Aalto University Magazine 37, helmikuu 2026

Toivon jäljillä

12

Teema

Toivon jäljillä aaltolaisten kanssa.

Kansi

Juho Huttunen kuvasi muotisuunnittelija Enni Lähderinteen ja tutkija Ali Salloumin sekä akatemiatutkija Johanna Ahola-Launosen (viereinen kuva). He ovat mukana lehden teema-artikkelissa sekä Aalto-yliopiston kampuksella esillä olevassa näyttelyssä Toivon laboratorio.

Näyttelyssä aaltolaiset eri aloilta kertovat, mitä toivo heille merkitsee ja miten he auttavat rakentamaan toiveikkaampaa yhteiskuntaa.

Näyttely on esillä Marsiossa (Otakaari 2, Espoo) 27. maaliskuuta 2026 saakka.

Lue lisää: aalto.fi/marsio

34 Yrittäjyys

Opiskelijoiden

yritysideoihin vauhtia Founder Sprintistä.

Sisältö

5 Avauksia Brynna Justice ja opiskelijan ajatukset toivosta.

6 Nyt Pieniä uutisia, isoja asioita.

10 Oho! Sakari Ropponen ja harjoittelijan klassinen kauhunhetki.

Teema / Toivon jäljillä

12 Teema Toivon jäljillä aaltolaisten kanssa.

19 Tieteestä lyhyesti Muuttuva merijää vaatii uudenlaisia murtajia; Puu voittaa betonin.

20 Kuka Yuri Kroyan etsii energia-alaan ratkaisuja tilastollisella mallintamisella.

24 Mukana matkassa Elämämme kallion sisällä – kiertokäynti tunneleista parkkihalleihin.

32 Kohtaaminen Ashish Thapliyal opettaa onnellisuuden tiedettä.

34 Yrittäjyys Opiskelijoiden yritysideoihin vauhtia Aalto Founder Sprintistä.

37 Tieteestä lyhyesti Silmänpohjan ikärappeumaan kehitteillä uusi hoito; Materiaalilöydös aurinkokennoteknologiaan.

38 Kumppanuus ABB ja Aalto kehittävät uuden sukupolven ratkaisuja teollisuuteen.

40 Tieteestä Tekoäly saa meidät yliarvioimaan kykymme.

42 In-house Glitch-veistos kohosi kampuksen keskelle.

44 5 asiaa Luovuus on hyödyntämätön supervoima.

46 Väitöksiä Pekka Kyrenius ja suomalainen väestönsuojajärjestelmä; Tuomas Markkula ja suun terveydenhuollon jonotusajat; Bahareh Nasiri ja purkujätteen uusi elämä.

48 Arjen valintoja Frank Martela, onko onnellisuus vakava asia?

50 Avaintietoa Yliopiston tuloksia ja sijoituksia.

48

Arjen valintoja

Frank Martela, onko onnellisuus vakava asia?

Terhi Hautamäki

Terhi Hautamäki kirjoitti Mukana matkassa -jutun. Hautamäki on Helsingissä työskentelevä vapaa toimittaja, jota kiinnostavat esimerkiksi ilmasto- ja ympäristökysymykset, tieteellinen tutkimus ja sen vaikutukset yhteiskunnassa.

”Liitän toivon ihmisten haluun oppia, ymmärtää toisiaan ja maailmaa. Toimittajan työssä toivo on vähän hankala käsite: tehtävämme ei ole luoda katteetonta optimismia vaan katsoa maailmaa kriittisesti ja nostaa esiin epäkohtia – toki myös ratkaisuja ja hyviä kehityskulkuja. Jos kuitenkin olemme avoimia uudelle tiedolle, on mahdollista edistää parempaa tulevaisuutta.”

Alexander Komenda

Aalto-yliopiston alumni Alexander Komenda kuvasi Mukana matkassa -jutun. Komenda on puolalais-kanadalainen taiteilija ja valokuvaaja, joka työskentelee Helsingissä. Hänen kuvissaan toistuvat kysymykset identiteetistä, juurista ja siitä, miten ihminen löytää paikkansa yhteisössä ja arjen kohtaamisissa.

”Minulle toivo liittyy paluuseen siihen, mikä on käsin kosketeltavaa ja aitoa. Tuntuu, että elämme yhä sirpaleisemmassa digitaalisuuden täyttämässä arjessa. Vaikka teknologian pitäisi helpottaa elämää, se vie meidät usein kauemmas hetkestä ja toisistamme. Työssäni haluan nostaa esiin ympärilläni olevia ihmisiä ja pysäyttää katsomaan, mitä tarkoittaa olla aidosti läsnä tässä ajassa.”

Julkaisija Aalto-yliopisto, viestintäpalvelut

Päätoimittaja Viestintäpäällikkö

Anitta Pirnes

Toimituspäällikkö Paula Haikarainen

Ulkoasu & kuvatoimitus Dog Design

Kansi Juho Huttunen

Tämän numeron avustajat

Matti Ahlgren, Tiina Aulanko-Jokirinne, Aava Eronen, Johanna Fagerström, Tiina Forsberg, Riikka Haikarainen, Terhi Hautamäki, Ville Heirola, Sarah Hudson, Minna Hölttä, Katrina Jurva, Jaakko Kahilaniemi, Kalle Kataila, Anna Kerttula-Fonseca, Alexander Komenda, Anne Kosola, Tuomas Kärkkäinen, Katja Lahti, Juuli Miettilä, Touko Miikkulainen, Mikael Niemi, Jolle Onnismaa, Liivia Pallas, Ilona Partanen, Aino Pekkarinen, Tiiu Pohjolainen, Kristian Presnal, Marjukka Puolakka, Mikko Raskinen, Mikko Ryhänen, Panu Sainio, Pauliina Seppälä, Sedeer el-Showk, Noora Stapleton, Kasper Suomalainen, Tiina Toivola, Outi Turpeinen, Outi Törmälä, Laura Vaherkoski, Akseli Valmunen, Nita Vera, Sara Vertanen

Osoite PL 11 000, 00076 Aalto Puhelin 09 470 01 / 050 314 1545

Verkossa aalto.fi/magazine

Sähköposti magazine@aalto.fi

Osoitteenmuutokset

crm-support@aalto.fi

Painatus PunaMusta Oy, 2026

Paperi UPM Fine 140 g/m2 (kansi) & Berga Classic Preprint 80 g/m2 (sisäsivut)

Painos 3 000 kpl (suomenkielinen) & 2 000 kpl (englanninkielinen)

Osoitelähde Aalto-yliopiston alumni- ja kumppanuusrekisteri (CRM)

Tietosuojailmoitukset aalto.fi/fi/ palvelut/tietosuojailmoitukset

ISSN 1799-9324 painettu

ISSN 2323-4571 verkkojulkaisu

PEFC/02-31-151

PEFC-sertifioitu

Tähäntuotteeseen käytettypuuon kestävästihoidetuista metsistä www.pefc.fi

Yhteinen toivo tekee meistä vahvoja

Raahauduin eräänä syysaamuna luennolle silmät puoliummessa. Meillä oli vieras: akatemiatutkija Johanna Ahola-Launonen luennoi toivosta. Rehellisesti sanottuna en ollut ihan sillä tuulella. Kahvikuppi, johon halusin upota, oli jo ehtinyt tahrata allaan olevan muistikirjan, pienenä merkkinä eksistentiaalisesta ahdistuksestani.

Yllätyksekseni luento vangitsi minut. Ahola-Launonen puhui paikantuneesta toivosta: ihmisten eriarvoisuudesta kyvyssä toivoa sekä siitä, että myös suru ja epävarmuus kuuluvat toivoon. Toivo on usein kietoutunut politiikkaan ja valtaan, ja osa toiveistamme voi jopa pidätellä meitä. Silti on olemassa toivoa, joka vie meitä eteenpäin.

Minulle toivo on sitä, että opiskelen edelleen kestävää kehitystä ja puolustan yhteistä tulevaisuuttamme, vaikka ilmastonmuutos kiihdyttää luontokatoa. Toivo on amerikkalainen unelma, joka kasvoi maataan suuremmaksi, ajautui kriisiin ja löysi silti tiensä Suomeen. Kansainvälisten opiskelijoiden – itseni mukaan lukien – ailahteleva toivo on uskoa siihen, että täällä on edelleen mahdollisuuksia, vaikka yhteiskunnallinen paine ympärillämme vain kasvaa.

Moninaiset toiveemme ja unelmamme kohtaavat Otaniemessä. Ne ovat voima, joka pitää kampuksen elävänä, mutta selviytyäkseen se tarvitsee lahjakkuuksia kaikilta elämänaloilta. Suomen kannattaa jatkaa panostuksia parhaaseen osaamiseen – sekä koulutuksen aikana että sen jälkeen. Valmistuneiden mahdollisuus jäädä ja työllistyä on investointi, josta koko yhteiskunta hyötyy. Tällä maalla ei ole varaa menettää kirkkaimpia mieliään.

Täällä toivo elää yhteisissä, avoimissa ja vähän salaisemmissakin perinteissä.

Se, mitä toivomme yksilöinä yhdessä, tekee yhteisöstämme erityisen. Oma toiveeni monitieteisistä opinnoista toteutuu paikassa, jossa ei ole outoa, että muotoilija opiskelee tekniikkaa ja kauppatieteitä. Puhumattakaan Aalto Foodsharing -hankkeesta, joka auttaa vähentämään ruokahävikkiä ja leipoo toivon ilmaiseksi jaettuun banaanileipään, kun ruskeat pilkut eivät kelpaa kaupan hyllylle. Täällä toivo elää yhteisissä, avoimissa ja vähän salaisemmissakin perinteissä. Vaikka kykymme toivoa ei ole yhdenvertainen, yhteisö paikkaa puutteita omalla toivollaan. Myös minä toivon heidän puolestaan. Emme ole yksimielisiä siitä, mitä toivomme, mutta juuri tämä yhteinen toivo tekee meistä sitkeitä, rohkeita ja luovia.

Brynna Justice Aalto-yliopiston ylioppilaskunta AYY, hallituksen jäsen

Espoon malli työllistää tehokkaasti

Espoon korkeakoulutettujen maahanmuuttajien osaamiskeskus KOSKE on auttanut 52 prosenttia asiakkaistaan löytämään työtä, vaikka ryhmä on yksi vaikeimmin työllistyvistä.

Tulokset perustuvat Espoon ja Aaltoyliopiston yhteistyöhön, jossa palvelumuotoilu on ollut keskeisessä roolissa. Muotoilun avulla on kehitetty palvelun sisältöjä, käytettävyyttä ja asiakkaiden tarpeisiin vastaavia toimintamalleja.

KOSKEn työ on auttanut työnhakijoita tunnistamaan vahvuuksiaan ja kirkastamaan uratavoitteitaan, mikä on tukenut työllistymistä.

Kehitetyllä mallilla voidaan paitsi tuottaa yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta, myös vahvistaa kaupungin taloutta, kun osaajat työllistyvät tehokkaasti.

Tulokset ovat vahvistaneet Espoon käsitystä ihmiskeskeisen palvelumuotoilun hyödyistä, ja kaupunki on päättänyt vakinaistaa KOSKEn toiminnan vuosien 2021–2025 pilotin jälkeen. Yhteistyö Aallon kanssa jatkuu myös uusissa kehityshankkeissa.

KOSKE on Suomen ensimmäinen kunnallinen työllisyyspalvelu, joka on suunnattu korkeasti koulutetuille, äidinkielenään muuta kuin suomea tai ruotsia puhuville työttömille.

Sara Vertanen

Uusi monialainen kandiohjelma alkaa 2027

Aalto-yliopisto valmistelee uutta englanninkielistä monialaista kandidaattiohjelmaa, jossa opiskelijat valitsevat suuntautumisensa vasta opintojen aikana. Ohjelma yhdistää tekniikan, kauppatieteiden sekä taiteen ja muotoilun sisältöjä ja tarjoaa mahdollisuuden valmistua joko tekniikan tai kauppatieteiden kandidaatiksi. Kandivaiheen jälkeen opiskelija voi hakea maisteriohjelmiin kaikilla Aallon aloilla.

Tavoitteena on tarjota laaja-alainen pohja oppimiselle ja tukea niitä nuoria, jotka pohtivat omaa alaansa tai kokevat painetta tehdä ”oikea” valinta heti lukion jälkeen.

”Tämä ohjelma auttaa osaltaan purkamaan painetta. Kaikki toimet suomalaisten nuorten aikuisten korkeakoulutustason nostamiseksi ovat tervetulleita”, sanoo opetuksesta vastaava vararehtori Petri Suomala

Ohjelmassa korostuvat vahva oppimisen tuki ja tiivis yhteisöllisyys vuosikursseittain. Kansainväliset esimerkit Isosta-Britanniasta ja Yhdysvalloista osoittavat, että laaja-alaiset kandiohjelmat tarjoavat erinomaisen perustan oppimiselle ja vahvistavat opiskelijoiden motivaatiota.

Ensimmäiset opiskelijat aloittaisivat syksyllä 2027, ja vuosittain ohjelmaan valitaan 60 opiskelijaa. Ohjelman suunnitteluun osallistuvat kaikki Aallon kuusi korkeakoulua. Rahoitus koostuu yliopiston perusrahoituksesta ja lahjoitusvaroista, ja ohjelma on jo osoittautunut houkuttelevaksi kohteeksi varainhankinnassa.

LOISTOUUTINEN

20 000

oppijaa vuodessa on osallistunut

Sukellus radikaaliin luovuuteen -verkkokurssille

divingintoradicalcreativity.aalto.fi

Juuli Miettilä

Aalto Ahaa

-tapahtumasarja uteliaille

Sukella pintaa syvemmälle ja lähde tutkimusmatkalle tieteeseen ja taiteeseen.

Kaikille avoimilla luennoilla kolme asiantuntijaa kertoo näkökulmiaan valituista teemoista. Tapahtumat toteutetaan yhteistyössä Espoon kaupungin kanssa tiistaisin kello 17.00–18.30.

3.3. Toivo, onnellisuus ja hyvä elämä

21.4. Ihmisen ja teknologian suhde 6.10. Teema vahvistuu myöhemmin 10.11. Teema vahvistuu myöhemmin

Aalto-yliopisto Junior Tiedeteatteri 9–12-vuotiaille

Lapset pääsevät tutustumaan kiinnostaviin tieteen ja taiteen ilmiöihin tutun aikuisen seurassa ja kokeilemaan asioita myös itse. Tapahtumat toteutetaan yhteistyössä Espoon kaupungin kanssa perjantaisin kello 15.30–17.00.

20.3.

8.5. 2.10. 27.11.

Katso tarkemmat sisällöt ja aiempien tapahtumien tallenteet verkosta: aalto.fi/marsio

Rekisteridatat käyttöön ja parempia päätöksiä

Aalto-yliopiston taloustieteilijät hyödyntävät laajoja Tilastokeskuksen rekisteriaineistoja ymmärtääkseen entistä paremmin korkeakoulutuksen vaikutuksia työelämässä ja yhteiskunnassa. Koulutuksen tiedetään parantavan tuottavuutta ja työmarkkina-asemaa, mutta koulutusinvestointien tarkka vaikuttavuus on ollut vaikeasti arvioitavissa.

