Voisiko kierrättämisestä tulla pakko maaseudulla? TEKSTI OONA HEISKANEN | KUVA ELINA SIIK
Uusi jätelaki asettaa tavoitteita kierrätyksen lisäämiseksi. Kaupungissa ja maaseudulla on kuitenkin eriävät mahdollisuudet toteuttaa muutoksia.
1
9.7.2021 voimaan tullut uusi jätelaki perustuu EU:n jäsenmailleen määrittämiin tavoitteisiin kierrätyksen lisäämiseksi. Ensimmäinen välitavoite tulee eteen jo vuonna 2025, jolloin yhdyskuntajätteen kierrätysasteen tulisi olla 55 %. Yhdyskuntajätteistä tulisi päätyä kierrätykseen 60 % vuonna 2030 ja 65 % vuonna 2035. Yhdyskuntajätteellä tarkoitetaan asumisessa syntyvää jätettä sekä siihen rinnastettavaa palvelu-, hallinto- ja elinkeinotoiminnasta syntyvää jätettä. Mittayksikkönä käytettävä kierrätysasteprosentti kuvaa, kuinka suuri osa jätteiden kokonaismäärästä hyödynnetään materiaalina. Kierrätyksellä tarkoitetaan sitä, että jätteestä valmistetaan uusia tuotteita. Poltto ei ole kierrätystä, sillä silloin hyödynnetään vain poltosta saatava energia ja lämpö, mutta materiaali menetetään. Suomi tähtää kiertotalouden
30
kärkimaaksi, mutta kierrätysaste muuttuu hitaasti. Vuonna 2019 yhdyskuntajätteistä 42 % kierrätettiin. Muutosta on kuitenkin jo tapahtunut. Vuonna 2016 voimaan astui orgaanisen jätteen kaatopaikkakielto, jonka mukaan orgaanista eli biohajoavaa jätettä ei saa enää viedä kaatopaikoille, vaan se pyritään ohjaamaan materiaalina tai energiana hyödynnettäväksi. Vuonna 2018 EU:ssa hyväksytty jätesäädöspaketti saa aikaan muutoksia esimerkiksi siten, että kaikkien taajamassa sijaitsevien vähintään viiden huoneiston asuinkiinteistöjen tulisi lajitella jätteet sekajätteisiin, biojätteisiin, kartonkeihin, muovipakkauksiin, lasipakkauksiin ja metallipakkauksiin. Harvaan asutuilla maaseudulla muovia, kartonkia ja biojätteitä ei ole kannattavaa hakea erikseen joka talosta, sillä tämä lisäisi merkittävästi jätehuollon kustannuksia. Lisäksi pitkistä
kuljetusmatkoista aiheutuu ympäristöhaittaa. Tästä johtuen velvoitteita painotetaan ensisijaisesti kaupunkeihin, taajamiin ja taajamien liepeille. Kierrätystä ei tulisi ajatella vain velvoitteena, sillä se turvaa luonnon monimuotoisuuden, uusiutumiskyvyn ja puhtaiden tuotteiden kilpailukyvyn. Jätteen talteenotolla, jalostamisella ja kierrätyksellä säästetään luontoa. Tuotannon suunnittelulla tulisi pyrkiä siihen, että jätettä syntyisi mahdollisimman vähän. Maaseudulla on osoitettu innokkuutta lajitella ja kierrättää jätteitä, mutta sijainti harvaan asutulla alueella aiheuttaa usein haasteita.
”
Maaseudulla on osoitettu innokkuutta lajitella ja kierrättää jätteitä, mutta sijainti harvaan asutulla alueella aiheuttaa usein haasteita.
