuurin ja kulttuurintekijöiden esiin nostamiseen kuin kylien elinvoiman edistämiseen, kertoo Äänekosken kaupungin kulttuurituottaja Jukka-Pekka Pohjolainen
KULTTUURITOIMI pyysi avoimen haun kautta äänekoskelaisilta kulttuurintekijöiltä sisältö- ja esitysehdotuksia iltoihin. Näistä valittiin Kyläkiertueen ohjelmaa toteuttamaan Ville-Veikko Liekkinen, Muumiomummot, Mistica ja Äänekosken Kalevalaiset naiset. Kiertue toteutetaan yhteistyössä Konginkankaan kyläyhdistys ry:n, Mämmen kyläyhdistys ry:n ja Saarikkaan kyläyhdistys ry:n kanssa. Kyläkiertueen tapahtumiin on vapaa pääsy.
Kyläkiertue
Pe 28.8. klo 18 Konginkankaan kylätalo
La 29.8. klo 17 Mämmen Metsäpirtti
Su 30.8. klo 15 Saarikkaan kylätalo
Riikka Happo vetää Äänekosken Yrittäjät ry:n järjestämän Eloriehan järjestelyitä.
Juniorit ja turvallinen harrastaminen toiminnan ydin
Seuran toiminta keskittyi heti alusta lähtien vahvasti omalle ”kotitallille” Aittolahteen, mikä teki toiminnasta erittäin yhteisöllistä, koska kaikki tunsivat toisensa ja yhteydenpito oli helppoa. Suositut heppakerhot olivat toimiva väylä ohjata aloittelevia harrastajia toimimaan turvallisesti hevosten kanssa. 2000-luvun puolella järjestettiin isompia kaksipäiväisiä kilpailuja myös Äänekosken keskustassa Palomäen kentällä. Seuralle urakka oli iso, kun ratsastus tuotiin lähelle ihmisiä, kisat olivat joka vuosi yleisömenestys.
Aittolahden tallin toiminnan päättyminen 2012 tarkoitti seurassa kriisiä, mutta pohdinnan tulos oli, että toiminta jatkuu ilman omaa tallia. Seura alkoi vahvistaa osaamistaan kilpailujen järjestäjänä ja yhteistyökumppaniksi tuli lähialueen muita talliyrittäjiä. Esimerkiksi Leppäveden Polleparkissa seura järjesti useampia kansallisia kilpailuja vuosittain.
Seuran toiminta koki mittavan menetyksen 2017, kun yksi seuran perustajista ja pitkäaikainen moottori, puheenjohtaja Minna Argillander, menehtyi vakavaan sairauteen. Minna oli kannustava ja uutta luova tekijä, joka kantoi huolta junioritoiminnasta ja toimi itse mm. tuomarina aina kansallisella tasolla asti.
ÄSeRa tukee vahvasti omaa väkeään: seura on kouluttanut omia toimihenkilöitä ja tukenut mittavalla summalla jäsentensä kilpailemista mm. maksamalla mitalibonuksia ja lähtömaksuja.
Vaikutamme harrastukseen myös sisältäpäin ja meillä on edustus Suomen Ratsastajain liiton aluejaoston hallituksessa.
Valitettavasti tallien puitteet eivät tällä hetkellä mahdollista sujuvaa kilpailutoimintaa kisa-, verryttely- ja parkkipaikkoineen Äänekoskella. Oma maneesia suunniteltiin pitkään Liimattalan raviradan yhteyteen, mutta hanke kaatui 2019 muista kuin seurasta johtuviin syihin.
Toiminta-alueena on tällä hetkellä koko pohjoinen Keski-Suomi. Tällä hetkellä vuoden merkittävin ponnistus ovat elokuiset kenttäkilpailut Keuruulla, jossa on maakunnan ainoa maastoesterata. 30 vuotta on takana ja juhlimme seuraamme syyskuussa. Tervetuloa mukaan aktiiviseen toimintaamme, lisätietoa saat mm. sometiliemme ja kotisivun kautta. ÄSeRa - olet hyvässä seurassa.
Tiia Saukonoja puheenjohtaja Ääneseudun Ratsastajat ry
”Heppakerhot opettivat toimimaan turvallisesti hevosten kanssa, mutta myös ettei ketään saa kiusata ja toisille pitää olla ystävällinen”, heppakerho-ohjaajat Saara Honkonen ja Veera Ruuth korostavat.
Heppakerhot opettivat tärkeitä taitoja
Kun Saara Honkonen ja Veera Ruuth saavat käteensä vanhoja kuvia Aittolahden tallin heppakerhosta, alkaa välittömästi puheessa vilistä kerholaisten ja ponien nimiä. Ollaan jossain vuosituhannen vaihteessa, jolloin ”Soralahden siskokset” vetivät yhdessä muiden ohjaajien kanssa sunnuntaisin ryhmiä, joissa parhaimmillaan kulki lähes 40 pientä heppatytön alkua. Moni heistä kävi myös ratsastustunneilla.
- Heppakerhot olivat erinomainen tapa oppia valvotusti kaikkea sitä, mitä ratsastustunnilla ei oppinut. Pienimpien kanssa opeteltiin taluttamaan hevosta, käärimään pinteleitä ja varustamaan hevonen valmiiksi tunnille. Isommat kävivät läpi ruokintaa ja lääkintää, ja tallilla järjestettiin myös merkkisuorituksia, Veera Ruuth muistelee.
Ei juosta, metelöidä tai kiusata
Kerhon avulla kasvettiin tallikulttuuriin ja opeteltiin tallin tavat - ei saa juosta, metelöidä tai mennä hevosen taakse.
Saara Honkonen korostaa kerhoilla olleen myös merkittävä sosiaalinen tehtävä:
- Opittiin olemaan kaikille ystävällisiä ja neuvomaan toisia. Kiusaamista ei juuri ollut, sillä siihen puututtiin heti.
- Samalla totuttiin tekemään asioita, jotka eivät aina olleet niin mukavia. Vaikka sormia palelisi tai olisi kastunut, hevoset hoidettiin ensin ja vasta sitten syötiin omat eväät.
Tallilaisuus oli elämäntapa
Heppakerhot olivat tärkeä osa Ääneseudun Ratsastajien toimintaa. Kun seura perustettiin 1996, Saara oli 15-vuotias ja Veera pari vuotta nuorempi. Tallin toimintana alkaneet kerhot muuttuivat seuran vastuulle ja vetäjät koulutettiin NuoriSuomi-ohjaajiksi. Seuran toiminta keskittyi vahvasti omalle kotitallille Aittolahteen. Kokeneimmat nuoret olivat ”tallilaisia”, jotka tiesivät rutiinit, auttoivat pyörittämään tallin toimintaa ja viettivät paljon aikaa tallilla. Mikä sai uhraamaan tunteja ja taas tunteja?