Aalto Economic Instituten hankkeessa, jota johtavat Oskari Nokso-Koivisto ja Ciprian Domnisoru, yhdistetään anonyymisti opintotietojärjestelmien, Verohallinnon tulorekisterin ja Tilastokeskuksen dataa. Aineisto mahdollistaa esimerkiksi Aallosta valmistuneiden urapolkujen, koulutusvalintojen ja Aallon sisäisten opintopolkujen tarkastelun uudella tavalla. Tutkimuksen avulla voidaan selvittää muun muassa, kuinka aktiivisesti aaltolaiset perustavat yrityksiä, millainen näiden yritysten liikevaihto on, miten yhtäjaksoisesti eri aloilta valmistuneet ovat työskennelleet sekä miten sukupuoli tai kansalaisuus näkyvät työurilla ja veronmaksussa. Tilastokeskuksen rekisteriaineistoja hyödynnetään yhä enemmän päätöksenteon tukena eri sektoreilla. Nokso-Koiviston mukaan taitavasti käytettynä ne vahvistavat tietopohjaa myös Aallon yksittäisten korkeakoulujen päätöksenteossa, ja työ on herättänyt kiinnostusta myös muissa yliopistoissa.

Kuura Saunawear on Krista Virtasen suunnittelema saunavaatemallisto, jossa on käytetty uudenlaista, kotimaisesta havusellusta valmistettua biohajoavaa kuitua. Metsä Groupin kehittämää tekstiilikuitua valmistetaan Äänekosken biotuotetehtaassa.

Yritys esitteli saunavaatemalliston vuoden 2025 maailmannäyttelyssä Japanin Osakassa.

Kestävyys ja ekologisuus ohjaavat muoti- ja tekstiilisuunnittelija

Krista Virtasen työtä. Hän valmistui taiteen maisteriksi Aalto-yliopistosta vuonna 2025.

This’n’that eli sitä sun tätä oli

Väre-rakennuksessa loka-marraskuussa 2025 esillä olleen näyttelyn turhankin vaatimaton nimi. Näytteillä oli runsas kattaus Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun pajamestareiden teoksia: taidekäsityötä muun muassa puusta, metallista ja keramiikasta. Työpajat ovat olennainen osa Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun opetusta – paikka, jossa pedagogiikka ja käsillä tekeminen kohtaavat. Ammattitaitoiset pajamestarit huolehtivat työpajojen toimivuudesta ja opastavat opiskelijoita ja henkilöstöä niiden käytössä.

Josh Kruten teoksesta ‘Proof’ Collection, mänty, pellavaöljy, pigmentti.

Kehyskertomuksia: 24 fps / Reframing Cinema -näyttely on Aalto-yliopiston elokuvataiteen laitoksen ja Hämeenlinnan taidemuseon yhteistyöhanke. Opiskelijat valitsivat taidemuseon kokoelmista taideteoksia ja tuottivat niiden innoittamina lyhytelokuvia, ääniteoksia ja käsikirjoituksia.

Valmiit työt ovat esillä näyttelyssä kokoelmateosten rinnalla Hämeenlinnan taidemuseossa (Engel-rakennus, Viipurintie 2, Hämeenlinna) 3. toukokuuta 2026 saakka.

Kuva lyhytelokuvasta Piilin Reetu, joka pohjautuu kuvataiteilija Marjatta Hanhijoen akvarelliin.

Arjen fantasiaa kuvastaa

Enni Lähderinteen suunnittelema asukokonaisuus, jolla hän voitti Vuoden nuori suunnittelija 2025 -kilpailun. Kilpailutyö koostuu Lähderinteen neulomasta yläosasta ja ryijykudonnalla toteuttamasta alaosasta. Materiaaleina hän on käyttänyt vanhojen

morsiuspukujen tyllikangasta, kierrätyskeskuksesta löytynyttä villalankaa ja siimaa. Asun korut on valmistettu vanhoista aterimista.

Lue taiteen maisteriksi hiljattain valmistuneen muotisuunnittelija

Enni Lähderinteen ajatuksia toivosta sivulta 12 alkaen.

Komento, joka pyyhki kaiken

Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan entinen puheenjohtaja Sakari

Ropponen muistaa kirkkaasti erään heinäkuisen iltapäivän ensimmäisessä oman alan kesätyössä.

Teksti Paula Haikarainen Kuvitus Ilona Partanen

”Olin automaatio- ja systeemitekniikan (nykyisin automaation ja robotiikan) kolmannen vuoden opiskelija ja tein harjoittelua alalle tyypillisessä hommassa: ajoin robotille testiajoja ja seurasin niiden etenemistä. Minulla oli pääsyoikeudet firman testidataan. Työ oli enimmäkseen rutiinia – ajat testin, tarkistat että se etenee, ja jos jokin erä menee pieleen, poistat sen ja siivoat turhat väliaikaistiedostot pois. Sitä tehtiin päivästä toiseen. Hiljaisena heinäkuun iltapäivänä, johon vaadittiin jo aika paljon kahvia, naputtelin taas rutiinilla testejä menemään. Pieleenmenneen ajon siivouksessa yhtäkkiä tajusin, että nyt tuli laitettua väärä komento sisään, ja ymmärsin, että olin vahingossa poistanut koko testitietokannan. Siis koko historiallisen testiaineiston, kaiken. Pala nousi kurkkuun, ja sydän valahti vatsaan. Aloin hädissäni kokeilla, voisiko tietoja jotenkin palauttaa. Kävi nopeasti selväksi, että käyttämäni Linuxin rm-komento ei tarjoa undo-mahdollisuutta.

Se vain pyyhkii kaiken.

Olin nostamassa kädet pystyyn ja ripitin itseäni, että nyt on pakko mennä kertomaan, mitä olen tehnyt. Vuosien työ, ja minä harjoittelijana olen sen juuri pyyhkäissyt pois. Menin esihenkilöni puheille ja selitin tilanteen ehkä kolme kertaa, kun olin niin tolaltani. Sitten huomasin hänen kasvoiltaan pienen virneen.

Kävi ilmi, että koko järjestelmästä otetaan päivittäin varmuuskopiot.

Päivän testit toki menivät roskiin, mutta vuosien data ei.

Lopullinen tietojen palautus vei kolme, neljä tuntia. Minulle annettiin vielä ohjepaketti, ja sain itse olla mukana palauttamassa kaiken ja korjaamassa virheeni. Se tuntui hyvältä sen jälkeen, kun olin ehtinyt kuvitella ottavani lopputilin ja ehkä muuttavani toiseen maahan.

Tuo hetki opetti paljon. Sain kiitosta siitä, että kerroin heti enkä jäänyt panikoimaan omassa kuplassani.

Opin, että vaikka moka olisi kuinka hurja, siitä pääsee parhaiten eteenpäin, kun kertoo rehellisesti, mitä on tapahtunut, ja että varmuuskopiot on muuten parempi olla aina.”

Toivon jäljillä

Jane Goodall (1934–2025), brittiläinen antropologi ja etologi, haastoi käsityksen toivosta pelkkänä odottamisena. Hänen ajattelussaan toivo on aktiivista: se syntyy ymmärryksestä, moraalisesta velvollisuudesta ja halusta vaikuttaa maailmaan.

Tämä numero kokoaa yhteen näkemyksiä ja tekoja, joissa toivo ei jää ajatukseksi vaan muuttuu toiminnaksi.

TEEMA

12 Teema Toivon jäljillä aaltolaisten kanssa.

19 Tieteestä lyhyesti Muuttuva merijää vaatii uudenlaisia murtajia; Puu voittaa betonin.

20 Kuka Yuri Kroyan etsii energia-alaan ratkaisuja tilastollisella mallintamisella.

24 Mukana matkassa Elämämme kallion sisällä – kiertokäynti tunneleista parkkihalleihin.

32 Kohtaaminen Ashish Thapliyal opettaa onnellisuuden tiedettä.

34 Yrittäjyys Opiskelijoiden yritysideoihin vauhtia Aalto Founder Sprintistä.

Toivon jäljillä

Sanakirjan mukaan toivo on tunne siitä, että jotakin suotuisaa tapahtuu. Toimittaja lähti etsimään toivoa yliopiston kampukselta. Vastaan tuli toteutuneita toiveita, kriittistä toivontutkimusta sekä toivoa, joka on luotava itse.

Muotisuunnittelija Enni Lähderinne haluaa luoda toivoa ihmisille, joilla on tavallisesta poikkeava keho esimerkiksi sairauden vuoksi.

”Unelmat, toiveet, fantasiat, ne elävät melko samassa maailmassa. Ehkä toivoa voi jo vähän enemmän kosketella.”

Enni Lähderinne

Väitöskirjatutkija

Ali Salloumille toivo kulkee yhtä matkaa tiedon ja maailman ymmärtämisen kanssa.

Kaukaa katsottuna vaalea asu näyttää unelmankevyeltä iltapuvulta, jonka helma nostaa kohta kantajansa lentoon. Kun vaatetta katsoo tarkemmin, huomaa, että yläosa on käsin neulottu ja sitä kiertävät korut tuovat mieleen muistumia lusikoista. Alaosa onkin housut, joihin on ryijykudonnalla solmittu käsin tuhansia ja taas tuhansia hapsuja.

Hapsuja Enni Lähderinne kertoo solmineensa yli kaksisataa työtuntia. Mutta se kannatti, sillä kokonaisuus vanhoista aterimista valmistettuine vartalokoruineen on kilpailutyö, jolla muotisuunnittelija Lähderinne osallistui Vuoden nuori suunnittelija 2025 -kilpailuun ja voitti sen. Tämänvuotisen kilpailun teemana oli fantasia. (Katso kuva voitokkaasta asusta tämän lehden sivulta 9.)

Voiko toivoa koskettaa?

Fantasiaa Lähderinne pohti ja toteutti kilpailutyössä leimallisesti edesmenneen isoäitinsä ja tämän toiveiden kautta. Isoäidin unelma oopperalaulajan urasta katkesi lääketieteelliseen operaatioon, joka vaikutti äänialaan ja sitä myöten uran suuntaan.

”Elämä antoi hänelle toiset reitit.”

Lähderinteen mukaan se tarkoitti, että isoäiti loihti taikaa perheelleen esimerkiksi vaatteiden kautta. Omaan hääpukuunsakin isoäiti jäljensi muotitalo Diorin ikonisen New Look -siluetin. Onko siis ihme, että nyt palkitun nuoren suunnittelijan siimasta, kierrätyslangasta ja tyllistä solmima alaosa on kuin kunnianosoitus Christian Diorin muotokielelle. Tosin sen valmistamisessa on hyödynnetty kierrätysmateriaaleja ja  karjalaista käsityöperinnettä.

”Työssäni käsittelin myös sitä, minkälaista elämä olisi saattanut olla, jos isoäidin unelma olisi toteutunut. Minulle unelmat ovat periaatteessa toiveita. Eikö unelma ole sellainen kauas katsottu toive”, suunnittelija pohtii.

”Unelmat, toiveet, fantasiat, ne elävät melko samassa maailmassa. Ehkä toivoa voi jo vähän enemmän kosketella.”

Toteutuneita toiveita

Lähderinne kuvailee itseään positiiviseksi tyypiksi, joka on lapsesta lähtien ollut unelmoivaa sorttia. Hän uskoo, että toivo siitä, mitä tulevaisuus voi olla, kantaa häntä persoonana. Ei vain vaatesuunnittelijana, vaan kaikessa, mitä hän tekee.

”Mutta monta toivettani on jo ehtinyt toteutua”, hän summaa hymyillen.

”Pääsin opiskelemaan itselleni tärkeää alaa, muotia. Olen vaatesuunnittelija, voitin kilpailun. Olen jo saanut meriittejä ja tunnustusta. Seuraava toiveeni on, että pääsen lähtemään maailmalle suunnittelijaksi.”

Yhtenä meriittinä Lähderinne mainitsee kansainväliset stailistit, jotka vastaavat maineikkaiden artistien pukeutumisesta. Fantasia-kilpailutyö on jo lähtenyt Espanjaan. Lähderinteen maisteriopintojen lopputyömallistosta asuja ovat kyselleet niin Lady Gagan kuin Chappell Roanin stailistit.

Lähderinne arvostaa, että hänen luomiaan asuja haluavat käyttää artistit, joilla itselläänkin on sanottavaa. Sillä Lähderinteen käsiala on silkkaa sanomaa.

Erilaisen kehon kauneus Voi olla, ettei Enni Lähderinteestä olisi tullut muotisuunnittelijaa, ellei hänen olisi jo peruskouluikäisenä ollut pakko pohtia suhdettaan pukeutumiseen. Ala- ja yläkouluvuosien taitteessa Ennin oli näet käytettävä 23 tuntia vuorokaudessa korsettia, jolla hoidettiin hänen sairastamaansa Scheuermannin oireyhtymää.

Harvinaista, perinnöllistä selkäsairautta hoidetaan henkilökohtaisella tukiliivillä, joka pakottaa kantajansa kasvuvaiheessa suoraksi.

”Teini-ikäisenä en voinut pukeutua kuten muut. Minun piti etsiä kirpputoreilta miesten XXL-kokoisia vaatteita, sillä korsettini rautaosa teki pukeutumisestani todella oversized. Käytin tukiliiviä neljä vuotta.”

Aalto-yliopiston opinnäytetyönsä mallistossa Lähderinne käsitteli, minkälainen suhde kehittyy vaatteeseen, kun käyttäjällä on tavallisuudesta poikkeava, erilainen keho. Mitä tarkoittaa, kun vaatteen ja käyttäjän välissä on ylimääräinen kerros?

”Siinäkin mallistossa tutkin ja käytin Dioria, jonka naiskuva on jopa runollinen. Otin esimerkiksi Diorin iltapuvun siluetin ja yhdistin siihen Scheuermannin selkää. Rikoin harmoniaa, halusin näyttää, että se on kaunista. Uskon, että onnistuin.”

Hän ajattelee luovansa toivoa ihmisille, joilla on erilainen keho tai jotka esimerkiksi käyvät läpi hoitojaksoa.

”Eikö se, että näkee catwalkilla mallin esittelevän vaatetta, joka sopii omalle, poikkeuksellisellekin keholle, luo toivoa?”

Enni Lähderinne kysyy.

Insinööripolitiikan perässä

Väitöskirjatutkija Ali Salloumin mielestä toivosta puhutaan aivan liian vähän. Poliittista polarisaatiota ja sen mallintamista tutkivan Salloumin mukaan toivo on merkittävä ajuri maailmassa ja ajassa, jota parhaillaan elämme.

”Olemme eläneet vaikeita aikoja jo jonkin aikaa. Sitä suuremmalla syyllä toivon merkitys korostuu.”

On kenties yllättävää, että diplomi-insinööriksi valmistunut Ali Salloum valmistelee parhaillaan väitöskirjaa poliittisesta polarisaatiosta.

”Elämme verkottuneessa maailmassa, jossa jokainen ihminen ja jokainen ryhmä jättää jatkuvasti digitaalisia jalanjälkiä. Niistä syntyy helposti valtavia datamassoja, joita tutkiakseen tarvitaan tietoteknistä osaamista. Jotta aineistoista voi saada esiin tilastollisesti merkittäviä asioita, on sovellettava matemaattisia malleja”, Salloum sanoo.