-Aittolahden tallillahan me oltiin joka tapauksessa, se oli elämäntapa. Otettiin paljon vastuuta ja sitä myös saatiin. Paras kiitos oli, kun kysyttiin uudelleen, Veera toteaa.
Kun Aittolahden tallin toiminta päättyi 2012, se tarkoitti heppakerhojen päättymistä silloisessa muodossaan ja seuran toiminnan uudelleen organisointia.
-Kun seuralla on oma kotitalli, toiminta on yhteisöllistä ja se sitouttaa, Saara pohtii. Hänen kohdallaan hevosharrastus hiipui pikkuhiljaa ja lasten kautta tilalle tuli mm. junnufutareiden valmennus. Veera puolestaan on ollut pitkään oman hevosen omistaja ja hän suoritti 2018 tallimestarin erikoisammattitutkinnon Ypäjällä.
Tällä hetkellä Ääneseudun Ratsastajat ei järjestä heppakerhotoimintaa, vaan järjestämisestä vastaavat talliyrittäjät.
Muista aina edulliset määräaikaiset sopimuksemme!
Tee sopimus osoitteessa aanekoskenenergia.fi tai soita 020 632 3800
Puh. 020 7189 805
Hyvä me! Vuosi sitten joukkueemme voitti aluemestaruuskultaa esteratsastuksessa. Paikkana oli Killerin Huvikumpu.
Seura järjestää leikkimielisiä kepparikisoja mm. Eloriehassa.
ilmeistä
Seuran ensimmäiset 15 vuotta toiminta keskittyi Aittolahden tallille, jossa pidettiin kerhoja, kilpailuja ja valmennuksia.
Yleisö löysi aina Palomäen kentällä pidettyihin kisoihin.
Kaksipäiväiset kenttäkilpailut ovat tällä hetkellä seuran mittavin kisatapahtuma Kisat ovat aina iso urakka, josta ei selvitä ilman kymmeniä vapaaehtoisia talkoolaisia.
Seuramme on hyvässä maineessa kilpailujen järjestäjänä. Esimerkiksi Keuruun kenttiksissä nähdään aina yli sata lähtöä ja osallistujat ovat ympäri Suomea.
Ala-Keiteleen Hevosystäväinseura ry www.alakeiteleenhys.yhdistysavain.fi www.laukkavet.com
Vakavista
huolimatta yhteinen joulumaasto oli aina odotettu.
Teksti & kuvat: Marjo Steffansson
Ammattilaisesta harrastajaksi
Hevonen on Tiia
Saukonojalle hyvä ystävä. Hän harmittelee, että ratsastusta pidetään yhä lähinnä pikkutyttöjen harrastuksena tai eliittilajina.
Tiian vanhemmat tulivat Äänekoskelle työn perässä, isä Pasi meni Nokialle ja äiti Mailis Haajo perusti parturi-kampaamon Lättäläksi kutsuttuun matkahuollon rakennukseen. Tiia syntyi perheensä esikoiseksi vuonna 1991 ja pikkuveli Timo syntyi Tiialle tutkapariksi vuonna 1993.
– Me ollaan niitä kuuluisia lama-ajan lapsia, ja äiti on asiaa kommentoinut, että se oli aikaa, jolloin oli hyvä viettää yrittäjänä äitiyslomaa.
Tiia kävi alakoulun Parantalan kyläkoulussa, mutta pikkuveli jatkoi viimeisen alakouluvuoden Hietamalla.
– Jos mietin lapsuuttani, niin silloin mentiin koulun pihaan odottamaan, tuleeko kavereita paikalle. Tiia pohtii, että on se viimeinen polvi, joka on saanut viettää lapsuuden ilman kännykkää.
– Opeteltiin käyttämään internetiä koulussa. Koska isä oli Nokialla, oltiin kotona tekniikan aallonharjalla, kun mukana kannettavia puhelimia oli käytössä. Itse sain ensimmäisen kännykkäni kymmenvuotiaana.
Parantalan koulussa oli kaksi yhdistelmäluokkaa. Kun Tiia meni isompien luokkaan, ei luokalla ollut ainoatakaan tyttöä hänen lisäkseen.
– Eikä ollut pientenkään luokassa. Leikin poikien kanssa enkä koe, että se olisi ollut millään tapaa ongelmallista, sillä meininki oli hyvä.
Kartsa muuttui isommaksi, kun yläkoulu Hiskimäellä alkoi.
– Se oli iso muutos, mutta totuin äkkiä. Olin oppinut käyttämään julkista liikennettä jo ekaluokalla, kun ajelin kaupunkiin äidin työpaikalle.
KUN TIIAN kaverit alkoivat käydä Paatelan ratsastustallilla, alkoi hänkin sinne mieliä. Matka taittui kätevästi Parantalasta Paatelaan, milläpä muulla kuin linja-autolla, yhden vaihdon tekniikalla.
– Aloitin talutusratsastuksella ollessani kahdeksanvuotias. Pelkäsin aivan kamalasti ensin, mutta pian pelko vaihtui uteliaisuuteen oppia ratsastamaan. Kun meni kavereiden mukana, niin kiinnostus harrastukseen kasvoi, mitä enemmän talleilla kävi.
Tiia kertoo, että hänen isänsä kotona oli ollut hevosia, mutta ei hänen elinaikanaan.
– Eikä meidän kylälläkään hevosia liiemmin ollut, ravihevosia lukuunotta-
matta. Kun innostus lisääntyi, aloin käydä talleilla ihan ilman kavereitakin. Oli upeaa, että sai osallistua tallin töihin jo ihan pienenä lapsena. Kun sai vastuuta, se tuntui hyvältä, vaikka ei siihen aikaan tultu jokaisesta lattian lakaisusta kehumaan. Olin onnellinen kun sai tallin käytävän putsattua, se riitti.
Talleilla on tietty hierarkia: enemmän käyneet neuvovat uusia harrastajia. Kun Tiia pääsi juoneen kiinni ja sai vastuun lisäksi opettaa tuoreita tallityttöjä, sai harrastus uusia kierroksia.
– Ensimmäinen hevonen johon kiinnyin erityisesti oli ensimmäinen oma hevonen Grandy.
Tiia kävi ensin hoitamassa Grandya kunnes siitä tuli hänelle niin sanottu ylläpitohevonen.
– Grandy oli Ranskasta tuotu ravihevonen, joka valjastettiin Suomessa ratsastuskäyttöön. Se oli sellainen kohtelias ranskalainen herrasmiesruuna, joka ostettiin minulle pilkkahinnalla 13-vuotiaana. Olin itse silloin 16-vuotias, peruskoulun päättänyt ja hevosenhoitajan työstä haaveileva nuori.
TÄHTÄIN OLI Ypäjän hevosopistoon, mutta ovi ei sinne auennut.
– Se oli minulla ensimmäisenä hakuvaihtoehtona, mutta jännityksen vuoksi en onnistunut haastattelussa. Pääsin kuitenkin Perhoon, jonne myös Grandy tuli mukana. Siellä oli talli, jossa me teiniikäiset jaoimme keskenämme tallivuoroja, sekin opetti vastuuta, kun äiti ja isä eivät olleetkaan varaamassa kengittäjää tai eläinlääkäriä tai tallipaikkaa.
Tiia oli onnellinen, kun pääsi tekemään harrastuksesta ammattia, maatalousalan perustutkintoa, hevostenhoitajaa. Hänellä on ammattipätevyys tehdä maatalouslomittajan töitä, mutta siihen hän ei koskaan lähtenyt.
– Pätevyys on paperilla, en uskaltaisi lähteä nykyaikaiseen navettaan lomittamaan yhtään ketään.
Tiia oli hyvä hevosten kanssa jo Perhoon mennessä ja hän huomasi, että on helppoa olla hyvä.
– Pääsin tekemään työharjoittelua mielenkiintoisiin paikkoihin, Ruotsiin saakka, ravivalmentaja Timo Nurmoksen tallille, jossa oli 120 hevosta ja olisin saanut jäädä sinne töihin, mutta halusin käydä kouluni loppuun ja jatkaa Grandyn kanssa touhuamista.
Hevosten kanssa kisaamisessa juuri ratsastuksessa punnitaan yksilösuorituksen onnistumista.
– Siinä lajissa saa lähtökohtaisesti tehdä parhaansa. Minulla on raveissa ajolupa, ja kokeilin pari kertaa montea. Se on raviratsastusta, jossa ohjastaja istuu kärryjen sijaan satulassa hevosen selässä. Se on laji, jossa pitäisi olla kil-
pailuviettinen kun lähdetään yhtä aikaa liikkeelle, se ei ole minulle sopiva laji, kun pitäisi olla rohkein ja voittaa. Olen sellainen, että haluan tehdä parhaan suorituksen ratsastaessa.
PERHOSSA meni kolme vuotta, ja Tiia palasi takaisin Äänekoskelle, Paatelan talleille kesätöihin.
– Silloinen poikaystävä halusi muuttaa Saloon, mutta se tyssäsi jo alkuunsa, eikä muuttoautoa lähdetty pakkaamaan.
Tiia oli sanonut itsensä irti talleilta, ja pian sai huomata, ettei työpaikkoja kasva puussa.
– Päätin lähteä opiskelemaan alaa, jossa työllistyin varmasti. Samassa taitteessa huomasin, että olen heinälle allerginen, joten oli hyvä vaihtaa alaa tallitöistä johonkin toiseen ja sairastelukierre päättyi siihen.
Tiia ei päässyt käsiksi aikuisopiskelutukeen, koska oli liian nuori. Hän joutui työvoimaviranomaisten pompoteltavaksi.
– En saanut tukea opiskeluun, joten jouduin käymään Laukaassa tallitöissä puolen vuoden ajan. Se oli ihana paikka, ja käyn siellä yhä edelleen lomittamassa.
TIIA PÄÄSI tekemään siivoajan lomituksia Äänekosken kaupungille. Kun hän valmistui Pokelta puhtaus- ja kiinteistöpalvelualan koulutuksesta, hänen työpaikkansa vakinaistettiin taitteessa, jolloin kaupungin työntekijöitä siirtyi Äänekosken Kiinteistönhoidon palkkalistoille.
– Alkuun olin kiinteistönhoidon työntekijä, mutta siivosin kaupungin kohteissa. Tein ensin vuoden päivät sijaisena töitä, kunnes paikkani vakinaistettiin 13 vuotta sitten. Olen ollut pitkään Mikonpuiston päiväkodissa, ja tykkään työstäni aivan valtavan paljon. Siellä on aivan ihana henkilökunta ja työyhteisö. En tiedä, millä rahasummalla vaihtaisin työpaikkaa uuteen, jos sellaista tarjottaisi. Jos on kahdeksan tuntia päivässä mukavaa, niin se on asia, jota ei halua vaihtaa.
KUN JOUTUI luopumaan Grandystä, se oli kova paikka.
– Hänellä tuli iän myötä kaularankaan luutumaa joka painoi hermoja ja se alkoi häiritä häntä itseään. Grandystä tuli säikky ja hän halusi olla mieluummin katoksen alla piilossa, kun laumassa. Grandy pääsi autuaimmille laidunmaille vuonna 2012, ja sen jälkeen Tiia otti ylläpidettäväksi kaverinsa hevosen. – Mulla oli samaan aikaan vuokrattuna puolikas ravihevonen, joka pärjäsi kisoissa hyvin. Kun sillä alkoi tulla kremppaa, oli tarkoitus valjastaa se ratsastukseen. Mutta kun siitä ei tullut mi-
Tiia Saukonoja
s. Parantalassa 27.1.1991, asuu Likolahdessa
· sinkku
· laitoshuoltaja
· Ääneseudun Ratsastajat Ry:n puheenjohtaja
Rakastaa: aamutalleja
Inhoaa: itsekkyyttä
Eläin: kissa
Henkilö: Outi
Paikka: Parantala
Ruoka: kala
Juoma: sokeriton Red Bull
Elokuva: Taru Sormusten herrasta
Kirja: Howey Hugh – Siilo
Musiikki: kaikki menee
Motto: Älä valita, jos et ole valmis tekemään itse asialle mitään.
tään, minun piti ostaa hevonen. Silloin elettiin vuotta 2015. Suomenhevonen Sisu oli kaveri, jonka kanssa kilpailtiin paljon. Se oli mulla kahdeksan vuotta, ja me kisattiin koulu- ja esteratsastuksessa seura- ja aluemestaruuksista. Kun Sisun kanssa tuli koulutustaso vastaan laitoin sen myyntiin. Sisu viettää nyt pidettynä hevosena aikaansa Lempäälän ratsastuskoululla.
Tiia oli vuoden ilman omaa hevosta, mutta ratsastus pysyi kuvioissa. – Kävin Liimattalassa Lambergin Lindan talleilla ja hän alkoi houkuttelemaan, että ottaisin tallipaikan. Nyt minulla on 10-vuotias suomenhevonen, Lissu, jonka löysin Sisun kengittäjältä. Lissu on hevonen, jonka kanssa minulla ei ole suurta tähtäintä. Se on varsin oivallinen terapiahevonen, jonka kanssa ei tarvitse stressata. En halua pakkokilpailla, eikä se Lissun kanssa ehkä onnistuiksikaan, sillä hän on herkkä sielu.