Kun tutkimusalueena on poliittinen polarisaatio ja erityisesti sen matemaattinen mallintaminen sekä tekoälyn hyödyntäminen ilmiön ymmärtämisessä, tutkittavaa riittää.

”Olen siitä onnekas, että tutkin aihetta, josta ihmiset ovat kiinnostuneita. Työntekoa helpottaa, kun sekä tavalliset kansalaiset, asiantuntijat, valtio, monenlaiset eri sidosryhmät ja mediakin ovat kiinnostuneita siitä, mitä teemme.”

Salloum kertoo, miten vastakkainasettelu on kasvanut voimakkaasti tutkijaryhmän tekemän nelivuotisen tarkastelujakson aikana.

Vaikeiden asioiden ymmärtäminen luo toivoa

Polarisaatio tapahtuu kahden ryhmän välillä, jotka eivät pahimmassa tapauksessa siedä toisiaan. Tutkitusti ryhmät saattavat tuolloin nähdä toisensa hyvin stereotyyppisinä ja uhkaavina.

Polarisaatio voi olla myös asymmetristä, jolloin kahdesta jakautuneesta kuplasta toinen yrittää riistää toisen kuplan oikeudet.

Aihe on jokseenkin synkkä, ja yksi

Salloumin käyttämistä aineistolähteistä on sosiaalinen media. Mistä tutkija löytää toivoa, kun hän näkee minkälaista sisältöä ihmiset someen suoltavat?

Salloum palaa oman työnsä merkittävyyteen:

”Olen etuoikeutettu, kun saan tutkia yhteiskunnallisesti merkittävää asiaa ja tuoda yleistajuisesti esiin siihen liittyviä ilmiöitä”, hän sanoo.

”Tieto lisää ymmärrystä, joten niinkin monimutkainen aihe kuin vastakkainasettelu ei kenties tunnukaan enää yhtä pelottavalta, kun sitä pystyy jäsentämään.”

Salloum nojautuu tuolissa taaksepäin ja toteaa: ”Minulle luo toivoa se, että ihmiskuntana ymmärrämme vaikeita asioita, emmekä ensimmäisenä säikähdä ja siksi passivoidu.”

”Minulle luo toivoa se, että ihmiskuntana ymmärrämme vaikeita asioita, emmekä ensimmäisenä säikähdä ja siksi passivoidu.”

Ali Salloum

Hän uskoo, että jo polarisaation kaltaisesta ilmiöstä puhuminen auttaa.

”Pelkästään se, että tunnistaa ilmiön ja ymmärtää sen mekanismeja, tekee ihmisestä immuunin räikeimmille ajatusmalleille tai polarisaation ikävimmille ja haitallisimmille vaikutuksille.”

Tieto – sivistys ja koulutus – vahvistavat immuniteettia. Siksi toivo käy Ali Salloumin puheissa yhtä matkaa tiedon, maailman ymmärtämisen kanssa. Hänelle toivo on aktiivista toimintaa, jota yksilö voi yksin tai oman yhteisönsä kanssa toteuttaa. Vaikeina aikoina myös aktivoituminen luo toivoa.

”Välillä toivoa on vain luotava itse. Ja se on paljon helpompaa, kun ymmärtää maailman meininkiä ja koko asetelmaa, miksi me ihmiset käyttäydymme, kuten käyttäydymme.”

Teknologinen toiveikkuus ei riitä Ihmisten käytös on mietityttänyt myös Johanna Ahola-Launosta. Hän ei ymmärrä, miksi ihmiset haluavat ratkaista ongelmat – ovat ne sitten rakenteellisia, sosiaalisia tai poliittisia – teknologian avulla.

”Mistä johtuu, että aina toivotaan keksittävän uusi teknologia, jonka avulla kaikki ongelmat ratkeavat”, Ahola-Launonen kysyy ja katsoo tiukasti silmiin. ”Tai tiedänhän minä, mistä se johtuu. Ratkaisu olisi ihanan helppo.”

Myös sen Suomen Akatemian akatemiatutkija Johanna Ahola-Launonen tietää, ettei maapallo pelastu teknologian avulla. Hän johtaa SUSTHOPE-hanketta, jossa tutkitaan teknologiseen toiveikkuuteen liittyviä odotuksia, arvoja ja uskomuksia. Pelkkään teknologiseen toiveikkuuteen ripustautuminen kestävyysmurroksessa on Ahola-Launosen mukaan tuhoontuomittua.

Toivo, joka innostaa elämään ilman että riistää omia tai toisten luonnonvaroja, voi olla erityisen aktivoivaa ja saada ihmisen liikkeelle. Sitä vastoin toivo, joka rakentuu sellaisen ajatuksen varaan, että teknologinen keksintö itsessään pelastaa maapallon, on passivoivaa.

Akatemiatutkija Johanna AholaLaunonen on perehtynyt teknologiseen toiveikkuuteen, johon ihmiskunta mielellään ripustautuu.

”Se antaa syyn olettaa, että voimme vain jatkaa nykyistä kulutusmenoa, ja joku tulee korvaamaan likaiset materiaalit ja energiat puhtailla.”

Ahola-Launonen korostaa tarkastelevansa asioita kriittisen toivontutkimuksen laarista – toivo ja toiveikkuus eivät tarkoita pelkästään myönteisiä asioita. Passivoinnin lisäksi toivo voi johtaa vastuun välttelyyn, lukita ajattelua tai peittää valtasuhteita. Esimerkkinä AholaLaunonen käyttää länsimaisten ihmisten fetisismiä teknologisia ratkaisuja kohtaan. Hän muistuttaa, ettei ensimmäinenkään teknologinen keksintö ole pienentänyt energia- ja materiaalivirtojen kokonaispyörteitä.

”Keksinnöt ovat voineet tehdä asioista tehokkaampia, mutta kun jokin asia tehostuu – tai vihertyy – se saa ihmisen vain kuluttamaan sitä enemmän. Me ihmiset olemme niin kovin toiveikkaita omaa nykytekemistä ja ratkaisemisen tapaa kohtaan.”

Toivoa öljyn varassa

”Kyky toivoa liittyy aina ympäröiviin olosuhteisiin”, akatemiatutkija alleviivaa. Se, minkä me ymmärrämme toivona, lienee tarkemmin tarkasteltuna modernia, länsimaista toivoa. Se on rakentunut tietynlaiselle itseriittoisuudelle, joka perustuu fossiilisiin polttoaineisiin – kun löydettiin öljy, opittiin jalostamaan ja hyödyntämään sitä.

Suomalaiset Ahola-Launonen näkee tietyllä tapaa hyvin teknokraattisena kansana.

”Toiveikkuutemme perustuu luottamukseen. Luotamme vahvasti tieteeseen ja teknologiaan, kun ajattelemme, että niiden tuottama edistys tulee palvelemaan ja tuottamaan hyviä asioita itselle.”

Ahola-Launonen korostaa, miten toivosta puhuttaessa on tärkeää ymmärtää, että ei ole vain yhtä toivoa, vaan on monenlaisia toivon tapoja. Hän puhuu paljon toivon sisällöstä ja sen eri suunnista.

Mistä kestävyysmurrosta tutkiva Johanna Ahola-Launonen itse saa toivoa?

”Ilmastofaktat ovat toistaiseksi vielä heikosti popularisoituja. Elämme vaihetta, jossa käytettävissä on valtava määrä tutkittua tietoa, joka pitäisi nopeasti saada ihmisten tietoon. Minulle tuottaa toivoa se, että tiedon avulla ihmiskunta voisi saavuttaa konsensuksen siitä, että nyt tärkeintä on saada materiaalija energiavirrat todelliseen laskuun.”

”Toivon, että omalla työlläni pystyn olemaan yksi äänitorvi teknologisen toiveikkuuden harhalle tai sen oikealle mittakaavalle.”

Akatemiatutkija liittää etusormen ja peukalon toisiinsa näyttääkseen mittakaavaa minkä verran teknologisten ratkaisujen tulisi olla ratkaisemassa kestävyysmurrosta. Sitten hän levittää kätensä niin laajalle kuin pystyy näyttäessään kuinka paljon enemmän meidän tulisi keskittyä kuluttamisen vähentämiseen maapallolla.

”Kyky toivoa liittyy aina ympäröiviin olosuhteisiin.”

Johanna Ahola-Launonen

Still-kuva elokuvasta

My Name is Hope.

My

Name is Hope

– Mistä toivo löytyy tyranniassa?

Aallossa koulutetaan elokuva-alan ammattilaisia ja tehdään elokuvia, joiden aiheena voi olla myös toivo. Hyvin erityislaatuisen näkökulman toivoon luo ohjaaja-käsikirjoittaja Sherwan Hajin lopputyöelokuva My Name is Hope (2025).

Suurin osa Hajin fiktioelokuvasta näyttäytyy katsojalle syyrialaisen eristyssellin ruokaluukun kautta. Miltä vankilan absurdi arki näyttää, kun koko maailma vaikuttaa unohtaneen syyrialaiset vangit selleihinsä? Samaan aikaan, kun vankilan uusinta talonmiestä koulitaan poistamaan veritahrat seiniltä mahdollisimman tehokkaasti, vankisellin luukusta näkyy lyhyitä vilahduksia väkivaltaiseen, tyrannian hallitseman yhteiskuntaan. Miten eristyssellistä voi taistella unohdetuksi tulemista vastaan?

Mistä toivo syntyy, kun joutuu vankilaan mielipiteensä – tai isänsä mielipiteen – tähden?

Arabiankielinen lyhytelokuva onnistuu kaivertamaan katsojaansa parissakymmenessä minuutissa lähtemättömän jäljen. My Name is Hope palkittiin Rakkautta & Anarkiaa -elokuvafestivaalin kotimaisen kilpailun pääpalkinnolla syksyllä 2025.

Enni Lähderinteen, Ali Salloumin ja Johanna Ahola-Launosen ajatuksia on esillä Toivon laboratorio -näyttelyssä Marsiossa 27.3.2026 saakka.

aalto.fi/marsio

Tuomas Kärkkäinen

Ilmaston lämpeneminen haastaa

jäänmurtoteknologian

Arktisen merijään nopea muutos avaa uusia reittejä, mutta myös kasvattaa merenkulun turvallisuuden ja suunnittelun vaatimuksia. Aalto-yliopisto on mukana Suomen, Yhdysvaltojen ja Kanadan yhteisessä ICE-SHIELD-tutkimuskonsortiossa, joka kehittää ratkaisuja laivojen toimintaan muuttuvissa jääolosuhteissa ja vahvistaa maiden kykyä operoida arktisilla merialueilla.

Monia nykyisiä laivatyyppejä ei ole testattu jäässä, vaikka kiinnostus arktisiin reitteihin kasvaa. Apulaisprofessori Mikko Suomisen mukaan tutkimus auttaa arvioimaan alusten suorituskykyä, suunnittelemaan uusia runkomalleja ja löytämään tehokkaita reittejä.

Suomi tunnetaan jäänmurtajien suunnittelun ja rakentamisen edelläkävijänä: peräti 80 % kaikista maailman jäänmurtajista on suomalaisten suunnittelemia ja 60 % suomalaisten telakoiden rakentamia.

Kehitystyö vaatii kuitenkin lisää rahoitusta, sillä kilpailu kiristyy ja investoinnit Yhdysvalloissa sekä Aasiassa kasvavat. Suominen painottaa, että Euroopan on vahvistettava tutkimusta säilyttääkseen johtoasemansa.

Puu voittaa betonin, kun ympäristöhaitat lasketaan mukaan

Aalto-yliopiston tutkimus osoittaa, että puurakentaminen on yhteiskunnalle selvästi betonia edullisempaa, kun materiaalien ympäristövaikutuksille annetaan taloudellinen arvo. Tutkijat vertasivat Myrskylään vuonna 2021 valmistuneen hirsikoulun ja -liikuntahallin kustannuksia siihen, mitä sama hanke olisi maksanut teräsbetonirakenteilla toteutettuna. Pelkät rakennuskustannukset olivat betonilla noin 4,4 prosenttia pienemmät, mutta materiaalien valmistuksesta ja rakentamisesta aiheutuvat päästöt olisivat olleet noin 40 prosenttia suuremmat.

Kun ympäristöhaitat – kuten vaikutukset ihmisten terveyteen, ekosysteemeihin ja talouteen – muutettiin euroiksi, betonivaihtoehdon kokonaiskustannus nousi keskimäärin 30 prosenttia puuratkaisua korkeammaksi. Puu toimii myös väliaikaisena hiilinieluna, mikä parantaa sen vertailuasemaa entisestään.

”Puurakentaminen on kilpailukykyinen valinta kaikilla arvostuskertoimilla”, sanoo väitöskirjatutkija Oana

Iliescu. Hänen mukaansa materiaalien ympäristövaikutukset tulisi sisällyttää esimerkiksi julkisen rahoituksen kriteereihin, jotta rakentamisen todelliset kustannukset tulisivat näkyviin. ”Se tekisi puuratkaisuista huomattavasti nykyistä houkuttelevampia.”

Aalto Ice and Wave Tank on monikäyttöallas, jossa testataan laivoja ja muita merirakenteita jäisissä olosuhteissa. Se mahdollistaa laajat kokeet aaltojen ja jään vuorovaikutuksesta. Professori Jukka Tuhkurin mukaan erityisesti kasvavat marginaaliset jäävyöhykkeet ja lämpimän jään erilaiset kuormitusominaisuudet tuovat uusia haasteita laivojen suunnitteluun. Ilmastonmuutoksen myötä laivojen on kyettävä toimimaan entistä monimuotoisemmissa jääolosuhteissa.

Myrskylän puurakenteinen koulu Itä-Uudellamaalla valmistui vuonna 2021.

Kestävän muutoksen mallintaja

Energia-alan tutkija Yuri Kroyan mallintaa tilastollisesti, miten maailma voi korvata fossiiliset polttoaineet maalla, merellä ja ilmassa.

Teksti Ville Heirola Kuvat Akseli Valmunen

Tekniikan tohtori

Yuri Kroyan työskentelee Nesteellä.

Tutkija Yuri Kroyania kiinnostaa etenkin yksi iso kysymys: Miten liikenteen fossiiliset polttoaineet voisi vaihtaa uusiutuviin? Kysymys on hyvin mutkikas eikä koske pelkästään autojen polttoaineenkulutusta, vaan myös paikallista ilmastoa, sosiaalisia tekijöitä, taloudellisia trendejä ja infrastruktuuria, kuten teitä ja tankkausasemia.

Energiayhtiö Nesteellä työskentelevä Kroyan etsii vastausta tilastollisen mallinnuksen avulla.

Kroyan siirtyi Nesteelle valmistuttuaan Aalto-yliopistosta energiatekniikan tohtoriksi loppuvuonna 2022. Nyt hän rakentaa matemaattisia malleja, jotka tuottavat ennusteita siitä, miten hiilipohjaiset polttoaineet voidaan parhaiten korvata uusiutuvilla energialähteillä. Tulokset herättävät kiinnostusta niin Euroopan komission päätöksentekijöissä kuin energia-alan johtajissa.