TIIA ON toiminut jo neljän vuoden ajan Ääneseudun Ratsastajat ry:n puheenjohtajana. Hän vastaa myös kilpailutoiminnasta. Konginkankaan maneesihankkeen kaatuminen oli järjestölle iso pettymys. – Jäseniä on noin 130 ja toiveena on saada yhdistykselle jonkilainen toimitila, jossa voisi kokoontua ja säilyttää kilpailutoimintaan tarvittavia tavaroita. Minulla on olohuone täynnä tavaraa, ja olisi todella tarve saada estekisakalustolle asianmukainen säilytystila. On ikävä huomata, että harrastusta pidetään yhä pikkutyttöjen tai rikkaiden lajina - kyllä me ollaan aivan tavallisia harrastajia siinä missä muissakin urheiluseuroissa, Tiia naurahtaa.
Kohta on lähtö edessä omiin koteihin, mutta vielä nukutaan porukalla.
Kahdeksan viikon ralli
Yllätyspentueen saapuessa olimme aika valmistautumattomia tapahtumaan.
Omien koiriemme luvaton kohtaaminen tuotti viisi jälkeläistä. Emon raskausaika meni oikein hienosti. Kaikinpuolin aina terveenä ollut emo, neljävuotias, kasvatteli masuaan tyynesti. Isää ei juuri kiinnostanut, ei silloin eikä pentuaikanakaan.
Synnytyksen lähestyessä masu olikin jo melkoinen. Järjestimme emolle rauhallisen tilan, jossa maailmaan putkahtivat suloiset pikkuruiset pennut. Kämmenelle sopivat koiruudet emo putsasi kuin olisi semmoista jo monen monta kertaa tehnyt. Vielä silmät tiukasti suljettuina pikkuiset hakeutuivat nisälle maitoa etsimään. Pienellä avustuksella kaikki aset-
tuivat syömään. Siitä alkoivat kovan kasvun viikot.
1-2 VIIKKOA
Ensimmäiset pari viikkoa meni ryömiskellessä pentupesässä. Pikkuisten jalat vahvistuivat ja ensimmäisiä horjuvia askeleita otettiin. Häntä pystyssä, jalat harallaan, masut pullollaan maitoa. Emokin sai erityisen hyvää ruokaa koko imetysajan. Annoimme emolle myös hiukan vitamiinivalmistetta.
Käsittelimme perheen kanssa pentuja koko ajan. Näin sekä ne että emo tottuivat käsittelyyn. Vaikeaa olisikin ollut olla paijaamatta pikkuisia söpöläisiä. Sokeaa vaappumista kesti pari viikkoa, kunnes silmät aukesivat.
3-4 VIIKKOA
Kolmeviikkoisina siirryttiin pentupesästä isommille aukeille, aivan olohuoneeseen saakka. Vauhtia alkoi taaperruksessa jo olemaan ja pennut kasvoivat aivan valtavaa vauhtia. Tassut suurenivat
ja kuonot pitenivät. Herttainen nahkaruttu kuonon päältä kasvoi pois. Keskinäinen nujakoiminen ja sisarusten pureskelu täyttivät päivät. Nukkumista oli myös paljon, missä milloinkin. Kun väsyttää, niin uni tulee saman tien, juuri siinä missä nyt sattuu olemaan. Viisi pentua tuottaa melkoisesti jätettä, eritoten pisua. Paljon vahinkojen siivoilua, paljon sanomalehtiä. Madotusta.
Kylvetystä. Palkkioksi iloisia, aktiivisia ja herttaisia pentuhetkiä. Ihmetteleviä katseita ja selällään retkottavia, nukkuvia pikkukoiria. Syli täynnä tuhisevia pentuja.
5-7 VIIKKOA
Seuraavat viikot olivat kasvun ja vahvistumisen aikaa. Pennut leikkivät keskenään ja meidän kanssa. Ne oppivat hallitsemaan kehoaan yhä paremmin. Notkeutta, nopeutta ja uteliaisuutta tuli päivä päivältä enemmän. Ruumiinrakenteet alkoivat erottua. Sekarotuisissa pennuissa oli kaikissa sekä emon että isän piirteitä. Jollakin oli isän pitemmän jalat, jollakin emon karkea turkki. Myös korvat, jotka pitkään olivat pienehköt, kasvoivat nyt sopivaan kokoon. Suurinta osaa näytteli edelleen masut. Suloiset, pyöreät massukat, joihin oli jo kolme ja puoliviikkoisesta saakka syöty kiinteää ruokaa. Annoimme monipuolista ruokaa, jauhelihaa ja pentunappuloita. Matolääke tahnamuodossa sipaistiin sormenpäällä kitalakeen. Emo alkoi näpsiä pentuja nisiltä ja väistellä ahnaita suita. Lopulta imetys jäi kokonaan. Välillä toki hermostutti, kun hampaita piti teroittaa varpaisiin eikä sanomalehtimatoille näkynyt loppua. Pennut vahvistuivat ja alkoivat osoittaa persoonallisia luonteenpiirteitä. Yksi oli oman tien kulkija, joka tarkasteli muuta poppoota arvostelevasti. Toinen oli sylivauva, paras paikka oli kaulaa vasten. Yksi oli supersählääjä, joka paikassa ja aina edessä.
8 VIIKKOA
Kaikille pennuille löytyi hyvät kodit. Yksi lähti Kuopioon, toinen Helsinkiin, loput ympäri maata. Omiin koteihin lähtöä valmisteltiin opettelemalla sisäsiistiksi. No, se ei ihan onnistunut, mutta sanomalehdelle lähes joka kerta. Sitten käytiin rokotuksissa. Tutustuttiin tuleviin laumanjäseniin, eli uusiin omistajiin. Viimein kahdeksanviikkoisina, juuri joulun alla oli aika lähteä. Ihana, ärsyttävä söpöilyn ja pulleiden pikkukoirien aika oli meiltä ohi. Onneksi saimme vielä nähdäksemme kuvia aikuisiksi kasvaneista koirista.
Elina Sukuvaara
Pekka Hokkanen
Konginkankaan kansankynttilöitä
Osa 6 - Konginkankaan kouluhistoriaa 1935-1970
Konginkankaan koulun opettajat tekivät kasvatus- ja opetustyötä omalla persoonallisella tavallaan.
Maila Liimatainen (1957–)
LEMPEYDEN JA YHTEISÖLLISYYDEN KASVATTAJA
Maila Liimatainen aloitti uransa Kirkonkylän koululla vuonna 1957 ja nousi nopeasti yhdeksi pidettyimmistä hahmoista. Hän edusti opettajapolvea, jolle koulu ja kylä olivat yksi suuri perhe. Maila muistetaan "ihanana" ja "turvallisena" ensimmäisten luokkien opettajana, joka osasi kohdata pienen koululaisen lempeydellä. Hänen luokassaan vallitsi oikeudenmukaisuus; kerrotaan, että Mailan oma poika Jarmo saattoi päätyä nurkkaan seisomaan aivan muiden oppilaiden tavoin, jos kuri sitä vaati. Mailan muistoissa heijastuu myös suuri murros kotoa tuoduista eväistä yhteiseen lämpimään ateriaan, mikä helpotti monen perheen arkea. Mailan ja hänen perheensä elämä kytkeytyi tiiviisti Konginkankaan vaiheisiin. Kun hänen puolisonsa, arvostettu puuseppä Paavo, loukkaantui vakavasti auto- onnettomuudessa talvikelillä, koko kylä eli mukana perheen surussa ja toipumisessa. Oppilaat muistavat edelleen, kuinka kylän tytöt auttoivat perheen poikaa Mailan käydessä sairaalassa katsomassa miestään. Paavo toipui sitkeästi ja jatkoi puutöitään – monen paikallisen mökin ovet ovat edelleen muistona hänen kättensä jäljestä. Mailan inhimillisyys näkyi siinä, miten hän hoiti virkaansa samalla kun huolehti perheestään vaikeina aikoina, jättäen jälkeensä lämpimän ja pidetyn kasvattajan maineen.
Vesa Koskela (1954–1970)
ANKARAN KURIN JA JÄMÄKKYYDEN OPETTAJA
Vesa Koskela toimi Kirkonkylän koulun yläluokkien opettajana 16 vuotta, ja hänen nimensä herättää entisissä oppilaissa edelleen suurta kunnioitusta. Hän edusti sellaista opettajahahmoa, jonka sana oli laki ja jonka läsnäolo takasi luokassa hiirenkestävän hiljaisuuden. Vesa oli poikkeuksellisen ankara kurinpitäjä: pienestäkin kuiskauksesta tai häiriöstä saattoi joutua tunniksi nurkkaan tai käytävään seisomaan. Karttakeppi saattoi iskeä sormille, ja kurinpito oli toisinaan fyysistäkin, mikä oli tuon ajan koululaitoksessa vielä yleisesti hyväksyttyä. Hänen metodinsa olivat jyrkkiä, mutta ne loivat tietynlaisen järjestyksen ajan suurissa luokkakoottaissa. Ankaran kuoren alta löytyi kuitenkin inhimillinen ja kyläyhteisöön kytkeytynyt puoli. Vesa oli kiinteä osa Konginkankaan sosiaalista vaihtotaloutta. Jos opettajalta loppuivat jauhot, hän saattoi lähettää oppilaan viemään terveisiä kotiin, ja pian mämmen myllyssä jauhettu ruispussi löysi tiensä opettajan pöytään. Erityisesti ne pojat, jotka toivat hänelle maitoa hinkillä kotoaan, muistavat Vesan lämpimämmän puolen: hän saattoi kutsua maitoauton kuljettajat ja pojat sisään pullakahveille ja oli tuolloin mitä parhainta ja puheliainta seuraa. Vesa Koskela muutti myöhemmin Äänekoskelle, mutta hänen viimeinen leposijansa on Konginkankaan hautausmaalla, lähellä sitä sivistystyön kenttää, jota hän vuosia hallitsi.
Sirkka Koskela (1954–1955)
SÄÄSTÄVÄISYYDEN JA ALALUOKKIEN LUOTSI
Sirkka Koskela toimi Kirkonkylän koululla erityisesti alaluokkien opettajana, ja vaikka hänen virallinen matrikkeliaikansa oli lyhyempi, hänen vaikutuksensa oppilaiden alkutaipaleeseen oli merkittävä. Sirkka muistetaan jämäkkänä ja tarkkana opettajana, joka opetti pikkukoululaisille paitsi lukemista ja laskemista, myös elämänarvoja, joista säästäväisyys oli keskeisin. Ryhmäläiset muistavat elävästi, kuinka Sirkka saattoi säästää jopa vanhat puotinarut ja käärepaperit koulun ullakolle "varmuuden vuoksi". Hän käytti karttakeppiä ahkerasti opetuksen tukena, ja hänen luokassaan vallitsi selkeä kuri heti ensimmäisistä kouluvuosista lähtien. Sirkka Koskelan rooli opettajapariskunnan toisena osapuolena oli keskeinen koulun sosiaalisessa hierarkiassa. Siinä missä Vesa hallitsi yläluokkia, Sirkka loi perustan nuoremmille. Hänen opetustyyliinsä kuului perusteellisuus ja huolellisuus; mitään ei tehty puolittain, ja tavaroista oli pidettävä huolta. Tämä heijasti sotien jälkeistä aikaa, jolloin resurssit olivat niukat ja kaikkea oli arvostettava. Sirkan tiukka, mutta huolehtiva ote varmisti, että oppilaat siirtyivät yläluokille.
Talentteja, kykyjä ja lahjoja on etsitty TV-ohjelmissa, parasta laulajaa, parasta tanssijaa, parasta leipojaa. Kilpailuissa tuomaristo antaa pisteet ja valitsee parhaan. Voittaja saa kuuluisuutta, kunniaa ja mahdollisesti potkua urallaan eteenpäin.
Jeesus puhui myös talenteista, Hän puhui Jumalan meille antamista lahjoista ja niiden käyttämisestä. Jeesus kertoi vertauksen palvelijoista, joille isäntä antoi eri määrän talentteja käytettäviksi kullekin kykyjensä
KASTETUT: Onni Eemil Johannes Kontunen, Eeda Maija Pölkki
SEURAKUNTA VERKOSSA
mukaan. Isoimman määrän talentteja saaneet laittoivat talentit heti käyttöön ja saivat hyvän tuoton. Yhden talentin saanut sen sijaan kätki talentin maahan, koska pelkäsi. Isäntä moitti yhden talentin saanutta palvelijaa. Palvelija tiesi, että olisi pitänyt laittaa talentit käyttöön, mutta hän pelkäsi eikä tehnyt niin. Palvelijalta otettiin hänen ainoa talentti pois ja annettiin niille, joilla oli jo ennestään useampia talentteja.
Mitä tämä tarkoittaa? Oliko jotain, mitä tämä yhden talentin saanut ei ollut ymmärtänyt?
Isäntä luotti palvelijaansa. Hän oli antanut palvelijalle tämän kykyjen mukaan ja tiesi, että hän pystyy hoitamaan annetun tehtävän.