Mutta aina ei ole mennyt näin lujaa. Kun Kroyan oli Aallon tohtoriopiskelijana mukana aloittamassa ADVANCEfuelsprojektia, hänellä ei ollut aavistustakaan, mistä lähteä liikkeelle.

”Meidän piti mallintaa kehittyneiden polttoaineiden ominaisuuksien vaikutuksia loppukäyttöön, kuten kulutukseen ja päästöihin. Mutta miten tehdä se niin, että malli kuvaa sekä yksittäistä autoa että koko maan tasoa?”

Tässä kohtaa on hyvä selventää, että ”kehittyneet” biopolttoaineet tehdään esimerkiksi maatalousjätteestä tai muusta elintarviketuotantoon kelpaamattomasta biomassasta.

K U K A

Biopolttoaineita voidaan sekoittaa nestemäisiin fossiilisiin polttoaineisiin tai käyttää niiden korvikkeena, mikä vähentää päästöjä. Kroyan ja koko tutkimusryhmä oli kovan haasteen edessä. Aiheesta ei ollut entuudestaan saatavilla juuri lainkaan dataa, mutta lukemattomien tuntien jälkeen tiimi sai palapelin ratkaistua.

”Aloimme tarkastella vaihtoehtoisten polttoaineiden suorituskykyä suhteessa fossiilisiin vertailukohtiin, kuten bensiiniin ja dieseliin. Tunsimme molempien ominaisuudet, kuten tiheyden, oktaani- ja setaaniluvut, höyrynpaineet ja tislausarvot. Seurasimme, miten nämä ominaisuudet vaikuttivat kulutukseen.”

Tämä suhteellinen analyysi ratkaisi ongelman. Kroyan loi matemaattisen mallin, joka pystyi käytössä olevan datan perusteella kuvaamaan bensiinikäyttöisten autojen ja lentokoneiden kulutusta. Kollega Michał Wojcieszyk kirjoitti vastaavan mallin dieselkäyttöisille kulkuneuvoille.

Tulokset tarkistettiin, tutkimuspaperit kirjoitettiin – ja seuraava askel oli selkeä.

”Teimme loppukäyttäjälle, tässä tapauksessa Euroopan komissiolle ja eurooppalaisille yrityksille, tarkoitetun arviointityökalun, jota voi käyttää tukemaan päätöksentekoa.”

Siinä tiivistyy tilastollisen mallinnuksen ydin: tehdään luotettavia ennusteita niukasta datasta.

”Yleisesti ottaen mallinnuksessa on kyse havaintojen jatkuvuuden löytämisestä. Havaitaan tiettyjä ilmiöitä tai ehkä käytössä

on vain muutama datapiste. Sitten halutaan ymmärtää, mitä näiden pisteiden välillä on, ja mitä niiden takana on.”

Tilastollinen mallintaminen on korvaamaton työkalu, kun aiheet ovat isoja ja teknologia kehittyy nopeasti. Parhaimmillaan se ohjaa sekä julkista päätöksentekoa että yritysten strategioita.

Kroyanille tilastollinen mallintaminen on paras tapa saada muutosta aikaan.

Fysiikkaa Puolassa, energiaopintoja Pohjoismaissa Kroyan tiesi jo lapsena haluavansa parantaa maailmaa tieteen avulla. Puolassa syntynyt Kroyan hakeutui ensin Jagellon yliopistoon Krakovassa opiskelemaan materiaalitiedettä ja nanoteknologiaa.

”Opin paljon molemmista ja olisin voinut jäädä Krakovaan, mutta tuolloin tuntui siltä, että materiaalitieteen vaikutukset yhteiskuntaan olivat vielä liian kaukana tulevaisuudessa.”

Sitten hän sai oivalluksen.

”Yksi ajatus nousi yli muiden: energiasektori, joka on valtava ilmastonmuutoksen aiheuttaja. Aloin perehtyä siihen, ja pian kiinnostuin erityisesti liikenteestä. Se on alana haastava ja vaikeasti ymmärrettävä, mutta yhteiskuntamme ja taloutemme nojaavat siihen.”

Krakovasta Kroyan siirtyi Pohjoismaihin.

”Tein kaksoistutkinnon yhteispohjoismaisessa maisteriohjelmassa, ensin Ruotsissa Kuninkaallisessa teknillisessä korkeakoulussa ja sitten Aallossa.”

Otaniemessä hän löysi samanhenkisiä ihmisiä – porukan, joka halusi hyödyntää tiedettä maailman parantamiseen. Yksi heistä oli Martti Larmi, nykyinen tekniikan alan emeritusprofessori.

”Hän on mahtava ja innostava johtaja. Olin onnekas, kun minulla oli hänen kaltaisensa mentori ja tiimi, josta kehittyi nopeasti ystäväporukka.”

Valmistumisen jälkeen siirtyminen akateemisesta maailmasta yksityiselle sektorille vaikutti luontevalta, olihan Kroyan jo tehnyt yhteistyötä Nesteen kanssa tutkimusprojekteissa. Hän tiesi, että Neste tekee uraauurtavaa tutkimusta uusiutuvien polttoaineiden parissa, ja että hänen mallinnusosaamisensa voisi vauhdittaa sitä entisestään.

”Koulutustaustassani yhdistyvät fysiikka, kemia ja matematiikka. Ehkä se auttaa minua katsomaan asioita eri kulmista ja ymmärtämään, miksi tietyt ilmiöt tapahtuvat vaikkapa koetilanteessa.”

Kilpailu aikaa vastaan

Nesteellä Kroyan rakentaa laskennallisia malleja, jotka auttavat yhtiön päätöksentekijöitä selvittämään, miten liikenteen fossiiliset polttoaineet voi korvata uusiutuvilla tehokkaasti ja taloudellisesti.

Kroyanin mukaan käynnissä on energiaalan kilpailu, jolle ilmastonmuutos asettaa puitteet – ja nyt on jo kiire.

”Pidämme fossiilisia polttoaineita itsestäänselvyytenä, koska niitä on nyt paljon saatavilla. Mutta jonain päivänä ne loppuvat. Power-to-X-teknologiat, kuten vety ja hiilidioksidin talteenotto, ovat kalliita ja vielä alkuvaiheessa, mutta ne kasvavat ja muuttavat toimialaa tulevina vuosikymmeninä.

Vaihtoehdot, kuten biojätteestä tehty diesel tai uusiutuvat lentopolttoaineet, eivät ole yhtä mullistavia, mutta niiden käyttö ei vaadi uutta infrastruktuuria. Se leikkaa päästöjä nopeammin.”

Liikenteen päästöt ovat monimutkainen ongelma, joka kytkeytyy kaikkialle teollisuuteen.

”Esimerkiksi sähköautoista helposti ajatellaan, että ne ovat päästöttömiä. Todellisuudessa raaka-aineiden louhiminen ja prosessointi sekä akkujen valmistaminen tuottavat valtavasti päästöjä. Ja sitten on vielä kysymys, mistä niiden käyttämä sähkö oikein tulee.”

Kroyan sanoo, että ratkaisun tulee olla yhtä kokonaisvaltainen kuin ongelma.

”Kaikki teknologiat täytyy ottaa huomioon; aina sähköistämisestä biopolttoaineisiin ja vetyyn. Niiden pitää täydentää toisiaan, koska päästöjen nollaaminen on niin valtava haaste, ettei meillä ole varaa valikoida keinoja. Lisäksi tieteessä voi tapahtua yllättäviä, nopeasti skaalautuvia keksintöjä, joten on tärkeää, ettei takerruta yksittäisiin valintoihin liian aikaisin.”

Moni voisi lannistua näin mittavasta haasteesta, mutta juuri se viehättää Kroyania. Osittain jo siksi, että hänen mukaansa uusiutuvat polttoaineet voivat olla parempia kuin fossiiliset. Meidän täytyy vain löytää parhaat teknologiat ja tehdä oikeat poliittiset päätökset. Siihen taas tarvitaan tilastollista mallintamista.

Yuri Kroyan

/ Materiaalitieteen ja nanoteknologian kandidaatti Jagellon yliopistosta 2014, maisterintutkinto pohjoismaisesta Nordic Master in Innovative Sustainable Energy Engineering (ISEE) -ohjelmasta vuonna 2018.

/ Väitöskirjatutkijana professori Martti Larmin Thermodynamics and Combustion Technology -ryhmässä. Väitteli tekniikan tohtoriksi energiateknologiasta Aalto-yliopiston insinööritieteiden korkeakoulusta 2022.

/ Insinööritieteiden korkeakoulun julkaisupalkinto 2022 tutkimuksesta Modeling the effects of fuel properties on end-use performance in light-duty road transport and aviation.

/ Tutkijana Nesteellä vuodesta 2022. Voitti Neste CEO’s Innovation Award -palkinnon samana vuonna.

Elämämme kallion sisällä

Maan alle rakentaminen vaatii monen tieteenalan tutkimusta ja osaamista. Laskeuduimme tunneliin Aalto-yliopiston kampukselta.

European Mining Course -maisteriohjelman opiskelijat kuuntelevat Aalto-yliopiston tutkijaa Mateusz Janiszewskia maanalaisessa ”luentosalissa”.

Teksti Terhi Hautamäki

Kuvat Alexander Komenda

Onhan tämä kätevää: tunneli kivenheiton päässä luentosaleista.

Laboratorioinsinööri Otto Hedström opastaa kävijät maan alle. Koetunnelin edustalla pieni patsas, Pyhä Barbara, toivottaa kansainväliset opiskelijat tervetulleiksi. Pyhimys suojelee tykistön ja räjähteiden parissa työskenteleviä, ja se on monissa Euroopan maissa tunneli- ja kaivostyön tärkeä symboli.

Hedströmin työnä on huolehtia koetunnelista. Hän auttaa tutkijoita ja tutkimusryhmiä näiden hankkeissa sekä opettaa opiskelijoille käytännön työtä kuten kallioporausta. Luolasyvennyksen ”luokkahuone” koostuu pitkästä pöydästä, penkeistä ja esitystekniikasta. Tunneli on täynnä pieniä ja suuria työkaluja.

”Meillä on kaikkea, mitä tarvitaan pienen mittakaavan tunnelinrakennukseen. Keltaiset putket ylhäällä ovat ilmanvaihtoa varten. Jos teemme jotain, mistä syntyy paljon savua ja pölyä, meillä on hyvä ilmanvaihtosysteemi”, Hedström esittelee.

Tänään mukana kulkevat European Mining -kurssin opiskelijat. Kallion ja maanalaisten olosuhteiden ymmärrys on tärkeää kaivostekniikassa kuten kalliorakentamisessakin.

Aiemmin kaivosinsinöörinä työskennellyt Hedström sanoo, että hänet johdatti alalle uteliaisuus kaikkea maan alla olevaa kohtaan. Tunnelit ja kalliorakennelmat olivat hänelle mysteeri, josta hän halusi ottaa selvää.

”Minulle tämä on kiehtova yhdistelmä käytännön työtä tunnelissa ja yhteistyötä tutkimusryhmien kanssa: teoreettisten tutkimuskysymysten kääntämistä käytäntöön.”

Pyhä Barbara suojelee räjähteiden parissa työskenteleviä ja koristaa koetunnelin edustaa.

Itävaltalaiset opiskelijat Paul Riener ja Norman Schillinger kallionporaukseen käytettävän työkoneen kyydissä.

”Meillä on kaikkea, mitä tarvitaan pienen mittakaavan tunnelinrakennukseen.”

Räjähteitä ja kuvantamista

Kallioseinään on kiinnitetty kuutioita, joiden merkit tietokone tunnistaa automaattisesti.

Tässä tutkitaan kuvantamismenetelmiä: LiDAR-skannausta, fotogrammetriaa ja gaussian splatting -visualisointitekniikkaa. Kuvantamalla voidaan analysoida kalliomassaa, sen vakautta, siirtymiä tai heikkouksia.

Tässä keskeinen ero: maan päällä rakennetaan lisäämällä materiaalia, maan alla ottamalla materiaalia pois. Kalliotekniikan professori Lauri Uotinen sanoo suurimman haasteen olevan siinä, että kalliossa on valmiiksi jännityksiä.

Kun poistetaan materiaalia avolouhinnalla tai tunnelirakentamisella, muutetaan jännityskenttää.

”Pitää varmistaa, että kallio pysyy stabiilina eikä romahda niskaan. Kun on saatu haluttu muoto, varmistetaan ruiskubetonoimalla ja kalliopultteja asentamalla ja joissakin tapauksissa myös turvaverkoilla, että rakenne on koko elinkaaren ajan pysyvä.”

Pultit katossa estävät isoja lohkareita putoamasta, seinien ruiskubetonointi taas pienempiä kiviä irtoamasta.

Koetunnelissa uusin tutkimus ja perinteinen työ elävät rinnakkain. Automatisaatio, digitalisaatio ja etäoperaatiot ovat tätä päivää kalliorakentamisessa ja kaivoksilla, ja näihin halutaan opiskelijoita tutustuttaa. Päästöjen vähentäminen on tärkeä kysymys: Aallossakin kehitetään kierrätys- ja biopolymeerimateriaaleja ruiskubetonoinnin tilalle.

Mutta nyt opiskelijat hyppäävät 80-lukulaisen oranssin työkoneen kyytiin. Laite seisoo korjattavana, mutta se on yhä käyttökelpoinen. Sillä porataan kallioon reikiä, jotka täytetään dynamiitilla räjäytystä varten.

”Kuten näkyy, seinät ovat täynnä reikiä. Alkaa olla vaikea löytää kohtaa, jota ei ole porattu. Tulevaisuudessa jatkamme tunnelia tämän tason alapuolelle”, Hedström sanoo.

Yhdelle seinälle poratut reiät on merkattu eri väreillä. Hedström kertoo, että tässä simuloidaan tunnelin tekoa: pienillä sytyttimillä luodaan hillitty räjähdys.

”Syntyy paljon ääntä ja savua mutta räjähdys ei ole niin voimakas, että kallio rikkoutuu. Tätä ei voi verrata powerpointiin luokkahuoneessa: kun opiskelijat ovat tehneet tämän, he muistavat.”

Monen alan yhteistyötä

Kallion sisään rakentaminen on monivaiheinen prosessi, jossa tarvitaan eri alojen osaamista. Uotinen sanoo, että kaikki alkaa geologisista tutkimuksista: geologit poraavat reikiä kallioon ja tutkivat kairasydämiä eli kivinäytteitä tai tekevät geofysikaalisia mittauksia paikan päällä.

”Näin voidaan karakterisoida kallio ja katsoa, missä on paras paikka hankkeelle ja onko heikkousvyöhykkeitä tai vettä vuotavia alueita, jotka pitää ottaa huomioon.”

Laboratorioinsinööri Otto Hedström auttaa tutkijoita ja opastaa opiskelijoita koetunnelissa.

Kalliorakentamisen ammattilaiset suunnittelevat tilat. Monissa maanalaisissa kohteissa hyödynnetään nykyisin myös arkkitehtien työtä kuten missä tahansa rakentamisessa.