Palvelija ei sen sijaan luottanut isäntäänsä eikä itseensä ja kätki talentin maahan. Jumala on lahjoittanut meille elämän ja siunannut meitä monenlaisilla taidoilla ja kyvyillä. Meidän ei tarvitse olla parhaita eikä Jumalan lahjoja voi arvioida ihmismitan mukaan, sillä Jumalalle pieni on suurta ja suuri on pientä. Hän odottaa uskollisuutta vain niiden talenttien hoidossa, mitä Hän on meille antanut ja rohkeutta Jumalaan luottaen toteuttaa Jumalan hyvää suunnitelmaa elämässämme.
Ja kaikkein suurimman lahjan Jumala on antanut meille jokaiselle, kun on lahjoittanut Poikansa Jeesuksen ja Hänen kauttaan iankaikkisen elämän. Mitä tarkoittaakaan uskol-
VIHITYT: Marjo Johanna Salo, os. Liimatainen ja Miro Olavi Ruutu, Kia Katariina Lupsakko ja Elias Aapo Juhani Heikkinen, Riina Mirette Tarvainen ja Lauri Antti Johannes Tarhanen
Radiokirkko sunnuntaisin klo 10 Äänekosken kirkosta. Messulinkki kotisivujen etusivulla. Messu on kuunneltavissa myös tallenteena seuraavan viikon ajan. Torstaisin klo 18 hartaus seurakunnan Facebookissa.
TULOSSA
Su 23.8. klo 13–15 Kesäpäivä rannalla- tilaisuudet kaikilla kylillä. Rentoa yhdessäoloa, hartaus, sanaa, säveliä ja syömistä. Tule yksin tai yhdessä, tarjoa kyytiä tarvitsevalle. Paikoista ja sisällöstä tarkemmin eri taajamien ilmoitusten kohdalla lähempänä ajankohtaa.
Aamupuurot alkavat taas ke 5.8. klo 8, hartaushetki klo 9.
Diakoniatoimisto avoinna ma 20.7. klo 10–12, muulloin voi ottaa yhteyttä puhelimitse diakoniatyöntekijöihin.
Aamurukous maanantaisin klo 9 srk-kodin Kotipesässä.
To 6.8. klo 17 Hautausmaan uuden alueen käyttöön vihkiminen. Piispa Matti Salomäki, Summala, kahvit laavulla kirkon rannassa.
Su 9.8. klo 13 Messu kirkossa, Laaja 5. konfirmaatio. Summala, Niskala.
Ke 5.8. klo 18 Kesäyö Konginkankaalla –konsertti Konginkankaan kirkossa. Marie Finne, sopraano ja Outi Jussila, piano. Vapaa pääsy, järj. seurakunta.
KONGINKANGAS
Aamupuurot alkavat taas ti 4.8. klo 7.30 Diakoniatoimisto avoinna to 23.7. ja ti 28.7. klo 9–11, muulloin voi ottaa yhteyttä puhelimitse diakoniatyöntekijöihin.
To 30.7. klo 18 Lähetyksen nuotioilta Riihikahviolla, Riihitie 94, Liimattala. Summala, Janhonen. Lähetysseuran asiantuntijatehtävissä toimiva Mikko Pyhtilä vierailee illassa.
Su 2.8. klo 13 Niittymessu kirkon lähistöllä. Sumiaisten ja Konginkankaan kimppakirkko, toimintaryhmäläisiä mukana tehtävissä. Summala, Janhonen.
Ti 4.8. klo 17 Yhteiskristillinen Raamattu- ja rukouspiiri seurakuntakodissa.
Ke 5.8. klo 18 Kesäyö Konginkankaalla –konsertti kirkossa. Marie Finne, sopraano ja Outi Jussila, piano. Vapaa pääsy, järj. Seurakunta.
La 15.8. klo 13–15 Ellin olympialaiset Konginkankaan urheilukentällä (Puroahontie 9) konginkankaalaisille lapsiperheille. Tervetuloa kisailemaan leikkimielisesti yhdessä perheen kanssa! Tarjoilua! Tapahtuma järjestetään Elli Niittylän testamenttirahaston turvin.
Aamupuurot alkavat taas to 6.8. klo 7.30
Diakoniatoimisto avoinna ti 4.8. klo 10-12, muulloin voi ottaa yhteyttä puhelimitse diakoniatyöntekijään p. 045 6577665. Puikkopiiri ke 12.8. klo 12 alkaen srk-talossa.
Su 2.8. klo 10 Messu kirkossa, Summala, Niskala. To 6.8. klo 14 Kaikille avoimet Karjalaiset kinkerit srk-talossa. Vieraana piispa Matti Salomäki. Summala, Suolahden Karjalaseura. Läksy: kristinopista ”Seurakunta” ja virsi 164.
Su 9.8. klo 10 Messu kirkossa, Summala, Niskala.
lisuus tämän suuren lahjan hoidossa? Ehkä sitä, että otamme lahjan vastaan, luotamme Jumalaan ja rohkenemme olla piilottamatta tätä talenttia.
Rukous: Kiitos rakas Taivaan Isä valtavasta rakkaudestasi meitä kohtaan ja lahjastasi Jeesuksesta ja kiitos luottamuksesta, mitä olet osoittanut pienelle ihmiselle. Auta meitä käyttämään antamasi lahjat viisaasti ja elämään rohkeasti Sinuun turvautuen.
Susanna Halinen
Diakoni
KUOLLEET: Saimi Eliina Poikolainen 93 v., Aimo Olavi Utriainen 82 v., Rosa Maria Johanna Katariina Räihä 78 v., Jouko Ensio Pakarinen 76 v., Einar Ensio Niskanen 75 v., Seija Anneli Huovinen 69 v., Jorma Juhani Kumpulainen 66 v.
Aamupuurot alkavat taas to 6.8. klo 7.30, aamurukous kirkkosalissa klo 8.30. Kirkko auki tutustumista ja hiljentymistä varten arkisin klo 9-14. Myös eteisen wc:t käytettävissä hautausmaalla kävijöille.
Kirkon Olkkarin toiminta kesätauolla. Olkkari on muuttanut osoitteeseen Kauppakatu 12. Ruokapankki avoinna ke ja pe 9-11.30, osoite Kauppakatu 12 Diakoniatoimiston päivystys ke 29.7., ke 5.8. ja 12.8. klo 9–11. Muulloin voi ottaa yhteyttä puhelimitse diakoniatyöntekijöihin.
To 30.7 klo 17 Ilosanomapiiri Hietaman Tuulenpuiskussa.
Su 2.8. klo 10 Messu kirkossa, Huttunen, Janhonen.
Pe 7.8. klo 12 Rukous vainottujen kristittyjen puolesta Kirkon Olkkarissa. Open Doorsin -rukousryhmässä kokoonnumme rukoilemaan vainottujen kristittyjen puolesta eri puolilla maailmaa. Paula Forsgren. Su 9.8. klo 10 Messu kirkossa, Seppo Mertanen, Janhonen.