”Siitä eteenpäin rakentaminen muuttuu samanlaiseksi kuin maan päällä: on rakennesuunnittelijat, sähkö-, lvi- ja automaatiosuunnittelijat.”

Maan alla hyvä valaistussuunnittelu on erityisen tärkeää, koska luonnonvaloa ei ole. Paloturvallisuuteen ja ilmanvaihtoon pitää myös kiinnittää huomiota.

”Jos kalliotilassa alkaa tulipalo, tila täyttyy nopeasti savusta. Täytyy miettiä poistumiskuilujen ja -reittien ylipaineistus, että niissä pysyy näkyvyys ja niistä pääsee pois. Muuten ongelmia voi tulla talvella: kun kalliotilaan ajetaan miinusasteista ilmaa, se voi alkaa muodostaa jäätä, joten ilmaa täytyy esilämmittää.”

Maan alla oleminen ei tunnu ihmisistä miellyttävältä. Tiloista voi tehdä viihtyisämpiä pintamateriaaleilla, valaistuksella ja äänimaailmalla. Halleissa ja tunneleissa näkee usein runsain määrin isoja opastekylttejä, kun maan päällä selvitään vähemmälläkin.

”Kun on viisi minuuttia kävellyt maan alla, ei ole mitään hajua, mihin suuntaan on menossa. Paikannus on tärkeää”, Uotinen sanoo.

Metro muuttaa kaupunkia

Muutaman kilometrin päässä Otaniemen koetunnelista oranssi metro jarruttaa Tapiolan metroasemalle, matkustajia kiiruhtaa ulos ja sisään. Merkittävä osa pääkaupunkiseudun ihmisistä kulkee päivittäin maan

Tällä seinällä simuloidaan tunnelin tekoa.

European Mining Coursen opiskelijat tutustuvat käytännön työhön.

alla: jo pelkästään metromatkustajia on arkipäivänä keskimäärin 257 000 (HSL:n luku lokakuulta 2024).

Katossa näkee esimerkin designin tehtävistä: 108 valaisinkupua toimivat akustisena vaimentimena, valaisevat laituria ja kätkevät sisäänsä kaiuttimet ja sprinklerisuuttimet.

Aallon tutkimusalat ja alumnien kädenjälki näkyvät maanalaisessa rakentamisessa: teknisissä rakenteissa, tilojen toimivuudessa ja viihtyisyydessä. Tapiolassa yksi näkyvä ”kädenjälki” on Kim Simonssonin taideteos Emma jättää jäljen. Suurella veistoshahmolla on maalitahroja kämmenessään. Värit toistuvat aseman tiloissa ikään kuin jättiläinen olisi pyyhkinyt seiniä ohimennessään.

Kunkin aseman tunnistettavat elementit auttavat matkustajia paikantamaan itsensä kartalle. Jos ohi vilahtaisi identtisiä asemia, maan alla voisi tulla klaustrofobisempi olo.

Länsimetro ei ole vain kulkupeli: se oli myös suuri kaupunkikehityshanke. Aallon kiinteistötalouden apulaisprofessori Oskari Harjunen havaitsi vuonna 2019 julkaistussa väitöskirjassaan, että vanhojen asuntojen hinnat metroasemien lähistöllä nousivat metron vaikutuksesta 4–5 prosenttia jo ennen kuin liikennöinti aloitettiin.

”Asuntomarkkina katsoo eteenpäin. Kun on tarpeeksi varmuutta merkittävästä investoinnista, se alkaa kapitalisoitua hintoihin”, Harjunen sanoo.

Tutkimusasetelmassa pitää erottaa, mikä muutos tapahtui nimenomaan metron vuoksi. Siksi Harjunen vertaili hintoja toisten, samankaltaisten alueiden hintakehitykseen.

Metro muuttaa kaupunkia muutenkin kuin parantamalla yhteyksiä. Kun liikenteen kapasiteetti kasvaa, metroasemien alueille on mahdollista rakentaa lisää asuntoja.

Tämä taas houkuttaa lisää palveluita ja voi edelleen lisätä alueen haluttavuutta.

Harjunen tutkii pääkaupunkiseudun kuntien ja yliopistojen hankkeessa, miten metro on vaikuttanut matkustuskäyttäytymiseen, ja onko se vähentänyt autoilua.

Tutkijat tarkastelevat erilaisia aineistoja, kuten katsastustietoja, ja tutkivat myös metron vaikutuksia yrityksiin ja niiden tuottavuuteen.

”Pääkaupunkiseudulla on suunnitteilla isoja raideliikennehankkeita. Tutkimus antaa hyvää osviittaa siihen, millaisia vaikutuksia on odotettavissa ja auttaa huomattavasti hyöty-kustannusanalyysien teossa.”

Arkemme maan alla

Useat metroasemat, liikuntatilat ja parkkiluolat ovat samalla väestönsuojia. Niin myös Forumin valtava pysäköintihalli Helsingissä. Kalliosuojan suuret teräsovet kestävät sirpaleita, painetta ja kaasuja, ja tekniikkaa on asennettu jousien varaan tärähdyksiltä suojaan.

Pääkaupunkiseudun elämä ulottuu laajasti kallioiden sisään. Maan alla nostetaan puntteja, uidaan, skeitataan, shoppaillaan ja syödään, nautitaan kulttuurista vaikka Amos Rexissä tai Espoon Kannusalissa. Meille näkymättömiin sijoittuu muita tärkeitä toimintoja kuten jätevedenpuhdistamo tai lämpö- ja jäähdytyslaitos.

Mitä on järkevää rakentaa maan alle? Se riippuu ensinnäkin siitä, mihin ylipäänsä voi rakentaa. Aallon kaupunkitaloustieteen professori Tuukka Saarimaa sanoo, että yksi

motiivi on se, että kaupunkitilaa on rajallisesti ja korkeaa rakentamista ei sallita.

”Jos kaupunki haluaa pitää kiinni melko matalasta siluetista ja tiloista on kova kysyntä, alaspäin rakentamisesta saattaa tulla kannattavaa, vaikka se on kallista.”

Maan alle rakentamiseen vaikuttavat vaikkapa pysäköintinormit: kaupunki vaatii tietyn määrän autopaikkoja asuintalojen yhteyteen, joskin Helsinki poisti hiljattain velvoitteen melko isolta alueelta ydinkeskustasta. Parkkihallien kulut siirtyvät asumisen hintoihin.

”Joillakin alueilla rakentamispakko voi johtaa siihen, että asuntoja ei rakenneta niin paljon kuin rakennettaisiin, jos ei olisi pakko tehdä autopaikkoja. Ihmiset arvostavat pysäköintiä, mutta pitää ottaa huomioon, ovatko he valmiita maksamaan niin paljon kuin on kustannus.”

Isot infrahankkeet lukitsevat alueen käyttöä pitkälle tulevaisuuteen. Kannattavuus punnitaan laskelmissa, joissa verrataan kustannuksia ja odotettuja hyötyjä: vaikkapa tietunnelin hintaa ja matka-aikojen lyhenemistä, ruuhkien vähenemistä ja ilmanlaadun paranemista. Laskelmissa on epävarmuuksia. Esimerkiksi

Metroasemien taide tekee maanalaisista tiloista viihtyisämpiä ja tunnistettavia.

Helsinkiin suunnitellun Länsisataman tunnelin laskelmat perustuvat arvioihin tulevasta satamaliikenteen kasvusta. Maanalaista tulevaisuutta joudutaan ennakoimaan ilman varmuutta tulevista tarpeista. Helsingissä on useita ”haamumetroasemia”, jotka on aikanaan tehty varalta, koska niiden jälkikäteen rakentaminen olisi vaikeampaa ja kalliimpaa. Uusin tilavaraus on Pasilassa Triplan alla. Metroa sinne ei kuitenkaan ole tulossa lähiaikoina, jos tulee koskaan.

Helsingin Forumin parkkihalli toimii väestönsuojana kuten monet muutkin kaupungin maanalaiset tilat.

Teekkarijuttuja tunneleista

Maanalaisiin tunneleihin ja luoliin liittyy usein vähän mysteeriä ja jännitystä.

Niin ainakin Otaniemessä, jossa paikalliset ”katakombit” kuuluvat teekkarien kertomaperinteeseen. Kallion sisässä risteilee useita kilometrejä pitkiä tunneleita.

Maan alla on suuria väestönsuojatiloja ja VTT:n tutkimushallit.

Katakombeihin ja kohtaloon joutua sinne on viitattu Wappuriehan julistuksessa, ja kiven sisällä on historian saatossa vietetty jopa vuosijuhlia ja sitsejä. Todellisissa ja väritetyissä tarinoissa kerrotaan sattumuksista ja elämän oikuista, joihin on liittynyt maanalainen Otaniemi. Osalla teekkareista viehtymys luoliin selittyy sillä, että kalliorakentaminen, malmit ja kivet kuuluvat heidän opintoihinsa. Mutta ehkä suurta osaa vain kiinnostavat nämä jännittävät paikat.

Ossi Törrösen tarinakokoelmassa Ossin parhaimmat lässyt (Otatieto 1991) ”atomiluola” esiintyy monissa legendoissa. Tarinoihin kuuluu sellaisia tapauksia kuin ”ylin poliisijohto ajelee Porscheilla atomiluolassa”. Taustalla oli poliisin pr-henkilön toive saada pohjoismaisille poliisipäällikkövieraille huvitukseksi jotain teekkarijäynää.

Maan alla oli kuulemma jonkin aikaa pieni luolajärvi, joka ruotsalaisille opiskelijoille esiteltiin ”ihmeitä tekeväksi lähteeksi”. Yksi teekkareista demonstroi sitä toivomalla ”Jag vill gärna ha en flaska öl”. Vieraat saivat hämmästellä show’ta, jossa vedestä nousee jonkinmoinen Iku-Turso sylissään ei vain flaska vaan kokonainen kori olutta.

Hauska tavata, Ashish Thapliyal!

Kuka olet ja mikä on tehtäväsi

Aallossa?

Olen väitöskirjatutkija tuotantotalouden laitoksella. Tutkin työelämän tulevaisuutta ja sitä, mikä ennustaa ihmisen onnellisuutta ja hyvinvointia työelämässä.

Omassa tutkimuksessani yritän ymmärtää, mitkä asiat tukevat psykologista hyvinvointia ja miten näitä asioita voisi tuoda työpaikoille.

Väitöstutkimuksessani tarkastelen sitä, miten etätyöt vaikuttavat inhimillisiin tarpeisiimme.

Tutkimuksista tiedetään, että työntekijän hyvinvointiin vaikuttaa, kokeeko hän työssään autonomiaa ja yhteenkuuluvuutta työtovereiden kanssa. Myös mahdollisuudet kehittää omaa osaamista vaikuttavat hyvinvointiin. Etätöissä esimerkiksi sosiaalisuus vähenee, mutta autonomian tunne voi kasvaa. Työnantajien ei ole yksinkertaista määritellä oikeaa lähi- ja etätyön määrää.

Opetat Aalto-yliopiston kesäkoulussa kurssia Happiness Science from Finland. Mitä onnellisuuden tiede on?

Onnellisuuden tiede on yhdistelmä taloustiedettä, filosofiaa ja vakiintuneita psykologian ja käyttäytymistieteen menetelmiä. Se tähtää ymmärtämään, mistä mielekäs elämä muodostuu.

Kaksiviikkoisella kurssilla käymme läpi klassisia teorioita, kuten Aristoteleen eudaimoniaa sekä moderneja itsemääräämisen ja subjektiivisen hyvinvoinnin teorioita. Tarkastelemme sitä, miksi Suomi ja muut Pohjoismaat sijoittuvat jatkuvasti maailman onnellisimmiksi World Happiness Report -listauksessa, ja mitkä sosiaaliset ja kulttuuriset tekijät auttavat ihmisiä täällä kukoistamaan.

Onko kurssi tiedettä vai terapiaa?

Kurssi ei ole terapiaa, sillä emme ratko osallistujien ongelmia. Kurssin tarkoitus on auttaa ymmärtämään, mikä tukee ihmisen kukoistusta. Kurssi perustuu tutkimukseen ja tosielämän dataan. Opiskelijat oppivat,

Ashish Thapliyal opettaa onnellisuuden tiedettä. Hänen ajatuksiaan on esillä Toivon laboratorio -näyttelyssä Marsiossa 27.3.2026 saakka.

Teksti Aino Pekkarinen

Kuva Nita Vera

miksi tietyt teot, kuten yhteys toisiin ihmisiin tai mielekkäiden tavoitteiden tavoittelu lisäävät onnellisuutta.

Moni on silti kertonut, että onnellisuuden tieteeseen tutustuminen muutti heidän elämäänsä, ja että kurssi vaikutti heidän tapaansa suhtautua onnellisuuteen.

Miten tuotantotalous liittyy onnellisuuteen?

Ihmisten hyvinvointi vaikuttaa yritysten tuloksiin. Työntekijöiden hyvinvoinnin parantaminen lisää tutkitusti tuottavuutta ja vähentää henkilöstön vaihtuvuutta.

Vastuu paremmasta hyvinvoinnista ei ole vain työntekijöillä, eikä esimerkiksi huono johtaminen parane kiitollisuuspäiväkirjoilla. Johtajien tulee huolehtia, että työntekijät voivat kokea onnellisuutta lisäävää autonomiaa, yhteenkuuluvuutta ja onnistumisia.

Ennen tutkijaksi ryhtymistä työskentelin 20 vuotta teknologia-alalla Intiassa. Olen nähnyt, mitä seuraa, kun ihmisiä johdetaan kuin koneita: älykkäät, taitavat ihmiset palavat loppuun ja irtautuvat henkisesti, ja organisaation tulos kärsii.

Tulin Suomeen vuonna 2013 viimeistelemään maisterintutkintoani Aallossa. Perheemme oli tarkoitus lähteä takaisin Intiaan, mutta Aallossa tuntui hyvältä tehdä tutkimusta. Myös lasten päiväkoti ja koulu sekä arkemme kokonaisuus oli niin sujuva ja turvallinen, että päätimme jäädä. Meistä oli tullut täällä onnellisia.

Kansainvälinen kesä Aallossa

Aalto-yliopiston kesäkoulu tarjoaa tulevaisuuteen suuntautuvia englanninkielisiä kursseja yliopiston eri aloilta. Opetuksessa painottuu yhteiskunnallinen näkökulma ja yhteistyö elinkeinoelämän kanssa. Opetuksen lisäksi kesäkoulu järjestää myös vapaa-ajan ohjelmaa.

Happiness Science from Finland -kurssin ilmoittautumisaika päättyy 31.5.2026.

Yrittäjyysmatkan kiitorata

Aalto Founder Sprint on kunnianhimoisille opiskelijoille räätälöity kasvuyrittäjyyden valmennusohjelma. Ensimmäiseen sprinttiin osallistuneet Oliwia Kaczmarek ja Emil Pekkinen kertovat, mitä oppivat 13 viikossa yrityksen perustamisesta – ja itsestään.

Teksti Minna Hölttä

Kuvat Kristian Presnal

Oliwia: Suunnittelin yrittäjyyttä jo hakiessani opiskelemaan Aaltoyliopistoon. Kun näin ensimmäisen Aalto Founder Sprintin ilmoituksen, laitoin hakemuksen saman tien.

Perustin levämateriaaleja kehittävän yritykseni ohjelman aikana, yhdessä Luca Buonarrivon ja idean keksineen Giulia Rinaldon kanssa. Hakijalta ei vaadita yritysideaa, vaan tärkeintä on potentiaali ja kunnianhimo sekä halu rakentaa jotain omaa. Pitää osoittaa olevansa valmis

tarttumaan toimeen ja ratkomaan ongelmia.

Emil: Olen mukana Aallon yrittäjyysekosysteemissä ja Junctionissa, joka on Euroopan suurimpia hackathonien eli ongelmanratkaisutapahtumien järjestäjiä.

Minusta oli mahtavaa päästä mukaan ensimmäiseen Aalto Founder Sprinttiin ja osaksi sen ympärille kasvavaa yrittäjäyhteisöä. Tietenkin myös ohjelman tarjoamat tiedot ja verkostot houkuttelivat.

Uuteen yrittäjyysohjelmaan osallistuneet opiskelijat vierailivat Slush-tapahtumassa marraskuussa 2025. Aallon osastolla esiteltiin tällä kertaa 12 uutta innovaatiota.

Musertavaa ja opettavaa

Oliwia: Aalto Founder Sprint kesti 13 viikkoa ja koostui kolmesta vaiheesta. Ensimmäisessä vaiheessa koko seitsemän hengen porukka teki yhdessä taustatöitä ja haastatteluja. Toisessa jakauduimme kahteen tiimiin kehittämään tuoteideoita ja pitämään myyntipuheita sijoittajille. Kolmas vaihe keskittyi markkinoille menoon ja myyntistrategian hiomiseen.

Emil: Joka viikko vierailimme yrityksissä tai tapasimme yrittäjiä. Potentiaalisten asiakkaiden kanssa keskustelu oli haastavaa mutta opetti paljon siitä, mitä yritystoiminnan perustaminen oikeasti vaatii –pelkkä kannettavan näpyttely ei riitä mihinkään.

Neljässä viikossa meidän piti luoda tyhjästä tuote ja esitellä se sitten Suomen kovimmalle pääomasijoittajalle. Lavalla todellisuus iski, emme olleet valmistautuneet riittävästi.

Oliwia: Kahden tunnin kysymysmaraton tuntui siinä hetkessä musertavalta, mutta se oli loistava oppimiskokemus. Saimme myös hyvän neuvon: vaikeassa tilanteessa kannattaa alkaa itse esittää kysymyksiä eikä jäädä sanattomaksi.

Valmistautuminen on tärkeää, mutta tuotteen prototyypin ei tarvitse olla hiottu, jotta sitä voi alkaa myydä. Aina ei vaadita edes valmista tuoteideaa. Kun jaat ihmisille ideasi, heidän palautteensa ohjaa eteenpäin idean ja tuotteen kehittämisessä.

Ensin pitää kuitenkin kirkastaa se, keitä tulevat asiakkaasi ovat, sillä kaikkien mielipiteitä ei voi kuunnella.

Emil: Itselle tärkeä oppi oli myös se, että pitää tehdä vain yhtä asiaa kerrallaan, sillä asioiden hyvin tekemiseen menee aikaa.

Oliwia: Minäkin hyppään helposti mukaan kaikkeen kiinnostavaan ajattelematta ensin, mistä tunnit löytyvät.

Keino muuttaa maailmaa

Oliwia: Maailmassa riittää asioita, joihin en ole tyytyväinen. Minulle yrittäjyys on tehokkain keino niiden muuttamiseen.

Olen taustaltani taiteilija. Taiteen tekemisessä palkitsevinta on nähdä matka ideasta luonnokseksi ja valmiiksi teokseksi, usein monen mutkan kautta. Sama pätee yrityksen perustamiseen ja kasvattamiseen.

Emil: Minulle yrittäjäksi ryhtyminen on tilaisuus tehdä haluamiani asioita samalla, kun ratkon maailman isoja ongelmia. Yrittäjänä voin tehdä työstä ja elämästä itseni näköisen.

Olen seurannut läheltä veljeni matkaa kasvuyrittäjänä. Työskentelin myös kunnostettuja iPhoneja myyvässä Swappiessa, kun se oli alle 100 työntekijän yritys, ja näin, miten mahtavia juttuja pienikin tiimi voi saada aikaan. Sekin innosti minua yrittäjyyteen.

Ensin haluan kasvattaa hackathonyhteisöä entistä suuremmaksi ja houkutella Suomeen lisää kovia

Oliwia Kaczmarek opiskelee Kemian tekniikan korkeakoulussa kansainvälistä muotoilujohtamista ja Emil Pekkinen Kauppakorkeakoulussa liiketoiminnan analytiikan maisteriohjelmassa. Heidät kuvattiin Slush-kasvuyritystapahtumassa.

osaajia. Kymmenen vuoden kuluttua rakennan varmasti jo omaa tiimiä ja tuotetta ja toivottavasti myös kasvuyritystäni, ehkä robotiikan alalla.

Oliwia: Tällä hetkellä yritykseni tekee levästä lankaa. Tulevaisuudessa levämateriaaleja voi hyödyntää monilla aloilla biolääketieteestä muotiin ja kalastamiseen. Paikallinen taso ei riitä minulle eikä yrityksellemme. Kymmenen vuoden kuluttua olemme globaali toimija, joka ei vaikuta vain yksilöihin tai yksittäisiin maihin vaan koko maailmaan.

Tehdään vain

Emil: Woltin toimitusjohtajalla Marianne Vikkulalla on minusta yrittäjyyteen loistavasti sopiva motto: tehdään vain.

Oliwia: Yrittäjän kannattaa ympäröidä itsensä fiksuilla ja kunnianhimoisilla tyypeillä, jotka motivoivat asettamaan riman riittävän korkealle. Täydellisyyttä tärkeämpää on rohkeus, sillä yrittäjyyden alkutaipaleella suunnanmuutoksia tulee eteen koko ajan.

Emil: Aalto Founder Sprinttiä harkitseville sanoisin, että kannattaa ehdottomasti osallistua – ja sitoutua siihen 100-prosenttisesti. Jos annat kaikkesi, saat vastalahjaksi yrityksen perustamiseen tarvittavat taidot.

Oliwia: Ohjelma ja sen vetäjät ovat todella joustavia. Kannattaa avata rohkeasti suunsa ja kertoa, mitä haluaa oppia, niin ohjelmaa kyllä muokataan sen mukaan.

Aalto Founder Sprint on osa syksyllä 2025 käynnistynyttä yrittäjyysohjelmaa Aalto Founder Schoolia. 13–15 viikkoa kestävä sprintti yhdistää syvälliset opintomoduulit ja henkilökohtaisen valmennuksen, ja mukaan valitaan kerrallaan vain kourallinen opiskelijoita. Valmentajina ja mentoreina toimivat aaltolaisten lisäksi kokeneet yrittäjät ja sijoittajat. Uuteen yrittäjyysohjelmaan kuuluu lisäksi kaikille Aallon opiskelijoille avoimia yrittäjyyskursseja sekä myös suurelle yleisölle avoin Aalto Founder Talks -luentosarja, jossa kokeneet yrittäjät jakavat oppejaan ja kokemuksiaan. Kasvuyrittäjyyttä opetetaan kunkin aihealueen viimeisimmän tutkimustiedon ja opiskelijoiden oman tekemisen kautta. Opiskelijat voivat myös rakentaa yrittäjyyskursseista kokonaisen sivuaineen.

Suomalaisen startup-kentän yhteinen päämäärä on saada Suomeen vähintään sata uutta vähintään sadan miljoonan euron liikevaihtoa tekevää yritystä vuoteen 2050 mennessä.

Matti Alhgren

Silmänpohjan ikärappeumaan kehitteillä uusi hoito

Kuiva silmänpohjan ikärappeuma on yleinen näköä heikentävä sairaus, johon ei ole ollut toimivaa hoitoa. Aalto-yliopiston tutkijat ovat nyt kehittäneet menetelmän, joka voi pysäyttää taudin etenemisen sen varhaisessa vaiheessa.

Ikääntyessä silmän solut kuormittuvat hapetusstressistä, joka syntyy, kun soluihin kertyy vaurioittavia happiradikaaleja. Ne saavat proteiinit laskostumaan väärin ja muodostamaan druseneiksi kutsuttuja rasva-proteiinikertymiä, mikä on kuivan ikärappeuman selkein merkki. Uusi hoito vahvistaa solujen omia suojamekanismeja, jotka korjaavat tai poistavat näitä vaurioita.

Solut voivat korjata väärin laskostuneita proteiineja lämpöshokkiproteiinien avulla.

Jos korjaus ei onnistu, proteiinit voidaan pilkkoa pienemmiksi osiksi. Jo syntyneet kertymät puolestaan poistetaan autofagian eli solun ”siivousjärjestelmän” kautta, joka eristää ja hajottaa vaurioituneet osat.

Professori Ari Koskelaisen tutkimusryhmä osoitti, että kudoksen kuumentaminen lähi-infrapunavalolla noin 45 asteeseen käynnistää samanaikaisesti sekä lämpöshokkiproteiinien tuotannon että autofagian.

Menetelmä toimii kuin tehokas jätteenpoisto: se vahvistaa solujen elinkykyä ja vähentää vaurioita.

Kaupallistamista varten on perustettu Maculaseryritys, ja hoidon arvioidaan olevan potilaiden saatavilla aikaisintaan muutaman vuoden kuluttua.

Askel kohti kevyitä ja värikkäitä aurinkokennoja

Kansainvälinen tutkimusryhmä, mukana Aaltoyliopisto ja Cambridgen yliopisto, on osoittanut, että hiilipohjaisista orgaanisista radikaaleista voidaan valmistaa uudenlaisia puolijohteita, jotka muuttavat kaiken absorboidun valon sähkövarauksiksi.

Orgaaniset radikaalit – eli hiilipohjaiset molekyylit, joissa on pariton elektroni – voivat toimia puolijohteina sellaisenaan, ilman että sähkövarausten muodostuminen ja johtavuus vaatisi kahden eri materiaalin tarkkaa rakennetta, kuten tavanomaisissa orgaanisissa aurinkokennoissa.

Löydös avaa uuden suunnan kevyille, joustaville ja värillisinä valmistettaville ohutkalvoaurinkokennoille. Orgaanisia radikaaleja voidaan pinnoittaa vain 100 nanometrin kerroksiksi, jolloin koko kenno painaa vain satoja grammoja ja muotoutuu joustavasti esimerkiksi ikkunoihin tai puettavaan elektroniikkaan. Tuotanto on helposti skaalattavissa.

Akatemiatutkija Petri Murto kertoo, että radikaalien kyky tuottaa sähkövarauksia ilman energiahävikkiä voi tehdä teknologiasta erittäin energiatehokasta.

Seuraavan sukupolven ratkaisuja teollisuuteen

Aalto-yliopiston ja ABB:n pitkäaikainen strateginen kumppanuus käsittää niin koulutusta, tutkimusta kuin elämänlaajuista oppimista. Yhteistyötä tehdään erityisesti sähköistämisen, automaation ja kiertotalouden alueilla, ja mukana ovat kaikki Aallon kuusi korkeakoulua.

Laajaa yhteistyötä tutkintokoulutuksessa

ABB:n asiantuntijat osallistuvat Aalto-yliopiston opetukseen pitämällä vierailuluentoja sekä tuomalla kiinnostavia projektiaiheita opiskelijoiden työstettäväksi.

Aallon opiskelijat tekevät ABB:lle vuosittain 25–30 maisterintutkinnon opinnäytetyötä.

Opiskelijaryhmiä vierailee ABB:llä useita kertoja vuodessa, ja yritys on aktiivisesti mukana Aallon järjestämissä ura- ja rekrytointitapahtumissa.

ABB on Kauppakorkeakoulun Premium Partner, ja sillä on oma nimikkosali Aaltoyliopiston Kandidaattikeskuksessa.

ABB tekee yhteistyötä myös Aalto EE:n (Aalto University Executive Education and Professional Development) kanssa erityisesti yritykselle räätälöidyissä ohjelmissa, kuten vuosittainen ABB Manager, joka on suunnattu yhtiön johtotehtävissä työskenteleville.

Tekeillä 20 väitöstutkimusta

Myös tohtorikoulutuksessa yhteistyö on vilkasta: yhteisissä tutkimusprojekteissa on tekeillä yli 20 väitöskirjaa, ja syksyllä 2025 alkoi kolme uutta väitöstutkimusta opetus- ja kulttuuriministeriön ”Tuhat tohtoria” -pilottihankkeessa.

Yhteistyönä on syntynyt 113 tutkimusartikkelia vuosina 2016–2024.

Tutkimusyhteistyö on erityisen tiivistä sähkökäyttöjen ja verkkosuuntaajien säädön alueella sekä tekoälyn hyödyntämiseen liittyvässä tutkimuksessa.

ABB työllistää paljon Aallon alumneja

Yli 650 Aalto-alumnia työskentelee ABB:llä (Lähde: LinkedIn) ja erityisesti tohtorien määrä henkilöstössä on lisääntynyt viime vuosina muutamasta yksittäisestä useisiin kymmeniin.

”Jotta säilytämme markkinajohtajuutemme taajuusmuuttajaliiketoiminnassa, täytyy tuotteidemme olla kilpailukyvyltään, ominaisuuksiltaan, luotettavuudeltaan, suorituskyvyltään ja kustannustehokkuudeltaan maailman parhaita. Yliopistoyhteistyön kautta varmistamme, että meillä on tähän tarvittavaa osaamista. Tällä hetkellä ABB Drives -liiketoiminnassa työskentelee Helsingissä 50 tohtoria.”

Matti Kauhanen, teknologiajohtaja, ABB Drives

”Väitöstutkimuksen aikajänne on pidemmällä kuin nykyhetken tuotekehityksen ongelmissa. Väitöstyössä voidaan ottaa myös riskejä ja lähteä kokeilemaan jotain täysin uutta, kun tohtoriopiskelijat katsovat asioita avoimin silmin. Tässä on riskinsä, mutta myös suurten muutosten mahdollisuus.”

Jorma Kyyrä, professori, sähkötekniikan ja automaation laitoksen johtaja, Aalto-yliopisto

ABB lyhyesti

/ Yli 135 vuoden historia. Sähkötekniikan uranuurtaja Gottfrid Strömberg perusti Helsinkiin vuonna 1889 yhtiön, joka nousi kehittämiensä sähkökoneiden ansiosta Suomen merkittävimpien teollisuusyritysten joukkoon. Yritys on nykyisin osa maailmanlaajuista ABB Groupia.

/ Helsingin Pitäjänmäen tehtaan yhteydessä toimii konsernin taajuusmuuttajien tuotekehityksen johtava yksikkö. Se muodostaa yhdessä alueen yliopistojen kanssa yhden maailman suurimmista tehoelektroniikan keskittymistä.

/ ABB Group on globaali teknologiajohtaja sähköistämisen ja automaation alalla, ja sillä on noin 110 000 työntekijää. Pääkonttori sijaitsee Zürichissä Sveitsissä.