Ke 12.8. klo 18 Lähetyksen nuotioilta Lehmosilla, Järvenpääntie 165. Vieraina Ukrainan lähettimme Liedenpohjat.
Rauhanyhdistys Lantelantie 32
Pe 7.8. klo 19 Seurat
Päiväkerhot, perhekerhot, muksuparkit ja muskarit lomailevat vielä. Toiminta alkaa viikolla 34 eli 17.8. alkaen. Seuraa ilmoittelua!
LAPSET, NUORET, PERHEET
SUMIAINEN
SUOLAHTI
ÄÄNEKOSKI
MUSIIKKIA
LIIKUNTAPALVELUT SYKSY 2026
ERITYISRYHMIEN LIIKUNTA
Erityisryhmien terveysliikuntaryhmät ovat tarkoitetut pitkäaikaissairaille, työkyvyttömyyseläkkeellä oleville ja ikäihmisille, ellei toisin mainita. Syksyn toimintakausi 10.8.-11.12.2026 (aloituspäivä näkyy ryhmän kohdalla sulkeissa). Ryhmiin voi ilmoittautua pitkin lukuvuotta. Kysy vapaita paikkoja ohjaajilta 040 359 0496 tai 0400 115 199.
Kuntosali: 36,40€ lukukausi aloitus 24.8. viikolla, aiemmin alkavat 41,60€
Salijumpat (toiminnallinen venyttely, tasapainoryhmä, senioroitanssi): 31,20€ lukukausi/jumppa aloitus 25.8. viikolla
Kuntosalineuvonta ryhmien puitteissa: 10,60€ Uimakorttimaksu 7,30€. Mikäli sinulla on jo kortti, uusi kausi voidaan ladata samalle kortille.
RYHMÄTASOT
Kuntosaliryhmissä edetään oman kuntotason mukaisiin ryhmiin lukuvuoden aikana.
Kuntosaliharjoittelu 1
Ryhmä tarkoitettu henkilöille, joilla ei ole aikaisempaa kuntosalikokemusta tai tarvitsevat kevyempää harjoitusta. Toimintakyky edellyttää liikunnanohjaajan ohjausta harjoittelussa.
Kuntosali/tasapainoharjoittelu 1
Ryhmä on tarkoitettu henkilöille, jotka tarvitsevat kuntosaliharjoittelua sekä joilla on haasteita tasapainon kanssa. Kuntosalilaitteiden lisäksi tehdään tasapainoharjoitteita.
Kuntosaliharjoittelu vertaisohjaajien ohjaamana.
LIIKUNTANEUVONTAA
Äänekosken kaupungin liikuntapalveluiden Älyä liikkua -terveysliikuntahanke tarjoaa kuntalaisille maksutonta liikuntaneuvontaa 6 kk ajan.
Kohderyhmänä liian vähän liikkuvat, esidiabetesta ja diabetesta sairastavat, painonhallinnan kanssa kamppailevat sekä erilaisista syistä mielenterveyden häiriöiden myötä liikkumistottumuksensa hylänneet ja uutta kipinää ja apua liikkeelle lähdössä kaipaavat.
Liikuntaneuvontaa tarjotaan myös 12-29-vuotiaille nuorille, jotka saavat ohjauksen yhteydessä käyttöönsä 3 kk kuntosalikortin omatoimiharjoitteluun.
Voit tulla liikuntaneuvontaan ottamalla yhteyttä suoraan liikuntaneuvojaamma, mutta myös hyvinvointialue ja työterveyshuollot tekevät Liikuntaneuvonta -lähetteitä meille.
TYÖIKÄISTEN STARTTIRYHMÄT
Työikäisten starttiryhmät ovat terveysliikuntaprojektin matalan kynnyksen ryhmiä. Kohderyhmänä ovat työikäiset ja juuri eläköityneet terveytensä kannalta liian vähän liikkuvat aikuiset.
ÄÄNEKOSKI
• Kuntopiiriharjoittelu (24.8. >)
Maanantai klo 16-17 Liikuntatalon Hur-kuntosali
• XL-vesijumppa (28.8. >)
Perjantai klo 12-12.30 Äänekosken uimahalli
VesiVelho
SUOLAHTI
• Kuntosalistartti (25.8. >)
Tiistaisin klo 16-17 Suolahden uimahallin kuntosalilla.
Nuorten SporttiPT-kuntosaliryhmät ja nuorten liikuntaneuvonta on tarkoitettu kaikille 12-29-vuotiaille nuorille ja nuorille aikuisille.
• Toiminta on maksutonta ja toimii ympäri vuoden.
• Mukaan voi tulla suoraan ryhmään tai ottamalla ennakkoon yhteyttä liikuntaneuvojaan.
• Voit tulla mukaan myös kaverin kanssa.
• Kouluterveydenhoitaja, kuraattori, liikunnanopettaja tai huoltaja voi myös halutessasi tehdä puolestasi ensimmäisen yhteydenoton.
ÄÄNEKOSKEN SPORTTI-PT -KUNTOSALI
Maanantaisin klo 15-16 Liikuntatalon kuntosalilla (24.8. >)
SUOLAHDEN SPORTTI-PT -KUNTOSALI
Tiistaisin klo 15-16 Suolahden uimahallin kuntosalilla (25.8. >)
EHDOKASASETTELUA KOSKEVA KUULUTUS
Äänekosken seurakunnassa toimitetaan kirkkolain 9 luvun 9 §:n 2 momentin mukaisesti 15.11.2026 seurakuntavaalit, jossa vuoden 2027 alusta alkavaksi nelivuotiskaudeksi valitaan 25 jäsentä kirkkovaltuustoon.
Kirkkolain 9 luvun 2 §:n ja 3 §:n mukaan vaalikelpoinen seurakunnan edellä mainittuun luottamustoimeen on ehdokas,
1) joka viimeistään 15.9.2026 on merkitty tämän seurakunnan läsnä olevaksi jäseneksi, 2) joka on konfirmoitu viimeistään 15.9.2026, ja joka täyttää 18 vuotta viimeistään 15.11.2026
3) joka on kristillisestä vakaumuksesta tunnettu, 4) jok a ei ole vajaavaltainen
5) joka on antanut kirjallisen suostumuksensa ehdokkaaksi asettamiseen,
6) joka ei ole tämän seurakunnan viranhaltija tai työsopimussuhteessa oleva työntekijä. Valitsijayhdistyksen perustamisasiakirja liitteineen mainittua vaalia varten on toimitettava 15.9.2026 kello 16.00 mennessä Äänekosken seurakuntatoimistoon, joka on avoinna ma-to klo 9–12 (perjantaisin suljettu) sekä 15.9.2026 kello 9-16.
Seurakuntatoimiston osoite on: Vellamontie 1 a, 44120 Äänekoski
Valitsijayhdistyksen perustamisasiakirjoja liitteineen on saatavana seurakuntatoimistosta ja evl.fi/ plus -verkkosivuilta.