/ Päätuotealueita ovat muun muassa sähkönjakelu, teollisuusautomaatio, moottorit, taajuusmuuttajat ja laivojen propulsiojärjestelmät.

/ ABB työllistää Suomessa noin 5 500 henkilöä noin 20 paikkakunnalla; yritys on pääkaupunkiseudun suurin teollinen työnantaja.

Tekoäly saa meidät yliarvioimaan kognitiiviset kykymme

Uusi tutkimus varoittaa luottamasta sokeasti suuriin kielimalleihin loogisessa päättelyssä. Jos ChatGPT-keskustelussa käyttää vain yhden kehotteen, tekoälyn hyödyllisyys jää paljon rajallisemmaksi kuin käyttäjät ehkä ymmärtävät.

Teksti Tiina Aulanko-Jokirinne, Sarah Hudson Kuvitus Tuomas Kärkkäinen

Kun ihmiset arvioivat kykyään suoriutua jostain tehtävästä, he ajattelevat usein suoriutuvansa keskivertoa paremmin.

Tämä on tyypillistä etenkin heille, jotka pärjäävät muita heikommin kognitiivisissa testeissä. Ilmiötä kutsutaan ylivertaisuusvinoumaksi eli Dunning–Kruger-efektiksi. Keskimääräistä kyvykkäämmät henkilöt ovat taas harvemmin tietoisia omista kyvyistään.

Aalto-yliopiston tutkimus paljastaa kuitenkin, ettei ylivertaisuusvinouma pädekään suurten kielimallien yhteydessä, vaan kaikki ChatGPT:n käyttäjät yliarvioivat oman suorituksensa. Tutkijat havaitsivat jopa käänteisen ylivertaisuusvinouman: omasta mielestään hyvällä tekoälytaidolla varustetut vastaajat arvioivat kykyjään jopa heikommin kuin muut.

”Tekoälyn käyttö saa ylivertaisuusvinouman katoamaan – ja yllättävää kyllä, parempi tekoälylukutaito tekee ihmisistä muita luottavaisempia. Oletimme, että tekoälylukutaitoiset olisivat paitsi parempia vuorovaikutuksessa tekoälyn kanssa, myös parempia arvioimaan suoriutumistaan tekoälyn kanssa. Mutta näin ei ollutkaan”, professori Robin Welsch sanoo.

Tutkimus liittyy kasvavaan joukkoon tutkimustuloksia, joiden mukaan sokea luottamus tekoälyn tarjoamaan sisältöön tuottaa myös riskejä. Kyky arvioida tietoa kriittisesti heikentyy ja siksi myös osaaminen työelämässä voi rapautua.

”Koska tekoälylukutaito on erittäin tärkeää, tämä kehitys on huolestuttavaa. Mutta tekoälylukutaito saattaa olla liian teknistä, jolloin se ei välttämättä ohjaa ihmisiä oikeanlaiseen vuorovaikuttamiseen tekoälyjärjestelmien kanssa”, Welsch sanoo.  ”Nykyiset tekoälytyökalut eivät riitä. Ne eivät tue metakognitiota eli ihmisen kykyä arvioida omia ajatusprosessejaan. Ihmiset eivät myöskään opi omista virheistään. Tarvitsemme uudenlaisia alustoja, jotka rohkaisevat käyttäjiä reflektoimaan omaa tekemistään”, sanoo väitöskirjatutkija Daniela da Silva Fernandes.

Yksi kehote ei riitä

Tutkimuksessa 500 osallistujaa käytti tekoälyä loogisen päättelyn tehtävissä, jotka ovat osa yhdysvaltalaisen oikeustieteellisen alan pääsykoetta (LSAT-testiä). Puolet osallistujista käytti tekoälyä, toinen puolikas taas ei. Jokaisen päättelytehtävän jälkeen osallistujien piti arvioida, miten hyvin he pärjäsivät. Heille annettiin lisäpalkkio, jos he onnistuivat arvioimaan onnistumisensa oikein.

”Nämä tehtävät ovat haastavia, ja niissä tarvitaan paljon loogista päättelykykyä. Onkin tyypillistä käyttää tekoälyä juuri tämäntyyppisten tehtävien ratkaisemisessa”, Welsch sanoo.

Tutkimusaineisto paljastaa, että vain harvat käyttivät useampaa kuin yhtä tekoälykehotetta. Useimmiten he vain kopioivat kysymyksen, esittivät sen sellaisenaan ChatGPT:lle ja olivat tyytyväisiä tekoälyn antamaan vastaukseen tarkistamatta tai arvioimatta sitä tarkemmin.

”Tutkimme, kävivätkö ihmiset aitoa vuoropuhelua tekoälyn kanssa, ja havaitsimme, että useimmat käyttäjät luottivat tekoälyyn sokeasti. Kutsumme kognitiiviseksi ulkoistamiseksi tilannetta, jossa tekoäly tekee kaiken päättelyn ihmisen puolesta”, Welsch sanoo.

Vähäinen, vain yhteen kehotteeseen jäänyt vuorovaikutus tekoälyn kanssa saattoi tutkijoiden mukaan rajoittaa niitä vihjeitä, joita tarvittaisiin itseluottamuksen tueksi ja täsmällisemmän itsearvioinnin tekemiseksi. Welsch on sitä mieltä, että käyttäjiä kannattaa rohkaista – jopa pakottaa – käyttämään useampia kehotteita. Tämä voi parantaa käyttäjien metakognitiota ja palautteen saamista.

”Tekoäly voisi kysyä käyttäjiltä, josko he voisivat selittää ajatteluaan tarkemmin. Se pakottaisi käyttäjät keskustelemaan enemmän tekoälyn kanssa, jolloin he joutuisivat kohtaamaan osaamistaan koskevat harhaluulot. Se myös lisäisi kriittistä ajattelua”, da Silva Fernandes sanoo.

Välähdys kivessä

Teksti Outi Turpeinen, Noora Stapleton

Kuva Mikko Raskinen

Laura Könösen Glitch on Otaniemen uusin julkinen taideteos: inspiroiva ja ajatuksia herättävä veistos, joka yhdistää luonnonmateriaalit ja ihmismielen monimutkaisuuden.

Veistos esittelee kiven, joka on ikään kuin repeytynyt kahtia paljastaen mustan avaruuden, jossa yksinäiset planeetat vaeltavat, ja niiden pinnalla välähtää hetkellisiä värikkäitä heijastuksia valon osuessa niihin. Heijastusten kautta teos tarjoaa idean uusien ajatusten syntymisestä, jonka mahdollistaa luova vuorovaikutus eri alojen ihmisten välillä.

Taiteilija on ammentanut inspiraatiota aivotutkijoiden kiinnostavista keskusteluista, joiden myötä hänelle syntyi uusi näkökulma asioiden yhdistymisestä yllättävillä tavoilla. Teoksessaan Könönen on käyttänyt Varpaisjärven mustaa dioriittia ja spektroliittia, jotka myös heijastelevat kampuksen arkkitehtuurin värejä ja muotoja.

Laura Könösen Glitch sijaitsee Otaniemen kampuksen paraatipaikalla Kandidaattikeskuksen (Otakaari 1) ja Marsion (Otakaari 2) välisellä alueella.

Aalto-yliopisto noudattaa rakennushankkeissaan taiteen prosenttiperiaatetta, jossa noin prosentti rakennusprojektin määrärahasta kohdennetaan taidehankintoihin.

Lisätietoja: aalto.fi/publicart

Luovuus on hyödyntämätön supervoima

Luovuus ei ole vain taiteilijoiden etuoikeus tai synnynnäinen lahja, vaan kaikille kuuluva taito, jota voi myös mitata, kehittää ja johtaa. Luova loikka -hankkeessa tutkittiin kahden vuoden ajan, miten luovuus näkyy ihmisten arjessa, työpaikoilla ja yritysten taloudellisessa menestyksessä. Tässä muutama esimerkki.

Teksti Tiina Forsberg

Kuvitus Touko Miikkulainen

1. Luovuus pitää terveempänä Luovuus ei ole vain taiteilijoiden ominaisuus tai yritysten innovaatiokone, vaan osa jokapäiväistä selviytymistä. Arkiluovuus on pieniä ratkaisuja, joita teemme, kun sovitamme aikatauluja, keksimme kiertotien pulmaan tai löydämme uuden tavan hoitaa arkisen tehtävän.

Luovuus auttaa sopeutumaan muutoksiin ja käsittelemään arjen hankaluuksia – siksi sillä on yllättävän paljon tekemistä hyvinvoinnin kanssa. Tutkimusten mukaan luova itseilmaisu voi tukea sekä fyysistä että psyykkistä terveyttä ja näkyä jopa immuunijärjestelmän toiminnassa.

Luovuus kytkeytyy myös itsensä toteuttamiseen sekä kokemukseen merkityksellisestä elämästä.

Todellinen oppiminen ei synny ulkoa muistamisesta, vaan siitä, että yhdistämme uuden tiedon omiin kokemuksiimme ja muovaamme siitä oman tulkinnan, teemme luovan teon.

2. Luovuus syntyy luottamuksesta

Luova loikka -hankkeessa tarkasteltiin, miten johtaminen ja organisaatiokulttuuri vaikuttavat siihen, pääseekö luovuus lainkaan esiin. Tulokset osoittavat, että luovuus syntyy kulttuurissa, jossa erilaisia ideoita aidosti arvostetaan – riippumatta siitä, kuka ne tuo esiin.

Luovat oivallukset nousevat usein arjen kohtaamisista: kahvipöydästä, käytäviltä, lounaista ja kokousten väleistä, kun ihmiset uskaltavat jakaa keskeneräisiäkin ajatuksiaan.

Luovuutta ruokkivat psykologinen turvallisuus, yhteenkuuluvuuden tunne ja luottamus. Kun ihmiset kokevat tulevansa nähdyiksi ja kuulluiksi, he uskaltavat kyseenalaistaa totuttuja tapoja, esittää ”tyhmiä” kysymyksiä ja myöntää epävarmuutensa.

Luova työ tarvitsee myös aikaa, tilaa ja luvan kokeilla – sekä oikeuden epäonnistua ilman, että se leimataan heti kustannukseksi. Siksi luovuus on ennen kaikkea johtamiskysymys: johtajien tehtävä on rakentaa kulttuuri, jossa erilaiset tiedot, taidot ja näkökulmat voivat kohdata, syntyy luottamusta ja työn ilo säilyy.

3. Luovuuden johtaminen pullonkaulana

Luovuus ei enää ole mittaamaton mysteeri: hankkeessa kehitettiin uusia mittareita sekä yksilöiden että organisaatioiden luovuudelle.

Tutkijat havaitsivat, että yritysten luova potentiaali on valtava – mutta suuri osa siitä jää hyödyntämättä. Ongelma ei useinkaan ole ihmisten luovuudessa, vaan siinä, miten sitä johdetaan.

Ajan ja resurssien puute, tehokkuusorientoitunut kulttuuri, heikko

riskinsietokyky ja sattumanvaraisuuden vieroksuminen tekevät uusien asioiden kokeilemisesta vaikeaa. Luovat ideat jäävät puolitiehen, jos niitä ei tueta rakenteilla ja johtamisella.

Tutkimus toi esiin myös sen, mitä luovuuden johtaminen parhaimmillaan on: psykologisesti turvallinen ilmapiiri, aktiivinen tiedon jakaminen ja aito sitoutuminen uudistumiseen.

4. Luovuus näkyy viivan alla Yksi hankkeen keskeisistä kysymyksistä oli, näkyykö luovuus myös talousluvuissa. Niinpä luovuusmittareita verrattiin myös yritysten taloudelliseen suorituskykyyn.

Tulokset olivat selkeitä: yritykset, joissa sekä yksilöiden luovuus että luovuutta tukeva organisaatiokulttuuri olivat keskimääräistä korkeammalla tasolla, ylisuoriutuivat todennäköisemmin toimialansa keskiarvosta. Yritykset, joissa molemmat mittarit olivat heikkoja, löytyivät useammin alisuoriutujien joukosta. Analyysit osoittivat, että yhteys luovuutta tukevan kulttuurin ja taloudellisen menestyksen välillä on vahvempi kuin yksilöllisen luovuuden ja tulosten välinen yhteys. Myös talouslukujen valossa erityisen merkittäväksi nousi johtajuus. Johtopäätös onkin selvä: luovuus ei ole pelkkä pehmeä arvo, vaan taito, joka näkyy suoraan viivan alla.

5. Luovuus ei korvaudu tekoälyllä Tulokset paljastivat tekoälyn käytöstä joukon jännitteitä. Tekoäly on nopea ja usein hyödyllinen, mutta sen tuottama tieto ei aina ole luotettavaa, ja liiallisesta käytöstä taas voi syntyä riippuvuutta, joka kaventaa omaa ajattelua.

Tekoäly kokoaa olemassa olevaa tietoa, kun taas ihminen tekee luovan loikan: ymmärtää kontekstia, hiljaista tietoa ja asioiden vivahteita. Siksi nykyiset generatiivisen tekoälyn mallit toimivat parhaiten luovan työn apureina, ehdottavat vaihtoehtoja ja nopeuttavat luonnostelua, kun taas ihminen tekee lopulliset valinnat, arvioi laadun ja kantaa vastuun. Luovuus ei siis korvaudu tekoälyllä, vaan kehittyy sen rinnalla.

Lue lisää monitieteisestä Luova loikka -hankkeesta

Väitöksiä

Aalto-yliopistosta valmistuu vuosittain yhteensä noin 250 tekniikan, kauppatieteiden, taiteen ja filosofian tohtoria. Eniten tohtorinväitöksiä syntyy tekniikan aloilta.

Tohtoriohjelmat on suunniteltu suoritettavaksi neljässä vuodessa päätoimisesti opiskellen tai kahdeksassa vuodessa sivutoimisesti opiskellen.

Suomen väestönsuojajärjestelmä on menestystarina

Suomessa on noin 50 500 väestönsuojaa, joissa on suojapaikka noin 4,8 miljoonalle ihmiselle. Väestönsuojajärjestelmämme on Pohjoismaiden kattavin, ja sen kehitystä voidaan pitää menestystarinana: keskimäärin kolmen vuoden puolustusbudjetin määrällä on rakennettu kustannustehokkaasti kattava suojaverkosto.

”Suojat tarjoavat tositilanteessa kohtuullista suojaa lähes koko väestölle. Suojaympäristö on kuitenkin epämukava, sillä suojissa on ahdasta, meluisaa, kuumaa ja kosteaa”, sanoo Pekka Kyrenius, joka tarkasteli väitöskirjassaan väestönsuojasääntelyn ja suojatekniikan kehittymistä Suomessa vuosina 1954–2011.

1950-luvun loppupuolella suurin pelko kohdistui ilmapommitusten lisäksi hermokaasuihin. Sittemmin uhka-arvioita on päivitetty vastaamaan uusia riskejä, kuten ydinsodan vaikutuksia ja drooneja.