Äänekoskella 16.6.2026
Äänekosken seurakunnan vaalilautakunnan puolesta
Puheenjohtaja Irene Kiviranta
Seuraava
ÄKS ke 12.8.
Koulunmäenkadun uuden p-alueen suunnitelmat ovat nähtävänä kaupungin kotisivuilla (www.aanekoski.fi) ajalla 23.7.-5.8.2026
Muistutukset on toimitettava viimeistään 5.8.2026 klo 15.00 mennessä, os. Äänekosken kaupungin kaupunkirakennelautakunta, Hallintokatu 4, 44100 Äänekoski tai sähköpostitse tekninen.hallinto@ aanekoski.fi.
Lisätietoja antaa Jukka Karppinen p. 040-559 1632, jukka.karppinen@aanekoski.fi
Yksityinen, paikallinen kaupunkilehti jaetaan Äänekoskella ja Uuraisten taajaman joka kotiin.
Jakelu 11.000 kpl, normaalisti kahden viikon välein, joka toinen keskiviikko. Verkkosivuillamme uudet uutiset päivittäin! www.äks.fi
TOIMITUS
Päätoimittaja
Marjo Steffansson 040 841 2945 marjo@aksa.fi
Äänekosken Harmonikat
Ääneseudun Ilona ry., Kotakennääntie 2. Ilona avoinna arkisin klo 9-16 ja pe 9-15. Ruokailu klo 11.30, Ilm. klo 9.30 mennessä. Hinta 4 euroa. Kahvi 1 euro. To 30.7. Klo 10-12 onkireissu/Ville. Ilmoittudu! Ryhmät kesätauolla. Liikkarin kuntosali jatkaa kesälläkin. Torstaisin klo 10 Liikuntapuistossa Frisbeetä/Roope. Ilonassa myös synttäri ym. kortteja, villasukkia, runokirjaa ja teetä myynnissä! Pihakirppis 26.8. Klo 10-14. Tule myymään omia tavaroita! Makkaraa ja kahvia myynnissä! Ilona avoinna koko kesän.
Yhteystiedot: Carita 040 591 9061, Eero 0400 115 361, Sirpa 040 769 8522, Ville 044 247 9658.
ILMOITUKSET
Myyntipäällikkö
Marjut Parola 040 730 4234 marjut@aksa.fi
Ilmoitusvalmistu
ilmoitus@aksa.fi
Sivunvalmistus
Sampo Rossi
Ilmoitushinnat:
Tekstissä ja tekstin jälkeen 2€/pmm
Värilisä 20€/lisäväri, 30€/4-väri
Seura- ja yhdistysilmoitukset 1,60€/pmm
Kuolinilmoitukset 1,60€/pmm
Hintoihin lisätään alv. 25.5%
Aineistot viimeistään pe klo 12.00.
ILMOITUS
ELÄVÄÄ MUSIIKKIA • KARAOKEA • BAARI • PIZZAA & MUUTA SYÖTÄVÄÄ • KAHVIO
Jytypesu Oy
Nanokeraamiset takuupinnoitukset uusiin ja käytettyihin autoihin alk.250€.
Jytypesu Oy Jyväskylä | Ajanvaraus 24/7 jytypesu fi
JOPA 137 KM SÄHKÖAJOKANTAMA (WLTP)* | SAATAVANA ETU- JA NELIVETONA | JOPA 2 000 KG VETOMASSA | JOPA 304 HV NELIVETONA
PYSY JOHTOASEMASSA
Täysin uusi RAV4 Plug-in Hybrid on täällä, entistäkin edistyksellisempänä. Vakuutu entistä suuremmasta vetomassasta, innovatiivisesta teknologiasta sekä uuden sukupolven turvallisuusjärjestelmästä. RAV4 pitää sisällään kaiken, mitä tarvitset arkeen ja seikkailuun. Varaa koeajosi jo tänään.
RAV4 Plug-in Hybrid alk. 48 256 €
Toyota RAV4 2.5 Plug-in Hybrid 2WD Active joustavalla osamaksulla esim.
Sisältää määräaikaishuollot. Ei huolta arvon alenemisesta.
Autojen hinnat ovat kokonaishintoja ja sisältävät toimituskulut 600 €. RAV4 2.5 Plug-in Hybrid 2WD Active 48 255,60 €. Akun bruttokapasiteetti 22,7 kWh. WLTP CO₂-päästöt 30 g/km, WLTP EUyhd. kulutus 1,3 l/100 km ja WLTP toimintamatka jopa 137 km*. RAV4 2.5 Plug-in Hybrid AWD-i Active 51 596,82 €. Akun bruttokapasiteetti 22,7 kWh. WLTP CO₂-päästöt 30 g/km, EU-yhd. kulutus 1,3 l/100 km ja WLTP-toimintamatka jopa 133 km*. Lopullinen CO₂-arvo ja keskikulutus määräytyvät COC-todistuksen arvojen mukaan. *Kulutus ja toimintamatka on testattu laboratoriossa keskivertoajoa jäljittelevällä WLTP-mittauksella. Tulokset on tarkoitettu automallien väliseen vertailuun, eivätkä päde tarkasti liikennekäytössä. Kulutukseen ja sähköiseen toimintamatkaan vaikuttavat mm. ajotapa, nopeus, lämpötila, sää- ja ajo-olosuhteet sekä auton kuormaus. Kuvan auto erikoisvarustein. Pidätämme oikeudet muutoksiin. TAKUU 3 v/100 000 km, korin puhkiruostumattomuustakuu 12 v, hybridijärjestelmän takuu 5 v/100 000 km. TURVA Toyota Hybridiakkuturva 10 v/350 000 km. ESIMERKKILASKELMA: Toyota RAV4 2.5 Plug-in Hybrid 2WD Active 48 255,60 € (sis. toimituskulut 600 €). TOYOTA EASY OSAMAKSU 425,38 €/kk. Sopimusaika 60 kk. Kilometrit 50 000 km. Käsiraha 20 % (9 651,12 €). Suurempi viimeinen osamaksuerä / taattu hyvityshinta 23 328,84 €. Korko 5,5 %. Käsittelymaksu 15 €/kk. Perustamiskustannus 299 €. Todellinen vuosikorko 6,47 %. Luoton määrä 38 604,48 €. Luoton ja kustannusten yhteismäärä 48 440,97 €. Edellyttää hyväksytyn luottopäätöksen ja kaskovakuutuksen. Luoton myöntäjä Toyota Finance Finland Oy, Korpivaarantie 1, Vantaa. TOYOTA HUOLTOSOPIMUS 30,80 €/kk. Sopimuskausi 60 kk. Kilometrit 75 000 km.