Ilmastonmuutoksen ja yhä kuumempien kesien myötä suojien lämmönhallinta vaatii kehittämistä. Myös Ukrainan sodasta saadut opit muokkaavat väestönsuojien käyttötapoja, mikä korostaa tarvetta uudelleenarvioida väestönsuojien käytön kansallista toimintaperiaatetta.

”Suomen väestönsuojajärjestelmän erityispiirre ja vahvuus on sen rahoitusmalli. Suojien rakennuskustannuksista vastaavat niiden omistajat, eivät veronmaksajat.”

Väestönsuojien rakentaminen on lakisääteinen pakko. Kyreniuksen tutkimus tarjoaa työkaluja väestönsuoja-asetusten uudistustyöhön, jonka on määrä alkaa vuonna 2026. Tuloksia voidaan hyödyntää myös väestönsuojien suunnittelussa ja tarkastuksissa.

Kyreniukselle myönnettiin Finnish Security Awards Vuoden 2025 tutkija -turvallisuuspalkinto.

Pekka Kyrenius 17.6.2025: The Finnish Civil Defence Shelter System – Evolution of the regulation and technical specification 1954–2011

Väitöskirjat voivat olla tieteidenvälisiä, jolloin niihin voi sisältyä osia toisilta tutkimusaloilta, vaikkapa tekniikan väitöskirjaan taiteesta tai päinvastoin.

Tekstit Marjukka Puolakka

Tohtoriopiskelijoita on noin 3 200, he edustavat 95:ttä eri kansallisuutta, ja kolmasosa heistä on väitöskirjatutkijoita, jotka työskentelevät Aallossa.

Hammashoidon jonoon vai lisämaksulla yksityiselle?

Julkinen ja yksityinen hammashoito eivät juurikaan vaikuta toisiinsa Suomessa. Tämä käy ilmi Tuomas Markkulan väitöstyöstä, jossa hän tarkasteli suun terveydenhuollon markkinaa, jossa edulliseen julkiseen hoitoon jonotetaan, mutta yksityiselle pääsee nopeasti maksamalla enemmän.

Kuluttajat vaihtavat hammaslääkäriasemaa harvoin, vaikka vaihtoehtoja olisi.

”Ihmiset pysyvät samassa hammaslääkäriasemassa, koska hoidon laatu selviää vasta käytön jälkeen. Pitkä hoitosuhde voi parantaa myös hoidon laatua, kun lääkäri tuntee potilaan tilanteen. Vaihtaminen taas tarkoittaa usein uutta lääkäriä ja epävarmuutta hoidon laadusta”, Markkula kertoo.

Kun valinta on julkisella sektorilla jonottamisen ja kalliimman yksityisen palvelun välillä, markkina jakautuu kahtia: osa sietää jonot ja osa maksaa nopeammasta hoidosta.

”Jonojen maltillinen lyhentäminen resursseja lisäämällä ei juuri lisää kilpailua. Vaikka osa asiakkaista siirtyy lyhyempien jonojen myötä julkiselle, he ovat juuri niitä, jotka lähtisivät ensimmäisinä hintojen taas noustessa. Siksi yksityisillä palveluntuottajilla ei ole painetta laskea hintojaan.”

Pienituloiset hyötyvät julkisten palvelujen lisäämisestä vähemmän, koska he käyttävät hammashoidon palveluja melko vähän ja sietävät jonottamista suurituloisia paremmin.

Jos sairaat ja terveemmät potilaat joutuvat jonottamaan yhtä pitkään, osa sairaammista lakkaa käyttämästä julkisia palveluja, ja vain harva siirtyy yksityiseen hoitoon.

”Alustavien tulosten mukaan sairaammat potilaat jäävät kokonaan ilman hoitoa, jos priorisointia ei tehdä.”

Tuomas Markkula 19.9.2025: Industrial organization studies on mixed health care markets and waiting times

Väitöskirjat verkossa: aaltodoc.aalto.fi shop.aalto.fi

Rakennusten purkupuu uusiokäyttöön

Puulla on iso rooli matkalla kohti kestävää rakentamista. Puretun rakennuksen puu voi saada toisen ja jopa kolmannen elämän, jos sen potentiaali hyödynnettäisiin paremmin.

Bahareh Nasiri kehitti mallin, joka ennakoi purettavista rakennuksista saatavan puun määrää ja tukee sen uudelleenkäyttöä.

Nita Vera

Suomessa rakennusten purkupuusta 95 prosenttia poltetaan energiaksi ilman arviota siitä, voisiko materiaali soveltua muuhun käyttöön. Bahareh Nasiri perehtyi väitöskirjassaan rakennuspuun uusiokäyttöja kierrätysmahdollisuuksiin.

”Suomen asuintaloissa on noin 17,5 miljoonaa tonnia puuta, kun huomioidaan vain kantavat rakenteet. Kun mukaan lasketaan muut rakennusosat ja eri rakennustyypit, määrä kasvaa huomattavasti”, Nasiri kertoo.

Rakennuspuun käyttöiän pidentäminen on nyt erityisen ajankohtaista. Rakentaminen kuormittaa ympäristöä merkittävästi, ja myös rakentamisen ja purkamisen jätemäärät ovat valtavat: EU:ssa ne muodostavat noin 38 prosenttia kaikesta jätteestä.

”Suomessa tilannetta kiristää se, että metsiä on viime vuosina hakattu enemmän kuin ne ovat ehtineet kasvaa. Metsät ovat muuttuneet hiilinieluista päästöjen nettolähteiksi.”

Purkutapa ratkaisee

Purkutaloista saatavan puun hyödynnettävyys riippuu paljon siitä, miten purkutyöt tehdään. Raskaalla kalustolla tehty purku rikkoo materiaaleja ja vaikeuttaa niiden uudelleenkäyttöä. Nasiri seurasi materiaalien erottelua purkutyömailla ja jätehuoltolaitoksissa.

”Tällä hetkellä vain noin 30 prosenttia purkupuusta voidaan käyttää sellaisenaan uudelleen. Loppu soveltuu pääosin lastulevyjen raaka-aineeksi, vaikka joukossa on jonkin verran jätettä. Hallitumpi purku ja osien irrotus ehjinä kasvattaisivat merkittävästi uudelleenkäytettävän puun osuutta.”

Uusiokäyttöä rajoittavat myös nykyiset standardit. Esimerkiksi jo kerran käytössä ollutta puuta ei sallita kantavissa rakenteissa, eikä uudelleenkäytettyjen materiaalien valmistukselle ole selkeitä ohjeita.

”Jätepuussa on usein nauloja ja muita epäpuhtauksia, jotka tekevät sen teollisen käytön hankalaksi ilman konevaurioiden riskiä. Tarvitaan toimivia ratkaisuja, jotka lisäävät puun uusiokäyttöä ja kierrätystä ja samalla luovat alalle markkinoita.”

Nasirin tutkimus osoittaa, että puun uusiokäyttö vähentää pitkällä aikavälillä puun kulutusta tehokkaammin kuin pelkkä puurakennusten käyttöiän pidentäminen.

”Sama puu voi palvella ensin rakennuksen osana, sen jälkeen toisessa kohteessa ja lopulta esimerkiksi lastulevyn raaka-aineena. Näin materiaali saa useita elinkaaria, ja puun poltosta syntyvät päästöt siirtyvät kauemmas tulevaisuuteen.”

Ennakoiva malli tukee päätöksentekoa

Nasirin kehittämän mallin avulla voidaan seurata, miten materiaalit virtaavat rakennuksiin ja niistä ulos. Malli arvioi purettavista rakennuksista saatavan puun määrää ja laatua.

”Malli tukee päätöksentekoa ennakoimalla, milloin ja millaisia uudelleenkäytettäviä materiaaleja rakennuksista vapautuu. Näin voidaan suunnitella materiaalien tehokasta hyödyntämistä, kehittää kierrätystä tukevia ohjauskeinoja ja vähentää kallista varastointia.”

Tulevaisuudessa puun uusiokäyttöä lisäisi se, että rakennukset suunniteltaisiin alusta alkaen purettaviksi. Kun rakenteet on helppo irrottaa, materiaalit voidaan purettaessa ottaa talteen ehjinä ja hyödyntää uudelleen esimerkiksi seinäja lattiaelementteinä.

Bahareh Nasiri 28.10.2025: Potential cascading of wood from the built environment

Sinulta kysytään paljon onnellisuudesta. Mikä on sellainen kysymys, jota kukaan ei ole vielä tajunnut kysyä?

Harvoin kysytään, miksi moderneissa länsimaisissa yhteiskunnissa ollaan paljon enemmän kiinnostuneita onnellisuudesta kuin muissa yhteiskunnissa tai aikaisempina aikoina. Kollektiivisessa yhteiskunnassa yksilön onnellisuus ei ollut yhtä olennaista. Elämän onnistuneisuus oli sitä, että toteutti omaa rooliaan mahdollisimman hyvin vaikkapa äitinä, isänä, suvun jäsenenä tai tietyn ammatin harjoittajana. Se miltä itsestä tuntui, ei ollut niin tärkeää.

Individualismin noustua ajateltiin yhtäkkiä, että ehkä meillä ei olekaan mitään ennalta annettua roolia tai paikkaa elämässä. Alettiin pohtia, mistä tarkoituksen ja suunnan voisi elämälleen löytää, ja oman onnellisuuden tavoittelu nousi yhdeksi vastaukseksi.

Onko onnellisuus vakava asia?

Yhteiskuntien pitäisi ottaa onnellisuus vakavammin, mutta yksilöiden ei pitäisi ottaa sitä turhan vakavasti. Yhteiskunnat ja poliitikot keskittyvät liiaksi talousmittareihin, vaikka yhteiskuntien lopullinen päämäärä on talouskasvun sijasta ihmisten hyvinvoinnin turvaaminen. Oman onnellisuuden pakonomainen maksimointi on paradoksaalisesti haitallista omalle onnellisuudelle. Ennemmin kannattaisi elää

Frank Martela, onko onnellisuus vakava asia?

Apulaisprofessori ja filosofi tutkii ihmisen hyvinvointia ja motivaatiota.

Teksti Tiina Aulanko-Jokirinne Kuva Outi Törmälä

elämäänsä, ja onnellisuus voi tulla sen sivutuotteena. Yksilöiden kannattaa suhtautua onnellisuuteensa enemmän hyödyllistä tietoa antavana lämpömittarina kuin erityisenä päämääränä.

Mikä omassa arjessasi tuottaa eniten onnea ja mikä vähiten? Olen onnellinen työssäni. Jos nyt voittaisin 50 miljoonaa lotossa, työarjessani ei muuttuisi juuri mikään. Haluaisin edelleen istua aamupäivisin kahvilassa kirjoittamassa ja pohtimassa ihmisyyden suuria kysymyksiä.

Vähiten onnea minulle tuottaa peruskoulun into aloittaa aamut kahdeksalta. En ole aamuihminen, ja lapset täytyy herättää aamuseitsemältä. Vaikka esikoinen on jo yläkoulussa, ja tässä on ollut monta vuotta aikaa totutella, aikainen herätys harmittaa joka aamu. Pakko niistä on silti selviytyä.

Oletko pessimisti vai optimisti? En kumpikaan, olen melioristi. Melioristi keskittyy niihin asioihin, joihin pystyy vaikuttamaan, fokusoiden energiansa niiden parantamiseen.

Konkreettinen esimerkki tästä on vuodelta 2007, kun tein filosofian gradua Helsingin yliopistoon. Graduohjaajan kanssa päädyimme ohjaustapaamisessa siihen, että 120 sivun käsikirjoitukseni pitää hylätä. Se ei yksinkertaisesti toimi. Pyrin siinä ratkaisemaan koko moraali-

filosofian. Hetken tämä harmitti, mutta kun pari tuntia myöhemmin pääsin kotiin, oli minulla jo täysin uusi suunnitelma gradusta olemassa. Aloin kirjoittaa sitä seuraavana päivänä.

Mistä tunnistaa onnellisen ihmisen tai yhteisön?

Joskus se näkyy päällepäin, joskus ei. Onnellisella ihmisellä voi olla pilkettä silmäkulmassa. Hän ei ota itseään liian vakavasti. Jos ihminen on löytänyt tasapainon elämäänsä, hän ei mieti omaa onnellisuuttaan. Onnellisessa yhteisössä näkyy myötätunto toisia kohtaan. Ihmiset välittävät toinen toisistaan, jokainen uskaltaa olla oma itsensä ja kokee tulevansa hyväksytyksi sellaisena kuin on. Ihmiset ovat silloin aktiivisesti suuntautuneet toisiinsa. Jos he ovat esimerkiksi samassa tilassa, voi nähdä, että heillä on halu olla tekemisissä toistensa kanssa.

Jos toivo ja onnellisuus ovat kilpasilla, kumpi voitti?

Toivo voittaa. Toivo suuntautuu enemmän tulevaan ja on aktiivisempi. Onnellisuus jää herkemmin paikalleen, jolloin toivo menee onnellisuuden ohi.

Frank Martelan ajatuksia on esillä Toivon laboratorio -näyttelyssä Marsiossa 27.3.2026 saakka.

Avaintietoja Aallosta 2025

Aalto-yliopistossa tiede ja taide kohtaavat tekniikan ja talouden. Rakennamme kestävää tulevaisuutta saavuttamalla läpimurtoja avainalueillamme ja niiden yhtymäkohdissa. Samalla innostamme tulevaisuuden muutoksentekijöitä ja luomme ratkaisuja maailman suuriin haasteisiin.

Yliopistoyhteisöömme kuuluu 16 000 opiskelijaa ja 5 200 työntekijää, joista 446 on professoreita. Kampuksemme sijaitsee Espoon Otaniemessä.

Aalto-yliopisto Juniorin toimintaan osallistui vuonna 2025 yhteensä

55 000

lasta, nuorta, opettajaa ja vanhempaa eri puolilta Suomea.

Alumnien perustamien yritysten yhteenlaskettu arvo on yli

30 miljardia €

yhteenlaskettu vuotuinen liikevaihto yli

3 miljardia €

ja ne työllistävät Suomessa noin

15 000

ihmistä.

51 %

Aallon kansainvälisistä valmistuneista työllistyy Suomeen.

Tarjoamme

250 tohtoria, Vuosittain meiltä valmistuu noin

2 200 maisteria (sis. myös diplomi-insinöörit, arkkitehdit, maisema-arkkitehdit) ja 1 700 kandidaattia.

300

MBA- tai Executive MBA -ohjelman suorittanutta.

53 000 m2

tiloja yrityskäyttöön. Kampuksella toimii jo

yritystä. 170

1.

on Aalto-yliopiston sija Suomen yliopistojen joukossa.

(QS World University Rankings 2025 -vertailu)

Olemme Suomen

5.

aktiivisin patentinhakija.

Lähes

1 400

alumnia osallistui Alumni Weekend 2025 -tapahtumaan.

tieteellisistä julkaisuistamme kuuluu omalla tieteenalallaan siteeratuimman

16 % 10 %

joukkoon maailmassa.

Merkki muutoksest

On aika toimia. Sijoita tulevaisuuteen, josta voit olla ylpeä.

Lahjoita ja tule mukaan rakentamaan Aallosta kestävien innovaatioiden globaalia edelläkävijää. aalto.fi/merkkimuutoksesta